Tapahtumatiedot

Valtioneuvosto totesi 16.3.2020, että valmiuslain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitetun vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastanneen ja hyvin laajalle levinneen ja vaarallisen tartuntataudin perusteella Suomessa vallitsivat poikkeusolot. Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta annetulla 30.3.2020 voimaan tulleella lailla mahdollistettiin COVID-19-viruksen aiheuttaman epidemian leviämisen hidastamiseksi ravitsemisliikkeiden määrääminen suljettaviksi niillä alueilla, joilla se oli välttämätöntä tartuntataudin leviämisen ehkäisemisen kannalta. Laki oli voimassa 31.5.2020 saakka. Lainmuutoksen nojalla 31.3.2020 antamallaan asetuksella (173/2020) valtioneuvosto määräsi ravitsemisliikkeet pidettäviksi suljettuina koko maan alueella 4.4.2020 - 31.5.2020.

Vakuutuksenottaja C Oy joutui valtioneuvoston asetuksen (173/2020) voimaan tultua sulkemaan ravintolansa 4.4.2020 alkaen. C Oy haki korvausta ravintolansa toiminnan keskeytymisen aiheuttamasta katemenetyksestä yritysvakuutukseensa sisältyneestä epidemiakeskeytysvahinkojen varalta voimassa olleesta vakuutusturvasta.

Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta vahinkoa keskeytysvakuutuksesta päätöksellä 11.5.2020 lausuen, ettei vahinko ollut korvattava, koska kyseessä ei ole viranomaisen antama pakottava, kirjallinen määräys vakuutuksenottajalle keskeyttää tämän oma liiketoiminta toimitilassa havaitun koronaviruksen takia. Viranomainen ei ollut määrännyt toimitiloja puhdistettavaksi ja desinfioitavaksi. Kiellon olisi kohdistuttava juuri vakuutuksenottajan vakuutuspaikassa harjoittamaan liiketoimintaan ja sen olisi perustuttava nimenomaan vakuutuspaikassa todettuun virukseen. Keskeytysvakuutus ei kata liiketoiminnan keskeytymistä, joka aiheutuu viranomaisten päätöksistä tai suosituksista minimoida tautien leviämistä yleisötilaisuuksia rajoittamalla tai julkisia tiloja sulkemalla.

Asiakkaan valitus

C Oy on pyytänyt ratkaisusuositusta vaatien sille 4.4.2020 alkaen liiketoiminnan keskeytymisestä aiheutuneen katemenetyksen korvaamista vakuutussopimuksen mukaisena epidemiakeskeytysvahinkona.

C Oy katsoo, että sille ei ollut annettu vakuutuksen sisällöstä tarpeellisia ja riittäviä tietoja ennen vakuutussopimuksen tekemistä ja sen voimassaolon aikana. C Oy:lle oli syntynyt virheellinen käsitys vakuutuksen korvauspiiristä. Se oli ollut siinä käsityksessä tuote-esitteen perusteella, että epidemian aiheuttama liiketoiminnan katteen menetys on vakuutuksesta korvattavaa. Vakuutussopimuksen tulisi siten vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan katsoa olevan voimassa sen sisältöisenä kuin C Oy:llä oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

C Oy vetoaa tuote-esitteen kohtaan 2, jossa mainitaan keskeytysvakuutuksen korvaavan niitä katemenetyksiä ja ylimääräisiä kuluja, joita yritykselle aiheutuu toiminnan keskeydyttyä. Tuote-esitteen luettuaan C Oy on perustellusti voinut olla siinä uskossa ja käsityksessä, että nykyinen keskeytysvakuutus korvaa myös epidemiasta johtuvaa liiketoiminnan katemenetystä. C Oy on tutustunut toimitettuun tuote-esitteeseen, eikä sillä voida katsoa olleen velvollisuutta tarkastaa asiaa vakuutusehdoista.

