Haku

FINE-037429

Tulosta

Asianumero: FINE-037429 (2022)

Vakuutuslaji: Lisäeläkevakuutus

Ratkaisu annettu: 21.11.2022

Lakipykälät: 4, 76

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus. Vakuutuksen verokohtelu. Korvausvaatimus vakuutuksenottajana olevalle yritykselle ja vakuutettuna olevalle osakkaalle määrätyistä jälkiveroista.

Tapahtumatiedot

A Oy on 25.8.2014 sopinut vakuutusyhtiön kanssa ryhmäeläkevakuutuksesta. Vakuutus on tullut voimaan 1.8.2014 ja vakuutettu henkilöryhmä on ”koko henkilöstö”. Vakuutuksen vuosimaksuksi sovittiin 72.671 euroa. Tavoite-eläke oli 66 % ilmoitetuista palkoista 60–63-vuotiaana ja 20 % ilmoitetuista palkoista 63–80-vuotiaana. Vakuutettavaan henkilöstöryhmään kuului sopimuksen alkaessa kaksi henkilöä, yrityksen pääosakas B ja hänen poikansa C. Vakuutusmaksu jakautui suurimmaksi osaksi B:lle. Sittemmin C lopetti ja B:n tytär D aloitti työskentelyn yrityksessä, mikä seikka ilmoitettiin vakuutusyhtiölle yhtiön edustajan ja B:n tapaamisessa 27.6.2018.

A Oy:öön tehtiin verotarkastus vuonna 2019. Verotarkastuskertomuksessa 28.5.2019 verohallinto katsoi, että vakuutus täyttää kollektiiviselle eläkevakuutukselle tuloverolain 96 a §:ssä säädetyt muodolliset vaatimukset. Kuitenkin vakuutus tosiasiassa koskee vain B:tä. Muut työntekijät ovat B:n lapsia, ja heidän työskentelynsä A Oy:ssä on ollut epäsäännöllistä ja vähäistä. Molemmilla lapsilla on ollut vähintään yksi toinen työnantaja ja muiden työnantajien heille maksamat palkat ovat jokaisena vakuutuksen ottamisen jälkeisenä vuotena olleet suuremmat kuin yhtiön heille maksamat palkat. Lapset eivät ole olleet töissä joka vuosi. B:n eläkkeen osuus vakuutusmaksuista on huomattavan suuri. Vakuutusmaksuista on vakuutusta otettaessa tehdyn laskelman perusteella kohdistunut 99,11 % B:n eläkkeen maksuihin. Verohallinto katsoi, että eläkevakuutus ei tosiasiallisesti ollut kollektiivinen eläkevakuutus, vaan nimenomaisesti B:lle suunnattu yksilöllinen eläkevakuutusjärjestely.

Verotarkastuksen perusteella A Oy:n verotusta oikaistiin siten, että elinkeinotoiminnan tuloon lisättiin verovuodelle 2014 59.464,74 euroa, verovuodelle 2015 72.028,75 euroa, verovuodelle 2016 19.823,25 euroa ja verovuodelle 2017 72.028,75 euroa. Verovuoden 2018 elinkeinotoiminnan verotusta toimitettaessa huomioitiin samoilla perusteilla lisäyksenä 71.789,92 euroa. Jälkiveroja tuli maksettavaksi yhteensä 73.018,65 euroa. Lisäksi määrättiin veronkorotusta verovuodelle 2014 890 euroa, verovuodelle 2015 1.200 euroa, verovuodelle 2016 290 euroa ja verovuodelle 2017 1.200 euroa. Verovuodelle 2018 määrättiin veronkorotusta 1.435,80 euroa. B:n osalta maksetut vakuutusmaksut verotettiin peiteltynä osinkona ja lisäksi määrättiin veronkorotuksia.

A Oy ja B esittivät 12.9.2019 vakuutusyhtiölle alustavan vahingonkorvausvaatimuksen. Vaatimuksessa katsottiin, ettei vakuutusyhtiön tarjous ja sen perusteella tehty eläkevakuutussopimus ollut edes vakuutusta solmittaessa täyttänyt vähennyskelpoisen ryhmäeläkevakuutuksen kriteereitä. Vakuutusyhtiö ei ollut onnistunut vakuutustarpeen määrittämisessä vakuutussopimuslain 4 b §:n tarkoittamalla tavalla, eikä se ollut antanut A Oy:lle lain 5 §:n mukaisia paikkansa pitäviä tietoja vakuutusmaksujen kohdentamisesta eri työntekijöiden kesken, vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuudesta tai muistakaan tiedoista sopivan vakuutuksen valitsemiseen liittyen. A Oy ei olisi ottanut vakuutusta, jos olisi ollut tiedossa, että eläkevakuutuksen vakuutusmaksut eivät ole yhtiön verotuksessa vähennyskelpoisia, tai että vakuutusmaksuista aiheutuisi muita taloudellisesti haitallisia seurauksia vakuutetuille. Yhtiön menettelystä oli aiheutunut vahinkoa A Oy:lle ja B:lle. Vaatimuksessa katsottiin, että vahingon suuruus tulee laskea sen mukaan, mikä A Oy:n ja B:n asema olisi ollut, jos vakuutusmaksut olisivat olleet vähennyskelpoisia.

