Tapahtumatiedot
Kiinteistönvälittäjä oli soittanut asiakkaalle perjantai-iltana 29.5.2020, että hän oli huomannut vuodon v. 1969 rakennetun omakotitalon keskikerroksen kylpyhuoneessa. Asiakas oli seuranneena lauantaina mennyt paikalle putkimiehen kanssa. Putkimies oli ottanut valokuvia ja korjannut vuotaneen putken. Asiakas oli tehnyt vakuutusyhtiön hätäpalveluun ilmoituksen vahingosta maanantaina 1.6.2020.
R. Oy:n 2.6.2020 tekemästä kosteuskartoituksesta laaditun raportin mukaan vettä oli suihkunnut seinälle ja siitä peilikaapin taakse ja sieltä rakenteisiin. Seinää oli kastunut noin 2 m2, lattiaa noin 0,5 m2 sekä lämmönjakohuoneen seinää noin 1 m2 sekä kattoa noin 2 m2.
RM. Ky oli 8.6.2020 tehnyt tarkastuksen kylpyhuoneen seinälaatoituksen osalta. Tarkastusraportin mukaan allaskaapin kohdalta oli irrotettu seinälaatta tarkempiin tutkimuksiin. Laatasta oli poistettu maalia ja alta oli paljastunut laattamalli, joka oli ollut yleisesti käytössä 1980-luvulla ja vähän myös 1990-luvun alkupuolella.
Vakuutusyhtiö oli 17.6.2020 korvauspäätöksessään evännyt korvauksen rajoitusehtojen kohdan 4.12 perusteella. Sen mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta. Vakuutusyhtiö on viitannut Suomen rakentamismääräyskokoelmaan C2, 1.7.1976, jonka mukaan kylpyhuoneen vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrin.
Asiakkaan valituksen jälkeen vakuutusyhtiö on sisäisessä muutoksenhakumenettelyssään tehnyt (7.8.2020) ratkaisun, jossa ei ole katsottu olleen perusteita epäävän korvauspäätöksen muuttamiselle. Vuotokohta on ollut pesuhuoneessa suihkun roiskevesialueella. Rakentamismääräysten mukaan veden tunkeutuminen rakenteisiin haitallisessa määrin tulee pesutiloissa estää. Allaskaapin takaa irrotetun laatan perusteella voitiin todeta, että laatan takaa oli puuttunut vedeneriste alueella, jossa sitä oli edellytetty. Puutteellinen vedeneristys on mahdollistanut vuotoveden pääsyn rakenteisiin siitäkin huolimatta, että kyse on ollut normaaliin suihkuveteen nähden poikkeuksellisesta pistemäisestä vesisuihkusta. Kysymys on siten vakuutuksen rajoitusehdon piiriin kuuluvasta tilanteesta, jossa rakenteen puutteellisuus on vaikuttanut vahingon syntymiseen. Rakenteiden kastuminen ei ole kotivakuutuksesta korvattava vahinko.
Vakuutusyhtiö oli päätöksessään viitannut Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn ratkaisuun FINE-018852 (2019), jonka perusteluissa lautakunta on todennut, että vuotoveden pääsy lattialta pesutilan ja saunan rakenteisiin merkitsee sitä, että vettä on vuotanut vedeneristeen läpi tai putkistojen ja rakenteiden liittymäkohdista. Myös pesuhuoneen seinärakenteen olisi sovellettavien rakentamisnormien ja –ohjeiden mukaan tullut estää veden haitallinen tunkeutuminen rakenteeseen ja ympäröiviin tiloihin. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut, ja vesi oli päässyt rakenteisiin. Rakenteiden kastuminen ei ollut vakuutuksesta korvattava vahinko.
Asiakkaan valitus
Asiakas vaatii vakuutusyhtiötä korvaamaan remontin, jota ei vielä ollut aloitettu, tai vastaavasti korvaamaan 20.000 euroa vähentämällä siitä omavastuuna enintään 3.500 euroa. Kylpyhuoneen käyttövesiputkeen oli tullut pistesyöpymä, josta oli suihkunnut paineella vettä kaakelin saumaan lävistäen mahdollisen eristeen ja kastellut rakenteita. Ylivuotava vesi oli valunut seinää pitkin viemäriin.
Asiakas perustelee kantaansa sillä, että wc:n laatoitus oli tehty rakennusaikaisten määräysten mukaisesti. Sen oli tehnyt talon alkuperäinen omistaja. WC-kylpyhuone oli pitänyt 30 vuotta normaalin käytön aiheuttamaa vesi- ja roiskekuormaa, mutta ei pistesyöpymästä tulevaa suihkupainetta suoraan laatan saumaan. Asiakas oli arvellut, että laatat oli asennettu joskus 1990-luvulla. Pistesyöpymä oli käyttövesiputkessa 190 cm korkeudella. Kylpyhuoneen lattia oli uusittu 2013-2015 sattuneen vuotovahingon jälkeen.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö katsoo, että vahinko ei kuulu vakuutuksen korvauspiiriin. Kylpyhuoneen seinän tulee olla kosteudenkestävä. Seinän läpi saa päästä vettä, mutta siitä ei saa olla haittaa. Kyse on lähinnä mikroskooppisen pienestä vesihöyrystä, joka liikkuu rakenteen läpi sitä vahingoittamatta. Jos seinään kohdistuu vesisuihku ja vesi menee rakenteeseen aiheuttaen haittaa, rakenne on silloin vääränlainen. Vesi on tullut laatoitukselle ja siitä imeytynyt rakenteeseen.
Laatoituksen takana ei ole ollut vedeneristystä. Vuotokohta on ollut suihkun roiskevesialueella. Vuotovahinkoa ei olisi syntynyt, jos kylpyhuoneen vedeneristys olisi tehty sen ajan rakentamismääräysten mukaisesti.
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn ratkaisussa (FINE-018852, 2019) on mainittu, että myös pesuhuoneen seinärakenteen olisi sovellettavien rakennusnormien ja –ohjeiden mukaan tullut estää veden haitallinen tunkeutuminen rakenteeseen ja ympäröiviin tiloihin. Tässä tapauksessa on kysymys nimenomaan tällaisesta tilanteesta.
Selvitykset
Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut R. Oy:n raportti 2.6.2020 tehdystä vahinkokartoituksesta ja RM. Ky:n 24.6.2020 päivätty raportti 8.6.2020 tehdystä tarkastuksesta.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, voiko vakuutusyhtiö evätä korvauksen vetoamalla ehtojen kohdassa 4.12 olevaan rakennus-, valmistus- tai työvirhettä sekä vedeneristyksen puutteellisuutta koskevaan rajoitusehtoon.
Osapuolet ovat eri mieltä siitä, oliko rikkoutunut putki ollut roiskevesialueella ja oliko kylpyhuoneen seinän rakenne ollut rakentamisaikana voimassa olleiden määräysten ja ohjeiden mukainen vedeneristys.
Sovellettavat vakuutusehdot
Vakuutusturvan sisältö ja korvattavat vakuutustapahtumat – kohdan (3) mukaan kohteelle voi valita laajan, perus- tai suppean vakuutusturvan. Turvan taso voidaan valita erikseen kullekin vakuutukseen sisällytettävälle rakennukselle ja irtaimistoryhmälle. Turvan taso vaikuttaa vakuutusturvan laajuuteen ja vakuutusmaksuun. Turvan taso merkitään vakuutuskirjaan ja vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneita vahinkoja korvataan sen mukaisesti.
Ehtojen kohdan 3.1 ensimmäisen kappaleen mukaan Laaja Kotivakuutus korvaa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot. Poikkeuksellinen tulvavahinko korvataan kohdan 3.4.6 mukaan. Toisen kappaleen mukaan tyypillisiä korvattavia vahinkoja ovat palovahingot, sähköilmiö- ja vuotovahingot, varkaudet, murrot, ilkivalta- ja myrskyvahingot sekä rikkoutumisvahingot.
Vakuutusehtojen kohdan 4 (Vakuutustapahtumiin liittyvät yleiset rajoitukset) mukaan rajoitukset koskevat kaikkia vakuutusturvan tasoja.
Ehtojen kohdan 4.12 (Rakennus-, valmistus- tai työvirhe) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle tai irtaimistolle itselleen
- suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö-, toimitus- tai työvirheestä
- rakenne-, valmistus- tai aineviasta
- perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta
- rakenteen tai asennuksen keskeneräisyydestä tai puutteellisuudesta
- kun vesi on päässyt rakenteisiin lattiakaivon tai sen korokerenkaan tai märkätilan putkiläpivientien vuotamisesta tai vedeneristyksen puutteellisuudesta
- vesistö- tai merivesitulvasta tai niiden seurauksena jäiden liikkumisesta, jos rakennus on rakennettu ilman laissa säädettyä lupaa tai luvan vastaisesti.
Viranomaismääräykset ja –ohjeet
Suomen rakentamismääräyskokoelma, C2, Veden- ja kosteudeneristys, Määräykset, voimassa 1.7.1976 alkaen:
Kohta 2.2.3 Kylpyhuoneen, pesutuvan ja vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei vettä pääse tunkeutumaan ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrin.
RIL 107, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto, Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet, 1976:
Kohta 2.3 Märkien huonetilojen rakenteet:
Märkä huonetila on huone tai tila, jossa veden poistaminen lattialta on tarpeen. Veden poistamiseksi on lattian kaltevuuden oltava yleensä vähintään 1:100.
Märkien huonetilojen lattioissa on oltava vedeneristys. […] Tarvittaessa on myös märkien huonetilojen seinissä oltava vedeneristys.
Vedeneristystä ei tarvita, jos rakenne on vedenpitävä.
Vedeneristyksenä voidaan käyttää yhtä bitumikermiä. Jos mahdollisista vuodoista on huomattavaa haittaa, tulee käyttää vähintään luokan D mukaista kermieristystä.
Valmiissa rakenteessa kermieristyksellä on yleensä oltava suojakerros.
Jos lattiaan kohdistuvat käytöstä johtuvat mekaaniset rasitukset ovat vähäisiä, vedeneristyksenä voidaan käyttää esimerkiksi vedenpitävää muovimattoa, joka samalla on lattianpäällyste. Maton vedenpitävän kerroksen tulee olla vähintään 1,5 mm.
Vedeneristys on päätettävä seinälle kohdan 2.96 mukaisesti siten, että seinää pitkin valuva vesi ei pääse eristyksen taakse.
Putkien sijoittamista märkien huonetilojen lattioihin on vältettävä korroosiovaaran takia.
Märkien huonetilojen seinien ja kattojen on oltava kosteutta kestäviä ja sellaisia, ettei niihin tai niiden läpi pääse tunkeutumaan vettä haitallisessa määrin. Seinä- ja kattorakenteissa on tarvittaessa oltava höyrynsulku.
Kohta 2.96 Märkien huonetilojen rakenneyksityiskohtia
Märkien huonetilojen lattioiden vedeneristys on ulotettava siihen korkeuteen, mihin veden vaikutus ulottuu, kuitenkin yleensä vähintään 50 mm valmista lattiapintaa ylemmäksi. Kynnysten kohdalla on eristys nostettava vähintään 20 mm viereistä lattiapintaa ylemmäksi.
Putkien yms. lävistykset on vedeneristyksen kohdalla tehtävä vedenpitäviksi. Käytettäessä muovi- tms. mattoa vedeneristyksenä on eristys putkien lävistyksen kohdalla nostettava 50 mm lattiapintaa ylemmäksi esimerkiksi erillistä liitoskappaletta käyttäen.
Lattiakaivojen ja vedeneristyksen liitoksen on oltava vedenpitäviä.
Käytettäessä E- tai F-luokan kermieristystä on laipan leveyden oltava vähintään 100 mm, vrt. 2.3 ja 2.672.
Asian arviointi
Vakuutuslautakunta toteaa, että rajoitusehtoon vetoavalla vakuutusyhtiöllä on asiassa näyttövelvollisuus siitä, että kylpyhuoneen seinän rakenne oli ollut rakentamisaikana noudatetun hyvän rakennustavan ja tuolloin voimassa olleiden määräysten ja ohjeiden vastainen, tai että vahinko on aiheutunut vedeneristeen puutteellisuudesta.
Esitetyn selvityksen mukaan kylpyhuoneen seinälaatoitus oli tehty 1980 luvulla tai 1990-luvun alkupuolella siten, että rakennusaikana on noudatettu Suomen rakentamismääräyskokoelman C2, 1.7.1976 voimaan tulleita veden- ja kosteudeneristysmääräyksiä.
Korvauspäätöksissään vakuutusyhtiö on viitannut rajoitusehtoon, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut perustamis- tai rakennusvirheestä taikka rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta. Aiheutunutta vuotovahinkoa ei olisi syntynyt, jos kylpyhuoneen vedeneristys olisi tehty sen ajan rakennusmääräysten mukaisesti.
Vakuutusyhtiö on lisäksi katsonut, että rakentamisaikana voimassa olleet ohjeet ja määräykset ovat edellyttäneet suihkun roiskevesialueella seinässä vedeneristystä ja sitä, että kylpyhuoneen seinän rakenteen olisi tullut estää veden tunkeutuminen rakenteisiin haitallisessa määrin. Roiskevesialueena vakuutusyhtiö on pitänyt 2 metriä suuntaansa suihkusta. Koska kyseisen kylpyhuoneen lattian mitat ovat olleet 2 m * 1,45 m, koko tila on ollut roiskevesialuetta.
RK. Ky:n on raportissa esitettyjen johtopäätösten mukaan laatoituksen takana ei ollut vedeneristystä, eikä sen käyttö ollut pakollista laattojen asennusaikana ennen 1990-luvun puoliväliä. Vedeneristyksen käyttö oli yleistynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen ja määräykset niiden käytöstä olivat astuneet voimaan 1.1.1999. Johtopäätöksissä on myös todettu, että seinissä oli 1980-luvulta lähtien ollut käytössä kosteussulkusively, jonka olemassaoloa on yleensä vaikea todentaa jälkikäteen rakenneavauksen yhteydessä. Kosteussulku ei toimi vedenpaine-eristeenä, eikä sitä ole sellaiseksi suunniteltu. Laatoituksen pinta on ehkäissyt tilassa normaalisti käytetyn veden pääsyn rakenteisiin, mutta se ei ole estänyt putkirikosta aiheutuneen paineisen/pistemäisen vesisuihkun pääsyä sauman kautta rakenteisiin. Tarkastuksen tehneen henkilön mukaan laatoitus, jonka sauma ei ole vesitiivis, oli estänyt jo kymmeniä vuosia suihkuveden pääsyn rakenteisiin, millä perusteella hän toteaa, että vuoden 1976 määräysten taso oli täyttynyt.
Vakuutuslautakunta toteaa, että vuoden 1976 kosteus- ja vedeneristysmääräysten mukaan kosteiden tilojen vedeneristysvaatimuksiin oli kuulunut lattian vedeneristys ja seinien kosteussulku. Kosteussulkuna oli yleisesti käytetty vesiohenteisia muoviemulsioita. Kylpyhuoneen, pesutuvan ja vastaavan tilan vedenpoisto ja rakenteet tuli suunnitella ja rakentaa siten, ettei vettä päässyt tunkeutuman ympäröiviin huonetiloihin ja rakenteisiin haitallisessa määrin. Täyttä vedenpitävyyttä ei vaadittu. Myös vakuutusyhtiö on katsonut, että rakenne oli voinut mahdollistaa veden pääsyn seinän läpi, jos siitä ei ollut haittaa.
Vakuutusyhtiö on katsonut vuotokohdan olleen suihkun roiskevesialueella, mutta yhtiö ei ole tarkemmin perustellut väitettään. Valokuvien mukaan rikkoutunut putki on ollut suihkualueen viereisessä tilassa siten, että tilojen välissä on ollut lasinen seinämä estämässä veden roiskumista viereiseen tilaan. Lisäksi vesiputki on ollut korkeammalla kuin missä suihkutilan seinään kiinnitetty suihkupää on ollut. Vakuutuslautakunta katsoo jääneen osoittamatta, että vuotokohta on tässä tapauksessa ollut roiskevesialueella. Näin on siitä huolimatta, että vuotokohdan ja suihkutilan välinen etäisyys on ollut vähemmän kuin 2 metriä vaakasuunnassa tarkasteltuna.
Vakuutuslautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että rakentamismääräykset ja -ohjeet tai hyvä rakennustapa olisivat asentamisajankohtana edellyttäneet nyt kiistanalaisen seinärakenteen vedeneristämistä tuolloin yleisesti käytetyn kosteussulun sijasta. Kosteussivelyn tarkoituksena on ollut estää tilan tavanomaisen käytön yhteydessä syntyvän kosteuden siirtyminen rakenteisiin haitallisessa määrin. Kylpyhuoneen suihkutilan rajaaminen lasiseinämällä ja pinta-asennettujen vesijohtojen sijainti suihkutilan vedenkäytöstä mahdollisesti syntyvän roiskeveden vaikutuksen yläpuolella ovat lautakunnan käsityksen mukaan estäneet kosteuden haitallisen siirtymisen rakenteisiin, kuten vuoden 1976 määräykset ovat edellyttäneet.
Erityisesti RK. Ky:n raportissa esitettyjen johtopäätösten perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole osoittanut seinärakenteen olleen rakennusaikana noudatettujen määräysten ja ohjeiden tai hyvän rakennustavan vastainen taikka muutoin virheellinen. Koska vakuutusyhtiön esittämät rakentamismääräykset ja -ohjeet eivät ole pakottavasti edellyttäneet kylpyhuoneen seinän vedeneristämistä, Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö voi evätä korvausta sillä perusteella, että kyse olisi ollut vedeneristeen läpi vuotaneen veden aiheuttamasta vahingosta.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa kylpyhuoneen käyttövesiputken vuodosta aiheutuneen vahingon vakuutusehtojen mukaisesti.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
puheenjohtaja Bygglin
sihteeri Pellikka
Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho