Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A Oy oli asentanut 8.10.2018 asiakkaan omakotitalon wc:n uuden lattiakaivon. Talon takkahuoneen wc:n puoleisen seinän alaosassa oli 14.2.2020 havaittu merkkejä kosteudesta. Wc:n lattia avattiin epäillyn viemärivuodon vuoksi 21.2.2020, jolloin lattiakaivon 32 mm viemäriputken lähdön juuressa todettiin reikä. Reiän laidoilla oli havaittavissa sahausjälkiä, joiden perusteella kyseessä katsottiin olleen asennusvaiheessa tapahtunut työvirhe. A Oy haki korvausta vesivahingon korjauskustannuksista toiminnan vastuuvakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö kieltäytyi korvaamasta vahinkoa päätöksellä 18.3.2020, koska vastuuvakuutuksesta ei vakuutusehtojen mukaan korvattu kosteudesta vähitellen aiheutuneita vahinkoja. Vakuutuksesta korvattiin äkillinen ja odottamaton vahinko, jonka syynä oli vakuutetun vastuulla oleva satunnainen ja yksittäinen virhe tai laiminlyönti taikka rakennukseen, laitokseen tai laitteeseen vakuutetun korvausvastuun perustavasta syystä äkillisesti ja odottamatta syntynyt vika tai puute ja joka oli todettu viimeistään 14 vuorokaudessa ja ilmoitettu vakuutusyhtiölle viimeistään 60 vuorokaudessa kosteuden tai tulvimisen alkamisesta.

Vahinko oli todettu noin 16 kuukauden kuluttua lattiakaivon asentamisesta. Vaikka lattiakaivoon asennusvaiheessa tullut reikä oli aiheutunut satunnaisen ja yksittäisen virheen seurauksena, vahinko oli aiheutunut vähitellen pitkän ajan kuluessa, kun pesukoneen poistovedet olivat aina konetta käytettäessä valuneet rakenteisiin. Asiassa ei myöskään ollut osoitettu, että vahinko olisi todettu neljässätoista vuorokaudessa kosteuden alkamisesta. Itse lattiakaivo oli ollut työn kohteena, joten sille aiheutunutta vahinkoa ei korvattu käsiteltävänä olleelle omaisuudelle aiheutuvia vahinkoja koskevan rajoituksen vuoksi.

Asiakkaan valitus

A Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien vahingon korvaamista vastuuvakuutuksestaan. Perusteluinaan A Oy on lausunut, että sen liiketoimintaan kuului normaali lvi-urakointi, jossa korjattiin ja asennettiin vesi- ja viemärijärjestelmiä. Työn virheettömään suorittamiseen kuului, ettei vesijohto tai viemäri vuotanut. Nyt yrityksen asentajalle oli sattunut virhe eikä hän ollut asennusvaiheessa havainnut tulevaa vuotokohtaa. Vahingon ilmenemiseen oli mennyt aikaa, sillä poistoyhde oli vuotanut vain pesukoneen poistaessa vettä.

A Oy oli vakuutusta ottaessaan ollut siinä käsityksessä, että vastuuvakuutus kattaisi mahdollisista asennusvirheistä aiheutuvat vahingot. Vakuuttamisen nimenomainen tarkoitus oli ollut turvata ydinliiketoiminta vahinkojen varalta. Putkiliikkeen liiketoiminnan yleisin riski oli asennettujen lvi-järjestelmien vuoto erilaisine seurauksineen. A Oy:llä ei ollut tämän ohella muuta toimialaa, jota varten vakuutus olisi ollut tarpeen.

Tämän vuoksi vakuutusyhtiön olisi tullut kiinnittää A Oy:n huomiota puheena olevaan rajoitusehtoon. Sen erittäin suuresta merkityksestä vakuutuksen kattavuuteen ei kuitenkaan ollut A Oy:n toimialasta huolimatta mitenkään huomautettu ennen sopimuksen solmimista. Keskustelua rajoitusehdosta ei käyty eikä asiasta ollut dokumentaatiota. A Oy:lle oli jäänyt virheellinen käsitys vakuutuksen korvauspiiristä ja sovellettu rajoitusperuste oli yllättävä. Vakuutusyhtiö oli laiminlyönyt velvollisuutensa kertoa rajoituksista vakuutussopimuslain 5 §:n edellyttämällä tavalla.

