Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutettu oli koiransa kanssa kettumetsällä 31.12.2020. Vakuutusyhtiölle toimitetun selvityksen mukaan vakuutettu metsästysseurueineen oli valmistautunut ketunpyyntiin muun muassa kehottamalla poromiehiä siirtämään alueella liikkuvat porot ja lisäksi vakuutettu oli ennen metsästyksen aloittamista tarkastanut, ettei alueella ollut poroja tai porojen jälkiä. Metsästykseen apuna käytetty koira ei ollut aiemmin käyttäytynyt aggressiivisesti, eikä se ollut koskaan osoittanut kiinnostusta poroihin. Metsästyksen yhteydessä koira oli kuitenkin aiheuttanut vahinkoa poronvasalle, joka menehtyi vahingon seurauksena. Korvausta menehtyneestä vasasta haettiin vakuutetun vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö totesi 3.2.2021 antamassaan päätöksessä, että koira on ollut metsästystilanteessa luvallisesti irti, eikä kyseisellä koiralla aiemmin ole ollut vastaavanlaista käytöstä. Vakuutusyhtiö katsoi, ettei asiassa ole voitu osoittaa mitään sellaista tekoa, joka olisi aiheutunut vakuutetun huolimattomuudesta tai laiminlyönnistä ja muodostanut hänelle voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuun. Vastuuvakuutusyhtiö ilmoitti korvaavansa asiakkaalle rakennuskaaren 22 luvun 7 § mukaisesti puolet vasan arvosta.

Asiakkaan vaatimukset ja vakuutusyhtiön kanta

Vahingonkärsinyt asiakas oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyysi asiassa FINEn ratkaisusuositusta. Asiakas totesi valituksessaan, että poronhoitolaki antaa vapaan laidunnusoikeuden poronhoitoalueella ja poronhoitolain mukaan porojen pelottelu on aina lähtökohtaisesti laitonta. Asiakas viittaa muun muassa poronhoitolakiin ja järjestyslakiin ja toteaa, että sekä metsästyslain että rikoslain esitöiden mukaan metsästyksen luonteeseen kuuluu aina korostunut huolellisuusvelvollisuus. Asiakas toteaa myös, että korvauspäätöksen mukaan koiranomistaja on pyytänyt poromiehiä siirtämään porot alueelta pois ennen metsästyksen aloittamista, joten koiranomistajalla on täytynyt olla vähintään epäilys siitä, että koira saattaa poroja tavatessaan aiheuttaa niille vahinkoa. Asiakas katsoo, että koiranomistaja ottaa aina tietoisen riskin päästäessään ei-porovapaan koiran vapaaksi poronhoitoalueella. Lisäksi asiakas toteaa vielä, ettei poronomistajalla ole ollut velvollisuutta siirtää poroja pois metsästykseen käytettävältä alueelta, eikä porojen siirtäminen toisaalta myöskään takaa sitä, etteikö sinne voisi tulla toisia poroja tilalle. Poronhoitoalueella käytettävän metsästyskoiran tulisi aina olla porovapaa, eli se täytyisi lähtökohtaisesti opettaa olemaan välittämättä poroista.

Vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan asiassa annettuun päätökseen ja toteaa, että poronhoitoalueella metsästäminen koiraa käyttäen on sallittua, mutta tällöin on noudatettava erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta. Tässä tapauksessa vakuutettu on ennen metsästyksen aloittamista tarkastanut, ettei alueella ollut poroja tai porojen jälkiä. Metsästykseen apuna käytetty koira ei ollut aiemmin käyttäytynyt aggressiivisesti eikä se ollut koskaan osoittanut kiinnostusta poroihin. Vakuutusyhtiö toteaa edelleen, että metsästysseurueeseen kuulunut henkilö oli pari viikkoa ennen metsästyksen ajankohtaa ilmoittanut metsästyksestä poromiehille, jotta alueella liikkuvat porot ehdittäisiin siirtää, mikäli näin haluttaisiin tehdä. Yhtiö katsoo, ettei pelkästään se seikka, että tulevasta metsästyksestä on etukäteen tehty ilmoitus poromiehille tarkoita sitä, että vakuutetulla olisi ollut epäilys siitä, että koira voisi aiheuttaa vahinkoa poroille. Yhtiö katsoo, että tehty ilmoitus osoittaa, että metsästysseurue on halunnut toimia mahdollisimman vastuullisesti ja huolellisesti. Yhtiön näkemyksen mukaan kyse ei ole ollut poronhoitolain 42 §:n mukaisesta pelottelusta.  Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan vakuutuksenottaja ei ole toiminut vahinkohetkellä huolimattomasti. Korvaus on maksettu rakennuskaaren 22 luvun 7 §:n mukaa, jossa ei edellytetä tuottamusta korvausvastuun syntymiseksi.

Vakuutetun kuuleminen

FINE on vakuutussopimuslain mukaisesti varannut vastuuvakuutuksen vakuutetulle tilaisuuden tulla kuulluksi. Vakuutetulla ei ole ollut asiaan kommentoitavaa.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vastuuvakuutuksen vakuutusehtojen (voimassa 1.11.2019) kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahingot, josta vakuutettu voimassa olevan oikeuden mukaan on korvausvastuussa, kun korvausvastuu perustuu vakuutuskauden aikana sattuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 § mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 § mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

Rakennuskaaren 22 luvun 7 § mukaan se, jonka eläin toiselta tappaa syötäväksi kelpaamattoman eläimen, maksakoon puolet tapetun hintaa. Jos se syötäväksi kelpaa, maksakoon neljänneksen, ja entinen omistaja pitäköön tapetun. Jos eläin eläimen haavoittaa, olkoon korvaus puoli parannuspalkkaa ja puoli vahinkoa. Jos eläimellä on tapa tehdä vahinkoa ja omistaja sen tietää taikka häntä on siitä varotettu, maksakoon kaksinkertaisesti mitä on sanottu. Sama laki olkoon koirasta, joka puree tahi repii eläimiä. Jos koira kolmannen kerran tekee vahinkoa, maksakoon sen omistaja mitä on sanottu ja tappakoon koiran.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kysymys sen arvioimisesta, onko vakuutettu metsästyskoiranomistajana aiheuttanut vahingon tuottamuksellaan ja tuleeko vastuuvakuutuksesta korvata vahingonkorvauslain mukaan poron täysi arvo.

Vahinkoilmoituksen mukaan vakuutetun koiran hyökkäsi poronvasan kimppuun metsästyksen yhteydessä. Vakuutettu epäili, että poronvasa on jäänyt jumiin lumihankeen, jolloin koira on onnistunut saamaan sen kiinni. Vastuuvakuutusyhtiö totesi korvauspäätöksessään, että koira on ollut metsästystilanteessa luvallisesti irti, eikä kyseisellä koiralla aiemmin ole ollut vastaavanlaista käytöstä. Vakuutettu oli ennen metsästyksen aloittamista tarkastanut, ettei alueella ollut poroja tai porojen jälkiä ja vakuutetun metsästysseurueeseen kuulunut henkilö oli ennen metsästyksen ajankohtaa ilmoittanut metsästyksestä poromiehille, jotta alueella liikkuvat porot ehdittäisiin siirtää, mikäli näin haluttaisiin tehdä. Vakuutusyhtiö on näihin syihin vedoten katsonut, että vakuutetun toiminta ei ole ollut tuottamuksellista, eikä se siten perusta vahingonkorvauslain mukaista vahingonkorvausvastuuta. Vastuuvakuutusyhtiö ilmoitti korvaavansa asiakkaalle rakennuskaaren 22 luvun 7 § mukaisesti puolet vasan arvosta, koska ko. säännöksen mukaan koiran omistaja on suoraan lain nojalla tuottamuksesta riippumattomassa vastuussa koiran porolle aiheuttamasta vahingosta.

FINE toteaa, että vahingonkorvauslain mukaisen vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää tuottamusta. Pelkästään se, että vakuutetun toiminta on johtanut vahinkoon, ei vielä tarkoita sitä, että vakuutettu olisi vahingosta korvausvastuussa. Korvausvastuun syntyminen edellyttää vakuutetun tuottamusta eli virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä. Menettelyn toteaminen tuottamukselliseksi tarkoittaa sitä, että arvioinnin kohteena olevan henkilön olisi tullut toimia toisin tai pidättyä kokonaan toiminnasta ottaen huomioon käsillä ollut ennalta arvattava vahinkoriski.  Lisäksi vahingon tulee olla syy-yhteydessä huolimattomaan toimintaan. Tämä tarkoittaa, että vahingon tulee olla toiminnan ennakoitavissa oleva seuraus.

Tässä tapauksessa metsästyskoira on ollut metsässä vapaana ja hyökännyt tuntemattomaksi jääneestä syystä poronvasan kimppuun. Kyseinen koira ei ollut aiemmin käyttäytynyt aggressiivisesti, eikä se FINElle toimitetun selvityksen mukaan ole koskaan aiemmin osoittanut kiinnostusta poroihin.  FINE toteaa, että pelkkä koiran omistaminen ei Suomessa synnytä vahingonkorvauslain mukaista vahingonkorvausvastuuta koiran aiheuttamasta vahingosta. Vahingonkorvauslain mukaisen vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttäisi sitä, että koiran omistajan voitaisi osoittaa toimineen tuottamuksellisesti, jolla tarkoitetaan huolimattomuutta, laiminlyöntiä tai muuta moitittavaa menettelyä.

FINE katsoo, että pelkästään metsästyskoiran vapaana pitämistä siihen sallitulla alueella ja ajankohtana ei voida pitää tuottamuksellisena menettelynä. FINE toteaa, että metsästäminen poronhoitoalueella koiraa käyttäen on sallittua, mutta tällöin on noudatettava erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta. FINElle toimitettujen tietojen perusteella vakuutettu on ennen metsästyksen aloittamista tarkastanut, ettei metsästysalueella ollut poroja tai porojen jälkiä. Lisäksi samaan metsästysseurueeseen kuulunut henkilö oli ennen metsästyksen ajankohtaa ilmoittanut metsästyksestä alueen poromiehille, jotta alueella mahdollisesti liikkuvat porot ehdittäisiin siirtää. Käytettävissä olevien selvitysten perusteella FINE katsoo, että vakuutettu on pyrkinyt ennen metsälle lähtöä estämään porovahinkojen syntymisen, eikä hänen tässä tapauksessa ole osoitettu toimineen tuottamuksellisesti. Näin ollen FINE toteaa, ettei koiran omistaja ole poron menettämisestä vahingonkorvauslain mukaisessa vahingonkorvausvastuussa. Poronvasan arvosta tulee edellä mainituilla perusteilla korvattavaksi rakennuskaaren 22 luvun 7 § mukaisesti puolet.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Hyytiäinen