Tapahtumatiedot
Valtioneuvosto totesi 16.3.2020, että valmiuslain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitetun vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastanneen ja hyvin laajalle levinneen ja vaarallisen tartuntataudin perusteella Suomessa vallitsivat poikkeusolot. Tilanteen ja valtioneuvoston päättämien linjausten johdosta aluehallintovirastot antoivat tartuntatautilan nojalla 17.3.2020 määräykset, joilla muun muassa kiellettiin kaikki yli 10 henkilön yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset 18.3.2020 alkaen. Sittemmin voimaan tulleilla valtioneuvoston asetuksilla rajoitettiin COVID-19 -epidemian leviämisen hidastamiseksi 4.4.2020 alkaen myös ravitsemisliikkeiden toimintaa. Rajoitukset perustuivat ensin majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annettuun lakiin ja sittemmin tartuntatautilakiin säädettyihin väliaikaisiin muutoksiin. Lailla (727/2020) tartuntatautilain mainittujen muutosten voimassaoloaikaa jatkettiin 28.2.2021 saakka.
Pitopalvelutoimintaa harjoittanut C Oy haki 18.3.2020 voimaan tulleen kokoontumiskiellon johdosta korvausta liiketoimintansa keskeytymisestä yritysvakuutukseensa sisältyneestä epidemiakeskeytysvahinkojen varalta voimassa olleesta vakuutusturvasta. Vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa keskeytysvakuutuksesta päätöksellään 4.4.2020. Vakuutusehtojen kohdan 4.1.3 mukaan vakuutuksesta korvattiin liiketoiminnan keskeytymisen aiheuttama vahinko, joka oli suoranainen seuraus Suomen viranomaisen vakuutuskaudella antamasta, tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustuneesta velvoittavasta määräyksestä tartunta- tai eläintautien vastustamiseksi. Määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tuli liittyä välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan. Vahinkoa ei korvattu, koska vakuutusyhtiön mukaan kielto järjestää yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia ei koskenut C Oy:n liiketoimintaa.
C Oy pyysi asian uutta käsittelemistä vedoten siihen, että aluehallintovirastojen antama kielto esti sen liiketoiminnan, sillä C Oy:n noudattama minimitilausmäärä oli 10 henkilöä. Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksellään 8.4.2020 ja sisäisessä muutoksenhakumenettelyssään 12.5.2020 antamallaan päätöksellä kieltäytynyt muuttamasta ratkaisuaan. Vakuutusyhtiö katsoi C Oy:n liiketoiminnan keskeytymisen johtuneen viranomaismääräysten välillisestä vaikutuksesta. Tilaisuuksien kielto oli osoitettu tapahtumien ja yleisten kokoontumisten järjestäjille, mutta ei pitopalvelu- tai tilausravintolatoiminnalle.
Asiakkaan valitus
C Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta ja vaatinut kärsimänsä vahingon korvaamista epidemiakeskeytysvahinkona.
Perusteluinaan C Oy on lausunut olevansa pitopalveluyritys, joka järjesti juhlia ja muita tapahtumia yksityisille ja yrityksille. Tilaisuuksien väkimäärä vaihteli 10 - 1 200 henkilöön. Aluehallintovirastojen 17.3.2020 tartuntatautilain nojalla määräämän yli 10 henkilön kokoontumisten kiellon seurauksena yrityksen toiminta oli keskeytynyt käytännössä kokonaan 1.6.2020 asti, koska tilaisuuksia ei enää voitu järjestää. 1.6.2020 jälkeen yli 50 hengen kokoontumiset oli kielletty 1.7.2020 asti, mutta pienempiä tilaisuuksia voitiin järjestää. Lisäksi tartuntatautilain nojalla annetuilla valtioneuvoston asetuksilla oli rajoitettu ravitsemisliikkeiden toimintaa muun muassa aukioloaikojen ja asiakasmäärien suhteen.
