Haku

FINE-034491

Tulosta

Asianumero: FINE-034491 (2021)

Vakuutuslaji: Autovakuutus

Ratkaisu annettu: 05.05.2021

Lakipykälät: 30, 34

Törkeä huolimattomuus. Korvauksen alentaminen tai epääminen. Ylinopeus. Törmäys toiseen ajoneuvoon risteyksessä.

Tapahtumatiedot

V kuljetti 22.6.2019 moottoripyöräänsä etelän suuntaan tieosuudella, jolla oli 60 km/h nopeusrajoitus, kun hänen ajosuunnastaan katsottuna oikealla sijaitsevalta hiekkatieltä ajoväylien risteykseen ajoi K:n kuljettama, vasemmalle kääntymässä ollut henkilöauto. Moottoripyörä törmäsi henkilöauton vasempaan kylkeen vaurioituen korjauskelvottomaksi. V kuoli yhteentörmäyksessä saamiensa vammojen seurauksena. K:n ajosuunnassa oli väistämisvelvollisuutta risteyksessä osoittava liikennemerkki (nk. kärkikolmio).

Vakuutusyhtiö viittasi korvauspäätöksessään 6.11.2019 Suomen Vahinkotarkastus Oy:n (jäljempänä SVT Oy) vahinkotapahtumasta tekemän rekonstruktiolaskelman tuloksiin. Vahinkotapaus on käsitelty moottoripyörän osakaskovakuutuksesta. Osakasko ei korvaa törmäyksestä moottoripyörälle tulleita vaurioita, koska vakuutukseen ei sisälly kolarointiturvaa. Moottoripyörän hinauskustannukset on käsitelty osakaskon autopalveluturvasta. Henkilöauton kuljettaja K oli katsonut molempiin suuntiin, eikä ollut huomannut tiellä muuta liikennettä. SVT Oy:n tekemän rekonstruktion perusteella moottoripyörän nopeus on ollut jarrutusjälkien alussa vähintään 114–117 km/h. Vahinko on sattunut 60 km/h nopeusrajoitusalueella. Huomattavalla ylinopeudella ajamista voidaan pitää törkeänä huolimattomuutena. Moottoripyörän nopeudesta saatujen tietojen perusteella moottoripyörän hinauksesta aiheutuneita kuluja ei korvata autopalveluturvasta.

Asiakkaan valitus

V:n kuolinpesä (jäljempänä asiakas) vaatii, että moottoripyörän hinauskustannukset korvataan autopalveluvakuutuksesta kokonaan. Toissijaisesti vaaditaan, että korvaus maksetaan enintään 1/3:lla vähennettynä.

Syyttämättäjättämispäätöksestä johtuen V:n huolimattomuutta ja mahdollista myötävaikutusta onnettomuuteen ei poikkeuksellisesti käsitellä käräjäoikeuden suullisessa istunnossa lainkaan. Vakuutusyhtiö on pelkän ylinopeuden perusteella katsonut, että kyse on törkeästä huolimattomuudesta, ja korvaus on evätty kokonaan. Vakuutusyhtiön päätöstä ei ole perusteltu, mikä ei ole asianmukaista. Päätöksessä ei ole lainkaan huomioitu, että kolari tapahtui, kun toinen ajoneuvo ajoi V:n eteen kärkikolmion takaa.

Lausuntopyynnössä viitataan korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuun KKO 2016:36, jossa arvioitiin ylinopeuden ja väistämisvelvollisuuden vastaisen ajon merkitystä kuljettajien huolimattomuutta ratkaistaessa. Korkein oikeus katsoi, ettei se, että selvää ylinopeutta ajanut A ei ollut hiljentänyt vauhtia ja varautunut B:n väistämisvelvollisuuden vastaiseen ajoon, osoittanut sellaista liikennesääntöjen vastaista huolimattomuutta, että A:n olisi katsottava aiheuttaneen kolmion takaa tulleiden nuorten kuoleman. Hovioikeuden tavoin KKO katsoi, että A ei ollut huolimattomuudellaan aiheuttanut osaksikaan ajoneuvojen yhteentörmäystä, eikä kuuden henkilön kuolemaa.

Asiakas vetoaa myös nyt käsiteltävänä olevan tapauksen kanssa lähes identtiseen Vakuutuslautakunnan ratkaisuun asiassa FINE-010252. Kyseisessä tapauksessa A ajoi moottoripyörällä huomattavaa ylinopeutta ja törmäsi kärkikolmion takaa tulleeseen B:n ajoneuvoon. Lautakunta katsoi, että A:n ajotapa ja vahinkopaikan olosuhteet huomioiden A:n menettelyä oli pidettävä törkeän huolimattomana. Kyseistä toimintaa ei kuitenkaan voitu pitää niin moitittavana, että vakuutusyhtiöllä olisi ollut oikeus evätä korvaus autovakuutuksesta. Vakuutuslautakunta katsoi, että vakuutusyhtiöllä oli oikeus alentaa korvausta 2/3:lla.

Asiakas katsoo, että lautakunnan ratkaisun FINE-010252 olosuhteet poikkeavat huomattavasti nyt arvioitavana olevan tapauksen olosuhteista. A oli tuossa tapauksessa ajanut ylinopeutta asuinalueella, lähellä koulua. Lisäksi risteysalueella, jossa onnettomuus tapahtui, oli suojatie sekä huono näkyvyys tien kaarevuuden ja maavallien peittävyyden takia.

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa V on ajanut ylinopeutta pitkällä, suoralla tieosuudella, josta oli hyvä näkyvyys risteysalueelle. Tapahtumapaikan välittömässä yhteydessä ei ollut koulua, suojatietä taikka muuta asutusta. Juhannuspäivänä alueella oli liikennettä hyvin vähän. V:n käyttämä ylinopeus on riidatonta ja sinällään moitittavaa. V:llä on kuitenkin ylinopeudesta huolimatta ollut oikeus luottaa siihen, ettei autoilija aja kärkikolmion takaa hänen eteensä. Hänen huolimattomuuttaan ei voida pitää vakuutusyhtiön arvioimalla tavalla törkeänä. Asiakas pitää kaavamaista korvauksen epäämistä tässä tapauksessa kohtuuttomana. Kaikki tosiasiat huomioiden korvausta ei tulisi lainkaan alentaa.

Vakuutusyhtiön lausuman johdosta asiakas on vielä lausunut, että KKO:n ennakkoratkaisuun on viitattu nimenomaan siksi, että korkein on ratkaisussaan arvioinut huolimattomuutta hyvin saman tyyppisessä tilanteessa kuin mistä nyt on kyse. Ennakkoratkaisussaan KKO arvioi sekä väistämisvelvollisuuden että ylinopeuden merkitystä kuljettajien huolimattomuuden astetta ja vahingon aiheutumista arvioidessaan. Merkitystä ei ole sillä, mitä vahinkoja aiheutui, tai myöskään sillä, että kyse oli rikosprosessista. Olennaista on sen sijaan KKO:n pohdinta po. tapauksen tienkäyttäjien huolellisuuden vaikutuksesta vahingon syntymiseen. Korkein oikeus päätyi johtopäätöksenään siihen, ”ettei se, että A ei ole kohdissa 16 ja 17 kerrotuissa olosuhteissa varautunut B:n edellä kerrottuun väistämisvelvollisuuden vastaiseen ajoon alentamalla ajoneuvonsa nopeutta jo aikaisemmin risteystä lähestyessään, osoita A:ssa sellaista liikennesääntöjen vastaista huolimattomuutta, jolla hän olisi aiheuttanut B:n ja hänen kyydissään olleiden kuoleman.”

Asiakkaan arvion mukaan ennakkoratkaisua ei ole vakuutusyhtiössä mitä ilmeisimmin edes luettu, koska yhtiön vastineessa todetaan KKO:n ennakkoratkaisun koskevan ”vastapuolelle lakisääteisestä liikennevakuutuksesta korvattuja henkilövahinkoja ja kuljettajan tuottamuksen arvioimista näiden osalta”. Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiö haluaa syystä tai toisesta sulkea silmänsä kokonaan siltä, että onnettomuudessa oli kaksi osapuolta, joista toinen ajoi ylinopeutta, mutta toinen oli väistämisvelvollinen. Lisäksi vakuutusyhtiö tuntuu esittävän, ettei vahinkopaikan olosuhteilla olisi mitään merkitystä kuljettajan huolimattomuutta arvioitaessa.

Asiakas katsoo, että hyvän vakuutustavan mukaisesti menetellessään vakuutusyhtiön tulisi ratkaisua tehdessään ottaa huomioon kaikki asiassa merkitykselliset seikat. Näitä ovat sekä vakuutetun puolesta että häntä vastaan puhuvat tosiasiat. Vakuutusyhtiö ei ole tässä asiassa näin tehnyt. Vakuutussopimuslain 30 §:n ja vakuutusehtojen mukaan törkeänkin huolimattomuuden tilanteissa korvausta voidaan alentaa tai se evätä. Tässä tapauksessa korvauksen kokonaan epäämiselle ei ole perusteita. V:tä ei ole voitu kuulla, minkä johdosta epäselväksi jää mm. se, onko hän nähnyt kolmion takana seisovan auton ja luottanut siihen, että auto noudattaa väistämisvelvollisuuttaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset. V kuljetti moottoripyöräänsä L-tiellä olevan sillan yli etelän suuntaan. K:n kuljettama henkilöauto teki U-käännöksen O-tien risteyksessä kääntyäkseen takaisin tulosuuntaansa [L-tietä] pohjoisen suuntaan. Vastapuolen tehdessä käännöstä V törmäsi henkilöautoon. Moottoripyörä hinattiin paikalta pois. K:n vahinkoilmoituksen mukaan hän katsoi molempiin suuntiin, eikä huomannut tiellä muuta liikennettä. Hänen kääntyessään vasemmalle L-tielle, V:n kuljettama moottoripyörä törmäsi henkilöauton vasempaan kylkeen.

Kyse on arvioitu vakuutuksenottajalle itselleen aiheutuneen omaisuusvahingon korvaamisesta hänen vapaaehtoisesta vakuutuksestaan. Vakuutusyhtiön mukaan asiakkaan viittaama korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu koskee vastapuolelle lakisääteisestä liikennevakuutuksesta korvattuja henkilövahinkoja ja kuljettajan tuottamuksen arvioimista näiden osalta. Viimeksi mainitun kaltaisessa tapauksessa arvioinnin lopputulos on inhimillisistäkin syistä usein lievempi. Näin ollen kyseisen KKO:n ratkaisun vertaaminen käsiteltävään tapaukseen ei osoita korvauspäätöksen olevan virheellinen.

Asiakkaan viittaaman Vakuutuslautakunnan ratkaisun FINE-010252 osalta vakuutusyhtiö toteaa, että V:n menettely on arvioitu törkeän huolimattomaksi rekonstruktiossa ilmenneen nopeuden vuoksi. Se on ollut 60 km/h alueella lähes kaksinkertainen sallittuun nopeuteen nähden. Vakuutusyhtiön mukaan teon törkeyttä on pohdittava V:lle itselleen aiheutettujen vahinkojen osalta. Tässä suhteessa vahingon aiheutumista ei tule vakuutusyhtiön mielestä arvioida siten, että tapauksessa FINE-020252 koulun läheisyydessä käytetty ylinopeus olisi jotenkin enemmän moitittavaa kuin lähes kaksinkertainen ylinopeus paikassa, jossa kuitenkin on risteävää liikennettä, mutta ei ole koulua. Taikka jos olisi koulu, niin olisi vähemmän törkeää ajaa sen läheisyydessä voimakasta ylinopeutta silloin, kun koulu on kiinni.

V:n menettelystä on aiheutunut konkreettista vaaraa ja konkreettinen vahinko. Hänen menettelynsä ei ole ollut vain omiaan aiheuttamaan vaaraa (abstrakti vaara), jolloin tilannetta voitaisiinkin ajatella ottaen huomioon hiljaisempi tapahtuma-aika tai -paikka. Vakuutusyhtiö katsoo, että V on aiheuttanut törkeällä huolimattomuudellaan sekä itselleen (mistä nyt on kyse) että toiselle osapuolelle (mistä tässä valituksessa ei ole kyse) vahingon ajamalla lähes kaksinkertaista ylinopeutta alueella, jossa on ollut risteävää liikennettä. Mikäli Vakuutuslautakunta vastoin vakuutusyhtiön käsitystä pitäisi korvauspäätöstä kohtuuttomana, yhtiö katsoo, että korvausta moottoripyörän hinauskustannuksista tulee alentaa ainakin 2/3:lla. Vakuutusyhtiö pitää korvauspäätöstään vakuutusehtojen mukaisena.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko V:n katsottava aiheuttaneen moottoripyöränsä vaurioitumiseen johtaneen vahinkotapahtuman törkeällä huolimattomuudella siten, että vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus evätä moottoripyörän hinauskuluista maksettava korvaus, vai olisiko vakuutusyhtiön tullut epäämisen sijaan alentaa korvausta tai maksaa se täysimääräisenä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Autovakuutusehtojen (voimassa 1.4.2019 alkaen) kohdan 5.1 (Autopalveluturva, Korvattavat vahingot) mukaan autopalveluturvan tarkoituksena on korvata vakuutuksen voimassaoloalueella näiden ehtojen mukaisesti aloitetun matkan keskeytymisestä aiheutuneita ylimääräisiä kuluja, kun keskeytymisen syy on ajoneuvoon tullut vika tai vaurio, lukitun ajoneuvon varkaus, luvaton käyttö tai käyttövarkaus.

Ehtokohdan 5.4 (Rajoitukset) toisen kappaleen mukaan korvausta voidaan alentaa tai se voidaan evätä, jos vahinko on aiheutunut siitä, että vakuutettu tai häneen Yleisten sopimusehtojen kohdassa 8 samastettu henkilö on laiminlyönyt kohtien 3.1 – 3.4 ja 3.7 mukaisia suojeluohjeita tai tuottanut vahingon Yleisten sopimusehtojen kohdassa 7 määritellyissä olosuhteissa.

Yleisten sopimusehtojen kohdassa 7.1 olevat määräykset vastaavat sisällöltään vakuutussopimuslain 30 ja 34 §:ssä säädettyä.

Asian arviointi

Korvauksen alentamista tai epäämistä koskevassa harkinnassa on otettava huomioon, mikä merkitys vakuutetun toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahinkotapahtuman aiheutumiseen. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993) mukaan lain 30 §:ssä tarkoitettu törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Jos vakuutettu esimerkiksi tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri, voidaan huolimattomuutta pitää törkeänä. Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka väittämästään korvauksen alentamisperusteesta.

Lautakunnalle toimitetun poliisin esitutkintapöytäkirjan mukaan V on lähestynyt vahinkopaikkaa pohjoisen suunnasta L-tiellä olevan Y-sillan ylitse. K on tullut kuljettamallaan henkilöautolla L-tielle V:n ajosuunnasta katsottuna oikealta. K:n ajosuunnassa on ollut väistämisvelvollisuutta risteyksessä osoittava liikennemerkki. Vakuutusyhtiön vastauksen mukaan K on tehnyt O-tien risteyksessä U-käännöksen kääntyäkseen takaisin tulosuuntaansa. Esitutkintapöytäkirjan tietojen perusteella lautakunta kuitenkin pitää asiassa selvitettynä, että K on jo aiemmin kääntänyt autonsa O:tiellä, ja on yhteentörmäykseen johtaneessa tilanteessa ajanut henkilöautollaan kärkikolmion takaa L-tielle vasemmalle kääntymisen tarkoituksessa. K:n henkilöauton L-tielle ajamisessa ei näin ollen ole ollut kyse U-käännöksestä.

Asiakkaan lausuntopyynnön mukaan V:n ylinopeus on asiassa riidatonta. Tämän lausuman ja SVT Oy:n 30.9.2019 päivätystä rekonstruktiolausunnosta ilmenevien seikkojen perusteella lautakunta pitää asiassa näytettynä, että V:n moottoripyörän ajonopeus on ennen ajoradasta todettujen jarrutusjälkien alkamista ollut vähintään noin 114–117 km/h. Yhteentörmäys on sattunut K:n kuljettaman henkilöauton edettyä kokonaan L-tielle. V:n kuljettama moottoripyörä on osunut K:n henkilöauton takaosaan. Esitutkintapöytäkirjan vahinkopaikkaa koskevan piirrosluonnoksen mukaan henkilöauton takaosa on törmäyksen voimasta liukunut noin 90˚ törmäyksen suuntaisesti oikealle.

K on esitutkinnassa kertonut, että hän ajoi henkilöautonsa O-tiellä käännettyään takaisin L-tien risteykseen. K:n tarkoituksena oli kääntyä risteyksestä vasemmalle kohti Y-siltaa. Risteyksessä oli kärkikolmio ja K katsoi tarkasti molempiin suuntiin ennen kuin hän lähti kääntymään vasemmalle. K oli juuri kääntymässä, kun hän ehti nähdä sivusilmällä, että moottoripyörä tulee kovaa vauhtia suoraan autoa päin vasemmalta Y-sillan suunnasta. Törmäys oli niin voimakas, että auton takapää pyörähti hieman ympäri. K:n arvion mukaan moottoripyörän nopeus oli ”toista sataa” vielä törmäyshetkelläkin. K kertoo vielä, että hän oli katsonut tarkkaan molempiin suuntiin ja moottoripyörä oli tullut todella kovaa nopeutta vasemmalta, eikä K:lla ollut mitään mahdollisuuksia välttää törmäystä. Auton suuret vauriot ja sen takapään pyörähtäminen törmäyksen voimasta viittaavat K:n mielestä osaltaan siihen, että moottoripyörän nopeus on ollut todella kova.

K:n kuljettaman henkilöauton matkustajana etuistuimella ollut K:n avovaimo J on kertonut, että myös hän katsoi omalta osaltaan, että risteävää tietä ei ole tulossa muuta liikennettä. J tosin näki kertomansa mukaan paremmin oikealle, koska hän istui tällä puolella. Törmäys tapahtui hyvin pian liikkeelle lähtemisen jälkeen ja J ei ehtinyt tajuamaan, mitä tapahtui.

S on kertonut, että hän oli ajanut moottoripyörällään L-tietä kohti Y-siltaa Z:n kylän kohdalla muistamansa mukaan noin 50 – 60 km/h nopeudella, kun hänen taakseen tuli toinen moottoripyörä. S:n takana ollut moottoripyörä ajoi hetken samaa nopeutta S:n kanssa. L-tie kaartui oikealle ja seuraavaksi edessä oli pienempi X:n silta. Näillä kohdilla S:n takana ollut moottoripyörä kiihdytti voimakkaasti ja lähti ohittamaan S:n moottoripyörää. S:n arvion mukaan toisella moottoripyörällä oli nopeutta ohitustilanteessa noin 100 km/h. Vauhti kasvoi ohituksen jälkeen jatkuvasti ja Y:n sillalla nopeus oli S:n mukaan varmasti noin 150 km/h. Silta on hieman kaareva ja moottoripyörä hävisi S:n näkyvistä. S ajoi normaalisti toisen moottoripyörän perässä, havaitsi sillan toisessa päässä pölypilven ja ajoi onnettomuuspaikalle. S kertoo saapuneensa onnettomuuspaikalle arvionsa mukaan noin minuutin kuluttua tapahtuneesta, koska hänen vauhtinsa oli niin paljon hitaampi kuin ohittaneen ja onnettomuuteen johtuneen moottoripyörän.

Lautakunnalle toimitetun selvityksen perusteella V:n kuljettaman moottoripyörän ajonopeus on ennen vaaratilanteen syntymistä ollut ainakin 114 – 117 km/h. K:n vähän matkaa ennen vahinkopaikkaa ohittaman moottoripyörän kuljettaja S:n esittämän arvion mukaan K:n moottoripyörän ajonopeus on Y:n sillalle ohituksen jälkeen ajettaessa noussut voimakkaasti ja ollut jopa 150 km/h:n luokkaa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että noin 115 km/h ajonopeuden käyttämistä 60 km/h nopeusrajoitusalueella on pidettävä törkeän huolimattomana menettelynä. Valokuvien perusteella kyse on ollut verraten kapeasta tiestä. Esitutkintapöytäkirjaan liitetyistä valokuvista ei voida kuvissa olleiden hälytysajoneuvojen johdosta tarkemmin päätellä, minkälainen näkyvyys V:n ajosuunnasta on ollut O-tien risteykseen sitä Y:n sillan suunnasta lähestyttäessä, eikä toisaalta myöskään sitä, minkälainen näkyvyys K:lla on O-tien risteyksestä ollut vasemmalle Y:n sillan suuntaan. S:n kertomuksen perusteella Y:n silta on hieman kaareva, minkä johdosta V:n kuljettama moottoripyörä oli kadonnut S:n näkyvistä sen kiihdyttäessä voimakkaasti nopeuttaan. Lautakunta pitää esitetyn selvityksen perusteella varteenotettavana vaihtoehtona sitä, että V:n kuljettama moottoripyörä ei S:n kuvaaman näköesteen ja moottoripyörän huomattavan suuren ajonopeuden johdosta ole ollut O-tien risteyksestä L-tielle tulossa olleen K:n havaittavissa.

Tässä tapauksessa vahinkotapahtuma on sattunut juhannuspäivänä keliolosuhteiden ollessa hyvät. Esitetyn selvityksen perusteella ei ole mahdollista tarkemmin päätellä, missä määrin kyseisellä tieosuudella on vahingon sattumisen aikaan ollut muuta liikennettä. V on kuljettanut moottoripyöräänsä huomattavalla ylinopeudella kapeahkolla tieosuudella, jossa hänen ajosuunnassaan on ollut kahden tien risteys. Moottoripyörän ajonopeuden on selvitetty jarrutusjälkien alkaessa olleen ennen jarrutuksen alkamista ainakin 114–117 km/h. S:n ohitustilannetta koskevan kertomuksen perusteella on todennäköistä, että V on kuljettanut moottoripyöräänsä ennen vaaratilanteen syntymistä jossakin määrin vielä tätäkin suuremmalla nopeudella. V:n mahdollisuudet pysäyttää ajoneuvonsa tieliikennelain edellyttämällä tavalla ajoradan näkyvällä osalla tai ylipäänsä reagoida muiden tienkäyttäjien toimenpiteisiin ovat hänen käyttämänsä huomattavan ylinopeuden johdosta olleet olennaisesti huonontuneet. Käytetyn ylinopeuden johdosta myös muiden tienkäyttäjien mahdollisuudet tehdä havaintoja V:n kuljettamasta ajoneuvosta ja arvioida sen nopeutta ovat tässä tapauksessa olleet olennaisesti heikentyneet. Lautakunnalle toimitetun selvityksen mukaan riidanalaiset moottoripyörän hinauskulut ovat 173,45 euroa.

V:n ajotavasta ja vahinkotapahtuman olosuhteista esitetty selvitys huomioon ottaen lautakunta pitää V:n menettelyä törkeän huolimattomana ja niin moitittavana, että vakuutusyhtiöllä on ollut tämän perusteella oikeus evätä autopalveluvakuutuksesta maksettava korvaus.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Rantala
Vaitomaa
Vyyryläinen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia