Haku

FINE-033161

Tulosta

Asianumero: FINE-033161 (2021)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 10.02.2021

Lakipykälät: 69, 72

Murtovahinko. Anastetusta irtaimistosta esitetyt selvitykset. Vilppi. Ratkaisusuosituksen antaminen.

Tapahtumatiedot

A haki vakuutusyhtiöltä korvausta omakotitalokiinteistöllään tapahtuneesta murtovahingosta. Murron ajankohdaksi oli ilmoitettu 6.2. – 3.3.2016. Poliisin esitutkintapöytäkirjan mukaan vakuutusyhtiö on tehnyt asiassa 16.5.2016 tutkintapyynnön poliisille. Esitutkinnassa A:n on epäilty antaneen vakuutusyhtiölle vääriä tietoja vahingosta ilmoittamisen yhteydessä.

Vakuutusyhtiön korvauspäätös 7.6.2016

Vakuutusyhtiö viittasi A:n toimittamaan tutkintailmoitukseen ja vahinkoselvityksiin. A:n korvausvaatimus vahingosta on ollut 112.968 euroa. Menetetyksi irtaimistoksi on ilmoitettu 102 erilaista esinettä, seitsemän arvomattoa ja auton renkaat vanteineen. A on lähettänyt 20.5.2016 vakuutusyhtiölle verkkoviestin, jossa vaatimusluettelosta on pyydetty poistamaan ruohonleikkuri. Ruohonleikkuri on ollut kiinteistön varastossa, mistä se on havaittu ikkunan lävitse ilmoitetun vahinkopäivän jälkeen. A on tavannut 30.5.2016 vakuutusyhtiön vakuutustutkijan Tallinnassa, missä tapausta on käsitelty A:n kanssa.

Auton renkaiden osalta A on toimittanut valokuvan ajoneuvosta ja autoliikkeen lausunnon renkaiden arvosta. Ajoneuvo, johon anastetuksi ilmoitetut renkaat ovat kuuluneet, on kuitenkin lunastettu toisen vakuutusyhtiön toimesta 14.5.2014 sisältäen kahdet renkaat. Syytä sille, miksi korvausta haettiin jo aiemmin korvatuista autonrenkaista, A ei ole osannut kertoa.

Arvomattojen osalta vakuutusyhtiölle on toimitettu lausunnot mattojen arvosta.  Lausunnon on laatinut E, joka omistaa C-mattoliikkeen. Mattoja on käytetty taiteilija X:n näytöksessä huhtikuussa 2016 eli varkaustapahtuman jälkeen, minkä A on kiistänyt.

A:n ilmoittamasta H-nimisestä liikkeestä on television ja hifisarjan osalta selvitetty, että liikkeestä ei löydy ostotietoja A:n ilmoittamista laitteista. Asia on varmistettu vakuutustutkijan ja A:n tapaamisessa soittamalla H-liikkeeseen. Puhelun jälkeen A on kertonut, että television ja hifisarjan vaatimus ei ole paikkansapitävä. Hän on saanut television, tietokoneen, kaiuttimen ja laminointikoneen tuntemattomalta kaverilta, jonka nimeä tai yhteystietoja hänellä ei ole.

A on antanut poliisille listan menetystä omaisuudesta, joka poikkeaa vakuutusyhtiölle ilmoitetusta. Vakuutusyhtiölle on kerrottu, että kiinteistön varastorakennuksesta on anastettu omaisuutta. Poliisille on kuitenkin ilmoitettu, että varastoon ei ole murtauduttu. Myöskään lumessa ei ole ollut murtoon liittyviä jälkiä.

A on kertonut menetettyjen naisten vaatteiden kuuluneen B — nimiselle henkilölle ja antanut vakuutusyhtiölle hänen puhelinnumeronsa. Puhelinnumero on ollut virheellinen. Vahingon lisäselvitykset A on kertonut laatineensa vakuutusyhtiölle iMacin ohjelmalla. A ei ole kuitenkaan suostunut vakuutustutkijan tapaamisessa näyttämään tietokonetta, jotta sen sarjanumero olisi saatu vakuutusyhtiön tietoon.

A:n vakuutusyhtiölle toimittamien tietojen ja tapaamisessa 30.5.2016 annettujen tietojen perusteella A on antanut vakuutusyhtiölle tahallaan vääriä tietoja aiheutuneesta vahingosta ja sen määrästä. Vakuutusyhtiö ei korvaa vahinkoa.

A:n oikaisupyyntö 11.8.2016

A on pyytänyt vakuutusyhtiötä korjaamaan aiemman korvauspäätöksensä asiavirheet ja antamaan asiassa uuden korvauspäätöksen. A on antanut asiassa oikeat ja tarvittavat tiedot. Hän kiistää antaneensa vakuutusyhtiölle vilpillisesti vääriä tietoja.

Matot
A ei ole ilmoittanut, että häneltä olisi anastettu seitsemän mattoa. Matoista on toimitettu arvolausunto ja ilmeisesti vakuutusyhtiö itse on tehnyt johtopäätöksen siitä, että mattoja olisi seitsemän. A ei ole missään vaiheessa väittänyt tätä eikä hakenut korvausta seitsemästä matosta. Matot ovat olleet taiteilija X:n näyttelyssä vuonna 2015, siis ennen vahinkotapahtuman sattumista. A vetoaa tältä osin C-mattoliikkeen omistajan E:n lausumaan.

Auton kesärenkaat
Henkilöauto, johon renkaat kuuluvat. on lunastettu toisen vakuutusyhtiön toimesta suoraan vahinkopaikalta, jolloin mukana luonnollisesti menivät talvirenkaat. Kesärenkaat kuitenkin jäivät A:lle kotiin autotalliin. Se, mitä toinen vakuutusyhtiö on aikanaan korvannut, ei ole enää A:n muistissa. Jos renkaista on maksettu korvausta, tämä perustuu vakuutusyhtiön virheeseen. A:n käsityksen mukaan lunastuskorvaus on maksettu vain autosta ja sen mukana menneistä renkaista. Jos väitetään, että lunastetun auton mukana olisi ollut kahdet renkaat, A vaatii selvitystä siitä, kuka renkaat olisi hakenut. Renkaat ovat olleet A:n varastossa ja ne on anastettu nyt kysymyksessä olevan murron yhteydessä.

