Tapahtumatiedot

A (s. 1965) liukastui 14.12.2019 vakuutettu B:n omistaman kiinteistön portaissa ja hänelle aiheutui henkilövahinko. A oli vahingon seurauksena työkyvytön yrittäjän työhönsä 14.12.2019 - 10.1.2020. Korvausta vahingosta haettiin kiinteistön vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä oli vastuuvakuutuksesta korvattava henkilövahinko. Yhtiö katsoi kuitenkin, ettei A:lle ollut jäänyt korvattavaa ansionmenetystä työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesta vakuutuksesta maksetun korvauksen jälkeen. A:n ansionmenetys oli arvioitu hänen yrityksestään A Palvelut Oy:stä vuonna 2019 nostamansa palkan (vuosiansio 6.000 euroa, palkkaindeksillä korotettuna vuoden 2020 tasoon 6.045,92 euroa) perusteella. Vuosiansion perusteella laskettu ansionmenetyskorvaus ajalle 14. - 31.12.2019 oli 295,92 euroa ja ajalle 1. - 10.1.2020 165,30 euroa. Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisesta vakuutuksesta oli samoilta ajanjaksoilta maksettu päivärahaa 370,43 euroa ja 217,90 euroa. Näin ollen ansionmenetyskorvausta työkyvyttömyysajalta ei maksettu.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiamiehen välityksellä Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta.

Vakuutusyhtiö on käsitellyt asiaa A:n ansionmenetyksenä. Tosiasiassa vahinko on syntynyt A:n yritykselle A Palvelut Oy:lle, eikä A:lle henkilökohtaisesti. Näin ollen vahinko on alun perin käsitelty väärästä lähtökohdasta. Pienyritysten kohdalla tyypillinen toimintatapa on, että yrittäjä ottaa palkkaa vuoden varrella sen verran, kuin on kulloinkin tarvetta. A:lla ei ole ollut tarvetta ottaa yrityksestä palkkaa vuoden varrella enempää kuin on ottanut muun muassa siksi, että hän nostaa vapaaehtoisen eläkevakuutuksen varoja. Tilikauden lopulla voidaan optimoida verorasite yrityksen verotuksen ja palkkaverotuksen kesken niin, että verot jäävät kokonaisuutena tarkastellen mahdollisimman alhaisiksi.

A on yrityksessään ainoa, jonka työ suoranaisesti aiheuttaa laskutettavaa liikevaihtoa. Samaa ei voida sanoa palkatun assistentin työpanoksesta. A:n työkyvyttömyys on siis aiheuttanut vahinkoa tämän yritykselle, ei niinkään A:lle itselleen. Näin ollen vahingon määrä on laskettava yrityksen liikevaihdon perusteella, joka on vuonna 2019 ollut 198.043,50 euroa. A:n työkyvyttömyys on kestänyt neljä viikkoa, josta kolme on osunut vuoden 2019 puolelle. Kun jaetaan vuoden 2019 toteutunut liikevaihto vuoden 2019 käytettävissä olleella viikkomäärällä (49), saadaan yhden viikon keskimääräiseksi tulokseksi 4.041,70 euroa. Neljän viikon keskeytysajalta tästä tulee vahingon määräksi 16.166,82 euroa, mitä summaa A vaatii korvattavaksi A Palvelut Oy:lle.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan vahingonkorvauslain 5 lukuun ja toteaa, että henkilövahingon johdosta maksetaan korvausta vain vahingonkärsineelle tai tietyissä vahingonkorvauslaissa mainituissa tapauksissa henkilövahinkoa kärsineen erityisen läheiselle henkilölle. Yritykselle mahdollisesti aiheutunutta välillistä vahinkoa vastuuvakuutuksesta ei korvata. Lausuntopyynnön mukaan vahinko on aiheutunut nimenomaan A:n yritykselle. Korvauksen määrää perustellaan puhtaasti yrityksen liikevaihdolla, josta yritykselle aiheutunut taloudellinen vahinko A:n työkyvyttömyysajalta on laskettu. Sijaista ei A:n työkyvyttömyysaikana ole vakuutusyhtiön tietojen mukaan käytetty. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei korvausta A Palvelut Oy:lle voida maksaa.

A:n määrällisen vaatimuksen osalta yhtiö toteaa, että sillä on päätöstä annettaessa ollut käytössään A Palvelut Oy:n tuloslaskelmia sekä A:n henkilökohtaiset verotuspäätökset vuosilta 2017 - 2019. Vahinkovuonna 2019 A Palvelut Oy on maksanut A:lle palkkaa 6.000 euroa. Yrityksen tilikauden 2019 tappio kulujen jälkeen on ollut 21.818,29 euroa. Vakuutusyhtiö katsoo, että korvauksen määrää ei voida laskea A:n esittämällä tavalla myöskään siinä tapauksessa, että korvaus maksetaan ansionmenetyskorvauksena A:lle itselleen. Yrittäjän ansionmenetyskorvausta määritettäessä voidaan ottaa huomioon muun muassa yritystoiminnan laatu ja laajuus sekä yrittäjän oma työpanos yrityksessä, sekä ennen vahinkoa yrityksestä tosiasiassa ansaittu ansio- ja pääomatulo (verotiedot). Ansionmenetyksen määrittämisen apuna voidaan käyttää ns. yhden miehen yrityksen kyseessä ollessa yrityksen tuloslaskelmaa. Menetyksen määrä ei tällaisessa tapauksessa kuitenkaan koskaan ole liikevaihdon suuruinen.

A:n yrityksen tuloslaskelmasta selviää, että vahinkovuonna 2019 (kuten myös edellisenä vuonna) yrityksen tulos on kulujen vähentämisen jälkeen jäänyt tappiolliseksi. A:n henkilökohtaista ansionmenetyskorvausta ei yhtiön kannan mukaan tule arvioida yrityksen tuloslaskelman perusteella, eikä missään olosuhteissa A:n esittämällä tavalla yrityksen liikevaihdosta laskettuna. Kyseessä on lyhyt, ohimenevä työkyvyttömyys. Ansionmenetyskorvauksen määrä tulee arvioida vahinkohetken ansioiden mukaan, eikä huomioon tule ottaa aiempien vuosien ansiotuloja. A:n yrityksen A:lle vuonna 2019 maksaman palkan mukaan maksettu korvaus vastaa sitä arvioitua tosiasiallista ansionmenetystä, joka A:lle itselleen on - A:n oma työpanos ja työkyvyttömyysaika 4 viikkoa huomioiden - aiheutunut. Lakisääteiset etuudet huomioiden A:lle ei jää vastuuvakuutuksesta ansionmenetyksen osalta korvattavaa. Aiemmin annettua päätöstä ei näin ollen ole aihetta muuttaa.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutusyhtiö on varannut vakuutettuna olevalle B:lle tilaisuuden esittää asiassa kannanottonsa. B on 29.3.2021 ilmoittanut lautakunnalle puhelimitse, ettei hänellä ole asiaan lisättävää.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään seuraavat selvitykset:

• A:n valitus Vakuutuslautakunnalle (päiväämätön, saapunut Vakuutuslautakunnalle 12.1.2021)
• vakuutusyhtiön vastine 15.2.2021
• vakuutusyhtiön korvauspäätös 6.11.2020
• A Palvelut Oy:n tilinpäätös tilikaudelta 1.1. - 31.12.2019
• A:n verotuspäätökset vuosilta 2017, 2018 ja 2019
• vakuutuskirja 18.11.2018
• kiinteistövakuutuksen vakuutusehdot (voimassa 1.1.2013 alkaen).

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys A:n henkilövahingon johdosta työkyvyttömyysajalta suoritettavan korvauksen määrästä sekä siitä, onko A Palvelut Oy oikeutettu korvaukseen A:n henkilövahingon johdosta kärsimästään vahingosta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.

Lain 5 luvun 2 a §:n (16.6.2004/509) mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.

Kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 4.1 (Korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitun kiinteistön omistajana vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa ja joka todetaan vakuutuskauden aikana. (…)

Asian arviointi

1. Korvaukseen oikeutettu taho

A on vaatinut, että B:n vastuuvakuutuksesta maksetaan korvausta A:n työkyvyttömyyden seurauksena A Palvelut Oy:lle syntyneestä menetyksestä.

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei vahingonkorvausvelvollisuus henkilövahingosta koske muille kuin vahingonkärsineelle itselleen aiheutuneita menetyksiä pois lukien eräät vahingonkärsineen läheiselle henkilölle maksettavat korvaukset. Lautakunta toteaa, että A:n vaatimus korvata A Palvelut Oy:lle menetetty liikevaihto on lakiin perustumaton. Lautakunta ei suosita korvausta tältä osin. Asiassa voidaan sen sijaan arvioida A:lle itselleen työkyvyttömyysajalta aiheutuneen ansionmenetyksen määrää.

2. Yrittäjän ansionmenetyskorvauksen määrittämisen perusteista

Henkilövahingosta maksettavalla vahingonkorvauksella pyritään saattamaan vahingonkärsinyt siihen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman vahinkoa. Tätä kutsutaan täyden korvauksen periaatteeksi. Kyse on vertailusta todellisen tapahtumainkulun (missä taloudellisessa asemassa vahingonkärsinyt on vahingon tapahduttua) ja hypoteettisen tapahtumainkulun (mikä vahingonkärsineen taloudellinen asema olisi, jos vahinkoa ei olisi sattunut) välillä. Kysymys on aina esitetyn selvityksen perusteella suoritettavasta tapauskohtaisesta arviosta, koska ei voida varmasti tietää, millainen tilanne olisi ilman vahinkoa ollut.

Vahingonkorvauslain mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi saanut, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Yleensä arvioinnin lähtökohtana on se ansiotulo, jota vahinkoa kärsinyt on välittömästi ennen vahinkotapahtumaa saanut. Tästä arvioidusta menetyksestä vähennetään ne tulot, jotka vahingonkärsinyt saa vahingosta huolimatta. Näitä tuloja ovat varsinaisten tulojen lisäksi esimerkiksi työkyvyttömyysajalta saadut lakisääteiset toimeentuloetuudet. Näyttötaakka ansionmenetyksen syntymisestä ja sen määrästä on korvausta vaativalla.

Palkansaajan lyhytaikainen ansionmenetys pystytään tavallisesti arvioimaan luotettavasti työnantajan laatiman laskelman perusteella. Yrittäjän ansionmenetyksen arviointi on monimutkaisempaa. Arviointitapa riippuu muun muassa yritysmuodosta, yrityksen toiminnan laajuudesta ja laadusta sekä vahinkoa kärsineen osuudesta yrityksen toimintaan. Ansionmenetyksen määrää arvioitaessa otetaan huomioon yrittäjän toiminnan laatu ja laajuus, hänen henkilökohtainen työpanoksensa yrityksessä, mahdollisille sijaisille maksetut korvaukset sekä mahdollinen yrityksen liikevaihdon tai myyntikatteen (liikevaihto vähennettynä muuttuvilla kuluilla) aleneminen. Lisäksi arviossa voidaan ottaa huomioon muun muassa yrittäjän verotustiedot ja hänen yrityksestä itselleen maksamansa palkka.

3. Ansionmenetys A:n tapauksessa

Vakuutuslautakunta toteaa, että A on ollut vastuuvahingon seurauksena työkyvyttömänä lyhyen, alle kuukauden mittaisen ajanjakson (14.12.2019 - 10.1.2020). Tällaisen lyhyen työkyvyttömyysajan ansionmenetyskorvaus tulee ensisijaisesti arvioida sen tulotason mukaisesti, mikä henkilöllä on ollut välittömästi ennen tapaturmaa.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevan selvityksen mukaan A on vuonna 2019 saanut A Palvelut Oy:ltä palkkaa 6.000 euroa. A:n yritys A Palvelut Oy on tehnyt tappiollisen tuloksen sekä vuonna 2019 että vuonna 2018. Vakuutuslautakunnalle ei ole esitetty mitään selvitystä A:n yrityksen toiminnasta tai siitä, miten A:n lyhyt työkyvyttömyysaika on vaikuttanut yrityksen liikevaihtoon (esimerkiksi menetetyt tai hoitamatta jääneet toimeksiannot). Lautakunta katsoo, ettei A ole esittänyt perusteita sille, että ansionmenetys tulisi määrittää vakuutusyhtiön arvioimaa suuremmaksi. Ansionmenetys voidaan arvioida A:n vuonna 2019 yrityksestään saaman palkkatulon perusteella.

Ansionmenetyskorvausta laskettaessa vähennetään arvioidusta saamatta jääneestä tulosta ne tulot, jotka vahingonkärsinyt on saanut vahingosta riippumatta. A:n kohdalla tällaista vähennettävää tuloa on työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisen vakuutuksen perusteella maksettu päiväraha. Vakuutuslautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella päiväraha on ylittänyt A:n palkkatulojen mukaan määräytyvän ansionmenetyskorvauksen tason. Vastuuvakuutuksesta ei siten jää ansionmenetyksen osalta korvattavaa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Hirviniemi
Korpiola
Rusanen