Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottaja A Oy:n maatalouskoneiden huoltokäyttöön varusteltu kuorma-auto vaurioitui suistuessaan ojaan 10.6.2020. A Oy haki korvausta vahingosta yritysten raskaan ajoneuvon laajasta kaskovakuutuksesta.
Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen 11.8.2020 mukaan ajoneuvon korjaaminen ei ollut kannattavaa. Ajoneuvon vakuutuskorvauksena maksettiin lunastusta vastaava kertakorvaus ottaen huomioon, että vaurioitunut ajoneuvo jäi A Oy:lle. Kuorma-auton käyvän arvon perusteena vakuutusyhtiö käytti Suomen Vahinkotarkastus Oy:n (jäljempänä SVT) 8.7.2020 antamaa lausuntoa, jossa auton verottomaksi käyväksi arvoksi oli määritelty 37 000 euroa ja jäännösarvoksi 10 000 euroa. Korvauspäätöksen mukaan käyvällä arvolla tarkoitetaan sitä käteishintaa, joka kyseisestä ajoneuvosta olisi ollut vahinkohetken markkinatilanteessa saatavissa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Vakuutusyhtiö maksoi lunastusta vastaavana kertakorvauksena käyvän arvon ja jäännösarvon erotuksen 27 000 euroa vähennettynä 520 euron omavastuuosuudella.
A Oy valitettua korvauspäätöksestä vakuutusyhtiölle yhtiö tilasi Keskuskauppakamarin hyväksymän tavarantarkastajan lausunnon ajoneuvon käyvästä arvosta. HTT-tavarantarkastajan 23.9.2020 päivätyssä lausunnossa kuorma-auton käyväksi arvoksi arvioitiin 35 000 euroa. Päätöksellä 20.11.2020 ja sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä 8.12.2020 antamallaan päätöksellä vakuutusyhtiö kieltäytyi muuttamasta korvausratkaisuaan.
Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta
A Oy on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen yrityksen huoltoauton käyvästä arvosta ja pyytää sen uudelleen määrittämistä. A Oy:n mielestä vakuutusyhtiö oli arvioinut erikoisajoneuvon käyvän arvon virheellisesti. Vertailussa oli käytetty eri tarkoitukseen suunniteltuja huoltoajoneuvoja, jotka eivät vastanneet vaurioitunutta autoa. A Oy vetoaa HTT-tavarantarkastajan lausunnon mainintaan siitä, että auto oli rakennettu omaan käyttötarpeeseen, sen varusteet oli mietitty tarkkaan ja asennettu ammattitaidolla.
Aiemmassa SVT:n tarkastuskertomuksessa vertailuna käytetyistä ajoneuvoista yksikään ei vastannut vuosimalliltaan tai varustelutasoltaan vaurioitunutta ajoneuvoa, joten huoltoajoneuvon arvoa ei voitu määritellä niiden perusteella. Tavarantarkastuskertomuksen mukaan täysin vastaavaa ajoneuvoa ei voitu löytää vertailuun. A Oy vetoaa myös siihen, että auto oli ollut valmistumisensa jälkeen käytössä vain keväisin ja syksyisin, kun maatalouden työt olivat käynnissä. Auton käyttöaste ei ole ollut niin suuri, että sen laitteiston arvo olisi pudonnut alle puoleen kymmenessä vuodessa. A Oy oli pyytänyt tarjouksen vastaavilla varusteilla olevan huoltoauton rakentamisesta ehjälle konttialustalle. Veroton tarjoushinta oli 77 009,74 euroa, mutta tarjouksesta puuttui muun muassa vaurioituneessa autossa ollut öljykelateline, jonka hinta oli 10 000 – 14 000 euroa. A Oy:n huoltoauton rakentamiskustannukset vuonna 2008 olivat olleet 100 000 euroa.
A Oy on vedonnut lisäksi siihen, että huoltoauto oli vakuutettu vakuutusyhtiön vakuutusasiantuntijan toimesta 100 000 euron arvosta, jolla vastaavan ajoneuvon hankkiminen oli mahdollista. A Oy:n mukaan kyseistä arvoa on käytetty vakuutusmaksun perusteena. A Oy:n vakuutuskirjalla oli vakuutettuna myös yrityksen muita tavanomaisia kuorma-autoja, joiden maksimikorvausmäärää ei ollut määritelty, koska ne voitiin hinnoitella käyvän arvon vakuutusehdon mukaisesti vastaavia myynnissä olevia ajoneuvoja vertaamalla. A Oy:n mukaan vakuutusarvo oli merkitty vakuutuskirjalle, koska kyse oli tiettyyn käyttötarkoitukseen rakennetusta erikoisajoneuvosta. A Oy oli ymmärtänyt vakuutusta tehtäessä, että vakuutuskirjalle sovittu vakuutusarvo oli myös lähtökohta, josta vuotuisen arvonaleneman määrittely aloitettiin. Käyvän arvon määrityksessä ei ollut huomioitu kaikkia vakuutusta tehtäessä sovittuja asioita ja arvoja.
A Oy on lisäkirjelmissään 12.5.2021, 26.5.2021 ja 8.7.2021 vedonnut vielä vastaavalla varustuksella olevan huoltoajoneuvon tarjouslaskelmaan 5.8.2020 ja selvitykseen niistä tarvikkeista, jotka laskelmasta puuttuivat. A Oy oli käsittänyt, että auto vakuutettiin erikoisajoneuvona ja että vakuutuskirjalla oleva 100 000 euron summa oli korvauksen määrä mahdollisessa totaalivahingossa. Kyseinen määrä oli vahingon enimmäismäärä, jonka vakuutuksenantaja oli vakuutusta tehtäessä hyväksynyt. A Oy oli selvillä siitä, miten normaali kaskovakuutus toimi, mistä syystä vakuutusmäärä oli vakuutuskirjalle merkitty ja sovittu. A Oy on toimittanut FINElle vakuutusyhtiön 14.6.2018 päivätyn vakuutustarjouksen. Vakuutusyhtiö ei ollut esittänyt näyttöä siitä, etteikö ajoneuvon arvoa olisi sovittu A Oy:n esittämällä tavalla.
Lisäkirjelmässään 19.8.21 A Oy vetoaa siihen, että auto oli toiminut ”varastona” tavaroiden säilytyksessä ja siirroissa työkohteiden välillä. Se oli seisonut työkohteissa jopa vuorokausia, joten ajokilometrejä ei ollut kertynyt samalla tavalla kuin varsinaisiin kuljetuksiin käytetyillä autoilla. Huoltoauton käyttöikä on siten huomattavasti pidempi kuin normaalissa työkäytössä olevan auton käyttöikä. A Oy:n edustajan muistaman mukaan vakuutusmyyjän kanssa oli puhuttu ensivastuuperiaatteesta. Vakuutusyhtiön asiakastiedoista tuli näkyä, mitä oli sovittu. Lopullinen päätös vakuutuksen ottamisesta oli tehty myöhemmin puhelimitse tapaamisen 24.3.2014 jälkeen. Vakuutusyhtiön kanssa käydyissä keskusteluissa ei ollut mainittu siitä, että vakuutuksessa olisi joitakin muita korvausrajoitteita kuin oli sovittu tai että huoltoautoihin sovellettaisiin normaalia kaskoehtoa. A Oy vaatii vakuutusyhtiöltä selvityksiä ja näyttöä asiasta. Vakuutusturva oli räätälöity erikoisajoneuvoille.
Vakuutusyhtiö on toistanut korvauspäätöksissään lausumansa todeten pyytäneensä asiassa kaksi erillistä lausuntoa auton käyvästä arvosta. Auton käypä arvo oli SVT:n arvion mukaan 37 000 euroa ja HTT-tavarantarkastajan lausunnon mukaan 35 000 euroa. Korjauskustannusten määräksi oli vahinkotarkastuksessa arvioitu noin 67 000 euroa, joten korjaus ei ollut kannattavaa. Määritettäessä vahingoittuneen auton arvoa, oli kyse siitä arvosta, joka autolla oli ollut välittömästi ennen vahinkoa.
Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että alun perin vuodesta 2011 voimassa olleen vakuutuksen tietoihin oli vakuutusmyyjän kertomuksen mukaan lisätty vuonna 2014 A Oy:n ilmoittama ajoneuvon hankintahinta varusteineen, koska ajoneuvo oli muutettu ja varustettu huoltoautoksi. Siten siinä oli ollut tavanomaista enemmän varusteita, mikä otettiin huomioon korvaustilanteessa, kuten nyt oli tehty. Vakuutuskirjassa oli lisäksi mainittu, että auto oli vakuutettu kiinteine laitteineen ja varustuksineen. Tarkoitus ei ollut määrittää sovittua vakuutus- tai korvausmäärää. Uuden ajoneuvon hankintahinnan merkitseminen vakuutuskirjalle ei yksin tarkoittanut, että vakuutusmäärästä olisi erikseen sovittu.
Lisävastineessa 25.5.2021 vakuutusyhtiö on todennut, että A Oy:n auton käyvästä arvosta esittämät seikat oli otettu huomioon arvon määrityksessä. Vakuutustarjoukseen oli merkitty tieto ”Huoltoauto, hankintahinta 100 000 euroa, vakuutettu kiinteine laitteineen ym. varusteineen”. Hankintahinta viittasi nimenomaan hintaan, jolla auto oli hankittu, ei mahdolliseen tulevan korvauksen määrään. Hankintahinta oli lisätty vakuutuskirjalle A Oy:n toivomuksesta ja siksi, että kyse ei ollut normaalista kuorma-autosta.
A Oy:n edustaja ei ollut vakuutuksen myyntihetkellä ollut kiinnostunut tuoteselosteesta tai ehdoista, vaan oli kertonut olevansa hyvin selvillä vakuutusehdoista. A Oy oli vakuuttanut useampia ajoneuvoja aikaisemminkin, jolloin se oli saanut tietoja ja kirjallista materiaalia ajoneuvovakuutuksista. Vakuutusyhtiö vetoaa tavarantarkastuksen osalta siihen, että verrokkiajoneuvot toimivat apuna käypää arvoa määritettäessä, mutta eivät yksinään määrittäneet ajoneuvon arvoa. Lisävastineissaan 17.8.2021 ja 3.11.2021 vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että kyseessä ei ollut ainoa A Oy:n ajoneuvo, jolle oli merkitty hankintahinta. Vakuutusyhtiön mukaan A Oy:n vetoama ensivastuuperiaate ei sovellu asiaan. Kyse oli A Oy:n ilmoittamasta ajoneuvon hankintahinnasta.
Vakuutusyhtiö on toimittanut lisävastineensa 18.10.2022 liitteenä vakuutuksen myyneen henkilön 18.10.2022 antaman oman selvityksen vakuutuksen myyntitilanteesta. Vakuutuksen myyhän mukaan A Oy vakuutti jatkuvasti yrityksen ajoneuvoja, eikä A Oy halunnut tuoteselostetta ja vakuutusehtoja erikseen, vaan hän ilmoitti olevansa hyvin selvillä vakuutusehdoista viitaten aikaisemmin saamiinsa ja lukemiinsa tuoteselosteisiin sekä ehtoihin. Myyjän mukaan vakuutusta tehtäessä on mainittu ajoneuvon hankintahinta 100 000 euroa, joka on A Oy:n ilmoittama hinta vuodelta 2011. Vakuutusta 2014 kyseessä olevaan vakuutusyhtiöön tehtäessä A Oy on ilmoittanut, että ajoneuvon hankintahinta varusteltuna oli A Oy:lle 100 000 euroa silloin, kun ajoneuvo muutettiin huoltoautoksi vuonna 2011. Vakuutusyhtiön edustajat eivät tarkastaneet ajoneuvoa, vaan hinta perustui A Oy:n ilmoitukseen. Vakuutuksen myyjä kertoo, että missään vaiheessa ei keskusteltu korvauksen määrästä muuta kuin, että korvaus tulee olemaan vahinkohetkellä auton käypä arvo. Myyjän mukaan ajoneuvon kaskovakuutuksen vakuutusmaksu ei perustunut kyseiseen hankintahintaan, vaan normaaliin sen ikäisen kuorma-auton hinnoitteluun, jossa ei huomioida auton arvoa. Hankintahinta lisättiin vakuutuskirjalle A Oy:n toivomuksesta ja myös siksi, että kyse ei ollut normaalista kuorma-autosta. Lisävastineessa 24.2.2023 vakuutusyhtiö on lausunut, ettei sillä ollut puhelutallenteita eikä merkintää asiakkaan viittaamasta vakuutuksen ottamista koskevasta puhelusta. Asiakaskontakteista voitiin todeta, että vakuutusyhtiön edustaja oli käynyt asiakkaan luona. Vakuutusyhtiö vetoaa vuoden 2014 vakuutuskirjaan.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Asiakkaan vakuutushakemusasiakirjan 26.2.2014 ja vakuutuskirjan 5.3.2014 mukaan kysymyksessä oleva huoltoauto oli vakuutettu raskaan ajoneuvon vakuutuksella kuorma-autona. Vakuutus on sisältänyt laajan esinevakuutuksen ja oikeusturvavakuutuksen. Vakuutuskirjassa 5.3.2014 on mainittu seuraavat tiedot: Huoltoauto, hankintahinta 100 000 euroa, vakuutettu kiinteine laitteineen ym. varustuksineen. Vastaavat merkinnät ovat myös vahinkohetkellä voimassa olleessa 24.1.2020 päivätyssä vakuutuskirjassa.
Vahinkoon sovellettavaksi tulevat 1.1.2019 alkaen voimassa olleet kaskovakuutusehdot.
Vakuutusehtojen kohdan 5.4 (Vahingon määrä) mukaan vahingon määrä on vakuutuksen kohteen korjauskustannukset, jos vakuutuksen kohteen korjaaminen näiden vakuutusehtojen mukaisesti on kannattavaa.
Henkilö-, paketti- ja matkailuautojen, moottoripyörien, kevyiden ja matkailuperävaunujen korjaaminen ei ole kannattavaa, jos ajoneuvon korjauskustannukset ylittävät 70 % ajoneuvon käyvästä arvosta vakuutustapahtuman sattumispäivänä. Muiden ajoneuvojen korjaaminen ei ole kannattavaa, jos ajoneuvon korjauskustannukset ylittävät ajoneuvon vakuutustapahtumaa edeltävän ja sen jälkeisen käyvän arvon erotuksen.
Lunastusedun mukaisen uuden ajoneuvon korjaaminen ei ole kannattavaa, jos ajoneuvon korjauskustannukset ylittävät 50 % vastaavan uuden ajoneuvon käteismyyntihinnasta.
Jos ajoneuvon korjaaminen ei ole kannattavaa, on vahingon määrä ajoneuvolla ennen vakuutustapahtumaa olleen käyvän arvon ja sillä vakuutustapahtuman jälkeen olevan käyvän arvon erotus. Jos vakuutukseen sisältyy lunastusetuvakuutus, luetaan edellä mainittuun vahingon määrään mukaan lunastusedun osuus.
Vahingon määrää laskettaessa mukaan ei lueta vakuutuksen kohteeseen kuulumattomien varusteiden, laitteiden, rakenteiden ja osien sekä kohdassa 5.5.4 mainittujen erikseen korvattavien varusteiden vaikutusta ajoneuvon käypään arvoon ja/tai korjauskustannusten määrään.
Vakuutusehtojen kohdan 5.5.3 (Käypä arvo) mukaan vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylärajana on ajoneuvon käypä arvo vakuutuksen kohteena olevin varustein (katso kohta 5.4).
Ajoneuvon käypä arvo on se käteishinta, joka ajoneuvosta on yleisesti saatavissa vakuutustapahtuman sattumispäivän markkinatilanteessa, jos sitä pidettäisiin myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden ulosmyyntihintaa, pyyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa vaan sellaista hintaa, jonka usea henkilö olisi ollut siitä todellisuudessa valmis maksamaan.
Vakuutusehtojen kohdan 5.5.5 (Korvauksen maksaminen) mukaan vakuutusyhtiö täyttää korvausvelvollisuutensa
1. maksamalla vakuutustapahtumasta johtuvat välittömät korjauskustannukset tositteiden mukaisesti tai maksamalla arvioidun ja sovitun korjauskustannusten määrän
2. maksamalla vakuutuksen kohteella välittömästi ennen vahinkoa ja sillä sen jälkeen olleen käyvän arvon erotuksen
3. lunastamalla vakuutuksen kohteen käyvästä arvosta
[…]
Jos vakuutuksen kohteen omistusoikeutta ei luovuteta vakuutusyhtiölle, korvaus maksetaan yllä olevan luettelon kohdan 2 mukaisesti. Korvauksesta vähennetään vakuutuskirjaan merkitty omavastuu.
Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Ratkaisusuositus
Asiassa on riidatonta, että A Oy:n huoltoautolle on tapahtunut kaskovakuutuksesta korvattava vahinko. Erimielisyys koskee vaurioituneen auton käypää arvoa ja suoritettavan vakuutuskorvauksen määrää. Lisäksi asiassa on kysymys siitä, minkä sisältöisenä auton vakuutuksen on katsottava tulleen voimaan, ja erityisesti, onko A Oy:n vakuutuskirjalle auton osalta merkityssä hankintahinnassa ollut kyse vakuutusmäärästä, jonka perusteella korvaus vahinkotilanteessa tulee maksaa.
FINEn käytettävissä olevan asiakirjamateriaalin mukaan vakuutussopimus on solmittu vuonna 2014. Auto oli vuonna 2008 varusteltu huoltoajoneuvoksi ja siihen oli lisätty erikoisvarusteita. Vakuutuskirjalle 5.3.2014 on ollut merkittynä, että kyseessä on ollut huoltoauto, hankintahinta 100 000 euroa, vakuutettu kiinteine laitteineen ym. varustuksineen. A Oy vetoaa siihen, että yrityksen edustaja oli vakuutusta tehtäessä ymmärtänyt, että vakuutuksessa oli sovittu vakuutusmäärästä, jonka mukaan ajoneuvo korvattaisiin vahinkotilanteessa.
Vakuutuksen myyneen vakuutusyhtiön edustaja P.P:n kirjallisen selvityksen mukaan auton hankintahinta oli merkitty vakuutuskirjalle asiakkaan toivomuksesta ja myös siksi, että kyse ei ollut normaalista kuorma-autosta. P.P:n mukaan vakuutusyhtiö ei ollut tuolloin tarkastanut autoa, vaan hinta oli ollut A Oy:n ilmoittama. Missään vaiheessa ei ollut keskusteltu korvauksen määrästä muuta kuin, että ”korvaus tulee olemaan vahinkohetkellä auton käypä arvo”. Auton vakuutusmaksu ei ollut perustunut mainittuun hankintahintaan, vaan normaaliin sen ikäisen kuorma-auton mukaiseen hinnoitteluun, jossa ei huomioida auton arvoa.
FINE toteaa, että A Oy:n vakuutuskirjalle on ollut huoltoauton osalta merkittynä auton hankintahinta 100 000 euroa. Vakuutuskirjan merkinnöistä ei kuitenkaan ilmene, että huoltoautolle olisi määritelty erikseen vakuutusmäärä tai, että auton vakuutuksen osalta olisi muutoinkaan sovittu vakuutuskirjalla yksilöidyistä kaskovakuutusehdoista poikenneista ehdoista esimerkiksi vakuutuksesta suoritettavan korvausmäärän osalta.
Vakuutusehtojen ja vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden osalta FINE toteaa, ettei A Oy ole edes väittänyt, että vakuutusyhtiö olisi jättänyt sille selvittämättä kaskovakuutuksen vakuutusehtojen keskeistä sisältöä. Vakuutusyhtiön selvityksen mukaan päinvastoin A Oy oli kertonut vakuuttaneensa ajoneuvoja aiemminkin ja ilmoittanut, ettei se tarvinnut erikseen vakuutusehtoja. Tätä A Oy ei ole kiistänyt.
Mikäli vakuutuksenottaja väittää saaneensa vakuutussopimusta tehtäessä vakuutusyhtiöltä harhaanjohtaneita tai virheellisiä tietoja vakuutuksesta, kuuluu näyttövelvollisuus tästä vakuutuksenottajalle. Tässä tapauksessa FINElle toimitetusta asiakirjaselvityksestä ei ilmene A Oy:n kertomusta tukevia seikkoja siitä, että vakuutuksen olisi sovittu olleen voimassa vakuutusmäärällisenä vakuutuksena siten, että vakuutuskorvauksen laskemisen perusteeksi olisi sovittu vakiovakuutusehdoista poiketen vakuutuskirjassa mainittu auton hankintahinta. FINEn näkemyksen mukaan yksin vakuutuskirjalle merkityn auton hankintahinnan perusteella A Oy:llä ei myöskään ole ollut perusteltua aihetta sellaista olettaa. Tämän vuoksi FINE katsoo, ettei sillä ole perustetta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan auton vahinkoa sen mainitun alkuperäisen hankintahinnan perusteella.
Asiassa jää siten arvioitavaksi kysymys auton käyvästä arvosta välittömästi ennen vahingon sattumista. Tältä osin FINElle on toimitettu selvityksinä SVT:n lausunto 8.7.2020, ajoneuvon korjauslaskelma 6.8.2020, tarjouslaskelma 5.8.2020 vastaavan huoltovarustuksen hankinnasta, tarjous 11.6.2020 komponenteista, HTT-tavarantarkastajan tavarantarkastuskertomus 23.9.2020 huoltoauton käyvän arvon määrityksestä sekä valokuvia autosta ja sen varusteista. Lisäksi A Oy on toimittanut videoita yrityksen vahingoittunutta ajoneuvoa vastaavasta toisesta ajoneuvosta.
Keskuskauppakamarin hyväksymän tavarantarkastajan 23.9.2020 päivätyn tarkastuskertomuksen mukaan huoltoauton käypä arvo vahinkohetkellä on ollut 35 000 euroa. HTT-tavarantarkastajan tarkastuskertomuksen mukaan auto oli ollut varustukseltaan A Oy:n itse omaan käyttötarkoitukseen rakentama. Varusteet oli mietitty tarkkaan ja ne oli asennettu ammattitaitoisesti, joten autoa on pidetty toimivana ja suunniteltuun käyttötarkoitukseen hyvin sopineena. Tarkastuskertomuksen mukaan kyseisenlaisen ajoneuvon markkinat ovat Suomessa ja koko Euroopassakin suppeat, joten ostajan löytäminen oli vaikeaa, mikä vaikutti alentavasti käypään arvoon. Täysin vastaavia ajoneuvoja ei voitu löytää vertailuun. Suomen Vahinkotarkastus Oy on arvioinut 8.7.2020 päivätyssä lausunnossaan auton käyväksi arvoksi 37 000 euroa, jonka mukaan vakuutusyhtiö on maksanut vakuutuskorvauksen.
Kauppakamarin hyväksymä tavarantarkastaja on asian osapuoliin nähden ulkopuolinen, riippumaton asiantuntija. FINE katsoo, että tavarantarkastajan lausunnolle voidaan tämän vuoksi antaa erityinen painoarvo, ellei lausuntoa vastaan puhuvia selkeitä seikkoja ole osoitettu. A Oy on vedonnut muun muassa siihen, ettei vastaavia autoja ole ollut myynnissä, joten vertailuhintoja auton käyvän arvon määrittämiseksi ei ole käytettävissä. Myös HTT-tavarantarkastajan tarkastuskertomuksessa on mainittu kyseisestä seikasta, samoin kuin A Oy:n vetoamista ajoneuvon erityispiirteistä. Suppean markkinan on kuitenkin todettu samanaikaisesti vaikuttavan alentavasti auton käypään arvoon.
FINE katsoo, ettei käsiteltävänä olevassa asiassa ole esitetty sellaisia tavarantarkastajan asiantuntijalausuntoa vastaan puhuvia painavia seikkoja, joiden perusteella FINEllä olisi syytä päätyä ajoneuvon käyvän arvon osalta vakuutusyhtiön määrittämää korkeampaan arvioon. FINE pitää näin ollen vakuutusyhtiön A Oy:lle maksamaa korvausta asianmukaisena.
Lopputulos
FINE ei suosita muutosta asiassa.
FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Johtava lakimies Isokoski
Esittelijä Lappi