Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja H Oy oli suorittanut osakkeenomistajan toimeksiannosta erään asuinhuoneiston kylpyhuoneen korjaustyötä. Työhön kuului muun muassa vanhojen laattapintojen purkaminen. Vahinkoraportin 27.10.2020 mukaan lattiakaivon korokerengasta oli oltu 21.10.2020 irrottamassa piikkaamalla, kun noin 15 cm:n päässä piikkauskohdasta vanhojen laattakerrosten välissä piilossa ollut käyttövesijohdon tulppaus oli irronnut ruostuneen tulpan kierteiden petettyä. Seurauksena oli alapuolisiin huoneistoihin ulottunut asunto-osakeyhtiö J:n rakennuksen vesivahinko. Vedentuloa ei ollut suljettu ennen työtä, sillä meneillään oli vasta pinnoitteiden purkaminen. H Oy:n kertoman mukaan asiaan oli vaikuttanut se, ettei asunto-osakeyhtiön rakennuksessa ollut linjasulkuja. Pääsulun sulkeminen olisi katkaissut vedentulon koko kolme rappua käsittäneestä kiinteistöstä. Huoneistokohtaiset vesisulut oli ollut määrä asentaa 22.10.2020 ennen lattiavalujen purkutyön aloittamista.

Vakuutusyhtiö kieltäytyi päätöksellä 2.11.2020 korvaamasta vahinkoa H Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiön mielestä H Oy ei ollut vahingosta korvausvastuussa, sillä putkien tuli kestää kyseessä ollut työsuoritus, kun putkeen ei ollut piikatessa osuttu. Vahinko oli johtunut vanhojen putkien huonosta kunnosta eikä H Oy:n tuottamuksellisena pidettävästä virheestä työsuorituksessa. Asunto-osakeyhtiö J:n uudelleenkäsittelypyyntöön 9.12.2020 antamassaan päätöksessä vakuutusyhtiö kieltäytyi muuttamasta korvausratkaisua lausuen, ettei putken tulppaus ollut pettänyt H Oy:n purkutyön vuoksi vaan siksi, että tulppaus oli tehty virheellisesti. Vahinko oli myös laajentunut, koska huoltomies ei ollut heti sulkenut pääsulkua.

Asiakkaan valitus

Asunto-osakeyhtiö J on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta ja vaatinut sille aiheutuneiden vesivahinkoon liittyvien selvitys-, korjaus- ja lakimieskustannusten korvaamista H Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Asunto-osakeyhtiö J on lausunut perusteluinaan, että asunto-osakeyhtiölain ja maankäyttö- ja rakennuslain mukaan osakehuoneiston muutostyöt tuli suorittaa hyvän rakennustavan mukaisesti. Hyvän rakennustavan sisältö oli purkutöiden osalta osoitettu Rakennustietosäätiön julkaisemissa Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset (RunkoRYL 2010 ja KorjausRYL 2016) -oppaissa. RunkoRYL 2010:n mukaan LVI-järjestelmät oli aina suljettava ennen purkutöitä. Lisäksi säilytettävät ympäröivät rakenteet ja rakennusosat oli suojattava purkutyösuunnitelman mukaisesti. Kyse oli pakollisista vaatimuksista hyvän rakennustavan noudattamiseksi. Vaatimuksia ei ollut rajattu koskemaan vain purettavaa rakennetta, vaan ohje vaati myös säilytettävien ja ympäröivien rakenteiden ja rakennusosien suojaamista. Vaatimus LVI-järjestelmien sulkemisesta ennen purkutöitä koski myös sellaisia purkutöitä, joiden yhteydessä järjestelmä saattoi vaurioitua, vaikka purkutyö ei siihen kohdistunutkaan.

Kosteusvauriokartoituksesta ilmeni, että piikkaustyö oli kohdistunut lattian muuhunkin osaan kuin pintamateriaaliin. Lattiarakennetta oli piikattu auki. Myös työselosteesta ilmeni, että purkutyöt olivat kohdistuneet lattiarakenteeseen. Väite, että vain pintamateriaaliin kohdistuneen piikkaustyön vuoksi RunkoRYL 2010:n vaatimukset eivät olisi koskeneet työtä, oli paikkansa pitämätön.

Korjausrakentamisen purkutöihin sovellettava KorjausRYL 2016 koski kaikenlaisia rakennusosia, ei vain runkorakenteita. Oppaassa oli kolme asian kannalta keskeistä rakennusosien purkutöitä koskevaa vaatimusta: tärinäntorjunta, purettavien rakenneosien ominaisuuksien selvittäminen ja purkutöiden vaikutuspiirissä olevien LVIS-järjestelmien sulkeminen ennen purkutöitä.

Oppaan kohdan 11.2.3 mukaan purkutöiden tärinä ”Ei saa aiheuttaa vaurioita rakennuksille, rakenteille, laitteistoille tai pinnoille” ja ”Tärinälle herkät laitteen kartoitetaan ennen tärinää aiheuttavan purkutyön suorittamista”. Tässä tapauksessa piikkauskoneen tärinä tai suora osuma lattiassa olleeseen käyttövesiputkeen oli aiheuttanut putken rikkoutumisen tai sen tulppauksen irtoamisen. Purkutyö oli suoritettu huolehtimatta vaaditusta tärinäntorjunnasta.

Oppaan kohdan 11.5 mukaan ”Purettavien rakennusosien ja rakenteiden ominaisuudet, lujuus, toiminta, tarkoitus ja kunto selvitetään ennen purkutöitä siten, että purkutyö voidaan tehdä turvallisesti ja aiheuttamatta haittaa tai vaaraa purkutyön vaikutuspiirissä olevien terveydelle taikka ympäristölle sekä aiheuttamatta vahinkoa omaisuudelle.” Tässä tapauksessa H Oy ei ollut selvittänyt purettavan lattiarakenteen ominaisuuksia, joten se ei ollut tiennyt lattiarakenteessa olleesta paineellisesta vesiputkesta, vaan oli aloittanut piikkaustyöt ottamatta selvää lattiarakenteessa mahdollisesti olevista LVIS-järjestelmistä. Oli selvää, että vanhassa rakennuksessa saattoi olla yllättäviä rakenneratkaisuja, jotka eivät toteuttamisaikanaan kuitenkaan olleet välttämättä kiellettyjä tai hyvän rakennustavan vastaisia. Purkutyön suorittajan tuli varautua niihin.

Oppaan kohdassa 11.5 edellytettiin, että ”Sähkö-, kaasu-, ja muut johdot, putket ja säiliöt, jotka purkutyön yhteydessä saattavat aiheuttaa tapaturman tai aiheuttaa haittaa käytössä olevien tilojen järjestelmiin, on LVIS-ammattilaisen toimesta katkaistu, suljettu tai luotettavasti tyhjennetty ja tarvittaessa huuhdeltu”. Oli riidatonta, että huoneiston käyttövesiputkia ei ollut tehty paineettomiksi tai suojattu ennen purkutöihin ryhtymistä, vaikka urakan työselosteessa mainittiin vesikatkot. Jos purettavassa lattiarakenteessa ollut vesiputki olisi ollut paineeton, ei sen tulppauksen irtoaminen olisi aiheuttanut kolmeen huoneistoon ulottunutta kosteusvauriota.

Asunto-osakeyhtiö J:n mielestä H Oy oli jättänyt noudattamatta sekä RunkoRYL 2010:n että KorjausRYL 2016:n mukaisia vaatimuksia työn asianmukaisesta suorittamisesta, mikä oli johtanut vahinkoon. Oli ilmeistä, että purkutyö oli suoritettu hyvän rakennustavan vastaisesti ja vesivahinko oli siksi aiheutettu tuottamuksellisesti, mikä perusti H Oy:lle voimassa olevan oikeuden mukaan täysimääräisen korvausvelvollisuuden vahingosta.

Asunto-osakeyhtiö J on kiistänyt, että vesiputken väitetty hyvän rakennustavan vastaisuus poistaisi sen oikeuden vahingonkorvaukseen huolimattomasti suoritetusta purkutyöstä. Putkea ei ollut tulpattu väärin. Hyvä rakennustapa oli vuosikymmenten saatossa laadittu ja täsmentynyt kokoelma rakentamista koskevia ohjeita ja normeja. Aiemmin käyttövesijohtojen tulppaamista ja rakenteisiin jättämistä ei ollut aina säännelty tai kielletty. Ratkaisu oli voinut olla toteuttamisaikanaan hyväksytty. Putken tulppausajankohtaa ei tiedetty, sillä yhtiölle ei ollut ilmoitettu kylpyhuoneen aikanaan tehdystä muutostyöstä.

Mahdollinen hyvän rakennustavan vastainen rakenneratkaisukaan ei poistanut asunto-osakeyhtiön oikeutta vahingonkorvaukseen, kun urakoitsija oli laiminlyönyt selvittää purettavan rakenteen ominaisuudet ja hyvän rakennustavan vaatimat varautumistoimet. Väite siitä, että rakenteissa ollut vesiputki olisi automaattisesti hyvän rakennustavan vastainen ja että kyseinen vanha rakennustekninen ratkaisu poistaisi oikeuden vahingonkorvaukseen, ei perustunut lainsäädäntöön ja oikeuskäytäntöön.

Vedentulon sulkemisen osalta asunto-osakeyhtiö on lausunut, että oikeudellisesti sen käyttämällä huoltoliikkeellä ei ollut oikeutta sopia asiasta H Oy:n kanssa. Huoltoliikkeellä ei ollut kelpoisuutta edustaa asunto-osakeyhtiötä. Vaikka putkien sulkematta jättäminen tai sen viivästyminen olisikin johtunut huoltoliikkeestä, se ei kuulunut asunto-osakeyhtiön vaan H Oy:n vastuupiiriin, sillä sopimus sulkujen toteuttamisesta oli H Oy:n ja huoltoliikkeen välinen.

Sikäli kuin vakuutusyhtiö oli perustellut päätöstään sillä, että putken tulppa olisi irronnut ilman purkutyötäkin, asunto-osakeyhtiö J on lausunut, että betonivalun sisällä ollut tulppa ei voinut irrota itsestään niin kauan kuin kokonaisuus oli betonin sisällä. Irtoaminen saattoi tapahtua vasta betonia purettaessa. Oli epäselvää, oliko vuoto aiheutunut tulpan irtoamisesta vai putkeen osuneesta piikkauksesta. Joka tapauksessa vahinkoa ei olisi tapahtunut ilman purkutyötä. Putki olisi säilynyt vaurioitumattomana betonin sisällä lattiarakenteessa asunto-osakeyhtiön toteuttamaan käyttövesiputkien uusimiseen asti.

Lainsäädännössä asetetun hyvän rakennustavan vaatimuksen noudattamatta jättäminen merkitsi voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuun perustavaa tuottamusta. H Oy oli purkutyössä laiminlyönyt hyvän rakennustavan monilta osin, mikä oli aiheuttanut vesivahingon. H Oy:n tuottamuksellinen toiminta oli syy-yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon, eikä vahinkoa olisi aiheutunut ilman sitä. Ei ollut perusteita sille, että vesiputken vuotoa pidettiin asunto-osakeyhtiön omaan vastuupiiriin kuuluneena ja siksi korvausoikeuden poistavana seikkana. H Oy oli velvollinen vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n nojalla korvaamaan asunto-osakeyhtiölle kaikki asiassa aiheutuneet kustannukset, joten vakuutusyhtiön tuli korvata vahinko H Oy:n vastuuvakuutuksesta.

Asunto-osakeyhtiö J on lausunut lisäkirjelmässä 24.5.2021, että olennaista oli vain se, oliko työ suoritettu huolellisesti määräyksiä noudattaen vai ei. Hyvän rakennustavan vastainen putkien sulkematta jättäminen perusti vahingonkorvausvelvollisuuden. Hyvän rakennustavan noudattamatta jättämisen syyllä ei ollut korvausvastuun syntymisen kannalta merkitystä, vaan korvausvastuu kuului riskin ottaneelle H Oy:lle ja se syntyi myös lievästä huolimattomuudesta.

Asunto-osakeyhtiö J on lausunut lisäkirjelmässä 28.6.2021, ettei kyseisen vesiputken tulppaamisen aikaan ole ollut olemassa nykyisenkaltaista lainsäädännöllistä tukea saanutta ”hyvää rakennustapaa” tai muuta korjausrakentamisen teknisen toteutuksen oikeellisuutta osoittanutta normistoa, jota olisi tullut noudattaa. Vakuutusyhtiön toimittamat julkaisut eivät siten osoittaneet, että putki olisi tulpattu vastoin voimassa olleita velvoittaneita säännöksiä. Vakuutusyhtiöllä oli tästä näyttövelvollisuus, mitä se ei ollut täyttänyt. H Oy ei vakuutusyhtiön esittämällä perusteella muutoinkaan vapautunut korvausvastuustaan, vaan olennaista oli hyvän rakennustavan noudattaminen, joka oli edellyttänyt putkilinjan sulkemista ennen purkutyön aloittamista.

Lisäkirjelmässä 22.8.2021 asunto-osakeyhtiö J on toistanut asiassa aiemmin lausumansa ja huomauttanut, että H Oy olisi voinut asentaa huoneistokohtaiset sulut ennen enempiin purkutöihin ryhtymistä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kiistänyt asunto-osakeyhtiö J:n vaatimukset toistaen korvauspäätöksissään esittämänsä seikat. Vakuutusyhtiö on lausunut, ettei ollut näyttöä siitä, että piikattaessa olisi osuttu putkeen tai että putki olisi haljennut. Oli selvää, että vahinko oli aiheutunut putken päässä olleen tulpan pettämisestä. H Oy:n käyttämät laitteet tai työtapa eivät poikenneet tavanomaisesta eikä toiminnassa ollut muutoinkaan moitittavaa. Vakuutusyhtiö on vedonnut asiasta hankkimaansa V Oy:n lausuntoon. Väitetty huolimattomuus koski vain sitä, ettei H Oy ollut ennen työtä sulkenut vedentuloa.

Vakuutusyhtiön mukaan kaikki kylpyhuoneen korjaustyöt eivät edellyttäneet vedentulon sulkemista eikä missään ohjeissa tai määräyksissä määritelty täsmällistä rajaa sille, milloin vesien katkaiseminen oli tarpeen. Siten päätös tuli aina tehdä tapauskohtaisesti työn laajuuden, työtavan ja kohteen olettavien riskien perusteella. Tässä tapauksessa H Oy oli päätynyt siihen, ettei vedentuloa ollut tarpeen katkaista vielä kyseisen työvaiheen aikana. Myöskään toimeksiantaja ei ollut edellyttänyt vesien sulkemista. Oli huomattava, että kohteessa ei poikkeuksellisesti ollut lainkaan linjasulkuja, joten vedentulo olisi tullut sulkea koko rakennuksesta. Tämänkään vuoksi veden katkaisu varmuuden vuoksi koko korjaustöiden ajaksi ei ole ollut järkevää, vaan oli tullut arvioida, missä työvaiheissa se oli todella tarpeen.