Ruohonleikkuri
A on pyytänyt vakuutusyhtiötä poistamaan ruohonleikkurin vaatimuslistasta, koska on huomannut, että siitä ei ole anastettu. A:lla on asunto Tallinnassa jossa hän viettää paljon aikaa ja juuri varkauden ajankohtana hän oli ollut Thaimaassa kuukauden ajan. A oli siis ollut pois talostaan yhteensä kuukausien ajan käymättä siellä kertaakaan. Tällaisina aikoina A:n isä käy hoitamassa taloa. Talon lisäksi tontilla on varasto/talli ja lisäksi varasto/vierasmaja. Kun A tuli talolle ja havaitsi siellä käyneen varkaita, hän oli ensin luullut, että myös ruohonleikkuri oli anastettu, koska se ei ollut pihalla katoksen alla, missä sitä yleensä säilytetään. Myöhemmin kävi ilmi, että A:n isä olikin siirtänyt leikkurin jo aiemmin varastoon, ns. autotalliin. Kun asia oli selvinnyt A:lle, hän oli välittömästi ilmoittanut asiasta vakuutusyhtiölle ja pyytänyt poistamaan leikkurin vaatimusluettelosta. Kyse ei ole ollut tahallisesta menettelystä, vaan erehdyksestä, jonka A on oikaissut välittömästi sen havaittuaan.

Televisio ja hifisarja
A:n mukaan kaiuttimet on ostettu H-liikkeestä. Ostotietojen löytymättä jääminen on A:n mukaan johtunut siitä, että liikkeen omistaja tuntee A:n vain hänen lempinimellään. Liikkeen myyjä on myöhemmin vahvistanut A:lle, että ei ole tämän vuoksi osannut ilmoittaa tietoja A:n ostoista vakuutusyhtiölle. Muut laitteet on ostettu A:n ystävältä, jonka nimi on ilmoitettu poliisille. Väite siitä, että laitteet olisi ostettu tuntemattomalta henkilöltä, ei näin ollen pidä paikkaansa.

Poliisille ja vakuutusyhtiölle toimitettujen omaisuusluetteloiden erot
A oli havainnut vahinkotapahtuman tultuaan Suomeen noin kuukauden Thaimaassa (tätä ennen Tallinnassa) oleskeltuaan. Hän on ilmoittanut poliisille sen omaisuuden, jonka hän on siinä vaiheessa ajatellut olevan anastettua. Lista anastetusta omaisuudesta on luonnollisesti tarkentunut ja joitain osin myös muuttunut sitä mukaa kun A on käynyt läpi taloaan ja tavaroitaan. On kohtuutonta vaatia, että asiakkaan tulisi pitkän poissaolon jälkeen osata nimetä kaikki omaisuus välittömästi ja tarkalleen poliisille rikosilmoitusta tehdessään. Vakuutusyhtiö on väittänyt myös tietoja siitä, mistä rakennuksesta omaisuutta on anastettu ristiriitaisiksi, koska poliisille on kerrottu, että varastoon ei ole murtauduttu. A on kuitenkin ilmoittanut sekä yhtiölle että poliisille ne rakennukset, joista omaisuutta on anastettu. Mahdolliset vakuutusyhtiön ja poliisin kirjausvirheet tai sekaannukset rakennusten nimissä eivät voi koitua A:n vahingoksi.

B:n vaatteet ja kannettava tietokone
A:n mukaan hänen ilmoittamansa B:n puhelinnumero on oikea ja hän käyttää sitä B:lle soittaessaan. Vakuutusyhtiötä pyydetään tarkastamaan puhelinnumero.

Kannettavan tietokoneen osalta A kiistää kieltäytyneensä näyttämästä vakuutustutkijalle tapaamisessa tietokonetta, jolla lisäselvitykset on laadittu. A on kertonut tietokoneen olevan autossa, jonka tutkija oli halunnut nähdä, ja toisen tietokoneen olevan kotona. Tapaamisen jälkeen A ja tutkija olivat kävelleet autolle, mutta tutkija ei ollut kuitenkaan autolla halunnut nähdä mitään.

Vakuutusyhtiön korvauspäätös 15.9.2016

Matot
Vakuutusyhtiö oikaisee korvauspäätöstään siltä osin kuin siinä on puhuttu seitsemästä matosta. Tosiasiassa korvausta on haettu yhdestä matosta ja kolmesta mattotaulusta. Vakuutusyhtiö pahoittelee sekaannusta. Yhtiö kuitenkin toteaa, että taiteilija X:ltä saadun tiedon mukaan matot ovat olleet hänen näyttelyssään vuonna 2016, kun taas E on kertonut, että näyttely on ollut vuotta aikaisemmin.

Auton kesärenkaat
Anastetuksi ilmoitetut kesärenkaat ovat kuuluneet A:n edelliseen autoon (Land Rover), jonka toinen vakuutusyhtiö on ilmoituksensa mukaan lunastanut kaksilla renkailla. Myös Autovahinkokeskukselta saadun tiedon mukaan auto on lunastettu kaksilla renkailla. A on toimittanut vakuutusyhtiölle vaatimuksensa tueksi valokuvan, joka on selvinnyt otetuksi A:n nykyisestä Range Roverista vasta vahingon jälkeen. An myöntänyt vakuutustutkijalle, että vakuutusyhtiölle toimitettu valokuva autonrenkaista on otettu 3.5.2016, eivätkä kuvassa ole varastetut renkaat. Vakuutusyhtiö ei pidä A:n ilmoitusta auton renkaiden varkaudesta luotettavana. Toisaalta auton varusteet eivät myöskään kuulu kotivakuutuksen korvauspiiriin, joten niitä ei muutoinkaan korvattaisi vakuutuksesta.

Ruohonleikkuri
A on alun perin ilmoittanut ruohonleikkurin anastetuksi. Poliisin tekninen tutkija oli nähnyt leikkurin varastossa vahingon jälkeen ja hänen mukaansa varastolle ei mennyt lumessa jälkiä eikä siellä ollut myöskään murtojälkiä ovissa. A on tämän tiedon saamisen jälkeen perunut vaatimuksensa ruohonleikkurin osalta.

Selvitysten ristiriitaisuus
A on 30.5.2016 tapahtuneen vakuutusyhtiön vakuutustutkijan kanssa käydyn keskustelun jälkeen ilmoittanut yhteensä 17 tavaraa, joiden korvausvaatimusta halutaan laskea pienemmäksi tai poistaa se vaatimuslistalta kokonaan. Kaikissa A:n toimittamissa lausunnoissa ja selvityksissä on ilmennyt epäselvyyksiä. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan A on antanut yhtiölle tahallisesti vääriä tietoja vahingon määrästä ja laadusta.

A:n korvausvaatimus on ollut yhteensä yli 100.000 euroa. Poliisien kertoman mukaan asunnossa on todettu murron jälkiä ja A on puhunut aluksi hyvin vähäisestä anastetun omaisuuden määrästä. Vakuutusyhtiö pitää tätä vähäistäkin määrää A:n toimittamat lisäselvitykset ja vakuutustutkijalle kerrotut seikat huomioon ottaen epäuskottavana. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan asunnossa olevat murronjäljet sopivat ennemminkin lavastusjäljiksi kuin murtautumisen yhteydessä syntyviksi jäljiksi. Tähän viittaa muun muassa lasinsirpaleiden levittäytymissuunta oven luona. Sirpaleet ovat levittäytyneet ovesta ulospäin kun sirpaleiden pitäisi levittäytyä lyönnin suuntaan, oven sisäpuolen suuntaan päin. Vakuutusyhtiö ei muuttanut päätöstään.

A:ta koskeva syyttämättäjättämispäätös 28.10.2019

Syyttämättäjättämispäätöksen mukaan asiassa ei ole näyttöä siitä, että A olisi tiennyt ruohonleikkurin olevan varastossa. Asiassa ei näin ollen näyttöä siitä, että A olisi tahallaan yrittänyt erehdyttää vakuutusyhtiötä. Rikoslain 5 luvun 2 §:n mukaan yrityksestä ei rangaista, jos tekijä on luopunut rikoksen täyttämisestä ennen seurauksen syntymistä. A on kertonut esitutkinnassa, että hän oli asian selvittyä ilmoittanut vakuutusyhtiöön, että ruohonleikkuria ei ole anastettu, joten rikoslain 5 luvun 2 §:n perusteellakaan A:n ei ole näytetty syyllistyneen petoksen yritykseen.

Todistajana kuultu E on kertonut, että kyseessä olevat matot ovat olleet hänen liikkeessään myynnissä ja näytteillä messuilla taiteilija X:llä helmikuussa 2015. E on palauttanut matot A:lle melko pian tuon näyttelyn jälkeen. Puhelimitse kuultuna taiteilija X on kertonut, että hän ei ole varma, olivatko matot hänellä näyttelyssä vuonna 2015 vai 2016. E:n mattoliikkeen Facebook-sivuille on lisätty kuva messuilta 20.2.2015. Kuvassa näkyy E:llä myynnissä olleita A:n mattoja. Näin ollen näyttöä ei ole siitä, että anastetuksi ilmoitetut matot olisivat olleet näyttelyssä epäillyn anastusrikoksen jälkeen, eikä myöskään siitä, että A olisi yrittänyt erehdyttää vakuutusyhtiötä.

A on perustellut valokuvan lähettämistä nykyisen autonsa renkaista sillä, että renkaat ovat olleet samanlaiset kuin hänen edellisen autonsa renkaat. Toisen vakuutusyhtiön lunastusta koskevaan dokumenttiin on merkitty ” lunastettu kaksin renkain". Todistajana kuultu Z kertoo, että kyseinen "kaksin renkain" kirjaus on tehty vakuutusyhtiöltä saadun tiedon mukaan. Z ei pysty varmuudella sanomaan, onko autossa ollut kahdet renkaat sen saapuessa Autovahinkokeskukseen. A on toimittanut poliisille 28.3.2017 rengashotelli T Oy:ltä saamansa sähköpostin koskien henkilöautonsa renkaita, jotka ovat olleet siellä säilytyksessä. A kertoo, ettei ollut muistanut aikaisemmin, että oli jättänyt kyseiset renkaat rengashotelliin säilytykseen, vaan oli luullut niiden tulleen anastetuksi. Asiassa ei ole näyttöä siitä, että A olisi tahallaan yrittänyt erehdyttää vakuutusyhtiötä suorittamaan vakuutuskorvauksen. Koska A on sähköpostin T Oy:ltä saatuaan ilmoittanut poliisille, ettei renkaita ole anastettu, A:n ei ole rikoslain 5 luvun 2 §:n perusteellakaan näytetty syyllistyneen petoksen yritykseen. 

A on kertonut, että asunnosta on anastettu televisio ja kotiteatterisarja. Korvausvaatimus televisiosta on ollut 6.000 euroa, PS3-pelistä 400 euroa ja kotiteatterista 9.000 euroa. A on kertonut ostaneensa kotiteatterin H-nimisestä liikkeestä. Todistajana kuultu H-liikkeen edustaja S on kertonut, että A ei ole hankkinut laitteita H-liikkeestä. S on esitutkinnassa kertonut asentaneensa vuonna 2010 kotiteatterisarjan A:n silloiseen asuntoon. Kyseisen laitteiston hinnaksi S on arvioinut noin 1.500 - 2.000 euroa. A:n vakuutusyhtiölle toimittamassa vaadelistassa ei ole yksilöity kotiteatterisarjaa. Asiassa on jäänyt epäselväksi, onko 3.3.2016 anastetuksi ilmoitettu kotiteatterisarja sama kuin A:n aiempaan asuntoon vuonna 2010 asennettu kotiteatterisarja.

A on kuulustelussa kertonut hankkineensa 6.000 euroa uutena maksavan television eräältä kaveriltaan 1.500 eurolla. Todistajana kuultu K kertoo myyneensä A:lle (vuoden 2016) tammikuussa B&O Beovision 7-40 television moottorisoidulla jalustalla hintaan 2.500 euroa. Televisio on ollut 4 vuotta vanha, mutta uudenveroisessa kunnossa. Anastetuksi ilmoitetun käytetyn omaisuuden arvo perustuu aina arvioon eikä sille voida osoittaa yhtä ainoaa oikeaa arvoa. Asiassa ei ole näyttöä siitä, että A olisi tahallaan yrittänyt erehdyttää vakuutusyhtiötä.

