Tapahtumatiedot

Vakuutettu, asianajaja X on toiminut päämiehensä A:n asiamiehenä työntekijän palkkaetua koskevassa riita-asiassa, jossa A on ollut kantajana. Käräjäoikeus on 9.10.2018 antamallaan tuomiolla hylännyt kanteen. A on ilmoittanut X:lle haluavansa valittaa tuomiosta, ja X:n tarkoituksena on ollut toimittaa tyytymättömyyden ilmoitus tuomiosta käräjäoikeudelle, mutta teknisen virheen vuoksi ilmoitus ei ole lähtenyt määräajassa. X on toimittanut hovioikeudelle kantelun, jossa on vaadittu tyytymättömyyden ilmoituksen hyväksymistä, mutta hovioikeus on hylännyt kantelun. Vakuutettu X on hakenut päämiehelleen aiheutuneen vahingon korvaamista asianajajan vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö on antanut asiassa kielteisen korvauspäätöksen, jossa on katsottu, että kyseessä ei ole asianajajan vastuuvakuutuksesta korvattava vahinko. Päätöksessä on todettu, että määräajan laiminlyönnistä ei ole aiheutunut vahinkoa vakuutetun päämiehelle, koska ei ole todennäköistä, että käräjäoikeuden päätös olisi muuttunut hovioikeudessa.

Asiakkaan valitus

Kanne ja vastaus käräjäoikeudessa

Asianajaja X on avustanut A:ta asiassa, jossa A on kantajana vaatinut, että vastaaja K Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle maksamatta jääneitä palkkasaatavia, kuten maksamatonta palkkaa, ylityökorvauksia, työajanlyhennysrahaa ja lomarahaa, sekä korkolain mukaista viivästyskorkoa sanotuille määrille haasteen tiedoksiannosta 14.8.2017 lukien. Edelleen kantaja on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen.

A on ollut työsopimussuhteessa K Oy:öön. K Oy on toiminut aliurakoitsijana työkohteessa, jossa tilaajana ja pääurakoitsijana on A:n näkemyksen mukaan toiminut V Oy. K Oy on laiminlyönyt A:n palkan maksamisen. Rakennusalan työehtosopimukseen liittyvän ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen mukaan tilaaja vastaa viime kädessä siitä, että aliurakoitsijan työntekijän palkka, jonka työntekijä on ansainnut tilaajan työmaalla, tulee maksetuksi. Sama koskee myös työntekijän lomakorvauksia.

Urakkasopimus on A:n näkemyksen mukaan tehty V Oy:n ja K Oy:n välillä. V Oy on myös pääurakoitsijana neuvotellut A:n palkkasaatavista piiritason neuvotteluissa ja tehnyt sovintotarjouksen asiassa. A on tehnyt työsopimuksen K Oy:n kanssa siten, että työn tekeminen on alkanut 4.5.2015. Työsopimus on käsittänyt saneerattavan kerrostalon lattian jyrsintää ja hiontaa. Kyse on ollut nimenomaan työsopimuksesta, ei K Oy:n ja R Oy:n välisestä aliurakointisopimuksesta.

A on sopinut tuntipalkan määräksi 30 euroa. Näennäisesti korkealta vaikuttava tuntipalkka on johtunut siitä, että alun perin tarkoituksena oli ollut, että työtä tulee tekemään A:n kanssa toinen työntekijä. Työnantaja ei ollut kuitenkaan onnistunut hankkimaan toista työntekijää, minkä johdosta A oli tarjoutunut tekemään työn yksin esittäen työnantajalle tuntipalkaksi 30 euroa. Työnantaja oli suostunut A:n ehdotukseen ja sopimus oli syntynyt näillä ehdoilla. Tuntipalkka on perusteltavissa myös sillä, että työ oli ollut poikkeuksellisen raskasta ja vaativaa. Työ oli pitänyt sisällään saneerattavien 90 kerrostalohuoneiston lattioiden jyrsinnän ja purkujätteen kantamisen ulos. Tämän jälkeen lattiat oli hiottu tasoitusta varten. Kohteen aikataulu oli ollut tiukka, joten A oli joutunut tekemään pitkää päivää ja ylitöitä. A on pitänyt päivittäistä työtuntikirjanpitoa, joka on toimitettu työmaan vastaavalle mestarille. Työaikakirjanpidossa on eritelty työtuntien määrä kunakin työpäivänä. A on tehnyt työmaalla töitä yhteensä 558 tuntia, joista ylitöitä on ollut 140 tuntia. Rakennusalan työehtosopimuksen mukaan viikoittaisesta ylityöstä maksetaan kahdeksalta ensimmäiseltä tunnilta 50 %:lla ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka. Ylitöistä vaadittu korvaus perustuu työehtosopimuksen määräyksiin.

Työnantaja K Oy ei ole maksanut A:n mukaan palkkaa lukuun ottamatta yhtä 2 000 euron suuruista palkkaennakkoa. A:n mukaan palkkojen maksamattomuus on ollut usein esillä työmaakeskusteluissa ja työmaan vastaava mestari on hänen näkemyksensä mukaan tullut hyvin tietoiseksi asiasta.

V Oy on ilmoituksensa mukaan purkanut sen ja K Oy:n välisen urakkasopimuksen heinäkuussa 2015. Tässä yhteydessä on A:n mukaan keskusteltu myös palkkasaatavista ja A:n palkkasaatavat ovat tulleet pääurakoitsija V Oy:n tietoon. Koska K Oy ei ole maksanut A:lle hänelle kuuluvia palkkoja, on Rakennusliitto ry:n aluetoimitsija ollut yhteydessä alueelliseen edunvalvontayhdistykseen todeten, että kyseisen yhdistyksen jäsenyritys V Oy on rikkonut rakennusalan työehtosopimuksen ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen kohtaa 4. Rakennusliiton asiamies on tehnyt palkkasaatavista työehtosopimuksen määräysten mukaisen laskelman, jonka pohjalta on käyty neuvottelu, jossa läsnä ovat olleet sekä työnantaja- että työntekijäliittojen edustajat, V Oy sekä A. Neuvotteluissa on todettu, että V Oy:n ja K Oy:n välinen urakkasopimus on purettu 20.7.2015 ja että tällöin on huomautettu K Oy:tä A:n palkkasaatavista.

Vastaaja V Oy:n oikeudessa esittämän näkemyksen mukaan kysymys ei ole ollut työskentelystä V Oy:n työmaalla. V Oy on merkitty kaupparekisteriin vasta 3.6.2015 eikä kyse ole ollut sen työmaasta. V Oy on haastettu jutussa vastaajaksi, vaikka sillä ei ole ollut urakkasuhdetta K Oy:n kanssa. Urakan on tilannut K Oy:ltä RP Oy. K Oy on laskuttanut urakkasopimuksen mukaiset työnsä nimenomaan RP Oy:ltä.

Kantaja on väittänyt, että A ja K Oy olisivat sopineet töiden tekemisestä 4.5.2015 alkaen. Mikäli näin olisi sovittu, työsopimus olisi täytynyt solmia viimeistään 4.5.2015. A ei ole edes väittänyt, että työsuhteesta olisi sovittu kirjallisesti. Väitettä työsuhteen olemassaolosta on selvitetty jo kesällä 2016. K Oy:n omistaja on vahvistanut aluetoimitsijalle 16.6.2016 lähettämässään sähköpostiviestissä, että hänen yrityksensä oli sopinut hiontatöistä R Oy -nimisen osakeyhtiön kanssa. K Oy:n sähköpostiviestin mukaan R Oy oli suorittanut töitä K Oy:lle noin 119,5 tuntia viikoilla 22–27 vuonna 2015.

R Oy on vuonna 2012 perustettu Jyväskylässä rekisteröity osakeyhtiö, jonka hallituksen ainoa jäsen on A. V Oy:n mukaan kysymys ei ole ollut lainkaan K Oy:n ja A:n välisestä työsopimussuhteesta, vaan kahden osakeyhtiön välisestä sopimussuhteesta, jossa K Oy on tilannut työtä A:n yritykseltä. A:n osakeyhtiön mahdollisilla saatavilla K Oy:ltä ei ole liityntää kanteessa esitettyihin vaatimuksiin. Lisäksi kantajan väittämä työnantaja K Oy ei ole missään vaiheessa liittynyt työnantajarekisteriin. Selvitys yhtiön vakuutusturvasta osoittaa, että yhtiön kirjoilla ja tapaturmavakuutusten piirissä on ollut vain yrittäjä J.

K Oy oli sen ja RP Oy:n välisessä urakkasopimuksessa sitoutunut tekemään urakkasuoritukseen sisältymättömät tuntityöt 38 euron tuntiveloitusperusteella. A on väittänyt haastehakemuksessaan, että K Oy olisi palkannut hänet työntekijäksi 30 euron tuntipalkalla. Mikäli tämä pitäisi paikkansa, työnantajan maksettavaksi tulevat eläke- ja sosiaalikulut huomioiden kokonaiskustannus A:n tekemästä työstä olisi ollut hänen väitetylle työnantajalleen K Oy:lle noin 40 euroa/tunti, eli enemmän kuin K Oy:llä on ollut oikeus laskuttaa omalta tilaajaltaan. On selvää, ettei A:ta ole palkattu toiselle töihin sellaisilla ehdoilla, joilla työntekijästä aiheutuisi työnantajayhtiölle vain tappiota. Jos osapuolet ovat sopineet 30 euron tuntihinnasta, tämä hinta on ollut voimassa kahden osakeyhtiön eli K Oy:n ja R Oy:n välisessä sopimussuhteessa.

Vastaaja on katsonut, että vaatimukset ovat perusteettomia myös siksi, että kantaja on vaatinut takautuvasti korvausta saatavista, joiden olemassaolosta kantaja ei ole reklamoinut väitetylle tilaajalle määräajan kuluessa. Rakennusalan työehtosopimukseen liittyvän ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen mukaan tilaaja vastaa vain sellaisista saatavista, joista työntekijä tai luottamusmies on ilmoittanut tilaajalle tai tämän edustajalle viimeistään seitsemäntenä kalenteripäivänä sen jälkeen, kun saatava työehtosopimuksen mukaan olisi tullut työntekijälle maksaa.

Mikäli A olisi ollut väitteensä mukaan työsuhteessa K Oy:öön, hänen työnantajallaan olisi ollut työehtosopimuksen mukainen palkanmaksuvelvoite kaksi kertaa kuukaudessa rakennusalan työehtosopimuksen 26 §:n mukaisesti. K Oy:n olisi tullut maksaa toukokuun alkupuolen palkka toukokuun puolivälissä, toukokuun loppupuolen palkka toukokuun lopussa ja niin edelleen. Mikäli joku palkanmaksuerä olisi jäänyt jossain vaiheessa työsuhteen aikana suorittamatta, työntekijän velvollisuutena olisi ollut tämän jälkeen pikaisesti reklamoida oman työnantajansa tilaajayritystä säilyttääkseen oikeutensa vaatia erääntyneitä palkkojaan tilaajayritykseltä. Työehtosopimuksen tarkoituksena ei ole, että palkkasaatavia olisi mahdollista kerryttää pitkältä ajalta ja esittää vaatimus niistä omaan työnantajaan nähden kolmannelle osapuolelle vasta pitkän ajan jälkeen. Jos työnantaja ei maksa palkkoja niiden erääntyessä, työntekijä kääntyy tällöin normaalisti palkkaturvaviranomaisen puoleen. Siten A on laiminlyönyt ilmoittaa palkkasaatavistaan seitsemän päivän kuluessa siitä, kun palkkasaatavat olisivat erääntyneet A:n ja K Oy:n välisessä väitetyssä työsuhteessa. Hän ei tämänkään vuoksi voi pätevästi perustella saataviensa olemassaoloa rakennusalan työehtosopimuksen perusteella. Näin ollen A on menettänyt oikeutensa vaatia saatavia tälläkin perusteella V Oy:ltä.