C Oy:n yritysvakuutukset olivat olleet aikaisemmin toisessa vakuutusyhtiössä. Kyseinen vakuutus korvasi ehtojensa mukaisesti myös epidemiasta johtuvaa liiketoiminnan katemenetystä. Rajoitusehto olisi ratkaisun VKL 64/11 perusteella tullut käydä läpi vakuutusta tehtäessä, koska kyseinen ehto on ollut merkittävästi erilainen kuin aiemmassa yhtiössä. C Oy:n mukaan vakuutusyhtiön olisi tullut saattaa sen tietoon ennen vakuutussopimuksesta päättämistä, ettei uusi epidemiavakuutus korvaa muuta kuin omaisuuden hävittämis-, desinfiointi- ja puhdistamiskuluja edellisen vakuutusyhtiön epidemiakeskeytysvakuutuksesta poiketen.

C Oy toteaa lisäkirjelmässään 27.1.2021, että vakuutusten siirtoneuvottelut vuonna 2013 hoitanut asiakaspäällikkö ei ollut tuonut vakuutusten siirron yhteydessä esiin sitä, ettei vakuutusturvaan kuulunut lainkaan epidemiakeskeytysvakuutusturvaa, joka aiemmassa vakuutusyhtiössä oli ollut. Vakuutusyhtiön asiakirjat vuodelta 2018 eivät osoita sitä, että C Oy olisi edes vuonna 2018 saanut tiedon epidemiakeskeytysvakuutuksen sisällöstä ja siitä, miten se poikkesi olennaisesti turvasta, joka C Oy:llä oli ollut.

Lisäkirjelmässään 9.3.2021 C Oy toteaa vakuutusyhtiön edustajan myöntävän lausunnossaan, että vakuutusten siirtotilanteessa vuonna 2013 oli sattunut ”inhimillinen virhe”. Ehtovertailu oli jäänyt tekemättä ja epidemiakeskeytysvakuutusturva epähuomiossa ottamatta. Vakuutusturvan sisältö ei vastannut C Oy:n odotuksia. C Oy:n mielestä näyttövelvollisuus tietojen antamisesta oli yksin vakuutusyhtiöllä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan aiemman kantansa ja perustelunsa. C Oy on vakuuttanut yrityksen omaisuuden ja toiminnan yritysvakuutuksella 1.4.2013 alkaen. C Oy:n edustaja on allekirjoituksellaan 14.3.2013 hyväksynyt vakuutusehdotuksen ja samalla ilmoittanut, ettei halua vakuutusehdotukseen liittyneitä tuote-esitteitä. Vakuutusehdotus ei sisältänyt tarjousta epidemiavakuutuksesta tai epidemiakeskeytysvakuutuksesta, eikä C Oy ollut vakuutuskirjan saatuaan pyytänyt laajentamaan vakuutusturvaa. C Oy on saanut valitsemastaan vakuutusturvasta vakuutusehdot ja vuosittain vakuutuskirjan.

Asiakastapaamisessa 23.5.2018 oli sovittu vakuutusturvan muutoksista ja vakuutukseen lisättiin epidemiavakuutus ja epidemiakeskeytysvakuutus. C Oy:lle annettiin tuolloin vakuutuksen tuote-esite. C Oy:n edustaja hyväksyi allekirjoituksellaan 31.5.2018 vakuutusturvaan 1.6.2018 alkaen tehdyt muutokset. Vakuutusyhtiö huomauttaa, että valituksessa mainittu tuote-esite on ollut voimassa 1.1.2019 alkaen, joten se ei ollut käytössä vuonna 2018, vaan oikean tuote-esitteen päiväys on 1.1.2015.

Tuote-esitteen 1.1.2015 sivulla 15 mainitaan, että epidemiavakuutuksesta korvataan tuote-esitteessä ilmoitetut määritellyt kulut, kun ne ovat suoranainen seuraus viranomaisen voimassa olevan tartuntatautilain (1986/583) tai eläintautilain (1980/55) perusteella antamasta, vakuutuskirjaan merkityssä kiinteässä vakuutuspaikassa sijaitsevaa toimitilaa koskevasta, pakottavasta kirjallisesta määräyksestä, jolla rajoitetaan tarttuvien tautien leviämistä (epidemia) ja vakuutuksenottajan toimintaa. Näitä kuluja ovat mm. yrityksen toimitilaan kohdistuneet konkreettiset puhdistus- tai desinfiointitoimenpiteet, vakuutuksen kohteena olevan puhdistettavaksi määrätyn irtaimen omaisuuden puhdistus- ja desinfiointikulut taikka hävitettäväksi määrätyn irtaimiston arvo.

Tuote-esitteessä mainitaan kohdassa 2. Keskeytysvakuutukset (sivu 28), että yrityksen liiketoiminta voi keskeytyä esinevahingon tai yrityksen palveluksessa olevalle henkilölle sattuneen tapaturman seurauksena. Tuote-esitteen sivulla 29 mainitaan, että omaisuuskeskeytysvakuutuksesta korvataan keskeytys, joka aiheutuu yrityksen omassa liiketoiminnassaan käyttämälle irtaimelle omaisuudelle ja toimitilalle sattuneen esinevahingon suoranaisena seurauksena. Korvauksen edellytyksenä on, että kyseinen irtain omaisuus on vakuutettuna keskeytyksen varalta ja keskeytys on suoranainen seuraus sellaisesta esinevahingosta, joka korvataan keskeytysvakuutukseen liitettyjen omaisuusvakuutusehtojen perusteella. Vakuutusyhtiö katsoo, että tuote-esitteessä on ilmoitettu epidemia- ja epidemiakeskeytysvakuutuksen oleellinen sisältö ja tuote-esitteestä käy ilmi, että keskeytysvakuutuksen korvauksen edellytyksenä on omaisuusvakuutuksesta korvattava esinevahinko.

C Oy:n yritysvakuutukseen lisättiin epidemia- ja epidemiakeskeytysvakuutus 1.6.2018 alkaen. Valituksen mukaan C Oy on halunnut vakuutuksen epidemian aiheuttaman liiketoiminnan keskeytymiseen. Saatujen selvitysten perusteella asiakaspäällikkö on kertonut asiakkaalle epidemiavakuutuksesta ja epidemiakeskeytysvakuutuksesta olennaisen sisällön ja antanut tuote-esitteen keväällä 2018. C Oy ei maininnut asiakaspäällikölle, että yrityksellä oli ollut aiemmin toisessa yhtiössä epidemia- ja epidemiakeskeytysvakuutus. Yritysvakuutus on siirtynyt 1.4.2013 ja vasta 1.6.2018 siihen lisättiin epidemia- ja epidemiakeskeytysvakuutus.

Yritysvakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdassa 2.1 todetaan, että vakuutusyhtiön tulee antaa ennen vakuutussopimuksen tekemistä vakuutuksen hakijalle vakuutusyhtiön omista vakuutusmuodoista tarpeelliset tiedot vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi. Tietoja annettaessa kiinnitetään huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Vakuutusyhtiö toteaa, että lain mukaan vakuutuksenantajan ei tarvitse antaa tietoja muiden vakuutuksenantajien vastaavista vakuutuksista. Koska C Oy:n yritysvakuutus oli ollut voimassa yli viisi vuotta ennen epidemia- ja epidemiakeskeytysvakuutuksen lisäämistä siihen, tietojen antaminen muiden vakuutuksenantajien vakuutuksista ei ole ollut tarpeellista. C Oy:n viittaama ratkaisu VKL 64/11 ei sovellu tilanteeseen, koska nyt epidemiavakuutuksen ja epidemiakeskeytysvakuutuksen osalta kysymys ei ollut siirtotilanteesta ja C Oy:lle oli annettu vakuutusta tehtäessä tuote-esite.

