Tapahtumatiedot

Senioritalossa sattui 10.7.2020 palovahinko. Palon vuoksi myös vieraisen talon asukkaita on jouduttu evakuoimaan. Evakuoinnin kohteeksi joutunut asiakas haki korvauksia hänelle aiheutuneista kustannuksista kotivakuutuksestaan. Hän asui tilapäisasunnossa syyskuulle asti.

Vakuutusyhtiö ilmoitti, että vakuutuksesta korvataan suoranaista esinevahinkoa. Asiakkaan asuntoon oli kohdistunut lievä savuvahinko, joka vaati ionisointikäsittelyn. Vakuutusyhtiö korvasi sen sekä 150 euroa sähkökatkon vuoksi pilaantuneista ruokatuotteista. Lisäksi yhtiö maksoi korvausta tilapäisasumisen aiheuttamista ylimääräisistä kustannuksista hotellimajoituksen ja sen jälkeisen vuokra-asumisen ajalta.

Osapuolten välille jäi erimielisyyttä muun muassa tulipalon jälkeen tehtyjen vaatehankintojen korvaamisesta. Asiakas oli vaatinut niistä 700 euroa. Kuittien perusteella vaate- ja kenkähankinnoista oli aiheutunut 216,69 euron kustannus. Vakuutusyhtiö ei ollut korvannut niitä, koska tämä omaisuus ei ollut vaurioitunut tulipalossa.

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

Asiakas vaatii 1.000 euron korvausta hankkimistaan tukikengistä, vaatteista, hygieniatarvikkeista sekä kuljetus- ja sairaalakustannuksista. Todelliset kulut ylittävät tämän määrän, ja lisäksi vahinko on aiheuttanut kärsimystä ja mielipahaa. Evakuoidut joutuivat lähtemään kodeistaan yövaatteissaan, ilman lääkkeitään ja apuvälineitään. Viranomaiset kielsivät talossa käymisen, ja takaisinmuutto oli vasta kahden kuukauden kuluttua.

Paloon liittyvässä tiedotustilaisuudessa 15.7. läsnä oli ollut myös nyt kyseessä olevan vakuutusyhtiön edustaja, joka kysyttäessä oli kertonut useammalle kuulijalle, että hankintoja korvataan ”kohtuullisesti”. Muun muassa vaatehankintoja onkin korvattu talon osan/rapun muille asukkaille. Asiakkaan oli tulipalon vuoksi pakko hankkia nyt korvattavaksi vaaditut tukikengät, vaatteet ja hygieniatarvikkeet, ja hän luotti vakuutusyhtiön ilmoitukseen näiden korvaamisesta. Tästä ja vakuutusyhtiön antamista vääristä tiedoista on aiheutunut asiakkaalle vakavia taloudellisia vaikeuksia. Myös ruokailu tuli palon myötä paljon kalliimmaksi, koska väliaikaiskodissa ja stressin vuoksi asiakkaalla ei ollut voimia ja mahdollisuutta tehdä ruokaa. Kaiken tämän myötä myös asiakkaan henkinen ja fyysinen kunto oli romahtanut ja hän oli tarvinnut sairaalahoitoa.

Vakuutusyhtiö toteaa, että asiakas oli ilmoittanut vahingosta 13.7., ja hänelle oli tuolloin ilmoitettu, että vakuutuksesta voidaan korvata ylimääräisistä tilapäismajoituksen kustannuksista 90 %, ja oma osuus on 10 % sekä 150 euron omavastuu. Irtaimistovahinkojen osalta asiakasta oli pyydetty ilmoittamaan, kun asuntoon on mahdollista päästä tarkastamaan irtaimistovahinkoa, ja asiaan palattaisiin kun irtaimiston vahingon määrä on tiedossa.

Tiedotustilaisuudessa 15.7. läsnä oli myös tämän vakuutusyhtiön edustajia. Asiakkailla oli mahdollisuus keskustella vahingon avaamisesta ja saada ohjeistusta sijaisasunnon etsimistä varten. Tämän asiakkaan osalta tehtyyn kontaktimerkintään oli kirjattu hänen varmistaneen, että korvaushakemus on jo avattu. Lisäksi tilaisuudessa annettiin asiakkaille kirje, jossa oli sijaisasumiseen liittyviä ohjeita. Osalle vakuutetuista oli tilaisuudessa luvattu maksaa ns. ennakkokorvausta. Sitä on maksettu vain harkiten niille vakuutetuille, joiden oma asunto on ollut lähellä sitä asuntoa, josta palo oli lähtenyt, ja joiden osalta oli todennäköistä, että irtaimistoa oli vaurioitunut palossa korjauskelvottomaksi. Tämä oli käyty henkilökohtaisesti läpi kyseisten vakuutettujen kanssa, ja ennakkokorvaus on myöhemmin vähennetty heille maksetusta, toteutuneen vahingon määrään perustuvasta vakuutuskorvauksesta.

Nyt kyseessä olevalle asiakkaalle ei ole maksettu ennakkokorvausta, koska hänen asuntonsa oli eri talossa kuin missä palo oli sattunut. Samoin toimittiin muidenkin kyseisessä talossa asuneiden vakuutettujen kohdalla. Vahinkoasiassa asiakasta avusti hänen tyttärensä, jolle vakuutusyhtiö ilmoitti 20.7. vielä kirjallisesti, että vakuutuksesta ei korvata erikseen välttämättömyystarvikkeiden hankintaa tai taksikuljetusta, vaan vakuutus kattaa irtaimistolle aiheutuneen palo-, noki- tai savuvahingon. Puhdistuskelpoinen irtaimisto piti toimittaa pesulaan, ja jos pesu ei auttanut, vakuutuksesta korvattaisiin vastaavan irtaimen arvo ennen vahinkoa. Asiakas oli 7.8. toimittanut vakuutusyhtiölle hintatietoja hankkimistaan vaatteista; hankintoja oli tehty jo heti vahingon jälkeisenä päivänä, ennen kuin vahingosta oli ilmoitettu vakuutusyhtiölle.

Vakuutusyhtiö toteaa korvanneensa asiakkaan irtaimiston puhdistustyön. Tuhoutunutta irtainta olivat vain pilaantuneet ruokatarvikkeet. Niistä ja kaapin puhdistuksesta oli korvattu 150 euroa.

Valituskirjelmässään asiakas ei ole esittänyt yksilöityä selvitystä siitä, mistä 1.000 euron vaatimus koostuu. Vaatteiden hankinnasta aiheutunut kulu on ollut 216,69 euroa. Hygieniatarvikkeita ja lääkkeitä asiakkaan olisi joka tapauksessa pitänyt ostaa käyttöönsä, huolimatta tapahtuneesta vahingosta. Asunnossa olleiden hygieniatarvikkeiden tai lääkkeiden osalta ei ole osoitettu niiden menneen käyttökelvottomiksi savuvahingon vuoksi ja oikaisuvaatimuksessa on todettu niiden olevan valtion kustantamia. Lääkkeiden osalta on ilmoitettu vahingon käsittelyn aikana, että KELA on korvannut lääkkeiden hankinnan.

Sijaisasunnossa on ollut keittiö, ja siten ruuanlaitto on ollut mahdollista. Ruokaa asiakkaan olisi joka tapauksessa pitänyt hankkia vahingosta huolimatta. Se, että hän itse ei ole kyennyt valmistamaan ruokaa, ei ole peruste maksaa siitä aiheutuneita ylimääräisiä kustannuksia. Sairaalahoito maksuineen ei liity nyt kyseessä olevaan palovahinkoon, eikä vakuutuksesta korvata kärsimystä tai mielipahaa.

Yhtiö toteaa vielä, että sillä on ollut käsiteltävänä useita tähän tulipaloon liittyviä vahinkotapauksia. Korvausta on maksettu kaikille vakuutetuille samoin perustein: korvausta vaatteiden tai välttämättömyystarvikkeiden hankintaan on voinut saada vain silloin, jos vastaavat vaatteet tai tavarat ovat pilaantuneet palovahingon seurauksena. Yhtiö ei ole luvannut maksaa tälle vakuutetulle muuta tai enempää korvausta kuin mitä vakuutusehdoista ilmenee. Se, mitä korvauksia muut vakuutusyhtiöt mahdollisesti ovat maksaneet eri vakuutusehtojen perusteella, ei vaikuta tämän vakuutusyhtiön maksamiin korvauksiin.

Vakuutusyhtiö ilmoittaa kuitenkin korvaavansa matkakustannusten osalta ylimääräisenä asumiskustannuksena taksimatkan yöllä hotelliin (36,30 euroa) sekä majoituspaikan vaihdosta (14,80 euroa). Ilmoituksen mukaan taksimatkalla hotelliin oli muitakin matkustajia, eikä yhtiölle ole yksilöity asiakkaan osuutta. Muutoin matkakustannukset eivät kuulu vakuutuksesta korvattavaksi.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Tapaukseen sovellettavien kotivakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan laaja kotivakuutus korvaa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot. […] Tyypillisiä korvattavia vahinkoja ovat palovahingot […].

Ehtojen kohdan 3.5.3 mukaan koti-irtaimiston vakuutuksesta korvataan vakuutusyhtiön etukäteen hyväksymät kohtuulliset, ylimääräiset asumis-, kuljetus-, varastointi- ja muut vastaavat kustannukset, joita vakuutetulle aiheutuu vakinaiseen asuntoon kohdistuneesta tämän vakuutuksen perusteella korvattavasta vahingosta, jonka vuoksi vakuutettu joutuu tilapäisesti muuttamaan vakinaisesta asunnosta muualle.

Kustannuksia korvataan enintään vuoden pituiselta ajalta. Korvauksen määrää laskettaessa otetaan huomioon todelliset ylimääräiset kustannukset, joista vähennetään säästyneet kustannukset, kuten matkakustannukset ja vahingoittuneen asunnon vuokrakustannukset. Korvattavista kustannuksista vähennetään lisäksi 10 %:n omavastuuosuus.

Ratkaisusuositus

Asiassa on riitaa vaatteiden, tukikenkien ja hygieniatarvikkeiden korvaamisesta. Lisäksi asiakas on vaatinut lisäkorvausta ruokakustannuksista vuokra-asunnossa asumisen ajalta sekä sairaalamaksujen korvaamista.

Lähtökohtaisesti vakuutusyhtiön velvollisuus maksaa vakuutuskorvausta perustuu vakuutusehtojen määräyksiin. Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan vahingon jälkeen tulevan vakuutuskorvauksen sisällöstä annetut ennakkotiedot eivät sido vakuutusyhtiötä, vaan velvollisuus maksaa vakuutuskorvausta määräytyy sopimusehtojen mukaisesti.

Vakuutusyhtiö voi kuitenkin olla velvollinen maksamaan vahingonkorvausta, jos se on tuottamuksellisesti antanut vahingon jälkeen vakuutuskorvauksesta virheellisiä tietoja, joista on aiheutunut vakuutetulle ylimääräisiä kustannuksia. Jos vakuutettu on saamaansa väärään tietoon luottaen käyttänyt esimerkiksi kalliimpaa korjaamoa kuin mitä hän muuten olisi käyttänyt, vakuutusyhtiö voi olla velvollinen maksamaan vahingonkorvausta korjaamojen välisestä hinnanerosta.

Vakuutussopimuslakiin perustuva korvausvastuu

Nyt käsillä olevassa tapauksessa FINE ei ole voinut todeta, että asiakkaalle olisi annettu väärää tietoa hänelle tulevan vakuutuskorvauksen sisällöstä. Esitetyn selvityksen mukaan riidanalaisia vaatehankintoja oli tehty jo vahinkoa seuranneena päivänä, ennen kuin vakuutusyhtiölle oli ilmoitettu vahingosta tai asiakastilaisuutta oli järjestetty. Nämä hankinnat eivät siten ole voineet perustua vakuutusyhtiön antamiin tietoihin. Lisäksi riidanalaiset hankinnat ovat olleet laadultaan sellaisia, että FINEn käsityksen mukaan ne olisi ollut pakko tehdä siitä riippumatta, korvataanko vahinkoa vakuutuksesta lainkaan.

Näiden syiden vuoksi FINE ei ole voinut todeta, että asiakkaalle olisi aiheutunut vakuutusyhtiön menettelyn johdosta joitain ylimääräisiä kustannuksia, joista yhtiö voisi olla vahingonkorvausvastuussa. Yhtiön korvausvastuuta on arvioitava pelkästään vakuutusehtojen perusteella.

Vakuutusehtoihin perustuva korvausvastuu

Ehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan tulipalon aiheuttamaa suoranaista esinevahinkoa kuten puhdistuskustannuksia tai maksamaan tuhoutuneiden esineiden arvon. Lisäksi yhtiö on ehtojen kohdan 3.5.3 mukaan velvollinen maksamaan asumisen keskeytyksestä aiheutuneita lisäkustannuksia, kuten hotellimajoituskuluja. Keskeytyskorvaus kattaa nimenomaan ylimääräisiä kustannuksia, minkä vuoksi korvauksesta vähennetään säästyneet tavanomaiset vuokra- ja ravintokustannukset, jotka vakuutetun olisi tullut maksaa jos vahinkoa ei olisi sattunut.

Suoranaisen esinevahingon osalta vakuutusyhtiö on tässä tapauksessa korvannut hajunpoistokäsittelyn sekä maksanut 150 euron kokonaiskorvauksen pilaantuneista ruokatarvikkeista ja niiden siivoamisesta. FINE ei ole voinut todeta, että asiakkaan vaatteita tai muuta omaisuutta olisi vaurioitunut siten, että niitä olisi pidettävä tuhoutuneena. Tämän vuoksi FINEllä ei ole perusteita suosittaa riidan­alaisten kustannusten korvaamista suoranaisena esinevahinkona.

Ehtojen kohdan 3.5.3 perusteella korvataan ylimääräisiä asumis-, kuljetus-, varastointi- ja vastaavia kustannuksia. Nyt riidanalaisena olevat vaate-, jalkine- ja hygieniatarvikekustannukset eivät tule tämän ehdon perusteella korvattavaksi.

Ylimääräisten ruokailukustannusten osalta FINEn käsitys on se, että sijaisasunnossa oli mahdollisuus laittaa ruokaa vastaavaan tapaan kuin asiakkaan omassa asunnossa, ja ylimääräisten ruokailukustannusten syntyminen johtuu asiakkaan voinnin heikentymisestä, jolloin hän ei ole voinut hyödyntää ruuanlaittomahdollisuutta normaalilla tavalla. Tässä tilanteessa ruokailumenojen kasvun ei voida sanoa johtuvan välittömästi palovahingon vaikutuksista tai oman kodin käytön estymisestä, eikä vakuutusyhtiö ole velvollinen korvaamaan niitä kohdan 3.5.3 perusteella. Sama koskee asiakkaan voinnin heikentymiseen liittyviä sairaalamaksuja.

Vakuutusyhtiö on vastinevaiheessa ilmoittanut korvaavansa osan asiakkaan taksimatkoista asumisen keskeytyskustannuksena. FINE pitää tätä perusteltuna ottaen huomioon, että esitetyn selvityksen mukaan asiakkaan liikkumiskyky on alentunut, ja ilman vahinkoa näitä taksimatkoja ei olisi tarvinnut tehdä. Korvattavina FINE pitää taksimatkaa yöllä hotellille (36,30 euroa), hotellilta sijaisasuntoon (14,80 euroa) sekä lisäksi matkaa asukkaiden infotilaisuuteen (30,40 euroa), joka FINEn käsityksen mukaan tarkoittaa 15.7. pidettyä tilaisuutta, jossa on käsitelty muun ohella sijaisasumisen järjestämistä. Taksikulut ovat korvattavia vain osittain, sillä selvityksen mukaan mukana oli ollut muitakin henkilöitä.

Asian jouduttamiseksi FINE suosittaa, että vakuutusyhtiö tällä selvityksellä maksaa näistä taksimatkoista asiakkaalle yhteensä 50 euron korvauksen. Asiakkaan on esitettävä yhtiölle selvitystä omasta kuluosuudestaan, jos se on tosiasiassa ylittänyt 50 euroa ottaen myös huomioon sen, että todellisista kustannuksista korvattavaa on vain 90 %.

Lopputulos

FINE suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa asiakkaalle taksimatkoista 50 euron korvauksen. Muulta osin vaaditut kustannukset eivät ole vakuutuksesta korvattavia, eikä vakuutusyhtiö ole niistä myöskään vahingonkorvausvastuussa.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Siirala
Esittelijä Raulos