Käräjäoikeuden tuomio

Keski-Suomen käräjäoikeus on 9.10.2018 antamallaan tuomiolla hylännyt A:n kanteen. Käräjäoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että vastaaja V Oy olisi ollut RP Oy:n ja K Oy:n välillä solmitun urakkasopimuksen perusteella ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen 4 kohdan tarkoittama tilaaja tai että se olisi myöhemminkään V-konsernissa toteutettujen yritysjärjestelyjen myötä tullut tähän tilaajan asemaan.

Pelkästään se, että V Oy on osallistunut Rakennusliiton välityksellä sekä piiritasolla käytyihin A:n palkkasaatavia koskeneisiin neuvotteluihin ja tehnyt piiritason neuvottelussa tarjouksen asian ratkaisemiseksi, ei käräjäoikeuden mukaan riitä osoittamaan, että ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen 4 kohdan mukainen tilaajan vastuu olisi siirtynyt V Oy:lle. Koska V Oy ei ole ollut ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen 4 kohdan mukaisessa tilaajan asemassa ja siten vastuussa aliurakoitsijan työntekijän palkkasaatavista, käräjäoikeus hylkäsi A:n kanteen.

Käräjäoikeus katsoi kuitenkin ratkaisussaan, ettei A ole velvollinen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja, koska V Oy ei ole tuonut esille sitä, ettei se ole ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen 4 kohdan mukainen tilaaja, aikaisemmin kuin kanteeseen antamassaan vastauksessa. Tilaaja-aseman puuttuminen ja siihen vetoaminen eli seikka, johon asian lopputulos on perustunut, ei siten ole ollut A:n tiedossa ennen oikeudenkäyntiä.

Myöhemmät tapahtumat

A on käynyt asianajaja X:n luona 16.10.2018. Neuvottelussa on käyty läpi tuomiota. A on ilmoittanut, ettei ole tyytyväinen tuomioon vaan haluaa valittaa siitä. Neuvottelujen jälkeen asianajaja X on laatinut tyytymättömyyden ilmoituksen ja lähettänyt sen sähköpostilla Keski-Suomen käräjäoikeudelle. Työpäivän päättyessä hän on vielä tarkistanut sähköpostin ja tällöin havainnut, ettei tyytymättömyyden ilmoitukseen liittyvää käräjäoikeuden toimittamaa sähköpostivahvistusta ollut tullut. Asia on tarkastettu ja havaittu, että viesti on ollut ”luonnokset”-kansiossa eikä viesti ollut lainkaan lähtenyt, vaikka hän oli itse jäänyt siihen käsitykseen, että viesti olisi lähtenyt. Tässä vaiheessa kello oli jo 18.11, joten määräaika tyytymättömyyden ilmoittamiselle oli ohitettu.

Asiassa on toimitettu kantelukirjelmä hovioikeudelle, joka on kuitenkin hylännyt kantelun. Koska tyytymättömyyttä ei ollut toimitettu määräajassa, ei tuomiosta voitu valittaa lainkaan. Tämän johdosta A ei ollut saanut mahdollisuutta saattaa asian arviointi hovioikeuden päätettäväksi.

A:n käsityksen mukaan asia olisi voinut hovioikeudessa muuttua. Käräjäoikeus on todennut, että V Oy on osallistunut neuvotteluihin A:n palkkasaatavista eikä ole tässä vaiheessa reklamoinut siitä, että se ei ollut tilaajana asiassa. Näissä neuvotteluissa V Oy:n kiistäminen on perustunut muihin seikkoihin kuin vastaaja-asemaan. Hovioikeus olisi voinut tulla toiseen johtopäätökseen asiassa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo, että sen antama ratkaisu asiassa on oikea ja vakuutusehtojen mukainen.

Kun kysymyksessä on tilanne, jossa tyytymättömyyttä ei ole ilmoitettu määräajassa eikä asiaa sen vuoksi ole saatu ylemmän oikeusasteen ratkaistavaksi, joudutaan vertaamaan lainvoimaiseksi jäänyttä päätöstä siihen lopputulokseen, joka olisi todennäköisesti saatu, mikäli tyytymättömyyden ilmoitus ja valitus olisi tehty määräajassa. Jos on todennäköistä, että lopputulos ei olisi muuttunut, vaikka asia olisi käsitelty ylemmässä oikeusasteessa, ei kyseessä ole korvattava vahinko. Tapauksessa vakuutettu ei ole lähettänyt tyytymättömyyden ilmoitusta määräajassa, minkä vuoksi käräjäoikeuden ratkaisu on jäänyt lainvoimaiseksi.

Riita-asiassa on ollut kysymys siitä, että kantaja on vaatinut V Oy:tä suorittamaan hänelle palkkasaatavia, joita hän ei ole saanut työnantajaltaan K Oy:ltä. Vaatimukset ovat perustuneet rakennusalan työehtosopimukseen liittyvän ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen 4 kohtaan, jonka mukaan tilaaja vastaa viime kädessä siitä, että aliurakoitsijan tai -hankkijan työntekijän palkka ja lomakorvaus tulevat maksetuksi. Vastaaja on kiistänyt vaatimukset muun muassa sillä perusteella, että se ei ole ollut kantajan väittämän aliurakan tilaaja. Käräjäoikeus on esitetyn näytön perusteella katsonut, että vastaajayritys ei tapauksessa ole ollut ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen kohdan 4 mukaisessa tilaajan asemassa eikä siten ole vastuussa aliurakoitsijan työntekijän palkkasaatavista. Asiassa on vastaajan asemaa koskevan kysymyksen lisäksi ollut muitakin riitaisia kysymyksiä, kuten onko kantaja ollut työsuhteessa K Oy:öön, onko saatavista ilmoitettu ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen mukaisessa määräajassa ja mikä on tehtyjen työtuntien ja saatavien todellinen määrä, mutta koska kanne on hylätty jo tilaaja-aseman puuttumisen perusteella, ei käräjäoikeus ole lausunut muista riitaisista kysymyksistä.

Käräjäoikeuden tuomio on perustunut asiassa esitettyyn näyttöön, ja se on vakuutusyhtiön mukaan hyvin perusteltu. Tapauksessa ei voida pitää todennäköisenä, että hovioikeus olisi päätynyt toiseen lopputulokseen kuin käräjäoikeus. Myöskään ratkaisusuosituspyynnössä ei vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan ole esitetty seikkoja, joiden perusteella asiaa olisi arvioitava toisin. Vakuutusyhtiö katsoo siten asiassa jääneen olennaisilta osin näyttämättä, että ylempi oikeusaste olisi päätynyt toiseen lopputulokseen, mikäli tyytymättömyyden ilmoitus ja valitus olisi lähetetty määräajassa. Näin ollen tyytymättömyyden ilmoitukselle asetetun määräajan laiminlyönnistä ei ole näytetty aiheutuneen vahinkoa vakuutetun päämiehelle.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko asianajaja X aiheuttanut laiminlyönnillään vahinkoa päämiehelleen A:lle.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Varallisuusvastuuvakuutuksen vakuutusehdot

Varallisuusvastuuvakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa toiselle aiheutettu puhdas varallisuusvahinko, kun

- vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta
- vahinko on todettu vakuutuskauden aikana ja siitä on ilmoitettu vakuutusyhtiölle viimeistään 12 kuukauden kuluessa vakuutuksen päättymisestä
- vahinko koskee voimassaoloalueella siihen kuuluvissa maissa voimassa olevan oikeuden mukaan käsiteltäviä korvausvaatimuksia.

Asian arviointi

Asianajaja on velvollinen suorittamaan toimeksiannon asianmukaisella ammattitaidolla ja huolellisuudella. Mikäli asianajaja ei täytä näitä velvollisuuksiaan asianmukaisesti, hän voi joutua vahingonkorvausvastuuseen päämiehelleen. Asiamiehen korvausvastuuseen päämiestään kohtaan sovelletaan sopimusperusteisen korvausvastuun periaatteita. Asiamies voi joutua korvausvastuuseen päämiestään kohtaan, jos hän rikkoo sellaista velvollisuutta, jonka noudattamiseen hänen on toimeksiantosopimuksen tekemisellä katsottava sitoutuneen päämiestään kohtaan. Korvausvastuun syntyminen edellyttää tuottamuksen lisäksi sitä, että asianajajan virheellinen toiminta on aiheuttanut päämiehelle vahinkoa, sekä syy-yhteyttä asianajajan virheellisen toiminnan ja päämiehelle aiheutuneen vahingon välillä. Koska tyytymättömyyden ilmoitusta ei ollut tehty ajoissa, eikä asiaa ollut sen vuoksi saatu ylemmän oikeusasteen ratkaistavaksi, joudutaan vertaamaan lainvoimaiseksi jäänyttä tuomiota siihen lopputulokseen, joka olisi todennäköisesti saatu, mikäli tyytymättömyyden ilmoitus olisi tehty määräajassa. Jos on todennäköistä, ettei lopputulos olisi ollut toinen, vaikka tyytymättömyydestä olisi ilmoitettu ja valitus olisi tehty oikea-aikaisesti, kyseessä ei ole korvattava vahinko.

Tapauksessa A:n asiamies, asianajaja X on laiminlyönyt ilmoittaa tyytymättömyyttä käräjäoikeuden tuomioon, jossa A:n kanne palkkasaatavista on hylätty. A:n mukaan ratkaisu olisi voinut hovioikeudessa muuttua, minkä vuoksi asianajajan huolimattomuudesta on aiheutunut hänelle vahinkoa. Käräjäoikeus on antamassaan tuomiossa todennut, että asiassa vastaajana ollut V Oy on osallistunut neuvotteluihin A:n palkkasaatavista eikä ole tässä vaiheessa reklamoinut siitä, että se ei ole ollut työn tilaajana. Näissä neuvotteluissa V Oy:n kiistäminen on perustunut muihin seikkoihin kuin vastaaja-asemaan. Hovioikeus olisi siten voinut tulla toiseen johtopäätökseen asiassa.

Käräjäoikeus on ratkaisussaan ottanut kantaa siihen, onko V Oy ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen mukainen tilaaja ja sen perusteella vastuussa aliurakoitsijan työntekijän palkan maksamisesta. Käräjäoikeudessa ratkaistavana on ollut myös kysymys siitä, onko A ollut työsuhteessa K Oy:öön vai onko kyseessä ollut sopimussuhde K Oy:n ja R Oy:n välillä sekä siitä, onko A ilmoittanut saatavistaan vastaaja V Oy:lle ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen mukaisessa määräajassa. Koska käräjäoikeus ratkaisi asian jo ensimmäisen kysymyksen perusteella, käräjäoikeus ei ole ottanut kantaa kahteen jälkimmäiseen kysymykseen.

Käräjäoikeus on perustanut ratkaisunsa sekä kirjalliseen että suulliseen todisteluun. Kirjallisena todisteena esitetyn, 28.4.2015 solmitun urakkasopimuksen mukaan urakan tilaaja on ollut RP Oy ja urakoitsija K Oy. Lisäksi todisteena esitetyn kaupparekisteriotteen mukaan vastaajana olleen V Oy:n perustamissopimus on allekirjoitettu 6.5.2015, ja yhtiö on merkitty kaupparekisteriin 3.6.2015. Käräjäoikeudessa on todistelutarkoituksessa kuultu V Oy:n toimitusjohtajaa, joka on oikeudessa kertonut konsernin rakenteesta, yritysjärjestelyistä ja V Oy:n perustamisesta. Toimitusjohtajan mukaan RP Oy:n tilaama urakka oli 1.7.2015 siirretty RP Oy:n tytäryhtiö KP Oy:n vastuulle. V Oy:n operatiivinen toiminta on alkanut 1.7.2015, mutta V Oy:llä ei ollut vastuuta kyseisestä urakasta. Käräjäoikeus on pitänyt V Oy:n toimitusjohtajan kertomusta oikeudessa uskottavana. Kertomusta on tukenut myös todistaja P:n kertomus. Lisäksi käräjäoikeuden mukaan todisteena esitetyt K Oy:n laskut tukevat sitä, että ainakaan kesäkuussa 2015 K Oy:n sopimuskumppanina ja urakan tilaajana ei ole ollut V Oy. Käräjäoikeuden mukaan mikään vastaanotettu todistelu ei ole myöskään osoittanut sitä, että RP Oy:n ja K Oy:n väliseen urakkasopimukseen liittyviä vastuita olisi siirtynyt V Oy:lle tai että V Oy olisi tosiasiallisesti toiminut urakkatyömaalla.

V Oy:n toimitusjohtaja on oikeudessa kertonut myös V Oy:n osallistumisesta Rakennusliiton välityksellä käytyihin A:ta koskeviin palkkaneuvotteluihin sekä piiritason palkkaneuvotteluihin. Käräjäoikeuden mukaan asiassa on jäänyt epäselväksi, miksi Rakennusliitto oli ylipäänsä ottanut yhteyttä palkka-asiassa V Oy:öön. V Oy oli neuvotteluissa tehnyt tarjouksen asian ratkaisemiseksi eikä se ollut neuvotteluissa tuonut esiin, ettei se ole ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen mukainen tilaaja. Käräjäoikeus on kuitenkin pitänyt uskottavana V Oy:n toimitusjohtajan kertomusta siitä, että hän oli palkkaselvityskutsun saatuaan ollut toimitusjohtajana vasta vähän aikaa ja että koko asia oli hänelle uusi, eikä hän ollut tarkemmin miettinyt, mikä yhtiö oli ollut urakkatyömaasta vastuussa. Siten käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että V Oy olisi ollut RP Oy:n ja K Oy:n välillä solmitun urakkasopimuksen perusteella ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen mukainen tilaaja tai että se olisi myöhemminkään yritysjärjestelyiden myötä tullut urakassa tilaajan asemaan. Käräjäoikeuden mukaan se, että V Oy oli osallistunut A:n palkkasaatavia koskeneisiin neuvotteluihin ja tehnyt neuvotteluissa tarjouksen asian ratkaisemiseksi, ei ole riittänyt osoittamaan, että se olisi ollut tilaajan asemassa urakassa ja siten vastuussa A:n palkkasaatavista.

Käräjäoikeuden ratkaisu on perustunut kirjallisten todisteiden ohella käräjäoikeudessa kuultujen todistajien kertomuksiin. Vakuutuslautakunta pitää käräjäoikeuden kirjalliseen ja suulliseen todisteluun perustuvaa ratkaisua asiassa perusteltuna. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiassa ole osoitettu sellaisia seikkoja, joiden perusteella olisi todennäköistä, että hovioikeus olisi päätynyt käräjäoikeuden tuomiosta poikkeavaan lopputulokseen. Vakuutuslautakunta toteaa lisäksi, että oikeudenkäyntiin haastettu vastaaja voi esittää oikeudessa sellaisia väitteitä, joihin se ei ole ennen oikeudenkäyntiä vedonnut. Vakuutuslautakunta katsoo käytettävissään olevan selvityksen perusteella jääneen näyttämättä, että hovioikeus olisi päätynyt asiassa toisenlaiseen ratkaisuun, mikäli asianajaja X olisi määräajassa ilmoittanut tyytymättömyydestä käräjäoikeuden tuomioon.

Lopputulos

Vakuutusyhtiön päätös on vakuutusehtojen mukainen eikä sitä suositeta muutettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto

Jäsenet:
Korpiola
Rusanen
Alinentalo-Pelttari
Hirviniemi