A on ilmoittanut asunnosta anastetun ex-tyttöystävänsä vaatteita, joista hän on esittänyt vakuutusyhtiölle korvausvaatimuksen. Esitutkinnassa kuultu todistaja B on kertonut seurustelleensa joskus A:n kanssa. B on kertonut että hänen omaisuuttaan on ollut kyseisessä omakotitalossa ja A on kertonut sen anastetuksi. Asiassa ei ole näyttöä siitä, että A olisi tahallaan yrittänyt erehdyttää vakuutusyhtiötä.

A kertoo hankkineensa 3.700 euron arvoiset kaksi blenderiä ja kaksi mehustinta ystävältään Y:ltä. Todistajana kuultu Y on vahvistanut A:n kertomuksen oikeaksi. Asiassa ei ole näyttöä siitä, että A olisi tahallaan yrittänyt erehdyttää vakuutusyhtiötä.

Päätöksen yhteenvedon mukaan A on kiistänyt yrittäneensä erehdyttää vakuutusyhtiötä maksamaan perusteettomasti vakuutuskorvausta. Esitetty henkilötodistelu tai kirjallinen todistelu ei tue A:n syyllisyyttä asiassa. Koska todennäköisiä syitä A:n syyllisyyden tueksi ei ole, syytettä ei nosteta.

A:n oikaisupyyntö ja vakuutusyhtiön korvauspäätökset 12.12.2019 ja 17.6.2020

Oikaisupyynnössään A vetosi poliisin esitutkintapöytäkirjaan ja syyttämättäjättämispäätöksen perusteluihin. A toisti aiemmin vetoamansa seikat. Lisäksi A vetosi seuraavaan.

Vahinkopaikalla on kolme rakennusta: päärakennus, vierasmaja ja varasto/autotalli. Vierasmajan yhteydessä on myös varasto, johon on murtauduttu ja josta on varastettu tavaraa. Varasto/autotalli on vanha huonokuntoinen rakennus, johon ei ole murtauduttu. Puhuessaan varastosta ja sieltä varastetusta omaisuudesta A on tarkoittanut vierasmajan varastoa. Sekä poliisi että A ovat todenneet, ettei toiseen varastoon/autotalliin ole murtauduttu. Kyse ei ole väärän tiedon tahallisesta antamisesta vakuutusyhtiölle, vaan yhtiö on käsittänyt väärin A:n kertomuksen siitä, mihin varastorakennukseen on murtauduttu.

A ei ole väittänytkään, että vakuutusyhtiölle lähetetty valokuva olisi otettu nimenomaan varastetuista renkaista. Nykyisen auton renkaat ovat lähes samanlaiset kuin varastetuksi oletetut renkaat. A ei voi tietää, mitä tietoja vakuutusyhtiö tarvitsee vahingon selvittelyä varten ja miksi mitäkin selvitystä vaaditaan. Kyse on vakuutusyhtiön väärinymmärryksestä.

A kertoo, että hän on ostanut kaiuttimista 2 luottokortilla ja 3 käteisellä. Hänellä on luottokorttiostosta tosite. Tähän nähden on erikoista, että H-liikkeellä ei ole merkintää luottokorttitositetta vastaavasta ostosta. Myyjäliikkeen virhe ei kuitenkaan voi koitua A:n vahingoksi. Luottokorttilaskun perusteella A:n aiempaan asuntoon asennetut kaiuttimet kuitenkin ovat todistaja S:n kertomuksen mukaisesti olleet arvoltaan ”joitakin satasia”. A on ilmoittanut television hinnaksi 6.000 euroa. Kyse on B&O -merkkisestä televisiosta, jollaisten hinnat ovat uusina useita tuhansia euroja. A ei ole varsinaisesti maksanut televisiosta, vaan A:n kaveri on television ja muun elektroniikan luovutuksella maksanut velkojaan A:lle. Kaverin nimi ja yhteystiedot ovat poliisilla ja poliisi on saanut häneltä vahvistuksen A:n kertomukseen laitteiden ostosta.

Poliisi ei ole murron tai törkeän petoksen yrityksen tutkinnassa todennut viitteitä siitä, että murtautuminen olisi vakuutusyhtiön väittämällä tavalla ollut lavastettu. Näistä syistä A katsoo, että vahingot tulisi korvata hänen vaatimustensa mukaisesti.

Vakuutusyhtiö viittasi korvauspäätöksessään 12.12.2019 aiemmin esitettyihin perusteluihin. Syyttäjän päätös koskee rikosasiaa törkeän petoksen yritykseen liittyen. Päätöksestä huolimatta kotivakuutuksen korvausasian vakuutusehtoihin perustuvaa ratkaisua ei voida muuttaa. Vakuutusyhtiö katsoo yleisten sopimusehtojensa määräyksiin viitaten, että A on antanut vakuutusyhtiölle vilpillisesti vääriä tietoja vahinkotapahtumasta.

Asiaa käsiteltiin myös vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen 17.6.2020 mukaan varastetuksi ilmoitetun omaisuuden osalta on ollut poikkeuksellisen paljon epäselvyyksiä, eikä mistään esineestä ole pätevää tositetta. Ymmärrettävää on, että jonkin yksittäisen esineen kohdalla voi sattua erehdys tai väärinkäsitys, mutta A:n tapauksessa näin on ollut käytännössä kaikkien varastetuksi ilmoitettujen esineiden osalta. A:n oikaisupyynnössä esitetyt seikat eivät selvitä aiemmissa korvauspäätöksissä mainittuja epäselvyyksiä ja ristiriitaisuuksia. Syyttäjän päätös olla nostamatta syytettä rikoksesta epäiltyä henkilöä vastaan ei tarkoita sitä, että kyseessä olisi näytetty olevan korvattava vahinkotapahtuma. Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään.

Asiakkaan valitus

A vaatii, että vakuutusyhtiö maksaa hänelle vakuutusehtojen mukaisen korvauksen menetetyn omaisuuden arvosta ja avustajan käyttämisestä aiheutuneista kuluista. A toistaa valituksessaan vakuutusyhtiölle lähettämissään oikaisupyynnöissä esitetyt perustelut. Hän on lisäksi todennut seuraavaa.

A ei ole antanut vahinkopaikalla poliisille kattavaa vahinkoluetteloa, eikä A:n silloista mahdollista mainintaa varastetuista esineistä voida tulkita vahinkoluetteloksi. A on laatinut kirjallisesti alustavan vahinkoluettelon vakuutusyhtiölle nopean vahinkopaikalla käynnin jälkeen. Myöhemmin hän on palannut vahinkopaikalle ja selvittänyt vielä tarkemmin, mitä kaikkea oli viety. Tehtyään tämän uuden päivitetyn vahinkoluettelon hän on toimittanut sen poliisille. Tämä selittää vahinkoluetteloiden mahdolliset erot. A on myöhemmin päivittänyt tietoja myös vakuutusyhtiölle. Kyse ei ole tahallisesta väärien tietojen antamisesta. A huomauttaa, että laajan murtovahingon selvittäminen on työlästä erityisesti, kun vahinkopaikalla ei ole hetkeen käyty. A on parhaansa mukaan toimittanut vakuutusyhtiölle kulloinkin tiedossaan olevat tiedot ja pyrkinyt hankkimaan vakuutusyhtiön pyytämiä selvityksiä. On luonnollista, että esimerkiksi vahinkoluettelo päivittyy, muuttuu ja tarkentuu vahingon selvittämisen myötä. Vakuutusyhtiön olisi tullut ymmärtää, että A:n laatimassa vahinkoluettelossa mainitut hinnat ovat osittain hänen arvioitaan, esim. uuden vastaavan tuotteen hinnasta, kuten vakuutusyhtiö on A:ta ohjeistanut tekemään. Hinnat ovat selvästi pyöristettyjä arvioita omaisuuden arvosta. Vakuutusyhtiön tehtävä on tarkistaa ja laskea omaisuuden arvo. Siihen, mitä asiantuntijat ovat lausuntoihinsa kirjoittaneet omaisuuden arvoksi, A ei ole voinut vaikuttaa. Jos vakuutusyhtiö on eri mieltä arvosta, yhtiön olisi tullut selvittää asiaa arviolausunnon antajalta. Kaikesta omaisuudesta A:lla ei ymmärrettävästi ole ollut tositteita tallella.

Anastetut matot eivät ole olleet A:lla aktiivisessa käytössä. Todistajana kuultu E on kertonut, että A:n isä otti häneen yhteyttä vuonna 2014 ja pyysi, että E ottaisi matot myyntiin yritykseensä. A ei ole itse koskaan sopinut mattojen myynnistä, eikä siis ole ollut edes tietoinen tästä ennen kuin vasta nyt. E on nähnyt arvioimansa matot, koska ne ovat aikaisemmin, vuosina 2014 – 2015, olleet hänen hallussaan. Näin ollen E on kyennyt tekemään mahdollisesti luotettavamman arvion mattojen arvosta ja kunnosta kuin jokin toinen asiantuntija olisi edes pystynyt tekemään. On totta, että mattojen kaltaisten yksilöllisten esineiden markkina-arvon määrittäminen saattaa olla ongelmallista, mutta tämä ei ole peruste kokonaan kieltäytyä maksamasta korvausta. Taiteilija X on esitutkinnassa todennut poliisille, ettei ole varma, kumpana vuonna (2015 vai 2016) kyseiset matot ovat olleet hänen näytöksessään.

IMacin osalta A toteaa olevan erikoista, että vakuutusyhtiö ei ole Tallinnan tapaamisen jälkeen tiedustellut tietoja tästä laitteesta A:lta, jos yhtiö on pitänyt tietoja ratkaisevana vahinkoasian kannalta. A kiistää, että hän olisi kieltäytynyt näyttämästä laitetta vakuutustutkijalle.

Varastetuksi ilmoitettujen lenkkareiden osalta A on jo esittänyt selvityksen vakuutusyhtiön tutkijalle. Kuten tutkijan muistiosta käy ilmi, A on ainoastaan arvioinut kenkiensä määrän, sillä hän ei ole kyennyt muistamaan ja luetteloimaan tarkasti kaikkia anastettuja vaatteita ja kenkiä. Tutkijan muistiossa on useita virheitä ja epäselvyyksiä. Siinä laajasti kerrotut tutkintatoimenpiteet ovat A:n mukaan täysin tutkijan omia mielipiteitä. Muistioon tutkija on esimerkiksi kirjannut, että A on ilmoittanut väestörekisteriin, että hän muuttaa vahinkopäivänä (3.3.2016) Virosta Y:n paikkakunnalle. Tästä vakuutustutkija itse on tehnyt sen johtopäätöksen, että kysymyksessä onkin muuttokuorma, jonka vakuutuksenottaja on nyt ilmoittanut anastetuksi. A:n mielestä vakuutustutkijan päätelmä on käsittämätön ja vailla minkäänlaista perustetta. Tutkijalle olisi helposti vakuutusyhtiön omat tiedot katsomalla selvinnyt, että A oli juuri palannut Thaimaasta, jossa hän oli vakavasti sairastunut (ITP-sairaus) ja viettänyt 2 viikkoa sairaalassa, ja hoitoa tuli jatkaa Suomessa. A teki muuttoilmoituksen, jotta pääsi sairaanhoitoon Suomessa. Jos vakuutuksenottajan osoite olisi ollut Tallinnassa, hän ei olisi saanut sairaanhoitoa Suomessa. A:n lähiomaiset asuvat Y:n paikkakunnalla joten muuttoilmoituksen tekeminen sinne oli luonnollista. Vakuutustutkija on myös ilmeisesti tehnyt anastetun omaisuuden laadusta omia päätelmiään, koska on päätynyt siihen, että kysymys on muuttokuormasta. A on kuitenkin jo aikanaan selvittänyt tutkijalle, että Tallinnassa, jossa A:lla oli asunto vuokrattuna, käytäntönä on, että vuokrattavat asunnot ovat kalustettuja, joten A:n kaikki ns. normaaliin elämiseen tarvittavat tavarat: matot, lamput, pesukoneet ym. olivat Suomen asunnossa koska Tallinnan asunnossa nämä jo olivat valmiina. Kysymys ei todellakaan ole ollut mistään muuttokuormasta.

A kiistää, että hän olisi vakuutustutkijan väittämällä tavalla muokannut auton renkaista otettua kuvaa 3.5.2016 siten, että kuvasta on poistettu auton rekisteritunnus. A on pyytänyt autoliikkeeltä arviota renkaiden tai vanteiden arvosta ja ottanut autoliikkeen pyynnöstä kuvan nimenomaan renkaista ja vanteista. Mitään syytä kuvan muokkaamiselle tai rekisteritunnuksen poistamiselle ei ole ollut, koska A ei ole koskaan väittänytkään, että kuvassa näkyvät renkaat olisi varastettu.

Vakuutusyhtiön väittämästä poliisin teknisen tutkijan epäilystä siitä, onko asunnossa edes ollut A:n kertomaa omaisuutta, ei ole merkintöjä esitutkintapöytäkirjassa. Myös vakuutusyhtiön muistioon kirjoitettu selostus siitä, mistä anastetuista esineistä A olisi kertonut poliisille, on ristiriidassa esitutkintapöytäkirjan merkintöjen kanssa.

Muistioon on kirjattu, että A olisi sanonut vakuutustutkijalle olleensa masentunut tehdessään hakemusta vakuutusyhtiöön ja halunneensa saada rahaa. Lisäksi muistiossa esitetään, että A olisi kertonut tehneensä listan anastetusta omaisuudesta tarkistamatta, mitä oli viety. A kiistää ehdottomasti sanoneensa koskaan näin vakuutusyhtiön tutkijalle. Muistiossa on jopa väitetty, että A:n vaatimus olisi ollut kaikkineen 112.968 euroa, mikä ei pidä paikkaansa. A:n vaatimus on ollut alun perin 69.968 euroa ja loppujen lopuksi vähemmän.

Vakuutusyhtiö on vastineessaan kiistänyt A:n laatimien allekirjoittamattomien todistusten merkityksen todisteina. Vakuutusyhtiö on nähtävästi jättänyt vahingon selvittämisen kesken. Tämä ei kuitenkaan voi koitua vahinkoa kärsineen asiakkaan vahingoksi. Vakuutusyhtiö on vastineessaan itsekin todennut, että A:n laatimilla allekirjoittamattomilla todistuksilla esineiden hankkimisesta ei ole merkitystä todisteina. A ei ole missään vaiheessa väittänyt, että kyseiset henkilöt olisivat itse laatineet asiakirjat. Esimerkiksi Y on itse pyytänyt, että A kirjoittaisi paperin, koska Y ei osaa kirjoittaa suomeksi niin hyvin kuin A. A on esittänyt asiassa useita kuitteja ja selvityksiä. A:n vaatimusten yksilöity käsitteleminen ei edellytä henkilötodistelua miltään osin.

A katsoo, että vakuutusyhtiö on päätöksenteossaan jättänyt huomioimatta sellaiset selvitykset ja perustelut, jotka eivät tue yhtiön tulkintaa vahinkotapahtumasta ja päätöstä jättää koko vahinko korvaamatta. Yhtiöllä on hallussaan poliisin kuulustelemien todistajien kertomukset ja se voi jo näistä nähdä mitä todistajat tulisivat oikeudessa kertomaan. Huomionarvoista on myös, että henkilöitä on kuultu poliisin toimesta todistajan asemassa ja heillä on ollut kuulustelussa totuusvelvollisuus. Todistajille on ilmoitettu perättömästä lausumasta viranomaismenettelyssä. Näin ollen jokainen todistaja on tiennyt, että heidän kertomuksensa tulee olla totta. A katsoo, että vakuutusyhtiö olisi voinut ja voisi edelleen itse ottaa yhteyttä todistajiin, mikäli todistajille on lisäkysymyksiä esitettävänä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset perusteettomina.  Yhtiö viittaa korvauspäätöksissään esitettyyn.

A ilmoitti 4.3.2016 vakuutusyhtiölle puhelimitse, että hänen talonsa takaoven lasi oli rikottu ja sitä kautta oli menty taloon sisälle. Ulkovarastoon oli murtauduttu ilmeisesti sorkkaraudan avulla. A ei tuolloin tiennyt vahingon laajuutta. Vakuutusyhtiön edustaja pyysi A:ta toimittamaan vaadelistan varastetusta tai rikotusta omaisuudesta, rikosilmoitusjäljennöksen sekä ovien korjaussummat. Vakuutusyhtiön edustaja soitti 23.3.2016 poliisiin rikoksen tutkijalle tiedustellen tutkinnan tilannetta ja pyytäen tutkijaa lähettämään yhtiölle asiakkaan poliisille toimittaman vaadelistan. Vakuutusyhtiön edustaja soitti samana päivänä myös A:lle ja pyysi kuitit anastetusta omaisuudesta, varsinkin arvokkaimmista esineistä. Vakuutusyhtiö sai listan anastetusta omaisuudesta sekä myös listan, jossa omaisuutta oli arvioitu. Lista sisälsi erilaista irtainta omaisuutta, muun ohessa 10.000 euron arvoiseksi arvioidun maton sekä kolme käsin kudottua mattotaulua. A:n arvion mukaan anastetun irtaimiston arvo oli 69.968 euroa.

A:n mukaan vaatteista ei ollut enää kuitteja tallessa, mutta hän lupasi toimittaa vaatteiden ostovuodet. Maton osalta sovittiin, että valokuva matosta ja ammattilaisen arvio sen arvosta riittävät vakuutusyhtiölle. A oli ilmoittanut tapahtumapaikalla 3.3.2016 poliisille, että häneltä on viety ainoastaan televisio, Nintendo ja mehustin. On epäuskottavaa, ettei hän olisi jo tällöin havainnut esim. suurten kodinkoneiden (pesukone, kuivausrumpu, kotiteatterilaitteet) katoamista.

Television ja kotiteatterilaitteiston osalta A on aluksi kertonut vakuutusyhtiön vakuutustutkijalle ostaneensa kotiteatterin ja television H-liikkeestä. Tutkijan epäiltyä hänen kertomustaan asiakas onkin kertonut saaneensa television, kannettavan tietokoneen, kaiuttimet ja laminointikoneen hänelle 4.000 euroa velkaa olleelta kaverilta.

E:n mukaan anastetuksi kerrotut matot ovat olleet hänellä myynnissä pitkään. Hän on palauttanut matot A:lle, koska ne eivät ole menneet kaupaksi. A kiisti aluksi mattojen olleen myynnissä, mutta sittemmin kuitenkin myönsi tämän seikan todeksi. On epäuskottavaa, että A ei olisi muistanut tai tiennyt mattojensa olleen myynnissä. E (Mattoliike C) on arvioinut 19.4.2016 kaikkien mattojen kunnon erinomaiseksi. E on puhelimitse kertonut vakuutustutkijalle arvion perustuvan valokuviin, jotka on otettu taiteilija X:n näytöksessä. Vakuutusyhtiön mukaan mattojen arvoa ei voi määritellä pelkän valokuvan perusteella. Jotta arvioilla olisi merkitystä, mattojen on täytynyt olla arvioijan hallussa tarkasteltavina. Sinänsä mattojen markkina-arvon määrittäminen kysynnän puuttuessa on ongelmallista.

Taiteilija X:n vakuutustutkijalle kertoman mukaan matot ovat olleet näytöksessä kaksi kertaa. Vakuutusyhtiölle toimitettu valokuva, jossa näkyy iltapukuja, on X:n mukaan otettu näyttelyssä, joka on pidetty huhtikuussa 2016. A ei ole toimittanut vakuutusyhtiölle väittämäänsä taiteilija X:n vahvistusta siitä, että matot olisivat olleet esillä vain vuoden 2015 messuilla. Vakuutusyhtiö pitää epätodennäköisenä, että X muistaisi valokuvan ottamisen vuosiluvun väärin, kun kuva on otettu vain vähän ennen tutkijan yhteydenottoa pidetystä näyttelystä.

A:n kertomus iMac -tietokoneen sarjanumeron tarkistamistilanteesta Tallinnassa poikkeaa vakuutustutkinnan muistiossa kerrotusta. A on myöntänyt, ettei hänellä ole ollut varastetuksi ilmoittamiaan lenkkareita. Korvattaviksi vaaditut auton renkaat ja vanteet eivät ole ehtokohdan 4.6 mukaan kotivakuutuksella vakuutettua omaisuutta, joten ne eivät voisi tulla vakuutuksesta korvattaviksi, vaikka varkausrikoksen todettaisiin tapahtuneenkin.

Ottaen huomioon vakuutustutkinnan muistiosta ilmenevä kertomusten ja todistusaineiston ristiriitaisuus ja puutteellisuus vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että vahinkotapahtuma kokonaisuudessaan on jäänyt epäselväksi ja vahingon määrä luotettavasti toteen näyttämättä. A:n itse toisen nimissä laatimilla allekirjoittamattomilla todistuksilla esineiden hankkimisesta ei ole merkitystä todisteina. A:n vaatimusten yksityiskohtainen käsitteleminen edellyttäisi vakuutusyhtiön käsityksen mukaan vakuutusyhtiön vakuutustutkijoiden ja muiden asiaan osallisten henkilöiden valaehtoista kuulemista.

Asiakkaan joutuessa varkausrikoksen kohteeksi vakuutusyhtiö pitää asiakkaan varkaustapahtumasta tuoreeltaan antamia tietoja lähtökohtaisesti luotettavina. Vaikka tiedot eivät olisi täydellisiä, niiden perusteella on mahdollista hahmottaa vahingon suuruusluokka. Tässä tapauksessa A:n poliisille 3.3.2016 anastetuksi ilmoittama omaisuus poikkeaa määrältään ja omaisuusluokiltaan erittäin paljon myöhemmin anastusrikoksen kohteeksi ilmoitetusta omaisuudesta. Vahinkoa selvitettäessä on normaalia, että jokin yksittäinen seikka voi tulla väärinymmärretyksi. Asiakas voi tällöin oikaista asian toimittamalla vakuutusyhtiölle tältä osin selvityksen. Vakuutusyhtiön vakuutustutkijat ovat puhuttaneet A:ta 30.5.2016 ja siis melko pian ilmoitetun vahingon jälkeen. A:n kertomuksessa on ilmennyt lukuisia epäselvyyksiä ja ristiriitoja ja kertomus on myös muuttunut matkan varrella. A on itsekin myöntänyt toimittaneensa vakuutusyhtiölle tietoja, jotka eivät ole todenperäisiä. Vastoin valituksessa väitettyä, A ei ole aktiivisesti pyrkinyt selvittämään korvauskäsittelyssä syntyneitä epäselvyyksiä ja väärinkäsityksiä. A:n puhutuksessa ilmenneet seikat on kirjattu tuoreeltaan siten kuin A on ne kertonut ja mitä tehdyissä selvityksissä on ilmennyt. Vakuutustutkijoille annetut tiedot ja tutkijoiden havainnot A:n käyttäytymisestä ovat vakuutusyhtiön mukaan keskeisessä asemassa arvioitaessa vahingosta annettujen tietojen luotettavuutta kokonaisuutena. Se, että A on pitkän ajan kuluttua ilmoitetusta vahinkotapahtumasta selittänyt, mitä milläkin seikalla on tarkoitettu, ei muuta tätä arviota.

Päätös

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko A näyttänyt, että hänen omaisuuteensa on kohdistunut hänen vaatimustensa mukainen varkausvahinko. Lähemmin tarkasteltuna kyse on siitä, onko vahinkotapahtuma ja aiheutuneen vahingon määrä tullut riittävästi näytetyksi. Kyse on myös siitä, onko A antanut vakuutusyhtiölle vilpillisesti vääriä tietoja vahinkotapahtumasta tai aiheutuneen vahingon määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n (Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuslain 72 §:n (Väärät tiedot vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen) jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, hänen korvaustaan voidaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Kotivakuutusehtojen (voimassa 1.1.2015 alkaen) kohdan 5.1.2 (Rikosturva) mukaan rikosturvasta korvataan äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta varkaudesta, ryöstöstä, murrosta tai ilkivallasta aiheutunut vahinko.

Kotivakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdassa 9.1 on vakuutussopimuslain 69 ja 72 §:ssä säädettyä vastaavat määräykset.

Asian arviointi

Poliisin asiakirjojen mukaan A:n kiinteistöllä olevaan asuntoon oli murtauduttu 6.2. – 3.3.2016 välisenä aikana. Tutkintailmoitusjäljennöksen mukaan A oli lähtenyt 6.2.2016 ulkomaille ja kertonut tulleensa nyt tarkastamaan asuntoa ennen kuin perhe saapuu. Sisään tultuaan A oli havainnut, että muuttolaatikoita oli availtu ja sisältöjä tutkittu. Hän oli havainnut myös takaoven lasin rikotuksi ja erilaista elektroniikkaa hävinneen asunnosta niin ylä- kuin alakerrasta. Törkeän petoksen yritystä koskevassa esitutkinta-aineistossa on todettu, että teknisen tutkinnan suorittaneiden konstaapeleiden mukaan mikään ei ole viitannut siihen, että murtautuminen olisi ollut lavastettu.

Vakuutusyhtiö on vedonnut asiassa siihen, että A:n kertomukset anastetun omaisuuden laadusta ja määrästä ovat eri aikoina vaihdelleet voimakkaasti. Yhtiö on vakuutustutkijansa vahinkopaikalla tekemien havaintojen perusteella pitänyt kyseenalaisena, onko asuinrakennukseen todella murtauduttu. Vakuutusyhtiö on tuonut esille, että A on ilmoittanut anastetuiksi esineitä, joiden on myöhemmin todettu olleen tallella. Lisäksi kertomukset esineiden hankkimisesta ovat esimerkiksi television ja kotiteatterin osalta vaihdelleet eri aikoina. A on vaatimustensa tueksi toimittanut vakuutusyhtiölle toisten henkilöiden nimissä itse laatimiaan selvityksiä menetetyiksi väitetyistä esineistä. Vakuutusyhtiön vakuutustutkijan merkintöjen mukaan A on tutkijan kanssa pidetyssä tapaamisessa myöntänyt, että hän on hakenut korvausta useista esineistä, joita ei ole tosiasiassa anastettu, minkä lisäksi hän on vakuutusyhtiön epäilyksistä kuultuaan alentanut esineistä vaatimiaan korvaussummia.

A on esitutkintapöytäkirjaan ja syyttämättäjättämispäätökseen viitaten korostanut, että hänen kuvaamiensa esineiden varkaus on todella tapahtunut. Hän on asiamiehensä välityksellä lähettämissään kirjelmissä erittäin laajasti selostanut syitä sille, miksi hänen alun perin esittämänsä kertomukset ovat muuttuneet. A on pitänyt epäselvyyksien pääasiallisena syynä vakuutusyhtiön virheitä ja haluttomuutta käsitellä asiaa perusteellisesti. Myös poliisin kirjauksissa on A:n mukaan ollut virheitä. A on kiistänyt ehdottomasti vakuutusyhtiön vakuutustutkinnan muistioon tehdyt kirjaukset, joiden mukaan hän olisi vakuutustutkijan kanssa käydyssä tapaamisessa myöntänyt hakeneensa perusteettomia korvauksia.

Asiassa ratkaiseva kysymys on se, onko kyseessä vakuutusehtojen mukaan korvattavaksi tuleva varkausvahinko ja onko vakuutuksenottaja A antanut vakuutusyhtiölle vilpillisesti vääriä tietoja. Kysymystä A:n antamien tietojen paikkansapitävyydestä on arvioitu A:ta koskevassa syyttämättäjättämispäätöksessä esitutkinnassa kertyneiden tietojen perusteella.

Syyttäjän rikosasiassa antamalla päätöksellä syyttämättä jättämisestä ei ole sitovaa vaikutusta vakuutussopimukseen perustuvaa riita-asiaa käsiteltäessä. Osapuolet ovat kantansa tueksi puolin ja toisin vedonneet muun muassa esitutkinnassa ilmenneisiin seikkoihin ja vakuutusyhtiön vakuutustutkijoiden havainnot käsittävään muistioon.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A:n kertomukset erilaisten irtaimistoesineiden hankkimisesta, ja myös selvitykset hänen kertomustensa muuttumisten syistä ovat sinänsä mahdollisia. Vahinkopaikalta todetuista murtojäljistä esitetty selvitys ei viittaa siihen, että murtautuminen olisi lavastettu. Toisaalta muun muassa A:n kertomukset siitä, mitä esineitä vahinkotapahtumassa on menetetty samoin kuin kertomukset esineiden hankkimisajankohdista ja hankintahinnoista ovat useiden eri esineiden osalta muuttuneet olennaisesti hänen alun perin esittämästään kertomuksesta. Esitetyn selvityksen perusteella on mahdollista, että A:n vetoamat vakuutusyhtiölle annettujen tietojen oikaisemiset ovat tapahtuneet vasta sen seurauksena, että A on saanut tietää itseensä kohdistuneesta rikosepäilystä, ja kun A:lle on toisaalta vakuutustutkijoiden toimesta esitetty kysymyksiä A:n korvausvaatimuksiin ja niiden tueksi esitettyjen selvitysten ristiriitoihin liittyen. Vaikka A:n kertomukset ovat edellä todetuin tavoin sinänsä mahdollisia, niiden luotettavuus on ristiriitaisuuksien ja epäselvyyksien huomattava lukumäärä ja kertomusten muuttumisen ajankohdat huomioon ottaen voitu vakuutusyhtiön puolelta perustellusti kyseenalaistaa.

Ohjesääntönsä 10 §:n mukaan Vakuutuslautakunnalla on oikeus jättää riita-asia käsittelemättä silloin, kun riidan luotettava ratkaiseminen edellyttäisi suullisen todistelun vastaanottamista tai riita on muuten tyypiltään sellainen, että sen käsittely haittaisi vakavasti lautakunnan tehokasta toimintaa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että asiassa on esitetty sekä vilppiä puoltavia että sitä vastaan puhuvia seikkoja. Vahinkotapahtumasta ja korvausvaatimusten perusteista eri aikoina esitetyt kertomukset ovat monelta osin epäselviä ja ristiriitaisia. Vakuutusyhtiön korvausvastuun arvioimisen kannalta ratkaisevat seikat jäävät siten lautakunnalle toimitetun kirjallisen aineiston perusteella epäselviksi. Esillä olevan riita-asian arvioinnissa ratkaisevaksi muodostuu näistä syistä asiaan osallisten henkilöiden esittämien kertomusten uskottavuuden arvioiminen.

Lautakunta katsoo, että asian luotettava ratkaiseminen vaatisi esillä olevassa tapauksessa suullisen todistelun vastaanottamista riidan osapuolilta ja asiaan osallisten henkilöiden kuulemista henkilökohtaisesti, mitä ei ole mahdollista toteuttaa Vakuutuslautakunnan kirjallisessa menettelyssä. Käytettävissään olevan aineiston perusteella Vakuutuslautakunta ei pysty luotettavasti selvittämään vahinkotapahtumaan liittyvää tapahtumakulkua ja vahingon määrää. Näin ollen Vakuutuslautakunta päättää, ettei se anna asiassa ratkaisusuositusta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei anna asiassa ratkaisusuositusta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Rantala
Vaitomaa
Vyyryläinen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia