Haku

FINE-032291

Tulosta

Asianumero: FINE-032291 (2021)

Vakuutuslaji: Autovakuutus

Ratkaisu annettu: 12.04.2021

Lakipykälät: 28, 30, 34, 33

Alkoholi. Samastaminen. Vakuutetun suostumukseen perustuva vastuu moottorikäyttöisestä ajoneuvosta.

Tapahtumatiedot

B on toiminut taksiyrittäjänä (Tmi A) toimivan A:n sairausloman sijaisena ja saanut luvallisesti haltuunsa Tmi A:n omistaman ajoneuvon. B on lähtenyt vapaapäivänään ajamaan ajoneuvoa alkoholin vaikutuksen alaisena. B on suistunut tieltä ja törmännyt koivuun. B on jatkanut matkaa kotiinsa, josta poliisi on tavoittanut hänet. Ajoneuvon oikea kylki sekä pohja ovat vaurioituneet. Vahinko sattui valoisana aikana ja tienpinta oli paljas ja kuiva. Esitutkintapöytäkirjan mukaan B:n verenalkoholipitoisuus oli tapahtuma-aikaan 3,29 promillea.

Tmi A haki korvauksia laajasta kaskovakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö antoi korvauspäätöksen, jonka mukaan ajoneuvon vahinkoa ei korvata vakuutuksesta. Yhtiö on katsonut, että alkoholin käytöllä on ollut syy-yhteys vahinkoon. Alkoholin vaikutus ajoneuvon kuljettajan suorituskykyyn on ollut siinä määrin merkittävä, että korvaus on evätty kokonaan. Lisäksi yhtiö on katsonut, että ajoneuvon kuljettaja on samastettavissa asiakkaaseen, koska ajoneuvo on ollut asiakkaan suostumuksella ajoneuvoa kuljettaneen B:n käytössä.

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

Tmi A vaatii asiamiehen laatimassa valituksessaan, että vakuutusyhtiö velvoitetaan korvaamaan A:lle auton arvo vakuutusehtojen mukaisesti laskettuna. Vakuutusyhtiö on päätöksessään samastanut A:n ja autoa alkoholin vaikutuksen alaisena kuljettaneen B:n vakuutusehtojen kohdan 8 nojalla. Vakuutusehtojen mukaan vakuutettuun samastetaan henkilö, joka on vakuutetun suostumuksella vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta ajoneuvosta. B on vapaa-ajallaan kuljettanut autoa siten, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ollut 3,29 promillea.

Vakuutussopimuslain 33 §:n 1 momentin mukaan samastaminen edellyttää ajoneuvon käyttöä vakuutetun suostumuksella. Puheena olevassa tapauksessa on ollut kyse ammattimaiseen taksiliikenteen harjoittamiseen tarkoitetusta ajoneuvosta. B on ollut palkattuna ajamaan kyseistä autoa nimenomaan ammattimaiseen taksiliikenteeseen ja suostus auton kuljettamiseen on ollut vain siltä osin kuin autoa on käytetty työn tekemiseen. B:lla ei ole ollut A:n nimenomaista tai edes konkludenttista suostumusta tai oikeutta käyttää autoa vapaa-ajan ajamiseen. B on aiheuttanut vahingon vapaa-ajallaan, ja on siten käyttänyt autoa vastoin sitä, mihin hänellä on ollut suostumus. Edellä olevan perusteella (vrt. KKO 2005:100) vakuutusyhtiön päätös samastaa A vahingon vapaa-ajallaan aiheuttaneeseen B:hen, jolla ei ole ollut suostumusta käyttää autoa vapaa-ajallaan, on ollut virheellinen, ja vakuutusyhtiö on velvoitettava korvaamaan vakuutussopimuksen mukaisesti auton arvo ehtojen mukaan laskettuna.

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan Tmi A:n vaatimukset. Yhtiö toteaa, että valituksessa esitetty ei tuo asiaan mitään sellaista uutta tietoa, jonka perusteella ratkaisua olisi muutettava. Kaskovakuutusehtojen mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle tieltä suistumisesta taikka iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 8 mukaan, mitä edellä ehdoissa on sanottu vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön, joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä ajoneuvosta. Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman kuljettaessaan ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 1,2 promillea tai että hänellä on vähintään 0,53 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, hänelle aiheutunut vahinko korvataan vain siltä osin kuin muut olosuhteet ovat vaikuttaneet vahinkoon.