Oli riidatonta, että keskeytysvahinko oli seurausta Suomen viranomaisen tartuntatautilain perusteella antamasta velvoittavasta määräyksestä. C Oy:n mielestä yleisötilaisuuksien kielto oli myös liittynyt vakuutusehtojen edellyttämällä tavalla välittömästi sen vakuutettuun liiketoimintaan. Määräyksestä aiheutunut toimenpide oli ollut se, ettei tilaisuuksia saanut järjestää. Kielto järjestää yleisötilaisuuksia koski luonnollisesti nimenomaan yleisötilaisuuksien järjestäjiä, mikä ilmeni muun muassa sekä oikeusministeriön 18.3.2020 päivätystä muistiosta että aluehallintovirastojen internetsivuilta, missä oli todettu, että kielto koski myös esimerkiksi ravintoloita tilaisuudenjärjestäjinä. Näin ollen kielto kohdistui välittömästi C Oy:n toimintaan.
Sovellettava vakuutusehto ei edellyttänyt sitä, että määräys kohdistuisi vakuutettuun liiketoimintaan, vaan että määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tuli liittyä välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan. Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä oli vakiintuneesti katsottu, että termi ”liittyä” oli kielellisesti väljä ja että asia liittyi vakuutettuun toimintaan, kun sillä oli tosiasiallinen yhteys vakuutettuun toimintaan. Koska kielto esti C Oy:tä harjoittamasta liiketoimintaansa, oli selvää, että kielto liittyi välittömästi tähän liiketoimintaan.
Vahinko oli jo ehdon sanamuodon mukaan korvattava, eikä ehtoa voitu tulkita vakuutusyhtiön esittämin tavoin. Jos ehto katsottiin tulkinnanvaraiseksi, sitä tuli joka tapauksessa tulkita laatijansa eli vakuutusyhtiön vahingoksi, sillä kyse oli vakioehdosta. Vahinko tuli siten vakuutusehtojen mukaan korvata.
Mikäli vastoin edellä sanottua katsottaisiin, ettei vahinko ollut ehtojen mukaan korvattava, tuli vakuutusyhtiön korvata vahinko myös siksi, että se oli laiminlyönyt vakuutussopimuslain 5 §:n edellyttämän tiedonantovelvollisuutensa.
Mikäli ehtoa tulkittiin siten, että epidemiakeskeytyskorvaus edellytti nimenomaisesti C Oy:öön kohdistettua viranomaismääräystä, oli koko epidemiakeskeytysvakuutus C Oy:lle käytännössä tarpeeton. Vakuutusyhtiön tulkinnan mukaan vakuutus korvasi vahingon vain, mikäli yrityksen tiloissa todettiin salmonella tai jokin muu tartuntatauti. C Oy kuitenkin järjesti tilaisuuksia lukuisissa eri paikoissa, jolloin tällainen kielto saattoi kohdistua vain yhteen paikkaan ja aiheuttaa käytännössä vain yhden tilaisuuden peruuntumisen. Omavastuuaika oli yksi vuorokausi, joten vahinko jäi pääsääntöisesti aina omavastuun piiriin. Näin ollen vakuutusehdolla oli C Oy:lle olennainen merkitys.
Vakuutusyhtiö ei ollut ennen vakuutuksen tekemistä esittänyt, että epidemiakeskeytysvahingon korvaaminen edellytti nimenomaisesti C Oy:öön kohdistettua määräystä tai että korvattavuuden edellytyksenä oli tartuntataudin toteaminen C Oy:n tiloissa. Päinvastoin yritysvakuutusta koskevassa ”Tieto-asiakirjassa” todettiin, että ”Keskeytysvakuutus — korvaa liiketoiminnan keskeytymisen aiheuttamia taloudellisia vahinkoja, jotka ovat seurausta esimerkiksi korvattavasta omaisuusvahingosta tai viranomaisen määräyksestä tartunta- tai eläintaudin leviämisen estämiseksi. Vahinkoja korvataan enintään vakuutuskirjaan merkittyyn vakuutusmäärään asti.” Yritysvakuutusta koskevan tuoteoppaan sisältö oli näiltä osin samanlainen. Esimerkkeinä ei-korvattavista keskeytysvahingoista mainittiin ainoastaan vahingot, jotka aiheutuivat liikeriskeistä, kuten yhteistyökumppanin konkurssista johtuneesta liiketoiminnan keskeytymisestä ja ennen vakuutuksen alkamista alkaneesta sairaudesta.
Vakuutusyhtiön vakuutuksesta antamien tietojen mukaan vakuutus korvasi liiketoiminnan keskeytymisen aiheuttamat taloudelliset vahingot, jotka olivat seurausta viranomaisen määräyksestä tartunta- tai eläintaudin leviämisen estämiseksi. Näin ollen tuoteselosteen antama kuva epidemiakeskeytysvakuutuksen korvauspiiristä oli paitsi puutteellinen, myös harhaanjohtava. C Oy on vedonnut vakuutussopimuslain 9 §:ään ja lausunut, että sillä oli ollut saamiensa tietojen perusteella syy ymmärtää keskeytysvakuutuksen korvaavan liiketoiminnan keskeytymisen, joka oli seuraus viranomaisen määräyksestä tartunta- tai eläintaudin leviämisen estämiseksi riippumatta siitä, oliko määräys kohdistunut nimenomaisesti siihen vai ei. Vahinko tuli korvata tälläkin perusteella.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on kiistänyt C Oy:n vaatimukset ja lausunut C Oy:n tuottavan pitopalveluja yksityisten tahojen yksityistilaisuuksiin. Vakuutusyhtiön mukaan tilaisuuden järjestäjä oli tällöin jokin C Oy:n asiakastaho, ja C Oy tuotti palveluja tilaisuuden järjestäjälle. Kyse oli perinteisestä pitopalveluliiketoiminnasta eikä tapahtumanjärjestämisestä. Liiketoiminta oli myös vakuutettu pitopalveluna.
Viranomaismääräykset
Valtioneuvosto antoi 16.3.2020 suosituksen julkisten kokoontumisten rajoittamisesta kymmeneen henkilöön COVID-19 epidemian leviämisen ehkäisemiseksi. Tämän jälkeen 17.3.2020 aluehallintovirastot kielsivät tartuntatautilain 58 §:n 1 momentin nojalla kaikki sisä- ja ulkotiloissa järjestettävät yleisötilaisuudet ja yleiset kokoukset, joihin osallistui yli 10 henkilöä.
Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan kokoontumislaissa oli erikseen määritelty yleinen kokous ja yleisötilaisuus. Tartuntatautilaissa oli käytetty samoja käsitteitä. Mikään viimeksi mainitun lain esitöissä ei oikeusasiamiehen mukaan viitannut siihen, että näillä olisi tarkoitettu muuta kuin kokoontumislaissa jo säädettyä ja määriteltyä. Oikeusasiamies piti heikosti perusteltuna näkemystä, että tartuntatautilaissa mainituilla käsitteillä olisi jokin laajempi merkitys.
Kokoontumislain 2 §:n 3 momentin mukaan yleisellä kokouksella tarkoitettiin tässä laissa mielenosoitusta tai muuta kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestettyä tilaisuutta, johon muutkin kuin nimenomaisesti kutsutut voivat osallistua tai jota he voivat seurata. Yleisenä kokouksena ei kuitenkaan pidetä sellaista mielenosoitusta, joka on tarkoitettu ainoastaan yksittäisten henkilöiden mielipiteen ilmaisemista varten. 4 momentin mukaan yleisötilaisuudella tarkoitetaan tässä laissa yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja, näytöksiä ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia, joita ei ole pidettävä yleisinä kokouksina. Jos tilaisuuteen osallistuminen edellyttää kutsua tai määrätyn yhteisön jäsenyyttä, sovelletaan siihen tämän lain säännöksiä yleisötilaisuudesta, jollei tilaisuutta osanottajien lukumäärän, tilaisuuden laadun tai muiden erityisten syiden perusteella voida pitää luonteeltaan yksityisenä.
Yleisötilaisuuksia olivat siis yleisölle avoimet huvitilaisuudet, kilpailut, näytökset tai muut näihin rinnastettavat tilaisuudet. Kokoontumisrajoitus ei koskenut yksityisiä tilaisuuksia, kuten yksityisjuhlia tai yksityisiä kokouksia. Aluehallintoviraston määräys kokoontumisrajoituksista ei koskenut yksityistilaisuuksia, kuten yksityisten henkilöiden järjestämiä hääjuhlia. Yksityisyystilaisuuksia olivat kaikki yksityisluonteiset tapahtumat, jotka eivät olleet yleisölle avoimia, kuten häät, hautajaiset, ristiäiset, syntymäpäiväjuhlat ja yksityiset illanvietot.
