Tapahtumatiedot

A (s. 1978) kaatui 26.3.2010 kauppakeskuksen pysäköintihallissa jäähän ja loukkasi vasemman ranteensa. Kaatumisen jälkeen ranne oireili jatkuvasti ja se operoitiin 23.8.2010. A oli vahingon sattumisaikana työkyvytön muusta syystä ja hänelle oli myönnetty kuntoutustuki. 12.4.2010 alkaen A oli työeläkeyhtiön järjestämässä työkokeilussa, jonka ajalta hänelle maksettiin kuntoutusrahaa, joka keskeytettiin 1.6.2010 alkaen. Työkokeilun keskeydyttyä A:lle maksettiin kuntoutustukea vielä 30.11.2010 saakka. A:n rannekipu jatkui ja hänelle tehtiin 6.10.2011 uusi leikkaus.

Korvauksia A:n henkilövahingosta haettiin kiinteistön kunnossapidosta vastaavalta X Oy:ltä. X Oy:n vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa se katsoi kysymyksessä olevan vastuuvakuutuksesta korvattava vahinkotapahtuma. Asiassa on osapuolten kesken tullut sittemmin riitaa vahingosta aiheutuneiden korvausten määristä.

Selvyyden vuoksi todettakoon, että asia on ollut Vakuutuslautakunnan käsiteltävänä kahdesti ennen käsillä olevaa ratkaisusuosituspyyntöä. Diaarinumerolla VKL 664/11 käsitellyssä tapauksessa oli kysymys työkyvyttömyyden syy-yhteydestä vahinkoon. Lautakunta on ratkaisusuosituksessaan 25.5.2012 katsonut, että A on ollut vahingon vuoksi täysin kykenemätön tekemään työtään ajalla 26.3.2010−20.11.2011. Tapauksessa VKL 270/13 oli kysymys ansionmenetyskorvauksen määrästä ja pysyvästä haitasta. Lautakunta suositti vakuutusyhtiötä määrittämään ansionmenetyskorvauksen perusteen uudelleen ja suorittamaan sen mukaisen lisäkorvauksen. Pysyvän haitan osalta lautakunta katsoi, ettei A:lle voitu katsoa jääneen pysyvää haittaa ja huomautti vielä erikseen, että mahdollisen haitan määrittäminen oli myös liian aikaista.

A on sittemmin hakenut uudelleen pysyvän haitan korvausta vakuutusyhtiöltä ja edelleen ansionmenetyksen korvaamista 7.2.2017 jälkeiseltä ajalta.

Asiakkaan valitus

Valituksessaan ja sen useissa lisäkirjelmissä ja -selvityksissä A vaatii hoitokulujen ja työkyvyttömyyden korvaamista vahinkotapahtuman 26.3.2010 lukuun vielä 7.2.2017 jälkeiseltä ajalta, korotusta tilapäisen haitan korvaukseen siten, että korvauksen määrä on yhteensä 8.000 euroa sekä korvausta pysyvästä haitasta 50.000 euroa.

Valituksessaan A kiistää ensinnäkin sen, että ranne olisi parantunut 6.10.2011 tehdyn uusintaleikkauksen jälkeen ja että ranteen tilasta oli jäänyt puutteellisia merkintöjä lääkärintodistuksiin. Vasemmassa ranteessa todettiin sittemmin noin 6 millimetrin repeämä, joka oli ollut vuonna 2013 hieman pienempi. A on ranteen puutteellisen toiminnan ja kipujen vuoksi hakenut pysyvää työkyvyttömyyseläkettä eläkevakuutusyhtiöltä, joka on kuitenkin hylännyt An hakemuksen.

A viittaa lautakunnan aikaisempiin ratkaisusuosituksiin, joista ilmenee, ettei A:n käsi ollut rappeutunut ja myös vakuutusyhtiön asiantuntijalääkäri on katsonut, että A:n nykyoireisto on syy-yhteydessä kolmiruston vaurioon ja näin ollen myös 26.3.2010 sattuneeseen tapaturmaan. A toteaa, että on sinänsä paikkansapitävää, että hänellä on myös muita sairauksia kuin käsivamma, mutta juuri käsivamman ja sitä seuranneen masennuksen seurauksena hän on menettänyt työkykynsä. 

A toteaa valituksessa, että useat käsileikkaukset ovat aiheuttaneet hänelle paljon kipua ja särkyä ja näin ollen tilapäisen haitan luokkaa tulee korottaa. Samoin masennus ja työkyvyttömyys johtuvat 26.3.2010 tapaturmasta. A painottaa myös, ettei hänen vaatimustaan pysyvän haitan korvaamisesta voida pitää vanhentuneena, koska A:n hoidot ovat olleet jatkuvasti kesken ja kättä on yritetty saada kuntoon.

Muilta osin A nostaa kirjelmissään esille muun muassa tyytymättömyytensä yhtiön toimintaan ja korvauskäsittelyn kulkuun. A selostaa kirjelmissään myös taustaansa jalkapalloilijana ja että 2009 leikkauksen jälkeen hän palasi töihin normaalisti. Myös uusi tapaturma vuonna 2020 sattui osaltaan 2010 tapaturman seurauksena, koska rannetta oli leikattu 2010 tapaturman johdosta. A viittaakin leikkauskertomukseen 23.8.2010, josta ilmenee selkeästi mitä ranteessa on tapahtunut ja mitä sille on tehty. Samoin A viittaa käsikirurgin lausuntoon 13.2.2021, joka tukee hänen näkemystään siitä, ettei A:n oireisto johdu rappeumasta.  A mainitsee myös, että viimeisin leikkaus käteen on tehty 5.2.2021, jonka johdosta A:lle on tullut lisää hoitokuluja. A viittaa eräässä kirjelmistään myös kädestä otettuihin kuvantamistutkimuksiin, joista näkyy, ettei ennen vahinkotapahtumaa 2010 otetuissa kuvissa näy samoja vammoja kuin vuonna 2013. Tämä tukee A:n näkemystä siitä, että vammat ovat syntyneet vahinkotapahtuman 2010 seurauksena.

Kirjelmissään A vaatii myös useaan otteeseen matkakuluja hoitolaitokseen korvattavaksi siten, että hänelle suoritetaan kilometrikorvausta 0,44 e/km ja niin ikään A vaatii kosmeettisen haitan korvausta tarkastettavaksi.

A mainitsee kirjelmissään myös, että hänelle on sattunut uusi tapaturma 5.2.2020 ja hän pyytää lautakuntaa arvioimaan, minkä vakuutusyhtiön tulisi korvata tuosta tapaturmasta aiheutuneet kustannukset.

Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon jälkeen antamissaan lisäkirjelmissä A muun muassa toistaa vaatimuksensa perusteineen ja kummeksuu asiantuntijalääkärin kantaa sekä kyseenalaistaa hänen pätevyytensä antaa asiassa lausuntoa. A viittaa myös perusteellisesti häntä koskevaan lääketieteelliseen selvityksen tukeakseen näkemystään. Kirjelmässään A käy läpi myös myöhemmin vuonna 2020 sattuneen uuden tapaturman vammamekanismia sekä seuraamuksia. A kertoo myös, että hänelle on myönnetty pysyvä työkyvyttömyyseläke 19.11.2021.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä asian käsittelyn kulun vakuutusyhtiössä sen ulkopuolella.