Vahinko oli aiheutunut irrotettaessa lattiakaivon korokerengasta. Kyseiseen työhön ei yleensä liittynyt putkivuodon riskiä. Korvausvastuun kannalta merkityksellistä olikin vain se, olisiko vedet tullut sulkea korokerenkaan irrottamisen ajaksi. Vakuutusyhtiön mielestä H Oy:n päätös jättää vedentulo sulkematta oli ollut hyväksyttävä tai korkeintaan kyse oli hyvin lievästä huolimattomuudesta. Vaikka katsottaisiin, että vedentulo olisi pitänyt sulkea, H Oy ei ollut vastuussa vahingosta, koska se oli aiheutunut tekoon kuulumattomasta seikasta eli lattiavaluun jätetyn putken ja tulpan huonosta kunnosta.

Putken pää oli ollut kiinni ylemmän laattakerroksen alapinnassa. V Oy on katsonut lausunnossaan, että putket olivat todennäköisesti vuodelta 1968, jolloin rakennuksessa oli tehty linjasaneeraus. Putket on todennäköisesti tulpattu edellisen kylpyhuonekorjauksen yhteydessä vuosien 1968–2009 välisenä aikana. V Oy:n mukaan käytöstä poistettujen käyttövesiputkien tulppaaminen paineellisina lattiarakenteen sisälle ei ollut hyvän rakennustavan mukaista. Tästä rakenteesta vastasi asunto-osakeyhtiö tai osakas eikä H Oy. Vahinkoa ei olisi lainkaan aiheutunut, ellei paineellista putkea olisi jätetty rakenteisiin. Tällainen hyvän rakennustavan vastainen rakenne ja siitä aiheutunut vahinko oli ollut H Oy:n kannalta ennalta arvaamaton. H Oy ei rakenteesta tiennyt eikä ollut voinutkaan tietää, sillä sitä ei näkynyt missään saatavissa olleissa asiakirjoissa. Näin ollen H Oy ei vastannut vahingosta.

V Oy oli lausunnossaan myös todennut, että putkien tulppauksessa käytetty materiaaliyhdistelmä, kupari ja teräs, oli ollut soveltumaton ja hyvän rakennustavan vastainen tunnetun korroosioriskin takia. Vaikka tulpatut putken päät olivat sijainneet lattiakaivon läheisyydessä, ei kyseisessä kohdassa myöskään ollut vesieristystä, joten ulkopuolinen kosteus oli päässyt aiheuttamaan korroosiota. Irronnut terästulppa olikin todettu korroosiovaurioituneeksi ja sen irtoamisen syy oli ollut kierteen murtuminen. Myös viereisen putken tulppaus oli ollut pahasti korroosiovaurioitunut. Valokuvissa näkyi myös tulpan irtoamisesta riippumaton toinen pistemäinen vuotokohta kupariputken päähän juotetun messinkinipan juuressa. Asiassa ei ollutkaan kyse siitä, olisiko tulppa mahtunut irtoamaan ilman tehtyä purkutyötä, vaan siitä, että tulppa oli hapertunut paikallaan niin, ettei se olisi enää pitänyt vettä.

Putki ja tulppa olivat olleet käyttöikänsä päässä ja tulpat pahasti ruostuneet, jolloin niiden hajoaminen oli ollut lähinnä ajan kysymys. Nyt tulppa oli ilmeisesti hajonnut muualla kuin sen kohdalla tehdyn työn aiheuttamasta tärinästä, mutta vastaava vuoto olisi voinut aiheutua muustakin syystä. V Oy olikin lausunut vuotovahingon olleen odotettavissa. Siten, vaikka vahingon katsottaisiin nyt aiheutuneen H Oy:n menettelyn seurauksena, H Oy ei ollut siitä vastuussa.

Asunto-osakeyhtiön puolella ollut huolimattomuus oli aiheuttanut myös vahingon määrän kasvamisen merkittävästi suuremmaksi kuin se muutoin olisi ollut. H Oy oli saanut huoltoyhtiön tiedot asunto-osakeyhtiö J:n ilmoitustaululta. Siten oli katsottava, että huoltoyhtiö oli edustanut asunto-osakeyhtiötä tämän kaltaisissa asioissa. Oikeustoimilain 10 §:n 2 momentin mukaan, milloin jollakin toisen toimessa ollen tai muuten toisen kanssa tekemänsä sopimuksen johdosta oli sellainen asema, että siihen lain tai yleisen tavan mukaan liittyi määrätynlainen kelpoisuus toimia tämän puolesta, katsottiin hänet valtuutetuksi tämän kelpoisuuden rajoissa tekemään oikeustoimia.

Vuodon havaittuaan H Oy oli viipymättä ottanut yhteyttä huoltoyhtiöön ja pyytänyt katkaisemaan vedet. Huoltoyhtiö ei ilmeisesti ollut tiennyt, mistä vedentulo katkaistiin. Siltä oli kulunut huomattavan kauan asian selvittämiseen, mikä oli merkittävästi lisännyt vahinkoa. Huoltoyhtiön laiminlyönti ei ollut H Oy:n vastuulla. Huoltoyhtiön tuli tietää tällaiset asiat. H Oy oli lisäksi sopinut huoltoyhtiön kanssa vesikatkosta vahinkoa seuranneena päivänä, kun kohteeseen oli ollut tarkoitus asentaa huoneistokohtaiset sulut.

Vakuutusyhtiön mielestä siinäkin tapauksessa, että mainittujen seikkojen ei katsottaisi poistaneen H Oy:n vastuuta kokonaan, tuli korvausvastuun määrää merkittävästi alentaa. Vakuutusyhtiö on vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisuun FINE-028718, jossa lautakunta on katsonut rakennuksen rakenteiden olleen asunto-osakeyhtiön vastuulla, minkä johdosta urakoitsija ei ollut täysimääräisesti vastuussa vahingosta. Nyt puheena olevassa asiassa vahinko kuului joka tapauksessa selvästi suuremmalta osaltaan asunto-osakeyhtiön vastuulle.

Lisävastineessa 15.6.2021 vakuutusyhtiö on vedonnut Suomen Kunnallisteknisen Yhdistyksen julkaisuihin "Rakennuksen vesijohdot ja viemärit" vuosilta 1960 ja 1965, joista ilmeni, että putkien rakenne ja käytetty materiaaliyhdistelmä olivat olleet edellä todetuin tavoin hyvän rakennustavan vastaiset.

Lisäkirjelmässä 14.9.2021 vakuutusyhtiö on lausunut rakennuksen putkien olleen asunto-osakeyhtiön vastuulla rakentamista eri aikoina koskeneista määräyksistä riippumatta. Putkien rakenteen vuoksi vahinko oli ollut vain ajan kysymys. Putkien tulppaamisen ajankohta ei merkinnyt sitä, että H Oy:n olisi pitänyt varautua mihin tahansa rakenneratkaisuihin. Rakenne ei ollut tuolloinkaan yleisesti käytetty, vaan jo silloin oli ollut kyse hyväksi tiedetyn rakennustavan vastaisesta rakentamisesta. Esimerkiksi jo 1959 voimaan tulleessa rakennusasetuksessa todettiin, että maistraatin tuli valvoa, että tarkoituksenmukaisia rakennusaineita ja työtapoja käytettiin. RT-kortteja oli ollut käytössä jo 1940-luvulta lähtien. Myös oikeuskäytännössä oli jo ennen vuotta 2000 vakiintuneesti katsottu, että hyvän rakennustavan vastainen rakentaminen osoitti huolimattomuutta ja perusti vahingonkorvausvelvollisuuden.

Välitoimi

Vakuutuslautakunta on varannut H Oy:lle tilaisuuden lausua oman kantansa asiasta. H Oy on lausunut kirjelmässään 11.8.2021, että suljettaessa vedentulo rakennuksen kaikki 32 asuntoa olisivat olleet ilman vettä purkutöiden ajan eli vähintään kahtena päivänä kello 8–16. Kiinteistön vesijohdot olivat olleet tiensä päässä eikä vahingon aiheuttanut putki ollut kohteen ainoa vesijohtoihin liittynyt ongelma. Korjaustyön loppuvaiheessa kylpyhuoneen hormirakenteen oltua vielä auki oli havaittu huonosti paikatun pistesyöpymän aiheuttama vuoto, joka oli korjattu vaihtamalla pätkä runkoputkea.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko asunto-osakeyhtiö J:n rakennuksessa erään asuinhuoneiston kylpyhuoneen korjaustyötä suorittanut H Oy korvausvastuussa rakennukselle 21.10.2020 aiheutuneesta vesivahingosta, ja onko vahinko sen vuoksi korvattava vakuutusyhtiön H Oy:lle myöntämästä vastuuvakuutuksesta, kun kylpyhuoneen lattiarakenteen sisään aiemmin jätetyn paineellisen käyttövesijohdon tulppaus oli purkutyön aikana pettänyt. Lähemmin tarkasteltuna kyse on siitä, oliko putkivuoto aiheutunut H Oy:n tuottamuksesta, kun se ei ollut ennen työhön ryhtymistä huolehtinut huoneiston vedentulon sulkemisesta, vai oliko käyttövesijohdon tulppauksen pettäminen johtunut sen H Oy:n toiminnasta riippumattomasta huonokuntoisuudesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

H Oy:n toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 17.12.2019 päivättyjen vakuutusehtojen kohdan 5.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan, jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että rakennuksen vesivahinko on aiheutunut asunto-osakeyhtiö J:n osakkaan toimeksiannosta tehdyn kylpyhuoneen korjaustyön yhteydessä, kun lattiarakenteeseen tulpattuna jätetyn vanhan käyttövesijohdon tulppaus on pettänyt H Oy:n suorittaessa purkutyötä. Asiakirjoista ilmenevien tietojen perusteella vanhojen laattakerrosten väliin jätetty putki oli alkanut vuotaa ilmeisesti purkutyön aiheuttamasta tärinästä H Oy:n työntekijän piikatessa noin 15 cm:n etäisyydellä putkesta olleen lattiakaivon korotusrengasta irti.

Erimielisyys koskee sitä, onko H Oy:n katsottava menetelleen kylpyhuoneen vanhojen rakenteiden purkutyössä huolimattomasti, kun se ei ollut ennen työhön ryhtymistä huolehtinut korjattavana olleen huoneiston vedensyötön katkaisemisesta. Mikäli vahingon olisi katsottava aiheutuneen H Oy:n mainitusta tuottamuksesta, vakuutusyhtiön olisi korvattava se H Oy:lle myöntämästään vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiön mielestä H Oy:n menettely ei ole ollut huolimatonta, koska kyse oli ollut vasta pintarakenteiden purkamisesta. Vahinko oli muutoinkin johtunut H Oy:n menettelyyn nähden ulkopuolisista syistä eli vastoin hyvää rakennustapaa virheellisesti tehdystä käyttövesijohdon tuppauksesta sekä asunto-osakeyhtiö J:n huoltoyhtiön hitaudesta vedensyötön katkaisemisessa.

Lautakunta toteaa, että vesijohtoon osumisen vaara on piikkaamalla tehdyille märkätilojen pinnoitteiden poistotöille ominainen ja yleisesti tunnettu riski. Sen välttämiseksi seinärakenteen sisällä kulkevien putkien sijainti on pyrittävä aina ennakolta selvittämään. Vesivahinkojen aiheutuminen voidaan estää myös katkaisemalla vedensyöttö työalueella kulkeviin putkiin ennen työn aloittamista. Asunto-osakeyhtiön asiassa esittämistä hyvää rakennustapaa ilmentävistä rakennustöiden yleisiä laatuvaatimuksia koskevista ohjeista (RunkoRYL 2010 ja KorjausRYL 2016) sekä vakuutusyhtiön V Oy:ltä hankkimasta asiantuntijalausunnosta ilmenee, että pääsääntöisesti märkätilojen osittaisiinkaan purkutöihin ei tule ryhtyä sulkematta työalueella olevia vesijohtoja.

Saadun selvityksen mukaan tässä tapauksessa putkipiirustuksia, joista rakennuksen huoneistokohtaisten vesijohtojen sijainti olisi voitu todeta, ei ole ollut saatavissa. Asiakirjatietojen mukaan H Oy ei ollut pyytänyt vedensyötön katkaisua asunto-osakeyhtiöltä, koska sen mukaan vahinkopäivän työvaiheessa oli ollut kyse vain pintalaatoituksen irrottamisesta ja lattiakaivon korotusrenkaan poistosta. Rakennuksessa ei myöskään ollut linja- tai huoneistokohtaisia sulkuja, vaan vedensyöttö olisi pitänyt katkaista koko rakennuksesta. Huoneistokohtaiset sulkuventtiilit oli suunniteltu asennettaviksi seuraavana päivänä.

Lautakunta toteaa, että asiakirjojen mukaan kyseinen asuinrakennus oli alun perin rakennettu vuosina 1926-28, joten rakennuksen putkistojen mahdolliseen huonokuntoisuuteen ja nykykäytännöstä poikkeaviin asennusratkaisuihin on ollut syytä varautua. Vakuutusyhtiö ei ole edes väittänyt, että H Oy ei olisi voinut suunnitella korjaustyötä siten, että se olisi aloitettu huoneistokohtaisten sulkuventtiilien asennuksella. Tällöin koko vahinko olisi ollut vältettävissä. Nyt vedensyötön katkaisu oli edellyttänyt vuodon mahdollisesti ilmetessä H Oy:n tieten aikaa vievää huoltoyhtiöltä pyydettävää pääsulun sulkemista.

Lausumillaan perusteilla ja ottaen huomioon piikkaamalla tehdyssä purkutyössä mahdollisen vahingon suuruuden sekä sen, ettei kylpyhuoneen käyttövesijohtojen sijaintia ollut asiakirjatietojen mukaan työhön ryhdyttäessä tiedetty, Vakuutuslautakunta katsoo, että H Oy on lähtökohtaisesti tuottamuksensa perusteella korvausvastuussa asunto-osakeyhtiö J:n rakennukselle aiheutuneesta vesivahingosta.

Lautakunnan näkemyksen mukaan H Oy:n korvausvastuun määrää alentaa kuitenkin se, että olennaisena syynä käyttövesijohdon huonokuntoisen tulppauksen pettämiseen jo pelkästä työn aiheuttamasta tärinästä on asiakirjojen mukaan ollut tulppauksen hyvän rakennustavan vastainen virheellinen toteutus tarkoitukseen sopimattomilla osilla ja putken jättäminen eristämättömänä kosteudelle alttiiksi laattakerrosten väliin. Asunto-osakeyhtiö J on ollut kiinteistön omistajana ensisijaisessa vastuussa rakennuksen vesijohtojen kunnossapidosta ja asianmukaisesta asennustavasta sekä myös tavanomaisten linjasulkuventtiilien puuttumisesta, minkä on saadun asiakirjaselvityksen perusteella arvioitava myötävaikuttaneen syntyneen vahingon määrään. Mainituista syistä Vakuutuslautakunta katsoo, että H Oy:n vahingonkorvausvastuu rajoittuu puoleen aiheutuneen vahingon määrästä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö käsittelee asian uudelleen ja maksaa H Oy:n vastuuvakuutuksesta vakuutussopimuksen asettamissa rajoissa korvauksena puolet (1/2) asunto-osakeyhtiö J:lle aiheutuneen vesivahingon korjauskustannuksista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Sarpakunnas