Vakuutusyhtiö vastasi vahingonkorvausvaatimukseen 9.10.2019. Yhtiö totesi, että ennen vakuutussopimuksen tekemistä oli vuonna 2014 pidetty yhtiön ja A Oy:n välillä useita neuvottelutapaamisia. Tapaamisissa käytiin läpi ryhmäeläkevakuutuksen tuoteominaisuuksia ja annettiin myös tietoa tuotteen verokohtelusta ja käytiin läpi verotukseen liittyviä riskejä, muun muassa osakasratkaisuihin liittyviä veroriskejä. A Oy sai vakuutuksen tuoteselosteen. A Oy:n pyynnöstä laskettiin useita tarjouksia erilaisilla vakuutusmaksuilla ja eläketavoitteilla. Elokuussa 2014 B ilmoitti vakuutusyhtiön henkilöstöriskipäällikölle, että hän haluaa keväällä käytyjen tapaamisten pohjalta päivitetyn tarjouksen. B halusi uuden tarjouksen nimenomaan korkeimman maksutason mukaan. Tämän eläkeratkaisun eläketavoitteen mukainen vakuutusmaksu on huomattavan korkea ja vakuutusmaksu jakautuu henkilöstön eritasoisten palkkojen johdosta suurimmaksi osaksi pääosakas B:lle. Tähän liittyvää veroriskiä käytiin B:n kanssa läpi, kun eri tarjousvaihtoehdoista keskusteltiin. Veroriskistä varoitettiin myös myöhemmin vakuutusyhtiön ja A Oy:n/B:n tapaamisissa. Yhtiö katsoi, että se oli vakuutuksen esittelytilaisuudessa käynyt läpi tuotteen verotukseen liittyvät näkökohdat, antanut kirjallista informaatiota verotuksesta ja viitannut verohallinnon ohjeisiin. Esittelytilaisuudessa oli nimenomaisesti tuotu esiin, että tuotteen verokohteluun voi liittyä riskejä. Tuotteen verotuksesta ei ollut annettu harhaanjohtavia tietoja, eikä vakuutusyhtiö ollut sitoutunut vastaamaan tuotteen verokohtelusta yrityksessä. Vakuutusyhtiö ei anna asiakkailleen veroneuvontaa eikä esimerkiksi hae asiakkaidensa puolesta verotuksen ennakkoratkaisuja. Vakuutusyhtiö katsoi, että se oli täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa asianmukaisesti, eikä korvausvaatimukselle siten ollut perusteita.

Asiakkaan valitus

Ratkaisusuosituspyyntö 1.3.2021

A Oy ja B ilmoittavat asiamiehen välityksellä tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön ratkaisuun ja pyytävät asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. Vakuutuslautakuntaa pyydetään arvioimaan, onko vakuutusyhtiö tai sen edustaja vakuutusta markkinoidessaan ja myydessään jättänyt antamatta vakuutuksenottajalle tarpeellisia tietoja tai antanut vakuutuksesta virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa, ja onko yhtiö aiheuttanut A Oy:lle ja B:lle vahinkoa. Jälkiveron määrä, ja siten vakuutusyhtiön aiheuttaman vahingon määrä on A Oy:n osalta ollut 73.018,6 euroa ja B:n osalta 133.004,24 euroa.

Tuloverolain 96 a §:n 2 momentin mukaan kollektiivisella lisäeläketurvalla tarkoitetaan työnantajan työntekijöistä koostuvalle henkilöpiirille järjestämää vapaaehtoista lisäeläketurvaa, jonka henkilöpiiri on määritelty ryhmittäin työalan tai muun siihen verrattavan perusteen mukaan siten, ettei se tosiasiassa kohdistu nimettyihin tai muutoin yksilöllisesti määrättyihin henkilöihin. Kollektiivisena lisäeläketurvana ei pidetä järjestelyä, joka on tarkoitettu koskemaan vain yhtä työnantajan palveluksessa olevaa henkilöä kerrallaan. Kollektiivisuus edellyttää lisäksi, että samaan eläkeryhmään kuuluvien etuudet ja eläkkeen alkamisikä määräytyvät yhtenäisin perustein.

A Oy:n 26.8.2014 ottama eläkevakuutus on ns. kollektiivinen eläkevakuutus, jonka vakuutetut ovat koko henkilöstö ja vakuutuskirjassa mainitut B ja C. Vakuutuksen 1.4.2014 alkaen voimassa olleen tuoteselosteen mukaan vakuutusmaksut ovat vähennyskelpoisia yrityksen verotuksessa, eikä niitä katsota vakuutetun palkaksi. Edullisen verotuksen perusteena on vakuutuksen kollektiivisuus eli se, että vakuutettavat on määritelty työntekijäryhminä. Vakuutetulle kertyneitä säästöjä verotetaan ansiotulona vasta eläkettä nostaessa. Vakuutusyhtiö on myynyt ja markkinoinut vakuutuksen A Oy:lle ns. kollektiivisena ryhmäeläkevakuutuksena, jonka vakuutusmaksut ovat yhtiölle vähennyskelpoisia. A Oy:n ottama vakuutus koskee tosiasiassa vain B:tä, koska muut työntekijät ovat hänen lapsiaan ja lasten työskentely yhtiössä on ollut epäsäännöllistä ja vähäistä. A:n osuus vakuutusmaksuista on ollut huomattavan suuri.

Vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuus ja riskittömyys ovat olleet yksiselitteisesti sopimuksen ehdottomia edellytyksiä, joista vakuutusyhtiö ei voi vapautua sen perusteella, että tuote-esitteessä vastuu verotuksesta on siirretty vakuutuksenottajalle tai vakuutetulle. A Oy ja B katsovat, ettei A Oy:tä ole riittävästi informoitu vakuutukseen liittyvistä riskeistä, eli vakuutusyhtiö on laiminlyönyt vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa. Vakuutusyhtiö on toiminut myyntitilanteessa ja vakuutuksen hoidossa asiantuntijana, jonka osaamiseen vakuutuksenottajalla on ollut lupa luottaa. Vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuus ja riskittömyys ovat olleet yksiselitteisesti sopimuksen ehdottomia edellytyksiä, joista vakuutusyhtiö ei voi vapautua sillä perusteella, että vastuu verotuksesta on tuoteselosteessa siirretty vakuutuksenottajalle tai vakuutetulle. Virheellisten tietojen voidaan katsoa vaikuttaneen A Oy:n menettelyyn, ja niistä on aiheutunut vahinkoa A Oy:lle ja B:lle.

Lisäkirjelmä 21.5.2021

Vakuutusyhtiö on korostanut vastineessaan 16.4.2021, että sen edustajat olisivat vakuutussopimuksen solmimista koskevissa neuvotteluissa useasti ja jatkuvasti kertoneet ryhmäeläkevakuutuksen tuoteominaisuuksista, tuotteiden verokohtelusta sekä verotukseen liittyvistä riskeistä. B kiistää tämän sisältöisten keskustelujen käymisen. Perustellusti voidaan kysyä, olisiko A Oy ottanut vakuutuksen, jos vakuutusyhtiön edustajat olisivat kertoneet, että korkea riski tarkoittaa vakuutusmaksujen vähennyskelvottomuutta, joka johtaa vakuutusmaksujen verottamiseen sekä yhtiön tulona että osakkaan tulona peiteltynä osingonjakona. Jos vakuutusyhtiön edustajien mukaan vakuutukseen sisältyi riski, kirjelmässä kysytään, miksi A Oy:tä ei neuvottu hakemaan verohallinnolta ennakkopäätöstä asiassa.

Vakuutussopimukseen johtaneen tarjouksen tehnyt vakuutusyhtiön henkilöstöriskipäällikkö oli täysin tietoinen siitä, ettei toinen vakuutetuista, 21-vuotias opiskelija C, ollut täysipäiväisesti A Oy:n palveluksessa, ja että hän oli B:n lapsi. B kiistää, että hänelle olisi tässä yhteydessä mitenkään esitetty, että jos ryhmäeläkeratkaisussa vakuutettuna olisi osakas, olisi ollut riski siitä, että maksut voitaisiin katsoa peitellyksi osingoksi. Väite siitä, että B olisi hyväksynyt vakuutuksen veroriskeistä huolimatta, on virheellinen. Kirjelmässä kysytään, miksi A Oy olisi tällaisessa tapauksessa edes ottanut mitään vakuutusta. Samoin vuonna 2016 tai 2017 käydyn puhelinkeskustelun B kiistää. B myöntää, että asiasta on käyty keskustelu 27.6.2018, jolloin kaikki eläkevakuutusmaksut oli jo maksettu.