A on tehnyt vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiölle puhelimessa 8.4.2020, jolloin A on kertonut ajoneuvon olleen luvallisesti B:n käytössä, ja ajoneuvon olleen B:n käytössä 19.2.2020 alkaen. B on kuulusteltu 8.4.2020 ja tässä yhteydessä hän on kertonut, että ajoneuvo on ollut hänellä luvallisesti käytössä. A:lle on soitettu 14.4.2020 ja kysytty tarkemmin ajoneuvon käytön luvallisuudesta. Tällöin A on kertonut, että B:llä on ollut lupa hoitaa omia asioitaan A:n ajoneuvolla esimerkiksi töiden jälkeen ja todennut vain, ettei omia ajoja tarvitse välttämättä ajaa vapaapäivinä. A ei ole tässäkään sanonut, että ajaminen olisi B:ltä kielletty. Työpäivistä A mainitsee erikseen, että B:llä on ollut lupa ajaa omia kauppa- tms. reissuja.

Vakuutusyhtiön mukaan B on tuomittu Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa lainvoimaisella tuomiolla törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. B on velvoitettu maksamaan A:lle korvauksena rikoksella aiheutetusta vahingosta 18.000 euroa ajoneuvon osalta. Selvityksen mukaan B:tä ei ole kuitenkaan syytetty tai edes epäilty esitutkinnassa ajoneuvon luvattomasta käytöstä.

Rikosteknisen laboratorion tekemässä tutkimuksessa B:n verenalkoholipitoisuus on ollut noin puoli tuntia vahingon jälkeen 3,29 promillea. Vakuutussopimuslain ja kaskovakuutusehtojen mukaan korvausta voidaan alentaa tai se evätä, jos vahinko on aiheutettu törkeällä huolimattomuudella. Törkeää huolimattomuutta on se, että henkilö tietoisesti aikaansaa tilanteen, jossa vahinkoriski on suuri. Ajoneuvon kuljettamista siten, että veren alkoholipitoisuus on ainakin 1,2 promillea ajon aikana, on pidettävä törkeän huolimattomana ja niin moitittavana, että yhtiöllä on oikeus evätä korvaus kokonaan. Kuljettajan alkoholin käyttö on kiistatta vaikuttanut vahinkotapahtuman syntymiseen, kun ajoneuvo on kesken ajon suistunut tieltä ja törmännyt ainakin puuhun.

Mikäli ajoneuvo on luovutettu tietylle henkilölle vakuutetun suostumuksella, voidaan henkilö samastaa vakuutettuun. Vakuutuslautakunta on käsitellyt samastamista lausunnossa VKL 258/01, jossa vakuutettuna ollut kommandiittiyhtiö oli luovuttanut vakuutuksen kohteena olevan ajoneuvon kuljettajan käyttöön vain työajoja varten ja kuljettaja oli tämän käyttöluvan vastaisesti käyttänyt ajoneuvoa myös henkilökohtaisiin ajoihinsa ja aiheutti ajoneuvolle tuolloin vahingon moitittavalla menettelyllään. Kuljettaja voitiin Vakuutuslautakunnan mukaan samastaa vakuutettuun. Myös tapauksessa VKL 3/06 on ollut kyse vastaavasta tilanteesta, kun ajoneuvo on ollut luvallisesti käytössä osakeyhtiön työntekijällä. Kyseinen työntekijä kuljetti ajoneuvoa siten, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon aikana 1,74 promillea, kun työntekijälle oli ilmoitettu etukäteen ajoneuvon käytön säännöt, kuten se, että ajoneuvoa käytetään vain työajoon.

Vakuutetun vetoamassa korkeimman oikeuden tapauksessa KKO 2005:100 vakuutusyhtiö toteaa olevan kyse siitä, onko ajoneuvon katsottava olleen yhteiskäytössä samassa taloudessa asuneiden kesken. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei ole kyse samastamisesta yhteiskäytön perusteena, joten KKO:n mainitusta ennakkotapauksesta ei voida johtaa ohjetta käsiteltävänä olevan tapauksen ratkaisuun.

Tässä tapauksessa ajoneuvo on luovutettu A:n suostumuksella B:n käyttöön, jolloin ajoneuvo on ollut B:n vastuulla. Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään todennut, että lupa ajoneuvon käyttämiseen voi ilmetä myös olosuhteista. Edellä selostettuihin Vakuutuslautakunnan ratkaisuihin viitateen yhtiö toteaa, ettei edes A:n antamalla nimenomaisella kiellolla olisi vaikutusta samastamista koskevan ratkaisun lopputulokseen, kun ajoneuvo on luovutettu luvallisesti B:n käyttöön. A ei ole missään vaiheessa poliisitutkintaa tai oikeuskäsittelyä edes esittänyt väitettä, että ajoneuvo olisi ollut luvattomasti B:llä vaan poliisin asiaa tiedustellessa kertonut, että lupa ajoneuvon käyttöön on ollut.

A toteaa lisäkirjelmässään, että häntä ei ole kuultu ollenkaan asian esitutkinnassa. Poliisi on vain tiedustellut, onko auto ollut B:n käytössä luvallisesti. Tämän kyselyn A on käsittänyt siten, että poliisi on tiedustellut, onko auto ”varastettu” (rikoslain 28 luku 9 a §) häneltä, ja tähän A on vastannut, ettei ole. Tämä on eri asia kuin se, onko B rikkonut auton käytölle annettuja edellytyksiä. Kun asiassa ei ole suoritettu esitutkintaa tältä osin, B:tä ei tietenkään ole voitu syyttää tai edes epäillä ajoneuvon luvattomasta käytöstä rikoslain 28 luvun 9 a §:n perusteella.

Puhelinkeskustelussa 14.4.2020 A on tuonut esiin sen, että B on voinut ottaa auton töiden jälkeen. Tällä hän on tarkoittanut, että auton imuroiminen, siivoaminen, käyttäminen autopesukoneessa ja muut autoon liittyvät työt, kuten katsastuksessa käyttäminen, ovat olleet sallittuja työvuoron jälkeen ja tässä yhteydessä B on voinut käydä esim. kaupassa. A:n tarkoitus on kuitenkin ollut, että vapaapäivinä B ei ole saanut lupaa vapaasti käyttää autoa omiin ajoihinsa, vaikka lause on nyt vakuutusyhtiön kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa muotoiltu tyyliin, että omia ajoja ei tarvitse välttämättä ajaa vapaapäivinä. Kyseessä on A:n mielestä hieman ongelmallinen tilanne, koska lauseesta puuttuu puhelinkeskustelussa käyty muu konteksti ja esim. äänensävyt. Tuossa vaiheessa olisi tarkemmin yksilöidysti voitu tiedustella, mitä A oikein tuolla lausumalla tarkoittaa.

Asiakkaan mielestä vakuutusyhtiön viittaamat Vakuutuslautakunnan päätökset ovat hyvin vakuutusyhtiölle myönteisiä verrattuna valituksessa esitettyyn korkeimman oikeuden päätökseen. A:n puolesta katsotaan, ettei ajoneuvon luovuttaminen ole tapahtunut vakuutetun suostumuksella silloin, kun luovutuksensaaja rikkoo niitä ehtoja ja edellytyksiä, jota auton käytölle on luovutuksen yhteydessä asetettu.

Vakuutusyhtiö kommentoi asiakkaan lisäkirjelmää toteamalla, että poliisi on kysynyt nimenomaan, kuten A:kin mainitsee, onko ajoneuvo ollut B:n käytössä luvallisesti. A on vastannut tähän luvattoman käytön tiedusteluun, että ajoneuvo on ollut luvalla B:n käytössä. Esitutkinnan suorittaminen tämän jälkeen olisi ollut erikoista, jos poliisilla ei ole edes ollut syytä epäillä ajoneuvon käytön luvattomuutta. Vakuutettu on se taho, jonka asian olisi voinut poliisin esitutkinnassa asiasta kysyttäessä ottaa esille, mutta ei ole sitä tehnyt. Myös vakuutusyhtiölle väite luvattomasta käytöstä on tullut vasta sen jälkeen, kun vakuutettu kuuli kielteisestä korvauspäätöksestä.

Lisäksi yhtiö toteaa, että ajoneuvon käyttäminen tarkoittaa yleisesti nimenomaan sen käyttämistä siihen, mihin ajoneuvo on tarkoitettu eli ajamiseen. Ajoneuvon käyttämisestä puhuminen ei yleisen elämänkokemuksen mukaan tarkoita lähtökohtaisesti ajoneuvon puhdistamista, vaan nimenomaan kuljettamista. Yhtiö pitää erikoisena, että A:n sekä poliisille että vakuutusyhtiölle kertoma olisikin tarkoittanut aivan toista, mitä hän on tilanteessa lausunut.

A toteaa toisessa lisäkirjelmässään, että hänet on jätetty asiassa kuulematta esitutkintalain 7 luvun 2 §:n nojalla. Tavallinen ihminen käsittää poliisin soittaessa ja kysyessä, onko ajoneuvo otettu luvattomasti käyttöön asian siten, että onko ajoneuvo ”varastettu”. Tavallisen ihmisen ymmärryksen mukaista ei ole tuollaisessa tilanteessa tehdä hienovaraista erottelua siitä, että B saa käyttää ainoastaan työajoihin ja työajan päättyessä esim. 10 kilometrin päähän B:n kodista, B on voinut luvallisesti autolla poiketa kaupassa, yms.

Lainsäädäntö ja vakuutusehdot ovat tavallisen ihmisen kannalta vaikeatajuisia, eivätkä vastaa useinkaan tavanomaista kielenkäyttöä. Näin ollen kun luvattomalla käytöllä tavanomaisessa kielenkäytössä tarkoitetaan ”autovarkautta”, niin A ei myöskään vakuutusyhtiön puhelinkeskustelussa ole ymmärtänyt, että kysymys luvattomasta käytöstä ei tarkoita ”autovarkautta”, eikä hän siten ole osannut esittää asiaa puhelussa oikealla tavalla.

A tarkentaa vielä aiempaa lausumaansa siitä, että B on voinut käyttää autoa töiden jälkeen esim. auton imuroimiseen, siivoamiseen yms. Tällä tarkoitetaan sitä, että taksiautoa harvoin siivotaan kotipihassa, vaan se viedään eli ajetaan (käytetään ajamalla) autopesukoneessa ja samalla se mainitussa paikassa imuroidaan ja muutoin puhdistetaan. Samoin auto ajetaan katsastettavaksi katsastuskonttoriin, ja sallittua on ollut myös auton ajaminen kaupan pihaan työvuoron päätyttyä.

Vakuutusyhtiö kommentoi lisäkirjelmää toteamalla, että A:ta on kuultu poliisitutkinnan alussa, mutta A:n tällöin antamien tietojen perusteella on todettu, ettei kuuleminen esitutkinnan edetessä ole enää tarpeellista. Rikosnimikkeinä esitutkinnassa ovat olleet törkeä rattijuopumus ja liikenneturvallisuuden vaarantaminen. Poliisi ei ole osannut epäillä väitettyä luvatonta käyttöä, koska A ei siitä ole kysyttäessä kertonut.

Vakuutusyhtiön mukaan se, että ajoneuvon kunnossapito on ollut B:n vastuulla töiden jälkeen, eli että nämä tehtävät eivät A:n näkemyksen mukaan liity työhön, tarkoittaa, että ajoneuvon kunnossapito töiden jälkeen vapaa-ajalla on ollut B:n vastuulla. Tämä antaa viitteitä laajasta käyttöluvasta. Lisäksi yhtiö toteaa, ettei ”ajoneuvon käyttäminen” tarkoita tavallisesti ajoneuvon imuroimista.

A toteaa viimeisessä lisäkirjelmässään, että häntä ei ole kuultu esitutkinnassa ollenkaan eikä hän ole siten voinut korjata antamiaan tietoja. Poliisin alustava puhuttelu ei vastaa asianomistajan esitutkinnassa kuulemista. B:llä on työajon eli työvuoron päätyttyä ollut lupa ajaa auto matkalla kotiin pestäväksi autopesukoneeseen tai katsastukseen tai poiketa ajaessaan autolla kotiinsa kaupassa. Vakuutusyhtiön tulkinta siitä, että tällainen ajo olisi lupa ajaa autoa myös vapaa-aikana, on A:n mielestä hyvin tiukka. B ei vastoin vakuutusyhtiön kantaa ole ollut mitenkään erityisesti vastuussa auton kunnossapidosta näiden satunnaisten pesettämis- tai imurointitoimien nojalla. Tosiasia on, että B on vapaapäivänään ottanut vastoin hänelle esitettyä lupaa ja edellytystä siitä, että autoa saa käyttää vain työn tekemiseen tai siihen liittyvään ajoon, auton käyttöönsä ajamalla sillä alkoholin vaikutuksen alaisena, ja aiheuttaen autolle merkittävät vahingot.

Sopimusehdot

Kaskovakuutusehdot (voimassa 1.1.2019 alkaen)

3.1 Kolarointivakuutus

Kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle

  1. ajoneuvon tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
  2. iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä.

 

Yleiset sopimusehdot

7.1 Vakuutustapahtuman aiheuttaminen (28 §, 30 § ja 34 §)

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta tai jos vakuutetun alkoholin tai huumausaineiden käyttö on vaikuttanut vakuutustapahtumaan, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se voidaan evätä. Harkittaessa korvauksen alentamista tai epäämistä, otetaan huomioon, mikä merkitys vakuutetun henkilön toimenpiteellä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi otetaan huomioon vakuutetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

[…]

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman kuljettaessaan ajoneuvoa sellaisessa tilassa, että hänen verensä alkoholipitoisuus on ajon aikana tai sen jälkeen vähintään 1,2 promillea tai että hänellä on vähintään 0,53 mg alkoholia litrassa uloshengitysilmaa, tai hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on tuntuvasti huonontunut muun huumaavan aineen kuin alkoholin vaikutuksesta taikka tällaisten aineiden ja alkoholin yhteisvaikutuksesta, hänelle aiheutunut vahinko korvataan vain siltä osin kuin muut olosuhteet ovat vaikuttaneet vahinkoon.

8 Samastaminen (33 §)

Mitä edellä on sanottu vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön

  1. joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta

Ratkaisusuositus

Vakuutussopimuslain 33 §:n mukainen samastaminen tarkoittaa sitä, että kolmannen henkilön teko tai laiminlyönti aiheuttaa samat seuraamukset kuin vakuutetun vastaava teko tai laiminlyönti. Yleisten sopimusehtojen kohdan 8 mukaan vakuutettuun samastetaan muun muassa henkilö, joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä ajoneuvosta. Samastamista koskevat vakuutussopimuslain säännökset ja niitä tässä tapauksessa vastaavat yleisten sopimusehtojen määräykset merkitsevät poikkeusta siitä vahinkovakuutuksen periaatteesta, jonka mukaan kukin vakuutettu on vastuussa vain omasta menettelystään.

Vakuutuslautakunnan käytännössä on katsottu, että tilanteissa, joissa vakuutettu on luovuttanut ajoneuvonsa työntekijälleen työtehtävien hoitamista varten, työntekijä on voitu samastaa vakuutettuun esimerkiksi tilanteissa, joissa työntekijä on käyttöluvan vastaisesti käyttänyt ajoneuvoa yksityisiin ajoihinsa ja aiheuttanut vahingon alkoholin vaikutuksen alaisena. Ratkaisukäytäntö vastaa korkeimman oikeuden ennakkoratkaisusta KKO 2001:52 ilmenevää periaatetta, jonka mukaan vakuutettu on suostumuksen antaessaan ottanut kantaakseen riskin samastettavan henkilön mahdollisesta moitittavasta menettelystä, ja vaatimus huolellisesta varustautumisesta erilaisiin riskeihin on tässä yhteydessä korostunut.

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa annettujen selvitysten mukaan A on luovuttanut taksiauton B:lle työtehtävien hoitamista varten. B on ottanut taksiauton vapaa-ajallaan käyttöönsä ja aiheuttanut työtehtäviinsä liittymättömän ajon aikana voimakkaassa humalatilassa törmäysvahingon. Nyt käsiteltävänä olevaa tapausta asetelmaltaan vastaavan korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun KKO 2001:52 mukaisesti vakuutetun on suostumuksen ajoneuvon käyttöön antaessaan katsottava ottaneen kantaakseen riskin samastettavan henkilön mahdollisesta moitittavasta menettelystä. FINE katsoo, että vakuutusyhtiö on tässä tapauksessa voinut samastaa B:n vakuutuksenottaja A:han hänen taksiauton käyttöön antamansa suostumuksen perusteella.

Asiassa on selvitetty, että B on aiheuttanut ajoneuvon vauriot kuljettaessaan ajoneuvoa siten, että hänen verenalkoholipitoisuutensa on ollut 3,29 promillea. Näin ollen FINE katsoo, että yhtiö on voinut evätä korvauksen kokonaan yleisten sopimusehtojen kohdan 7.1 perusteella.

FINE katsoo, että vakuutusyhtiön kielteinen korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen, eikä suosita siihen muutosta. Tämä lopputulos vastaa Vakuutuslautakunnan vakiintunutta ratkaisukäytäntöä, joka käy ilmi muun muassa ratkaisusuosituksesta FINE-025758.

Lopputulos

FINE ei suosita asiassa muutosta.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Siirala
Esittelijä Turunen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia