Tapahtumatiedot

Vuonna 1985 rakennetun omakotitalon makuuhuoneeseen ja vaatehuoneeseen oli teetetty pintaremonttia joulukuussa 2019, ja remontin yhteydessä oli vaihdettu pesutiloihin uusi suihku. Remontin jälkeen oli havaittu pesuhuoneen suihkun liitoksen vuotaneen ja hieman myöhemmin oli vielä havaittu murtumat myös putken liitoskappaleessa ja suojakotelossa. Vahinkokartoitusraportin mukaan vuoto oli kastellut rakenteita saunassa ja pesuhuoneessa, mutta niiden vieressä olleen kodinhoitohuoneen rakenteissa ei ollut todettu kosteusvaurioita.

Vakuutusyhtiö oli korvannut saunan ja pesuhuoneen rakenteiden korjauskustannukset. Yhtiö on kuitenkin katsonut, että pesuhuoneen ja saunan korjaustöiden yhteydessä olisi ollut rakennusteknisesti mahdollista tehdä kynnys tai muu vastaava ratkaisu siten, että märkätilojen vedeneristys toteutetaan voimassa olevien rakentamismääräysten ja ohjeiden mukaisesti. Korvauspäätöksen mukaan vakuutusyhtiön korvauskäytännön mukaisesti pinnoitteeseen tulee tässä tapauksessa tehdä rajaus, koska kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen välillä oleva oviaukko on alle 2 metriä leveä. Sillä ei ole merkitystä, onko pinnoite ollut yhtenäinen huonetilojen välillä tai muodostuuko huonetilojen pinnoitteiden välille sävyeroa.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii, että vakuutuksesta korvataan myös kodinhoitohuoneen lattian purku- ja jälleenrakennustyöt materiaaleineen. Kodinhoitohuoneen lattiassa pitää olla vedeneristys, koska se on lattiakaivollinen tila, jossa on pyykinpesukone. Vedeneristyksen osakorjaus ei ollut mahdollinen, koska tilat oli remontoitu vuonna 2004 ja vedeneristys oli siten ollut yli 10 vuotta vanha. Kynnyksen asentaminen kylpyhuoneen ja kodinhoitohuoneen välille ei tullut kyseeseen, koska se heikentää tilojen tasoa aikaisempaan verrattuna.  Asiakas viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisuun VKL 296/16.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei asiassa ole esitetty perusteita korvauspäätöksen muuttamiselle, eikä lautakunnan tulisi suosittaa sen muuttamista. Vaurioituneiden huoneiden lattiapinnoitteet on korvattu kokonaan. Kodinhoitohuoneen ja kylpyhuoneen välillä on oviaukko, johon alue voidaan järkevästi rajata, vaikka pinnoite onkin aikaisemmin ollut yhtenäinen eikä kynnystä ole ollut.

Kodinhoitohuone ei ole märkätila, vaikka ympäristöministeriön asetus edellyttää lattiakaivollisen tilan varustamista vedeneristyksellä. Vedeneristysvaatimus ei kuitenkaan tee kodinhoitohuoneesta märkätilaa, jonka vedeneristystä ei voisi limittää. Mitään perustetta ei ole sille, että ei-märkätilassa olevaa vedeneristystä ei voisi limittää. Koska kyseisissä tiloissa ei tapahdu mainittavaa vesirasitusta, merkittävää riskiä siitä, että limitetty vesieriste vuotaisi vedet rakenteeseen, ei ole. 

Kun kodinhoitohuone on eristetty ovilla molempiin suuntiin, tilojen väliin olisi voitu tehdä myös kynnys, jolle olisi saatu asiallinen ylösnosto.

Vakuutusyhtiö viittaa useisiin Vakuutuslautakunnan ratkaisuihin, joissa on katsottu, että vakuutusyhtiön tulee korvata lattiapinnoitteen uusiminen mahdollisine kynnyslistoineen jonkin luonnollisesti rajautuvan kokonaisuuden alueella (esimerkiksi oviaukkoon saakka), vaikka lattia olisi aikaisemmin ollut yhtenäinen eikä tilojen välillä ole ollut kynnyslistaa. Korvausta ei ole suositettu maksettavaksi laajemmalta alueelta, vaikka korjaustoimien kohteena olleen huoneen parketin ja muiden huoneiden alkuperäisen parketin välille olisi jäänyt värisävystä tai kuvioinnin erilaisuudesta johtuva ero.

Rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta annetun ympäristöministeriön asetuksen perustelumuistion mukaan asetuksen 26 §:n 2 momentissa esitetään myös ne tilat, jotka on varustettava lattiakaivolla uuden rakennuksen rakentamisessa ja uuden rakennuksen rakentamista vastaavassa korjaus- ja muutostyössä. Lattiakaivolliset tilat on varustettava vedeneristyksellä. Pykälässä lueteltujen tilojen lisäksi voidaan tarpeen mukaan suunnitella ja asentaa lattiakaivo myös muihin tiloihin, esimerkiksi yksittäiseen WC-tilaan.

Mainittu asetus edellyttää lattiakaivollisen tilan varustamista vedeneristyksellä. Lattiakaivo ja/tai vedeneristys ei kuitenkaan tee tilasta märkätilaa. Se, onko tila märkätila vai ei, ratkaistaan normaalin käyttötarkoituksen aiheuttaman vesirasituksen mukaan. Vesirasituksen tulee olla kylpy- ja suihkutilaan verrattavaa, jotta kyse olisi märkätilasta. Kodinhoitohuoneeseen tai esimerkiksi lattiakaivolliseen WC-tilaan ei normaalikäytössä kohdistu läheskään suihkutilaa vastaavaa vesirasitusta. Näin ollen kodinhoitohuone ei ole rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta annetun asetuksen mukaan märkätila.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut tarkastusraportti 20.1.2020 tehdystä vahinkokartoituksesta siihen myöhemmin tehtyine täydennyksineen sekä laskelmia, yhteenvetoja ja tarjouksia sekä laskuja korjauskustannuksista. 

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen korvaamaan kodinhoitohuoneen lattian uusimiskustannukset. Kyse on tarkemmin tarkasteltuna siitä, tuleeko vakuutusyhtiön korvata lattian vedeneristyksen ja pintamateriaalin uusiminen tilassa, johon vuotovahinko ei ole kohdistunut.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Ympäristöministeriön maankäyttö- ja rakennuslain 117 c §:n nojalla antaman ns. kosteusasetuksen (ympäristöministeriön asetus rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta, 782/2017) 
- 2 §:n 5 kohdan mukaan märkätilalla tarkoitetaan huonetilaa, joka ei ole asuinhuone ja jonka lattiapinta on tilan käyttötarkoituksen vuoksi vedelle alttiina ja jonka seinäpinnoille voi normaalissa käyttötilanteessa roiskua tai tiivistyä vettä, ja
- 2 §:n 12-kohdan mukaan vedeneristyksellä tarkoitetaan ainekerrosta, joka kestää jatkuvaa kastumista ja estää veden haitallisen tunkeutumisen rakenteeseen.
- 4 §:n mukaan rakennuksen korjaus- ja muutostyössä rakennuksen kosteustekniseen toimivuuteen ei tarvitse tehdä muutoksia, jos rakennus on kosteusteknisesti toimiva. Korjaus- ja muutostyössä kosteusteknisesti toiminut rakenne, jonka tekninen käyttöikä on loppunut tai joka on kosteustekniseltä toiminnaltaan vaurioitunut, voidaan korjata rakennusaikaista rakentamistapaa noudattaen. Jos rakenteessa ei ole kosteustekniseltä toimivuudeltaan muutosta vaativaa suunnittelu- tai toteutusvirhettä, on korjaus- ja muutostyössä ensisijaisesti noudatettava alkuperäisen rakenteen toimintatapaa. Korjaus- ja muutostyössä voidaan noudattaa tätä asetusta, jos tarkoituksena on parantaa rakennuksen kosteusteknistä toimivuutta. Jos rakenne on omiaan aiheuttamaan terveyshaittaa tai vaurioita rakennuksen kosteustekniselle toimivuudelle, on korjaus- ja muutostyössä noudatettava tätä asetusta.

Asetuksen 28 § koskee märkätilan vedeneristystä ja rakenteita. 
- 28 §:n 1 momentin mukaan vesi ei saa valua tai siirtyä kapillaarivirtauksena märkätilasta ympäröiviin rakenteisiin ja huonetiloihin. Valuvalle vedelle, toistuvalle roiskevedelle tai pintaan tiivistyvälle vedelle altistuvien pintojen takana olevan rakenteen on oltava vedeneristetty. Märkätilan lattiapäällysteen ja seinäpinnoitteen on toimittava vedeneristyksenä tai lattiassa päällysteen alla ja seinässä pinnoitteen takana on oltava erillinen vedeneristys. Vedeneristystä ei tarvita erillisen WC-tilan ja löylyhuoneen seinässä pinnoitteen takana. Märkätilan kattopinnoitteen on kestettävä tilan käytöstä johtuen roiskevesiä, ajoittaista korkeaa ilman suhteellista kosteutta ja tilapäisesti esiintyvää kosteuden tiivistymistä kattopinnoille.
- 28 §:n 2 momentin mukaan märkätilan vedeneristyksen on muodostettava kokonaisuus, joka on tiivis kaikilta vedeneristetyiltä pinnoiltaan sekä niiden saumoista, läpivienneistä ja liittymistä. Märkätilojen vedeneristyksenä toimivan lattiapäällysteen tai lattiapäällysteen alla olevan vedeneristyksen on liityttävä vedenpitävästi seinän vedeneristykseen.
- 28 §:n 3 momentin mukaan märkätilan rakenteiden on oltava niin jäykkiä, että lämpö- ja kosteusliikkeet eivät vaurioita märkätilan vedeneristystä tai pintarakenteita. Jos märkätilan rakenteissa ei erityisestä syystä käytetä vedeneristystä, on rakennussuunnittelijan ja erityissuunnittelijan tehtäviensä mukaisesti osoitettava suunnitelmissa, että vedeneristyksen puuttuminen ei vaaranna maankäyttö- ja rakennuslain 117 c §:n mukaisten olennaisten teknisten vaatimusten täyttymistä.

Rakennusten kosteusteknistä toimivuutta koskevan asetuksen soveltamisohjeen (28.2.2020) mukaan
- erillisen kodinhoitohuoneen lattiassa käytetään yleensä vedeneristystä siten, että lattian vedeneristys muodostaa yhtenäisen vesitiiviin altaan. Vedeneriste suositellaan nostettavaksi kynnykselle vähintään 15 mm. Kynnyksen ylösnosto olisi suositeltavaa toteuttaa kaikissa vedeneristettävissä tiloissa. 
- märkätilan vedeneristyksen on muodostettava kokonaisuus, joka on tiivis kaikilta vedeneristetyiltä pinnoiltaan sekä niiden saumoista, läpivientikohdista ja liittymistä. Vedeneristyksen läpivientikohdat, joita ovat mm. seinien vesijohtoläpiviennit ja lattian viemäriläpiviennit, toteutetaan vedeneristysjärjestelmään kuuluvilla tiivistystuotteilla. 
- alle 10 vuotta vanha, nestemäisenä levitetty märkätilan vedeneristys voidaan uusia osakorjauksena, esimerkiksi yksittäisten laattojen korjauksen yhteydessä tai kun lattiakaivon ja vedeneristyksen liitos korjataan. Korjauksessa kiinnitetään erityistä huomiota uuden ja vanhan vedeneristeen liittämiseen sekä materiaalien yhteensopivuuteen. Osakorjauksissa vedeneristyksen oletetaan muualla täyttävän nykyiset vaatimukset.

Kotivakuutusehtojen 1.4.2019 korvattavia vakuutustapahtumia koskevan kohdan 5.1 ensimmäisen kappaleen mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun omaisuuden suoranainen esinevahinko, joka on aiheutunut jäljempänä selostetusta tapahtumasta, jos tämä tapahtuma on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton ja jos turva, jonka perustella vahinko on korvattavissa, on ollut voimassa vakuutustapahtuman sattuessa. 

Vakuutusehtojen mukaan putkistovuototurvasta (kohta 5.1.4) korvataan vuotovahinko, jonka on aiheuttanut neste, kun se on virrannut äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti suoraan rakennuksen omasta tai sen käyttöä palvelevasta kiinteästä putkistosta tai siihen kytketystä käyttölaitteesta.

Asian arviointi

Kiista koskee kodinhoitohuoneen lattiapinnoitteen ja vedeneristyksen uusimista tilanteessa, jossa vakuutuksesta korvattava vuotovahinko ei ole vaurioittanut tilan rakenteita. Osapuolet ovat eri miltä siitä, onko kodinhoitohuone sellainen ympäristöministeriön asetuksessa määritelty märkätila, että sen vedeneristyksen tulee muodostaa yhtenäinen kokonaisuus viereisten kylpyhuone- ja saunatilojen kanssa. Vakuutusyhtiö on katsonut, että kodinhoitohuoneen ja kylpyhuone- sekä saunatilojen väliin olisi voitu tehdä kynnys, jolle olisi saatu asiallinen ylösnosto. Lattiakaivo ja/tai vedeneristys ei vakuutusyhtiön käsityksen mukaan tee tilasta märkätilaa.

Asiakas on katsonut, että koska kodinhoitohuoneessa on viemärikaivo ja vedeneristys, kyseinen tila on märkätila, jonka vedeneristyksen tulee yhdessä kylpyhuone- ja saunatilojen kanssa muodostaa kokonaisuus siten, ettei kodinhoitohuoneen lattiarakennetta ei voida jättää uusimatta samalla kun kylpyhuoneen ja saunan lattiat uusitaan vuotovahingon vuoksi. Kyseiset tilat oli remontoitu vuonna 2004, minkä vuoksi tilojen vedeneristys oli ollut yli 10 vuotta vanha. Rakentamismääräysten mukaan tilojen vedeneristykseen ei voitu tehdä osakorjausta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että rakennusten kosteusteknisestä toimivuudesta annetun ympäristöministeriön asetuksen (782/2017) mukaan märkätilalla tarkoitetaan huonetilaa, joka ei ole asuinhuone, ja jonka lattiapinta on tilan käyttötarkoituksen vuoksi vedelle alttiina ja jonka seinäpinnoille voi roiskua tai tiivistyä vettä. Vedeneristyksellä tarkoitetaan ainekerrosta, joka kestää jatkuva kastumista ja estää veden haitallisen tunkeutumisen rakenteeseen. Esitetyn selvityksen mukaan nyt puheena oleva kodinhoitotila on seinällä ja oviaukolla kylpyhuoneesta ja saunasta erotettu erillinen huone.  

Vakuutuslautakunta toteaa, että kodinhoitohuoneen kosteuskuormituksen voidaan katsoa olevan huomattavasti satunnaisempaa ja vähäisempää kuin kylpyhuoneessa, jossa suihkunurkkaus joutuu päivittäin kosteuskuormituksen alaiseksi. Kodinhoitohuoneen ei ole osoitettu olevan suihkun roiskevesien alueella. Kyseisen kodinhoitohuoneen ei voida katsoa olevan märkätila pelkästään sillä perusteella, ettei huoneiden välisessä oviaukossa ole ollut kynnystä, vaan yhtenäinen vedeneristys on jatkunut huoneesta toiseen.  Kodinhoitohuone ei ole märkätila silläkään perusteella, että tilassa on lattiakaivo ja tila on sen vuoksi vedeneristetty. 

