Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A on ollut vuokralla B:n omistamassa asunnossa. A:n vuokrasopimuksen ehtona on ollut voimassaoleva koti- ja vastuuvakuutus. A on löydetty menehtyneenä asunnosta 16.11.2018. A:n arvioitu kuolinpäivä on ollut 22.10.2018. Kuolintodistuksessa A:n välittömäksi kuolinsyyksi oli mainittu pesäkeuhkokuume ja peruskuolemansyyksi oli kirjattu tavanomaista runsaampi alkoholinkäyttö. 

Koska A oli menehtyneenä asunnossa noin kolme viikkoa ennen kuoleman havaitsemista, olivat asunnon pinnat ehtineet vaurioitua. Korvausta asunnon vaurioista haettiin A:n vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa päätöksen, jossa se viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin ja toteaa, että vakuutetun omassa käytössä olleen asunnon pinnoitteille ja kiinteille sisusteille aiheutuneet vahingot on rajattu pois vakuutuksen korvauspiiristä ja näin ollen käsillä olevaa vahinkoa ei voida korvata A:n vastuuvakuutuksesta.

Vahinkoa kärsinyt B oli tyytymätön yhtiön korvauspäätökseen ja vaati asiassa uudelleenkäsittelyä yhtiön sisäiseltä muutoksenhakuelimeltä. B toteaa valituksessaan ensinnäkin sen, että A on toimittanut hänelle vakuutusyhtiön laatiman todistuksen, jonka mukaan A:n aiheuttamat vahingot korvataan vastuuvakuutuksesta. B:n näkemyksen mukaan asunnon vahingot ovat A:n aiheuttamia ja ettei yhtiö voi myöskään vedota mainitsemaansa rajoitusehtoon. B:n mukaan yhtiö on johtanut harhaan sekä häntä että A:tä mainitsemalla todistuksessa, että vakuutuksesta korvataan A:n aiheuttamat vahingot voimassaolevan oikeuden mukaan aina 170.000 euroon asti. Sen sijaan vakuutustodistuksessa ei mainita lainkaan vakuutuksen rajoitusehtoja. Vuokranantajalle ei myöskään ole annettu mitään mahdollisuutta tarkastaa vakuutuksen sisältöä. Näin ollen B katsoo, ettei A:lle ole edes annettu mahdollista ottaa laajinta mahdollista vakuutusturvaa tai B:n varmistua siitä, että A:lla tällainen on.  B on ollut kokoajan perustellusti siinä uskossa, että A:n aiheuttamat vahingot korvataan mainittuun 170.000 euroon asti.

Vakuutusyhtiön muutoksenhakuelin toistaa aiemmassa korvauspäätöksessään lausutun ja toteaa lisäksi, että saadun selvityksen perusteella vastuuvakuutuksesta haettu vahinko on aiheutunut siitä, että vakuutuksenottajana ollut vuokralainen on menehtynyt asuinhuoneissa, jonka johdosta muun muassa lattiapinnat ovat vaurioituneet. Näin on selvää, ettei korvausta voida suorittaa vastuuvakuutusehtojen perusteella, koska kiinteitä sisusteita ei korvata vastuuvakuutuksesta. Lisäksi yhtiö toteaa, että vastuuvakuutuksen korvattavuuden edellytyksenä on aina vakuutetun tuottamus ja korvausvelvollisuus voimassaolevan oikeuden mukaisesti. Yhtiö toteaa, ettei käytettävissä olevan selvityksen perusteella voida katsoa, että A olisi tuottamuksellaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut nyt käsillä olevan vahingon.

Siltä osin, kun B vetoaa siihen, ettei hänelle ole annettu mahdollisuutta varmistua A:n kotivakuutuksen laajuudesta, toteaa yhtiö, että ottaen huomioon vakuutusyhtiölain mukainen salassapitovelvollisuus, ei yhtiö ole voinut jakaa tietoja A:n asiakkuuden sisällöstä. Kaiken mahdollisen tiedon jakamisen tulee siten kulkea vakuutuksenottajan kautta. Selvyyden vuoksi yhtiö toteaa, että yhtiö antaa vakuutussopimusta solmittaessa vakuutusyhtiö antaa vakuutuksenottajalle kaikki tarvittavat ja olennaiset tiedot vakuutussopimuksen sisällöstä. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että vakuutuksenottaja saa tuoteoppaan ja avaintietoesitteen vakuutustarjouksen yhteydessä. Samoin vakuutusyhtiö toteaa, että se ei ole missään vaiheessa erehdyttänyt vakuutuksenottajaa sopimusta solmittaessa. Yhtiö huomauttaa myös, ettei sille toimitetusta vuokrasopimuksesta ilmene, että B olisi vaatinut vuokralaiseltaan laajaa irtaimistovakuutusta. Vastuuvakuutus sen sijaan on voimassa aina saman laajuisena. On myös yleisesti tiedossa, että kotivakuutuksia on olemassa kattavuudeltaan eritasoisina.

