Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt A (s. 1976) joutui työtapaturmaan 21.3.2017, kun hän putosi 3,5 metrin korkeudesta kyljelleen betonilattialle ja tässä yhteydessä löi päänsä. Putoamisen seurauksena A:lle aiheutui vaikea aivo­vamma (epiduraalivuod+ot, pieniä verenpurkaumia aivoissa, DAI-muutoksia), kallonmurtumat (Le Fort II oik, Le Fort III oik). Lisäksi A:lle on aiheutunut ilmarinta ja lapaluun, poskiluun ja nenäluun murtumat sekä III aivohermon vaurio vasemmalla.

A:lle aiheutuneesta henkilövahingosta haettiin korvausta A:n työnantajan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa se katsoi kysymyksessä olevan työnantajan vastuuvakuutuksesta korvattava vahinkotapahtuma. Tilapäisen haitan osalta vakuutusyhtiö katsoi A:n vammojen kuuluvan Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan luokituksen luokkaan 4 alakolmanneksen alarajalle siten, että korvauksen määräksi tulee 3.700 euroa. Yhtiö toteaa vielä erikseen summan olevan yhdenmukainen myös Henkilöasioiden neuvottelukunnan suositusten kanssa. Päätöksessään vakuutusyhtiö suoritti korvasta A:lle myös ansionmenetyksestä siten, että korvauksen perusmäärä oli ajalta 16.4.2017 – 31.12.2018 13.560,46 euroa.

Päätöksessään vakuutusyhtiö katsoi kuitenkin, että A oli itse myötävaikuttanut vahinkonsa syntyyn, kun hänellä ei ole ollut työnantajan ohjeistuksesta huolimatta suojakypärää vahingon tapahtuessa. Jos kypärää olisi käytetty, niin vamma olisi aiheutunut ainakin lievempänä. Näin ollen yhtiö on alentanut A:lle tulevia korvauksia yhdellä kolmasosalla.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

A vaatii ensinnäkin, että tilapäisestä haitasta maksettavan korvauksen korvausmäärä nostetaan 10.000 euroon. Näkemyksensä tueksi A viittaa muun muassa häntä koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen. A toteaa, että vaatimusta on pidettävä perusteltuna ottaen huomioon A:n laaja-alaiset vammat silloinkin, kun korvausten määrittämisen perustaksi otetaan A:n vaikein vamma.

A kiistää valituksessaan myös vakuutusyhtiön tekemän yhden kolmasosan alennuksen A:n oman myötävaikutuksen perusteella. A toteaa, että käräjäoikeuden tuomion mukaan työnantaja oli antanut A:lle suojakypärän ja vastuu tämän turvavälineen soveltuvuudesta on näin ollen ollut työnantajalla. A on kertonut alioikeuskäsittelyssä, että hänen kypärässään ei ollut leukaremmiä lainkaan. Työnantaja on puolestaan todennut, että kaikissa käytettävissä kypärissä on leukaremmit. A:n mukaan kertomusten luotettavuutta arvioitaessa on huomioitava, että muilta osin A on pyrkinyt pikemminkin kertomaan asiasta työnantajan eduksi ja näin ollen ei ole aihetta epäillä, että A olisi puhunut totuudenvastaisesti kypärän ominaisuuksista. Näin ollen, vaikka A:lla olisi ollut leukaremmitön suojakypärä, niin se ei olisi suojannut A:ta vahinkotapahtuman aiheuttamilta päävammoilta. Näin ollen A:n ei voida katsoa myötävaikuttaneen vahinkoon ja myötävaikutusalennusta ei tule tehdä lainkaan. Toissijaisesti A toteaa, että mikäli A:n kypärän katsottaisiin olleen leukahihnallinen, niin yhtiön tekemää myötävaikutusalennusta ei voida pitää kohtuullisena ja se pitäisi jättää joka tapauksessa tekemättä tai vaihtoehtoisesti tehdä pienempänä.

Lopuksi A toteaa erikseen, ettei hän riitauta vakuutusyhtiön määrittämää ansionmenetyksen perusmäärää, vaan nimenomaan siitä tehdyn myötävaikutusalennuksen.

