Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja K Oy oli myynyt F Oy:n maahantuomia tuuletusputkien kattoläpivienteihin tarkoitettuja tiivistekumeja kattourakoitsija R Oy:lle. R Oy oli asentanut aliurakoitsijana tiivisteet erään asunto-osakeyhtiön vuonna 2011 rakennettuun asuinkerrostaloon. Vuonna 2019 rakennuksen ylimmässä kerroksessa havaittiin läpivientitiivisteiden halkeamisesta aiheutunut vesivahinko. Rakennuskohteen pääurakoitsijalta korjauslaskun saanut R Oy vaati K Oy:tä korvaamaan kustannukset. K Oy haki asiassa korvausta tuotevastuuvakuutuksestaan. K Oy:n kertoman mukaan tiivistekumien materiaalissa oli ollut valmistusvirhe, jota ei ollut voinut havaita silmämääräisesti tiivisteiden ollessa uusia. Tiivisteiden normaalin kestoajan olisi pitänyt olla vähintään 25 vuotta.

Vakuutusyhtiö kieltäytyi päätöksellä 27.3.2020 korvaamasta vahinkoa tuotevastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiön mielestä K Oy ei ollut kauppalain 27 ja 67 §:n mukaan korvausvastuussa vahingosta. Tiivistekumien virheellisyyttä ei ollut voinut tarkastuksessa havaita, joten K Oy oli omalta osaltaan toiminut huolellisesti. Kyse oli K Oy:n vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolisesta seikasta, jota se ei ollut voinut kohtuudella ottaa huomioon kaupantekohetkellä.

Vakuutusyhtiö korjasi näkemystään päätöksellä 9.12.2020 katsoen nyt, ettei asiassa ollut osoitettu kauppalain 27 §:n mukaista perustetta, joka olisi vapauttanut K Oy:n korvausvastuusta siltä tiivistekumit ostanutta R Oy:tä kohtaan. Kauppalain mukaan korvausvastuu ei kuitenkaan ulottunut lain 67 §:ssä tarkoitettuihin välillisiin vahinkoihin, kuten vahinkoon, joka johtui muun omaisuuden kuin myydyn tavaran vahingoittumisesta. Kauppalain mukaan vastuu tuotevahingosta rajoittui omaisuuteen, joka oli välittömässä käyttöyhteydessä luovutettuun tuotteeseen. Tiivistekumi oli ollut välittömässä käyttöyhteydessä tuuletusputkiin ja enintään rakennuksen kattoon. Muilta osin K Oy:llä ei ollut korvausvastuuta. Korvausvastuu rajoittui siten vain katon korjaukseen, jonka osuus kustannuksista oli jo korvattu F Oy:n tuotevastuuvakuutuksesta.

Asiakkaan valitus

K Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien vakuutuskorvauksen maksamista myös asuntojen kuivaus- ja korjaustoimenpiteiden kustannuksista. Vakuutusyhtiö oli korvannut aiheutuneista vahingoista vain noin 10 prosenttia.

Perusteluinaan K Oy on lausunut, että tiivistekumien nimenomainen tehtävä oli pitää vesi pois kattorakenteista ja asunnoista eikä niillä ollut muuta tarkoitusta. Tästä syystä tiivistekumien ja asuntojen välillä oli välitön käyttöyhteys. Lisäksi tiivistekumit, kattorakenteet ja asuntojen rakenteet olivat kaikki taloyhtiön omaisuutta ja muodostivat yhtenäisen kokonaisuuden. Rakennus ei toiminut siltä edellytetyllä tavalla, ellei katon läpivientejä tiivistetty. K Oy:n mielestä välitön käyttöyhteys katkesi vasta, jos vahinkoa aiheutui osakkaiden henkilökohtaiselle omaisuudelle tai asuntojen sisustukselle.

Lisäkirjelmässä 14.12.2020 K Oy on vedonnut teoksessa Encyclopædia Iuridica Fennica (Osa I, s. 6-9) julkaistuun artikkeliin ainesosa- ja tarpeistosuhteesta. Ainesosasuhteen olennaisimpiin syntyedellytyksiin luettiin tosiasiallinen liitossuhde pää- ja sivuesineen välillä sekä vaatimus omistuksen yhteisyydestä. Esineen ainesosaksi voitiin lukea kaikki, mistä esine muodostui. Liitossuhde rakennuksen ja siihen liitettävien elementtien ja laitteiden välille syntyi, mikäli rakennusta ei ilman niitä voitu pitää valmiina. Omistuksen yhteys tarkoitti sitä, että sivuesineen omistusoikeuden tuli kuulua pääesineen omistajalle.

K Oy on lausunut, että läpivientikumi oli ollut ainesosasuhteessa taloyhtiön omistamaan rakennukseen, ei pelkkään rakennuksen kattoon. Koska välitön käyttöyhteys kattoi muun muassa ainesosasuhteessa olevalle omaisuudelle aiheutuneet vahingot, huoneistoille koituneet vahingot tulivat korvattaviksi. Tältä osin vahinko ei myöskään ollut yllättävä tai ennalta arvaamaton, vaan arvattava seuraus tiivistekumien haurastumisesta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on toistanut korvauspäätöksessä lausumansa. Asiassa oli keskeistä, mitä kauppalain välillisellä vahingolla tarkoitettiin ja kuinka laajalle tiivisteiden välitön käyttöyhteys ulottui. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kun kyse oli valmistusvirheestä, kyse oli yleensä myös valmistajan tuottamuksesta. Valmistajan tuottamus sai aikaan sen, että tuottamus oli sopimusketjussa kauppalain 27 § 4 momentin mukaisesti myyjän puolella. Siten K Oy ja F Oy olivat korvausvastuussa sekä välittömistä että välillisistä vahingoista.

Välillisen vahingon käsitettä on täsmennetty kauppalain valmisteluasiakirjoissa. Hallituksen esityksessä kauppalaiksi (HE 93/1986 vp., s. 128) todetaan:

”Virheellisen tuotteen muulle omaisuudelle aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen ei tule soveltaa kauppalain säännöksiä silloinkaan, kun vahingonkärsijänä on ostaja, vaan pääosin tällaiset tuotevahingot jäävät lain ulkopuolelle. On kuitenkin olemassa määrätty, suppeahko tuotevahinkojen ryhmä, jonka osalta kauppalain vahingonkorvaussäännösten soveltamista voidaan pitää tarkoituksenmukaisena. Kysymyksessä ovat sellaiset tavaran virheestä johtuvat vahingot, jotka tosin kohdistuvat muuhun omaisuuteen kuin myytyyn tavaraan, mutta jotka läheisesti ja ennalta-arvattavasti liittyvät myydyn tavaran käyttötarkoitukseen. Tähän ryhmään kuuluvat yhtäältä tapaukset, joissa myyty tavara on käyttötarkoituksensa mukaisesti liitetty ainesosaksi muuhun esineeseen tai aineeseen ja vahinko kohdistuu kyseiseen omaisuuteen. Tyypillinen esimerkki tästä on se, että myydyssä raaka-aineessa tai komponentissa oleva virhe aikaansaa siitä valmistetun esineen vahingoittumisen. Toisaalta tähän ryhmään kuuluvat tapaukset, joissa vahinko kohdistuu omaisuuteen, jonka työstämiseen myyty tavara on tarkoitettu tai jolla on muu samankaltainen, välitön käyttöyhteys myytyyn tavaraan. Esimerkkinä voidaan mainita, että myydyssä koneessa oleva vika vahingoittaa työstettävää materiaalia tai että kaupan kohteena olevassa sähkölaitteessa oleva virhe vahingoittaa toista laitetta, johon kaupan kohteena oleva laite on käyttötarkoituksensa mukaisesti kytketty. Sikäli kuin tämän kaltaisten vahinkojen korvaamiseen sovelletaan kauppalain säännöksiä, kysymyksessä on lakiehdotuksen mukaan välillinen vahinko. Korvauksen edellytyksenä on siten, että virhe tai vahinko johtuu tuottamuksesta myyjän puolella.”

Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan asunto-osakeyhtiön asunnoissa suoritetuista kuivaus- ja korjaustoimenpiteistä aiheutuneilla kuluilla ei ollut lain esitöiden tarkoittamalla tavalla sellaista välitöntä käyttöyhteyttä tiivistekumien materiaalivirheeseen, että K Oy tai F Oy olisivat niistä kauppalain perusteella korvausvastuussa. Tämän vuoksi nämä kulut eivät voineet vakuutusehtojen mukaan tulla korvattaviksi K Oy:n tai F Oy:n tuotevastuuvakuutuksista.

Vakuutusyhtiö on lausunut lisävastineessa 15.1.2021, että kauppalain valmisteluasiakirjojen perusteella tuotevastuuvahingot oli tarkoitettu hyvin rajatusti korvattaviksi. Sen vuoksi K Oy:n esittämään esineoikeudelliseen ainesosatulkintaan tuli suhtautua pidättyvästi. Vaikka esineoikeudellisessa mielessä kyse saattoi olla ainesosasuhteesta, ei koko huoneistoon kohdistuneen vahingon voitu katsoa olevan kauppalain tarkoittama välillinen vahinko. Tiivistekumi oli välittömässä yhteydessä tuuletusputkeen ja enintään katon rakenteisiin, mutta ei enää muualle huoneistoon.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, kuinka laajasti K Oy:n toimittamista materiaaliltaan virheellisiksi osoittautuneista läpivientitiivisteistä rakennukselle aiheutunut vesivahinko on korvattava vakuutusyhtiön K Oy:lle myöntämästä tuotevastuuvakuutuksesta. Lähemmin tarkasteltuna osapuolet ovat erimielisiä myyjän vahingonkorvausvastuun ulottuvuutta koskevan kauppalain 67 §:n tulkinnasta välillisten vahinkojen osalta sekä siitä, millä edellytyksillä myyjän virhevastuu mainituista vahingoista voi kauppalain nojalla syntyä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Tavaran virheen seuraamuksia koskevan kauppalain 6 luvun 40 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi, jollei myyjä osoita, että virheettömän tavaran luovuttamiselle on ollut 27 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettu este. Jos virheettömän tavaran luovuttamiselle on este, on 28 §:n säännöksiä myyjän velvollisuudesta ilmoittaa sopimuksen täyttämistä kohdanneesta esteestä sovellettava vastaavasti.

40 §:n 2 momentin mukaan tämän pykälän 1 momentin mukaan ei korvata sellaista välillistä vahinkoa, jota tarkoitetaan 67 §:ssä.

40 §:n 3 momentin mukaan ostajalla on aina oikeus korvaukseen, jos virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta myyjän puolella tai jos tavara kaupantekohetkellä poikkesi siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut.

Tavaran luovutuksen viivästymistä koskevan kauppalain 5 luvun 27 §:n 1 momentin mukaan ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii myyjän viivästyksen vuoksi, jollei myyjä osoita, että viivästys johtuu hänen vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolella olevasta esteestä, jota hänen ei kohtuudella voida edellyttää ottaneen huomioon kaupantekohetkellä ja jonka seurauksia hän ei myöskään kohtuudella olisi voinut välttää eikä voittaa.

27 §:n 2 momentin mukaan, jos viivästys johtuu henkilöstä, jota myyjä on käyttänyt apunaan sopimuksen tai sen osan täyttämisessä, myyjä vapautuu vahingonkorvausvelvollisuudesta vain, mikäli myös mainittu henkilö olisi 1 momentin mukaan vapaa vastuusta. Sama on voimassa, jos viivästys johtuu myyjän tavarantoimittajasta tai muusta aiemmasta myyntiportaasta.

27 §:n 3 momentin mukaan tämän pykälän 1 ja 2 momentin mukaan ei korvata sellaista välillistä vahinkoa, jota tarkoitetaan 67 §:ssä.

27 §:n 4 momentin mukaan ostajalla on aina oikeus korvaukseen, jos viivästys tai vahinko johtuu huolimattomuudesta myyjän puolella.

Kauppalain 13 luvun 67 §:n mukaan sopimusrikkomuksen vuoksi suoritettava vahingonkorvaus käsittää korvauksen kuluista, hinnanerosta, saamatta jääneestä voitosta sekä muusta välittömästä tai välillisestä vahingosta, joka sopimusrikkomuksesta on aiheutunut.

67 §:n 2 momentin mukaan välillisenä vahinkona pidetään:
1) vahinkoa, joka johtuu tuotannon tai liikevaihdon vähentymisestä tai keskeytymisestä;
2) muuta vahinkoa, joka johtuu siitä, ettei tavaraa voida käyttää tarkoitetulla tavalla;
3) voittoa, joka on jäänyt saamatta sen vuoksi, että sopimus sivullisen kanssa on rauennut tai jäänyt täyttämättä oikein;
4) vahinkoa, joka johtuu muun omaisuuden kuin myydyn tavaran vahingoittumisesta; sekä
5) muuta saman kaltaista, vaikeasti ennakoitavaa vahinkoa.

67 §:n 3 momentin mukaan välillisenä vahinkona ei kuitenkaan pidetä sellaista vahinkoa, joka vahingon kärsineelle sopijapuolelle on aiheutunut muun kuin 2 momentissa tarkoitetun vahingon rajoittamisesta.

Asiaan sovellettavien tuotevastuuvakuutuksen 1.1.2019 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle luovutetusta tuotteesta aiheutunut henkilö- ja esinevahinko,
- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja
- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Tuote katsotaan luovutetuksi, kun se on elinkeinotoiminnassa laskettu liikkeelle kaupalla tai muulla vastaavalla sopimuksella. Tuotetta ei kuitenkaan katsota elinkeinotoiminnassa liikkeelle lasketuksi tai luovutetuksi, jos luovuttaminen on tapahtunut ainoastaan koekäyttöä tai testausta varten. Edellytyksenä on lisäksi, että korvausvaatimus esitetään vakuutuksen voimassaoloalueella ja että se perustuu tuolla alueella voimassa olevaan vahingonkorvausoikeuteen.

Asian arviointi

Asiakirjojen mukaan vakuutuksenottaja K Oy oli vuonna 2011 ostanut suomalaiselta maahantuojalta F Oy:ltä tuuletusputkien tiivistekumeja ja myynyt ne R Oy:lle, joka oli urakoitsijana asentanut ne erään asunto-osakeyhtiön asuinkerrostalon kattorakenteisiin. Vuonna 2019 havaittiin, että tiivisteitä oli haljennut, mistä oli aiheutunut vesivuotoja kattorakenteisiin ja ylimmän kerroksen asuinhuoneistoihin. K Oy ja vakuutusyhtiö ovat katsoneet, että tiivistekumeissa oli ollut valmistusvirhe.

Kysymyksessä on siis myydyn tavaran virheen muulle kuin kaupan kohteelle aiheuttamien esinevahinkojen korvaamisesta. Aluksi on ratkaistava kysymys siitä, onko aiheutuneiden vahinkojen korvaamista arvioitava kauppalain vai joidenkin muiden vahingon korvaamista koskevien säännösten nojalla.

Kauppalain 67 §:n 1 momentin mukaan sopimusrikkomuksen vuoksi suoritettava vahingonkorvaus käsittää korvauksen sopimusrikkomuksen aiheuttamista välittömistä ja välillisistä vahingoista. Saman pykälän 2 momentin 4) kohdan mukaan välillisenä vahinkona pidetään vahinkoa, joka johtuu muun omaisuuden kuin myydyn tavaran vahingoittumisesta. Lainkohdan sanamuodon mukaan se näyttäisi lähtökohtaisesti soveltuvan kaikkien mainitulla tavalla syntyneiden esinevahinkojen korvaamiseen. Kauppalakia koskevan hallituksen esityksen perusteluista ilmenee kuitenkin (HE 93/1986 s. 128), että lakiehdotusta laadittaessa lähtökohtana on ollut, että virheellisen tavaran muulle omaisuudelle aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen ei tule soveltaa kauppalain säännöksiä silloinkaan, kun vahingonkärsijänä on ostaja, vaan pääosin tällaiset tuotevahingot jäävät lain ulkopuolelle. Perustelujen mukaan on kuitenkin olemassa määrätty suppeahko tuotevahinkojen ryhmä, jonka osalta kauppalain vahingonkorvaussäännösten soveltamista voidaan pitää tarkoituksenmukaisena. Kysymyksessä olisivat sellaiset tavaran virheestä johtuvat vahingot, jotka tosin kohdistuvat muuhun omaisuuteen kuin myytyyn tavaraan, mutta jotka läheisesti ja ennalta-arvattavasti liittyvät myydyn tavaran käyttötarkoitukseen. Tyyppiesimerkkinä on mainittu tapaukset, joissa myyty tavara on käyttötarkoituksensa mukaisesti liitetty ainesosaksi muuhun esineeseen tai aineeseen ja vahinko kohdistuu kyseiseen omaisuuteen.

Sittemmin nämä sanotun lainkohdan tulkintaan keskeisesti vaikuttavat lähtökohdat on hyväksytty sekä oikeuskirjallisuudessa että oikeuskäytännössä (ks. esim. KKO 1997:61). Mainituista oikeuslähteistä on lisäksi havaittavissa jonkinasteista pyrkimystä puheena olevan kauppalain 67 §:n 2 momentin 4) kohdan soveltamiseen laajemmin sellaisiinkin tilanteisiin, joihin se ei kirjaimellisen tulkintansa mukaan soveltuisi.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa Vakuutuslautakunta toteaa, että tuuletusputkien tiivisteet on liitetty ainesosiksi asuinrakennukseen käyttötarkoituksensa mukaisesti suojaamaan kattorakenteet ja niiden alapuoliset tilat vesivahingoilta, ja päätyy katsomaan, että sanottujen kohteiden vesivahinkoja on pidettävä kauppalain 67 §:n 2 momentin 4) kohdassa tarkoitettuina tuotevahinkoina ja siten välillisinä vahinkoina. Välillisten vahinkojen korvattavuus edellyttää nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa kauppalain 40 §:n mukaan, että vahinko johtuu ”huolimattomuudesta myyjän puolella”.

Hallituksen esityksen perusteluista ei seikkaperäisesti ilmene, mitä mainitulla ilmauksella tarkoitetaan ja mikä on myyjän tuottamusperusteisen vastuun ulottuvuus sopimusketjussa (ks. HE 93/1986 s. 80-81 ja 93-95). Aluksi Vakuutuslautakunta huomauttaa, että vaikka sekä K Oy että vakuutusyhtiö ovat kumpikin katsoneet, että tuuletusputkien tiivisteissä oli valmistusvirhe, tutkittua tietoa siitä, mistä halkeamiset johtuivat, missä kohtaa sopimusketjussa mahdollisesti oli tuottamusta ja mikä oli tuottamuksen sisältö, ei ole esitetty.

Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu myyjän tuottamusvastuun käsittävän paitsi myyjän oman ja hänen palveluksessaan olevien työntekijöiden tuottamuksen myös myyjän käyttämien itsenäisten täytäntöönpanoapulaisten tuottamuksen. Tässä tapauksessa K Oy ei ollut käyttänyt mitään apulaisia sopimusvelvoitteensa täyttämiseksi. K Oy oli ostanut sittemmin R Oy:lle myymiään tuuletusputkien tiivistekumeja maahantuoja F Oy:ltä useassa erässä vuonna 2011. Silmämääräisessä tarkastuksessa sanotuissa ilmeisesti Kiinassa valmistetuissa tiivistekumeissa ei voitu havaita mitään virheitä. Myyjän puolella ei siten ole havaittavissa omaa tuottamusta. Etenkin, kun kysymys on välillisten vahinkojen korvaamisesta, on huolehdittava myös siitä, ettei myyjän korvausvastuu muodostu kohtuuttoman ankaraksi ja lain vaatimus tuottamuksesta myyjän puolella todellisuudessa täyttymättömäksi.

Vakuutuslautakunta on päätynyt siihen, ettei ole esitetty seikkoja, joiden nojalla voitaisiin havaita myyjän puolella olleen tuottamusta. Sen vuoksi ja kun ei ole väitettykään, että K Oy olisi antanut kauppalain 40 §:n 3 momentissa tarkoitettua erityistä sitoumusta myymiensä tiivisteiden ominaisuuksista, K Oy:n tuotevastuuvakuutuksesta ei tule suorittaa korvausta asuinkerrostalon ylimpien asuntojen vesivahingoista.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä siltä osin kuin siitä on Vakuutuslautakunnassa kysymys lopputulokseltaan asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sjögren