Vakuutusyhtiön tiedossa ei ollut, että pitopalveluliiketoiminnalle olisi asetettu kieltoja tai rajoituksia koronaviruksen vuoksi. Myöskään yksityistilaisuuksien järjestämistä ei yhtiön käsityksen mukaan ollut rajoitettu eivätkä ravintolatoimintaa koskeneet rajoitukset koskeneet miltään osin pitopalvelutoimintaa.
Vakuutusehtojen kohta 4.1.3
Vakuutusyhtiön mukaan kaikkien vakuutusehtojen kohdassa 4.1.3 mainittujen seikkojen tuli toteutua samanaikaisesti, jotta kyse oli epidemiakeskeytysvakuutuksesta korvattavasta vakuutustapahtumasta. Vakuutusehtoa tuli tulkita sen sanamuodon mukaisesti. Keskeytyksen aiheuttaman vahingon tuli olla suoranainen seuraus viranomaisen tiettyihin lakeihin perustuneesta velvoittavasta määräyksestä. Määräyksestä aiheutuneiden toimenpiteiden tuli liittyä välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan. C Oy oli vakuuttanut pitopalveluiden tuottamisen liiketoimintanaan. Näin ollen määräyksistä aiheutuvien toimenpiteiden tuli liittyä välittömästi pitopalveluiden tuottamiseen.
Pitopalveluyrityksenä C Oy järjesti juhlia ja muita tapahtumia sekä yksityisille että yrityksille. Näin ollen sen järjestämät tilaisuudet olivat yksiselitteisesti yksityistilaisuuksia. Yksityisten tilaisuuksien järjestämistä ei ollut kielletty. Se, että yksityiset tahot olivat omaehtoisesti välttäneet tilaisuuksien järjestämistä tai että C Oy oli itse omaehtoisesti peruuttanut yksityistilaisuuksia, ei johtunut viranomaisen antamista velvoittaneista määräyksistä.
Lisäksi määräyksestä aiheutuneiden toimenpiteiden tuli vakuutusehdon mukaan liittyä välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan. Yleisötilaisuuksien järjestämistä koskeneesta kiellosta aiheutuneet toimenpiteet saattoivat liittyä välittömästi tahoon, joka järjesti yleisötilaisuuksia. C Oy:lle, joka järjesti yksityisiä tilaisuuksia, oli aiheutunut korkeintaan epäsuora vahinko viranomaisen antamasta määräyksestä. Määräys ei kohdistunut pitopalveluyrityksiin tai kieltänyt yksityisiä tilaisuuksia. Määräys ei siten voinut aiheuttaa mitään toimenpiteitä C Oy:lle, joten se tai siitä johtuneet toimenpiteet eivät liittyneet välittömästi C Oy:n liiketoimintaan. Epidemiakeskeytysvakuutus ei kattanut viranomaismääräyksistä aiheutuneita välillisiä vaikutuksia.
Vakuutusehdon tulkinnanvaraisuus
Vakuutusyhtiön mielestä vakuutusehto 4.1.3 ei ollut tulkinnanvarainen, vaan yksiselitteinen ja selkeä. C Oy ei ollut tarkemmin esittänyt, miltä osin se katsoi ehtokohdan tulkinnanvaraiseksi. Ehtokohtaa tulkittaessa oli selvää, että vakuutus ei kattanut epäsuoria ja välillisiä vahinkoja tai toimenpiteitä. Ehtokohdan mukaan määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tuli liittyä välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan. Ilmaisulla ”välittömästi” oli tulkinnassa keskeinen merkitys, sillä tarkoituksena oli korvata vain toimenpiteet, joiden liityntä vakuutettuun liiketoimintaan oli välitön. Mikäli muuta olisi tarkoitettu, olisi termi ”välittömästi” jätetty ehtokohdasta pois.
Sopimusoikeudellisten tulkintasääntöjen mukaan sopimusmääräysten tulkinta oli lähtökohtaisesti objektiivista. Kirjallista aineistoa tulkittiin sen mukaan, miten järkevä tarkastelija sen normaalisti käsitti. Subjektiivinen tulkinta tuli pääsääntöisesti kyseeseen vain, jos sopijaosapuolet olivat yksimielisiä sanamuodosta poikenneesta tarkoituksesta. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan vakuutusehto ei ollut tulkinnanvarainen.
Väite tiedonantovirheestä
Vakuutusyhtiö on lausunut, että vakuutusehdon sanamuodon mukaan ei edellytetty nimenomaisesti C Oy:öön kohdistettua määräystä. Korvattavuuden edellytys oli, että aiheutunut vahinko oli suoranainen seuraus määräyksistä, jotka liittyivät välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan. Sinänsä se, oliko kyse vakuutettuun kohdistetusta nimenomaisesta määräyksestä, vai oliko liityntä muuten suora ja välitön oli semantiikkaa. Ehtokohdassa ja tuoteselosteessa, johon C Oy vetosi, oli vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan tuotu vaatimukset ”suora seuraus” ja ”välitön liityntä” objektiivisesti arvioiden erittäin selkeästi ja ymmärrettävästi esille. Korvattavuuden edellytyksenä ei myöskään ollut, että tartuntatauti tuli todeta C Oy:n tiloissa. Koska tällaiset asiat eivät olleet korvattavuuden edellytys, ei niistä luonnollisesti ollut kerrottu ennen vakuutussopimuksen tekemistä.
Siltä osin kuin C Oy on vedonnut "Tieto”-asiakirjan esimerkkeihin vakuutuksen ulkopuolelle jäävistä vahingoista, vakuutusyhtiö on lausunut, että vakuutusehto oli itsessään kirjattu siten, että siinä määriteltiin selkeästi korvattavuuden edellytykset, eikä epidemiakeskeytysvakuutuksessa ollut erillisiä rajoitusehtoja. Ehtomuotoilusta johtuen ei ollut erikseen tarpeen määrittää, missä tapauksissa vahingot eivät olleet korvattavia. Lisäksi epidemiakeskeytysvahingot olivat vain yksi osa keskeytysvakuutusta. Vakuutuksen ulkopuolelle jääviä vahinkoja ei ollut mahdollista luetella tyhjentävästi.
Selvitystä siitä, että C Oy:lle ei olisi annettu vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisia tietoja, tai mikä vakuutusta markkinoitaessa tai myyntitilanteessa annettu tieto olisi ollut virheellinen tai harhaanjohtava, ei ollut esitetty. Tiedonantovirhettä ei ollut tapahtunut, ja esitetty väite kohdistui tosiasiassa enemmänkin vakuutusehdon tulkintaan kuin tiedonantovirheeseen.
C Oy:n yritysvakuutus epidemiakeskeytysturvan sisältäneenä oli tullut voimaan jo 25.8.2015. Vakuutus oli ennen vahinkoa ollut voimassa noin viisi vuotta. C Oy:lle oli vuosittain lähetetty vakuutuskirja, jossa oli ollut tieto vakuutukseen sovellettavista vakuutusehdoista ja linkki vakuutusehtoihin. Tuoteselosteessa annetut tiedot eivät olleet miltään osin ristiriidassa vakuutusehtojen sisällön kanssa. Tuoteselosteessakin tuotiin esille, että vahingon oli oltava suoranainen seuraus viranomaisen velvoittavasta määräyksestä tartunta- tai eläintautien rajoittamiseksi. Esimerkkinä korvattavasta vahingosta oli salmonellatartunta.
Kaikki liiketoimintaan liittyvät riskit eivät olleet vakuutettavissa, vaan vakuutusyhtiö otti vakuutussopimuksella kantaakseen tietyt vakuutusehdoissa erikseen määritetyt riskit, jotka tietyin edellytyksin määriteltiin korvattaviksi vahinkotapahtumiksi. Kyseessä oli yritysasiakas, jolta voitiin edellyttää tuoteselosteen lisäksi perehtymistä myös toimitettuihin vakuutusehtoihin. C Oy:llä oli ollut käytössään vakuutusehdot, joissa vakuutuksen korvauspiiri oli tuotu selkeästi esiin. Vakuutusehtoihin perehtymällä C Oy oli voinut havaita epidemiakeskeytysvakuutuksen yksityiskohtaiset korvausedellytykset. Huomionarvoista oli, että olennainen korvattavuuden edellytys oli ilmennyt myös tuoteselosteesta, johon C Oy oli itse vedonnut.
Vakuutusyhtiö on katsonut täyttäneensä vakuutussopimuslain 5 §:n mukaiset velvoitteensa asiassa. C Oy:lle oli annettu lain edellyttämät tiedot vakuutussopimuksen sisällöstä ennen sen tekemistä. Korvauspäätös oli vakuutusehtojen mukainen eikä sitä tullut muuttaa.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiön maksettava myöntämästään keskeytysvakuutuksesta korvausta pitopalvelutoimintaa harjoittavalle C Oy:lle aiheutuneesta liiketoiminnan katemenetyksestä, joka on aiheutunut COVID-19 epidemian leviämisen hidastamiseksi annetuista viranomaismääräyksistä. Lähemmin tarkasteltuna asiassa on kyse siitä, onko viranomaisen tartuntatautilain nojalla antama määräys yli 10 henkilön yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten kieltämisestä 18.3.2020 alkaen kohdistunut C Oy:n liiketoimintaan vakuutusehdoissa edellytetyllä tavalla.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Kysymyksessä olevaan keskeytysvakuutukseen sovellettavien 1.1.2019 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1, Vakuutuksen tarkoitus, mukaan [vakuutusyhtiö] sitoutuu näiden ehtojen ja Yleisten sopimusehtojen (YL) mukaisesti korvaamaan kohdassa 4 mainituista vahingoista vakuutuksen kohteelle aiheutuneen taloudellisen vahingon sekä ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset.
Vakuutusehtojen kohdan 2, Vakuutuksen kohde, mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutuksenottajan harjoittaman, vakuutuskirjaan merkityn liiketoiminnan keskeytyskate. Keskeytyskate saadaan, kun vakuutuskauden alusta laskettavasta vuoden liikevaihdosta (12 kuukautta) vähennetään voimassaolevan kirjanpitoasetuksen mukaiset muuttuvat kulut. Jos vakuutusmäärä lasketaan muulle ajanjaksolle tai muulla perusteella, se merkitään vakuutuskirjaan. Vakuutusmaksun perusteena on liikevaihto.
Vakuutusehtojen kohdan 4.1, Korvattavat vahingot, alakohdan 4.1.3, Epidemiakeskeytysvahingot, mukaan vakuutuksesta korvataan liiketoiminnan keskeytymisen aiheuttama vahinko, joka on suoranainen seuraus Suomen viranomaisen vakuutuskaudella antamasta, tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustuvasta velvoittavasta määräyksestä tartunta- tai eläintautien vastustamiseksi. Määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tulee liittyä välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan.
Vakuutuksesta korvataan myös tilojen desinfiointi- ja hävittämiskustannukset. Lisäksi korvataan vastaavan vaihto- ja käyttöomaisuuden hankinta hävitettäväksi määrätyn tilalle ottaen huomioon esinevakuutuksen kohdan 6.2 omaisuuden arvon ja määrän laskemisen mukaiset ehtokohdat. Epidemiakeskeytysvakuutus ei kata säiliöautoliikennettä.
Vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. …
Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.
Kokoontumislain (1999/530) 2 §:n 1 momentin mukaan tätä lakia sovelletaan yleisiin kokouksiin ja yleisötilaisuuksiin.
Kokoontumislain 2 §:n 2 momentin mukaan yleisellä kokouksella tarkoitetaan tässä laissa mielenosoitusta tai muuta kokoontumisvapauden käyttämiseksi järjestettyä tilaisuutta, johon muutkin kuin nimenomaisesti kutsutut voivat osallistua tai jota he voivat seurata. Yleisenä kokouksena ei kuitenkaan pidetä sellaista mielenosoitusta, joka on tarkoitettu ainoastaan yksittäisten henkilöiden mielipiteen ilmaisemista varten.
Kokoontumislain 2 §:n 3 momentin mukaan yleisötilaisuudella tarkoitetaan tässä laissa yleisölle avoimia huvitilaisuuksia, kilpailuja, näytöksiä ja muita niihin rinnastettavia tilaisuuksia, joita ei ole pidettävä yleisinä kokouksina. Jos tilaisuuteen osallistuminen edellyttää kutsua tai määrätyn yhteisön jäsenyyttä, sovelletaan siihen tämän lain säännöksiä yleisötilaisuudesta, jollei tilaisuutta osanottajien lukumäärän, tilaisuuden laadun tai muiden erityisten syiden perusteella voida pitää luonteeltaan yksityisenä.
Asian arviointi
1) Vakuutusehdon soveltamisesta
Lautakunta toteaa, että vakuutuskorvauksen saaminen vapaaehtoisesta vakuutuksesta edellyttää, että vahinko on aiheutunut kysymyksessä olevassa vakuutussopimuksessa erikseen korvattavaksi määritellystä vahinkotapahtumasta.
Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan pitopalvelutoimintaa harjoittava C Oy on ilmoittanut joutuneensa keskeyttämään liiketoimintansa sen johdosta, että asianomainen aluehallintovirasto oli tartuntatautilain nojalla antamallaan määräyksellä kieltänyt yli 10 henkilön yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten järjestämisen 18.3.2020 alkaen meneillään olleen COVID-19 epidemian leviämisen hidastamiseksi. C Oy:n mukaan kielto oli estänyt sen liiketoiminnan harjoittamisen, koska yli 10 henkilön tilaisuuksia ei saanut järjestää ja jo sovitut tapahtumat oli peruutettava.
Lautakunta katsoo, että kyseisessä aluehallintoviraston määräyksessä yli 10 henkilön yleisötilaisuuksien ja yleisten kokousten järjestämisen kieltämisestä on sinänsä ollut kyse vakuutusehtojen kohdan 4.1.3 mukaisesta Suomen viranomaisen vakuutuskaudella antamasta tartuntatautilakiin perustuneesta velvoittavasta määräyksestä tartuntataudin vastustamiseksi. Tässä tapauksessa vakuutusehdon soveltamisen kannalta on kuitenkin olennaista, olivatko aluehallintoviraston määräys ja erityisesti siitä johtuneet toimenpiteet vakuutusehdon edellyttämin tavoin liittyneet välittömästi C Oy:n vakuuttamaan pitopalvelutoimintaan.
Kyseisen yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia koskevan kiellon soveltamisalasta on julkisessa keskustelussa syntynyt ajoittain epäselvyyttä. Lautakunta toteaa, että C Oy:n toimittamista oikeusministeriön 18.3.2020 päivätystä asiaa koskevasta muistiosta ja aluehallintovirastojen antamista tiedoista kuitenkin ilmenee, ettei kielto ole koskenut yksityisluonteisia tapahtumia, jotka eivät ole yleisölle avoimia. Tällaisten yksityistilaisuuksien peruuntumisesta C Oy:n liiketoiminnalle mahdollisesti aiheutunut vahinko ei siten ole ollut vakuutusehtojen kohdassa 4.1.3 edellytetyin tavoin ensinnäkään seurausta viranomaisen antamasta tilaisuuksien peruuttamiseen velvoittaneesta määräyksestä.
Vakuutusehdossa on lisäksi edellytetty, että mainitusta viranomaismääräyksestä aiheutuneiden toimenpiteiden on tullut liittyä välittömästi C Oy:n pitopalvelutoimintaan. Vakuutuslautakunta on samaa vakuutusehtoa koskevissa ratkaisusuosituksissaan katsonut, ettei pelkkää valtioneuvoston 16.3.2020 tekemistä linjauksista ja kyseisestä aluehallintovirastojen määräyksistä välillisesti seurannutta asiakaskäyttäytymisen yleistä muuttumista voida pitää vakuutusehtojen kohdassa 4.1.3 mainittuna toimenpiteenä.
Kyseinen aluehallintoviraston määräys ei ole yleisellä tasolla koskenut lainkaan C Oy:n pitopalvelutoimintaa. Lautakunnan näkemyksen mukaan C Oy:n liiketoiminnastaan antaman selvityksen perusteella C Oy ei myöskään ole toiminut sellaisena yleisötilaisuuksien tai yleisötapahtumien järjestäjänä, jonka liiketoimintaan tapahtumien kieltämismääräyksestä aiheutuneet nimenomaiset toimenpiteet olisivat välittömästi liittyneet. C Oy:n liiketoiminnassa on ollut kyse siitä, että yritys on tarjonnut edellä mainituille tilaisuuksien järjestäjille muun muassa pitopalvelua. Tilaisuuksien järjestäjien joutuessa peruuttamaan tapahtumiaan on tästä C Oy:lle aiheutunut vahinko siten ollut viranomaismääräyksen välillinen seuraus. Lautakunta katsoo, ettei vahinko sovellettavien vakuutusehtojen mukaan näin ollen kuulu C Oy:n keskeytysvakuutuksen piiriin.
2) Kysymys vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuudesta C Oy:n vakuutussopimusta tehtäessä
C Oy on vedonnut asiassa lisäksi siihen, ettei sille ollut ennen vakuutussopimuksen tekemistä selvitetty, että epidemiavahingon korvattavuus edellytti nimenomaisesti C Oy:öön kohdistettua määräystä tai että korvattavuuden edellytyksenä olisi tartuntataudin toteaminen C Oy:n tiloissa, minkä perusteella C Oy on katsonut vakuutusyhtiön vakuutuksen korvauspiiristä antamien tietojen olleen puutteellisia ja harhaanjohtavia. Väitteensä tueksi C Oy on vedonnut erityisesti lautakunnalle toimittamiensa vakuutuksen ”Tieto”-asiakirjan ja 1.4.2020 päivätyn tuoteselosteen tietoihin.
Tältä osin lautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että vakuutusyhtiön lautakunnalle toimittaman 29.7.2019 päivätyn vakuutuskirjan jäljennöksen mukaan C Oy:n yritysvakuutus on kuitenkin ollut voimassa jo vuonna 2019. Vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan kyseinen yritysvakuutussopimus oli tullut voimaan 25.8.2015. Näin ollen C Oy:n lautakunnalle esittämät asiakirjat eivät voi liittyä C Oy:n vakuutussopimuksen tekemiseen, joten niiden perusteella ei voida todeta, että vakuutusyhtiö olisi antanut C Oy:lle harhaanjohtavia tietoja vakuutuksen korvauspiiristä vakuutussopimusta vuonna 2015 tehtäessä.
C Oy ei ole edes väittänyt, että vakuutusyhtiö ei olisi antanut sille mitään tietoa yritysvakuutuksen sisällöstä, kun vakuutussopimus oli vuonna 2015 tehty. Asian korvauskäsittelyn kuluessa vakuutusyhtiölle lähettämissään sähköpostikirjelmissä C Oy:n edustaja on sen sijaan kertonut, että se oli vakuutusratkaisua tehtäessä korostanut vakuutusyhtiölle vakuutusturvan laajuutta, jossa epidemiaturva olisi ollut keskeisenä. Tähän väitteeseen nähden lautakunta ei pidä todennäköisenä, että C Oy olisi tuolloin päättänyt ottaa vakuutuksen yrittämättäkään selvittää sen sisältöä tai saamatta sitä ennen lainkaan vakuutuskokonaisuutta koskeneita tietoja ja selvitystä epidemiavahinkojen korvauspiiristä.
Vakuutuslautakunta on aiemmassa vastaavaa yritysvakuutuskokonaisuutta koskeneessa ratkaisusuosituksessaan FINE -029509 (2020) katsonut, että kun kyse on elinkeinonharjoittajan kanssa tehdystä elinkeinotoimintaa koskevasta vakuutussopimuksesta, vakuutuksenottajalle voidaan asettaa tavallista kuluttajaa laajempi velvollisuus perehtyä itsekin tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön. Vakuutuksenantajalle vakuutussopimuslain 5 §:ssä asetettu tiedonantovelvollisuus ei myöskään merkitse velvollisuutta vakuutusehtojen jokaisen määräyksen seikkaperäiseen läpikäymiseen vakuutuksen hakijan kanssa ennen vakuutussopimuksen tekemistä, vaan vakuutuksen keskeisen sisällön ja olennaisten rajoitusten selvittämistä vakuutussopimuksen tekemistä harkitsevalle.
Selostamillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, että vaikka nyt käsiteltävänä olevassa asiassa keskeinen epidemiakeskeytysvahinkojen korvausedellytystä koskenut yksityiskohta ei välttämättä olekaan nimenomaisesti ilmennyt vakuutusyhtiön C Oy:lle antamasta yritysvakuutuksen sisältöä koskeneesta selvityksestä, ei yritysvakuutussopimuksen sisältöä kokonaisuutena arvioiden voida katsoa olleen kyse niin keskeisestä seikasta, että vakuutusyhtiön olisi katsottava laiminlyöneen sille kuuluneen tiedonantovelvollisuuden vakuutussopimusta tehtäessä.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita muutosta vakuutusyhtiön korvausratkaisun lopputulokseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
puheenjohtaja Raulos
sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sjögren