Tapahtumatiedot

B oli aiheuttanut palovahingon 26.10.2018 asuinhuoneistossa, kun hän oli jättänyt petauspatjan sekä päiväpeiton saunaan ja laittanut kiukaan päälle. Vakuutusyhtiö X on maksanut vahingon johdosta asunto-osakeyhtiö S:lle kiinteistön vakuutuksen perusteella korvauksia syntyneiden vahinkojen korjaamiseen liittyvistä toimenpiteistä 137 660,31 euroa. Vakuutusyhtiö X on vaatinut vahingonaiheuttaja B:ta maksamaan yhtiölle takaisin vahingon johdosta suoritetut korvaukset. B:n vastuuvakuutusyhtiö Z on kuitenkin katsonut, että vakuutusyhtiö X:llä ei ole takautumisoikeutta, sillä vahinkoa ei ole aiheutettu törkeällä huolimattomuudella.

Kiinteistövakuutusyhtiön ratkaisusuosituspyyntö

Vakuutusyhtiö X:lle on vakuutussopimuslain 75 §:n ja yleisten sopimusehtojen kohdan 14.1 perustella siirtynyt oikeus periä maksettu korvaus takaisin vahingosta korvausvastuussa olevalta viivästyskorkoineen. Vakuutetun oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä korvausmäärä, jonka vakuutuksenantaja on hänelle suorittanut, siirtyy vakuutuksenantajalle vain, jos kolmas henkilö on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeän huolimattomasti. Vakuutusyhtiö X katsoo, että vahingonaiheuttaja B on toiminut häikäilemättömästi ja välinpitämättömästi, ja hänen toimintansa on näin ollen ollut törkeän huolimatonta.

Vakuutusyhtiö X on vaatinut vahingonaiheuttajaa maksamaan yhtiölle takaisin vahingon johdosta suoritetut korvaukset, yhteensä 137 660,31 euroa eräpäivään 27.4.2020 mennessä. Vahingonaiheuttajan vakuutuksenantaja on ollut vakuutusyhtiö Z. Tapaus on käsitelty vahingonaiheuttajan vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö Z on katsonut päätöksessään, että vakuutusyhtiö X:llä ei ole regressioikeutta, sillä vahinkoa ei ole aiheutettu törkeällä huolimattomuudella.

Törkeä huolimattomuus
Vakuutusyhtiö X katsoo seuraavin perusteluin, että vahinko on aiheutettu törkeällä huolimattomuudella. Vakuutussopimuslain esitöissä (HE 114/1993 vp, s. 43) on todettu, että törkeä huolimattomuus on käsitteenä lähellä tahallisuutta. Korkein oikeus on tähän liittyen todennut ratkaisussaan KKO 1997:103, että vahingonkorvausoikeudessa on huolimattomuutta pidetty törkeänä silloin, kun toiminta on ollut häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä seurausten suhteen.

Tuottamuksen asteen on korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2002:56 katsottu määräytyvän sen mukaan, kuinka merkittävästi vahingon aiheuttaneen toiminta on poikennut vaadittavasta huolellisuudesta. Tässä harkinnassa on kiinnitettävä ensisijaisesti huomiota vahingonaiheuttajan yksilöstä riippumattomiin seikkoihin ja olosuhteisiin, kuten mahdollisen vahinkoseuraamuksen luonteeseen ja vakavuuteen, vahingon todennäköisyyteen sekä mahdollisuuteen välttää vahinkoseuraamus huolellisesti toimimalla. Usein tuottamusta on pidetty törkeänä silloin, kun henkilökohtaiseen turvallisuuteen on suhtauduttu välinpitämättömästi. Tuottamuksen astetta on myös pidetty sitä törkeämpänä, mitä odotettavampaa vahingon tapahtuminen on vahinko-olosuhteissa ollut.

X:n saaman selvityksen mukaan tulipalo on alkanut huoneiston saunasta, jossa B oli kuivattanut parisängyn petauspatjaa ja päiväpeitettä. Vaahtomuovisen petauspatjan koko on ollut noin 2 x 2 metriä, joka vastaa suunnilleen saunan pinta-alaa, neljää neliömetriä. B oli laittanut asunnon saunan kiukaan päälle noin kello 15.45 kiukaan sivussa olevia katkaisijoita kääntämällä. Tällöin saunassa oli ollut suunnilleen koko saunan pinta-alaa vastaava patja sekä peite. B oli palannut 20–30 minuutin jälkeen pesuhuoneeseen, joka oli täyttynyt savusta, jolloin hän oli välittömästi poistunut asunnosta lapsensa kanssa.