Edellä todetuin perustein A vaatii korvausta pysyvästä haitasta 10.000 euroa sekä kaikkien korvauserien maksamista täysimääräisenä ilman oman myötävaikutuksen perusteella tehtyä vähennystä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin sekä tapauksen kannalta olennaiseen lainsäädäntöön sekä toistaa aiemmassa korvauspäätöksessä lausutun kantansa.

Tilapäisen haitan osalta vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että A:n tilapäinen haitta on määritelty vahingonkorvauslain ja yleisen korvauskäytännön mukaisesti. Yhtiön mukaan A:n vammat kuuluvat liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokkaan 4 vaikeat vammat, sijoittuen sen korvausasteikon alaosaan. Tällä perusteella A:lle on suoritettu 4.000 euroa korvasta tilapäisestä haitasta. Vakuutusyhtiö katsoo, että korvaus on linjassa myös henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten kanssa, kun A:lle aiheutuneena vakavimpana vammana pidetään kallonsisäistä verenvuotoa.

Myötävaikutusalennukseen liittyen yhtiö viittaa edelleen asiaan liittyvään käräjäoikeuden tuomioon, jossa A on itse todennut laiminlyöneensä suojakypärän käytön kokonaan. A on esitutkinnassa todennut, ettei hänelle annetussa kypärässä olisi ollut leukaremmiä, kun taas A:n työnantaja on vastaavasti todennut, että kaikissa käytössä olleissa kypärissä oli ollut leukaremmit. Vakuutusyhtiö katsoo, ettei asiassa ole mitään syytä epäillä, että vakuutuksenottaja olisi puhunut totuudenvastaisesti. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, että harkittavaksi tulee, olisiko leukaremmillisen suojakypärän käyttö vaikuttanut A:n vammojen vakavuuteen. Tällöin vakuutusyhtiön mukaan on ilmeistä, että A:n vammat olisivat kypärää käytettäessä olleet ainakin huomattavasti lievemmät. Edellä todetuin perustein vakuutusyhtiö pitää asiassa tehtyä yhden kolmasosan myötävaikutusalennusta voimassa olevan oikeuden mukaisena.

Vakuutuslautakunnan asiantuntijalausunnon jälkeen antamassaan uudessa korvauspäätöksessä vakuutusyhtiö on katsonut asiantuntijalausunnon mukaisesti, että A:lle aiheutunut tilapäinen haitta sijoittuu liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisen luokan 4 keskikolmannekseen siten, että korvauksen kokonaismääräksi lasketaan 6.500, josta kuitenkin tehdään vastineessa esitetyin perustein yhden kolmasosan myötävaikutusvähennys.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuksenottajana olleella yrityksellä ei ollut asiassa kommentoitavaa.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa lääketieteellisen asiantuntijalausunnon neurologian erikoislääkäri, LT Ivan Marinkovicilta.

Marinkovic viittaa lausunnossaan tapahtumatietoihin ja lääketieteellisistä selvityksistä ilmeneviin tietoihin sekä toistaa A:ta koskevan lääketieteellisen selvityksen sisällön olennaisilta osin.

Marinkovic toteaa lausunnossaan, että A:lla on 21.3.2017 sattuneen työtapaturman johdosta diagnosoitu henkeä uhkaavia vammoja sekä erityisesti vakava aivovamma, joka on vaatinut hätätoimenpiteenä neurokirurgista päivystysleikkausta. Tämän lisäksi A:lla on todettu ilmarinta sekä useita luunvammat, kuten lapaluun murtuma ja kasvojen alueen murtumat.

Marinkovicin näkemyksen mukaan pääasiallinen vamma on edellä todetussa kokonaisuudessa nimenomaan aivovamma. Tilanteessa arvioidaan, että merkittävän ja korkeaenergisen päänvamman johdosta A:lle on kehittynyt laaja-alainen, isohko, käytökseltään ekspansiivinen, aivorakenteita vaurioittava ja henkeä uhkaava kovakalvonulkoinen eli epiduraali verenvuoto. Kyseinen vuoto on kiistattomasti traumaattinen ja lähtöisin aivojen kovakalvonvaltimoista, joka on myös leikkauksen yhteydessä osoitettu. Tilanne oli Marinkovicin mukaan lääketieteellisesti hyvin vakava ja henkeä uhkaava. A:lla oli kliinisesti ennen aloitettua leikkausta jo ollut havaittavissa alkavaa todennäköinen aivokudoksen herniaatio, joka on tilanne, jossa aivokudossiirtymä painuu perään antamattomia kallonsisäisiä rakenteita vasten. Siinä tilanteessa, mikäli leikkaukseen ei ryhdytä välittömästi, potilas on suorassa kuolemanvaarassa ja erittäin vakavassa riskissä saada vakavia aivojen vaurioita.

Marinkovic toteaa lausunnossaan, että vaikka aivovamma on aivokudoksen ulkopuolella, tämän laajuus ja hätäleikkaustyyppisen toimenpiteen tarve huomioiden, luokitellaan kyseinen vamma keskivaikeaksi myös ottaen huomioon MRI kuvauksessa myöhemmin havaitut aivomuutokset. Esitetyn perusteella tämä, suoraan henkeä uhkaavaa vamma, on katsottava tärkeimmäksi vammaksi tässä kliinisessä kokonaisuudessa.

Marinkovicin näkemyksen mukaan kyseessä on liikennevahinkolautakunnan normia noudattaen luokkaan 4 (vaikeat vammat) sijoittuva vamma. Tämä on perusteltu siksi että A:lla oli kuitenkin päivystysleikkauksen ja tehohoidon tarvetta ja lisäksi keskivaikea aivovamma ja muita vammoja. A:lla on myös edelleen todettavissa kyseisten vammojen jättämää kognitiivista pulmaa. Näistä vammoista A ei ole vieläkään kokonaisuudessaan toipunut, ja tästä tulee todennäköisimmin jäämäänkin A:lle pysyvä haitta. Kuitenkin sairaalahoito oli lyhyt, ja murtumat on hoidettu konservatiivisesti. Näin ollen A:n tilaa kokonaisuudessaan arvioiden Marinkovic katsoo, että suoritettavaa korvaus on kyseisen luokan keskivaiheilla, eli noin 6000–6500 euroa yhteensä kaikista vammoista. Marinkovic pitää samaa kokonaisarviota perusteltuna myös henkilövahinkoasioiden neuvottelukunnan suositusten valossa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa ensinnäkin siitä, kuinka suuri tilapäinen haitta A:lle on aiheutunut 21.3.2017 vahinkotapahtuman seurauksena. Lisäksi riitaa on siitä, onko A itse omalla toiminnallaan vaikuttanut hänelle aiheutuneen vahingon syntymiseen tai vakavuuteen.

Selvyyden vuoksi Vakuutuslautakunta toteaa, ettei käsillä olevassa tapauksessa ole riitaa ansionmenetyskorvauksen määrästä muilta osin kuin siitä tehdyn myötävaikutusvähennyksen johdosta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (412/1974) 6 luvun 1 §:n mukaan, jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko,
- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja
- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Ehtojen kohdan 7.1 mukaan vakuutuksesta korvataan se vahingonkorvaus, jonka vakuutuksenottaja on velvollinen maksamaan. Vahingonkorvauksen määrä lasketaan vahingonkorvausta koskevien säännösten ja oikeuskäytännön mukaisesti.

Asian arviointi

Tilapäisen haitan korvaus

Korvaus tilapäisen haitan perusteella määritellään tapauskohtaisesti objektiivisesti havaittavien henkilövahinkoon liittyvien seikkojen perusteella. Tilapäisen haitan korvaus suoritetaan käyttäen määrittelyperusteena Liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita sekä Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia, joita sovelletaan yleisesti vahingonkorvausta koskevassa oikeuskäytännössä. Lautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja sekä suosituksia voidaan pitää yleensä vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

Lautakunta toteaa, että tilapäisen haitan perusteella suoritettava korvaus määritellään vamman laadun, vaikeusasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan mukaan. Korvaus tilapäisen haitan perusteella määritellään tapauskohtaisen objektiivisesti havaittavien henkilövahinkoon liittyvien seikkojen perusteella. Henkilövahingon laadulla tarkoitetaan sitä, millaisena vamma tai sairaus ilmenee. Henkilövahingon vaikeusasteella puolestaan tarkoitetaan sinänsä samanlaatuisten vammojen ja sairauksien keskinäisiä eroavuuksia.

Liikennevahinkolautakunnan tilapäistä haittaa koskevien normien ja ohjeiden mukaan tilapäisen haitan luokkaan 4 (vaikeat vammat) kuuluvia vammoja ovat muiden ohella hidastuneesti luutuva murtuma, luunmurtumaan tai sijoiltaanmenoon liittyvä hermo- ja verisuonivamma, luunmurtumaa seuraava märkäinen tulehdus, murtuman jälkeinen niveljäykistymä ja nivelrikko, vaikea kaula-, rinta- tai lannerangan murtuma, johon ei liity pysyvää, vaikeata hermorakenteiden vammaa, kylkiluiden monimurtuma, johon liittyy veri-ilmarinta tai keuhkon ruhjevamma, lisätautien komplisoima rintakehän ja vatsaontelon leikkaus, toistuva suolitukkeuma, virtsaputken kurouma, joka tarvitsee jatkuvaa hoitoa, pallean repeämä, keskivaikea aivovamma, vaikeat kasvoluiden monimurtumat, raajojen monimurtumat tai vastaavat suurten vammojen yhdistelmät, silmän tai sen näön menetys, useiden sormien menetys ja laaja palovamma. Vaikeille vammoille on ominaista, että niiden hoito saattaa vaatia tehohoito-osastolla lyhytkestoista hengityskonehoitoa, niiden hoito vaatii sairaalahoitoa pidentäviä hoitomenetelmiä (esimerkiksi kallovetoa tai murtumien ulkoisia kiinnityslaitteita), raajavammojen hoidossa tarvitaan vaativia kirurgisia toimenpiteitä (useiden murtumien kiinnitysleikkaukset, nivelen, raajan, verisuonten tai hermojen suurehko korjausleikkaus, laaja käsikirurginen leikkaus), jälkihoidossa tarvitaan murtuman kiinnitysvälineiden poiston lisäksi muita leikkauksia (esimerkiksi luunsiirto, raajojen korjausleikkaus), vammat tarvitsevat sairaalahoitoa 3–8 viikkoa, toiminnallinen toipuminen vaatii yli 8 kuukautta ja vammoista jäävä pysyvä toiminnallinen haitta on merkittävä. Tähän luokkaan kuuluvista vammoista maksettava korvaus on vuonna 2021 3.900–9.300 euroa.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan A:lle on aiheutunut putoamisesta 21.3.2017 vaikea aivovamma, joka on sisältänyt epiduraalivuotoja, pieniä verenpurkaumia aivoissa sekä DAI-muutoksia. Lisäksi A on kärsinyt kallonmurtumia. A:n vammat ovat alkuvaiheessa vaatineet leikkaushoitoa. Pään alueen vammojen lisäksi A:lle on aiheutunut ilmarinta sekä lapaluun, poskiluun ja nenäluun murtumat. A:lle on myös aiheutunut III aivohermon vaurio vasemmalla puolella. A:lle tulee todennäköisesti jäämään vahinkotapahtuman seurauksena myös pysyvä haitta, jonka on arvioitu vastaavaan haittaluokkaa 6. A on vaatinut tilapäisestä haitasta yhteensä 10.000 euroa korvausta. Vakuutusyhtiö on katsonut Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon jälkeen, että asianmukainen korvaus A:lle aiheutuneesta tilapäisestä haitasta on 6.500 euroa.

Selvyyden vuoksi Vakuutuslautakunta toteaa vielä, että korvaus tilapäisestä haitasta on tarkoitettu määrättäväksi pääasiallisen, eli vakavinta haittaa aiheuttavan vamman perusteella. Useiden vammojen yhdistelmissä vahinkoa kärsineelle on voinut aiheutua useampia, erilaisia vammoja, mutta tällöinkin eri vammoja voidaan arvioida yhtenä kokonaisuutena ja niistä voidaan määrätä yksi yhteinen korvaus.

Neurologian asiantuntijalääkäri Marinkovicin mukaan A:lle aivovamman johdosta aiheutuneen tilapäisen haitan on arvioitu vastaavan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokkaa neljä (vaikeat vammat) sijoittuen luokan sisällä sen keskivaiheille siten, että asianmukaisena korvauksena voidaan pitää 6.000–6.500 euroa. Marinkovicin lausunnon mukaan vastaavaa korvausta on pidettävä asianmukaisena myös henkilövahinkoasioiden neuvottelukunnan suositusten valossa. Marinkovic toteaa vielä, että esitetty korvaus sisältää tilapäisen haitan korvauksen kaikkia A:n vammoja kokonaisuutena arvioiden.

Vakuutuslautakunta viittaa A:n vammoja koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen sekä hankkimaansa asiantuntijalausuntoon ja toteaa, että ottaen huomioon oireiden laadun ja keston, niistä aiheutuneen työkyvyttömyyden ja vaadittujen hoitotoimenpiteiden laadun, A:n vammojen on katsottava sijoittuvan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan neljä, vaikeat vammat. Samoin perustein Vakuutuslautakunta pitää 6.500 euron korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta asianmukaisena.

Vahinkoa kärsineen oma myötävaikutus

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukainen vahinkoa kärsineen myötävaikutus voi ilmetä esimerkiksi siten, että hän on antautunut vaaraan, vaikka on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että vahingon sattumisen todennäköisyys on huomattavasti normaalia suurempi. Säännöksen mukaan myötävaikutuksen huomioonottaminen on harkinnanvarainen ja tapahtuu kohtuusseikkojen perusteella. Myötävaikutuksella on osoitettava olleen syy-yhteys vahingon syntymiseen.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on työmaalla ollessaan tippunut noin kolmen ja puolen metrin matkan astuessaan rakennustelineiltä harhaan. Asiassa on riidatonta, että A:lla ei ole ollut vahingon sattuessa kypärää päässään. Riidatonta on myös se, että A:ta oli ohjeistettu pitämään kypärä päässään ja että A:lle oli annettu kypärä käyttöön. Asiassa on esitetty eriävät kertomukset siitä, oliko A:lle annetussa kypärässä leukaremmi vai ei. A toteaa, että kypärässä ei leukaremmiä ollut ja näin ollen siinäkin tapauksessa, että hänellä olisi ollut kypärä päässään, olisi se putoamisen yhteydessä joka tapauksessa lentänyt pois ja näin ollen vahingon seuraamus olisi silti ollut sama kuin nyt ilman kypärää. Vakuutusyhtiö on pitänyt vakuutuksenottajan kertomusta leukaremmin olemassaolosta luotettavana ja katsonut, että mikäli A:lla olisi ollut kypärä päässään, olisi näin pahalta vahinkoseuraamukselta vältytty. Näin ollen vakuutusyhtiö on katsonut A:n myötävaikuttaneen vahinkoseuraamuksen syntyyn ja alentanut A:lle tulevaa korvausta 1/3:lla.

Vakuutuslautakunta katsoo, että A oli harkiten ryhtynyt töihinsä ilman, että hän oli huolehtinut siitä, että hänellä oli ollut asianmukainen turvavarustus käytössään. Lautakunnan näkemyksen mukaan A:n henkilövahingon riski oli näin ollen merkittävästi suurentunut, kun hän oli päättänyt jatkaa töitään ilman asianmukaisesta suojavarustusta. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa kuitenkin, että myös A:n työnantajalla olisi ollut realistinen mahdollisuus esittää selvitys A:lle annetun kypärän ominaisuuksista myös vahingon jälkeen ja näin ei kuitenkaan ole toimittu. Asiaa kokonaisuutena arvioitaessa lautakunta toteaa, että vahinkoa kärsineen puolelta on siten sillä tavoin myötävaikutettu vahinkoon, että A:lle tulevaa korvausta voidaan vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan sovitella. Olosuhteet huomioon ottaen lautakunta pitää kohtuullisena alennuksena 1/5 vahingon määrästä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että korvaussummasta voidaan tehdä yhden viidesosan vähennys A:n myötävaikutuksen perusteella. Näin ollen Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan A:lle lisäkorvausta sen mukaisesti, että alennus myötävaikutuksen perusteella on 1/3 sijaan 1/5.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Karimäki
Korpiola
Rusanen