Tapahtumatiedot

Asiakas soitti palveluntarjoajalle saatuaan tältä ensin joukkovelkakirjalaina aiheisia markkinointiviestejä. Käydyn keskustelun perusteella hän osti 13.8.2019 70.000 eurolla 30.4.2020 erääntyvää liikkeeseenlaskijan joukkovelkakirjalainaa. Kyseinen yhtiö ajautui noin kolmen kuukauden kuluttua ostosta ensin maksuvaikeuksiin ja haki sittemmin myös yrityssaneeraukseen, mikä menettely on edelleen kesken.

Asiakkaan valitus

Asiakkaan mukaan palveluntarjoaja oli asiassa aloitteellinen ja muutoinkin yhteydenottojen henkilökohtaisuuden vuoksi hänelle syntyi kuva niissä otetun huomioon hänen yksilölliset olosuhteensa eli että hänelle oli annettu sijoitusneuvontaa.

Asiakkaan näkemyksen mukaan, koska kyse oli hänelle ennestään tuntemattoman ja ennen kaikkea listaamattoman yhtiön joukkovelkakirjasta, tuote ei ole vastannut hänen sijoitusprofiiliaan. Lisäksi myynnin yhteydessä ei asiakkaan mukaan käytetty uusinta mahdollista tietoa yhtiön tilasta, vaan vanhaa ja harhaanjohtavaa aineistoa. Myös riskiä vähätellen todettiin, että kyse on hyvätuottoisesta ja lyhytaikaisesta sijoituksesta ja ettei yhtiön tunnusluvuissa ole mitään hälyttävää. Asiakas nostaa myös esiin, että kyse on myös alun perin vain yli 100.000 euron minimisijoituksella ammattimaisille sijoittajille tarkoitetusta tuotteesta ja mitä suojaa kiertääkseen palveluntarjoaja oli pilkkonut sen pienempiin osiin sekä luokitellut sen myös uudelleen matalariskisemmäksi.

Asiakas korostaa lisäksi, että palveluntarjoajan tulee toimia niin, ettei epäselvyyksiä pääse syntymän. Lisäksi hän myös toteaa, että on käynyt muuttamassa sijoitusprofiiliaan, mikä näyttää menneen palveluntarjoajalta ohi.

Asiakas vaatii palveluntarjoajaa ostamaan takaisin hänelle myydyn tuotteen hänen siitä maksamaansa 70.000 euron hintaan. Sijoituksen tuotosta hän on valmis luopumaan, koska katsoo sen olevan linjassa hänen pääomaturvahakuisen sijoitusprofiilin kanssa.

Palveluntarjoajan vastine

Palveluntarjoajan mukaan asiakas sekoittaa eri sääntelyvaatimukset keskenään, sillä kyse on ollut vain yleisluonteisesta markkinoinnista ja asiakkaan sen perusteella oma-aloitteisesti tekemästä execution only-toimeksiannosta, joihin liittyvät velvoitteet palveluntarjoaja katsoo täyttäneensä. Tapauksessa on kyse normaalin sijoitusriskin toteutumisesta, jonka mahdollisesta realisoitumisesta palveluntarjoajalla ei toimeksiannon ajankohtana ole ollut mitään yleistä markkinatietoa parempaa tietoa.

Palveluntarjoaja toteaa, ettei se ole missään vaiheessa antanut asiakkaalle suositusta tai sijoitusneuvontaa, mutta on arvioinut tuotteen asiakkaan aikaisemman - useamman kymmenen vuoden - kokemuksen perusteella hänelle asianmukaiseksi ja muutoinkin hänen sijoitusprofiiliinsa mukaiseksi ja että asiakas on tuotteeseen sijoittaessaan tiennyt kyse olevan listaamattomasta yhtiöstä.