Kokeneen vakuutusmyyjän olisi täytynyt ymmärtää, ettei vakuutus, jonka kohteena oleva koko henkilöstö on tosiasiallisesti ainoastaan yksi henkilö, jonka vakuutusmaksut ovat 99,11 % koko vakuutusmaksusta, voi täyttää kollektiivisen vakuutuksen tunnusmerkistöä. Vaikka vakuutusyhtiö ei anna asiakkailleen veroneuvontaa eikä esimerkiksi hae verotuksen ennakkoratkaisuja asiakkaidensa puolesta, olisi tässä tapauksessa pitänyt joka tapauksessa kehottaa A Oy:tä hakemaan tällainen ennakkotieto.

Lisäkirjelmä 17.6.2021

A Oy ja B toistavat aiemmin esittämäänsä. Tiedonantovelvollisuuden osalta kirjelmässä katsotaan, ettei sellaista rajausta, jonka mukaan vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuutta sopimuksenteon yhteydessä tarkastellaan suhteessa vakuutuksenottajaan, ei vakuutettuun, voida tehdä pienyrityksen kohdalla. Vakuutusyhtiö ei voi vedota kiristyneeseen verotuskäytäntöön.

Lisäkirjelmä 13.8.2021

A Oy ja B toistavat aiemmin esittämänsä vaatimukset.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastine 16.4.2021

Vakuutusyhtiö kiistää A Oy:n ja B:n vaatimukset. Yhtiö katsoo, että A Oy:lle 21.8.2014 tarjottua eläkeratkaisua voidaan lähtökohtaisesti pitää kollektiivisena ja kohtuullisena – vakuutettuna on kollektiivinen henkilöpiiri ja ryhmään kuuluvien etuudet sekä eläkkeen alkamisikä määräytyvät samoin perustein. Kyseisen eläkeratkaisun eläketavoitteen mukainen vakuutusmaksu on kuitenkin huomattavan korkea. Vakuutettavaan henkilöstöryhmään ”koko henkilöstö” kuului tarjousta tehtäessä kaksi henkilöä, joista vakuutusmaksu jakautui suurimmaksi osaksi pääosakas B:lle. Ryhmäeläkeratkaisuissa, joissa vakuutettuna on osakas, on olemassa riski siitä, että maksut voidaan katsoa peitellyksi osingoksi. Vakuutukseen liittyviä veroriskejä on käyty B:n kanssa läpi, kun eri tarjousvaihtoehdoista on keskusteltu. A Oy päätti tästä huolimatta hyväksyä vakuutustarjouksen.

Vakuutusyhtiön henkilöstöriskipäällikkö on myöhemmin käynyt sopimuksen solmimisen jälkeen A Oy:n/B:n kanssa puhelinkeskustelun, jossa B on tiedustellut mahdollisuutta maksaa sopimukseen nykyistä suurempia vakuutusmaksuja. Henkilöstöriskipäällikkö muistaa, että keskustelu on käyty joko vuonna 2016 tai 2017. Tässä yhteydessä A Oy:tä/B:tä on uudestaan varoitettu korkeisiin vakuutusmaksuihin liittyvästä veroriskistä ja ilmoitettu, että vakuutusyhtiö ei ota vastaan suurempia vakuutusmaksuja. Henkilöstöriskipäällikkö tapasi B:n vakuutusyhtiön toimistolla huolenpitotapaamisessa 27.6.2018. Yhtiön työntekijöissä oli tapahtunut muutoksia, ja eläkevakuutussopimuksen kannalta tarpeelliset muutostiedot kirjattiin B:n ilmoituksen mukaisina. Samassa yhteydessä henkilöstöriskipäällikkö varoitti uudestaan sopimukseen liittyvästä veroriskistä ja kertoi, että verohallinnon verotuskäytännössä linja on tiukentunut, ja että tämän tyyppisiä ratkaisuja on jälkikäteen verotettu. B kertoi tuolloin, että hänen kirjanpitäjänään toimi entinen verovirkailija, jonka kanssa asia oli käyty läpi, ja että he olivat tietoisia verotukseen liittyvistä seikoista. Henkilöstöriskipäällikkö kertoi edelleen uudestaan, että vakuutusyhtiö ei voi ottaa vastuuta maksujen verovähennyskelpoisuudesta tai muista verotukseen liittyvistä asioista. Tapaamisen jälkeen A Oy:lle myös lähetettiin postitse erikseen kirjallista informaatiota verotuksesta.