A Oy on lausunut lisäkirjelmässä 5.10.2020 vedonneensa vakuutuksesta neuvotelleen silloisen toimitusjohtajansa A.K:n saamaan käsitykseen vakuutuksen sisällöstä. Vakuutusyhtiön toimittaman aineiston perusteella kyseisestä rajoitusehdosta oli informoitu korkeintaan vakioehtojen kautta. Tästäkään seikasta ei mainittu tarjousasiakirjassa. Vakioehtoja ei toimitettu vakuutusta myytäessä.

Vakuutusyhtiön lausuma ja A Oy:n toimiala huomioiden oli selvää, ettei asiaa selventäneitä esimerkkejä korvattavuudesta ollut A Oy:lle toimitettu tai käyty läpi vakuutusta myytäessä. Vakuutussopimuslain vaatimat esimerkit olisivat olleet sellaisia, että ne olisivat varmuudella herättäneet keskustelua vakuutusta otettaessa, jos ne olisi tuotu esiin tarjousasiakirjoissa. A Oy:n edustaja olisi varmasti reagoinut asiaan, jos lvi-asennuksen vastuuvahingon korvattavuuden edellytyksenä olevat aikarajat olisi tuotu esiin. Toimialalla oli miltei jokapäiväistä korjata putkivahinkoja, jotka olivat syntyneet pitkän ajan kuluessa ja havaittu varsin myöhään. Esimerkki olisi havainnollistanut sen, että rajoitusehto poisti käytännössä vastuuvakuutuksen lvi-asennustyötä tekevältä yritykseltä.

Vakuutusyhtiön pääasiallinen peruste oli, että myyjän toimintatapoihin oli yleensä kuulunut rajoitusehtojen läpikäynti asiakkaan kanssa. Tässä tapauksessa myyjä ei kuitenkaan muistanut, oliko näin tehty. A Oy:n mielestä lain esityöt ja Vakuutuslautakunnan ratkaisussa VKL 65/11 kirjoitettu huomioiden vakioehtojen suullista läpikäyntiä ei voitu pitää riittävänä vakuutetun informointina vakuutusta otettaessa. A Oy:n mukaan kyseisen kaltaiset rajoitusehdot eivät myöskään olleet tavanomaisia vastuuvakuutuksissa vielä vuonna 2011.

A Oy:n mielestä yleisen elämänkokemuksen perusteella sen edustaja olisi lvi-toimialan toimijana varmasti reagoinut asiaan, jos se olisi hänelle havainnollistaen esitetty. Samoin vakuutuksen myyjä olisi tehnyt merkinnät esimerkin tai asian läpikäynnistä, jos niin olisi tehty. Asia oli merkittävä. Esitetyn selvityksen valossa sen enempää vakioehtoja kuin selventäviä esimerkkejäkään ei ollut käyty läpi vakuutusta otettaessa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut, että kosteus- ja tulvimisvahinkoja koskevat rajoitusehdot olivat vakuutusalalla tavallisia ja yleisesti käytössä yritysten, mukaan lukien lvi-alan yritysten, toiminnan vastuuvakuutuksissa. Kysymyksessä olevasta toiminnan vastuuvakuutuksesta korvattiin äkillisiä ja odottamattomia kosteus- ja tulvimisvahinkoja vakuutusehdoissa mainittujen edellytysten täyttyessä. Puheena olevassa vahinkotapauksessa oli kyse hitaasti ja vähitellen aiheutuneesta kosteusvahingosta, jota ei korvattu vakuutuksesta.

