Tapahtumatiedot
Vakuutuskirjan 29.5.2015 mukaan A:n kotivakuutuksella oli ollut vakuutettuna varastoituna koti-irtaimistona puutavaraa ym. rakennustarviketta ja kesämökin rakenteet vakuutuspaikassa H-tie 4. Muuna omaisuutena oli lisäksi vakuutettuna useita rekisteristä poistettuja ajoneuvoja.
Osoitteessa H-tie 4 sijaitsevassa teollisuushallissa oli 2.11.2015 tulipalo, jossa hallissa ollutta irtaimistoa vaurioitui. A haki korvausta vahingosta kotivakuutuksestaan. Kertakorvaussopimuksen 23.3.2017 mukaan vakuutusyhtiö maksoi korvauksena harrasteajoneuvoista 4.850 euroa. Korvausta auton varaosista ja rakennustarvikkeista maksettiin korvauspäätöksen 23.5.2017 mukaan 2.000 euroa. Päätöksen mukaan korvaus perustuu siihen, että omaisuudella on vahingon jälkeen merkittävä jäännösarvo ja omaisuus on puhdistettavissa. Puutavara on ollut vakuutettuna koti-irtaimistona kesämökin rakentamista varten. Merkittävä osa tavaroista ei ole kesämökin rakentamiseen, vaan on selvästi myyntivarastoa, joka ei kuulu koti-irtaimiston piiriin.
A haki muutosta ajoneuvojen osia ja rakennustarvikkeita koskevaan korvauspäätökseen vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. A:n korvausvaatimus rakennustarvikkeista oli vakuutuskirjan mukaista enimmäiskorvausmäärää vastaava 50.000 euroa ja harrasteajoneuvojen osista enimmäiskorvausmäärä vastaava 20.000 euroa laillisine viivästyskorkoineen. A:n mukaan tavara oli pääosin uutta, eikä sillä ole enää vahingon jälkeen jäännösarvoa. Omaisuus ei ollut puhdistettavissa. Rakennustarvikkeet ovat A:n henkilökohtaista omaisuutta ja ne on hankittu hänen omaan käyttöönsä.
Korvauspäätöksessään 28.6.2017 vakuutusyhtiö totesi A:n omistavan yhdessä veljensä kanssa muassa autojen varaosia myyvän X-Tarvike Oy:n. Irtaimistoluetteloiden ja valokuvien perusteella vakuutusyhtiö ei pidä uskottavana A:n väitettä, siitä että kyse olisi ollut pelkästään A:n henkilökohtaisessa omistuksessa olleista harrasteajoneuvon osista ja puutavarasta. A on ostanut konkurssipesien loppuvarastoja ja mikäli ne on ostettu yrityksen varoilla, niitä ei voida lukea A:n henkilökohtaiseksi irtaimistoksi. A:lla on näyttövelvollisuus siitä, mikä oli henkilökohtaista omaisuutta. Todisteena voi olla esim. ostokuitti, josta selviää tavaran ostaja. Vahinkotarkastajan mukaan puutavaranippujen päällä olevat laudat ja lankut ovat kärsineet savu- ja nokivaurioita. A:lla on näyttövelvollisuus siitä, että vahingon määrä on vakuutusyhtiön maksamaa korvausta suurempi.
Uudessa oikaisuvaatimuksessaan A vetosi siihen, että kaikki tavarat on vakuutettu tässä vakuutusyhtiössä vuonna 2015, jolloin vakuutusyhtiön edustaja on nähnyt riidanalaiset omaisuuserät ja hyväksynyt ne vakuutettaviksi. Kaikki tavara on A:n henkilökohtaista omaisuutta. Tavara on vakuutettu jälleenhankintahinnan mukaan. Kaksi yritystä on antanut puhdistusarviot, joiden mukaan vaurioituneiden tavaroiden puhdistaminen ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista. Oikaisuvaatimukseen on liitetty X-tarvike Oy:n edustaja B:n todistus, jonka mukaan A:n tulipalossa tuhoutuneella omaisuudella (ajoneuvojen varaosat ja tarvikkeet) ei ole mitään tekemistä X-tarvike Oy:n liiketoiminnan kanssa. Oikaisuvaatimukseen on liitetty myös C:n todistus siitä, että C on varastoinut A:n omaisuutta omistamassaan korjaamorakennuksessa, josta omaisuus on kesän 2015 aikana siirretty A:n pyynnöstä A:n omistamaan teollisuushalliin, joka sijaitsee osoitteessa H-tie 4. C:n mukaan kyseiset tavarat ovat olleet hänen korjaamorakennuksessaan jo ennen X-tarvike Oy:n perustamista, eivätkä tavarat voi C:n käsityksen mukaan olla muiden kuin A:n omaisuutta.
Vakuutusyhtiö viittasi tiedonannossaan 28.6.2017 annettuun korvauspäätökseen ja toisti siinä esitetyt seikat. A:n esittämät todistukset eivät ole riittävän luotettava selvitys palossa tuhoutuneen omaisuuden omistajasta. Korvauspäätöstä ei muuteta.
Asiakkaan valitus
A vaatii 2.10.2020 vireille tulleessa lausuntopyynnössään 50.000 euron korvausta puutavarasta ja rakennustarvikkeista ja 20.000 euron korvausta harrasteajoneuvojen osista, kummankin osalta laillisine viivästyskorkoineen 2.12.2015 alkaen. Korvauksista voidaan vähentää aiemmin maksettu 2.000 euroa.
A toistaa valituksessaan aiemmissa oikaisupyynnöissään riidanalaisten omaisuuserien vakuuttamisen, käyttämättömyyden ja jäännösarvon osalta esittämänsä seikat. Kaikki irtain omaisuus, josta on vaadittu korvausta, on A:n omaa henkilökohtaista omaisuutta, jollaiseksi se on myös vakuutusta otettaessa yksilöity. Tavaraa on hankittu 2000-luvun alusta alkaen yli 10 vuoden aikana. Ostokuitteja ei ole tallella. Tavaraa ei ole ostettu minkään yhtiön rahoilla.
Valituksessa katsotaan että omaisuuden hallinta luo omistajaolettaman siten, että irtaimen omaisuuden omistajana pidetään sen haltijaa, ellei toisin osoiteta. Kyseistä A:n omistamaa omaisuutta ei ole merkitty J Oy:n, X-Tarvike Oy:n tai minkään muunkaan yhtiön kirjanpitoon (taseeseen). Kukaan muu kuin A ei ole väittänyt olevansa tavaran omistaja. Kun hallinta itsessään luo omistajaolettaman, ei voida edellyttää, että jo pidemmän aikaa sitten hankitusta irtaimesta omaisuudesta tulisi esittää ostokuitit omistusoikeuden osoittamiseksi. Omaisuus on edelleen olemassa ja yksilöitävissä. Se on valokuvattu ja tarkastettukin vakuutuksenantajan toimesta useaan otteeseen. A katsoo täyttäneensä asiassa vakuutussopimuslain 69 §:n mukaisen selvitysvelvollisuutensa. A viittaa myös X-tarvike Oy:n ja C:n antamiin lausuntoihin, jotka vahvistavat osaltaan, että kyse on A:n omaisuudesta.
Vakuutusyhtiön vastineen johdosta antamassaan lausumassa A katsoo olevan täysin todistettavissa, että varaosat ovat olleet hänen omaisuuttaan jo ennen kuin X-Tarvike Oy on edes perustettu. Tästä on olemassa ainakin A:n isän lausunto. Omaisuutta ei ole viety minkään edellä mainitun yhtiön taseeseen. Sillä, että kirjanpito olisi väitetysti todettu joltakin osin epäluotettavaksi, ei tulisi olla arvioinnissa ratkaisevaa vaikutusta. A ei ole väittänytkään, että kirjanpitoon sisältymättömyys sellaisenaan osoittaisi omaisuuden kuuluvan hänelle. Se lähinnä tukee omistajaolettamaa. Mikään muu taho ei ole väittänyt omistavansa po. irtainta omaisuutta. Näin ollen ei voida puhua siitä, että omistusoikeus olisi jotenkin riitainen.
Vakuutusyhtiön edustaja on tehnyt vakuutussopimuksen nähtyään vakuutuksen kohteena olevan tavaran, eikä hän ole tuolloin millään tavoin kyseenalaistanut A:n omistusoikeutta. Vakuutusyhtiön voidaan katsoa olleen ennen vakuutussopimuksen tekemistä tietoinen, ja myöntämällä vakuutuksen hyväksyneen, että omaisuuden omistaja on A. Vakuutusyhtiön mainitsemat tuomiot, yhtiöt tai kirjanpito eivät koske A:n henkilökohtaista omaisuutta. Tuomioista ei ilmene mitään sellaista joka kumoaisi A:n omistusoikeuden. A on itse maksanut vakuutusmaksua tavaroista, mikä sekin on selvä osoitus siitä, että tavarat ovat hänen omaisuuttaan. Jos tavara olisi yhtiön omaisuutta, olisi A voinut vakuuttaa sen yhtiön ottamalla vakuutuksella, jolloin vakuutusmaksujen vähennyskelpoisuus olisi tuonut taloudellista säästöä. Tämäkin seikka osoittaa, ettei kyse ole ollut yhtiöiden omaisuudesta. Vakuutusyhtiö ei ole pystynyt saattamaan todennäköiseksi, tai edes mahdolliseksi, mikä yksittäinen taho olisi kunkin omaisuuden omistaja. A katsoo, että hän on esittänyt asiassa sellaisen selvityksen, jota häneltä kohtuudella voidaan vaatia.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset perusteettomina. Palovahinko on tapahtunut J Oy – nimisen yhtiön omistamassa teollisuushallissa (osoite H-tie 4). Vahingon tapahtuessa A:lla oli vakuutusyhtiössä kotivakuutus, jolla oli vakuutettuna muun ohessa em. teollisuushallissa olevaa puutavaraa ym. rakennustarviketta, kesämökin rakenteita, harrasteajoneuvojen osia sekä rekisteristä poistettuja ajoneuvoja: 3 kpl Suzuki S 1 -mopedeja, 3 kpl Mobylette -mopedeja, Ju-nior-katukiihdytyspyörä, Fiat 1000 vm. -50, Saab 96 ja Suzuki 100 vm. -70.
Vakuutusyhtiön mukaan asian ratkaisemisen kannalta on keskeistä, onko palovahinko kohdistunut sellaiseen omaisuuteen, johon A:lla on omistusoikeus. Mikäli A osoittaa luotettavalla tavalla omistusoikeutensa palossa vahingoittuneeseen omaisuuteen (rakennustarvikkeet ja ajoneuvojen varaosat), vakuutusyhtiö käsittelee vahingon uudelleen vahingon määrän osalta. Vakuutusyhtiö pitää sinänsä riidattomana, että varaosien arvonalenema palon vuoksi on suurempi kuin vakuutusyhtiön maksama korvaus, vaikka varaosilla on vakuutusyhtiön käsityksen mukaan sinänsä merkittävä jäännösarvo. A ei ole kuitenkaan tähän mennessä ole tuonut esille seikkoja, joiden nojalla hänen omistusoikeutensa esineisiin on mahdollista vahvistaa.
Vakuutusyhtiön vastineessa viitataan hovioikeuden rikosasiassa antamaan tuomioon 27.2.2019. Hovioikeuden tuomiosta ja käräjäoikeuden aiemmin asiassa antamasta tuomiosta ilmenee, että A:n osaksi omistama X-tarvike Oy harjoitti varaosakauppaa ja tavaran myyntiä. X-tarvike Oy:n vaihto-omaisuutta säilytettiin samassa hallissa, jonka palon vuoksi A nyt vaatii korvausta samantyyppisestä henkilökohtaisesta omaisuudestaan (auton varaosat) kuin yhtiön vaihto-omaisuus.
