Tapahtumatiedot

Lääkevahinkoilmoituksen 10.5.2019 mukaan A:lle (s. 1949) määrättiin 1.6.2015 Sandimmun Neoral -lääkitys määrittämättömän pitkäaikaisen maksatulehduksen hoitoon. A aloitti lääkkeen käytön 2.6.2015. Lääkkeen käytön aloittamisen jälkeen A:lla alkoivat voimakkaat päänsäryt. Lääkitystä jatkettiin eri annoksilla 9.11.2015 saakka. Se lopetettiin, kun A:lla oli todettu kohonnut verenpaine ja munuaisarvojen sekä maksaentsyymien nousua. A hakeutui 11.11.2015 päivystykseen päänsäryn ja huimauksen vuoksi. Tuolloin hänelle tehtiin pään tietokonekerroskuvaus sekä aivo- ja kaulavaltimoiden kuvaus, joiden jälkeen hänet lähetettiin kotiin. A tuotiin uudestaan päivystykseen 13.11.2015, koska hänen jalkansa eivät olleet kantaneet pariin päivään. Muina oireina A:lla oli virtsaumpi, lisääntynyt huimaus ja oksentelu, sekä vasemman suupielen heikkous. Alaraajojen halvausoireisto jatkoi etenemistään tuon jälkeenkin. Myöhemmin on todettu, että se oli todennäköisesti seurausta siklosporiinilääkityksen käytöstä. A haki korvausta lääkevahinkovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoi, että A:n alaraajojen osittainen halvaus ja A:lla todettu monihermotulehdus olivat todennäköisesti aiheutuneet Sandimmun Neoral -lääkkeen käytöstä. Sandimmun Neoral -lääke oli mahdollistanut A:n elimistössä jo valmiiksi olleen Herpes Zoster -viruksen aktivoitumisen. Viruksesta aiheutui selkäydintulehdus (myeliitti) ja aivokalvojen ja hermojuurten tulehdus (meningoradikuliitti). Näiden seurauksena A:n alaraajojen toimintakyky heikkeni ja hän sai pienen aivoinfarktin. Vakuutusyhtiö maksoi A:lle korvausta muun muassa lääkevahingosta aiheutuneesta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 1.900 euroa liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 3 (lievää vaikeammat vammat) mukaan. A:n saatettua asian Vakuutuslautakunnan käsittelyyn yhtiö antoi uuden korvauspäätöksen, jolla korotti tilapäisen haitan korvauksen 5.300 euroon liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 4 (vaikeat vammat) mukaisesti.  

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvausmäärän osalta ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A katsoo, että tilapäisen haitan korvaukseksi tulee määrittää 17.000 euroa liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 5 (hyvin vaikeat vammat) mukaisesti. Viivästyskorkoa tälle korvauserälle tulee maksaa 1.6.2019 lukien.

A katsoo, että tilapäinen haitta on hänen kohdallaan alkanut hänen alettuaan saada Sandimmun Neoral -lääkettä 2.6.2015, ja loppunut hänen terveydentilansa vakiinnuttua. Liikennevahinkolautakunnan normeissa ja ohjeissa tarkoitettuun tilapäisen haitan haittaluokkaan 5 kuuluvat muun muassa vartalon ja raajojen vaikeat monivammat ja vammojen yhdistelmät. Haittaluokkaan 6 (poikkeuksellisen vaikeat vammat) kuuluu muun muassa selkäydinvamma, josta seuraa pysyvä neliraaja- tai alaraajahalvaus. A:lle on aiheutunut lääkevahingon seurauksena monihermovaurio sekä alaraajojen osittainen halvaus. A:lle aiheutuneet monihermotulehdus ja alaraajojen osittainen halvaus ovat vakavuudeltaan vähintään haittaluokan 5 puoliväliä vastaavia. Alaraajahalvaus on jo sinällään mainittu haittaluokassa 6. Koska kyseessä on ollut osittainen halvaus, voidaan haittaluokkaa katsoa laskettavaksi yhdellä haittaluokalla. Kun tähän yhdistetään monihermotulehdus, on haittaluokan katsottava vastaavan vähintäänkin luokan 5 korvausasteikon (9.300–21.800) keskitasoa. Vaikkei A:lle ole jouduttu tekemään toimenpiteitä, itse monihermotulehduksen aiheuttama tilapäinen haitta sekä sopeutuminen alaraajahalvaukseen ja halvaantumisesta aiheutunut psyykkinen rasitus oikeuttavat huomattavasti suurempaan kuin jo maksettuun korvaukseen.

Myös henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset (2020) tukevat A:n korvausvaatimusta. Selkäytimen tai hermojuurien vauriosta, joka aiheuttaa halvausoireita ja selkärangan liikevajausta ja vaatii leikkauksellista korjausta sekä pitkän sairaala- sekä kuntoutuslaitoshoidon, tuomittujen korvausten mediaani on ollut 19.400 euroa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa oikaisseensa tilapäisen haitan korvauksen määrää A:n Vakuutuslautakunnalle tekemän ratkaisusuosituspyynnön johdosta. Tilapäinen haitta sijoittuu liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 4 (vaikeat vammat) alaosaan. 

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 5.4.2011–11.6.2018.

Selvitysten mukaan A sairastaa kroonista, itsesyntyistä maksatulehdusta (autoimmuunihepatiittia), jonka on arvioitu vaativan elinikäistä immunosuppressiivista lääkehoitoa. Aiemmista lääkkeistä (atsatiopriini, merkaptopuriini, mykofenolaatti, takrolimuusi) tulleiden haittavaikutusten jälkeen on 1.6.2015 määrätty siklosporiinivalmiste Sandimmun Neoral annoksella 50 mg x 2. Muuna lääkityksenä on ollut käytössä Prednisolon (10 mg x 1) ja Entocort (9 mg x 1). Merkinnän 11.6.2015 mukaan A on kokenut lääkkeestä subjektiivisesti vain vähäisiä haittoja (jonkin näköistä pään huminaa). Lääkkeen annosta on nostettu 100 mg:aan aamulla ja 50 mg:aan illalla. Tämän jälkeen sekä siklosporiinin että kortisonien annostuksia on laboratoriokoetulosten perusteella säädetty kesän ja syksyn 2015 aikana.

Vatsaelinkirurgian tekstin 9.11.2015 mukaan A:lla on ollut päänsärkyä ja korkea verenpaine. Siklosporiinin aloittamisen jälkeen maksaentsyymit ovat olleet noususuunnassa ja marraskuussa 2015 myös bilirubiiniarvo on ollut koholla. A on yhdistänyt oireet siklosporiiniin. Lääkärin arvion mukaan siklosporiinista on aiheutunut A:lle munuaisten toiminnan heikkenemistä, kohonnut verenpaine ja päänsärkyä. Lääkitys on lopetettu ja päätetty jatkaa ainoana hoitona Entocortia.

Yleisneurologian hoitojaksoa 16.11.–23.12.2015 koskevan loppulausunnon mukaan A on 11.11.2015 tullut päivystykseen päänsäryn ja huimauksen vuoksi. Aiempaan oireiluun verrattuna on uutena oireena tullut huimausta voimakkaampana siten, että A on joutunut ottamaan seinistä tukea. Tuolloin statuksessa ei ole todettu erityistä. Raajavoimat ovat olleet normaalit, kävelyssä on todettu hiukan horjahtelua. Pään ja aivo- ja kaulavaltimoiden kuvantamistutkimuksissa on todettu normaalit löydökset. A on kotiutettu. A on hakeutunut uudelleen päivystykseen 13.11.2015, koska jalat eivät olleet pariin päivään kantaneet. A on pystynyt ottamaan muutaman askelen, minkä jälkeen jalat ovat pettäneet. Oikeaan jalkaan on tullut säteilevää, sähköiskumaista kipua, minkä lisäksi on kehittynyt virtsaumpi. Huimaus on lisääntynyt ja oksentelua on ilmennyt. Vasen suupieli on todettu aavistuksen heikommaksi. A on otettu vuodeosastolle. Tehdyissä tutkimuksissa on todettu herpesviruksen (Varicella-Zoster) aiheuttamaan selkäydintulehdukseen sopivat löydökset. A on otettu yleisneurologian osastolle, jossa on aloitettu hoidoksi keftriaksoni, doksisykliini ja asikloviiri. A on 27.11.2015 ollut hieman sekava ja väsähtänyt, minkä vuoksi on tehty pään tietokonekerroskuvaus. Kuvauksessa on todettu pieni talamusinfarkti. Kierrolla 2.12.2015 on todettu dysartriaa (puhe- tai ääntämishäiriö, joka johtuu keskus- tai ääreishermoston vauriosta) sekä vasemman suupielen roikkumista aiempaa enemmän. Vasen yläraaja on ollut dysmetrinen ja vasemmassa alaraajassa ei ole todettu mitään liikettä. Pään magneettitutkimuksessa on todettu tuore aivosillan infarkti oikealla. ENMG-tutkimuksessa 15.12.2015 on todettu vasenpainotteisesti vaihtelevan asteiset akuutin ääreishermovaurion merkit. Loppulausunnon mukaan A:n selkäydintulehduksen, aivokalvojen ja hermojuurten tulehduksen ja aivoinfarktin taudinkuva on ollut varsin hankala ja pitkä voimakkaan immunosupression vuoksi. A on saanut lähes neljän viikon asikloviirihoidon sekä kortisonikuurin ja IVIG-infuusiot. Tilanne on kuitenkin ollut selvästi helpottamassa. A on siirtynyt terveyskeskuksen vuodeosastolle odottamaan kuntoutuspaikkaa.

Yliopistollisen sairaalan kuntoutusosaston hoitoaikaa 11.1.–30.3.2016 koskevan loppulausunnon mukaan A:lla on vyöruusun aiheuttaman keskushermostoinfektion (aivot, selkäydin ja hermojuuret) ja aivoinfarktin lisäksi ilmennyt epileptisiä kohtauksia, joiden johdosta on tammikuussa 2016 asetettu epilepsiadiagnoosi. Sairastumisen seurauksena A:lla on ollut kognitiivisia oireita: muistin heikkoutta ja toiminnanohjauksen heikentymistä. Lisäksi alaraajat ovat osittain halvaantuneet ja rakon ja suolen toiminnassa on ilmennyt muutoksia. A on kuntoutunut omatoimisesti rollaattorilla lyhyitä matkoja sisällä liikkuvaksi. Pidemmät matkat A on kulkenut manuaalipyörätuolilla omatoimisesti. A on kertakatetroinut ja toimittanut vatsan omatoimisesti. Kuntoutusjakson aikana virtsarakon tahdonalainen toiminta on jonkin verran parantunut ja A on ollut menossa urodynaamisiin tutkimuksiin. Päivätoiminnoissa A on selviytynyt itsenäisesti. Liikkumisen apuvälineinä on edelleen ollut käytössä rollaattori ja pyörätuoli. A on saanut fysioterapiaa ja toimintaterapiaa, minkä lisäksi hän on keskustellut psykologin kanssa tilanteesta ja hänelle on tehty neuropsykologinen tutkimus. A on kotiutunut hyvävointisena, mutta on arvioitu, että kotona pärjäämättömyys on riski ja A tarvitsee alkuun tehostettua seurantaa kotihoidon toimesta. A:n on arvioitu tarvitsevan säännöllistä fysioterapiaa liikkumiskyvyn parantamiseksi ja itsenäisen kodin ulkopuolella asioinnin ja harrastuksiin osallistumisen mahdollistumiseksi. Lisäksi on suositeltu Kelan harkinnanvaraista moniammatillista laitoskuntoutusjaksoa neurologisella linjalla sekä toimintaterapiaa.

Neurologisen kuntoutuskeskuksen kuntoutusaikaa 12.–17.12.2016 ja 30.3.–8.4.2017 koskevan kuntoutusselosteen esitietojen mukaan A:lle on monihermotulehduksen seurauksena jäänyt alaraajaheikkoutta vasenpainotteisesti. Vasempaan alaraajaan on alkanut tulla enemmän tuntoa, mutta se saattaa edelleen pettää alta ja vasen polvi yliojentuu. Liikkumisen apuvälineenä A:lla on käytössä kyynärsauvat. Päivittäistoiminnoissa A on omatoiminen ajan kanssa. Rakon toimintahäiriön vuoksi hän katetroi 4–5 kertaa vuorokaudessa. Suolen toiminta on hidastunut ja A:lla on ummetustaipumusta. Puheenymmärrys ja itseilmaisu ovat normaalit ja A kokee muistin toimivan normaalisti. A:lla on käytössään henkilökohtainen avustaja 30 tuntia viikossa. Kuntoutusjakson aikana A on saanut fysioterapiaa ja toimintaterapiaa, keskustellut yksilökäynneillä psykologin kanssa ja osallistunut psykologin ohjaamaan keskusteluryhmään, käynyt uroterapeutin ja sosiaalityöntekijän vastaanotolla sekä osallistunut puheterapeutin ja ravitsemusterapeutin vetämiin ryhmiin. A on kokenut kuntoutusjakson fysioterapian hyödylliseksi: vasen reisi, polvi ja nilkka aktivoituvat paremmin. A on oppinut hallitsemaan paremmin vasemman polven yliojentumista, vasempaan nilkkaan on palautunut aktiviteettia, kehon hahmotus ja hallinta ovat parantuneet ja asento on symmetrisempi. A:n on arvioitu edelleen hyötyvän säännöllisestä, yksilöllisestä fysioterapiasta, jonka tavoitteena on tukea omatoimisuutta, kotiselviytymistä ja kodin ulkopuolisiin aktiviteetteihin, harrastuksiin ja asiointeihin osallistumista.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse A:lle Sandimmun Neoral -lääkkeen aiheuttaman lääkevahingon johdosta suoritettavan kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvauksen määrästä.

Sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat

Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2017 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä, ehtojen kohdassa 2 tarkoitettu lääke on todennäköisesti aiheuttanut. (…)

Ehtojen kohdan 7 (Vahingon määrä) mukaan korvaus lääkevahingosta määrätään soveltaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2a–2d, 3, 4, 7 ja 8 pykälän, 6 luvun 1 pykälän sekä 7 luvun 3 pykälän säännöksiä. Korvauksen määrittämisessä käytetään soveltuvin osin liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita. (…)

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen

1. tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2. ansionmenetyksestä;
3. kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4. pysyvästä haitasta.

Lain 5 luvun 2 c §:n 1 momentin mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

Vakuutussopimuslain (28.6.1994/543) 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon myös vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Lain 70 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot. Lain 70 §:n 3 momentin mukaan viivästyneelle korvaukselle on maksettava korkolaissa (633/82) säädetty viivästyskorko.

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että A:lla marraskuussa 2015 todettu keskushermostoinfektio seurauksineen on Sandimmun Neoral -lääkkeen aiheuttama, lääkevahinkovakuutuksen ehtojen mukainen lääkevahinko. Riitaa on kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvauksen määrästä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkorvauslain mukaisen kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvauksen arvioiminen on kokonaisharkintaa, jossa huomioidaan vamman laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä tilapäisen haitan kestoaika. Korvauksen määrän arvioinnissa käytetään korvauskäytännön yhtenäistämiseksi ja vahingonkärsineiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi apuna erilaisia normistoja, kuten henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia ja liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita. Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen mukaan korvauksen määrittämisessä käytetään soveltuvin osin liikennevahinkolautakunnan (nykyään liikenne- ja potilasvahinkolautakunta) normeja ja ohjeita.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden (2020) mukaan luokkaan 4 (vaikeat vammat, korvausasteikko 3.900–9.300) kuuluville vammoille on ominaista, että

- niiden hoito saattaa vaatia tehohoito-osastolla lyhytkestoista hengityskonehoitoa,
- niiden hoito vaatii sairaalahoitoa pidentäviä hoitomenetelmiä (esimerkiksi kalloveto, murtumien ulkoiset kiinnityslaitteet),
- raajavammojen hoidossa tarvitaan vaativia kirurgisia toimenpiteitä (useiden murtumien kiinnitysleikkaukset, nivelen, raajan, verisuonten tai hermojen suurehko korjausleikkaus, laaja käsikirurginen leikkaus),
- jälkihoidossa tarvitaan murtuman kiinnitysvälineiden poiston lisäksi muita leikkauksia (esimerkiksi luunsiirto, raajojen korjausleikkaus),
- ne tarvitsevat sairaalahoitoa 3–8 viikkoa,
- toiminnallinen toipuminen vaatii yli 8 kuukautta,
- niiden jättämä pysyvä toiminnallinen haitta on merkittävä.

Vaikeita vammoja ovat muiden ohella hidastuneesti luutuva murtuma, luunmurtumaan tai sijoiltaanmenoon liittyvä hermo- tai verisuonivamma, luunmurtumaa seuraava märkäinen tulehdus, murtuman jälkeinen niveljäykistymä ja nivelrikko, vaikea kaula- rinta- tai lannerangan murtuma, johon ei liity pysyvää, vaikeata hermorakenteiden vammaa, kylkiluiden monimurtuma, johon liittyy veri-ilmarinta tai keuhkon ruhjevamma, lisätautien komplisoima rintakehän ja vatsaontelon leikkaus, toistuva suolitukkeuma, virtsaputken kurouma, joka tarvitsee jatkuvaa hoitoa, pallean repeämä, keskivaikea aivovamma, vaikeat kasvoluiden monimurtumat, raajojen monimurtumat tai vastaavat suurten vammojen yhdistelmät, silmän tai sen näön menetys, useiden sormien menetys ja laaja palovamma.

Luokkaan 5 (Hyvin vaikeat vammat, korvausasteikko 9.300–21.800) kuuluville vammoille on ominaista, että

- niiden hoitoon tarvitaan pitkäaikaista hengitystä ja verenkiertoa ylläpitävää hoitoa,
- niiden hoito vaatii pitkäaikaista hengityskonehoitoa ja henkitorven avannetta,
- vammoihin tai hoitotoimenpiteisiin liittyy vaikeita komplikaatioita,
- niiden hoito vaatii laajoja aivojen, rintakehän, vatsaontelon tai raajojen leikkauksia,
- niiden hoitoon tarvitaan sairaalahoitoa yli 8 viikkoa,
- niiden jättämästä pysyvästä toiminnallisesta haitasta on suurta haittaa.

Hyvin vaikeita vammoja ovat muiden ohella raajan menetys, raajamurtumia komplisoivat hyvin laajat hermo- ja verisuonivammat, hartia- ja lannehermopunoksen laajat vammat puutosoireineen, rintakehän monivammat (esimerkiksi pallean ja keuhkon repeämä, sydänpussin verenvuoto ja sydämen ruhjevamma), kaula-, rinta- ja lannerangan murtuma, johon liittyy osittainen selkäytimen tai sen jatkeen vaurio, vaikea aivovamma, aivojen, vartalon ja raajojen vaikeat monivammat ja vammojen yhdistelmät, vammat, joiden hoito monine leikkauksineen tuottaa paljon kipua, pysyvä suoli- tai virtsa-avanne, silmävamma, josta on seurauksena molempien silmien näkökyvyn pysyvä vaikea heikentyminen, ja vaikea-asteinen palovamma.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten (5. painos 2020) tilapäistä haittaa koskevan kohdan 9.5 mukaan selkäytimen tai hermojuurien vauriota, joka vaatii leikkaushoitoa ja pitkän sairaalahoidon sekä kuntoutuslaitoshoidon, aiheuttaa tilapäistä haittaa 3 kuukauden – 2 vuoden ajan ja josta jää pysyvä haitta, vastaava tilapäisen haitan korvaus on 10.000–25.000 euroa.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten yleistä korvaustasoa koskevan taulukon mukaan korvaustaso on 2.000–7.500 euroa, jos vammasta aiheutuu vakavaa haittaa 3–6 kuukauden ajan ja vammasta voi jäädä myös pysyvää haittaa. Korvaustaso on 7.500–20.000 euroa, jos vammasta aiheutuu hyvin vakavaa haittaa 6 kuukauden – 2 vuoden ajan ja vammasta todennäköisesti jää jonkin tasoinen pysyvä haitta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A:lle on Sandimmun Neoral -lääkkeen aiheuttaman herpesviruksen aktivoitumisen seurauksena aiheutunut selkäydintulehdus ja monihermotulehdus. Näiden seurauksena A:n alaraajojen toimintakyky on heikentynyt, ja hänelle on aiheutunut pieni aivoinfarkti. Sairaudesta on aiheutunut myös kognitiivisia oireita. Tammikuussa 2016 A:lle on asetettu epilepsiadiagnoosi. A on ollut neurologian vuodeosastolla hoidettavana 16.11.–23.12.2015, minkä jälkeen hän on siirtynyt terveyskeskukseen odottamaan kuntoutusjaksoa. Yliopistollisen sairaalan kuntoutusosastolla A on ollut hoidettavana 11.1.–30.3.2016, minkä jälkeen hän on kotiutunut. A on tämän jälkeen tarvinnut fysioterapiaa ja toimintaterapiaa, ja hänellä on ollut käytössään henkilökohtainen avustaja. Neurologinen laitoskuntoutus on toteutunut 12.–17.12.2016 ja 30.3.–8.4.2017. A on selvityksen mukaan aluksi liikkunut käyttäen apuna rollaattoria ja pyörätuolia. Laitoskuntoutusjaksolle tultaessa liikkuminen on tapahtunut kyynärsauvoja apuna käyttäen. Virtsarakon ja suolen toiminnassa on tapahtunut muutoksia lääkevahingon seurauksena.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A:lle aiheutunutta lääkevahinkoa voidaan pitää vakavana. Tila on vaatinut yli kuukauden sairaalahoidon ja tämän jälkeen pitkän kuntoutusjakson. Leikkaushoitoa tila ei kuitenkaan ole vaatinut. Vahingon laatu ja kesto sekä sen vaatimat hoitotoimenpiteet ja pitkä kuntoutusjakso huomioon ottaen Vakuutuslautakunta katsoo, että vahinko sijoittuu liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 5, hyvin vaikeat vammat, asteikon alaosaan. Ottaen huomioon liikennevahinkolautakunnan normit ja ohjeet sekä henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n lääkevahinkoa vastaava asianmukainen tilapäisen haitan korvaus on 9.500 euroa. Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle tämän mukaisen lisäkorvauksen.

A on vaatinut viivästyskoron maksamista 1.6.2019 alkaen. Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuskorvaukselle on vakuutussopimuslain mukaan maksettava viivästyskorkoa, jos korvaus maksetaan myöhemmin kuin kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutusyhtiöllä on ollut käytössään korvauksen maksamiseksi tarpeellinen selvitys. Vakuutuslautakunnalle toimitetusta aineistosta ei käy ilmi, koska korvauksen maksamiseksi tarpeellinen selvitys on nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ollut vakuutusyhtiön käytössä. Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä selvittämään asian ja maksamaan viivästyskoron tämän mukaisesti.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle lisäkorvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta siten, että kokonaiskorvaus on 9.500 euroa. Lisäksi lautakunta suosittaa yhtiötä maksamaan korvaukselle asianmukaisen viivästyskoron.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norio
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Jokelainen
Järvinen
Mervaala
Soinila