Tiedonantovirhettä koskeneen väitteen selvittämiseksi vakuutusyhtiö oli pyytänyt selvityksen vakuutuksen tehneeltä henkilöltä. Vakuutuksen myyjän 25.6.2020 sähköpostilla antaman selvityksen mukaan A Oy:n vakuutukset olivat siirtyneet vakuutusyhtiölle 1.1.2012. Tarjouksia ja vakuutusten sisältöä oli käyty läpi suullisesti neljässä eri tapaamisessa vuonna 2011. Ajan kulumisen takia myyjä ei tarkalleen muistanut keskustelujen yksityiskohtia, mutta vakuutuksia ja niiden sisältöä oli käyty tarkasti läpi useampaan otteeseen. Myyjällä oli pitkä ura vakuutusalalla. Hänen vakiintuneeseen toimintatapaansa oli kuulunut vakuutusten korvauspiirien ja rajoitusehtojen läpikäyminen asiakkaiden kanssa ennen vakuutussopimuksen solmimista kyseessä oleva vähitellen aiheutuneita kosteusvahinkoja koskeva rajoitusehto mukaan lukien, koska kyse oli tärkeästä vakuutuksen korvauspiiriin vaikuttavasta rajoitusehdosta. Myyjän mukaan vakuutustapaamisissa oli ollut paikalla pääasiallisesti A Oy:n silloinen ja sittemmin edesmennyt edustaja A.K.

Vakuutusyhtiön mukaan valituksesta ei ilmennyt, mihin tai kenen näkemykseen perustui väite tiedonantovirheestä ja siitä, että kosteusvahinkoja koskevaa ehtoa ei ollut mainittu keskusteluissa. Näkemyksensä mukaan vakuutusyhtiö oli täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutussopimuksen solmimista. Vastuuvakuutukseen tuli siten ehtojen mukaisesti soveltaa kosteus- ja tulvimisvahinkoja koskenutta rajoitusehtoa.

Vakuutusyhtiö on lausunut lisävastineessa 23.11.2020 olevan sinänsä riidatonta, että toiminnan vastuuvakuutuksen kosteus- ja tulvimisvahinkoja koskeva ehto oli merkittävä etenkin LVI-toimialan yrityksille, ja että kyseinen rajoitus tuli käydä läpi vakuutusta tehtäessä. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan A Oy:n väite ehtokohdan yllättävyydestä ja uudenlaisuudesta vuonna 2011 ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Tulkinta ei ollut pääteltävissä myöskään ratkaisusta VKL 65/11. Vastuuvakuutusten hitaasti aiheutuneita kosteusvahinkoja koskeneet rajoitusehdot olivat vakuutusalalla yleisiä jo ennen puheena olevan vakuutuksen tekemistä vuonna 2011.

Vakuutusyhtiö on huomauttanut, että A Oy:n väite vakuutusyhtiön tiedonantovirheestä perustui oletukseen ja päätelmään siitä, miten A Oy:n edesmennyt edustaja olisi mahdollisesti suhtautunut kyseessä olleeseen ehtokohtaan. Siten A Oy ei tosiasiassa tiennyt keskustelujen sisältöä ja niissä läpikäytyjä asioita. Vakuutusyhtiö on katsonut täyttäneensä tiedonantovelvollisuutensa asiassa ja vedonnut toimittamaansa selvitykseen myyjän vakiintuneista toimintatavoista. Toisin kuin A Oy oli esittänyt, olennaisten rajoitusten suullinen läpikäynti täytti vakuutussopimuslaissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden vaatimukset.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse toiminnan vastuuvakuutuksen kosteus- ja tulvavahinkoja koskevan rajoitusehdon soveltamisesta A Oy:n vastuulla olevaan asiakkaan omakotitalossa todettuun vesivahinkoon. Lisäksi asiassa on kyse siitä, oliko vakuutusyhtiö täyttänyt vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa vakuutussopimuksen sisällöstä A Oy:n vakuutussopimusta tehtäessä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan, sellaisena kuin se on ollut käsiteltävää vakuutussopimusta tehtäessä vuonna 2011 voimassa olleessa laissa 426/2010, ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

A Oy:n toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.1.2016 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, kun
- vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta
- vahinko on todettu vakuutuskauden aikana ja
- vahinko koskee voimassaoloalueella siihen kuuluvissa maissa voimassa olevan oikeuden mukaan käsiteltäviä korvausvaatimuksia.

Toiminnan vastuuvakuutuken korvausrajoitusten kohdan 2.11, Kosteus ja tulviminen, mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut kosteudesta tai sade-, sulamis-, jäte- tai viemäriveden aiheuttamasta tulvimisesta. Vakuutuksesta korvataan kuitenkin Euroopassa aiheutunut äkillinen ja odottamaton vahinko,

• jonka syynä on ollut vakuutetun vastuulla oleva satunnainen ja yksittäinen virhe tai laiminlyönti taikka rakennukseen, laitokseen tai laitteeseen vakuutetun korvausvastuun perustavasta syystä äkillisesti ja odottamatta syntynyt vika tai puute ja
• joka on todettu viimeistään neljässätoista (14) vuorokaudessa ja siitä on ilmoitettu [vakuutusyhtiölle] viimeistään kuudessakymmenessä (60) vuorokaudessa kosteuden tai tulvimisen alkamisesta.

Vahingon syy ei ole äkillinen eikä odottamaton, kun se perustuu esimerkiksi
- hitaaseen tai vähitellen tapahtuvaan vaikutukseen,
- jatkettuun tekoon tai laiminlyöntiin tai
- muutoin toistuviin tapahtumiin.

Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että A Oy:n asiakkaan omakotitalossa todettu vesivahinko on aiheutunut A Oy:n 8.10.2018 asentaman lattiakaivon vuodosta. Lattiakaivoon oli tullut ilmeisesti sen putkiyhdettä avattaessa reikä, jota A Oy:n asentaja ei ollut kaivoa pakoilleen asentaessaan huomannut.

Lautakunta toteaa, että vian luonteen vuoksi lattiakaivo on vuotanut vettä talon rakenteisiin heti kaivon ja siihen yhdistetyn viemärin käyttöön ottamisesta lähtien aina, kun lattiakaivoon yhdistettyä pesukonetta oli käytetty. Koska asennustyö oli tehty 8.10.2018 ja asennusvirheen aiheuttama kosteusvahinko on asiakirjojen mukaan havaittu vasta 14.2.2020, vahinko on tässä tapauksessa todettu vasta vakuutusehtojen kohdassa 2.11 kosteusvahingon korvattavuuden edellytykseksi asetetun 14 vuorokauden määräajan jälkeen. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, ettei kyseessä olevaa vahinkoa vakuutusehtojen mukaan korvata toiminnan vastuuvakuutuksesta.

A Oy on vedonnut asiassa ennen kaikkea siihen, ettei vakuutusyhtiö ollut A Oy:n väittämän mukaan vuonna 2011 vakuutussopimuksesta neuvoteltaessa kiinnittänyt vakuutussopimuslain 5 §:n edellyttämällä tavalla A Oy:n edustajan huomiota edellä mainittuun rajoitusehtoon.

Vakuutuslautakunta katsoo, että jo sellaisenaankin kosteus- ja tulvimisvahinkoja koskevassa rajoitusehdossa kyse on toiminnan vastuuvakuutuksen antamaa vakuutussuojaa olennaisesti rajaavasta rajoituksesta. A Oy:n kaltaiselle liv-alan yritykselle puheena olevalla rajoituksella on kuitenkin erityisen suuri merkitys, sillä sen vaikutus kohdistuu yritystoiminnan keskeiseen riskiin. Tämä seikka on tässä tapauksessa ollut myös vakuutusta tarjonneen vakuutusyhtiön tiedossa. Vakuutusyhtiö on tältä osin lautakunnassa vedonnut erilaisten kosteus- ja tulvimisvahinkoja koskevien rajoitusehtojen yleisyyteen markkinoilla tarjolla olevissa vastuuvakuutuksissa. Lautakunta katsoo, ettei mainittu seikka kuitenkaan vähennä rajoitusehdon merkitystä vakuutuksenottajan kannalta eikä se yksin riitä osoittamaan, että A Oy olisi ennen vakuutussopimuksen tekemistä tiennyt rajoituksesta ja sen merkityksestä vakuutuksen sisällön kannalta.

Näyttövelvollisuus siitä, että vakuutussopimuslain edellyttämät tiedot on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettu vakuutuksen hakijalle, kuuluu vakuutuksenantajalle.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on toimittanut lautakunnalle A Oy:n vakuutussopimuksesta vuonna 2011 neuvoteltaessa annettuna kirjallisena tietona 22.12.2011 päivätyn vakuutustarjouksen. Tarjouksesta ei kuitenkaan ilmene, oliko vakuutusyhtiö antanut sen mukana A Oy:lle muuta vakuutuksen sisältöä tarkemmin kuvannutta aineistoa, kuten tuoteselostetta. Tarjouksesta ei myöskään ilmene, oliko A Oy:lle annettu sen liitteenä vakuutusehtoja, joihin on tarjouksessa ainoastaan viitattu.

Vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutuksen myyneen edustajansa asiasta antamaan kirjalliseen selvitykseen. Selvityksen mukaan vakuutusyhtiön edustaja oli neuvotellut vakuutuksista A Oy:n silloisen toimitusjohtajan kanssa neljässä eri tapaamisessa vuoden 2011 aikana. Vakuutusyhtiön edustaja ei ole muistanut neuvottelujen yksityiskohtia, mutta on kertonut toimintatapanaan olleen käydä vastuuvakuutusten korvauspiiri ja rajoitukset läpi asiakkaan kanssa. Edustajan mukaan tähän oli kuulunut myös nyt puheena oleva vähitellen kosteudesta aiheutuvia vahinkoja koskeva rajoitus, koska kyse oli tärkeästä rajoituksesta.

Vakuutuslautakunta käsittelee ratkaistavakseen saatetut asiat pääsääntöisesti kirjallisessa menettelyssä. Tiedonantovelvollisuuden täyttymistä koskevia kysymyksiä arvioidessaan lautakunta on ratkaisukäytännössään antanut sopimusneuvotteluasiakirjojen ohella merkitystä myös vakuutusyhtiöiden myytiedustajien antamille selvityksille vakuutuksen myyntitilanteesta. Tässä tapauksessa vakuutusyhtiön edustaja on lautakunnan näkemyksen mukaan antanut uskottavan kuvauksen myyntitavastaan, johon on kuulut vastuuvakuutusten rajoitusten selvittäminen asiakkaille, vaikkei edustaja olekaan enää tarkemmin muistanut A Oy:n kanssa käytyjen vakuutusneuvottelujen sisältöä.

Toisaalta asiassa ei ole A Oy:n puolelta lähemmin yksilöity, mihin seikkoihin sen käsitys kosteusvahinkojen korvattavuudesta ja väite siitä, ettei rajoitusehdosta olisi vastoin myyntiedustajan selvitystä vakuutusta tehtäessä kerrottu, ovat perustuneet. A Oy on ainoastaan esittänyt, että yritystä edustanut toimitusjohtaja olisi ”varmasti reagoinut” asiaan, mikäli rajoitusehdosta olisi hänelle kerrottu. Lautakunnan näkemyksen mukaan kysymystä tiedonantovelvollisuuden laiminlyömisestä ei kuitenkaan voida ratkaista yksinomaan mainitun arvelun perusteella. Asiasta ei myöskään voida enää saada enempää selvitystä, sillä A Oy:n silloinen toimitusjohtaja on kuollut.

Siltä osin kuin A Oy on esittänyt, ettei vakioehtojen suullista läpikäymistä voitaisi pitää riittävänä tiedonantovelvollisuuden täyttämiseksi, lautakunta toteaa, että päinvastoin vakuutussopimuslain valmisteluasiakirjojen (HE 114/1993) mukaan, vaikka pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään lain 5 §:n 1 momentissa säädettyä tiedonantovelvollisuutta, henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.

Edellä lausumansa seikat huomioon ottaen ja vakuutuksen myyntitilanteesta käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo vakuutusyhtiön tässä tapauksessa täyttäneen sille kuuluneen tiedonantovelvollisuuden toiminnan vastuuvakuutuksen sisällöstä vakuutussopimusta tehtäessä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutussopimukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita muutosta vakuutusyhtiön korvausratkaisuun.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sarpakunnas
Sjögren