Vakuutusturvan rajoituksilla tarkoitetaan paitsi vakuutusehdoissa erikseen rajoituksina mainittuja, korvauspiirin ulkopuolelle jääviä vahinkoja myös muita ehtomääräyksiä, jotka käytännössä merkitsevät vakuutusturva rajoittamista siitä, mitä vakuutuksen hakija yleensä saattaa kyseiseltä vakuutukselta odottaa. Tästä seuraa, että vakuutuksenantajalle ei voida asettaa tätä laajempaa tiedonantovelvollisuutta. Tiedonantovelvollisuus ei voi myöskään kattaa kaikkia ennakoimattomia tapahtumia ja ilmiöitä. Vakuutuksenantajan tiedossa ei ollut vakuutussopimuksen tekohetkellä vuonna 2018 koronavirusta (Covid-19) ja sen vaikutusta yleensä ravintoloiden toimintaedellytyksiin.

Vakuutusyhtiö on lisävastineessaan 12.2.2021 selostanut vuoden 2013 vakuutusneuvotteluihin liittyviä seikkoja ja vedonnut muun muassa Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön, jonka mukaan silloin, kun kyse on elinkeinonharjoittajan kanssa tehdystä elinkeinotoimintaa koskevasta vakuutussopimuksesta, vakuutuksenottajalle voidaan asettaa tavallista kuluttajaa laajempi velvollisuus perehtyä itsekin tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön. Vakuutuksenantajalle vakuutussopimuslain 5 §:ssä asetettu tiedonantovelvollisuus ei myöskään merkitse velvollisuutta vakuutusehtojen jokaisen määräyksen seikkaperäiseen läpikäymiseen vakuutuksen hakijan kanssa ennen vakuutussopimuksen tekemistä, vaan vakuutuksen keskeisen sisällön ja olennaisten rajoitusten selvittämistä vakuutussopimuksen tekemistä harkitsevalle.

Lisävastineessaan 9.4.2021 vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutuksenantajan ei tarvitse antaa tietoja muiden vakuutuksenantajien vastaavista vakuutuksista. Asiakas tekee ehtovertailun itse vakuutusyhtiöstä saamiensa tietojen ja asiakirjojen pohjalta.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Sovellettavien epidemiavakuutuksen 1.11.2013 alkaen voimassa olleiden ehtojen kohdan 1 (Korvattavat vahingot ja kustannukset) alakohdan 1.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan kohdassa 1.2 määritetyt kustannukset, kun kustannukset ovat suoranainen seuraus viranomaisen voimassaolevan tartuntatautilain (1986/583) tai eläintautilain (1980/55) perusteella antamasta, vakuutuskirjaan merkityssä kiinteässä vakuutuspaikassa sijaitsevaa toimitilaa koskevasta, pakottavasta, kirjallisesta määräyksestä, jolla rajoitetaan tarttuvien tautien leviämistä (epidemia) ja vakuutuksenottajan toimintaa.

Toiminnan rajoittamisella tarkoitetaan esimerkiksi määräystä toimitilojen osittaisesta tai täydellisestä käyttökiellosta ja käyttökieltoon liittyvästä, normaalista toiminnasta poikkeavasta desinfioinnista.

Epidemiavakuutuksen ehtojen kohdan 1.2 (Vahingosta korvattavat kustannukset) mukaan vakuutuksesta korvataan seuraavat viranomaisen pakottavasta, kirjallisesta määräyksestä aiheutuvat kustannukset:
- vakuutuksen kohteena olevan, puhdistettavaksi määrätyn irtaimen omaisuuden puhdistus- ja desinfiointikustannukset
- vakuutettuun toimintaan käytettävän, puhdistettavaksi määrätyn rakennuksen tai rakennuksessa sijaitsevan toimitilan puhdistus- ja desinfiointikustannukset
- vakuutuksen kohteena olevan, hävitettäväksi määrätyn irtaimen omaisuuden hävityskustannukset,
- vakuutuksen kohteena olevan, hävitettäväksi määrätyn irtaimen omaisuuden arvo.

Sovellettavien omaisuuskeskeytysvakuutuksen 1.11.2013 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1.1 (Vakuutuksenottajan kiinteässä toimipaikassa tapahtuneesta esinevahingosta aiheutuva keskeytyminen) mukaan vakuutuksesta korvataan liiketoiminnan keskeytyminen, joka on suoranainen seuraus esinevahingosta, joka on tapahtunut vakuutuskirjaan merkityssä, vakuutuksenottajan kiinteässä toimipaikassa (osoitteellinen vakuutuspaikka) sijaitsevalle, vakuutettuun liiketoimintaan käytettävälle
- rakennuksessa sijaitsevalle toimitilalle tai
- rakennukselle, jossa tällainen toimitila sijaitsee tai
- vakuutuksenottajan omistamalle tai rahoitussopimuksen perusteella hallitsemalle, keskeytysvakuutetuksi merkitylle irtaimelle omaisuudelle.

Keskeytyskorvauksen edellytyksenä on lisäksi, että
- rakennukselle aiheutunut esinevahinko korvataan tai korvattaisiin keskeytysvakuutukseen liitettyjen omaisuusvakuutusehtojen perusteella, jos rakennus olisi omaisuusvakuutuksen kohteena
- irtaimelle omaisuudelle aiheutunut esinevahinko korvataan keskeytysvakuutukseen liitettyjen omaisuusvakuutusehtojen perusteella ja
- jos liiketoiminnan keskeytyminen on seuraus koneen, laitteen tai järjestelmän esinevahingosta, esinevahinko on tapahtunut asennuksen ja sitä seuranneen koekäytön jälkeen, kun kone, laite tai järjestelmä on otettu normaaliin käyttöön.

Vakuutukseen sovellettavien yritysvakuutuksen yleisten sopimusehtojen (voimassa 1.11.2016 alkaen) kohdan 2.1 (Vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuus) mukaan vakuutusyhtiö antaa ennen vakuutussopimuksen tekemistä vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja [vakuutusyhtiön] omista vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Tietoja annettaessa kiinnitetään huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Yleisten sopimusehtojen kohdan 2.2.1 mukaan, jos [vakuutusyhtiö] tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa antanut vakuutuksenottajalle puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, [vakuutusyhtiö] oikaisee väärät tiedot viipymättä virheen tultua havaituksi. Vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa oikaistujen tietojen mukaisena siitä alkaen, kun tieto oikaisusta on annettu vakuutuksenottajalle.

Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. …

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta annetulla lailla (153/2020), joka on ollut voimassa 30.3.2020 - 31.5.2020, majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettuun lakiin (308/2006) lisättiin väliaikaisesti uusi 3 a § (Ravitsemisliikkeiden aukiolon väliaikainen rajoittaminen tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi) seuraavasti:

3 a § 1 momentti: Ravitsemisliike ja siihen kuuluvat sisä- ja ulkotilat on pidettävä suljettuina asiakkailta vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaavan hyvin laajalle levinneen vaarallisen tartuntataudin aikana niillä alueilla, joilla se on välttämätöntä tartuntataudin leviämisen ehkäisemisen kannalta.
3 a § 2 momentti: Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske ruoan tai juoman myymistä ravitsemisliikkeestä muualla nautittavaksi.
3 a § 3 momentti: Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuja henkilöstöravintoloita.
3 a § 4 momentti: Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkemmat säännökset 1 momentissa tarkoitetuista alueista.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutuksenottaja C Oy:n harjoittaman ravintolatoiminnan katemenetys korvattava keskeytysvakuutuksesta, kun katemenetys on johtunut siitä, että valtioneuvosto on antanut majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaisen muutoksen nojalla asetuksen, jolla se määräsi ravitsemisliikkeet pidettäviksi suljettuina koko maan alueella 4.4.2020 - 31.5.2020. Lisäksi osapuolten välillä on erimielisyyttä siitä, onko vakuutuksenantaja täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa vakuutussopimusta tehtäessä.

Vahingon korvattavuus

FINE toteaa, että vakuutuskorvauksen saaminen vapaaehtoisesta vakuutuksesta edellyttää, että vahinko on aiheutunut kysymyksessä olevassa vakuutussopimuksessa erikseen korvattavaksi määritellystä vahinkotapahtumasta. Mikäli kaikki vakuutusehdoissa määritellyt korvausedellytykset eivät täyty, vahinkoa ei korvata vakuutuksesta, vaikka se sinänsä kohtaisikin vakuutettua omaisuutta tai toimintaa ja olisi sattunut vakuutuksen voimassaoloaikana ja -alueella.

Tässä tapauksessa sovellettavien epidemiavakuutuksen vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan kohdassa 1.2 määritetyt kustannukset, kun kustannukset ovat suoranainen seuraus viranomaisen voimassa olevan tartuntatautilain (1986/583) tai eläintautilain (1980/55) perusteella antamasta, vakuutuskirjaan merkityssä kiinteässä vakuutuspaikassa sijaitsevaa toimitilaa koskevasta, pakottavasta, kirjallisesta määräyksestä, jolla rajoitetaan tarttuvien tautien leviämistä (epidemia) ja vakuutuksenottajan toimintaa. Toiminnan rajoittamisella tarkoitetaan esimerkiksi määräystä toimitilojen osittaisesta tai täydellisestä käyttökiellosta ja käyttökieltoon liittyvästä, normaalista toiminnasta poikkeavasta desinfioinnista.

Vakuutusehtojen kohdan 1.2 mukaan korvattavia kustannuksia ovat viranomaisen pakottavasta, kirjallisesta määräyksestä aiheutuvat kustannukset. Sellaisiksi on mainittu vakuutuksen kohteena olevan, puhdistettavaksi määrätyn irtaimen omaisuuden puhdistus- ja desinfiointikustannukset, vakuutettuun toimintaan käytetyn, puhdistettavaksi määrätyn rakennuksen tai rakennuksessa sijaitsevan toimitilan puhdistus- ja desinfiointikustannukset sekä vakuutuksen kohteena olevan, hävitettäväksi määrätyn irtaimen omaisuuden hävityskustannukset ja kyseisen irtaimen omaisuuden arvo.

Vakuutusyhtiö on perustanut kielteisen päätöksensä siihen, että C Oy ei ollut joutunut keskeyttämään ravintolatoimintaansa viranomaisen pakottavasta, kirjallisesta määräyksestä toimitilassaan havaitun koronaviruksen takia. Viranomainen ei ollut määrännyt C Oy:n toimitiloja desinfioitavaksi eikä kieltoa ollut kohdistettu juuri C Oy:n vakuutuspaikassa harjoittamaan liiketoimintaan nimenomaan vakuutuspaikassa todetun viruksen vuoksi.

FINE toteaa, että käytettävissä olevan selvityksen perusteella C Oy:n liiketoiminta ei ole keskeytynyt vakuutusehtojen kohdassa 1.1 määritellystä syystä C Oy:n vakuutuspaikassa havaitun koronaviruksen aiheuttaman, vakuutusehtojen kohdassa 1.2 määritellyn esinevahingon johdosta. Näin ollen vakuutusyhtiön kielteinen päätös olla korvaamatta C Oy:lle epidemian johdosta seurannutta katemenetystä, on vakuutusehtojen mukainen.

Kysymys vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuudesta

FINElle toimitetun asiakirjaselvityksen perusteella C Oy:n vakuutusturvaa on tarkistettu vuonna 2018, jolloin puheena olevat  epidemia- ja keskeytysvakuutukset on lisätty C Oy:n vakuutusturvaan. Koska kyseisistä vakuutuksista on osapuolten välillä sovittu vasta vuonna 2018, FINE katsoo, ettei mainittua ajankohtaa edeltäneitä tapahtumia koskevilla C Oy:n väitteillä ja esittämillä seikoilla ole nyt käsiteltävän asian arvioimisen kannalta merkitystä.

C Oy on väittänyt, ettei vakuutusyhtiö ole täyttänyt tiedonantovelvollisuuttaan, kun epidemia- ja keskeytysvakuutukset oli vuonna 2018 lisätty C Oy:n vakuutussopimukseen. C Oy on vedonnut nimenomaan vakuutuksen tuote-esitteeseen, jonka perusteella se oli ollut kertomansa mukaan siinä käsityksessä, että epidemian aiheuttama liiketoiminnan katteen menetys korvataan vakuutuksesta. Vakuutusyhtiön mukaan sen asiakaspäällikkö oli kertonut epidemiavakuutuksen ja keskeytysvakuutuksen keskeisen sisällön C Oy:lle ja antanut vakuutuksia koskevan tuote-esitteen keväällä 2018.

Asiakirjojen mukaan kysymyksessä olevan vakuutuskokonaisuuden osalta vuonna 2018 on ollut käytössä vakuutusyhtiön 1.1.2015 voimaan tullut tuote-esite. Esitteen omaisuusvakuutuksia koskevassa osassa sivulla 15 on kuvattu epidemiavakuutuksesta korvattavat kulut. Keskeytysvakuutuksen sisältöä on kuvattu tuote-esitteen sivulta 28 alkaen. Esitteen sivulla 29 on muun muassa kerrottu, että keskeytysvakuutuksessa korvauksen edellytyksenä on, että keskeytys on suoranainen seuraus sellaisesta esinevahingosta, joka korvataan keskeytysvakuutukseen liitettyjen omaisuusvakuutusehtojen perusteella.

Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että kun kyse on elinkeinonharjoittajan kanssa tehdystä elinkeinotoimintaa koskevasta vakuutussopimuksesta, vakuutuksenottajalle voidaan asettaa tavallista kuluttajaa laajempi velvollisuus perehtyä itsekin tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön. FINE katsoo, että perehtymällä asianmukaisella huolellisuudella sille vakuutuksesta annettuun edellä kuvattuun tuote-esitteeseen C Oy on saanut riittävät tiedot epidemiavakuutuksen piiriin kuuluvista korvattavista kustannuksista sekä siitä, että myös keskeytysvakuutuskorvauksen saamiseksi kyseen on oltava mainitusta epidemiavakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman aiheuttamasta toiminnan keskeytymisestä.

FINE toteaa, että vakuutuksenantajalle vakuutussopimuslain 5 §:ssä asetettu tiedonantovelvollisuus ei merkitse velvollisuutta vakuutusehtojen jokaisen määräyksen seikkaperäiseen läpikäymiseen vakuutuksen hakijan kanssa ennen vakuutussopimuksen tekemistä. Vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuuden täyttäminen ei myöskään edellytä tarjottavan vakuutuksen vertailua muiden vakuutusyhtiöiden vakuutustuotteisiin. Riittävää on vakuutuksen keskeisen sisällön ja olennaisten rajoitusten selvittäminen vakuutussopimuksen tekemistä harkitsevalle esimerkiksi vakuutussopimuksen sisältöä kuvaavan tuoteselosteen avulla.

Selostamillaan perusteilla FINE katsoo, että vakuutusyhtiö on täyttänyt sille laissa säädetyn tiedonantovelvollisuutensa C Oy:n vakuutussopimusta tehtäessä eikä C Oy:llä ole oikeutta korvaukseen myöskään sillä perusteella, että tiedonantovelvollisuus vakuutuksen korvauspiiristä olisi laiminlyöty.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Johtava lakimies Isokoski
Esittelijä Taivalantti