Tapahtumatiedot

Vakuutusyhtiölle toimitettujen asiakirjojen mukaan vakuutuksenottaja kiinteistöosakeyhtiö H Oy oli vuokrannut 1.7.2015 päivätyllä vuokrasopimuksella hallirakennuksestaan noin 1 300 neliömetrin laajuisen tilan J Oy:n käyttöön 3 000 euron kuukausivuokralla. Sopimuksen oli määrä tulla voimaan heti, kun hallin sähkötyöt oli saatu valmiiksi, kuitenkin viimeistään 1.1.2016. Hallin pienempi noin 150 neliömetrin laajuinen osa oli vuokrattu 300 euron kuukausivuokralla A.H. -nimiselle henkilölle. Lisäksi H Oy oli vuokrannut J Oy:lle hallin pienempiä varastotiloja 300 euron kuukausivuokralla, mistä ei ollut kirjallista sopimusta.

Rakennuksessa sattui 2.11.2015 J Oy:n käyttämistä tiloista alkunsa saanut palovahinko. H Oy haki korvausta vahingosta kiinteistövakuutuksestaan, josta korvattiin myös esinevahingosta aiheutunutta vuokratulon menetystä. Vakuutusyhtiö on maksanut päätöksellä 29.6.2017 H Oy:n vuokratulon menetyksestä 3 600 euron korvauksen vakuutusehtojen mukaiselta 12 kuukauden ajalta. Korvaus maksettiin A.H:lle 300 euron kuukausivuokralla vuokratun tilan osalta.

Vakuutusyhtiö hylkäsi samassa päätöksessä korvausvaatimuksen vuokratulon menetyksestä J Oy:lle vuokratun tilan osalta puutteellisten ja ristiriitaisten tietojen vuoksi. Vakuutusyhtiön mielestä J Oy:n vuokrasopimus ei ollut vaikuttanut uskottavalta. Selvitysten perusteella J Oy ei olisi pystynyt aloittamaan vuokrasopimuksessa edellytettyä liiketoimintaa kiinteistöllä. Yhtään vuokraa ei ollut maksettu, sillä J Oy:llä ei ollut juurikaan tuloja. Vakuutusyhtiö piti vuokraa myös kohtuuttoman suurena verrattuna kiinteistön tasoon. Vahinkokäsittelyn aikana J Oy:n omistaja oli ilmoittanut, ettei kirjallista vuokrasopimusta ollut, mutta se oli toimitettu vakuutusyhtiölle myöhemmin.

Korvauspäätöksellä 24.10.2017 vakuutusyhtiö maksoi vielä viivästyskoron aiemmin suorittamalleen 3 600 euron korvaukselle ajalta 12.6.2017 - 3.7.2017.

Asiakkaan valitus

H Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien kiinteistövakuutuksestaan 36 000 euron korvausta myös J Oy:n vuokrasopimuksen mukaisen vuokratulon menetyksestä. J Oy:n mukaan liiketoiminta oli ollut mahdollista aloittaa, miltä osin se on vedonnut halliin 11.9.2015 mennessä tehdyistä sähköasennuksista esittämäänsä selvitykseen. Töiden loppuun saattaminen olisi vienyt arviolta kaksi päivää.

Vuokran maksamattomuus ei ollut peruste korvauksen epäämiselle, sillä liiketoiminnan käynnistyttyä ja tulojen kerryttyä vuokranmaksu olisi voitu aloittaa. Vuokra ei ollut kohtuuton tuotantotoimintaan soveltuneesta kiinteistöstä. H Oy on kiistänyt J Oy:n edustajan ilmoittaneen, ettei vuokrasopimusta olisi tehty. Kyseinen ilmoitus oli koskenut kylmiä halleja.

Lisäkirjelmässä 19.1.2021 H Oy on kiistänyt muutoksenhakuoikeuden menettämisen. H Oy:n mielestä viivästyskorkoa koskeneen korvauspäätöksen 24.10.2017 viittaus aiempaan päätökseen ei koskenut vain A.H:n vuokrasopimuksen osuutta. Uudella päätöksellä voitiin olettaa uudistetun aiempi päätös myös siltä osin kuin korvaus oli J Oy:n vuokrasopimuksen osalta evätty. Epäselvässä tilanteessa korvauspäätöstä tuli tulkita vakuutuksenottajan eduksi.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut lähettäneensä H Oy:lle 29.6.2017 päivätyn korvauspäätöksen muutoksenhakuohjeineen J Oy:n vuokrasopimuksen mukaisesta vuokratulon menetyksestä. Myöhempi 24.10.2017 päivätty korvauspäätös oli koskenut vain viivästyskorkoa eikä siis ratkaisua, johon nyt haettiin muutosta. Korvauspäätöksellä 29.6.2017 oli maksettu korvaus A.H:n vuokrasopimuksen mukaisesta vuokratulon menetyksestä. Korvauspäätöksen 24.10.2017 mukainen viivästyskorko oli maksettu tähän korvaukseen liittyen.

Koska kyseessä oleva H Oy:n 22.10.2020 vireille tullut muutoksenhaku koski 29.6.2017 päivättyä korvauspäätöstä, muutosta ei ollut haettu vakuutussopimuslain 74 §:n mukaisessa kolmen vuoden ajassa. Tähän asiaan liittynyt kanneoikeus oli siten menetetty. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan asiaa ei sen vuoksi voitu käsitellä. Vakuutusyhtiön mukaan korvauspäätöksellä 29.6.2017 hylätylle korvausvaatimukselle ei myöskään ollut perusteita.

Lisävastineessa 4.2.2021 vakuutusyhtiö on toistanut asiassa lausumansa. Korvauspäätöksessä 24.10.2017 oli yksiselitteisesti viitattu päätöksellä 29.6.2017 maksettuun 3 600 euron korvaukseen. Ei voitu katsoa, että korvauspäätös uudistettiin viittaamalla aiempaan päätökseen, tai kuten nyt, vain osaan päätöksestä. Päätös 24.10.2017 koski vain viivästyskoron maksamista, ei asiaa, johon muutosta nyt haettiin.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse sen arvioimisesta, onko H Oy menettänyt vakuutussopimuslain nojalla määräajan kulumisen johdosta kanneoikeutensa 29.6.2017 annetusta vuokratulon menetyksen korvaamista koskeneesta korvauspäätöksestä, jolla vakuutusyhtiö oli osin hyväksynyt ja osin hylännyt H Oy:n korvausvaatimuksen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 74 §:n mukaan kanne vakuutuksenantajan tekemän korvausta koskevan päätöksen taikka vakuutuksenottajan, vakuutetun tai muun vakuutuskorvaukseen oikeutetun asemaan vaikuttavan muun päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta. Vanhentumisen keskeytymisestä sen johdosta, että asia saatetaan vireille kuluttajariitalautakunnassa, Vakuutuslautakunnassa tai muussa kuluttajariitoja ratkaisevassa elimessä, säädetään velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 11 §:ssä.

Asian arviointi

Asiakirjojen mukaan vakuutusyhtiö on 29.6.2017 antamallaan korvauspäätöksellä, jolla se on maksanut kiinteistöosakeyhtiö H Oy:lle korvausta vuokratulon menetyksestä yhden vuokrasopimuksen perusteella, hylännyt päätöksessä lausumillaan perusteilla H Oy:n korvausvaatimuksen vuokratulon menetyksestä J Oy:lle vuokrattujen tilojen osalta. Sittemmin 24.10.2017 antamallaan korvauspäätöksellä vakuutusyhtiö maksanut viivästyskoron ensin mainitulla päätöksellä suorittamalleen korvaussummalle.

H Oy on Vakuutuslautakunnassa 22.10.2020 vireille tulleella muutoksenhaullaan vaatinut vakuutusyhtiön korvauspäätöksen muuttamista ja vuokratulon menetyksen korvaamista myös J Oy:lle vuokrattujen tilojen osalta. Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että vakuutussopimuslain 74 §:ssä säädetty kolmen vuoden kanneaika sen 29.6.2017 antamasta päätöksestä oli muutoksenhaun vireille tullessa ylittynyt. H Oy on katsonut, että sille laissa varatun kanneajan olisi katsottava alkaneen vasta vakuutusyhtiön 24.10.2017 antamasta päätöksestä.

Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön korvauspäätös 24.10.2017 on koskenut aiemmin suoritetulle korvaussummalle maksettua viivästyskorkoa. Käytettävissä olevista asiakirjoista ei ilmene, oliko vakuutusyhtiö antanut päätöksen omasta aloitteestaan, vai oliko se perustunut H Oy:n vaatimukseen ja mikä vaatimuksen mahdollinen sisältö on ollut. Asiakirjoista ja vakuutusyhtiön 24.10.2017 antamasta päätöksestä ei kuitenkaan ilmene, että vakuutusyhtiö olisi siinä enää uudelleen tutkinut ja ottanut kantaa päätöksellä 29.6.2017 hylkäämänsä H Oy:n korvausvaatimuksen oikeusperusteeseen tai määrään. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että H Oy:n kanneaika J Oy:n vuokrasopimukseen perustuneen vuokratulon menetystä koskeneesta vakuutusyhtiön korvauspäätöksestä on alkanut korvauspäätöksestä 29.6.2017. Vakuutussopimuslain 74 §:n mukainen kanneaika on H Oy:n Vakuutuslautakuntaan 22.10.2020 saapuneen muutoksenhaun osalta siten ylittynyt ja H Oy on menettänyt kanneoikeutensa asiassa.

Lopputulos

Koska H Oy on menettänyt asiassa kanneoikeutensa, Vakuutuslautakunta ei anna ratkaisusuositusta H Oy:n korvausoikeutta koskevasta kysymyksestä.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sjögren