Koska tuotteen liikkeeseenlaskijalla ei ole listaamattomuuden vuoksi ollut omaa velvoitetta määritellä tuotteen kohderyhmää palveluntarjoajaa velvoittavien säännösten mukaisesti, on palveluntarjoaja huolehtinut omatoimisesti tuotteen tarkemmasta kohdemarkkinamäärittelystä. Tarkalleen ottaen lainan ehdoissa on todettu lainaa tarjottavan merkittäväksi ”rajatulle joukolle sijoittajia (private placement), eikä lainasta laadita arvopaperimarkkinalain ja/tai esitedirektiivin tarkoittamaa esitettä tai ohjelmaesitettä”. Lainaa ei siten ole alun perinkään tarkoitettu vain ammattimaisille sijoittajille, vaan poikkeus liittyy alkuperäisen merkinnän suuruuteen. Palveluntarjoaja huomauttaa myös, että yleisen markkinakäytännönmukaisesti yksittäisiä joukkovelkakirjalainatoimeksiantoja voidaan jälkimarkkinakaupoissa toteuttaa myös lainaehdoissa ilmoitettua minimimerkintää pienemmissä erissä yksikkökoon sallimissa rajoissa.

Palveluntarjoajan näkemyksen mukaan asiakkaan korvausvaatimus on perusteeton, mutta myös ennenaikainen koska liikkeeseenlaskijan saneerausmenettely on edelleen kesken.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- palveluntarjoajan markkinointiviestit liitteineen asiakkaalle 31.7.2019 ja 9.8.2019
- asiakkaan KYC tiedot
- asiakkaan riidanalaista joukkovelkakirjalainaa koskenut toimeksianto
- riidanlaisen jvk ehdot
- kaksi muuta asiakkaan eräitä toisia sijoituksia koskenutta  toimeksiantoa
- osapuolten keskinäistä reklamaatiokirjeenvaihtoa
- referaatti osapuolten puhelinkeskustelusta
- riidanlaisen tuotteen liikkeeseenlaskijan tiedote 18.11.2019
- riidanlaisen tuotteen liikkeeseenlaskijan taloustietoja
- ostotoimeksiannon puhelutallenne
- puhelutallenne asiakkaan ja palveluntarjoajan myöhemmin käymästä keskustelusta liikkeeseenlaskijan tilanteesta

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Voidakseen ratkaista osapuolten välisen erimielisyyden lautakunnan on arvioitava, minkä sijoituspalvelun tunnusmerkistön palveluntarjoajan menettelyä tapauksessa täyttää ja onko se toiminut siihen liittyvien velvoitteiden mukaisesti. Osana mainittua tarkastelua lautakunnan tulee myös arvioida palveluntarjoajan tuotehallintamenettelyn asianmukaisuutta.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Sijoituspalvelua koskevaa sääntelyä on sijoituspalvelulaissa (747/2012). Finanssivalvonta on lisäksi antanut lakia täydentäviä määräyksiä ja ohjeita 16/2013 Finanssipalvelujen tarjoamisessa noudatettavat menettelytavat sekä 15/2013 Finanssipalvelujen ja -tuotteiden markkinointi.

Sijoituspalvelulain 10 luvun 2 pykälän mukaan sijoituspalvelun ja oheispalvelun tarjoamisessa on toimittava rehellisesti, tasapuolisesti ja ammattimaisesti asiakkaan edun mukaisesti.

Saman kohdan 2 momentin mukaan sijoituspalvelua ja oheispalvelua ei saa markkinoida antamalla totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa tietoa. Kaiken tiedon, markkinointiviestintä mukaan lukien, on oltava tasapuolista ja selkeää. Tieto, jonka harhaanjohtavuus tai totuudenvastaisuus käy ilmi tiedon esittämisen jälkeen ja jolla saattaa olla olennaista merkitystä sijoittajalle, on viivytyksettä oikaistava tai täydennettävä riittävällä tavalla.

Sijoituspalvelulain 10 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan sijoituspalvelun tarjoajan, joka tarjoaa sijoituspalveluna sijoitusneuvontaa tai omaisuuden hoitoa, on hankittava ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, kyseistä sijoituspalvelua tai rahoitusvälinettä koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä sijoitustavoitteista, jotta se saa suositella asiakkaalle soveltuvia rahoitusvälineitä ja palvelua.

Saman kohdan 2 momentin mukaan jos sijoituspalveluyritys tarjoaa muuta sijoituspalvelua kuin sijoitusneuvontaa ja omaisuudenhoitoa, sen on ennen sijoituspalvelun tarjoamista pyydettävä asiakkaalta tiedot tämän kyseistä rahoitusvälinettä tai sijoituspalvelua koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä voidakseen arvioida, onko suunniteltu rahoitusväline tai sijoituspalvelu asiakkaan kannalta asianmukainen ja jos se katsoo, ettei tuote tai palvelu ole asiakkaalle asianmukainen, sijoituspalveluyrityksen on varoitettava asiakasta. Jos asiakas ei anna riittäviä tietoja tai kieltäytyy antamasta pyydettyjä tietoja, sijoituspalveluyrityksen on varoitettava asiakasta siitä, ettei se voi arvioida rahoitusvälineen tai palvelun asianmukaisuutta asiakkaalle. Varoitus voidaan antaa vakiomuodossa.

Mitä 2 momentissa säädetään, ei kuitenkaan koske asiakkaan aloitteesta tapahtuvaa toimeksiantojen toteuttamista tai niiden vastaanottamista ja välittämistä oheispalveluin tai ilman ja palvelu liittyy:
-- 2) joukkovelkakirjalainoihin tai muihin vastaavan kaltaisiin velkasitoumuksiin, jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä tai vastaavalla kolmannen maan markkinalla tai monenkeskisessä kaupankäyntijärjestelmässä, paitsi jos ne sisältävät johdannaisia tai ne ovat rakenteeltaan sellaisia, että asiakkaan on vaikea ymmärtää niihin liittyviä riskejä;
-- 6) muihin yksinkertaisiin rahoitusvälineisiin.

Sijoituspalvelulain 10 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan sijoituspalvelun tarjoajan on annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelun tai oheispalvelun antamista riittävät tiedot muun muassa palvelun kohteena olevien rahoitusvälinelajien luonteesta ja niihin liittyvistä riskeistä sekä palveluun liittyvistä kuluista ja palkkioista.

Finanssivalvonnan määräyksessä todetaan, että tietoa on annettava riittävästi ja se on esitettävä siten, että tiedon saajien kohderyhmään tai todennäköiseen vastaanottajaryhmään kuuluva huolellisesti toimiva henkilö todennäköisesti ymmärtää tiedon. Tietoihin liittyviä keskeisiä seikkoja, väitteitä tai varoituksia ei saa peitellä tai vähätellä.

Sijoituspalvelulain 7 luvun 7 §:n mukaan
Sijoituspalveluyrityksen on säännöllisesti tarkasteltava tarjoamiaan tai markkinoimiaan rahoitusvälineitä ja niihin mahdollisesti liittyviä riskejä ja vähintään arvioitava, onko rahoitusväline edelleen asiakaskohderyhmän tarpeiden mukainen ja onko aiottu jakelustrategia edelleen asianmukainen.

Voidakseen tarjota tai suositella rahoitusvälineitä, joita sijoituspalveluyritys ei itse kehitä, sillä on oltava käytössään asianmukaiset tuotehallintamenettelyt, joiden avulla se voi saada 2 momentissa tarkoitetut tiedot rahoitusvälineestä, tuotteiden hyväksymistä koskevasta menettelystä sekä rahoitusvälineen asiakaskohderyhmästä. Jakelijan on tuotteen valmistajalta saamiensa ja omia asiakkaitaan koskevien tietojen avulla täsmennettävä rahoitusvälineelle ja palvelulle yhteensopiva ja ei-yhteensopiva asiakaskohderyhmä. Jakelijan on annettava rahoitusvälineen kehittäjälle tietoa tarjonnastaan saamistaan kokemuksista asiakaskohderyhmän yhteensopivuuden tarkistamiseksi.

Rahoitusvälineen jakelijan on varmistettava, että rahoitusvälinettä tarjotaan tai suositellaan asiakkaalle vain silloin, jos se on asiakkaan edun mukaista.

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA) on antanut lisäksi ohjeita MiFID II –direktiivin tuotehallintavaatimuksista (05/02/2018 ESMA35-43-620). Ohjeet on ensisijassa suunnattu sijoituspalveluyrityksille, mutta ohjeissa on otettu kantaa myös muun muassa Tuotehallintavaatimusten ja soveltuvuus- tai asianmukaisuusarvioinnin väliseen suhteeseen todeten, että jakelijan velvollisuutta määrittää tosiasialliset kohdemarkkinat ja varmistaa, että tuotteen jakelu on tosiasiallisten kohdemarkkinoiden mukainen, ei voida korvata soveltuvuus- tai asianmukaisuusarvioinnilla, vaan velvollisuus on täytettävä tällaisen arvioinnin lisäksi ja sitä ennen. Tuotteen kohdemarkkinoiden ja jakelustrategian määrityksen avulla tulisi etenkin varmistaa, että tuote päätyy asiakkaille, joiden tarpeita, ominaisuuksia ja tavoitteita varten se on suunniteltu, eikä jollekin toiselle asiakasryhmälle, joille tuote ei ehkä sovellu.

Edelleen ohjeissa on todettu, että jakelijan on määritettävä tosiasialliset kohdemarkkinat ottamalla huomioon rajat, jotka kehittäjä on asettanut mahdollisille kohdemarkkinoille. Jakelijoiden tulisi määrittää kohdemarkkinansa omaa asiakaspohjaansa koskevan tiedon ja tuntemuksen sekä (mahdollisesti) kehittäjältä saamiensa tietojen perusteella tai aineistotutkimuksen avulla hankkimiensa tietojen perusteella (varsinkin silloin, kun jakelija on uusi yritys, jolla ei ole vielä riittävän ajankohtaista tietoa omista asiakkaistaan). Jakelijoiden tulisi hyödyntää kehittäjän yleisluonteisempaa kohdemarkkina-arviota sekä senhetkisiä tietoja asiakkaistaan tai potentiaalisista asiakkaista määrittääkseen tuotteelle omat kohdemarkkinansa eli sen asiakasryhmän, jolle ne aikovat käytännössä tuotetta tarjota palvelujensa välityksellä.

Ohjeissa todetaan lisäksi, että jos kehittäjä on määrittänyt kohdemarkkinat yksinkertaisille ja tavallisille tuotteille, jakelijan ei tarvitse kohdemarkkinoita määrittäessään välttämättä tarkentaa kehittäjän kohdemarkkinoita.

Ohjeiden mukaan myös kun jakelija tekee vain asianmukaisuusarvioinnin, yritysten tulisi kiinnittää erityistä huomiota kehittäjän ehdottamaan jakelustrategiaan, koska asianmukaisuusarviointi tarjoaa asiakkaille vain vähäisen suojan (tai ei lainkaan suojaa, jos toimeksianto suoritetaan vain asiakkaan aloitteesta). Tällaisissa tilanteissa jakelijoiden on ehdottomasti otettava sekä mahdollisten kohdemarkkinoidensa että jakelustrategiansa osalta huomioon kaikki asiaankuuluvat tiedot, joita tuotteen kehittäjä on toimittanut. Lisäksi ohjeiden mukaan on otettava huomioon, että asiakkaan suoja heikkenee, kun saatavilla olevilla tiedoilla ei voida riittävästi taata kohdemarkkinoiden täydellistä arviointia. Jakelija voi tällöin myös päättää antaa asiakkaiden toimia ilman neuvontaa varoitettuaan heitä, että yritys ei kykene arvioimaan, soveltuvatko he täysin tällaisten tuotteiden hankkijoiksi.

Ohjeiden mukaan, mikäli jakelija aikoo lähestyä asiakkaita tai potentiaalisia asiakkaita suosittelemalla tai aktiivisesti markkinoimalla tiettyä tuotetta tai kun se harkitsee tuotteen sisällyttämistä salkunhoitopalveluihin, tulee sen suorittaa perusteellinen kohdemarkkina-arviointi, missä yhteydessä se voi päättää noudattaa kehittäjän ehdottama jakelustrategia huomioon ottaen varovaisempaa menetelmää tarjoamalla sijoitusneuvontaa ja muita sijoituspalveluja, joissa on kattavampi sijoittajansuoja. Jos kehittäjä esimerkiksi katsoo, että tietyn tuotteen ominaisuudet ovat sopusoinnussa jakelustrategian kanssa, vaikka palveluja tarjottaisiin ilman neuvontaa, jakelija voi silti päättää, että asiakkaiden etujen kannalta olisi tarkoituksenmukaisinta tarjota sijoitusneuvontaa, kun otetaan huomioon jakelijan nykyisten tai potentiaalisten asiakkaiden ominaisuudet (esimerkiksi hyvin vähäinen tietämys ja puuttuva kokemus sijoittamisesta kyseisen tyyppiseen tuotteeseen, epävakaa taloudellinen tilanne ja hyvin lyhyen aikavälin tavoitteet).

Toisaalta ohjeiden mukaan Joissakin tilanteissa jakelija voi sen sijaan päättää tinkiä varovaisuudestaan suhteessa kehittäjän määrittelemään jakelustrategiaan. Vaikka kehittäjä esimerkiksi katsoisi, että tietyn tuotteen tarjoamiseen tulisi tuotteen erityisominaisuuksien vuoksi liittää sijoitusneuvontaa, jakelija voi silti tarjota tuotetta erityiselle asiakassegmentille toimeksiantopalvelujen välityksellä. Tällaisissa tilanteissa ESMA edellyttää, että jakelija toimii näin vasta analysoituaan perusteellisesti tuotteiden ja kohdeasiakkaiden ominaisuudet. Päätöksestä tulisi lisäksi ilmoittaa kehittäjälle, sillä se on osa jakelijan velvollisuutta antaa kehittäjälle myyntitietoja siten, että kehittäjä voi ottaa ne huomioon tuotehallintaprosessissaan ja sopivien jakelijoiden valinnassa

Asian arviointi

Yleistä

Selvyyden vuoksilautakunta toteaa, ettei se voi toimivaltansa puitteissa ottaa kantaa liikkeeseenlaskijoihin ja niiden toimintaan liittyviin asioihin. Säännösten perusteella kuitenkin myös tuotteen jakelijoina toimivilla sijoituspalveluyrityksillä on omat erilliset tuotehallintavelvoitteensa ja tiedonantovelvoitteensa.

Tarjottu palvelu

Lautakunta toteaa asiassa olevan riidatonta, että palveluntarjoaja on vähintään markkinoinut riidanlaista tuotetta ja että saadun selvityksen perusteella se on täyttänyt selonottovelvollisuutensa asiassa, minkä perusteella sillä on ollut myös asianmukaiset tiedot kyseisen palvelun tarjoamiseen. Asiakkaan mukaan palveluntarjoajan menettely kokonaisuutena olisi kuitenkin täyttänyt myös sijoitusneuvonnan tunnusmerkit, mitä se ei voi pätevästi rutiininomaisilla lausekkeilla kumota.

Asiasta saadun selvityksen perusteella lautakunta toteaa, että molemmissa asiakkaan saamissa viesteissä on tuotu esiin, etteivät ne ole sijoitusneuvontaa. Vaikka jälkimmäinen viesti on sisältänyt myös tiedustelun asiakkaalle tämän aikaisemmin erääntyneen sijoituksen mahdollisesti jo tapahtuneesta uudelleen sijoittamisesta, ei pelkästään kyseisen yleisluonteisen tiedustelun perusteella asiakkaalle ole voinut lautakunnan näkemyksen mukaan perustellusti syntyä käsitystä markkinoinnin muuttumisesta sijoitusneuvonnaksi, sillä viesteissä ei kuitenkaan annettu asiakkaalle mitään sijoitusneuvonnan kriteeriä täyttävää yksilöllistä suositusta tiettyä rahoitusvälinettä koskevaksi liiketoimeksi.

Asianmukaisuuden arviointi

Lautakunta toteaa, että tapaukseen soveltuvien säännösten mukaan sijoituspalveluntarjoajan on tullut pyytää asiakkaalta tiedot tämän kyseistä rahoitusvälinettä tai sijoituspalvelua koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä voidakseen arvioida, onko rahoitusväline tai sijoituspalvelu asiakkaan kannalta asianmukainen. Jos se katsoo, ettei tuote tai palvelu ole asiakkaalle asianmukainen, sijoituspalveluyrityksen on varoitettava asiakasta.

Asiasta saadun selvityksen perusteella palveluntarjoaja on asiakkaan KYC-tietojen yhteydessä tiedustellut asiakkaalta tämän tulojen ja menojen sekä varallisuuden alkuperän lisäksi myös asiakkaan entuudestaan tuntemista sijoituspalveluista ja -tuotteista sekä tämän sijoitustoiminnan tavoitteista ja riskitasosta ym. Myös riidanlaisen tuotteen ostotoimeksiannon yhteydessä asiakas on vielä uudelleen ilmoittanut sijoittaneensa jo aikaisemmin vastaavanlaisiin tuotteisiin sekä antanut tietoja sijoitusvarallisuudestaan, sijoitustensa keskimääräisestä koosta sekä sijoitusaktiivisuudestaan. Samoin tuotteen ostoon liittyvästä tallenteesta käy ilmi osapuolten keskustelevan asiakkaan tietojen ajantasaisuudesta. Mainittujen seikkojen perusteella lautakunta katsoo palveluntarjoajalla olleen tarvittavat tiedot asianmukaisuusarvion tekemiseen ja että tietojen perusteella sillä ei ole ollut velvollisuutta varoittaa asiakasta.

Tuotehallinta

Lautakunta toteaa, että vaikka lähtökohtaisesti tuotteen liikkeeseenlaskijalla ei olisi ollut velvollisuutta noudattaa tuotehallintamenettelyä koskevia säännöksiä, on se kuitenkin esittänyt omia näkemyksiään tuotteensa kohdemarkkinasta ym. Tapauksessa tuotteen jakelijana toiminutta sijoituspalveluyritystä varsinaiset tuotehallintasäännökset ovat kuitenkin velvoittaneet. Koska tuotteen osalta on käytettävissä myös sen laatijan esittämiä näkemyksiä, lautakunnan näkemyksen mukaan niiden kokonaan huomiotta jättäminen olisi epätarkoituksenmukaista.  

Tuotehallintamenettelyä koskevien säännösten ja ohjeiden mukaan jakelijan on otettava asiakaskohderyhmää määrittäessään huomioon rajat, jotka kehittäjä on asettanut mahdolliselle rahoitusvälineen asiakaskohderyhmälle ja että tarkentaessaan kehittäjän määrittämää asiakaskohderyhmää jakelija ei saisi poiketa sitä kos­kevista olennaisista tekijöistä, ellei sillä ole hyväksyttävää syytä toimia toisin. Hyväksyttävä syy voi olla esimerkiksi se, etteivät tuotteen liikkeenlaskijaa koske tuotehallintasäännökset tai että kyse on yksinkertaisesta ja tavallisesta tuotteesta. Lautakunta toteaa, että tuotehallintamenettelyä koskevien säännösten mukaan jakelijan poiketessa liikkeeseenlaskijan näkemyksestä jakelijan vastuu sijoittajansuojan asianmukaisesta toteutumisesta korostuu ja sen tulee ottaa huomioon kaikki asiaankuuluvat tiedot.

Käsiteltävässä tapauksessa kyse on ollut sinänsä yksinkertaisesta tuotteesta eli joukkovelkakirjalainasta, jonka liikkeeseenlaskija on tosin ollut listaamaton yhtiö. Lisäksi yhtiö oli itse vapaaehtoisesti katsonut tuotteen soveltuvan vain rajatulle joukolle sijoittajia 100.000 euron minimierissä. Asiakkaan näkemyksen mukaan sijoituspalveluyritys on omilla toimillaan vastoin säännösten tarkoitusta heikentänyt sijoittajansuojaa, minkä yhtiö on asiakkaan osaamiseen ja yleiseen jälkimarkkinakäytäntöön viitaten kiistänyt.

Lautakunta toteaa, että vaikka vahva lähtökohta jakelijalle on noudattaa tuotteen laatijan määrittelyjä, niin tapauksessa kyseiset määrittelyt eivät ole perustuneet samoihin säännöksiin kuin mitä jakelijan tulee toiminnassaan noudattaa. Lisäksi riidanlainen tuote on luonteeltaan tavanomainen velkakirja, jossa ei ole ollut mitään sen arvoon tai tuottoon vaikuttavaa lisäelementtiä, joten sitä voidaan pitää säännösten tarkoittamana yksinkertaisena tuotteena. Edellä todetun perusteella lautakunta katsoo, että poikkeaminen tuotteen liikkeeseenlaskijan suorittamasta kohdemarkkina-arvioinnista on tapauksessa ollut mahdollinen.

Tuotteesta annetut tiedot

Asiakkaan mukaan hän ei tiennyt tuotteen liikkeeseenlaskijasta etukäteen juuri mitään ja että erityisesti yhtiön listaamattomuus oli hänelle yllätys. Asiakkaan mukaan tuotteen liikkeeseenlaskijan sivuilla oli ennen hänen ostoaan ja edelleenkin yhtiön tunnuslukuja ja tiedotteita, joiden perusteella palveluntarjoajan käyttämä ilmaisu ”tunnusluvuissa ei mitään hälyttävää”, on ollut väärä ja harhaanjohtava. Palveluntarjoajan mukaan sen toimittamasta puhelutallenteesta käy ilmi sen antaneen tuotteesta asianmukaiset tiedot mukaan lukien sen liikkeeseenlaskijan listaamattomuus, missä yhteydessä on myös tullut esiin, että listaamattomuus osaltaan vaikuttaa myös ajantasaisten tietojen saantiin.

Asiasta saadun selvityksen perusteella lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että palveluntarjoajan asiakkaalle lähettämissä viesteissä listatuista sijoituskohteista on muista kuin nyt riidanlaisen tuotteen osalta tuotu myös yksityiskohtaisemmin esiin niiden riskiin liittyviä seikkoja, mikä antaa kuvan kyseisten kohteiden tarkemmasta arvioinnista. Edelleen lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että vaikka kysymyksessä on ollut start-up -tyyppinen yhtiö, niin siitä yleisesti saatavilla olevasta, vuosien 2013-2018 tuloslaskelmatiivistelmästä on todettavissa paitsi liiketoiminnan tappiollisuus, myös käänne huonompaan vuosien 2013-2015 jälkeen. Edelleen tiedoista on havaittavissa myös määrältään edellä todetun kanssa ristiriidassa olevia merkittäviä satunnaisia tuottoja, jotka lähtökohtaisesti perustuvat kirjanpitovelvollisen tavanomaisesta toiminnasta poikkeaviin, kertaluonteisiin ja olennaisiin tapahtumiin.

Mainittujen seikkojen perusteella palveluntarjoajan markkinoinnissa käyttämää ilmaisua ”tunnusluvuissa ei mitään hälyttävää” ei – ilman huomautusta kirjauksiin mahdollisesti sisältyvistä epävarmuuksista – lautakunnan näkemyksen mukaan voida pitää asiaa koskevien säännösten mukaisesti tasapuolisena, vaan asiantilaa vähättelevänä sekä peittelevänä ja siten myös harhaanjohtavana.

Koska kysymyksessä on ollut listaamaton yhtiö, jolla toisin kuin listatuilla yhtiöllä ei ole omia lakisääteisiä velvoitteita julkistaa tietojaan yleisölle, niin lautakunta katsoo tuotteen jakelijan velvoitteiden tilanteessa korostuneen ja ettei palveluntarjoaja ole menetellyt tapauksessa sitä velvoittavien säännösten mukaisesti.   

Sijoituspalvelulain 10:5.3:n mukaan rahoitusvälinettä koskevat tiedot on annettava siten, että rahoitusvälineen luonne sekä siihen sisältyvät riskit ovat helposti ymmärrettävissä ja asiakas voi siten tehdä perusteltuja sijoituspäätöksiä. Lautakunta toteaa, että palveluntarjoajan tiedonantovelvollisuus ei edellytä kaikkien mahdollisten yksityiskohtaisten tietojen antamista, vaan annettavat tiedot saavat ja niiden tuleekin kohdistua ydinasioihin. Hyväksyttävää ei sen sijaan ole se, että olennaisia sijoituskohteen arvoon vaikuttavia seikkoja jää mainitsematta, vaikka nämä kävisivätkin ilmi jostakin yleisesti saatavissa olevasta tietolähteestä.

Sillä seikalla, olisiko asiakkaan tullut oma-aloitteisesti etsiä lisää tietoa sijoituskohteesta ennen sijoituspäätöksen tekemistä, ja olisiko asiakas näin voinut saada puheena olevat olennaiset tiedot, ei ole tapauksessa merkitystä palveluntarjoajan vahingonkorvausvastuun kannalta. Lautakunta kiinnittää huomiota ennakkoratkaisuun KKO 2015:93 ja sen perustelukappaleisiin 39-48 ja 49-53, joista käy ilmi, ettei asiakkaan omalle huolimattomuudelle tule antaa kovin herkästi merkitystä tilanteessa, jossa palveluntarjoajan puolella tapahtunut tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti on sinänsä selvä. Lautakunta katsoo viitatun ennakkoratkaisun ilmentävää periaatetta soveltaen, ettei asiakkaalla ratkaistavana olevassa tapauksessa ole ollut erityistä syytä kyseenalaistaa saamiaan tietoja tai, voidakseen arvioida palveluntarjoajalta saamiensa tietojen luotettavuutta, ryhtyä etsimään itse lisätietoja sijoituskohteesta.

Esitetyin syin lautakunta katsoo palveluntarjoajan laiminlyöneen tiedonantovelvollisuutensa asiassa ja olevan siksi vahingonkorvausvastuussa asiakkaalle aiheutuneesta vahingosta.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että palveluntarjoaja lunastaa takaisin asiakkaalle myydyn tuotteen hänen siitä maksamaansa 70.000 euron hintaan. Korvaukseen liittyen asiakkaan tulee puolestaan luovuttaa riidanalainen tuote ja siitä saamansa tuotot palveluntarjoajalle.

Sijoituslautakunta oli yksimielinen.

SIJOITUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Sainio

Jäsenet:
Ovaska
Tapanila
Turtiainen