FINE-033108

Tapahtumatiedot

Vuonna 2009 rakennetun omakotitalon alakerrassa oli 9.4.2019 havaittu vuotovahinko. Vahinkoilmoituksen mukaan kiinteistön sadevesikaivon pumppu oli rikkoutunut, ja vettä oli alkanut nousta rakennuksen kellarikerroksen terassin kaivoista ylös. Kellarissa sijaitsevassa teknisessä tilassa vettä oli noussut yhdestä lattian kulmasta. Vettä oli ensin yritetty pumpata pois, mutta koska tilanne ei ollut lähtenyt helpottumaan, paikalle oli kutsuttu putkiliike (yritys A.), joka oli tarkastanut viemärit ja putket. Tässä vaiheessa ongelman todellinen syy ei vielä tullut ilmi. Samana päivänä paikalle oli tullut vielä toinen yritys (B. Oy) pumppaamaan vedet. Heidän avullaan oli paikannettu todellinen ongelma, eli sadevesikaivon pumpun rikkoutuminen.

Vakuutusyhtiön toimeksiannosta vahinkokartoitusyritys (C. Oy) oli tehnyt vahinkokartoituksen ja kosteusmittauksia (11.4.2019 ja 16.4.2019), joista tehtyjen raporttien mukaan rakennuksen rakenteissa ei ollut havaittu kosteutta. Vakuutusyhtiö oli korvannut pumpun rikkoutumisvahingon. Rakennuksen rakenteita ei ollut korjattu pumpun rikkoutumisen jälkeen.

Tämän jälkeen asiakas oli 17.5.2020 puhelimitse ilmoittanut vakuutusyhtiölle, että rakennuksen kellarikerroksen ulkoseinien alaosissa oli keväällä 2020 havaittu kosteusvaurioita. Asiakas vaati korjauskustannusten korvaamista kotivakuutuksen ns. laajasta turvasta.

Vakuutusyhtiön tilaama kartoitusyritys (C. Oy) teki 22.5.2020 vahinkokartoituksen, jossa selvisi, että rakennuksen kellarikerroksessa oli laaja kosteusvaurio. Lähes kaikilla maanvastaisen kellarikerroksen ulkoseinillä oli havaittu kohonneita kosteuslukemia. Kodinhoitohuoneessa laatoituksen ylösnostot seinille olivat irronneet, varaston jalkalistojen alla oli todettu mikrobikasvustoa ja muiden huonetilojen osalta oli havaittu kohonneita kosteuslukemia 20–30 cm:n korkeudelle lattiarajasta.

Korvauspäätöksessään 28.5.2020 vakuutusyhtiö katsoi, ettei vahinko kuulu kotivakuutuksen korvauspiiriin eikä korvausta voida maksaa. Koska 9.4.2019 sattuneen vahingon yhteydessä tehdyissä kosteuskartoitusmittauksissa ei ollut havaittu kohonneita kosteuksia rakenteissa, keväällä 2020 havaituilla vaurioilla ei voitu katsoa olleen syy-yhteyttä vuonna 2019 sattuneeseen vahinkoon. Maaperän kosteuden kapillaarinen nousu rakennuksen rakenteisiin ei ole vakuutuksesta korvattava äkillinen vuototapahtuma, vaan kyseessä on hitaasti tapahtuva ilmiö. Vakuutuksesta ei myöskään korvata sääolosuhteista tai luonnonilmiöistä, kuten pohja-, pinta- ja sulamisvedestä tai sadevesiviemäreistä tai muualta virranneesta sade- tai sulamisvedestä, aiheutuneita vahinkoja.

Asiakkaan valituksen johdosta antamassaan toisessa korvauspäätöksessä vakuutusyhtiö ilmoitti (20.7.2020), ettei se muuta aikaisempaa korvauspäätöstä. Toukokuussa 2020 tehdystä kartoituksesta (C. Oy) laaditun raportin mukaan ulkoseinissä havaittujen vaurioiden epäiltiin aiheutuneen siitä, että 9.4.2019 maaperään päässyt vesi oli imeytynyt perustuksista kapillaarisesti ylöspäin rakenteisiin. Vahinko oli ollut seurausta vähitellen tapahtuneesta ilmiöstä. Jos maaperään olisi jäänyt salaojapumpun rikkoutumisen jälkeen vettä, tai jos maaperässä oli ollut muuta kosteutta, asianmukaisesti tehdyn salaojaputkiston olisi tullut johtaa vedet pumppukaivoon, josta huhtikuussa 2019 uusittu salaojapumppu olisi pumpannut vedet eteenpäin tarkastuskaivolle. Rakennuksen perusanturoiden alapuolella olevat rakenteet ja salaojaputkistot eivät ole vakuutuksen kohteena.

Asiakkaan valitus

Asiakas pyytää valituksessaan (21.9.2020) Vakuutuslautakuntaa suosittelemaan, että vakuutusyhtiö oikaisee virheellisen korvauspäätöksen ja korvaa vesivahingon korjauskustannukset kotivakuutuksesta. Muun aineiston ohessa valitukseen on liitetty B. Oy:n (VV) päiväämätön lausunto ja 15.9.2020 päivätty T. Oy:n (RR) lausunto vesivahingosta.

Asiakas katsoo, että asiassa on kyse erityisesti siitä, miten ja milloin kosteusvaurio oli syntynyt. Oliko vaurio syntynyt heti keväällä 2019, kun vesi oli salaojapumpun rikkoutumisen vuoksi tulvinut kellarikerrokseen johtavien portaiden alaosan tasanteille vai vasta myöhemmin kosteuden kapillaarisella nousemisella rakenteisiin pidemmän ajan kuluessa, kuten vakuutusyhtiö on väittänyt.

Salaojavesien kokoojakaivossa olevan pumpun yllättäen ja äkillisesti tapahtunut rikkoutuminen oli aiheuttanut veden tulvimisen kellarikerroksen portaikkojen alaosan tasanteille ja rakennuksen seinärakenteiden vahingoittumisen. Vettä oli kertynyt kellarikerroksen lattialle useita senttimetrejä saman vuorokauden aikana pumpun rikkoontumisesta. Koska vakuutusyhtiön vahinkokartoittajan ilmoituksen mukaan mitään vaurioita ei ollut havaittu, asiakas ei ollut ryhtynyt purkamaan rakenteita eikä tutkimaan kellarikerroksen vaurioita tarkemmin.

Kyse ei ole sääolosuhteista eikä luonnonilmiöstä aiheutuneesta vahingosta eikä hitaasti tapahtuvasta ilmiöstä. Maaperään vuotanut vesi ei ole kapillaarisesti imeytynyt rakenteisiin, vaan rakenteet olivat kastuneet jo 9.4.2019 tapahtuneen vesivahingon yhteydessä.

Varsinainen kosteuden aiheuttama vaurio ei ollut kellarikerroksen ulkoseinien pintarakenne, vaan vaurioitunut rakenne oli nimenomaan kellarikerroksen ulkoseinä kokonaisuudessaan, eli Siporex-ulkoseinäelementti ja sen alaosa. Kyse on vesivahingosta, jonka aiheuttamia vaurioita ei ollut havaittu 11.4.2019 ja 16.4.2019 tehdyissä tutkimuksissa, kun ulkoseinärakenteiden kosteuspitoisuuksia ei ollut mitattu.

Jos kohteessa olisi suoritettu ammattitaitoinen tarkastus vahingon havaitsemisen jälkeen, vesivahingon vauriot olisivat selvinneet koko laajuudessaan jo heti keväällä 2019. Ammattitaitoisella tarkastuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä nimenomaan rakenteiden kosteuspitoisuudet selvittävää tutkimusta. Asiakas katsoo, ettei laiminlyönti tehdyissä tutkimuksissa saa jäädä vahingonkärsijän vastuulle. Vakuutusyhtiö ei voi jälkikäteen vedota vahingonkärsijän todistustaakkaan tilanteessa, jossa sen itsensä tilaama tarkastus on tehty pintapuolisesti ja huolimattomasti ja vahingot olivat jääneet tämän vuoksi toteamatta.

Tulviva vesi oli ehtinyt kulkeutua laatan ja seinärakenteen liittymäkohtiin, eli betonianturan ja Siporex-elementin liittymäkohtaan. Rakenteisiin päässyt vesi oli noussut kapillaarisesti ylöspäin ja pikkuhiljaa kastellut maanvastaisen seinärakenteen alaosat. Itse vaurio oli kuitenkin syntynyt heti ja välittömästi tulvaveden kasteltua rakenteet. Tämänkaltaista kosteusvauriota ei edes voi havaita pintakosteusmittarilla muutamien päivien päästä vesivahingosta, koska veden liikkuminen ja kulkeutuminen rakenteissa seinien pintaosiin vie aikansa. Varsin selvää on, että ulkoseinien alaosien pinnat eivät tuolloin 11.4.2019 tai 16.4.2019 voineet vielä edes olla kosteita, koska lattialle noussut vesi ei suoraan aiheuttanut ulkoseiniin kosteusrasitusta, vaan rasitus tuli rakenteiden kautta hitaammin. Vaurio itsessään oli kuitenkin olemassa heti alusta saakka.

Asiakkaan omakotitalon kellarikerros on perustettu hyvän rakennustavan mukaisesti kapillaarisen vedennousun estävän maa-aineksen päälle. Maanvaraisen alapohjan rakenneleikkauksen mukaan betonilaatan ja sen alapuolisen lämmöneristeen alla on tiivistetty kapillaarisen nousun estävä 200–300 mm sorakerros. Vesi ei nouse kapillaarisesti tällaisen sorapatjan läpi. Vakuutusyhtiön päätöksen perustelu on rakennusfysikaalisesti täysin kestämätön.

Asiakkaan hankkiman taloteknisen lausunnon (RR.) mukaan vesivahingon aiheutumisen mekanismi asiassa on varsin selvä. Rakennuksen anturan ja ulkoseinien alaosat on kastellut salaojapumpun rikkoutumisen seurauksena rakennuksen rakenteisiin päässyt ja sinne jäänyt vesi. Vahinko oli havaittu vasta sen jälkeen, kun vesi oli alkanut nousta hitaasti kapillaarisesti ylöspäin ja kastellut rakennuksen ulkoseinien alaosat. Vahinkojen laajuus oli havaittu keväällä 2020 kahdesta syystä: vahinkoja ei ollut tutkittu riittävästi heti pumpun rikkoutumisen jälkeen eivätkä vahingot vielä tuolloin olleet ehtineet ulkoseinien alaosien kellarin sisäpuoliselle korkeudelle.

Vakuutusyhtiö väittää, että jos vuotovesiä olisi jäänyt rakenteisiin, kosteuskartoituksessa 22.5.2020 olisi havaittu kosteusvaurioita ja kohonneita kosteusarvoja muuallakin kuin pelkästään rakennuksen ulkoseinissä. Tämä väite ei pidä paikkaansa eikä se ota huomioon alapohjan rakenteissa käytettyjen rakennusmateriaalien erilaisia kosteudensieto-ominaisuuksia. Taloteknisen lausunnon mukaan ulkoseinien rakennusmateriaalina käytetty Siporex-harkko ei kosteudensietokyvyltään täysin vastaa kovaa tiivistä betonirakennetta. Tämä oli osaltaan vaikuttanut vahingon laajuuteen, ja samalla vaikuttanut myös vesivahingon havaitsemiseen.

Vakuutusyhtiön päätöksen perusteluissa esitetty arvio siitä, että kyseessä olisi kapillaarisen vedennousun aiheuttama vahinko, ei pidä paikkaansa. Veden kapillaarinen nouseminen on korvauspäätöksessä ymmärretty väärin. Vahinkotapauksessa ei ollut kyse maaperässä olevan veden kapillaarisesta noususta. Maaperän vesi oli poistunut heti sen jälkeen, kun salaojapumppu oli korjattu. Rakenteisiin oli pumpun rikkoutumisen seurauksena kuitenkin jo tuolloin päässyt vettä, ja tämä vesi oli aiheuttanut vahingot. Vesi ei ollut noussut rakenteisiin kapillaarisesti maaperästä. Kapillaari-ilmiö on luonnollisesti siirtänyt vettä rakenteiden sisällä paikasta toiseen.

Vakuutusehdoissa ei ole sellaista rajoitusta, että kapillaari-ilmiön aiheuttama jo olemassa olevien vahinkojen laajeneminen tai leviäminen olisi suljettu pois korvattavuuden piiristä. Tällä seikalla ei muutoinkaan ole asiassa merkitystä, koska itse vesivahinko oli tapahtunut kokonaan ilman kapillaari-ilmiötä, suoraan pumpun hajoamisen aiheuttaman vesivahingon suorana seurauksena.

Korvauspäätös ei voi perustua epämääräiseen epäilyyn. Toukokuussa 2020 tehdystä kartoituksesta laaditussa raportissa esitetty käsitys siitä, että vahinko oli aiheutunut kapillaarisesta ilmiöstä, on oikeudellisesti arvioituna yksittäinen mielipide, jolle ei voida antaa tätä enempää merkitystä. Jos kosteusvaurion syy jää epäselväksi, se ei tarkoita sitä, etteikö vakuutusyhtiöllä olisi korvausvelvollisuutta asiassa. Korkein oikeus on tapauksessa KKO 1996:64 katsonut, että vaikka vaurioiden syy oli jäänyt epäselväksi, vaurioitumisen voitiin katsoa kohdanneen vakuutettua omaisuutta vakuutusehdoissa tarkoitetuin tavoin äkillisesti ja odottamatta, kun vahingot olivat ilmenneet vuoden sisällä tapahtumahetkestä. Asiakas katsoo, että vastaava ratkaisulinja tulee ottaa myös käsiteltävänä olevassa tapauksessa: vaikka vastoin asiakkaan näkemystä tapauksessa jäisikin epäselväksi todettujen vaurioiden aiheuttaja, se ei voi johtaa korvauksen epäämiseen, kun kyse on kuitenkin kiistatta äkillisesti ja odottamatta aiheutuneesta vahingosta.

Asiakas toteaa, että vakuutusyhtiö on vastineessaan (23.10.2020) esittänyt kokonaan uutena väitteenä, että kiistanalainen vesivahinko olisi johtunut rakennevirheistä ja hyvän rakennustavan vastaisesta toteutuksesta. Alun perin vakuutusyhtiö on kiistänyt korvausvelvollisuutensa katsomalla, että vahingossa olisi ollut kyse maaperässä olleen veden kapillaarisesta noususta rakenteisiin. Vakuutusyhtiön lausumassa ei ole enää tuotu esille aikaisemmin esillä ollutta väitettä siitä, että maahan vesivahingon yhteydessä jäänyt vesi olisi myöhemmin noussut kapillaarisesti rakenteisiin ja sitä kautta aiheuttanut todetut vahingot. Asiakas katsoo, ettei asiassa enää käsitellä tällaisia väitteitä, eikä siten ole tarvetta ottaa kantaa tähän asiaan.

Asiakas pitää virheellisinä vakuutusyhtiön väitteitä siitä, ettei anturan yläpuolisia rakenteita olisi eristetty kumibitumikermikaistalla, ja että niin olisi tullut tehdä. Kyseisen omakotitalon perustuksissa ei ole rakennusvirhettä. Rakennustyöt oli toteutettu rakennusvalvonnan hyväksymien suunnitelmien mukaisesti. Rakenteissa on riittävä kosteussulku maaperästä tulevan kosteusnousun etenemisen katkaisemiseksi. On selvää, ettei asiakkaan omakotitalon perustuksissa ole ollut riittävää kosteussulkua salaojapumpun hajoamisen aiheuttaman massiivisen vesivahingon torjumiseksi, eikä tällaista ole pitänytkään olla.

Asiakas toteaa, että hyvää rakennustapaa määrittävät ennen kaikkea rakentamista ohjaavat lait, kuten maankäyttö- ja rakennuslaki sekä -asetus. Lisäksi velvoittavia määräyksiä löytyy asetuksista, eli entisestä Suomen rakentamismääräyskokoelmasta ja kuntien rakennusjärjestyksistä. Nämä kaikki ovat pakottavaa normistoa, joskin asetuksiin sisältyy myös vain ohjeentasoisia osia. Lisäksi rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1988 15 § määrittelee hyvän rakentamistavan seuraavasti: vastaavanlaisissa rakennustöissä yleensä noudatettava menettely hyvän ja kunnollisen työntuloksen aikaansaamiseksi.

Vakuutusyhtiön esittämä lähde, Siporex-suunnittelijan käsikirja, ei määrittele hyvää rakennustapaa, vaan toimii ohjeena Siporex-talojen suunnittelulle. Ohjeen kuvista tai esimerkeistä ei voida vetää vakuutusyhtiön tekemän kaltaista johtopäätöstä, että jos rakennus ei ole kirjan esimerkkikuvan mukaisesti toteutettu, se on automaattisesti hyvän rakennustavan vastainen ja virheellinen.

Vakuutusyhtiön veden nousua koskevat väitteet eivät pidä paikkansa. Vesi oli noussut kellarikerroksen lattiapinnan tasalle saakka, ja se oli noussut myös huoltoluukun kohdalla betonilattian pinnan tasalle. Välittömästi vahingon havaittuaan asiakas oli ottanut yhteyttä B. Oy:n vesi- ja viemäripalveluun. Yrityksen (B. Oy) asiantuntija VV oli käynyt paikan päällä 9.4.2019 ja todennut tilanteen. VV:n antaman kirjallisen selvityksen mukaan vesi oli noussut kellarikerroksen lattiapinnan tasolle. Myös teknisen tilan tarkastuskaivossa veden pinta oli noussut valetun betonilattian pinnan tasolle saakka.

Vakuutusyhtiön teettämille tutkimuksille ei tule antaa minkäänlaista painoarvoa. Ne on joko tehty huolimattomasti tai pahimmillaan jopa tarkoitushakuisesti. B. Oy:n (VV) selvitys todentaa vedenpinnan todellisen korkeuden vahinkopäivänä, mikä asettaa erittäin kyseenalaiseksi vakuutusyhtiön palkkaamien teknisten asiantuntijoiden tekemät kosteusmittaukset. Vakuutusyhtiö väittää, että teknisen tilan lattian eristetilassa ei ollut 16.4.2019 havaittu kosteutta, mikä ei voi pitää paikkaansa. Riippumaton ja puolueeton asiantuntija on todennut, että huoltoluukku oli täynnä vettä 9.4.2019. Seitsemän päivää myöhemmin vakuutusyhtiön asiantuntija todistaa, ettei ole havainnut minkäänlaisia kosteuslukemia teknisen tilan lattian eristetilassa.

B. Oy:n asiantuntijan (VV) toteamalla vedenpinnan korkeudella on merkitystä myös arvioitaessa väitteitä siitä, miten rakenteet olisi pitänyt eristää kosteuden kapillaarisen nousun estämiseksi. Millään bitumikermikaistalla ei olisi voitu estää nyt tapahtuneen kaltaista vahinkoa, jossa vesi oli noussut lattiabetonilaatan yläpinnan tasolle saakka. Vesi oli joka tapauksessa päässyt kulkeutumaan rakenteisiin betonilaatan ja seinärakenteen liittymäkohdasta.

Asiakas katsoo, ettei alakerran betonilaatan kuivumisella ole merkitystä asian ratkaisemisessa. Veden korkeudesta on olemassa kiistaton puolueettoman asiantuntijan lausunto. Vakuutusyhtiön asiantuntijoiden tekemät tutkimukset asettuvat myös tämän seikan osalta kyseenalaiseen valoon.

Salaojajärjestelmässä ei ole vakuutusyhtiön väittämiä virheitä. Järjestelmän toiminta oli tutkittu kesällä 2020, ja se oli todettu kaikin puolin toimivaksi. Jos vuonna 2009 rakennetun omakotitalon salaojat eivät olisi toimineet oikein, vesivahinko olisi havaittu välittömästi talon rakentamisen jälkeen. Nyt tapahtuneessa vahingossa toimimaton salaojajärjestelmä nosti veden kellarikerrokseen välittömästi, ilmeisesti vain tuntien kuluttua pumpun hajoamisesta.

Salaojajärjestelmän kallistuksilla tai asennussyvyydellä ei ole merkitystä vahingon aiheutumisessa. Vahinko olisi tapahtunut joka tapauksessa, riippumatta salaojien asennussyvyydestä tai kallistuksista, koska järjestelmän osana oleva salaojapumppu oli hajonnut ja vesi oli noussut tulvimalla rakenteisiin.

T:n kaupungin rakennusvalvonnasta saadun selvityksen mukaan talon salaojajärjestelmään ei ole tarvinnut asentaa padotusventtiiliä. Talon rakentamisvuonna voimassa olleen Suomen rakentamismääräyskokoelman D1 mukaan perustusten kuivatusvesiputki tulee varustaa padotusventtiilillä, jos perusvesikaivosta lähtevän putken vesijuoksu on alempana kuin yleisen sadevesiviemärin padotuskorkeus. Kuivatuskaivon kaupungin verkostoon johtavan poistoputken korkeusasema (+124) on kuitenkin korkeammalla kuin sadevesiviemärin padotuskorkeus (+122,7), eivätkä sadevesijärjestelmä ja salaojajärjestelmä ole yhteydessä toisiinsa. Näin ollen padotusventtiiliä ei ole tullut asentaa.

Padotusventtiilillä ja sen olemassaololla ei ole merkitystä asiassa. Vesivahinko on aiheutunut salaojapumpun hajoamisen seurauksena. Padotusventtiili ei ole vaikuttanut vesivahinkoon tai sen syntymiseen.

Asiakas katsoo, ettei veden korkeudesta esitetyissä tiedoissa ole ristiriitaa tai virheellisyyttä. Vahinkoilmoitus on tehty todellisen tilanteen mukaisesti niin hyvin, kuin se oli vahinkohetkellä ollut mahdollista. Ilmoituksessa on mm. mainittu, että vettä nousee kellarikerroksen terassin lattialla lähelle sisään johtavan oven kynnystä. Tämä ilmoitettu vedenkorkeuden taso vastaa kellarin lattiatasoa, eli samaa vedenkorkeuden tasoa kuin T. Oy:n (RR) asiantuntijalausunnon liitepiirustuksessa ja B. Oy:n (VV) asiantuntijalausunnossa.

B. Oy:n (VV) lausunto on pyydetty jälkikäteen, kun vakuutusyhtiö oli ryhtynyt epäilemään veden korkeutta vahingon tapahtumisen hetkellä. Lausunto perustuu kuitenkin VV:n vahinkohetkellä 9.4.2019 tekemiin omakohtaisiin havaintoihin.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei asiassa ole perusteita muuttaa aikaisempia kielteisiä korvauspäätöksiä. Kosteudet olivat olleet seurausta rakennevirheistä, ja maaperän kosteudet olivat aiheuttaneet pitkäaikaisen kosteusrasituksen rakennuksen perustuksille. Tässä tapauksessa on kysymys vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle rajautuvista vahingoista, jotka olivat aiheutuneet rakennevirheistä ja hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta. Myös ulkopuolisten kosteuksien aiheuttamat vahingot on kategorisesti rajattu korvauspiirin ulkopuolelle.

Vakuutuksenottajan on näytettävä toteen, että kyseessä on vahinkotapahtuma, joka täyttää vakuutusehdoissa määritellyn korvattavan vakuutustapahtuman kriteerit, eli että kyse on äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vahingosta.

Koska kiinteistö on rakennettu vuonna 2009, tapaukseen sovelletaan Suomen rakentamismääräyskokoelman määräyksiä ja ohjeita D1, 2007, Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistoista, RT-korttia 82-10868, Pientalon kivirakenteet, 2006, ja Siporex Suunnittelijan käsikirjaa sekä Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeita RIL 107-2000.

Asiakas on väittänyt, että vaurioitunut rakenne oli nimenomaan Siporex-ulkoseinäelementti ja sen alaosa. Vakuutusyhtiön mielestä on varsin selvää, että ulkoseinien alaosien pinnat eivät 11.4.2019 tai 16.4.2019 voineet vielä edes olla kosteita, koska lattialle noussut vesi ei ollut suoraan aiheuttanut kosteusrasitusta, vaan rasitus oli tullut rakenteiden kautta hitaammin. Riidatonta on se, että ulkoseinien alaosaan ei ollut keväällä 2019 tehty muita tutkimuksia, kuin raportissa mainittuja pintamittauksia.

Hyvää rakennustapaa edustavan RT-kortin (RT 82-10868) mukaan kevytsoraharkkojen kapillaarisuus on pieni, mutta laastisaumojen, paikalla valettujen betonirakenteiden ja karkaistun kevytbetonin kohdalla se on selvästi suurempi. Siporex on karkaistua kevytbetonia ja ohjeen mukaan kapillaarisen kosteuden nousun katkaisemiseksi yläpuoliset seinä- ja lattiarakenteet eristetään kumibitumikermikaistalla. Lisäksi Siporex-rakenteille on olemassa oma suunnitteluohjeensa, jossa mainitaan, että seinän alapää suojataan myös lattian alapuolisilta osiltaan kauttaaltaan kosteudelta. Ohjeessa on esitetty, miten rakenne tulee eristää. Vedeneriste kiertää koko seinärakenteen, eli anturan ja alapohjarakenteen kautta, jolloin kapillaarinen vesi ei pääse nousemaan huonetilan seiniin. Näin ollen vahingon perimmäisenä syynä voidaan pitää rakennevirhettä.

Asiakas on väittänyt, että salaojapumpun rikkoutumisen seurauksena vesi oli tulvinut kellarin lattialle ja kastellut alapohjan pintapuolisesti. Vesikiertoinen lattialämmitys oli kuivattanut laatan pinnan nopeasti ja tämä selittää pintakosteusmittauksissa lattiapinnoista saadut tulokset. Tältä osin vakuutusyhtiö toteaa, että pumpun rikkoutumispäivä on ollut 9.4.2019 ja kartoitukset on tehty 11.4.2019 ja 16.4.2019. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan ei ole mahdollista, että lattialämmitys olisi 2-5 päivässä voinut kuivattaa laatan pinnan niin nopeasti, ettei pintakosteusmittauksissa olisi löytynyt kosteutta. Tällainen nopeus olisi äärimmäisen hyvä tulos jopa erityisillä kuivureilla, joilla kastuneita rakenteita kuivataan.

Asiakas on väittänyt, että rakenteisiin oli päässyt vettä salaojapumpun rikkoutumisen seurauksena, ja ettei vesi ollut koskaan poistunutkaan rakenteista, vaan se oli jäänyt sinne ja kapillaarisesti siirtynyt hiljalleen ylöspäin siten, että vahinko oli tullut näkyville keväällä 2020. Vakuutusyhtiö toteaa, ettei vesi ollut pumpun rikkouduttua tullut sisälle. Vaikka pumppu oli saatu kuntoon ja se oli poistanut vettä alapohjasta, vesi ei ollut poistunut hetkessä. Alapohjarakenteen soramateriaalit ovat kerrotun mukaan hyvälaatuisia eli soramateriaaleissa vesi poistuu vähitellen alaspäin.

Lisäksi on otettava huomioon, että jos salaojaputkistot ja rakennuspohjan kuivatus olisi toteutettu asianmukaisesti, (eli jos salaojaputket olisi sijoitettu riittävälle etäisyydelle maanvastaisen lattian alapinnasta sekä perusmuurin anturasta ja jos salaojaputket olisivat olleet kapillaarisen kosteuden nousun katkaisevan salaojituskerroksen alapuolella sekä jos salaojaputkien kallistus kaivolle päin olisi ollut riittävä), salaojaputkistot ja rakennuspohjan kuivatus olisivat johtaneet maaperän kosteudet pumppukaivoon. Huhtikuussa 2019 uusittu salaojapumppu olisi pumpannut ne eteenpäin aiheuttamatta vahinkoa rakenteille. RIL 107:n ohje on tarkempi kuvaus hyvästä rakennustavasta ja noudattaa rakentamismääräyskokoelman D1, 2007, määräyksen osan 5.1.1 sisältöä: ”Sadeveden poisto kiinteistön alueelta on järjestettävä hyvin toimivalla tavalla ja niin, ettei siitä aiheudu vahingon- tai tapaturman vaara, tulvimista tai muuta haittaa. Sadevesilaitteisto on sijoitettava kiinteistöön tarkoituksenmukaisesti ja sen tulee olla kestävä ja käyttövarma.”

Jos perustusten kuivatusvedet johdetaan sadevesiviemäriin, ne johdetaan siihen perusvesikaivon kautta. Jos perusvesikaivosta lähtevän putken vesijuoksu on alempana kuin yleisen sadevesiviemärin padotuskorkeus, kuten kohteella, varustetaan perustusten kuivatusputki itsestään sulkeutuvalla padotusventtiilillä. Tämä siksi, etteivät sadevedet pääse missään olosuhteissa virtaamaan salaojiin, kastellen perustuksia. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan padotusventtiiliä ei ole ollut, joten järjestelmä on tältä osin tehty virheellisesti.

Vakuutuksenottaja oli ilmoittanut vahingosta 9.4.2019 ja mm. siitä, että kiinteistön sadevesikaivon pumppu oli hajonnut, minkä seurauksena vesi oli alkanut nousta kellarikerroksen terassin kaivoista ylös. Vesi oli noussut ainakin kellarin oviaukon kynnykselle. Kellarissa sijaitsevassa teknisessä tilassa vettä oli noussut myös yhdestä lattian kulmasta. C. Oy:n tarkastusraportissa on todettu, että vesi oli noussut vain kellaritiloihin johtavien portaikkojen alaosan tasanteelle. Toisin kuin asiakkaan valituksessa on esitetty, asiassa ei ole osoitettu, että vesi olisi noussut kellaritiloihin sisälle asti. Tarkastusraportin liitteenä olevien rakennussuunnitelmien mukaan tasanteen ja teknisen tilan lattiapinnat ovat 100 mm alempana kuin huonetilojen lattiapinta (huonetilat +121,30 ja porrastasanne +121,20). Porrastasanteelle johtavat portaat ovat ulkotiloissa, jolloin myös kevään lumien sulamisvedet samoin kuin sadevedet pääsevät kyseiselle tasanteelle.

Vakuutusyhtiö toteaa, että asiakas on valituksessaan maininnut, että kellarikerros oli ollut perheen vakituisessa ja päivittäisessä käytössä, jolloin irtovesi asuintilojen ulkopuolella oli havaittu heti, ennen kuin se oli päässyt nousemaan kellarin asuintilojen lattiatasolle saakka. (Suunnitelmissa betonilaatan vahvuus on 80 mm, jolloin rappulaatan pinta on 20 mm alempana kuin lattialaatan alapinta = lattian eristekerroksen yläpinta.) Tapahtumien kulussa oli mainittu, että vettä oli kertynyt lattialle huomattavia määriä. Vakuutusyhtiö korostaa kuitenkin, että irtovettä oli havaittu ulkoportaiden alapään tasanteella, jonka pinta on 100 mm alempana kuin kellarikerroksen huonetilojen lattiapinta (+121,30).

B. Oy:n (VV) lausunnon johdosta vakuutusyhtiö toteaa, että asiakas on pyytänyt lausunnon syksyllä 2020, eikä lausunnon tueksi ole valokuvia. Lausunto poikkeaa vakuutuksenottajan vahinkoilmoituksessa kerrotusta tilanteesta: ”Vesi on noussut ainakin kellarin oviaukon kynnykselle. Kellarissa sijaitsevassa teknisessä tilassa vettä noussut yhdestä lattian kulmasta.” C. Oy:n noin 2 ja 7 vuorokautta tapahtuman jälkeen tekemien kosteusmittausten raportissa mainitaan, ettei eristetila ollut märkä. Mittaukset suoritettiin myös teknisen tilan huoltoluukusta ja alapohjan eristetilaan noin 20 cm lattian alle.

Vakuutuksenottaja on tapahtuman jälkeen kertonut, että vedenpinta oli noussut kiinteistön ulkopuolen rapputasanteen lattiakaivosta rapputasanteelle, joka on alempana kuin kellarikerrokseen lattiatasot. Myös RR on 15.9.2020 lausunnossaan merkinnyt vedenpinnan korkeuden ko. tasolle leikkauspiirrokseen.

Vakuutusyhtiölle toimitetuissa kiinteistöön liittyvissä suunnitelmissa ei ole merkintää tai mainintaa bitumieristyksistä, jotka rakennusmääräysten ja hyvän rakennustavan mukaan pitäisi perustuksissa olla. Rakennusvalvonnan viranomainen ei valvo, miten rakennushankkeella rakenteet toteutetaan tai millaisin materiaalein, vaan vastuu jää rakennushankkeeseen ryhtyvälle.

Vakuutusyhtiö katsoo, että tuotevalmistajan (Siporex) ohje nimenomaan edustaa hyvää rakentamistapaa, samoin kuin RT-kortit ja RIL-ohjeet, joten vahingon perimmäisenä syynä voidaan pitää rakennusvirhettä. Kosteus oli tullut rakenteiden läpi. Näin ei olisi käynyt, jos Siporex-rakenteet olisi rakennettu hyvän rakennustavan mukaisesti.

Tarkastusraportin valokuvien perusteella salaoja- ja sadevesijärjestelmiä ei ole rakennettu täysin suunnitelmien mukaan, koska todellisuudessa salaojien pumppukaivo sijaitsee naapurikiinteistön puolella. Suomen rakentamismääräyskokoelman D1:ssä määritellään tarkoin, milloin padotusventtiili pitää asentaa putkistoon. Salaoja- ja sadevesipiirroksessa / suunnitelmassa ei ole esitetty kyseisiä korkeusasemia (+124 / +122,7), jotka mainitaan vastineessa, eikä sitä, että salaoja sekä sadevedet olisivat liitettyinä erillisillä liitoksilla / poistoputkillaan kunnalliseen sadevesilinjastoon. Sen sijaan suunnitelmissa on mainittu, että salaojien korkein kohta olisi vain 10 mm anturan alapinnan alapuolella. Tällöin anturan alapuolella olevan kapillaarisen vedennousun estävän kerroksen vahvuus anturaan nähden on puutteellinen. Salaojan yläpinnan tulee olla 100 mm anturan alapintaa alempana (RT 81-10427 Rakennuspohjan ja tonttialueen kuivatus, 1990).

Pumpun rikkoutumisen jälkeen 11.4.2019 ja 16.4.2019 kohteeseen tehdyissä kosteusmittauksissa ei havaittu kosteutta. Tästä vakuutusyhtiö tekee johtopäätöksen, että rakenteet eivät olleet kastuneet äkillisesti, ko. tapahtuman yhteydessä. Vakuutusyhtiö katsoo, että kosteudet rakenteissa ovat olleet seurausta rakennevirheistä ja maaperän kosteudet ovat aiheuttaneet pitkäaikaisen kosteusrasituksen rakennuksen perustuksille.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut muun muassa

C. Oy:n raportti 11.4.2019 tehdystä vuotovahingon tarkastuksesta ja siihen 16.4.2019 tehdyistä täydennyksistä.
C. Oy:n raportti 22.5.2020 tehdystä vuotovahingon tarkastuksesta. Vuodon syy -kohdassa mainitaan, että koska aiemmassa kartoituksessa (v. 2019) rakenteista ei ollut löytynyt kosteutta, epäiltiin vahingosta maaperään päässeen veden imeytyneen perustuksista kapillaarisesti ylöspäin aiheuttaen sittemmin vaurioita. Vahingon laajuus -kohdassa mainitaan, että kosteutta ei havaittu väliseinien osalla. Kosteutta oli löytynyt ulkoseinien osalta.
T. Oy:n (RR) 15.9.2020 päivätty lausunto kohteessa tapahtuneesta vesivahingosta.
Päiväämätön B. Oy:n (VV) lausunto, jonka mukaan korjauskelvottomaksi 9.4.2019 rikkoutunut pumppu oli aiheuttanut veden nousemisen kellarikerroksen lattiapinnan tasolle. Vesi oli lainehtinut kellariin johtavan terassin lattialta. Vesi oli myös havaittavissa teknisessä tilassa sijaitsevassa tarkastuskaivossa, jossa veden pinta oli noussut valetun betonilattian tasolle.
T:n kaupungin LVI-tarkastusteknikko IK:n padotusventtiilin käyttöä ja tarpeellisuutta koskeva sähköpostiviesti, jonka mukaan, jos perusvesikaivoon ei johdeta muita kuin salaojavesi, padotusventtiili on asennettava, jos padotuskorkeus alittuu. Jos salaojat pumpataan kunnan verkostoon, niin yleensä lähtöputki nostetaan padotuksen yläpuolelle, vaikka pumppaamon poistoputkessa olisikin takaiskuventtiili, joka IK:n mielestä vastaa yksistään samaa tarkoitusta kuin padotusventtiilikin.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys sen arvioimisesta, onko rakennuksen maanvastaisten ulkoseinien alaosien kosteusvahingon osoitettu olleen äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vahinkotapahtumasta aiheutunut suoranainen esinevahinko.

Jos seinärakenteiden kastumisvahingon katsotaan olevan vakuutuksen korvauspiiriin kuuluva suoranainen esinevahinko, asiassa tulee ratkaistavaksi kysymys siitä, olivatko vauriot olleet seurausta rakennusvirheistä tai hyvän rakennustavan vastaisesta rakentamisesta taikka muusta rajoitusehtojen perusteella vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle rajatusta vahinkotapahtumasta.

Osapuolten kesken ei ole kiistaa siitä, että salaojavesien keruukaivossa olleen pumpun rikkoutumisen oli aiheuttanut äkillinen ja ennalta arvaamaton vahinkotapahtuma, josta aiheutuneen rikkoutumisvahingon vakuutusyhtiö oli korvannut vuonna 2019.

Sovellettavat vakuutusehdot

Kodin vakuutuksen ehtojen kohdan 3.1 mukaan laaja turva korvaa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vahinkotapatumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot. Tyypillisiä korvattavia vahinkoja ovat palovahingot, sähköilmiö- ja vuotovahingot, varkaudet, murrot, ilkivalta- ja myrskyvahingot, poikkeukselliset tulvavahingot sekä rikkoutumisvahingot.

Kohdan 3.5 (Korvausrajoitukset) mukaan vakuutuksesta ei korvata

vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle tai irtaimistolle itselleen
- suunnittelu-, asennus-, käsittely-, käyttö-, toimitus- tai työvirheestä
- rakenne-, valmistus- tai aineviasta
- perustamis- tai rakennusvirheestä, rakentamismääräysten, -ohjeiden tai hyvän rakentamistavan vastaisesta rakentamisesta
- rakenteen tai asennuksen keskeneräisyydestä tai puutteellisuudesta.
vahinkoa, joka on aiheutunut rakennukselle tai irtaimelle omaisuudelle itselleen hitaasti tapahtuvasta ilmiöstä, kuten
- syöpymisestä tai pilaantumisesta
- homehtumisesta, sienettymisestä, lahoamisesta tai hajusta
- kulumisesta tai aineen väsymisestä.
vahinkoa, joka on aiheutunut sääolosuhteista tai luonnonilmiöistä, kuten
- vesi- tai lumisateesta, tulvasta tai aallokosta
- jään tai lumen painosta tai niiden liikkumisesta
- pohja-, pinta- tai sulamisvedestä
sade- tai sulamisveden aiheuttamaa viemärikaivon tai putkiston tulvimisesta aiheutunutta vahinkoa eikä vahinkoa, joka aiheutuu rakennuksen ulkopuolisista syöksytorvista, sadevesiviemäreistä tai muualta virranneesta sade- tai sulamisvedestä.

Rakentamismääräykset

RT 82-10868 Pientalon kivirakenteet, 2006. 3. Perustukset.

Kiviaineisia harkko- ja massiivirakenteita on yleisesti käytetty juuri perustuksissa. Näiden rakenteiden sekä lämmöneristeiden kosteustekniset ominaisuudet poikkeavat toisistaan, mikä otetaan huomioon suunnittelussa. Kevytsoraharkkojen kapillaarisuus on pieni, mutta laastisaumojen, paikalla valettujen betonirakenteiden ja karkaistun kevytbetonin kapillaarisuus on selvästi suurempi. Kapillaarisen kosteuden nousun katkaisemiseksi yläpuoliset seinä- tai lattiarakenteet eristetään perustuksista kumibitumikermikaistalla.

Siporex Suunnittelijan käsikirja, 9.10 Seinien vedeneristys
Seinän ulkopinnan vedeneristykseen soveltuu esimerkiksi paineentasausraollinen eristyslevy (Pato- tai Platon-levy tai vast.). Seinän alapää suojataan myös lattian alapuolisilta osiltaan kauttaaltaan kosteudelta. Vedeneristys kiertää seinän pohjan kautta myös seinän sisäpuolelle lattiapinnan alapuoliseen osaan. Eristys on maanpinnan rajassa riittävän korkealla, jotta estetään sulamisvesien tunkeutuminen elementtiseinään.

D1, Suomen rakentamismääräyskokoelma, Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, määräykset ja ohjeet, 2007.
Sadevesi- ja perustusten kuivatuslaitteisto, 5.1 Yleiset määräykset.
5.1.1 Määräys. Sadevedenpoisto kiinteistön alueelta on järjestettävä hyvin toimivalla tavalla ja niin, ettei siitä aiheudu vahingon- tai tapaturmanvaaraa, tulvimista tai muuta haittaa. Sadevesilaitteisto on sijoitettava kiinteistöön tarkoituksenmukaisesti ja sen tulee olla kestävä ja käyttövarma.
5.2.2 Määräys. Kiinteistön perustusten kuivatusvedet on johdettava siten, ettei niistä aiheudu haittaa kiinteistön jäte- ja sadevesilaitteistolle. Jäte- tai sadevesiä ei saa johtaa perustusten kuivatusvesiviemäriin.
5.2.2.1 Ohje. Kiinteistön perustusten kuivatusvedet saadaan johtaa alueen viemäröintijärjestelmästä riippuen avo-ojaan, vesistöön, sadevesiviemäriin tai imeyttää maahan sopivalla paikalla.
Jos perustusten kuivatusvedet johdetaan sadevesiviemäriin, ne johdetaan siihen perusvesikaivon kautta. Jos perusvesikaivosta lähtevän putken vesijuoksu on alempana kuin yleisen sadevesiviemärin padotuskorkeus, varustetaan perustusten kuivatusputki itsestään toimivalla padotusventtiilillä.

RIL 107-2000. 5.1 Rakennuspohjan kuivatus. Rakennuspohjan salaojitus. Salaojituskerrokset salaojaputkeen sijoitetaan rakennuksen ympärille ja tarvittaessa myös alle. Salaojaputkien korkeimman kohdan tulee olla vähintään 0,4 m viereisen tai yläpuolisen maanvastaisen lattian alapinnan alapuolella. Maanvastaisen lattiarakenteen alapinnalla tarkoitetaan salaojituskerroksen ja itse rakenteen rajakerrosta. Jos kuitenkin salaojituskerroksena on siihen tarkoitukseen soveltuva lämmöneristyskerros (esim. kevytsora), tarkoitetaan lattian alapinnalla lämmöneristyksen yläpintaa. Alapohjan alla salaojaputken tulee olla kapillaarisen nousun katkaisevan salaojituskerroksen alapuolella. Viereisen seinäanturan tai matalaan perustetun perusmuurin anturaan nähden salaojaputken yläpinnan on oltava joka kohdassa sen alapinta alempana. Mikäli salaojaa ei voida asentaa seinäanturan tai perusmuurianturan alapuolelle, tehdään perustusrakenteisiin tarvittaessa vaakasuuntainen kapilaarikatko salaojaputken yläpuolelle.

Käytettäessä syvälle meneviä pilari- tai perusmuuriperustuksia tulee rakennuksen ulkopuolisen salaojaputken olla pilarien välisen sokkelipalkin alapuolella tai riittävän syvällä perusmuurin yläosan suojaamiseksi alempana olevalta kosteudelta.

Salaojaputkien kaltevuuden tulee olla vähintään 1:200, tavallinen kaltevuus 1:100. Rakennusten alla kaltevuuden on oltava vähintään 1:100.

Asian arviointi

Sovellettavien vakuutusehtojen mukaan korvattavan vahingon tulee olla äkillisen ja ennalta arvaamattoman vahinkotapahtuman aiheuttama suoranainen esinevahinko. Korvausta vaativalla vakuutuksenottajalla on näyttövelvollisuus siitä, että rakenteiden kastumisvahinko on ollut pumpun rikkoutumisesta aiheutuneen vuotovahingon suoranainen seuraus. Rajoitusehtoon vetoavalla vakuutusyhtiöllä on näyttövelvollisuus hyvän rakennustavan vastaisesta rakenteesta.

Kiista koskee erityisesti sitä, olivatko rakennuksen ulkoseinien alaosissa keväällä 2020 havaitut kastumisvauriot olleet pumpun rikkoutumisen aiheuttamaa suoranaista esinevahinkoa. Kiistaa on myös siitä, oliko maaperästä siirtynyt kosteutta rakenteisiin vähitellen, vai oliko kyse siitä, että pumpun rikkouduttua vesi oli noussut Siporex-ulkoseinärakenteisiin ja sieltä edelleen kapillaarisesti ulkoseinien alaosiin. Lisäksi osapuolet ovat eri mieltä siitä, oliko rakennus rakennettu voimassa olleiden rakentamismääräysten ja -ohjeiden sekä hyvän rakennustavan mukaisesti.

Asiakkaan viittaama Korkeimman oikeuden ratkaisu

Asiakkaan puolesta on vedottu Korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 1996:64, jossa tuomioistuin oli katsonut, että vaikka vaurioiden syy oli jäänyt epäselväksi, vaurioitumisen voitiin katsoa kohdanneen vakuutettua omaisuutta vakuutusehdoissa tarkoitetuin tavoin äkillisesti ja odottamatta, kun vahingot olivat ilmenneet vuoden sisällä tapahtumahetkestä. Vakuutuslautakunta toteaa, että nyt tarkastelevana olevassa tapauksessa korvauspiirin määrittelevä vakuutusehto ja rajoitusehdot ovat sisällöltään erilaiset kuin korkeimman oikeuden ratkaisussa olleessa tapauksessa. Korkeimman oikeuden ratkaisussa oli arvioitavana kysymys siitä, oliko vahinko kohdannut vakuutettua omaisuutta äkillisesti ja odottamatta. Tässä tapauksessa kiista koskee sitä, onko rakennuksen ulkoseinien kastumisvahinko ollut äkillisen ja ennalta arvaamattoman tapahtuman suoranainen seuraus.

Esitetyn selvityksen arviointi

Yritysten A. ja B. Oy vahinkopäivänä tekemistä havainnoista tai suorittamista toimista ei ole esitetty raporttia tai muuta vastaavaa kirjallista selvitystä vuodelta 2019. C. Oy:n huhtikuussa 2019 tekemistä kahdesta kartoituksesta ja 22.5.2020 tehdystä kartoituksesta laaditut raportit ovat olleet käytettävissä.

Asiakirjoihin liitetty B. Oy:n (VV) todistus on annettu syksyllä 2020 asiakkaan pyynnöstä. Todistuksen allekirjoittanut VV oli 9.4.2019 ollut vahinkopaikalla, ja todistus perustuu hänen tuolloin tekemiinsä havaintoihin. RR on asiakkaan toimeksiannosta antanut 15.9.2020 päivätyn lausunnon, joka perustuu asiasta laadittuihin asiakirjoihin, joihin ei ole sisältynyt selvityksiä vahinkopäivänä paikalla olleiden yritysten (A. ja B. Oy) tekemistä havainnoista. Asiakirjoista ei ilmene, että RR olisi käynyt vahinkopaikalla ennen lausuntonsa antamista.

Asiakkaan puolelta on kritisoitu C. Oy:n tarkastustoimia ja mittauksia sekä niistä laadittuja raportteja. Kritiikki on erityisesti kohdistunut siihen, ettei kosteutta ollut havaittu teknisen tilan eristeissä huhtikuussa 2019 eikä ulkoseinien kosteusarvoja ollut mitattu lainkaan ennen toukokuussa 2020 tehtyä kartoitusta.

Vakuutusyhtiö on todennut, että kyseinen yritys on itsenäinen ja puolueeton kosteusmittauksiin ja -kartoituksiin sekä kosteusvahinkokorjauksiin erikoistunut yritys, jolla on toimialaltaan useiden vuosien kokemus. Kartoitusliikkeet toimivat kosteuskartoituksia tehdessään ulkopuolisina, itsenäisinä asiantuntijoina eikä tähän rooliin vaikuta se, kuka kartoituksen on tilannut.

Vakuutuslautakunnan ratkaisu perustuu asiassa esitettyyn kirjalliseen selvitykseen. Vakuutuslautakunta on arvioinut tapausta asiakirjojen sisältöjen pohjalta, eikä esitetyistä selvityksistä ole ilmennyt syytä jättää joitakin asiakirjoissa esitettyjä näkemyksiä huomioon ottamatta.

Asiaa arvioidessaan Vakuutuslautakunta on ottanut huomioon sen, että ulkoseinien alaosien vauriot oli havaittu vasta yli vuoden kuluttua pumpun rikkoutumisesta ja sen aiheuttamasta veden nousemisesta talon alapuolisessa maaperässä. Vahinkopäivänä 9.4.2019 tehdyistä toimista ei ole esitetty muuta selvitystä kuin VV:n syksyllä 2020 antama lausunto veden korkeudesta. Lautakunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että RR on antanut lausuntonsa kirjallisen aineiston perusteella jälkikäteen käymättä vahinkopaikalla.

Hyvä rakennustapa

Vakuutusyhtiö on vedonnut Suomen rakentamismääräyskokoelman määräyksiin ja ohjeisiin sekä tuotevalmistajan ohjeisiin, ja katsonut tuotevalmistajan ohjeen nimenomaan edustavan hyvää rakentamistapaa samoin kuin RT-kortit ja RIL-ohjeet. Asiakas on kiistänyt, että Siporex-suunnittelijan käsikirja määrittelee hyvää rakennustapaa, kuten vakuutusyhtiö on väittänyt.

Aikaisemman ratkaisukäytäntönsä (esimerkiksi FINE-023200) perusteella Vakuutuslautakunta yhtyy vakuutusyhtiön käsitykseen siitä, että tuotevalmistajan ohjeet ovat rakentamismääräysten ja -ohjeiden ohessa osoituksena hyvän rakennustavan mukaisesta menettelystä. Näyttövelvollisuus tuotevalmistajan ohjeen vastaisesta rakentamisesta on vakuutusehtojen rajoitukseen vetoavalla vakuutusyhtiöllä.

Kuinka korkealle rakenteisiin vesi oli vahinkopäivänä noussut?

Osapuolet ovat eri mieltä siitä, kuinka korkealle vesi oli noussut terassilla rakennuksen ulkopuolella, sisällä rakennuksen kellarikerroksessa tai rakennuksen seinä- taikka muissa rakenteissa.

Asiakirjoista ilmenee, että sen jälkeen, kun vahinko oli aamulla 9.4.2019 havaittu, vettä oli yritetty pumppaamalla poistaa, ja paikalla oli ensin ollut yritys A., joka oli tarkastanut viemärit ja kaivot. Myöhemmin saman päivän aikana yritys B. Oy oli myös pumpannut vettä. Veden korkeudesta tai pumpatusta vedestä vahinkopäivänä tehdyistä havainnoista ei kuitenkaan ole esitetty raporttia tai esimerkiksi valokuvia. Epäselväksi on lisäksi jäänyt se, mistä vettä oli pumpattu pois.

C. Oy:n tarkastuskertomuksesta ilmenee, että huhtikuussa 2019 tehdyissä mittauksissa ei ollut havaittu kosteutta noin 20 cm teknisen tilan lattiapinnan alapuolella olleessa eristeessä. RR toteaa lausunnossaan, että asiakirjojen mukaan vesi oli noussut talon perustuksiin asti, ja jos vettä oli ollut portaikon alareunan tasolla, vettä oli ollut vastaavalla korkeudella joka puolella rakennuksen perustuksissa.

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen Vakuutuslautakunta katsoo asiassa jääneen epäselväksi, oliko veden pinta noussut ylemmäksi kuin perusanturan ja seinäharkkojen alaosan tasolle. Asiakirjoista ei myöskään ilmene, kuinka paljon vettä oli mennyt rakenteisiin ja jäänyt niihin sen jälkeen, kun pumppu oli saatu toimintakuntoon.

Vahingon syntymekanismi

RR:n lausunto perustuu tarkastusraportteihin 11.4.2019 ja 22.5.2020 sekä vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin ja talon pohjapiirroksiin sekä rakenneleikkauksiin. Lausunnon mukaan salaojien keruukaivossa oleva, toimiva salaojapumppu siirtää keruukaivoon kerääntyneet vedet salaojajärjestelmästä ns. ylävirtaan perusvesikaivoon. Perusvesikaivoon kerääntyneet vedet ohjataan hulevesiviemäriverkostoon. Kun pumppu lakkaa toimimasta, pohjaveden pinta voi nousta huomattavan nopeasti talon perustuksiin.

Lausunnon mukaan vaurioiden suuruus riippuu rakennuspaikan pohjaveden korkeudesta. Asiakirjoissa ei kuitenkaan ollut tietoa pohjaveden korkeudesta, mutta RR:n arvion mukaan pohjaveden pinta on ollut hyvin lähellä rakennuksen perustustasoa. Kun pumppu ei ollut enää siirtänyt salaojien keruukaivoon kerääntynyttä vettä eteenpäin perusvesikaivoon, vesi oli täyttänyt salaojaputket ja heti sen jälkeen vesi oli noussut nopeasti ylöspäin rakennuksen perustuksiin.

RR:n lausunnon mukaan vesi oli noussut teräsbetonianturasta heti sen päälle asennettujen Siporex-seinäharkkojen alaosiin. RR ei ole lausunnossaan esittänyt näkemystä siitä, oliko kumibitumikermikaista ollut rakenteessa estämässä kosteuden nousun, tai olisiko bitumikermi estänyt seinärakenteen alaosan kastumisen.

Esitetyn selvityksen mukaan rakennuspaikan maaperään oli 9.4.2019 eli yhden päivän aikana kertynyt vettä, jota oli noussut ainakin perusanturan ja Siporex-seinäharkkojen alaosan korkeudelle. Irtovesi oli pumpun uusimisen jälkeen poistunut maaperästä salaojien kautta. Selvitystä ei ole siitä, paljonko vettä oli mennyt rakenteisiin.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että rakentamismääräysten ja -ohjeiden mukaisesti rakennetut salaojaputkistot olisivat johtaneet maaperän kosteudet pumppukaivoon, jos salaojaputket olisi sijoitettu riittävälle etäisyydelle maanvastaisen lattian alapinnasta ja perusmuurin anturasta ja jos salaojaputket olisivat olleet kapillaarisen kosteuden nousun katkaisevan salaojituskerroksen alapuolella sekä jos salaojaputkien kallistus kaivolle päin olisi ollut riittävä. Vakuutusyhtiö on myös katsonut, että järjestelmä oli tehty virheellisesti, koska perustusten kuivatusputkessa ei ole ollut padotusventtiiliä.

Asiakas on katsonut, että rakennuksen kellarikerros on perustettu hyvän rakennustavan mukaisesti kapillaarisen vedennousun estävän maa-aineksen päälle, eikä perustuksissa ole rakennusvirhettä. Rakenteissa on ollut riittävä kosteussulku maaperästä tulevan kosteusnousun etenemisen katkaisemiseksi. Salaojajärjestelmän kallistuksilla tai asennussyvyydellä ole ollut merkitystä vahingon aiheutumisessa, eikä alakerran betonilaatan kuivumisella ole merkitystä asian ratkaisemisessa. Myöskään padotusventtiilillä ja sen olemassaololla ei ole merkitystä asiassa.

Rakennuksen ulkoseinien alaosien kosteusvauriot

Korvausta vaativalla vakuutuksenottajalla on tässä tapauksessa näyttövelvollisuus siitä, että keväällä 2020 havaitut ulkoseinien alaosien kosteusvauriot ovat olleet suoranainen seuraus huhtikuussa 2019 tapahtuneesta pumpun rikkoutumisesta. Vahinkoa paikan päällä 22.5.2020 selvittäneen C. Oy:n raportin mukaan maaperään päässeen veden oli epäilty imeytyneen perustuksista kapillaarisesti ylöspäin, erityisesti sen vuoksi, ettei huhtikuussa 2019 tehdyissä kartoituksissa ollut havaittu rakenteissa kosteusvaurioita.

Asiakas on katsonut, että vesivahingon vauriot olisivat selvinneet koko laajuudessaan heti keväällä 2019, jos rakenteiden kosteuspitoisuudet olisi tutkittu. Toisaalta asiakkaan puolesta on myös todettu, etteivät ulkoseinien alaosien pinnat olleet voineet huhtikuussa 2019 edes olla kosteita, koska kosteusrasitus oli tullut rakenteiden kautta hitaammin, ja koska veden liikkuminen rakenteissa seinien pintaosiin oli vienyt aikansa.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että ulkoseinärakenne olisi hyvän rakennustavan mukaan pitänyt eristää kosteuden nousun katkaisemiseksi kumibitumikermikaistalla, mutta näin ei ollut tehty. Kosteus ei olisi tullut rakenteiden läpi, jos Siporex-rakenteet olisi rakennettu hyvän rakennustavan mukaisesti. Yhtiö on lisäksi kiistänyt pumpun rikkoutumisen ja kosteusvaurioiden välisen syy-yhteyden katsoen, että kastumisvauriot ovat olleet seurausta vahinkotapahtumasta riippumattomasta kapillaarisesti nousseesta kosteudesta. Asiakas on kiistänyt, että anturan yläpuolisia rakenteita olisi pitänyt eristää kumibitumikermikaistalla, ja ettei näin olisi tehty. Millään bitumikermikaistalla ei olisi voitu estää nyt tapahtuneen kaltaista vahinkoa.

Pientalojen perustuksia koskevan, rakentamisajankohtana noudatetun RT-kortin 82-10868 (2006) mukaan kapillaarisen kosteuden nousun katkaisemiseksi yläpuoliset seinä- tai lattiarakenteet eristetään perustuksista kumibitumikermikaistalla. Siporex-suunnittelijan käsikirjan mukaan seinän alapää suojataan myös lattian alapuolisilta osiltaan kauttaaltaan kosteudelta. Vedeneristys kiertää seinän pohjan kautta myös seinän sisäpuolelle lattiapinnan alapuoliseen osaan.

Vakuutuslautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että vasta vuoden 2020 keväällä havaittu rakennuksen ulkoseinien alaosien kastumisvahinko oli ollut huhtikuussa 2019 tapahtuneesta pumpun rikkoutumisesta aiheutuneen vuotovahingon suoranaisena seurauksena syntynyt esinevahinko.

Siinä tapauksessa, että syy-yhteyden huhtikuussa 2019 sattuneen vahingon ja seinien alaosien kastumisvahingon välillä osoitettaisiin olevan olemassa, Siporex-seinäelementtien kastuminen on lautakunnan käsityksen mukaan ollut mahdollista vain, jos rakennuksen perusanturan ja heti sen päälle asennettujen elementtien välissä ei ole ollut kumibitumikermikaistaa, joka olisi toiminut rakentamismääräysten ja -ohjeiden sekä hyvän rakennustavan mukaisena vedeneristyskerroksena. Tällöin kyseessä olisi vakuutussopimukseen sisältyvien rajoitusehtojen tarkoittama rakennusvirhe, jonka aiheuttama vahinko ei ole vakuutuksesta korvattava.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena, eikä suosita korvauksen maksamista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Pellikka

Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho

Haku