Vakuutusyhtiö katsoo, että tavaran hallinta ei tässä tapauksessa luo omistajaolettamaa. Yhtiö tuo esille, että po. hallissa on ollut myös 19.7.2014 tulipalo, joka on käsitelty erillisenä vahinkotapahtumana. Vakuutusyhtiö on maksanut J Oy:lle kertakorvauksen tämän tulipalon vuoksi. A kertoi vakuutusyhtiön vakuutustutkijalle 27.11.2015, että tässä aiemmassa tulipalossa tuhoutui konepajatoiminnan lisäksi A:n veljen ja tämän yrityksen omaisuutta sekä lisäksi hänen omiin autoharrastuksiinsa liittyvää omaisuutta. A kertoi myös, että hän on vuoden 2014 palon jälkeen ostanut omaisuutta mm. neljän eri yrityksen pakkohuutokaupoista. Kyse on ollut muun muassa autojen varaosia ja moottoripyöriä myyvistä liikkeistä.
Hovioikeuden tuomiosta ilmenee myös, että siinä mainittujen yhtiöiden tavarahankintoja rahoitettiin eri tahojen varoin, sen mukaan kenellä oli rahaa. Tuomion perusteluista ilmi käyvällä tavalla X-Tarvike Oy:n, Koneurakointi P:n ja J Oy:n kirjanpito ei ole ollut luotettavalla pohjalla. Vakuutusyhtiön mielestä em. yritysten kirjanpitoa ei voi pitää luotettavana todisteena arvioitaessa rakennustarvikkeiden ja varaosien omistusoikeutta, vaan A:n tulee henkilökohtaisesti osoittaa hankintojen tapahtuneen hänen omilla varoillaan. Tässä tapauksessa se seikka, että omaisuus ei ole yhtiön taseessa, ei osoita omaisuuden kuuluvan A:lle.
Vaurioituneen omaisuuden laadun osalta vakuutusyhtiö on tuonut esille, että puutavaran ja ajoneuvojen varaosien lisäksi hallissa säilytettiin useita lavoja palkkikenkiä, säätöjalkoja, WC-kalusteita, parkettia, laminaattia, kattolevyjä, eristettä, terassilautojen kiinnikkeitä, varaaja, käytetty kiuas jne. Hallissa oli myös suuri määrä Fiatin ja Lancian osia kuten vesipumppuja, lisävaloja, tiivisteitä, kytkimiä, jousia, jarruja, yleisosia, polttimoja, latureita ja suodattimia. Tällaista tavaraa oli hallissa kaikkiaan 11 trukkilavallista. Kyse oli yksittäisistä osista. Tuotteiden suuri määrä viittaa siihen, että ne olivat ensisijaisesti yritystoiminnan vaihto-omaisuutta ja siten tarkoitettu muuhun kuin A:n yksityiseen käyttöön. Vakuutusyhtiön mukaan näin suurille määrille yksittäisiä tuotenimikkeitä ei ole muuta kuin liiketoiminnallista käyttöä.
Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys. Sikäli kuin A on henkilökohtaisesti ostanut korvattavaksi vaatimansa irtaimet esineet omaan käyttöönsä, hän on maksanut myyjälle suorituksen ja kaupasta on todennäköisesti laadittu kuitti tai kauppakirja. Jos A:lla ei enää ole tällaisia asiakirjoja, hän voi vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan osoittaa nostaneensa varat kauppoihin omalta tililtään ja toimittaa vakuutusyhtiölle jäljennökset tiliotteista, joista ko. tilitapahtumat käyvät ilmi. Selvityksen puuttuessa vaurioituneen irtaimen omaisuuden omistajan osoittaminen edellyttäisi vakuutusyhtiön käsityksen mukaan asianosaisten ja todistajien kuulemista henkilökohtaisesti valan tai vakuutuksen nojalla. Vakuutusyhtiö katsoo, että perusteita lisäkorvauksen maksamiselle ei tässä vaiheessa esitetyn selvityksen perusteella ole olemassa.
Vakuutuslautakunnassa on ollut vireillä myös J Oy:n yritysvakuutusta ja keskeytysvakuutusta koskeva riita-asia (asianumero FINE-035254), jossa on ollut kyse samassa tulipalossa vaurioituneen yritysomaisuuden vaurioitumisen johdosta maksettavasta korvauksesta. Vakuutusyhtiö on tuossa asiassa antamassaan vastauksessa viitannut nyt käsiteltävässä asiassa antamaansa vastineeseen.
Päätös
Kysymyksenasettelu
Kysymys on A:n kotivakuutuksella vakuutetulle irtaimistolle aiheutuneen vahingon määrää koskevasta riidasta. Lähemmin tarkasteltuna kyse on siitä, onko A osoittanut, että palovahingossa vaurioituneet teollisuushallissa olevat varaosat ja tarvikkeet ovat hänen omaisuuttaan, joka on kotivakuutuksella vakuutettua. Toissijaisesti kysymys on vaurioituneiden esineiden puhdistamiskelpoisuudesta ja esineiden jälleenhankinta-arvosta. Osapuolten välillä ei ole erimielisyyttä kotivakuutuksella vakuutetuista harrasteajoneuvoista maksetusta korvauksesta.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 69 §:n (Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.
Kotivakuutusehtojen (voimassa 1.1.2015 alkaen) kohdan 1 (Vakuutetut) mukaan vakuutettuina ovat vakuutuksenottaja ja hänen kanssaan samassa taloudessa vakinaisesti asuvat henkilöt
Ehtokohdan 2.3.5 (Irtaimisto varastoituna) mukaan varastoidun irtaimiston vakuutus on voimassa vakuutuskirjassa mainitussa rakennuksessa, joka muodostaa irtaimiston vakuutuspaikan.
Ehtokohdan 2.4 (Muu omaisuus) mukaan muun omaisuuden vakuutus on voimassa vakuutuskirjassa mainitussa rakennuksessa, joka muodostaa omaisuuden vakuutuspaikan.
Ehtokohdan 4 (Vakuutettu omaisuus) mukaan vakuutettuna on vakuutuskirjassa mainittu omaisuus.
Ehtokohdan 4.5.1 (Koti-irtaimisto) mukaan koti-irtaimistolla tarkoitetaan vakuutetun omistamaa kotitalouskäyttöön tarkoitettua irtaimistoa.
[…]
Ehtokohdan 4.6 (Vakuutuksen ulkopuolelle jäävä omaisuus) mukaan vakuutettua omaisuutta eivät ole ansiotyövälineet, jotka
- ovat avoimen yhtiön, kommandiittiyhtiön, osakeyhtiön, yhdistyksen tai muun yhteisön käytössä tai omistamia
[…]
Ehtokohdan 5.1.1 (Palo- ja luonnonilmiöturva) mukaan palo- ja luonnonilmiöturvasta korvataan palovahinkona vahinko, jonka on aiheuttanut
- äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti irtipäässyt tuli,
- tulisijasta tai lämmityslaitteesta äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti noussut noki
- äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti tapahtunut räjähdys.
[…]
Asian arviointi
Lautakunnalle toimitetun vakuutuskirjan perusteella A on vakuuttanut kotivakuutuksella puheena olevassa teollisuushallissa olevaa varastoitua irtainta esineistöä. A on esittänyt, että vakuutusyhtiön edustaja on kotivakuutuksesta sopimisen yhteydessä nähnyt teollisuushallissa olevan irtaimiston ja ”hyväksynyt sen vakuutettavaksi”. Vakuutusyhtiö ei ole lausunut tästä A:n väitteestä mitään. Yhtiö on kuitenkin vedonnut siihen, että A ei ole osoittanut, että vaurioituneessa irtaimistossa on kyse hänen henkilökohtaisesti omistamastaan omaisuudesta. Vakuutusyhtiön mukaan kyse on todennäköisesti pääosin ollut yritystoiminnan vaihto-omaisuudesta.
Sovellettavien vakuutusehtojen kohtien 1 ja 4.5.1 mukaan kotivakuutuksella vakuutettuna on lähtökohtaisesti vain vakuutuksenottajan ja hänen kanssaan samassa taloudessa asuvien henkilöiden omistama kotitalouskäyttöön tarkoitettu koti-irtaimisto. Ehtokohdan 4.6 mukaan erilaisten yritysten ja yhteisöjen käytössä olevat ja omistamat ansiotyövälineet eivät ole vakuutuksen kohteena.
Esillä olevassa tapauksessa A:n lisäkorvausvaatimuksen menestymisen kannalta on ratkaisevaa, miltä osin palovahingossa vaurioituneen muun irtaimen omaisuuden kuin harrasteajoneuvojen voidaan osoittaa olevan A:n väittämällä tavalla hänen henkilökohtaisesti omistamiaan. A on tältä osin vedonnut hallinnan luomaan omistajaolettamaan ja eri henkilöiden laatimiin kirjallisiin todistuksiin. Vakuutusyhtiö on puolestaan vedonnut muun ohessa vaurioituneen omaisuuden omistussuhteita koskevaan epäselvyyteen ja A:ta sekä B:tä koskevaan, hovioikeuden rikosasiassa 27.2.2019 antamaan tuomioon.
Hovioikeuden tuomiosta ilmenee muun ohessa, että A, joka on tuomiossa käsitellyssä tapahtumainkulussa toiminut J Oy:n edustajana, on yhdessä Koneurakointi Y – nimisen yrityksen edustajana toimineen B:n kanssa tuomittu rangaistukseen erääseen vakuutusyhtiöön kohdistuneesta petoksesta sekä eräistä muista rikoksista. Tuomion perusteluista ilmenee, että konkurssipesien omaisuutta on ostettu A:n määräysvallassa olevan J Oy:n toimesta, vaikka vakuutusyhtiölle on väitetty, että omaisuus on ollut Koneurakointi Y:n omaisuutta. Lisäksi tuomion perusteluissa on eräiden hylättyjä syytekohtia koskevien perustelujen osalta käyty läpi A:n ja B:n määräysvallassa olevien yhtiöiden, muun muassa X-tarvike Oy:n lukuun ajoneuvotarvike- ja varaosaliikkeiden konkurssipesistä tehtyjä hankintoja, joihin on käytetty muiden tahojen kuin omaisuuden ostajaksi alun perin esitetyn yhtiön varoja, mikä menettely on käsittänyt erilaisia yhtiöiden välisiä maksujärjestelyjä.
Ohjesääntönsä 10 §:n mukaan Vakuutuslautakunnalla on oikeus jättää riita-asia käsittelemättä silloin, kun riidan luotettava ratkaiseminen edellyttäisi suullisen todistelun vastaanottamista tai riita on muuten tyypiltään sellainen, että sen käsittely haittaisi vakavasti lautakunnan tehokasta toimintaa.
Esillä olevassa tapauksessa kotivakuutuksella vakuutetuksi on väitetty selvitysten perusteella huomattavan suurta määrää irtaimia esineitä. Teollisuushallissa säilytettynä ollut esineistö on koostunut suurelta osin erilaisten ajoneuvojen osista ja tarvikkeista. Omaisuuden omistussuhteisiin on liittynyt hovioikeuden tuomiosta ilmenevällä tavoin useita epäselvyyksiä. Lautakunnalle toimitetun, lähinnä valokuvia ja asiaan osallisten omia kertomuksia käsittävän asiakirjaselvityksen perusteella sen arvioiminen, miltä osin vahingoittunut esineistö on ollut A:n väitteen mukaisesti hänen henkilökohtaisesti omistamaansa ja näin ollen kotivakuutuksella vakuutettua, ei ole luotettavasti mahdollista. Vakuutusyhtiön korvausvastuun arvioimisen kannalta ratkaisevat seikat jäävät siten lautakunnalle toimitetun kirjallisen aineiston perusteella epäselviksi. Riita-asian arvioinnissa ratkaisevaksi muodostuu näistä syistä asiaan osallisten henkilöiden esittämien kertomusten uskottavuuden arvioiminen.
Vakuutuslautakunnan ratkaisumenettely on pääosin kirjallista ja perustuu lautakunnalle esitetyn kirjallisen asiakirjamateriaalin arviointiin. Tässä tapauksessa riidanalaisen omaisuuden omistussuhteita ei ole vain asiakirjaselvityksen ja lautakunnan käytettävissä olevin keinoin mahdollista luotettavasti selvittää. Näin ollen Vakuutuslautakunta päättää, ettei se anna asiassa ratkaisusuositusta.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei anna asiassa ratkaisusuositusta.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
puheenjohtaja Bygglin
sihteeri Siirala
Jäsenet:
Maso
Vuori
Vyyryläinen