Käytettävissä olevan selvityksen mukaan tapauksessa ei ole kysymys irtaimisto- tai vastuuvakuutuksesta korvattavasta vahingosta.

Asiakkaan valitus

B oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnasta.

Valituksessaan B toistaa olennaisiltaan osin vakuutusyhtiön sisäiselle muutoksenhakuelimelle esittämänsä vaatimuksen perusteluineen. Valituksessaan B painottaa erityisesti sitä, että vakuutusyhtiön todistuksen perusteella hänellä ei voinut olla mitään käsitystä siitä, ettei A ollutkaan ottanut kaikkein laajinta vakuutusta, mitä oli tarjolla. B vaatii edelleen korvausta asunnon pintojen korjaamisesta, kalmasiivouksesta sekä muista aiheutuneista kuluista. B:n korvausvaade on yhteensä 3125,89 euroa. 

Valituksessa B nostaa esiin myös vakuutusyhtiön huonon ja hitaan asiakaspalvelun. Lisäksi B toteaa, että kuluttajariitalautakunnassa, josta hänet oli ohjattu valittamaan FINEen, oli todettu, että yhtiön antamassa vakuutustodistuksessa oli todennäköisesti johdettu sekä A:ta että B:tä harhaan. Etenkin B:lle oli annettu virheellinen kuva vakuutusturvan sisällöstä.  

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä viittaa asiassa annettuihin korvauspäätöksiin ja toistaa niissä lausutun kantansa. Yhtiö viittaa myös tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin sekä tapauksen kannalta olennaisiin lainkohtiin.

Vakuutusyhtiö toteaa, että A:n hallussa olleelle vuokra-asunnolle aiheutuneet vahingot ovat syntyneet A:n kuoleman jälkeen eikä A näin ollen ole vahingosta vahingonkorvausvastuussa, koska hänellä ei voi olla tuottamusta kuolemansa jälkeen syntyneeseen vahinkoon. Lisäksi yhtiö toteaa, että vastuuvakuutus on ollut voimassa vakuutusyhtiön ja A:n välillä eikä yhtiöllä siten ole ollut ennen tai jälkeen tiedonantovelvollisuutta A:n sopimuskumppania B:tä kohtaan. 

Yhtiö toteaa, että asiassa annettu päätös on asianmukainen eikä sitä tulisi muuttaa.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuksenottajana olleen A:n kuolinpesällä ei ollut asiassa lausuttavaa. 

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on kysymys siitä, onko B:n omistamalle asunnolle A:n menehtymisen johdosta aiheutunut vahinko korvattava A:n vastuuvakuutuksesta. Lisäksi tapauksessa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö laiminlyönyt tiedonantivelvollisuuttaan tai johtanut harhaan B:ta A:n vakuutusturvasta antamassaan todistuksessa.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan, joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään muuta johdu.

Vakuutussopimuslain (543/1994) 5.1 §:n mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Vakuutussopimuslain 68 §:n mukaan vakuutuksenantajan on lähetettävä vastuuvakuutuksen nojalla haettua korvausta koskevasta päätöksestään tieto vahinkoa kärsineelle. Vahinkoa kärsineellä on oikeus nostaa korvauspäätöksen johdosta kanne vakuutuksenantajaa vastaan tai saattaa asia kuluttajavalituslautakunnan tai muun vastaavan elimen käsiteltäväksi, mikäli asian käsittely muutoin kuuluu kyseisen elimen tehtäviin.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan vastuuvakuutuksen tarkoituksena on näiden ehtojen ja yleisten sopimusehtojen
mukaisesti vakuutuksen korvauspiiriin kuuluvissa tapauksissa
· korvata toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, joista vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa
· selvittää vakuutuksenottajalle esitettyjen korvausvaatimusten peruste ja määrä
· hoitaa oikeudenkäynti, jos korvausvaatimus joutuu oikeuskäsittelyyn.

Ehtojen kohdan 4.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä toiselle aiheutettu henkilö- ja esine-vahinko, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Voimassaolevan oikeuden mukaan vahinkojen korvaamisen lähtökohtana on, että jokainen vastaa itse kohdalleen osuneesta vahingosta. Vakuutettu voi joutua korvausvastuuseen, jos hän on aiheuttanut vahingon huolimattomalla toiminnallaan tai vakuutettu muutoin on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa tapahtuneesta.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa ensinnä, ettei se voi ottaa kantaa B:n esittämiin seikkoihin siitä, onko asiassa mahdollisesti annettu harhaanjohtavaa tietoa A:n ottaman irtaimistovakuutuksen sisällöstä. Lautakunta toteaa, että irtaimistovakuutuksesta annetun päätöksen osalta valitusoikeus on A:n kuolinpesällä. Sen sijaan B:llä vuokranantajana ei ole mahdollisuutta valittaa A:n irtaimistovakuutusta koskevasta korvauspäätöksestä. Näin ollen Vakuutuslautakunta voi tässä ratkaisusuosituksessa ottaa kantaa ainoastaan vastuuvakuutuksesta annettua korvauspäätöstä koskevaan valitukseen vakuutussopimuslain 68 §:n nojalla.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan vahinkoja, joista vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Vastuuvakuutuskorvauksen saaminen edellyttää siten, että vakuutettu on menetellyt vahingonkorvausvelvollisuuden perustavalla tavalla ja on siten voimassa olevan oikeuden mukaan vastuussa aiheuttamastaan vahingosta. Vahingonkorvausoikeudessa korvausvastuu edellyttää, että vahingon aiheuttaja on menetellyt moitittavalla tavalla tahallisesti tai tuottamuksellisesti. Tuottamuksella tarkoitetaan vaadittavan huolellisuuden laiminlyöntiä.

Tässä tapauksessa vahinko on aiheutunut, kun vakuutettu A on menehtynyt asunnossa ja tämän johdosta asunnossa täytyi suorittaa perusteellinen siivous ja uusia asunnon pintoja, koska A ehti olla menehtyneenä asunnossaan noin kolme viikkoa. 

Vastuuvakuutuksen tarkoituksena on korvata vahinkoja, joista vakuutettu on korvausvastuussa. Tässä tapauksessa vakuutettu A:n ei voida katsoa syyllistyneen sellaiseen huolimattomuuteen tai laiminlyöntiin, josta seuraisi korvausvastuu vahingosta. Vahingot, joista korvausta haetaan, ovat syntyneet A:n kuoleman jälkeen. Koska vakuutettu A ei ole vastuussa vahingosta, ei vahinkoa vakuutusehtojen mukaan korvata vastuuvakuutuksesta.

Asian ratketessa A:n tuottamuksen puuttumisella, ei lautakunta katso tarpeelliseksi ottaa kantaa rajoitusehdon tulkintaan nyt käsillä olevassa asiassa.

Tiedonantovirheen osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin voi lähtökohtaisesti vedota nimenomaan vakuutuksenottaja jo siitäkin syystä, että mikäli vakuutusyhtiön katsotaan laiminlyöneen vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa, katsotaan vakuutussopimuksen olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Lautakunta toteaa, että tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa ja tietojen sisältö ovat riippuvaisia vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Näin ollen sopimuksen sisällön arvioiminen perustuu juuri vakuutuksenottajan käsitykseen sopimuksen tekohetkellä verrattuna siihen, mitä tietoja yhtiö on tälle sopimusta tehtäessä antanut. 

Vakuutuslautakunta toteaa, että kuten tapauksessa FINE-011011 (2019) on todettu, ei sinänsä ole estettä sille, etteikö myös vahinkoa kärsinyt voisi vedota vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden laiminlyömiseen sopimusta solmittaessa vakuutuksenottajan kanssa. Tällaisen väitteen on menestyäkseen kuitenkin perustuttava nimenomaan vakuutuksenottajan käsitykseen sopimuksen sisällöstä. Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutuksenottaja A on menehtynyt ennen vakuutustapahtuman syntymistä eikä hänen käsityksestään vakuutusturvan sisällöstä ole mahdollista selvittää. Ottaen huomioon, että mahdollisen tiedonantovirheen selvittäminen vaatisi menehtyneen A:n näkemyksen selvittämistä, ei lautakunta voi ottaa kantaa vahinkoa kärsineen asemassa olevan  B:n esittämään väitteeseen vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa kuitenkin, ettei sen näkemyksen mukaan A:n vakuutuksista annettua todistusta voida pitää harhaanjohtavana, vaan sen sisältö on riippuvainen siitä, mitä tietoja vakuutusyhtiö voi ylipäänsä vakuutusyhtiölain 30 luvun nojalla antaa kolmannelle. Vastuuvakuutuksen osalta todistuksessa on kuitenkin selkeästi mainittu, että vakuutuksesta korvataan vahinkoja, joista vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan vastuussa. Näin ollen todistuksesta käy ilmi se seikka, ettei vakuutuksesta korvata täysin tapaturmaisia vahinkoja, jotka eivät ole aiheutuneet vakuutetun tuottamuksesta tai laiminlyönnistä.

Lopputulos

Edellä selostamillaan perusteilla ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

puheenjohtaja Norros
sihteeri Hanén

Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Korpiola
Rusanen 
Sarpakunnas