Tapahtumatiedot
Hirsirakenteisen omakotitalon (pinta-ala 140 m², rakennusvuosi 2011) olohuoneessa oli 20.9.2020 aamupäivällä lämmitetty varaavaa takkaa. Takan takana ollut seinärakenne oli iltapäivällä syttynyt palamaan. Onnettomuusselosteessa arvioksi tulipalon syttymissyystä on merkitty riittämätön suojaetäisyys. Onnettomuusselosteen mukaan takka oli seinän puolelta haljennut. Takan kuoriosassa käytetty reikätiili oli lisäksi haljennut.
Vakuutusyhtiö on 9.10.2020 korvauspäätöksessään katsonut vahingon aiheutuneen rakennusvirheestä, minkä vuoksi palovahingon korjauskustannuksia ei korvata kotivakuutuksesta. Saatujen selvitysten mukaan palon syynä oli ollut riittämätön suojaetäisyys. Kuorimuuraus ei ollut jatkunut takan taakse, ja takan rungosta kipsilevyllä verhoillun seinän pintaan mitattu matka oli vain 30 mm, kun sen tulisi rakennusmääräysten ja takan valmistajan ohjeiden mukaan olla vähintään 150 mm palava-aineiseen rakennusosaan.
Asiakkaan muutoshakemuksen jälkeen vakuutusyhtiö on 3.11.2020 tehnyt uuden epäävän korvauspäätöksen. Takan valmistajan ja rakennusmääräysten sekä -ohjeiden mukaista suojaetäisyyttä ei ole noudatettu. Takan runkomuuraus oli ollut suoraan palava-aineista seinää vasten. Takan valmistajalta saadun tiedon mukaan kyseinen takkamalli on tarkoitettu asennettavaksi palamatonta palomuuria vasten. Kipsilevyllä verhoiltua puurunkoa ei luokitella palamattomaksi materiaaliksi, eikä rakenne täten täytä asiaan liittyviä ohjeita ja määräyksiä, jossa tulisijan rungosta edellytetään 150 mm ilmaväliä palavaan materiaaliin.
Asiakkaan valitus
Asiakas pitää vakuutusyhtiön epääviä korvauspäätöksiä virheellisinä ja katsoo, että hänellä on oikeus korvauksiin sattuneesta palovahingosta. Palovahingon primääri syy on ollut takan rakenteen äkillinen ja yllättävä halkeaminen kauttaaltaan. Halkeamisen myötä jopa 300-asteisilla palokaasuilla on ollut suora pääsy takan takana oleviin rakenteisiin. Ilman halkeamista palovahinkoa ei olisi aiheutunut. Palovahinko ei ollut aiheutunut riittämättömästä suojaetäisyydestä, eikä takan halkeamista ollut aiheuttanut yhden runkotiilen halkeaminen.
Rakennusvalvonta oli joulukuussa 2011 hyväksynyt rakennuksen käyttöön. Rakennusvalvontaviranomainen oli tehnyt hormikatselmuksen 8.8.2011, ja sen yhteydessä oli käyty läpi kaikki takan paloturvallisuuteen liittyvät asiat. Rakennustarkastajalla ei ollut huomauttamista takan paloturvallisuusratkaisuihin. Takkaa oli palovahinkoa edeltäneiden lähes yhdeksän vuoden aikana käytetty säännöllisesti. Useat sadat käyttökerrat ennen takan halkeamista eivät olleet aiheuttaneet palovahinkoa väitetystä riittämättömästä suojaetäisyydestä huolimatta.
Vakuutusyhtiö ei ole suojaetäisyyksiä koskevassa ratkaisussaan ottanut huomioon sitä, että kohteen rakenne oli toteutettu palomuuriratkaisuin. Asia on mainittu palopäällikön laatimassa hälytysselostuksessa, jonka mukaan kohteen sisäpintojen materiaalit olivat olleet palamatonta A1 tai lähes palamatonta A2 materiaalia. Toteutettu palomuurirakenne on estänyt avopalon aiheutumisen ja palovahinko on pääosin rajoittunut savuvahinkoon. Palomuuri yhdistettynä 30 mm ilmatilaan on toteuttanut riittävän suojaetäisyyden rakenteessa.
Jos suojaetäisyyksissä katsotaan vastoin asiakkaan käsitystä olleen puutteita, puutteet eivät voi johtaa esinevahinkokorvausten epäämiseen kokonaisuudessaan. Suojaetäisyydet eivät ole olleet syy-yhteydessä aiheutuneeseen palovahinkoon. Syy-yhteyden ulkopuolinen mahdollinen määräysten vastaisuus ei voi olla merkityksellinen asia korvausratkaisussa. Joka tapauksessa puute voi enimmillään johtaa suojeluohjevähennykseen.
Vakuutusyhtiön vastineen johdosta asiakas toteaa, että hänen käsityksensä mukaan asiassa on nimenomaisesti osoitettu, ettei vahingon syynä ole ollut muu kuin vakuutusehdoissa tarkoitettu äkillinen ja ennalta arvaamaton syy. Takka oli ennen vahingoittumista ollut käytössä alle yhdeksän vuotta. Keskimääräiset takkojen käyttöiät ovat 25–30 vuotta. Takan ikä huomioon ottaen sen halkeaminen ei ole voinut johtua lämmönvaihtelusta tai muusta vähitellen tapahtuvasta ilmiöstä. Asiassa on osoitettu, että ainoaksi perusteeksi takan halkeamiselle on jäänyt äkillinen ja ennalta arvaamaton syy.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö katsoo, ettei vahinkoa voida pitää äkillisenä ja ennalta arvaamattomana tapahtumana. Yhtiön tekemät kielteiset korvauspäätökset ovat olleet vakuutusehtojen ja -sopimuksen mukaiset. Asiassa on kyse siitä, olivatko takan halkeamat aiheutuneet vakuutuksesta korvattavasta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta, vai olivatko halkeamat ja palovahinko olleet seurausta rajoitusehdon mukaisista korvauspiirin ulkopuolelle jäävistä syistä.
Vakuutuksenottajan on osoitettava, että vahinko täyttää vakuutusehdoissa määritellyt kriteerit äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vakuutustapahtumasta. Vakuutukseen sisältyvissä rajoitusehdoissa on rajattu korvauspiirin ulkopuolelle vahingot, jotka aiheutuvat materiaalien luonnollisesta heikkenemisestä tai muusta vähitellen tapahtuvasta ilmiöstä taikka rakennus- tai asennusvirheestä.
Talossa olleen takan kuorimuuraus ei ollut jatkunut takan taakse, ja takan rungosta kipsilevyllä verhoillun seinän pintaan mitattu etäisyys oli ollut vain 30 mm, kun rakennusmääräysten ja valmistajan ohjeiden mukaan etäisyyden tulisi olla vähintään 150 mm palavaan rakennusosaan.
Vakuutusyhtiö toteaa yleisesti, että puilla lämmitettävien takkojen tiilien halkeamisen perimmäiset syyt tai tiilien irtoaminen ovat vain harvoin äkillisiä. Vaurioitumiset johtuvat yleensä suunnitteluvirheestä, vääristä ja sopimattomista materiaaleista tai työ- ja käyttövirheistä taikka jostain vähitellen tapahtuvasta ilmiöstä, kuten kulumisesta ja lämpölaajenemisesta.
Saamiensa selvitysten perusteella vakuutusyhtiö katsoo, ettei asiassa ole osoitettu mitään äkillistä ja ennalta arvaamatonta syytä tiilien halkeamiselle. Tiilien halkeaminen on todennäköisesti ollut seurausta lämmönvaihtelusta tai muusta vähitellen tapahtuvasta ilmiöstä, kuten takan rapautumisesta tai kuumuuden vaikutuksesta eikä tällaisista syistä aiheutuneita vahinkoja korvata vakuutuksesta.
Asiakkaan lisäselvityksen johdosta vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutusalalla vakiintuneen käytännön mukaan vahingon ennalta arvaamattomuutta ei määritellä vakuutetun subjektiivisesta näkökulmasta. Vahinkotapahtuman todennäköisyyttä on arvioitava objektiivisesti, jolloin tarkastellaan vahingon syntymahdollisuutta yleisesti arvioiden. Kun vahingon äkillisyyttä tarkastellaan objektiivisesti, ei merkitystä voida asettaa sille, onko rakennusvalvontaviranomaisella ollut huomautettavaa, taikka sillä, ettei vakuutuksenottaja ole itse rakentanut taloa. Vahinkojen korvattavuus ratkaistaan aina sen perusteella, täyttääkö vahinko korvattavan vakuutustapahtuman edellytykset.
Selvitykset
Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut onnettomuusseloste ja 21.9.2020 tehdystä vahinkotarkastuksesta laadittu raportti.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä,
- onko takan rakenteiden rikkoutumisen osoitettu aiheutuneen äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta, ja
- jos kyse on korvattavasta vakuutustapahtumasta, kiista koskee sitä, onko palovahinko aiheutunut rakennusvirheestä sen vuoksi, että takan rakenteiden suojaetäisyys palaviin materiaaleihin oli ollut rakentamismääräysten ja -ohjeiden vastaisesti liian pieni.
Sovellettavat vakuutusehdot
Laaja Kotivakuutus korvaa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vakuutustapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot. […]
Tyypillisiä korvattavia vahinkoja ovat palovahingot, sähköilmiö- ja vuotovahingot, varkaudet, murrot, ilkivalta- ja myrskyvahingot sekä rikkoutumisvahingot.
Ehtojen kohdan 4.7 (Vähitellen aiheutuvat vahingot) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle tai irtaimelle omaisuudelle itselleen tavanomaisesta käytöstä, kulumisesta, naarmuuntumisesta, kolhiintumisesta, syöpymisestä, ruostumisesta, lahoamisesta, pilaantumisesta, materiaalien luonnollisesta heikkenemisestä tai muusta vähitellen tapahtuvasta ilmiöstä.
Rakennus-, valmistus- tai työvirhettä koskevan kohdan 4.12 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle tai irtaimistolle itselleen
- suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö-, toimitus- tai työvirheestä
- rakenne-, valmistus- tai aineviasta
- perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta
- rakenteen tai asennuksen keskeneräisyydestä tai puutteellisuudesta
- kun vesi on päässyt rakenteisiin lattiakaivon tai sen korokerenkaan tai märkätilan putkiläpivientien vuotamisesta tai vedeneristyksen puutteellisuudesta.
Asian arviointi
Korvauksen hakijalla on näyttövelvollisuus siitä, että vahinko on ollut suoranainen seuraus äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Asiakas on pitänyt takan rakenteiden äkillistä halkeamista primaarisena syynä palovahinkoon. Asiakas ei ole edes väittänyt, että palo- ja savuvahingot olisi aiheuttanut joku muu tekijä kuin takan rakenteiden halkeaminen.
Vakuutuslautakunta yhtyy vakuutusyhtiön näkemykseen siitä, että kokemusperäisesti takan halkeilu johtuu useimmiten erilaisista hitaasti vaikuttavista tekijöistä tai virheellisyyksistä. Nyt käsiteltävänä olevan tapauksen kaltaisissa takkarakenteen halkeamisvahingoissa tulisi voida osoittaa jokin poikkeuksellinen, äkillinen syy, joka olisi rikkonut takan. Asiakas ei ole esittänyt selvitystä siitä, että rakennuksessa olisi tapahtunut jotain tavallisuudesta poikkeavaa, mikä olisi voinut aiheuttaa rakenteiden vahingoittumisen.
Vakuutuslautakunta pitääkin todennäköisenä, ettei takka ollut rikkoutunut äkillisesti, vaan sen halkeamat olivat syntyneet pitkäaikaisten tekijöiden, kuten lämmönvaihteluiden vaikutuksesta. Kyseessä ei ole ollut vakuutusehtojen kohdan 3.1 ensimmäisessä kappaleessa tarkoitettu äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma, eikä vahinko tule vakuutuksesta korvattavaksi myöskään ehtojen kohdassa 4.7 määritellyn, vähitellen aiheutuvia vahinkoja koskevan rajoitusehdon vuoksi.
Vakuutuslautakunta katsoo, ettei takan rikkoutumisen ja sen seurauksena aiheutuneen palovahingon ole osoitettu olleen vakuutuksesta korvattava, äkillisen ja ennalta arvaamattoman vakuutustapahtuman aiheuttama suoranainen esinevahinko. Tämän vuoksi ei olisi tarpeen arvioida mahdollisen rakennusvirheen vaikutusta asiassa. Lautakunta toteaa kuitenkin, että esitetyn selvityksen mukaan takan vieressä oli 30 mm etäisyydellä ollut kipsilevyseinän puinen tukirakenne, ja juuri sen oli osoitettu syttynyt palamaan.
Rakentamismääräysten ja -ohjeiden sekä takan valmistajan asennusohjeiden mukaan suojaetäisyyden palavaan materiaaliin olisi tullut olla 150 mm. Lautakunta katsoo, että riittämättömällä suojaetäisyydellä puurakenteeseen on ollut suora syy-yhteys palon syttymiseen. Vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus evätä korvaus vetoamalla vakuutussopimukseen sisältyvään rakennusvirhettä koskevaan rajoitusehtoon.
Lautakunta katsoo, ettei rakennuksen voida katsoa olevan rakennusmääräysten ja -ohjeiden mukainen vain sillä perusteella, että hormitarkastus oli tehty ja että kaupungin rakennusvalvonta oli hyväksynyt rakennuksen käyttöönottamisen.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön epäysratkaisua vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita palovahinkojen korvaamista.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Pellikka
Jäsenet
Kankkunen
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho