Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt A (s.1963) on 13.1.2015 kaatunut As Oy X:n kunnossapidon alaisella tiealueella lyöden takaraivonsa maahan. Kaatumisen seurauksena A:n niskaan kohdistui heilahdusliike, jonka jälkeen A:n niskanseutu kipeytyi ja hänelle aiheutui aivovamma.

Korvauksia A:n henkilövahingosta haettiin As Oy X:n vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön päätöksen mukaan A:lle on jäänyt 13.1.2015 vahinkotapahtumasta lievästä aivovammasta johtuva haittaluokkaa 1 vastaava pysyvä haitta. Lisäksi vakuutusyhtiö on korvannut A:lle sairausajan palkkakuluja, tutkimus- ja hoitokuluja, lääkekuluja sekä neuropsykologista kuntoutusta. A:lla todettujen niskaoireiden osalta vakuutusyhtiö katsoo, ettei A:lla keväällä 2016 todettu oirekuvan eteneminen sovi 13.1.2015 vahinkotapahtuman aiheuttamaksi ja näin niistä johtuvaa haittaa ei voida korvata vastuuvakuutuksesta. Päätöksessään vakuutusyhtiö toteaa, myös että aivovamman osalta A:n on katsottava olevan työkykyinen 1.1.2016 jälkeen.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta. Valituksessaan A toistaa asian tapahtumatiedot sekä asian käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä. Tämän lisäksi A viittaa laajalti häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin sekä aivovammoista käytettävissä oleviin tutkimusaineistoihin.

A:n mukaan hänelle on aiheutunut vahinkotapahtuman seurauksena niskaretkahdusvammasta aiheutunut haittaluokkaa 3 vastaava pysyvä haitta ja aivovamman seurauksena haittaluokkaa 4 vastaava pysyvä haitta. Lisäksi A katsoo, että hänelle tulee myös 1.1.2016 jälkeen korvaus pysyvästä työkyvyttömyydestä ensisijaisesti 100 % tai toissijaisesti 50 % työkyvyttömyysasteella hänelle sattuneen kaatumistapaturman johdosta.

A painottaa, että hän on 13.1.2015 kaatunut siten, että hänen niskaansa on kohdistunut voimakas heilahdusliike, jollainen on omiaan aiheuttamaan niskanretkahdusvamman, jonka myös lääkärit ovat hänellä todenneet. A:lla on myös heti ensivaiheessa todettu lääkärinkäynnin yhteydessä kipua sekä päälaella että niskassa ja onnettomuutta seuraavana päivänä hän on valittanut niskan jäykkyyttä, jonka lisäksi hänellä on todettu neurologinen löydös, eli huimaus. A:lla on myös vahinkotapahtumasta lähtien ollut muun muassa päänsärkyä, niskasärkyä, huimausta, oikean silmän näköhäiriöitä. Ottaen huomioon niskanretkahdusvammoista käytettävissä olevan tutkimusaineiston sekä A:lla todetut löydökset ja oireet, on tapauksessa katsottava A:lle jääneen niskanretkahdusvammasta haittaluokkaa 3 vastaava pysyvä haitta.

Samoin A viittaa häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin sekä aivovammoista käytettävissä olevaan tutkimusaineistoon ja toteaa, että on vastoin yleistä käsitystä ilmennyt, että aina eivät lievät aivovammat parane itsestään. Joillekin jää alkuvaiheen tietojen perusteella lieväksi luokitellusta vammasta niin vaikea jälkitila, ettei heitä voida pitää objektiivisesti arvioiden työkykyisinä, vaikkei näillä henkilöillä olisi mitään muuta oireiden pitkittymistä selittävää tekijää. A toteaa, että mikäli lautakunta jättää mainitun tutkimusaineiston huomioimatta, tulee se perustella huolellisesti ratkaisusuosituksessa. Edellä todetuin perustein ja etenkin A:n oireisto huomioiden tulee A:lle suorittaa haittaluokkaa 4 vastaava korvausta aivovamman jälkitilasta aiheutuneesta pysyvästä haitasta.

Lopuksi A toteaa vielä, että myös hänen työkykynsä on romahtanut vuonna 2015 sattuneen tapaturman jälkeen.  Hän kuitenkin yritti työkokeilun kautta palata työelämään hänelle räätälöidyin työtehtävin. A:n omasta korkeasta motivaatiosta ja työkokeilun suunnittelusta huolimatta vain kolme viikkoa kolmestatoista toteutui suunnitellusti. Valituksen mukaan aivovamma yhdistettynä niskan retkahdusvammaan selittää tässä tapauksessa sen, miksi A ei ole toipunut lievästä aivovammasta työkykyiseksi. Näkemyksensä tueksi A viittaa myös Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen FINE-019825. A toteaa, että käytettävissä olevan selvityksen perusteella hänet tulee todeta pysyvästi työkyvyttömäksi sattuneen vahingon johdosta.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen antamassaan lisäkirjelmässä A toteaa, että vakuutusyhtiö suhtautuu ilmeisen asenteellisesti asiassa esitettyyn uuteen tutkimusnäyttöön. Asiassa on kuitenkin selvää, että kansainvälisen tutkimustiedon valossa on osoitettu, että lievänkin aivovamman saaneista jää osalle työkykyyn merkittävästi vaikuttava jälkitila ilman mitään tapaturmasta riippumatonta syytä.

Lisäkirjelmässään A myös ottaa perusteellisesti kantaa siihen, mikä merkitys Käypä hoito -suosituksille tulisi antaa tapausta arvioitaessa. A toteaa, ettei niitä ensinnäkään ole tarkoitettu noudatettavaksi vakuutusyhtiöissä, eikä etenkään ottamatta huomioon potilasta hoitavien tahojen näkemystä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arvioita potilaan tilasta ja diagnoosista. Käypä hoito -suosituksissa ei myöskään todeta, että kaikki lievän aivovamman saaneet potilaat toipuisivat työkykyisiksi tai että pitkittyneen oireiston syynä olisi aina jokin tapaturmasta riippumaton tekijä.

Vaikka pitkittymiselle ei usein löydetä mitään aivovammasta riippumatonta syytä, suosituksessa luetellaan tekijöitä, jotka saattavat pitkittää toipumista. Tällaisia ovat mm. ikä, heikko resilienssi, masennus tai kiputilat. Suosituksessa ei luonnollisestikaan oteta kantaa vakuutuskorvauksiin. Vakuutuskorvauksista päätettäessä unohtuu usein se, että tällaiset tekijät voivat olla, ja usein ovat, syy-yhteydessä vammautumiseen tai että vakuutetut tulee huomioida ikänsä ja historiansa puolesta ns. sellaisina kuin he ovat.

A toistaa esittämänsä korvausvaatimukset ja edelleen painottaa laajasti uusien tutkimusten merkitystä aivovammojen hoidon arvioinnissa. Tutkimusten valossa on selvää, että osa lievän aivovamman saaneista eivät toivu siten kuin vakuutusala väittää. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että myös lievän aivovamman saaneista noin puolet eivät toivu ennalleen. A viittaa muun muassa TAYSin julkaisemaan tilastoon aivovammoista ja toteaa, että vakuutusalan tapa soveltaa Käypä hoito -suositusta aiheuttaa sen, että merkittävä joukko vakuutettuja tulee jäämään ilman asianmukaista korvausta.

A toteaa, että ennen vahinkoa hän on ollut keski-ikäinen, neuropaatista leuan alueen kiputilaa sairastava, mutta työelämässä täysipainoisesti työskentelevä henkilö. Hän on saanut kaatumistapaturman seurauksena kaksi erikseen lieväksi luokittuvaa vammaa, jotka ovat yhdessä aiheuttaneet hänelle täyden työkyvyttömyyden. Ilman onnettomuutta hän olisi hyvin todennäköisesti jatkanut onnettomuushetken työssään eläkeikään asti.

Lopuksi A huomauttaa vielä, ettei Vakuutuslautakunta ole omassa käsittelyssään sidottu vakuutusoikeuden antamiin tuomioihin, joka on myös annettu tapaturmavakuutusjärjestelmän perusteella, kun nyt asiassa on kysymys vastuuvakuutuksen perusteella käsiteltävästä vahingosta.

Vakuutuslautakunnan asiantuntijalausunnon jälkeen antamassaan lisäkirjelmässään A esittää näkemyksensä myös asiantuntijalausunnon asenteellisuudesta suhteessa uusiin A:n esiin nostamiin tutkimuksiin. A viittaa myös uudelleen kaikkeen aiemmin lausumaansa toistaen niissä lausutun. A toteaa edelleen, että lievien aivovammojen ja niskanretkahdusvammojen kohdalla tuntuu välillä unohtuvan, että haittaluokituksissa on määritelty korvaukseen oikeuttavaksi myös lievän aivovamman aiheuttama lievä jälkitila. A ei näe tarpeelliseksi lausua enemmälti asiassa, koska hän epäilee lautakunnan joka tapauksessa ratkaisevan asian pyytämänsä asiantuntijalausunnon mukaisesti.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä listaa kaiken käytettävissä olleen A:ta koskevan lääketieteellisen selvityksen ja kertaa sen olennaisiltaan osin.

Vastineessa vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että A on saanut 13.5.2015 sattuneessa tapaturmassa lievän aivovamman, josta on jäänyt hänelle lievä aivovamman jälkitila, josta on jäänyt hänelle haittaluokka 1 vastaava pysyvä haitta. Yhtiö toteaa vielä, että myös vakuutusoikeus on päätynyt samaan lopputulokseen A:n työtapaturmavakuutusta koskevassa asiassa. Vakuutusyhtiön mukaan myöskään A:n valituksessaan esittämät aivovammoja koskevat tutkimukset eivät osoita sitä, että vakuutusyhtiön asiassa tekemä päätös olisi ollut virheellinen. Lisäksi yhtiö painottaa, ettei asian ratkaisua voida muutenkaan perustaa yksittäisten tutkimusten varaan, vaan asiassa tulee noudattaa Käypä hoito -suositusta, johon on päädytty kaiken käytettävissä olevan tiedon perusteella.

Yhtiö toteaa vastineessaan, että vahingosta saatujen ensivaiheen tietojen mukaan vahinkotapahtumasta ei ole aiheutunut A:lle tajuttomuutta, muistiaukkoa eikä aivojen kuvantamisissa löytynyt vammoja. Myös A:ta koskevan neuropsykologiset löydökset ovat olleet lievät 21.5.2015. Aivovammaluokituksen kriteerien mukaan kyseessä on hyvin lievä aivovamma. Näiden edellä mainittujen perusteella vakuutusyhtiö katsoo, että A:lle on aiheutunut 13.1.2015 tapaturmasta lievä aivovamma ja sen jälkitilan aiheuttama pysyvä haitta, joka oikeuttaa enintään haittaluokan 1 mukaiseen pysyvän haitan korvauksen.

Niskan retkahdusvamman osalta vakuutusyhtiö toteaa vastineessaan, että vahinkotapahtumasta saatujen ensivaiheen tietojen mukaan A:lla ei ole ollut niskajäykkyyttä tai liikerajoitusta ja selkäranka on ollut aristamaton. A:lla on kuitenkin potilaskertomuksen 21.1.2015 mukaan todettu olevan selkeä niskajännitysperäinen päänsärky ja niskajännitykseen sopiva huimausoire. 19.3.2015 potilaskertomuksen mukaan A:n niska on ollut hyvin liikkuva eikä siinä ole ollut jäykkyyttä. Vakuutusoikeuden päätöksen mukaan todetut niskan alueen oireet ja löydökset eivät ole viitanneet niskalihasten venähdystä vaikeampaan vammaan. Näin ollen yhtiö katsoo edelleen, että keväällä 2016 todettu oirekuvan eteneminen ei sovi tapaturman 13.1.2015 aiheuttamaksi niskan retkahdusvammaksi. Kaularangan kuvantamistutkimuksissa ei näkynyt traumaperäisiä muutoksia tai kaularangan retkahdusvammaan viittaavaa, jotka olisivat aiheutuneet 13.1.2015 tapaturmassa. Yhtiön näkemyksen mukaan A:n niskaoireet eivät ole aiheutuneet 13.1.2015 tapaturmassa.

Vastineessa todetaan vielä lopuksi, että A:n on katsottava toipuneen aivovamman osalta työkykyiseksi 1.1.2016 alkaen. Tämän jälkeisen työkyvyttömyyden tai työkyvyn alenemisen vakuutusyhtiö katsoo johtuvan muista syistä kuin nyt käsillä olevasta vahinkotapahtumasta.

Edellä todetuin perustein vakuutusyhtiö pitää asiassa annettua korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuksenottajana olleella asunto-osakeyhtiöllä ei ollut asiassa kommentoitavaa.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa lääketieteellisen asiantuntijalausunnon neurologian erikoislääkäri, LT Ivan Marinkovicilta.

Lausunnossaan Marinkovic toteaa ensinnä, että lausuntoa antaessaan hänellä on ollut käytössä laajasti A:ta koskevia sairauskertomustietoja ja lääkärinlausuntoja. Marinkovic myös kertaa lausunnossaan A:ta koskevan olennaisen lääketieteellisen selvityksen.

Marinkovic viittaa lausunnossaan asian tapahtumatietoihin ja käytössä olevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja toteaa, että aivovamman vaikeusastetta määritellään kliinisen alkutilanteen ja kuvantamistutkimustulosten perusteella. A:lla on työtapaturman seurauksena ollut kaatuminen, jonka yhteydessä on voinut, huomioiden vahinkotapahtuma energia ja kliiniset alkutiedot, tulla korkeintaan erittäin lievä aivotärähdystasoinen vamma sekä korkeintaan erittäin lievä niskan venähdysvamma. Erittäin lievää aivovammaa vaikeammasta ei ole kliinisten esitietojen perusteella kysymys. Alkutilanteeseen ei ole liittynyt missään vaiheessa lyhyttäkään tajuttomuutta eikä niin ikään tiedossa ole mainittu muistiaukkoa. Lisäksi Marinkovic toteaa, että A:n pään MRI-tutkimuksen löydös on ollut normaali eikä traumaattisia muutoksia ole todettu. Tämä vahvistaa asiantuntijalääkärin mukaan käsitystä siitä, että tapauksessa on kysymys korkeintaan erittäin lievästä aivovammasta.

Marinkovic mainitsee myös, että A:n tapauksen diagnostiikassa on käytetty ns. DTI menetelmää, joka ei ole luotettava yksilötasodiagnostiikkaan eikä sen perusteella voida aivovamman suhteen tehdä hoidollisia eikä kuntoutuksellisia päätöksiä. Myöskään pelkästään neuropsykologisten tutkimusten perusteella ei pystytä spesifisti osoittamaan aivovammaan liittyvää poikkeavuutta, koska kysymyksessä on sensitivisyydestään huolimatta varsin epäspesifi tutkimusmenetelmä.

Asiantuntijalausunnon mukaan A:n oireiden ja työkyvyttömyyden osalta voidaan katsoa olevan vain teoriassa jonkinlaista syy-yhteyttä nyt käsillä olevaan vahinkotapahtumaan maksimissaan vuoden verran vahinkotapahtumasta lukien. Marinkovicin mukaan kyseiset vammat ovat sellaisia, joiden toipumisennuste on aivan erinomainen ja toipuminen tapahtuu pääsääntöisesti melko nopeasti ja jos näin ei tapahdu, niin silloin kyseessä ovat muut kuin varsinaiseen vahinkotapahtumaan liittyvät tekijät. Näkemyksensä tueksi Marinkovic viittaa myös osaltaan useisiin viime vuosien aikana julkaistuihin lääketieteellisiin tutkimusaineistoihin.

Marinkovic toteaakin, että mikä tahansa vahinkotapahtuma voi toimia laukaisevana tekijänä tietynlaisen oirevyyhtiin, jonka taas voida katsoa välttämättä olevan lääketieteellisesti suorassa syy-yhteydessä vahinkotapaturmaan. Monesti vahinkotapaturmien jälkitilan pitkittymiseen liittyvät muut kuin vahinkotapaturmasta suoraan johtuvat tekijät mm. heikko psykososiaalinen reservi, epäoikeudenmukaisuuden tunne, pitkittynyt sopeutuminen ja siihen liittyvät haasteet, vakuutuskiistasta aiheuttama kuormitus sekä esimerkiksi psyykkiset kuormitustekijät.  Sellainen oireilu kuitenkaan ei ole lääketieteellisesti suoraan selitettävissä vamman tyypillä tai laadulla vaan ennemminkin varsinaisella vammautumisen kokemuksella. Näin ollen, Marinkovic katsoo, että kyseinen oireisto on jollain tavalla tapaturmalla mahdollisesti triggeroitu, mutta sen ei voida katsoa olevan lääketieteellisessä suorassa syy-yhteydessä tapaturmaan.

Lopuksi Marinkovic toteaa, että A:lle on käsillä olevan vahinkotapahtuman seurauksena aiheutunut korkeintaan erittäin lievä tai lievä aivotärähdystasoinen vamma, josta toipuminen tapahtuu kokonaisuudessaan ja nopealla aikataululla. Marinkovicin näkemyksen mukaan vahinkotapahtumasta ei aiheudu aivovamman jälkitilasta aiheutuvaa pysyvää haittaa. Niin ikään Marinkovic katsoo, että A:lle on aiheutunut korkeintaan lievä niskan revähdysvamma, josta ei myöskään ole jäänyt korvattavaa pysyvää haittaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A:n neurologinen oireisto sekä kaularankaoireisto ja niiden aiheuttama työkyvyttömyys syy-yhteydessä 13.1.2015 vahinkotapahtumaan 1.1.2016 jälkeiseltä ajalta. Lisäksi kysymys on siitä, onko A:lle aiheutunut 13.1.2015 tapaturman yhteydessä sellainen aivovamma ja niskanretkahdusvamma, joka ylittää haittaluokan 1 mukaisen pysyvän haitan.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen

1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;

2) ansionmenetyksestä;

3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;

4) pysyvästä haitasta.

Lain 5 luvun 2 c §:n (16.6.2004/509) 1 momentin mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

Kiinteistönomistajan vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 322.1 mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuskirjassa mainitun kiinteistön omistajana toiselle aiheutetun henkilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutuksenottaja on vastuussa voimassa olevan oikeuden mukaan.

Asian arviointi

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan lähtökohtaisena velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan oireiston välinen syy-yhteys.

Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.

Selvyyden vuoksi Vakuutuslautakunta toteaa, että ei ole poikkeuksellista, että esimerkiksi juuri lääketieteen alalla esitetään toisistaan poikkeavia tutkimuksia tiettyjen vammojen syntymekanismeista tai kehittymisen syistä. Vakuutuslautakunta kuitenkin käsittelee riita-asioita osapuolten sille toimittaman kirjallisen materiaalin perusteella. Lautakunnan ratkaisusuositukset perustuvat sille esitetyn materiaalin objektiiviseen arviointiin sekä vakiintuneeseen lääketieteelliseen tutkimusaineistoon eikä esimerkiksi kysymystä haittaluokasta ratkaista vahingoittunutta hoitaneiden lääkäreiden antamien haittaluokka-arvioiden perusteella, vaan ratkaisu tehdään arvioimalla esitettyä asiakirjaselvitystä kokonaisuutena. 

Vakuutuslautakunta toteaa, että tapauksessa on osapuolten kesken riidatonta, että A:lle on aiheutunut vähintään haittaluokkaa 1 vastaava pysyvä haitta aivovamman jälkitilan seurauksena. A katsoo kuitenkin, että hänelle on aiheutunut aivovamman seurauksena vähintään haittaluokkaa 4 vastaava pysyvä haitta sekä niskanretkahdusvamman seurauksena vähintään haittaluokkaa 3 vastaava pysyvä haitta. Lisäksi A katsoo olevansa pysyvästi vähintään 50 % työkyvytön vahinkotapahtuman aiheuttaman oireiston seurauksena.

Lautakunta toteaa, että aivovammoihin liittyvän Käypä hoito -suosituksen mukaan aivovammoista johtuvat toimintahäiriöt ovat vaikeimmillaan heti vamman jälkeisinä viikkoina ja kuukausina ja lieventyvät sitten vähitellen enemmän tai vähemmän. Käsillä olevassa tapauksessa oireiden syntyminen on tapahtunut vähitellen ja oireet ovat pahentuneet ja jatkuneet ajan kuluessa lääketieteellisestä selvityksestä ilmenevällä tavalla.

Lautakunta toteaa, että aivovammojen arvioinnin osalta keskeinen merkitys on tapaturmamekanismin voimakkuudella, vahinkoa kärsineen alkuvaiheen oireilla (luotettavasti dokumentoidulla muistiaukolla ja tajuttomuudella), aivojen kuvantamistutkimusten löydösten tulkinnalla sekä myöhemmällä oirekuvalla. Sen sijaan kysymystä aivovamman olemassaolosta ei yleensä voida ratkaista vain, vaikkakin sinänsä myös aivovammaan mahdollisesti sopivien oireiden myöhemmän ilmenemisen perusteella. Tämän vuoksi neuropsykologisiin tutkimuksiin perustuvia havaintoja aivovammaan sopivista oireista ei pidetä yksinään riittävänä osoituksena aivovammasta. Näin sen vuoksi, että neuropsykologisissa tutkimuksissa todettavat kognitiiviset oireet ja suoritustason aleneminen voivat aiheutua myös muista syistä kuin aivovammasta. Neuropsykologisilla löydöksillä voi kuitenkin olla merkitystä silloin, kun myös muuta aivovamman olemassaolon puolesta puhuvaa selvitystä on käytettävissä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että sosiaali- ja terveysministeriön tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta antaman asetuksen (1649/2009) kohdan 6 (Aivot) mukaan aivovamman jälkitilan aiheuttamaa yleistä haittaa arvioitaessa on aina selvitettävä aivoihin kohdistuneen vamman vaikeus käyttäen hyväksi objektiivisia tietoja vamman varhaisvaiheen oireista ja tutkimuslöydöksistä. Näitä ovat tajunnan tason alenema, muistiaukon kesto, mikäli mahdollista arvioituna tuoreeltaan vamman jälkeen, ensiavussa tehdyt objektiiviset havainnot tajunnasta ja muusta neurologisesta tilasta sekä aivokuvausten tulokset. Alkuvaiheen vaikeusaste on yleensä yhteydessä jälkitilan vaikeusasteeseen. Jälkitilan aiheuttaman haitan määrittäminen vaatii yleensä perusteellista neurologista selvitystä erikoistutkimuksineen.

Haittaluokituksen aivovammoja koskevan osan nimikkeen ”Lievä aivovamman jälkitila” (haittaluokka 0–5) kuvauksen mukaan alkuvaiheen tiedot viittaavat lievään tai keskivaikeaan aivovammaan. Lievän aivovamman jälkitilaan liittyy lieviä pysyviä oireita, kuten päänsärkytaipumusta, muistin lievää epävarmuutta kuormituksessa sekä vähän alentunut rasituksensieto. Sosiaalinen toimintakyky on ennallaan. 

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan A on 13.1.2015 kaatunut liukkaalla lyöden takaraivonsa maahan. Lautakunnalle on toimitettu laajalti A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä 14.1.2015 alkaen.  Selvityksen mukaan A on hakeutunut kaatumistapahtumaa seuranneena päivänä päivystyspoliklinikalle arvioon. Päivystysteksteissä ei ole mainintaa tajuttomuudesta eikä muistiaukosta. 14.1.2015 otetussa pään TT-kuvantamistutkimuksessa ei myöskään havaittu traumaattisia muutoksia. 21.1.2015 A hakeutui uudelleen päivystykseen, jolloin todettiin, että A:n oirekuva sopii hyvänlaatuiseen asentohuimaukseen. Kertomuksessa ei edelleen ole mainintaa tajuttomuudesta tai muistiaukosta. A:lle tehtiin 28.1.2015 pään MRI-kuvaus, jossa ei ollut havaittavissa traumaattisia muutoksia. 30.1.2015 käynnin yhteydessä katsottiin, ettei A:lla ollut tarvetta neuropsykologisille tutkimuksille.

Aivovammapoliklinikan arviossa 19.3.2015 on todettu jälleen, ettei A:lla ole ilmeisesti ollut kaatumisen yhteydessä muistiaukkoa tai tajuttomuutta. Sen sijaan lausunnon mukaan A:lla on ollut poikkeavaa väsymystä sekä asentohuimasta, päänsärkyä ja oksettavaa oloa. A kuvaa lausunnossa myös näkökenttämuutoksia. Lausunnossa kuvataan A:n niskan olevan hyvin liikkuva eikä siinä ole todettavissa jäykkyyttä.

Neurologin määräämässä DTI-traktografiatutimuksessa 28.4.2015 todettiin poikkeavuuksia cingulumeissa ja frontaaliradoissa. Poikkeavuuksien etiologiasta ei ole radiologisesti otettu kantaa. Kuvauksen jälkeen annetussa E-lausunnossa 30.4.2015 todetaan, että kuvauksen poikkeamat sopivat diffuusiin aksonaaliseen vaurioon, johon myös A:n oirekuva sopii. Lausunnossa kuvataan, ettei A pärjää enää työssään. A on ohjattu neuropsykologiseen tutkimukseen.

12.5.2015 neuropsykologisen tutkimuksen mukaan A:lla on todettu vireystilan säätelyn häiriö, joka kuormituksen lisääntyessä ja jatkuessa aiheuttaa tiedonkäsittelyn tarkkuuden tehokkuuden ja nopeuden laskua. Toiminnan säätelyssä on A:lla todettu myös puutteita. Sekä tehtävän monotonisuus, että tekemisen vaatimustason vaihtelut heijastuivat suoriutumiseen. Työmuistin varainen prosessointi jäi A:lla hieman alentuneeksi. Lisäksi A:lla todettiin anomiaan sopivaa nimeämiseen liittyvää hitautta.

Silmälääkärin lausunnon 9.7.2015 mukaan A:lla on todettu tutkimuksissa normaali silmästatus.

Neurologisen kuntoutuksen loppuarviossa 24.3.2015 todetaan, että A:lla on työmatkalla tapahtunut aivovamma ja niskan retkahdusvamma. Lausunnossa todetaan myös, että A:lla on todettu kaularankavamman johdosta voimakasta päänsärkyä ja niskakipua sekä ääni- ja valoyliherkkyyttä, huimausta ja tasapainovaikeuksia. Samassa lausunnossa todetaan, että A:n toimintakyvyn rajoitteet haittaavat kotitöiden hoitamista ja A on joutunut luopumaan luottamustehtävistä sekä monista harrastuksista. Lausunnon mukaan myös A:n sosiaalinen elämä on kaventunut.

2.5.2017 tehdyssä kaularangan magneettitutkimuksessa todetaan, että kaularangassa A:n ryhti on kääntynyt kyfoosiin C4/5-diskusvälin kohdalla, joka on huomattavan degeneroitunut ja madaltunut tältä pohjalta. Myös alempana C5/6-välissä on todettavissa selvästi lievempiasteiset muutokset. Yläkaurarangassa tai kraniokervikaalijunktiossa ei ole todettavissa mitään posttraumaattiseksi sopivia muutoksia.

Uudessa TT-kuvannassa 3.4.2018 on ollut löydöksenä muun muassa Densin tyven tasolla oikealla puolella noin 4 millimetrinen vanhempi pyöreä/skleroosireunainen irtokappale, jonka tarkka luonne on epävarma. Lausunnon mukaan tämän vanha traumaattinen luonne on myös mahdollinen. E-lausunnossa 2.10.2020 todetaan A:n oireiden jatkuvan ja että A ei ole niskanretkahdusvamman ja huomattavan kognitiivisen oirekuvansa (väsymys, aistiyliherkkyys, huimaus, tasapainovaikeudet, kivut, pahoinvointi, kuormitusherkkyys) vuoksi kykeneväinen muuhun kuin lyhytaikaiseen toimimiseen avustajansa kanssa. Lausunnon mukaan A:n tilanne on pysyvä ja ettei kuntoutuksista huolimatta ole odotettavissa parannusta A:n työkykyyn.

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa A:n oireiston sekä 13.1.2015 sattuneen vahinkotapahtuman välisestä syy-yhteydestä, vahinkotapahtuman aiheuttaman työkyvyttömyyden kestosta sekä sen johdosta aiheutuneen pysyvän haitan korvaamisesta LTT Ivan Marinkovicilta, jonka mukaan A:lle ei käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen perusteella voida katsoa aiheutuneen aivovamman jälkitilan johdosta aiheutuvaa pysyvää haittaa eikä myöskään niskanretkahdusvamman seurauksena aiheutunutta pysyvää haittaa. A:n työkyvyttömyyden Marinkovic on katsonut olevan syy-yhteydessä käsillä olevaan vahinkotapahtumaan maksimissaan 1.1.2016 asti.

Lautakunta toteaa, että alkuvaiheen tiedot käsillä olevassa tapauksessa viittaavat korkeintaan lievään aivovammaan. Lievässäkin aivovammatapauksessa, diagnostisena kriteerinä on kuitenkin tajuttomuus ja ainakin hetkellinen ja selkeä muistiaukko. A:n tapauksessa tajuttomuudesta tai muistiaukosta ei ole varmuutta. Myös A:lle alkuvaiheessa tehdyssä pään alueen tietokonetomografiatutkimuksessa ja A:lle alle kuukauden kuluttua vahinkotapahtumasta tehdyssä pään alueen magneettitutkimuksessa ei ole nähty kallonsisäisiä tapaturmavammalöydöksiä. Niin ikään toukokuussa 2017 tehdyssä kaularangan MRI-tutkimuksessa ei ollut todettavissa posttraumaattiseksi sopivia muutoksia.

Vakuutuslautakunta toteaa, että lautakunnan aikaisemmassa ratkaisukäytännössään on katsottu, että DTI-magneettitutkimus eli traktografia ei ole yksilötasolla luotettavia aivovamman diagnostiikkaan liittyviä havaintoja antava tutkimus. Lautakunta ei ole voinut tehdä tässäkään tapauksessa vammoja koskevia päätelmiä A:lle tehdyn DTI-tutkimuksen havaintojen nojalla.

Vakuutuslautakunta toteaa, että määritettäessä tapaturmavammasta jäänyttä pysyvää haittaa, otetaan huomioon vain kirjallisesti esitetystä lääketieteellisistä selvityksistä ilmenevä vamman tai sen aiheuttaman toiminnanvajavuuden laatu. Käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon huomioiden Vakuutuslautakunta katsoo jääneen selvittämättä, että A:lla olisi jäänyt 13.1.2015 vahinkotapahtuman seurauksena haittaluokan 1 ylittävää pysyvää haittaa aivovamman jälkitilan johdosta tai niskanretkahdusvamman seurauksena. Samoin perustein asiassa jää osoittamatta, että A:n työkyvyttömyys aiheutuisi 13.1.2015 sattuneesta vahinkotapahtumasta 1.1.2016 jälkeiseltä ajalta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvausratkaisuun.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Karimäki
Korpiola
Rusanen