Tapahtumatiedot
A:n hevoskärryt olivat vuonna 2016 rikkoutuneet, kun hevoselta meni jalat alta kesken ajolenkin. Vakuutusyhtiö korvasi vahingon A:n kotivakuutuksen irtaimistovakuutuksesta.
Puhelimitse tehdyn vahinkoilmoituksen mukaan A:n varsa oli ollut 25.9.2019 valjastettuna ja kiinnitettynä kärryihin, kun se oli säikähtänyt kissaa. Varsa kaatui ja loukkaantui. Valjaat, päitset ja rintaremmi piti irrottaa leikkureilla, jotta kärryt saatiin irrotettua. Myöhemmin A havaitsi, että kaatumishetkellä käytetyt silat olivat vaurioituneet. Vakuutusyhtiö katsoi puhelimitse antamassaan korvauspäätöksessä, että vahinko ei ole korvattava, koska vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut urheiluvälineen tai -varusteen rikkoutumisesta urheilusuorituksen aikana. Hevoskärryt ja ravivarusteet ovat urheiluvälineitä, joten jos ne rikkoutuvat käytössään, kyse ei ole korvattavasta vahingosta.
A:n vahinkoilmoituksen mukaan hän oli 27.10.2020 ajamassa hevoskärryillä, kun hevonen pukitti kesken ajon, minkä seurauksena se kaatui ojaan. Hevonen sai vammoja ja kärryt vaurioituivat laajasti.
Korvauspäätöksessään 9.11.2020 vakuutusyhtiö viittasi rajoitusehtoon, jonka mukaan vakuutus ei korvaa vahinkoa, joka aiheutuu urheiluvälineen ja -varusteen rikkoutumisesta tai menettämisestä urheilusuorituksen aikana. Urheiluvälineillä ja -varusteilla tarkoitetaan muun muassa ratsastusvälineitä. Koska vahinko on sattunut, kun A on ollut ajamassa hevosella, kyse on vakuutusehdoissa tarkoitetusta urheiluvälineiden rikkoutumisesta urheilusuorituksen aikana. Vahinkoa ei korvata kotivakuutuksesta. Vakuutusyhtiö ei muuttanut kantaansa myöskään A:n oikaisupyynnön johdosta 26.11.2020 antamassaan uudessa korvauspäätöksessä.
Asiakkaan valitus
A vaatii, että vuoden 2019 ja 2020 vahinkotapahtumissa kärryille aiheutuneiden vaurioiden korjauskulut korvataan kotivakuutuksesta. A vetoaa rajoitusehtokohdan sanamuodon epätäsmällisyyteen. Vuoden 2020 vahinkotapatumassa hevosen takajalka jäi kokonaan aisan päälle, minkä seurauksena hevonen ja kärryt kaatuivat. Vahinko ei A:n mielestä ole ehtokohdan mukaisesti ” aiheutunut urheiluvälineen rikkoutumisesta”. Hevonen ei kaatunut ojaan sen seurauksena, että kärryt rikkoutuivat. Sen sijaan kärryt rikkoutuivat vahinkotapahtuman, toisin sanoen hevosen jalan kärryjen aisan päälle jäämisestä johtuneen kaatumisen seurauksena. Näin ollen vahinko ei aiheutunut urheiluvälineen rikkoutumisesta, vaan urheiluvälineen rikkoutuminen aiheutui vahingosta.
A pitää vakuutusyhtiön käyttämää epäysperustetta, jonka mukaan esineen tarkoitukseensa käyttämisestä aiheutuneita vahinkoja ei korvata, epäloogisena ja maalaisjärjen vastaisena. Tällä perusteella ei esimerkiksi korvattaisi television rikkoutumista laitteen ollessa päällä.
A vetoaa lisäksi siihen, että vakuutusyhtiö on korvannut vuonna 2016 sattuneen vahinkotapahtuman, jossa kärryt rikkoutuivat täysin vuoden 2020 vahinkoa vastaavassa tilanteessa (lenkillä oltaessa). Myös vuoden 2019 vahinko oli muuten vuotta 2016 vastaava, mutta varsa oli vielä valjastuspaikalla kiinni, ei liikkeellä, ja silloin rikkoutuivat vain silat. Vakuutusehdot eivät ole muuttuneet vuoden 2016 vahinkotapahtumasta ja silloin samanlainen vahinko korvattiin mukisematta, vaikka samat rajoitusehdot olivat voimassa. A:n mielestä vakuutusyhtiön ei tulisi voida vedota inhimilliseen virheeseen, eikä päätökseen pitäisi olla vaikutusta sillä, kuka asian käsittelee. A ei pidä inhimillistä virhettä uskottavana. Erilainen korvauspäätös olisi ymmärrettävä, jos vakuutusehdot olisivat muuttuneet.
A kiinnittää huomiota vielä siihen, että vuoden 2019 vahingon osalta vakuutusyhtiö on katsonut urheilusuorituksen alkaneen, kun varsa on vielä kiinni valjastuspisteellä. A:n mielestä asian voi tulkita toisinkin. Voidaanko opetettavan varsan tulevaa kävelylenkkiä sanoa urheilusuoritukseksi? Mistä suoritus alkaa; siitä, kun hevonen on valjastettu, vai siitä, kun koko valjakko on valmis? Riittääkö suorituksen alkamiseen se, että ohjastaja irrottaa varsan naruista mutta seisoo itse vielä vieressä, vai pitääkö ohjastajan olla kärryissä, jotta suoritus katsotaan alkaneeksi? A pitää rajoitusehtoa tulkinnanvaraisena.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset. Kotivakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta-arvaamaton tapahtuma. Vakuutusturvien yleisten rajoitusten mukaan vakuutuksesta ei kuitenkaan korvata vahinkoa, joka on aiheutunut urheiluvälineen ja -varusteen rikkoutumisesta tai menettämisestä urheilu- tai liikuntasuorituksen aikana.
Vakuutusyhtiön mukaan vuoden 2020 vahinkotapahtuman osalta on riidatonta, että kärryt ovat rikkoutuneet urheilusuorituksen aikana. A:n mukaan vahinko tulisi korvata, koska vastaavanlainen vahinko on korvattu hänelle vuonna 2016.
Vakuutusyhtiö toteaa, että vuoden 2016 omaisuusvakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta-arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on äkillinen ja ennalta-arvaamaton tapahtuma paitsi, jos kyse on urheiluvälineen ja -varusteen rikkoutumisesta tai menettämisestä, kun sitä käytetään tarkoitukseensa. Vuoden 2016 vahinkotapahtuman yhteydessä hevoselta meni jalat alta kesken ajolenkin, minkä johdosta koppakärryt rikkoutuivat. A sai myönteisen korvauspäätöksen vahingosta. Jälkikäteen arvioituna vakuutusyhtiö katsoo, että kyse oli sellaisesta vahingosta, joka oli vakuutusehdoissa tarkoitettu rajautuvan korvattavuuden ulkopuolelle. Korvausneuvojalla on mitä todennäköisemmin tapahtunut korvauskäsittelyssä virhe. Kyse oli selkeästi urheiluvälineen rikkoutumisesta, kun sitä käytettiin tarkoitukseensa eli ajolenkin aikana. Vakuutusyhtiö katsoo, että aiempi virheellisesti annettu myönteinen korvauspäätös ei kuitenkaan tarkoita myönteistä korvauspäätöstä vastaavanlaisissa tapauksissa, vaan vastaisuudessa korvattavuus määritellään vakuutusehtojen mukaisesti.
A on saanut kielteisen korvauspäätöksen myös vuoden 2019 vahingosta, koska varsa on ollut valjastettuna ja kärryt kytkettynä lenkille lähtöä varten, eli vahinko on tapahtunut urheilusuorituksen aikana. Vakuutusyhtiön mukaan urheilusuoritus on kokonaisuus, johon kuuluu varusteiden laitto, itse suoritus sekä varusteiden pois ottaminen. Varusteet laitetaan päälle nimenomaan kyseistä suoritusta varten, ei minkään muun vuoksi. Riski urheiluvälineisiin kohdistuvia vahinkoja kohtaan alkaa jo sillä hetkellä, kun hevonen on suitsittu, ja hevonen on suitsittu nimenomaan välttämättömänä osana urheilusuoritusta. Vakuutusyhtiö katsoo, että vuoden 2019 vahingon sattuessa urheilusuoritus on ollut käynnissä.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, voidaanko vuoden 2019 ja 2020 vahinkojen katsoa rajautuvan vakuutusyhtiön korvausvastuun ulkopuolelle sen perusteella, että kyse on ollut vahingosta, joka on aiheutunut urheiluvälineen tai -varusteen rikkoutumisesta urheilusuorituksen aikana. Tähän liittyen kyse on myös sen arvioimisesta, milloin vakuutusehdoissa tarkoitetun urheilusuorituksen voidaan katsoa alkaneen. Kyse on myös vakuutusyhtiön aikaisemman myönteisen korvauspäätöksen vaikutuksesta myöhempien, olosuhteiltaan vastaavien vahinkotapahtumien korvattavuuden arviointiin.
Sovellettavat vakuutusehdot
Vuosien 2019 ja 2020 sattuessa voimassa olleiden kodin omaisuusvakuutusehtojen (ehdot voimassa tähän tapaukseen soveltuvien ehtojen osalta samansisältöisinä 1.1.2019 alkaen) jakson ”Vakuutusehdoissa käytettyjä käsitteitä” mukaan urheiluvälineillä ja – varusteilla tarkoitetaan urheilusuoritukseen käytettäviä esineitä kuten hiihto- ja lasketteluvälineitä, golfvarusteita, mailapelivälineitä, ratsastusvälineitä sekä sukellusvälineitä.
Kohdan 3.1 (Äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman turva) mukaan vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma.
Ehtojen kohdan 4 alakohdan 12 (Vakuutusturvien yleiset rajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut urheiluvälineen ja – varusteen rikkoutumisesta tai menettämisestä urheilusuorituksen aikana.
Asian arviointi
Esillä olevassa tapauksessa on riidatonta, että vuoden 2019 ja 2020 vahinkotapahtumat ovat sinänsä olleet tapaustyypiltään kotivakuutuksesta korvattavia, äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapatumasta aiheutuneita esinevahinkoja. Osapuolten kannanottojen perusteella lautakunta pitää asiassa riidattomana, että ainakin hevoskärryillä ajamista voidaan pitää vakuutusehdoissa tarkoitettuna urheilusuorituksena. Vakuutusehtojen mukaan urheiluvälineitä ja -varusteita ovat muun muassa ratsastusvälineet. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta vahinkoja ehtokohdan 4 alakohdan 12 perusteella katsoen, että molemmissa tapauksissa on ollut kyse rajoitusehdoissa tarkoitetusta urheiluvälineen tai -varusteen rikkoutumisesta urheilusuorituksen aikana.
A on ensisijaisesti katsonut, että rajoitusehtokohdan 4 alakohta 12 ei sanamuotonsa puolesta ylipäänsä sovellu siloille ja hevoskärryille hevosten pillastumisten johdosta aiheutuneisiin vahinkotapahtumiin, koska ehtokohdan mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut urheiluvälineen ja – varusteen rikkoutumisesta. Hän on kiinnittänyt huomiota siihen, että esimerkiksi vuoden 2020 vahinkotapahtumassa mitään vahinkoa ei aiheutunut hevoskärryjen rikkoutumisen johdosta, mihin tilanteeseen rajoitusehdon sanamuoto viittaa, vaan kärryjen rikkoutuminen on sen sijaan ollut seurausta vahingosta, eli hevosen ”pukkaamisesta” aiheutuneesta kärryjen kaatumisesta. Vakuutusyhtiö on katsonut, että rajoitusehto soveltuu molempiin vahinkotapahtumiin.
Vakuutuslautakunta toteaa, että ehtokohdan sanamuodon voi sinänsä A:n esittämällä tavalla katsoa jossakin määrin viittaavan siihen, että korvauspiirin ulkopuolelle rajautuisivat urheiluvälineiden tai -varusteiden rikkoutumisten sijaan tällaisten esineiden rikkoutumisten johdosta jollekin muulle omaisuudelle aiheutuneet vahinkotapahtumat. Tällä tavoin sovellettuna ehtokohdalle ei kuitenkaan jäisi loogista merkityssisältöä. Lautakunnan näkemyksen mukaan ilmaisun ”urheiluvälineen tai -varusteen rikkoutumisesta tai menettämisestä aiheutunut vahinko” voidaan ymmärtää tarkoittavan esimerkiksi urheiluvälineen rikkoutumisesta aiheutuneita korjauskuluja tai uuden vastaavan esineen hankkimisesta aiheutuneita kuluja. Lisäksi vakuutusehtoja on yleisten tulkintaperiaatteiden perusteella tarkasteltava kokonaisuutena. Riidanalainen alakohta on sijoitettu vakuutusehdoissa useita yleisiä rajoituksia käsittävään ehtokohtaan, jota kokonaisuutena luettaessa ei Vakuutuslautakunnan mielestä voi perustellusti päätyä sellaiseen lopputulokseen, että urheilu- tai harrastusvälineiden urheilusuorituksen aikana rikkoutumiset olisivat puheena olevan ehtokohdan estämättä vakuutuksesta korvattavia.
A:n vahinkoilmoituksen mukaan vuoden 2020 vahinkotapahtuma on sattunut, kun hevonen on hevoskärryillä ajamisen yhteydessä pukittanut ja kärryt ovat kaatuneet ojaan. Koska hevoskärryillä ajamista on pidettävä vakuutusehdoissa tarkoitettuna urheilusuorituksena, Vakuutuslautakunta katsoo, että hevoskärryjen rikkoutumisessa on ollut kyse ehtokohdan 4 alakohdan 12 mukaisesta urheiluvälineiden tai -varusteiden rikkoutumisesta urheilusuorituksen aikana. Vahinko ei tämän vuoksi ole vakuutuksesta korvattava. Sillä, että vakuutusyhtiö on vuonna 2016 erehdyksessä korvannut kotivakuutuksesta yhden, niin ikään ajolenkin aikana sattuneen vahingon, ei voida katsoa olevan merkitystä nyt kyseessä olevan vahinkotapahtuman korvattavuuden kannalta.
Vuoden 2019 vahinkotapahtuma on A:n vahinkoilmoituksen mukaan sattunut, kun varsa oli ollut 25.9.2019 valjastettuna ja kiinnitettynä kärryihin, jolloin se oli säikähtänyt ”ylähyllyltä yllätyshyökkäyksen tehnyttä kissaa”. Vakuutusyhtiö on katsonut, että urheilusuoritusta on pidettävä kokonaisuutena, johon kuuluvat varusteiden laittaminen, itse suoritus sekä varusteiden pois ottaminen. A on pitänyt tulkinnanvaraisena kysymystä siitä, milloin ehtokohdassa tarkoitetun urheilusuorituksen voidaan katsoa alkaneen.
Riidanalaisessa rajoitusehtokohdassa ei ole lähemmin määritelty, milloin vakuutusehdoissa tarkoitetun urheilusuorituksen on katsottava alkavan siten, että urheiluvälineille tai -varusteilla sattuneita vahinkoja on pidettävä ehtokohdassa tarkoitetussa mielessä ”urheilusuorituksen aikana” sattuneina. Vakuutuslautakunnan vakiintuneessa käytännössä on vakiintuneesti katsottu kyseisen kaltaisen rajoitusehdon soveltamisen edellyttävän, että esinettä on vahingon sattuessa konkreettisesti käytetty urheilulajille tai harrastukselle ominaiseen toimintaan.
Esitetyn selvityksen perusteella vahinko on tässä tapauksessa sattunut tilanteessa, jossa varsaa ja kärryjä on valmisteltu lenkille lähtöä varten, mutta ajoon ei ole vielä lähdetty. Ottaen huomioon, että kyse on vakuutusyhtiön korvausvastuuta rajoittavasta rajoitusehdosta, jota on yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan tulkittava ehtokohdan sanamuodon mukaisesti ja suppeasti, lautakunta katsoo, että urheilusuorituksen ei vielä tässä tilanteessa voida katsoa alkaneen. Tämän johdosta vuoden 2019 vahinkotapahtuma on vakuutuksesta korvattava.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa A:lle vuoden 2019 vahinkotapahtumasta vakuutusehtojen mukaisen korvauksen laillisine viivästyskorkoineen. Muilta osin lautakunta ei suosita asiassa muutosta.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala
Jäsenet:
Maso
Sario
Vuori
Yrttiaho