Tiedonantovelvollisuuden osalta vakuutusyhtiö toteaa, että kyseessä on vakuutussopimuslain mukainen ryhmävakuutus. Vakuutuksen myöntöaikana voimassa olleen vakuutussopimuslain mukaisesti ryhmävakuutuksiin ei sovelleta vakuutussopimuslain 5 §:n tiedonantovelvoitteita eikä lain 4 b §:n velvoitetta määrittää vakuutustarve. Kyseiset velvoitteet ovat tulleet voimaan vakuutuksen tarjoamisessa ns. IDD-sääntelyn yhteydessä vuonna 2018. Vakuutussopimusta tehtäessä on noudatettu yleisiä sopimusoikeudellisia tiedonantovelvoitteita, jolloin riittävänä on pidettävä sitä, että sopimuskumppanin huomiota kiinnitetään sopimusympäristön seikkoihin, kuten tarjottavan tuotteen verosäännöksiin. Tästä huolimatta eläkevakuutusta koskeva myyntiprosessi ja tuoteseloste ovat täyttäneet myös nykyisin voimassa olevan vakuutussopimuslain mukaiset tiedonantovelvoitteet. Vakuutuksen esittelytilaisuudessa on käyty läpi tuotteen verotukseen liittyvät näkökohdat, annettu kirjallista informaatiota verotuksesta ja viitattu Verohallinnon ohjeistukseen. Esittelytilaisuudessa on nimenomaisesti tuotu esiin, että tuotteen verokohteluun voi liittyä riskejä. Tässä yhteydessä ei ole annettu harhaanjohtavia tietoja tuotteen verotuksesta. Vakuutusyhtiö ei ole antanut lupausta, että se vastaisi tuotteen verokohtelusta yrityksessä. Tällainen olettama on jo lähtökohtaisesti epärealistinen. Esimerkiksi yleisesti on tiedossa, että yrityksen verokohtelu erityisesti osakkaiden osalta on aina epävarmaa. Kaikkia yrityksen osakkaille kustantamia etuuksia verottaja tarkastelee aina peitellyn osingonjaon näkökulmasta kokonaisuutena, ja niihin liittyy epävarmuutta. Myös A Oy:n saamalla vakuutuksen tuoteselosteella on yleiskuvaus tuotteen verotuksesta, ja siinä viitataan verohallinnon ohjeeseen sekä vakuutusyhtiön laatimaan ”Yritysten ottamien vapaaehtoisten eläkevakuutusten verotus” -oppaaseen. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei sen edustaja ole antanut vakuutusta koskevien neuvottelujen yhteydessä eikä vakuutuksen voimassaoloaikana A Oy:lle harhaanjohtavaa tietoa tuotteen verotuksesta, eikä myöskään ole jättänyt kertomatta tuotteeseen liittyviä veronäkökohtia.

Esitetyn vahingon määrän osalta vakuutusyhtiö toteaa, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen KHO 2018:37 ja KHO 2020:120 mukaisesti palkaksi luettavat ryhmäeläkkeen vakuutusmaksut voidaan ottaa huomioon lisäeläkkeiden verotuksessa myöhemmin. Eläkkeitä aikanaan maksettaessa jo aiemmin veronalaiseksi tuloksi luetut maksut eivät oikeuskäytännön mukaan tule kahteen kertaan verotettavaksi, vaan ne ovat veronlaisia ainoastaan siltä osin, kuin eläke ylittää jo kertaalleen veronalaisena ansiotulona verotettujen maksujen määrän. Tämän vuoksi B:n osalta esitetty vahingon määrä rajoittuisi vakuutusmaksuista aiheutuneen veron määrän ja sen määrän, joka olisi tullut maksettavaksi aikanaan saadusta eläkkeestä, erotukseen. A Oy:n ja B:n tulisi selvittää, soveltuuko em. oikeuskäytäntö heidän tilanteeseensa. Lisäksi A Oy ja B valittavat vakuutusyhtiön käsityksen mukaan verotuksen oikaisulautakunnan päätöksistä hallinto-oikeuteen, eikä esitetyn vahingon määrä siten ole lopullisesti tiedossa.

Lisävastine 10.6.2021

Vakuutusyhtiö kiistää B:n väitteen siitä, ettei keskustelua ryhmäeläkevakuutuksen tuoteominaisuuksista, tuotteen verokohtelusta tai tuotteeseen liittyvistä riskeistä olisi käyty. Yhtiö toteaa lisäksi, että sen tehtävänä ei ole antaa asiakkaan verotusta koskevaa veroneuvontaa, kuten neuvoa asiakasta koskevissa verotuksen ennakkopäätöksissä.

Ryhmäeläkevakuutuksia koskeva verotuskäytäntö on tiukentunut vakuutussopimuksen solmimisen jälkeen. Verotuskäytäntö on vaihtelevaa, ja hyvinkin jyrkkiä maksunjakoja hyväksytään tavoiteperusteisissa lisäeläkeratkaisuissa. Vakuutusyhtiö toteaa lisäksi, että ryhmäeläkeratkaisuissa yrityksen henkilöstön muutokset sekä muutokset palkkakehityksessä vaikuttavat maksunjakoon, jolloin maksunjakosuhteet voivat muuttua vakuutussopimuksen aikana.

Tiedonantovelvollisuuden osalta vakuutusyhtiö toteaa, että yhtiön tiedonantovelvollisuutta sopimuksen teon yhteydessä tarkastellaan suhteessa vakuutuksenottajaan, ei vakuutettuun. Tässä tapauksessa vakuutuksenottaja on A Oy.

Lisävastine 1.7.2021

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman näkemyksensä, jonka mukaan se on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa asianmukaisesti, eikä se ole aiheuttanut A Oy:lle tai B:lle vahinkoa.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään seuraavat selvitykset:
- A Oy:n ja B:n valitus 1.3.2021, lisäkirjelmät 21.5.2021, 17.6.2021 ja 13.8.2021 sekä sähköpostiviestit 25.8.2021 ja 14.9.2021
- vakuutusyhtiön vastine 16.4.2021 ja lisävastineet 10.6.2021 ja 1.7.2021 sekä sähköpostiviestit 24.8.2021 ja 7.9.2021
- A Oy:n ja B:n vahingonkorvausvaatimus vakuutusyhtiölle 12.9.2019
- vakuutusyhtiön vastaus 9.10.2019
- ryhmäeläkevakuutustarjoukset 20.2.2014, 21.2.2014 ja 21.8.2014
- sopimuskirja 26.8.2014 ja selvitys vakuutusmaksun jakautumisesta vakuutettujen kesken sekä arvio säästön kehityksestä ja eläkkeistä
- vakuutusmaksua koskeva lasku 7.7.2018
- vakuutusyhtiön asiakastietojärjestelmän merkintä koskien B:n käyntiä vakuutusyhtiön toimistolla 27.6.2018
- vakuutusyhtiön esite ”Yritysten ottamien lisäeläkevakuutusten verotus”
- verotarkastuskertomus 28.5.2018
- verotuksen oikaisulautakunnan päätös (A Oy:n verotus verovuodelta 2014) 10.12.2020
- verotuksen oikaisulautakunnan päätös (B:n tulovero verovuodelta 2014) 10.12.2020
- ryhmäeläkevakuutuksen tuoteseloste, voimassa 1.1.2014 alkaen
- ryhmäeläkevakuutuksen vakuutusehdot, voimassa 1.1.2013 alkaen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö laiminlyönyt ryhmäeläkevakuutusta koskevaa tiedonantovelvollisuuttaan, ja onko A Oy:lle tai B:lle aiheutunut tästä vahinkoa, josta vakuutusyhtiö olisi korvausvelvollinen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain (28.6.1994/543) 4 §:n (sellaisena kuin se oli puheena olevaa vakuutussopimusta tehtäessä, 14.5.2010/426) mukaan ryhmävakuutukseen sovelletaan 1–4, 8, 15, 18, 20, 20 a, 22–37, 44 ja 46 §:n, 47 §:n 3 momentin, 48–51, 55, 56, 59–61 ja 67–82 §:n säännöksiä. Ryhmävakuutukseen, joka on voimassa ainoastaan tilapäisen, sovittuun paikkaan tehtävän käynnin tai enintään kuukauden kestävään toimintaan osallistumisen ajan, sovelletaan vain 1–4, 8 ja 22–37 §:n, 47 §:n 3 momentin, 55, 59–61, 69–75, 81 ja 82 §:n säännöksiä.

Lain 76 §:n 1 momentin mukaan, jos ryhmävakuutussopimuksessa on sovittu, että vakuutuksenantaja pitää luetteloa ryhmävakuutuksen piiriin kuuluvista vakuutetuista, vakuutuksenantajan on ryhmävakuutuksen voimaan tultua ja sen jälkeen kohtuullisin väliajoin lähetettävä vakuutetuille tiedot vakuutusturvan laajuudesta, vakuutusturvan olennaisista rajoituksista, vakuutussopimukseen perustuvista vakuutetun velvollisuuksista sekä siitä, millä tavalla vakuutuksen voimassaolo riippuu vakuutetun kuulumisesta ryhmävakuutussopimuksessa mainittuun ryhmään. Jos vakuutetuista ei pidetä luetteloa, edellä mainitut tiedot on annettava vakuutetuille olosuhteet huomioon ottaen sopivalla tavalla. 2 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on jättänyt vakuutetulle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai on antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutuksen katsotaan olevan voimassa vakuutetun hyväksi sen sisältöisenä kuin hänellä oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Ryhmäeläkevakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2013 alkaen) kohdan 1 (Vakuutussopimus) mukaan vakuutussopimuksen sisältö määräytyy voimassaolevan sopimuskirjan, vakuutusehtojen ja laskuperusteiden mukaan. Näiden lisäksi sopimussuhteeseen sovelletaan vakuutussopimuslain ryhmävakuutusta koskevia säännöksiä ja muuta Suomen lainsäädäntöä. (…)

Asian arviointi

Asian arviointi vakuutusyhtiön ja A Oy:n välisessä suhteessa

Vakuutuslautakunta toteaa, että nyt puheena oleva vakuutussopimus on ryhmävakuutus, johon vakuutussopimuslaki soveltuu vain lain 4 §:ssä todetuilta osin. Vakuutussopimusta tehtäessä 26.8.2014 ryhmävakuutuksiin ei sovellettu vakuutussopimuslain vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta koskevaa 5 §:ää eikä vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seurauksia koskevaa 9 §:ää. Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuutta arvioidaan yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden perusteella.

Vakuutuslautakunta toteaa, että yhtenä puheena olevan kaltaisen ryhmäeläkevakuutussopimuksen tekemisen syynä voivat olla sopimukseen liittyvät verotukselliset edut. Mikäli sopimus täyttää tuloverolain 96 a §:ssä tarkoitetun kollektiivisen eläkevakuutuksen edellytykset, vakuutusmaksut ovat vähennyskelpoisia vakuutuksenottajayrityksen verotuksessa eikä vakuutusmaksuja veroteta vakuutettujen tuloina, vaan verotus vakuutettujen osalta tapahtuu siinä vaiheessa, kun sopimuksesta maksetaan eläkkeitä. Sopimuksen verotuskohtelusta annettavilla tiedoilla voi siten olla merkitystä vakuutuksenottajalle etenkin siinä tilanteessa, kun tämä harkitsee ryhmäeläkevakuutussopimuksen tekemistä. Tällöin verotusta koskevat yleisluontoiset tiedot voivat olla sellaista tietoa, joka vakuutuksenantajan tulee antaa vakuutuksen hakijalle ennen vakuutussopimuksen tekemistä sopimusoikeudellisen lojaliteettiperiaatteen nojalla. Vakuutuksenantajalla ei kuitenkaan vakuutussopimuksen perusteella ole ennen sopimuksen solmimista tai myöhemminkään sopimuksen voimassaoloaikana velvollisuutta antaa yksityiskohtaisempaa veroneuvontaa tai avustaa vakuutuksenottajaa tämän verosuunnittelussa.

Vakuutuslautakunta arvioi tapausta sen käytettävissä olevan kirjallisen selvityksen perusteella ja sen huomioiden, mitä myyntitilanteen osalta voidaan pitää riidattomana. Lautakunta toteaa, että se ei voi kirjallisen selvityksen perusteella selvittää osapuolten myyntitilanteessa käymien keskustelujen tarkkaa sisältöä.

Vakuutuslautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan vakuutusyhtiö ja A Oy ovat ennen vakuutussopimuksen tekemistä neuvotelleet vakuutussopimuksesta useaan otteeseen vuoden 2014 aikana. Vakuutusyhtiö teki A Oy:lle 20.2014 ja 20.1.2014 kolme tarjousta erilaisilla vakuutusmaksuilla ja tavoite-eläkkeillä. Neljäs, sopimukseen johtanut vakuutustarjous tehtiin 21.8.2014. Kyseisessä tarjouksessa vakuutettavana ryhmänä oli A Oy:n koko henkilöstö, vuosimaksu 72.671 euroa ja tavoite-eläke 66 % ilmoitetuista palkoista 60–63-vuotiaana ja 20 % 63–80-vuotiaana.

Vakuutusyhtiö ja A Oy ovat eri mieltä siitä, mitä osapuolten välillä on ao. vakuutuksen verokohtelusta keskusteltu. Asiassa on kuitenkin riidatonta, että vakuutusyhtiö on antanut A Oy:lle ennen vakuutussopimuksen tekemistä vakuutuksen 1.1.2014 alkaen voimassa olleen tuoteselosteen. Tuoteselosteen sivulla 8 todetaan verotuksesta, että ”vakuutuksenottajan maksama [ryhmäeläkevakuutuksen] vakuutusmaksu on yleensä vähennyskelpoinen yrityksen verotuksessa. Rajoituksia liittyy lähinnä liikkeen- ja ammatinharjoittajien itselleen tai lähiomaisilleen ottamiin vakuutuksiin. Tuloveroalin mukaan vakuutuksenottajan maksamaa kollektiivisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksua ei pidetä vakuutettujen ansiotulona. Tämä koskee myös yrityksessä työskenteleviä omistajia. Ratkaisun kollektiivisuuden edellytyksenä on, että vakuutettujen ryhmä on määritelty työalan, aseman, ammatin tai muun vastaavan seikan perusteella niin, ettei etu kohdistu nimettyihin tai muutoin yksilöllisesti määrättyihin henkilöihin. (…) Vakuutettaville ryhmille voidaan järjestää erilainen eläketurva. Samaan eläkeryhmään kuuluvilla pitää kuitenkin olla samoin perustein määräytyvä eläketurva. Samassa ryhmässä vakuutettujen alimman eläkeiän, vakuutusmaksujen jakautumisen perusteen ja muiden eläke-etuun vaikuttavien seikkojen tulee määräytyä samoin perustein. [Ryhmäeläkevakuutuksesta] maksettavia eläkkeitä verotetaan ansiotulona. (…) [Vakuutusyhtiö] ei vastaa vakuutuksenottajan tai vakuutettujen verotuksesta eikä verosäännösten tai viranomaiskäytännön muutoksista. Lisätietoja Verohallituksen ohjeesta: diaarinumero 218/31/2010, osoitteessa www.vero.fi ja [vakuutusyhtiön] laatimasta Yritysten ottamien lisäeläkevakuutusten verotus -oppaasta.”

Vakuutuslautakunta katsoo, että A Oy:lle ennen vakuutussopimuksen tekemistä annetusta tuoteselosteesta on ilmennyt yleisluonteinen tieto siitä, miten ryhmäeläkevakuutuksia kohdellaan verotuksessa. A Oy:llä on ollut mahdollisuus tutustua tuoteselosteen lisäksi siinä viitattuihin muihin tietolähteisiin ja halutessaan esimerkiksi hankkia ennakkoratkaisu vakuutuksen verokohtelusta ennen sopimuksen tekemistä. Lautakunta pitää kirjallisesti annettuja tietoja riittävinä. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että vakuutusyhtiön edustaja olisi suullisestikaan antanut harhaanjohtavaa tietoa vakuutuksen verotuskohtelusta. Ottaen huomioon nämä seikat sekä se, että puheena oleva ryhmäeläkevakuutus on verotarkastuskertomuksen 28.5.2019 mukaan täyttänyt tuloverolain 96 a §:ssä kollektiiviselle eläkevakuutukselle säädetyt muodolliset vaatimukset, Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole antanut A Oy:lle ennen vakuutussopimuksen tekemistä sellaista puutteellista, virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa, josta olisi aiheutunut vahinkoa A Oy:lle. Lautakunta ei siten suosita vakuutusyhtiötä maksamaan A Oy:lle vahingonkorvausta.

Asian arviointi vakuutusyhtiön ja B:n välisessä suhteessa

Vakuutettu B on esittänyt vakuutusyhtiölle vahingonkorvausvaatimuksen siltä osin, kuin ryhmäeläkevakuutuksen vakuutusmaksuja on verotettu häneltä peiteltynä osinkona.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuudesta ryhmävakuutuksen vakuutettua kohtaan säädetään vakuutussopimuslain 76.1 §:ssä. Jos vakuutuksenantaja pitää luetteloa ryhmävakuutuksessa vakuutetuista, sen on vakuutuksen voimaan tultua ja sen jälkeen kohtuullisin väliajoin lähetettävä vakuutetuille tiedot vakuutusturvan laajuudesta, sen olennaisista rajoituksista, vakuutussopimukseen perustuvista vakuutetun velvollisuuksista sekä siitä, millä tavalla vakuutuksen voimassaolo riippuu vakuutetun kuulumisesta ryhmävakuutussopimuksessa mainittuun ryhmään. Lautakunta toteaa edelleen, ettei lainkohta edellytä, että vakuutetuille annettaisiin vakuutuksen voimaantulon jälkeen tietoa vakuutukseen liittyvistä veroseuraamuksista. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan myöskään B:tä kohtaan, eikä suosita vahingonkorvausta myöskään B:n osalta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa vahingonkorvausta. 

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen                                      
Sihteeri Laine

Jäsenet

Kummoinen
Niklander
Rahijärvi
Sibakov

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia