Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A oli ollut metsästämässä vahingonkärsinyt B:n omistamilla mailla 17.10.2020. B:llä ja metsästysyhdistyksellä oli ollut voimassa metsästysvuokrasopimus. Vahinkoilmoituksen mukaan A:n koira oli metsästystilanteessa päässyt B:n lammashakaan, jossa raateli yhden karitsan, minkä lisäksi yksi nuori uuhi jouduttiin lopettamaan. Jälkeenpäin B ilmoitti kahden muunkin karitsan kuolleen.

Korvausta menetetyistä lampaista haettiin A:n vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa se katsoi, että A:n ei voida katsoa menetelleen huolimattomasti ja näin ollen kysymyksessä ei ole vahingonkorvauslain nojalla korvattava vahinko. Päätöksen mukaan A on metsästänyt sallittuun aikaan sallitulla alueella usean kilometrin päässä lammasaitauksesta. Yhtiö toteaa kuitenkin, että vaikka kysymys ei ole vahingonkorvauslain nojalla korvattavasta vahingosta, niin vahingonkärsineelle kuitenkin maksetaan korvausta rakennuskaaren 22 luvun 7 §:n nojalla 50 % aiheutuneista lammasvahingoista.

Asiaa käsiteltiin sittemmin myös vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhaussa, mutta lopputulos säilyi ennallaan.

Asiakkaan valitus

Vahingonkärsinyt B oli tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta. B vaatii edelleen, että hänelle aiheutuneet vahingot korvataan täysimääräisenä.

Valituksessaan B viittaa erityisesti vakuutusyhtiön sisäiselle muutoksenhakuelimelle laatimaansa valituskirjelmään, jossa hän toteaa, että samanlainen vahinko on aiheutunut 15 vuotta aiemmin samalle metsästäjälle. Näin ollen hänellä on katsottava olleen tieto, miten koirat saattavat käyttäytyä metsästyksessä. B viittaa myös tapaukseen mielestään soveltuvaan lainsäädäntöön. B:n näkemyksen mukaan A:lla on muun muassa rikosoikeudellinen vastuu koiransa aiheuttamista vahingoista. B:n valituksen mukaan metsästäjän tulee myös pitää huolta, ettei metsästyksestä aiheudu vahinkoa ulkopuolisille.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot ja asian käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin ja keskeisiin lain säännöksiin ja asiassa jo annettuihin päätöksiin.

Vakuutusyhtiö on päätöksissään ja nyt myös vastineessaan katsonut, että B:lle aiheutunut vahinko on määrältään kokonaisuudessaan 992 euroa, josta korvataan rakennuskaareen nojalla puolet 496 euroa ja omavastuun jälkeen yhtiölle jää korvattavaksi 346 euroa.

Vastineessaan vakuutusyhtiö toteaa, että A:n tuottamuksen puuttuessa B:lle aiheutunut vahinko ei voi tulla korvattavaksi vahingonkorvauslain nojalla. B ei ole valituksessaan tuonut esiin sellaisia uusia seikkoja, joiden nojalla korvauspäätöstä tulisi muuttaa. Näin ollen yhtiö katsoo, että suoritettu korvaus on vakuutusehtojen mukainen eikä lisäkorvausta voida suorittaa.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Tapauksessa vakuutuksenottajana olevalla A:lla ei ollut tapauksessa kommentoitavaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa koiran raatelemaksi joutuneiden lampaiden korvausmäärästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 § mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 § mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

Rakennuskaaren 22 luvun 7 § mukaan se, jonka eläin toiselta tappaa syötäväksi kelpaamattoman eläimen, maksakoon puolet tapetun hintaa. Jos se syötäväksi kelpaa, maksakoon neljänneksen, ja entinen omistaja pitäköön tapetun. Jos eläin eläimen haavoittaa, olkoon korvaus puoli parannuspalkkaa ja puoli vahinkoa. Jos eläimellä on tapa tehdä vahinkoa ja omistaja sen tietää taikka häntä on siitä varotettu, maksakoon kaksinkertaisesti mitä on sanottu. Sama laki olkoon koirasta, joka puree tahi repii eläimiä. Jos koira kolmannen kerran tekee vahinkoa, maksakoon sen omistaja mitä on sanottu ja tappakoon koiran.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu voimassaolevan oikeuden mukaan on korvausvastuussa, kun korvausvastuu perustuu vakuutuskauden aikana sattuneeseen tekoon tai laiminlyöntiin.

Asian arviointi

Asiakas katsoo, ettei tapauksessa voida soveltaa rakennuskaaren säännöstä, jonka mukaan korvattavaksi tulisi puolet kuolleiden lampaiden arvosta. Vahingonkorvauslain mukaan korvattavaksi tulisi eläinten täysi arvo.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan vakuutuksenottaja A:n koirat ovat tuntemattomaksi jääneeksi syystä karanneet vahingonkärsijä B:n lammasaitaukseen, joka on sijainnut noin neljän kilometrin päässä alueelta, jossa A oli metsästämässä. Tapahtumien seurauksena B menetti yhden lampaan ja kolme vastasyntynyttä karitsaa. Vahinko tapahtui metsästysaikana ja alueella, jossa metsästys oli sallittu. Toinen koirista oli vanhempi ja toinen nuorempi. A:n kertomien tietojen mukaan koirat eivät aiemmin olleet tehneet vastaavaa. Samankaltainen vahinko oli sattunut 17 vuotta sitten, mutta silloin oli kyseessä eri koira.  

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkorvauslain mukaisen vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttää tuottamusta. Pelkästään se, että vakuutetun toiminta on johtanut vahinkoon, ei vielä tarkoita sitä, että vakuutettu olisi vahingosta korvausvastuussa. Korvausvastuun syntyminen edellyttää vakuutetun tuottamusta eli virhettä, huolimattomuutta tai laiminlyöntiä. Lisäksi vahingon tulee olla syy-yhteydessä huolimattomaan toimintaan. Tämä tarkoittaa, että vahingon tulee olla toiminnan ennakoitavissa oleva seuraus.

Tässä tapauksessa metsästyskoira on ollut metsässä vapaana ja karannut tuntemattomaksi jääneestä syystä lampaiden aitaukseen. Vakuutuslautakunta toteaa, että pelkkä koiran omistaminen ei synnytä vahingonkorvauslain mukaista vahingonkorvausvastuuta sen aiheuttamasta vahingosta. Vahingonkorvauslain mukaisen vahingonkorvausvastuun syntyminen edellyttäisi sitä, että koiran omistajan voitaisi osoittaa toimineen tuottamuksellisesti, jolla tarkoitetaan huolimattomuutta, laiminlyöntiä tai muuta moitittavaa menettelyä.

Lautakunta katsoo, että pelkästään koiran vapaana pitämistä siihen sallitulla alueella ja ajankohtana ei voida pitää tuottamuksellisena menettelynä. Lautakunta viittaa myös korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuun KKO 2011:107. KKO katsoi, että tilanteessa, jossa koiran omistaja oli laskenut koiransa ajoon kolmen kilometrin päässä yleisestä tiestä, ei hänen katsottu olevan vastuussa ajoneuvolle aiheutuneesta vahingosta, joka oli aiheutunut ajoneuvon törmätessä koiraan. KKO katsoi, että etäisyys huomioiden vahingonvaara ei ollut niin ilmeinen, että koiran omistajan olisi tullut pidättäytyä koiran käytöstä jahdin aikana.

Vakuutuslautakunnan näkemykseen mukaan käytettävissä olevien tietojen perusteella ei voida katsoa, että koiran omistajan olisi osoitettu toimineen tapauksessa tuottamuksellisesti, eikä näin ollen koiran omistaja ole lampaiden menettämisestä vahingonkorvauslain mukaisessa vahingonkorvausvastuussa.

Edellä todetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että menetettyjen lampaiden arvo tulee korvata vahingonkorvauslain normiston sijaan rakennuskaaren 22 luvun 7§:n nojalla, jolloin lampaiden arvosta tulee edellä mainitun säännöksen mukaisesti korvata puolet.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä ehtojen mukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Karimäki
Korpiola
Rusanen