Tapahtumatiedot

Vakuutettu A oli asianomistajana syyttäjän ajamassa rikosasiassa, jossa vastapuoli oli syytettynä neljästä eri rikoksesta. Syytteissä oli kyse viestintäsalaisuuden loukkauksesta, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä ja kunnianloukkauksesta. Asianomistaja yhtyi asiamiehensä avustuksella syyttäjän nostamiin syytteisiin ja vaati rangaistusta sekä vahingonkorvauksia kaikkien syytekohtien osalta. Vakuutusyhtiö myönsi asiaan oikeusturvaedun.

A esitti vakuutusyhtiölle 19.12.2016 päivätyn asianajolaskun, jonka mukaan A:n asianajokulut olivat yhteensä 15.894,32 euroa. Vakuutusyhtiö ilmoitti 28.2.2017 antamallaan päätöksellä, että se korvaa oikeusturvaetuna 3.548,00 euroa vähennettynä vakuutetun omavastuuosuudella. Perustelujen osalta vakuutusyhtiö viittasi vakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohtaan 7.4 ja totesi, että korvattaviksi kustannuksiksi luetaan enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettavaksi velvoittama kulumäärä, ellei tuomioistuin ole ratkaisussaan ilmenevin perustein nimenomaisesti katsonut, että vakuutetun on itse kärsittävä kulunsa osittain tai kokonaan vahinkonaan. A:n tapauksessa käräjäoikeus on 17.1.2017 antamassaan tuomiossa todennut, että A:n asiamiehen kohtuulliseksi palkkioksi on katsottava 2700,00 euroa ja arvonlisävero 648,00 euroa eli yhteensä 3348,00 euroa. Vakuutusyhtiön korvaama summa 3.548,00 euroa omavastuuosuudella vähennettynä sisältää myös 200,00 euron todistajanpalkkion.

A haki korvauspäätökseen muutosta. Vakuutusyhtiön sisäinen muutoksenhakuelin katsoi 10.4.2017 antamassaan ratkaisussa, ettei perusteita aikaisemmin annetun päätöksen muuttamiselle ollut. Tuomioistuin ei ole lausunut mitään siitä, että vakuutetun on itse kärsittävä kulunsa osittain tai kokonaan vahinkonaan. Sen sijaan tuomioistuin on ratkaisussaan todennut, että kyseessä on syyttäjän ajama rikosasiassa ja pääpaino asian selvittelyssä on ollut syyttäjällä. Asia ei ole muutoinkaan ollut laatunsa tai laajuutensa vuoksi tavanomaisesta poikkeava, minkä vuoksi asianomistajan asiamiehen asianajokulujen kohtuullistaminen on ollut perusteltua.

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

Asiakkaan valitus

A on tyytymätön vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa FINEn ratkaisusuositusta.

A toteaa, että hän yhtyi asiamiehensä avustuksella syyttäjän nostamiin syytteisiin ja vaati rangaistusta sekä vahingonkorvauksia kaikkien neljän syytekohdan osalta. Rikosasiaan liittyvät yksityisoikeudelliset korvausvaatimukset olivat yhteensä 33.600,00 euroa. Vain pieni osa A:n yksityisoikeudellisista vaatimuksista ratkaistiin hänen hyväkseen. Käräjäoikeus katsoi, että kohtuullisena korvauksena viestintäsalaisuuden loukkausten aiheuttamasta kärsimyksestä on 500,00 euroa ja yksityiselämää koskevan tiedon levittämisen aiheuttamasta kärsimyksestä 1.000,00 euroa. A:n kunnianloukkauksesta, taloudellisesta vahingosta ja masennuksesta esittämät korvausvaatimukset hylättiin. Määrällisesti vaadittuja korvauksia alennettiin 32.100,00 euroa. 

Suurin osa A:n oikeudenkäyntikuluista kohdistui sellaisiin vaatimuskohtiin, jotka hylättiin kokonaan. Kunnianloukkauksen ja taloudellisen vahingon osalta vaatimukset olivat kaikkein suurimmat ja vaikeimmat näytöllisesti. Näiden osalta asiamies käytti hyvin suuren määrän työtunteja. Lähes koko tehdyn työn ja laskussa esitettyjen tuntien määrä kohdistui juuri näiden seikkojen näytön osoittamiseen. Oikeus hylkäsi syyttäjän ajaman syytteen kunnianloukkauksesta. Näin ollen myös siihen kohdistuva vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin. Toisaalta oikeus totesi, että taloudellista vahinkoa ei ollut näytetty toteen, joten senkin osalta oikeus hylkäsi siihen kohdistuvan vaatimuksen oikeudenkäyntikuluista.

Kun esitetyistä vaatimuksista hyväksytään vain osa, tulee oikeudenkäyntikuluja alentaa OK 21:3 mukaisesti. Vain pieni osa A:n yksityisoikeudellisista vaatimuksista ratkaistiin hänen hyväkseen. Tällaisessa tapauksessa vastaajalle määrätään maksettavaksi oikeudenkäyntikuluja vain sen verran, mitä kuluja on kohdistunut niihin vaatimuksiin, jotka on ratkaistu hänen hyväkseen. A katsoo, että nyt puheena olevassa vakuutuskorvausta koskevassa asiassa oikeudenkäyntikulujen kohtuullisuutta ei voi arvioida vain sen perusteella, mitä oikeus on katsonut kohtuullisiksi oikeudenkäyntikuluiksi niiden vaatimusten osalta, jotka on ratkaistu hänen hyväkseen. A katsoo, että oikeusturvavakuutuksen perusteella myös hävityn asian ajamisesta aiheutuneet kulut on korvattava.

A vaatii, että FINE suosittaa vakuutusyhtiön korvauspäätökseen muutosta. Vakuutussopimuksen mukainen vakuutusmäärä eli vakuutustapahtumakohtainen enimmäiskorvausmäärä on 8.500,00 euroa. A vaatii, että FINE suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan hänelle lisäkorvausta 5.484,20 euroa viivästyskorkoineen korkolain 4.1 mukaan 18.2.2017 alkaen. 

Lisäksi A vaatii, että FINE suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan hänelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, korkolain 4.1 mukaisine viivästyskorkoineen kuukausi tuomion antamisesta. Ratkaisusuosituspyynnön jättämiseen mennessä oikeudenkäyntikulut ovat 6.270 euroa. 

Vakuutusyhtiön vastaus

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset. Perustelujen osalta vakuutusyhtiö viittaa asiassa aikaisemmin lausumaansa.

Vakuutusyhtiö katsoo, että vaadittua laskua, yhteensä 49,3 tunnilta, ei voi pitää asiassa sen laatu huomioiden kohtuullisena. Asian laatu ei myöskään ole peruste laskutetulle 260,00 euron tuntiveloitukselle. Kohtuullisena tuntikorvauksena voidaan pitää 200,00 euroa arvonlisäverolla lisättynä.

Vakuutusyhtiö myös huomauttaa, että käräjäoikeus ei ole perustellut kulujen osalta tekemäänsä ratkaisua sillä, että asianomistajan tulisi vastata itse omista kuluistaan siksi, että osa vaatimuksista on hylätty. Päinvastoin, käräjäoikeus on nimenomaisesti tutkinut vaadittujen kulujen kohtuullisuutta ja välttämättömyyttä, mihin oikeusturvavakuutuskorvauskin perustuu. Pääosa syytteistä on myös menestynyt ja tavanomaista on, että tällöin vastaaja tuomitaan asianomistajan kaikki oikeudenkäyntikulut kohtuullisilta osin korvaamaan.

Oikeusturvavakuutuksen ehdon 7.4 mukaan asiassa korvattaviksi kuluiksi luetaan enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettaviksi velvoittama kulumäärä, ellei tuomioistuin ole ratkaisussaan ilmenevin perustein nimenomaisesti katsonut, että vakuutetun on itse kärsittävä kulunsa osittain tai kokonaan vahinkonaan. Mainittu poikkeus tuomitusta määrästä poikkeamiseen ei asiassa täyty. Tuomioistuin ei ole perustellut, että asiassa osittain hylättyjen syytteiden tai korvausvaatimusten vuoksi osa kuluista jäisi vakuutetulle itselleen.

Vakuutuksesta on korvattu 3.548,00 euroa vähennettynä vakuutetun omavastuulla. Määrä sisältää tuomitun määrän lisäksi 200 euron todistajanpalkkion. Asiassa on korvattu vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut. Vaatimus siitä, että vakuutusmäärä 8.500,00 euroa pitäisi korvata täyteen, tarkoittaa, että 260,00 euron tuntiveloituksella asiassa hyväksyttäisiin välttämättömiksi toimenpiteiksi n. 32 tuntia. Tätä määrää ei voi pitää välttämättömänä eikä 8.500,00 euron kuluvaatimusta myöskään kohtuullisena.

Siltä osin kuin asiakas on vaatinut vakuutusyhtiötä korvaamaan hänelle korvauspäätöksen muutoksenhausta aiheutuneet kulut, vakuutusyhtiö toteaa, että vaatimus on perusteeton. Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, että sen käsityksen mukaan FINE ei voi myöskään toimivaltansa puitteissa tällaista suositusta antaa.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Tapaukseen sovellettavien 1.1.2013 alkaen voimassa olevien vakuutusehtojen kohdan 7.3 (Korvattavat kustannukset) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta aiheutuneet vakuutetun välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut seuraavasti:

7.3.1 Riita-asiassa (…)
7.3.2 Rikosasiassa
7.3.2.1 (Vakuutettu asianomistajana)

Asiamiehen käyttämisestä ja todistelusta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut siltä osin, kun oikeudenkäynnissä on kysymys rikoksesta johtuvasta muusta vakuutetun yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta kuin oikeudenkäyntikuluista. (…)

Ehtokohdan 7.4 (Korvauksen määrä ja sen laskeminen) mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Jos tuomioistuin ei asianosaisten myöntämisen vuoksi ole lausunut päätöksessään asianajo- ja oikeuden-käyntikuluista, tai jos asia on ratkaistu sovintoteitse, korvattavat kustannukset määrätään ottaen huomioon myös vastaavanlaisissa asioissa yleensä tuomitut tai maksetut kulut.

Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Palkkion ja kulujen kohtuullisuutta määrättäessä otetaan huomioon riidanalaisen etuuden arvo, asian vaikeus ja laajuus sekä suoritetun työn määrä ja laatu.

Korvattaviksi kustannuksiksi luetaan enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettavaksi velvoittama kulumäärä, ellei tuomioistuin ole ratkaisussaan ilmenevin perustein nimenomaisesti katsonut, että vakuutetun on itse kärsittävä kulunsa osittain tai kokonaan vahinkonaan. Korvattavien kustannusten määrä on kuitenkin enintään vakuutetun vastapuolelleen esittämän kuluvaatimuksen suuruinen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö oikeusturvavakuutusta koskevan sopimuksen perusteella velvollinen korvaamaan A:lle asianajo- ja oikeudenkäyntikuluja enemmän kuin mitä käräjäoikeus oli tuominnut kohtuullisena määränä vastapuolen maksettavaksi.

Asian arviointi

FINE toteaa, että A on ollut asianomistajana syyttäjän ajamassa rikoskokonaisuudessa, jossa vastaaja on ollut syytettynä neljästä eri rikoksesta. Asianomistaja yhtyi asiamiehensä avustuksella syyttäjän nostamiin syytteisiin ja vaati rangaistusta sekä vahingonkorvauksia kaikkien syytekohtien osalta. 17.1.2017 annetun tuomion mukaan käräjäoikeus katsoi A:n vastapuolen syyllistynyt kolmeen rikokseen, joista syyttäjä oli vaatinut hänelle rangaistusta. Käräjäoikeus katsoi syytetyn syyllistyneen kahteen viestintäsalaisuuden loukkaukseen ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämiseen. Ainoastaan kunnianloukkausta koskeva syyte hylättiin.

Rikosasiaan perustuvat yksityisoikeudelliset vaatimukset pääosin hylättiin. A oli asiamiehensä avustuksella vaatinut korvausta viestintäsalaisuuden loukkausta koskevista teoista yhteensä 1.600,00 euroa ja yksityiselämää koskevan tiedon levittämisestä 5.000,00 euroa. Lisäksi A oli vaatinut korvausta kunnianloukkauksesta 10.000,00 euroa, taloudellisesta vahingosta 13.000,00 euroa ja masennuksesta 4.000,00 euroa. Asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen osalta A oli vaatinut, että vastapuoli velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa yhteensä, 16.739,12 euroa. Käräjäoikeus katsoi, että kohtuullisena korvauksena viestintäsalaisuuden loukkausten aiheuttamasta kärsimyksestä on 500,00 euroa ja yksityiselämää koskevan tiedon levittämisen aiheuttamasta kärsimyksestä 1.000,00 euroa. A:n kunnianloukkauksesta, taloudellisesta vahingosta ja masennuksesta esittämät korvausvaatimukset hylättiin. Lisäksi vastapuolen korvattavaksi velvoitettujen A:n oikeudenkäyntikulujen määrää kohtuullistettiin. Käräjäoikeus katsoi, että asian laatuun nähden kohtuullisena palkkio A:n asiamiehelle oli 2.700,00 euroa arvonlisäveroineen, mikä määrä A:n vastapuoli velvoitettiin korvaamaan A:lle.

Käräjäoikeuden antamasta tuomiosta ilmenee, että käräjäoikeus on kohtuullistanut A:n oikeudenkäyntikulujen osalta asiamiehen laskuttamaa 260,00 euron tuntiveloitusta siten, että kohtuulliseksi tuntiveloitukseksi on katsottu 200,00 euroa. Tuntiveloituksen kohtuullistamista on perusteltu sillä, että asiassa on ollut kyse syyttäjän ajamasta rikosasiasta, jossa A on ollut asianomistajana. Pääpaino asian selvittelyssä on ollut syyttäjällä. Lisäksi käräjäoikeus katsoi, ettei asia ollut laajuutensa puolesta tai muutoinkaan tavanomaisesta poikkeava. Tuntiveloituksen lisäksi käräjäoikeus on kohtuullistanut asian hoitoon käytettyä työmäärää siten, että kohtuulliseksi työmääräksi on asian laatu ja laajuus huomioiden katsottu laskussa esitetyn 49,3 tunnin sijaan yhteensä 13,5 tuntia. Kohtuullistaminen on kohdistunut työmäärään kokonaisuudessaan. Istuntokäsittelyyn on katsottu kuluneen 5,5 tuntia. Valmistautumisen osalta kohtuulliseksi työmääräksi on arvioitu 8 tuntia. Tätä on perusteltu muun ohessa A:n kirjallisten todisteiden sisällöllä ja sillä, että kirjalliset todisteet ovat olleet osittain päällekkäisiä ja epämääräisiä ja niiden todisteluteemat ovat olleet ylimalkaiset. Lisäksi perustelujen osalta on todettu, että A:n vetoamalla henkilötodistelulla ei ole ollut asian ratkaisemisen kannalta merkitystä. A:n asiamies ei ole myöskään pystynyt näyttämään päämiehensä puolesta esittämiä yksityisoikeudellisia korvausvaatimuksia toteen. FINE toteaa, että tuomiosta ei sen sijaan ilmene perusteita, joilla tuomioistuin olisi katsonut, että A:n olisi kärsittävä osa kuluista vahinkonaan esimerkiksi sen vuoksi, että kulut eivät liity käsiteltävänä olevan tapauksen hoitoon.

Asiassa vaadittujen asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen osalta FINE toteaa, että vakuutusehtojen kohdan 7.4 mukaan vakuutuksesta korvattavat asianajo- ja oikeudenkäyntikulut määrätään oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain oikeudenkäyntikuluja koskevien oikeusohjeiden mukaisesti. Asiamiehen käytöstä korvataan kohtuullinen palkkio asiamiehen työstä ja välttämättömistä kuluista. Jos tuomioistuin ottaa tuomiossaan kantaa vastapuolen korvausvelvollisuuteen vakuutetun oikeudenkäyntikuluista, on käsillä tilanne, jossa vakuutusehtojen mukaan kustannuksia korvataan enintään tuomioistuimen vakuutetun vastapuolen maksettavaksi velvoittama kulumäärä. Ehtokohdan mukaan tästä voidaan poiketa, jos tuomioistuimen ratkaisussa on nimenomaisesti todettu, että vakuutetun tulee kärsiä ainakin osa kuluista vahinkonaan. Kuten edellä on todettu, nyt käsillä olevassa tapauksessa ei ole kysymys sellaisesta tilanteesta, jossa tuomioistuin olisi ehtokohdan tarkoittamalla tavalla katsonut, että A:n tulisi kärsiä osa kuluista vahinkonaan, vaan tuomioistuin on nimenomaan kohtuullistanut vastapuolelle tuomittuja kuluja sen vuoksi, että se on pitänyt A:n asiamiehen tuntiveloitusta ja ajankäyttöä asian hoitamiseksi liiallisena ottaen huomioon asian laatu ja laajuus. Siten, vaikka vakuutusyhtiö ei ole oikeudellisesti sidottu tuomioistuimen vahvistamaan oikeudenkäyntikulujen määrään, ei sillä vakuutusehtojen sanamuodon mukaan ole velvollisuutta suorittaa korvausta yli vastapuolen maksettavaksi velvoitettua kulumäärää, kun tuomiossa ei ole katsottu, että vakuutetun tulee kärsiä ainakin osa kuluista vahinkonaan.

Edellä selostetuin perustein FINE pitää vakuutusyhtiön päätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.

Korvauspäätöksen muutoksenhakuun liittyvän A:n esittämän vaatimuksen osalta FINE toteaa, että se voi antaa ratkaisusuosituksia vakuutussuhteeseen liittyvistä, lain ja vakuutusehtojen tulkintaa ja soveltamista koskevista erimielisyyksistä. Riita-asian käsittelyn yhteydessä ei sen sijaan käsitellä valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Sternhufvud