Ensinnäkin vakuutusyhtiö viittaa A:ta koskeviin lääketieteellisiin selvitykseen vahinkotapahtumaa edeltävältä ajalta ja toteaa, että niistä ilmenevin perustein ei pidä paikkaansa, että A:n ranne olisi ollut kunnossa ennen vuoden 2010 tapaturmaa. Vasen ranne oli muun muassa leikattu 16.3.2009 eli noin vuoksi ennen tapaturmaa ja siinä oli todettu poikkeuksellinen rakenne. Vastineessaan vakuutusyhtiö viittaa muutenkin laajalti A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen vasemman ranteen osalta ja toteaa, että selvityksen perusteella A:n vaivat liittyvät 21.11.2011 jälkeiseltä ajalta muihin terveysongelmiin kuin vasempaan ranteeseen. Esimerkkinä vakuutusyhtiö mainitsee TULES-vaivat ja oikean kyynärpään vaiva.

A:ta koskevasta uudemmasta lääketieteellisestä selvityksestä vakuutusyhtiö nostaa esille erityisesti 14.5.2015 päivätyn epikriisin, jonka mukaan A:n vasen ranne on ollut hyvä 21.11.2011 tehdyn leikkauksen jälkeen. 7.2.2020 päivätyn sairauskertomusmerkinnän mukaan A:lle sattui uusi vähäinen tapaturma kyynärluun alueelle 5.2.2020, kun A:n kantamat kauppakassit tipahtivat kyynärvarrelle ja tässä yhteydessä A oli tuntenut heti kipua myös ranteen alueella. 18.2.2020 suoritetussa magneettitutkimuksessa todettiin edennyt sentraalinen repeämä ja että ranteen rakenteet olivat kauttaaltaan haperot. Mainittu repeämä oli ollut vuonna 2013 otetuissa kuvissa hieman pienempi kuin vuoden 2020 kuvissa. Yhtiön mukaan löydökset viittaavat nimenomaan rappeumaperäisesti etenevään tilaan ja että A:lle on tapaturman 2010 seurauksena aiheutunut vasemman ranteen ruhje ja nivelsidevamma ja näiden johdosta vakuutusyhtiö katsoo jo korvanneensa riittävästi korvauksia hoitokuluista, työkyvyttömyydestä ja tilapäisestä haitasta. Muilta osin vakuutusyhtiö katsoo oireiden aiheutuneen tapaturmasta riippumattomasta sairaudesta. Näin ollen A:n työkyvyttömyys eikä hoitokulut ole enää syy-yhteydessä korvattavaan vahinkotapahtumaan 21.11.2011 jälkeiseltä ajalta.

Vastineessaan yhtiö myös tarkentaa, että heidän asiantuntijansa näkemyksen mukaan on nimenomaan ollut kysymys ranteen rappeumaperäisestä oireilusta. A:n esittämän masennuksen korvattavuuden suhteen yhtiö toteaa, että koska masennuksen esitetysti aiheuttanut vasemman ranteen pitkittynyt oireilu ei ole syy-yhteydessä korvattavaan vahinkotapahtumaan, niin ei myöskään masennuksen voida katsoa olevan syy-yhteydessä 2010 vahinkotapahtumaan. Selvyyden vuoksi yhtiö toteaa, että A:n masennuksen taustalla on myös monia muita tekijöitä, eikä lääketieteellisten selvitysten perusteella voida varmuudella todeta, onko A:n psyykkinen oireilu alkanut ensimmäisen kerran jo ennen vahinkotapahtumaa.

Edellä todetuin perustein vakuutusyhtiö katsoo myös, että A:lle suoritettu 3.500 euron korvaus vahinkotapahtuman aiheuttamasta tilapäisestä haitasta on riittävä. Pysyvän haitan osalta yhtiö toteaa edelleen, ettei A:lle ole jäänyt vahinkotapahtuman seurauksena korvattavaa pysyvää haittaa. Lisäksi yhtiö huomauttaa, että A on saanut vakuutuslautakunnasta ratkaisusuosituksen 21.1.2014, jonka mukaan lautakunta ei suosittanut korvausta pysyvästä haitasta vasemman ranteen osalta. Näin ollen A:n vaatimus pysyvän haitan vaatimus vakuutusyhtiötä on 4.6.2020 päätöksen mukaisesti vanhentunut, kun päätöksestä ei ole valitettu vaaditun kolmen vuoden kuluessa. Sikäli, kun A katsoo toipumisensa olevan kesken, niin yhtiö toteaa, että tältä osin korvausvaatimusta pysyvästä haitasta on pidettävä ennenaikaisena.

A:n lukuisien lisäkirjelmien jälkeen toimittamissaan vastauksissa yhtiö toistaa aiemmissa päätöksissä ja vastineessaan lausutun kantansa ja toteaa lisäksi, ettei se katso A:n hoitokulujen ja näin siten myös matkakulujen olevan syy-yhteydessä vuoden 2010 vahinkotapahtumaan enää 25.6.2020 jälkeiseltä ajalta. Yhtiö pitää myös 0,25 e/km korvausta riittävänä ja asianmukaisena korvauksena. Tältä osin vakuutusyhtiö viittaa muun muassa FINEn ratkaisusuositukseen FINE-018054 (2019). Kosmeettisen haitan lisäkorvausvaatimuksen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että koska vasemman ranteen oireiden ja toimenpiteiden ei voida enää katsoa olevan syy-yhteydessä vuoden 2010 vahinkotapahtumaan, niin ei hoitotoimenpiteistä johtuvaa kosmeettista haittaa ei voida myöskään korvata vahinkotapahtuman lukuun.

Vakuutuksenottajan vastine

Vakuutuksenottajana olevalla X Oy:llä ei ollut asiassa kommentoitavaa.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa lääketieteellisen syy-yhteyden arvioimisesta asiantuntijana käyttämältään LTT Dosentti Aarne Kiviojalta.

Lausunnossaan Kivioja toistaa asiassa olennaisen lääketieteellisen selvityksen sekä asian tapahtumatiedot ja toteaa, että A:lle on 26.3.2010 vahinkotapahtuman seurauksena aiheutunut jo aiemmin leikatun vasemman ranteen ruhje ja ranteen sisäisen nivelsidevaurion uusiutuminen.

Kivioja toteaa lausunnossaan, että jo vuoden 2009 leikkausindikaation perusteella A:n vasemmassa ranteessa on ollut rakenteellinen vika, eli värttinäluun ja kyynärluun välisen nivelen löysyys ja ojentajajänteen toimintahäiriö, joko synnynnäisenä muutoksena tai useampien jalkapallokaatumisten seurauksena. Vuonna 2009 tehdyn nivelsidekiinnityksen on kuvattu leikkauskertomuksen 2010 perustella pettäneen tapaturmassa 2010 ja kiinnitys on tehty uudelleen. Tilaa on jouduttu korjaamaan vielä leikkauksessa 2011, jolloin kyynärluun ulkonemaa on muovattu.

Vuoden 2020 tapaturman jälkeen A:lla on objektiivisena löydöksenä todettu rustossa olevan aukon vähäinen laajentuma. Pääsääntöisesti, mikäli merkittävä nivelvamma aiheuttaisi nivelrikkoa, jonka tyyppisestä asiasta tässäkin voisi olla kyse, se tulisi Kiviojan mukaan ilmi viimeistään 2–3 vuoden kuluttua vammasta. Nyt käsillä olevassa tapauksessa on kuitenkin kulunut yli kymmenen vuotta vammasta ja muutos aikaisempaan verrattuna on vähäinen. Kivioja katsoo, että 2020 todettu muutos on aiheutunut A:n ranteen perusvaivasta, minkä vuoksi on tehty ensimmäinen leikkaus jo vuonna 2009 ennen vuoden 2010 kaatumista. Vuoden 2021 leikkauksessa on lyhennetty A:n kyynärluuta. Se viittaa siihen, että rakenteellisesti kyynärluu ei ole ollut aivan ihanteellisen mittainen, eikä tätä voida Kiviojan mukaan pitää minkään tapaturman aiheuttamana. Kivioja toteaa A:n ranteessa olleen leikkaushoitoa edellyttänyt löysyys jo ennen 2010 sattunut tapaturmaa ja että A:lla on myös lääkehoitoa vaativa psoriartiitti. Kiviojan näkemyksen mukaan A:n oireilu olisi 26.3.2010 vahinkotapahtumasta riippumattomien sairausperäisten tilojen johdosta kehittynyt nykytilaa vastaavaksi myös ilman vuoden 2010 vahinkotapahtumaa. Edellä todettuun liittyen Kivioja toteaa lausunnossaan, että A:n ranteen hoitokulujen ei voida katsoa olevan syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan 26.6.2020 jälkeiseltä ajalta.

Lausunnossaan Kivioja viittaa A:ta koskeviin lääketieteellisiin selvitykseen ja toteaa, ettei niistä ilmenevin perustein voida todeta, että A:n vasen ranne olisi ollut A:ta hoitavien lääkäreiden näkemyksen mukaan A:n työkyvyttömyyden pääasiallinen aiheuttaja. Kivioja toteaa lausunnossaan, ettei A:n työkyvyttömyyden voida katsoa olevan seurausta 26.3.2010 vahinkotapahtumasta enää 7.2.2017 jälkeiseltä ajalta.

Tilapäisen haitan korvauksen osalta Kivioja pitää vakuutusyhtiön suorittamaa korvausta asianmukaisena. Asiantuntijalausunnon mukaan A:lle ei ole jäänyt esitettyjen tilankuvausten perusteella arvioiden vahinkotapahtuman 26.3.2010 johdosta korvattavaa pysyvää haittaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa A:lle vastuuvahingon 26.3.2010 johdosta maksettavien korvausten määrästä ja nykyoireiden syy-yhteydestä vahinkotapahtumaan. Lisäksi tapauksessa on riitaa siitä, onko A menettänyt pysyvän haitan osalta muutoksenhakuoikeutensa kanneajan päätymisen johdosta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 74 §:n mukaan kanne vakuutuksenantajan tekemän korvausta koskevan päätöksen taikka vakuutuksenottajan, vakuutetun tai muun vakuutuskorvaukseen oikeutetun asemaan vaikuttavan muun päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta. Vanhentumisen keskeytymisestä sen johdosta, että asia saatetaan vireille kuluttajariitalautakunnassa, Vakuutuslautakunnassa tai muussa kuluttajariitoja ratkaisevassa elimessä, säädetään velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 11 §:ssä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista, ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta ja pysyvästä haitasta.

Saman lain 5 luvun 2a §:n mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.

Lain 5 luvun 2c.2 §:n mukaan pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutuva elämänlaadun erityinen heikentyminen.

Vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi

Lääketieteellinen syy-yhteys, hoitokulut ja työkyvyttömyys

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän näyttää tämän riittävän vakuuttavasti, on vakuutuksenantaja puolestaan velvollinen osoittamaan, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, mikäli vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.

Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.

A on vaatinut, että hänelle korvataan 26.3.2010 vahinkotapahtuman seurauksena aiheutuneet hoitokulut ja työkyvyttömyys myös 7.2.2017 jälkeiseltä ajalta. Vakuutusyhtiö on sittemmin antanut päätöksen, jonka mukaan A:lle ei voida korvata enää mitään hoitokuluja 25.6.2020 jälkeen, vaan A:n nykyoireiden on katsottava aiheutuvan kokonaisuudessaan vahinkotapahtumasta riippumattomista syistä.

Selvyyden vuoksi Vakuutuslautakunta toteaa, ettei tässä suosituksessa voida ottaa kantaa muiden kuin vuoden 2010 vahinkotapahtumasta aiheutuneiden vahinkoseuraamusten korvattavuuteen ja niiden johdosta maksettavien korvausten suuruuteen.

Vakuutuslautakunta on aiemmissa, diaarinumerolla VKL 664/11 ja VKL 270/13 antamissaan ratkaisusuosituksissa katsonut, että A:lle tulee korvata ansionmenetys ajalta 1.8.2010–20.11.2011 (68 viikkoa). Korvaukseen oikeuttavaa aikaa ei siten tässä ratkaisusuosituksessa käsitellä. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa kuitenkin, että lautakunnan asiantuntijalääkäri on lausunnossaan katsonut, ettei A:n työkyvyttömyys ole syy-yhteydessä 26.3.2010 sattuneeseen vahinkotapahtumaan 20.11.2011 jälkeiseltä ajalta miltään osin. Näin ollen samoin perustein lautakunta katsoo, että käsillä olevassa tapauksessa on myös A:lle aiheutuneita hoitokuluja korvattu riittävästi 26.3.2010 vahinkotapahtuman lukuun. Vakuutuslautakunta ei suosita lisäkorvausta tältä osin.

Tilapäisen haitan korvaus

Vakuutusyhtiö katsoi, että A:lle on aiheutunut 26.3.2010 vahinkotapahtuman johdosta tilapäinen haitta, joka vastaa liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaista luokkaa 3 (lievää vaikeammat vammat) kohtuullisen korvauksen ollessa 3.500 euroa.

Tilapäisen haitan korvaus suoritetaan käyttäen määrittelyperusteena liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita sekä henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksia, joita sovelletaan yleisesti vahingonkorvausta koskevassa oikeuskäytännössä. Lautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja sekä suosituksia voidaan pitää yleensä vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta johdu.

Lautakunta toteaa, että tilapäisen haitan perusteella suoritettava korvaus määritellään vamman laadun, vaikeusasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan mukaan. Korvaus tilapäisen haitan perusteella määritellään tapauskohtaisen objektiivisesti havaittavien henkilövahinkoon liittyvien seikkojen perusteella. Henkilövahingon laadulla tarkoitetaan sitä, millaisena vamma tai sairaus ilmenee. Henkilövahingon vaikeusasteella puolestaan tarkoitetaan sinänsä samanlaatuisten vammojen ja sairauksien keskinäisiä eroavuuksia.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan tilapäisen haitan luokkaan 3 (lievää vaikeammat vammat) kuuluville vammoille on ominaista, että niiden hoito voi vaatia verenkierron elvytystä, mutta ei tehostettua hoitoa, niihin tai niiden hoitoon ei liity lievää vaikeampia komplikaatioita, niiden jatkohoidossa ei tarvita korjausleikkauksia, niiden hoitamiseen tarvitaan sairaalahoitoa 1 - 3 viikkoa, toiminnallinen toipuminen tapahtuu 3 - 7 kuukaudessa ja niiden aiheuttama pysyvä toiminnallinen haitta on lievä. Tähän luokkaan kuuluvat mm. pitkien luiden murtuma tai murtumat, jotka voivat vaatia myös leikkaushoitoa, mutta paranevat oletetussa ajassa, vaikea sijoiltaanmeno, jossa on nivelsiderepeämiä ja josta jää pysyvää haittaa, kasvoluiden yksittäis- tai monimurtumat, sormen menetys, sekä leikkaushoitoa edellyttävä sormen jännevamma.  Luokan 3 korvausasteikko on 1.300–4.100 euroa.

Ottaen huomioon lautakunnalla käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen, lautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon sekä korvattavasta tapaturmasta aiheutuneen henkilövahingon laadun ja vaikeusasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja kestoajan sekä haitan kestoajan lautakunta pitää vakuutusyhtiön tilapäisestä haitasta maksamaa korvausta riittävänä eikä suosita tältä osin lisäkorvausta

Pysyvän haitan korvaus

Vakuutuslautakunta on myös aiemmassa ratkaisusuosituksessaan VKL 270/13 katsonut, ettei A:lle ollut katsottu aiheutuneen pysyvää haittaa 26.3.2010 sattuneen vahinkotapahtuman seurauksena. A on sittemmin vaatinut haitan tarkastamista uuden lääketieteellisen selvityksen perusteella. Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään katsonut, että A:lle jäänyttä pysyvää haittaa on edellisen kerran ennen 4.6.2020 annettua päätöstä käsitelty yhtiön 14.6.2011 ja 28.1.2013 antamissa päätöksissä sekä Vakuutuslautakunnan 21.2.2014 antamassa ratkaisusuosituksessa ja näin ollen A on katsottava menettäneen tältä osin vakuutussopimuslain 74 §:n mukaisen kanneoikeutensa.

Vakuutussopimuslain 74 §:n mukaan kanne vakuutuksenantajan tekemän kor­vausta koskevan päätöksen taikka vakuutuksenottajan, vakuutetun tai muun vakuutuskorvaukseen oikeutetun asemaan vaikuttavan muun päätöksen joh­dosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätök­sestä ja tästä määräajasta. Säännöksessä todetaan lisäksi, että vanhentumisen keskeytymisestä sen johdosta, että asia saatetaan vireille kuluttajariitalautakunnassa, Vakuutuslautakunnassa tai muussa kuluttajariitoja ratkaisevassa eli­messä, säädetään velan vanhentumisesta annetun lain 11 §:ssä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että käsillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö on antanut asiassa korvauspäätöksen 28.1.2013, jonka johdosta alkanut vakuutussopimuslain 74 §:n mukainen kanneaika on keskeytynyt, kun A on valittanut päätöksestä Vakuutuslautakuntaan. Vakuutuslautakunta on antanut ratkaisusuosituksen 21.1.2014, jolloin kanneaika on katkennut ja alkanut alusta. A on menettänyt kanneoikeutensa, koska hän ei ole katkaissut tai keskeyttänyt kanneajan kulumista kolmen vuoden määräajassa.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa kuitenkin, että ottaen huomioon sen, mitä edellä on todettu A:n nykyoireiden ja 26.3.2010 vahinkotapahtuman välisestä syy-yhteydestä, ei A:lle voida katsoa aiheutuneen vahinkotapahtuman johdosta korvattavaa pysyvää haittaa. Näkemyksenä tueksi lautakunta viittaa niin ikään asiassa pyydettyyn asiantuntijalausuntoon, jonka mukaan A:lle ei voida esitettyjen tilankuvausten perusteella arvioiden katsoa jääneen vahinkotapahtuman 26.3.2010 johdosta pysyvää toiminnallista haittaa.

Psyykkisen haitan korvaaminen ja pysyvä kosmeettinen haitta

Edellä todetuin perustein lautakunta katsoo, että koska A:n nykyoireiston ei voida katsoa olevan enää seurausta 26.3.2010 sattuneesta vahinkotapahtumasta, ei myöskään uusien leikkausten mahdollisesti aiheuttama pysyvä kosmeettinen haitta tule enää käsillä olevan vastuuvahingon johdosta korvattavaksi.

Vakuutuslautakunta katsoo käytössään olevan lääketieteellisen selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella, ettei myöskään A:n vaatimaa käden nykyoireilun johdosta aiheutunutta psyykkistä toiminnanvajavuutta voida pitää vahinkotapahtuman 26.3.2010 seurauksena. Lautakunta toteaa, että edellä todetun syy-yhteyden puuttumisen takia liukastumisvahingon aiheuttaneelle kiinteistönomistajalle ei synny korvausvastuuta masennuksen osalta eikä masennuksen seurauksia siten tule korvata vastuuvakuutuksesta.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita asiassa lisäkorvauksia.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Haapasaari
Karimäki
Korpiola
Koskinen