Asetuksen mukaan märkätilan vedeneristyksen on muodostettava kokonaisuus, joka on tiivis kaikilta vedeneristetyiltä pinnoiltaan sekä niiden saumoista, läpivienneistä ja liittymistä. Asetuksen soveltamisohjeen mukaan alle 10 vuotta vanha nestemäisenä levitetty märkätilan vedeneristys voidaan uusia osakorjauksena. Korjauksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota uuden ja vanhan vedeneristeen yhteensopivuuteen. 

Vakuutuslautakunta toteaa, että edellisessä kappaleessa tarkoitetut säännökset koskevat märkätiloja. Koska nyt puheena oleva kodinhoitohuone ei ole asetuksen tarkoittama märkätila, asetuksessa olevaa vaatimusta yhtenäisestä vedeneristyskokonaisuudesta ei voida laajentaa koskemaan kodinhoitohuonetta, eivätkä vedeneristyksen osakorjauksesta annetut asetuksen soveltamisohjeen suositukset koske erillisen kodinhoitohuoneen vedenerityksen uusimista. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiakirjoista ilmene seikkoja, joiden vuoksi kodinhoitohuoneen vedeneristyksen tulisi jollain muulla perusteella kuulua saunan ja pesuhuoneen muodostamaan yhtenäiseen vedeneristyskokonaisuuteen.

Asetuksen soveltamisohjeessa mainitaan, että erillisen kodinhoitohuoneen vedeneriste suositellaan nostettavaksi kynnykselle vähintään 15 mm, ja että kynnyksen ylösnosto olisi suositeltavaa toteuttaa kaikissa vedeneristettävissä tiloissa. Asiakas ole esittänyt perusteita sille näkemykselleen, että kylpyhuoneesta ja saunasta pois johtavan oviaukon kohdalle ei olisi voitu tehdä kynnystä tai muuta rakennusteknisesti toimivaa ratkaisua, jolla märkätilan ja kodinhoitohuoneen vedeneristys olisi voitu liittää tiiviisti toisiinsa. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan oviaukon kohta olisi voitu korjata kynnyksellä tai muulla sellaisella ratkaisulla, joka ei vaaranna rakennuksen käyttäjien turvallisuutta, ja jonka seurauksena heidän terveydelliset olonsa eivät vaarannu. 

Vakuutuslautakunta toteaa, että asiakkaan viittaamassa lautakuntaratkaisussa (VKL 296/16) on ollut kysymys märkätilan vedeneristyksen osakorjauksesta. Käsiteltävänä oleva asia poikkeaa viitatusta tapauksesta siinä suhteessa, että nyt kiista koskee kodinhoitohuonetta, joka ei ole ympäristöministeriön asetuksessa tarkoitettu märkätila. 

Lainsäädäntö ja sen perusteella annetut soveltamisohjeet tai hyvä rakennustapa eivät ole tässä tapauksessa edellyttäneet koko kodinhoitohuoneen lattian vedeneristyksen ja pintamateriaalien uusimista, kun vakuutuksesta korvattava vuotovahinko ei ollut lainkaan vahingoittanut kodinhoitohuoneen rakenteita. 

Koska märkätilan ja kodinhoitohuoneen väliseen oviaukkoon tuleva vedeneristyksen liitos olisi voitu toteuttaa rakennusteknisesti ilman, että koko kodinhoitohuoneen vedeneristys ja pintamateriaali olisi ollut tarpeen uusia, Vakuutuslautakunta katsoo, etteivät kodinhoitohuoneen lattian uusimiskustannukset ole vakuutuksen korvauspiiriin kuuluvaa suoranaista esinevahinkoa.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen, eikä suosita lisäkorvausta. 

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

puheenjohtaja Bygglin
sihteeri Pellikka

Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Vuori
Vyyryläinen