Palojälkien perustella palo oli alkanut kiukaan kohdalta. Kiukaan viereisissä seinissä oli nähtävissä palon aiheuttama V-kuvio, joka alkoi noin 30 sentin korkeudelta kiukaan yläpinnasta. Tämä tarkoittaa sitä, että kiukaan päällä ollut materiaali oli syttynyt palamaan. Kiukaan kivissä ja metallisessa laidassa on ollut nähtävissä kiinnipalanutta materiaalia. Kiukaaseen on jäänyt sulanutta materiaalia, vaikka patja on taipuessaan lähentynyt kaidetta ja näin poistunut hieman kiukaan päältä. Tämä tukee myös tulkintaa, jonka mukaan patja on ollut laajasti kiukaan päällä. ”Kiukaan päällä” -sanonnalla vakuutusyhtiö X viittaa siihen, että helposti syttyvät materiaalit ovat olleet laajasti noin 0–30 cm etäisyydellä kiukaan kivistä suoraan kivien yläpuolella. Patjan normaalista merkittävästi poikkeava taipuminen viittaisi myös siihen, että siihen on kohdistunut paljon lämpöä. Näin ollen patjan mahdollinen normaalista merkittävästi poikkeavakaan taipuminen ei vaikuttaisi vähentävästi B:n toiminnan moitittavuuteen. Palanutta materiaalia löytyi myös saunan lauteista.

Helposti syttyvän materiaalin pitäminen lämpiävän kiukaan päällä on erittäin riskialtista, mikä on selvää jo yleisen elämänkokemuksen perusteella. Materiaalista riippuen jo muutamassa minuutissa saattaa olla syntynyt vaarallinen palotilanne, mitä on vaikea pysäyttää. Tämän takia on ehdottoman tärkeää varmistaa ennen saunan kiukaan päälle laittamista, että kiukaan läheisyydessä tai ainakaan sen päällä ei ole mitään mahdollisesti palavaa materiaalia. Tässä tapauksessa B on kääntänyt kiukaan päälle, vaikka hän on voinut nähdä, että kiukaan yläpuolella ja välittömässä läheisyydessä on ollut helposti syttyviä materiaaleja. Merkittävä palovaara syntyy kyseisessä tilanteessa nopeasti, jolloin ei ole mitään syytä jättää helposti syttyvää materiaalia kiukaan päälle hetkeksikään. Tässä tapauksessa B on jättänyt kyseiset materiaalit saunaan 20–30 minuutiksi.

Mahdollinen vahinkoseuraamus on tässä tapauksessa ollut merkittävä ja vakava. Palo on aiheuttanut ison vahingon ja potentiaali paljon isommalle vahingolle on myös ollut merkittävä. Vahinkoa ei ole aiheutunut vain B:n henkilökohtaiselle omaisuudelle, vaan myös muiden henkilökohtaiselle omaisuudelle. Tulipalossa on tämän lisäksi syntynyt todellinen ja vakava vaara muille rakennuksen asukkaille ja heidän hengellensä ja terveydellensä. Merkittävän vahingon aiheutuminen on ollut myös erittäin todennäköistä.

Vakuutusyhtiö Z on katsonut, että B ei ole ottanut tietoista riskiä tulipalosta tai suhtautunut siihen välinpitämättömästi. B:n ja vakuutusyhtiö Z:n mukaan B oli jättänyt helposti syttyvät materiaalit lämpiävän kiukaan päälle, kun hän oli mennyt katsomaan itkevää lastaan. Tässä vaiheessa hän on ottanut tietoisen riskin palovahingosta.

Ei ole mitään viitteitä siitä, että vauvalla olisi ollut esimerkiksi akuuttia hätää, kun B oli mennyt katsomaan lastaan. Hän olisi siten ehtinyt hyvin siirtää helposti syttyvät materiaalit pois kiukaan päältä tai kokonaan saunan ulkopuolelle ennen saunasta poistumista. Kiireessäkin B olisi voinut kääntää välittömästi saunan pois päältä ja käydä tarkistamassa lapsensa kunnon tämän jälkeen. Vaihtoehtoisesti hän olisi voinut mennä tarkastamaan lapsen kunnon tarkoituksenaan palata välittömästi poistamaan merkittävä paloriski saunan kiukaan päältä. Vauvan kunnon tarkistaminen olisi kuitenkin onnistunut noin minuutissa, sillä lapsella ei ole ollut ilmeistä akuuttia hätää. Ei voida pitää uskottavana, että B unohtaisi yhtäkkiä saunassa olevan merkittävän palovaaran. Akuutin hädän puute selventää muun muassa sitä, kuinka helppoa vahingon estäminen olisi ollut, mikä KKO 2002:56 ratkaisun mukaan tulee ottaa huomioon tuottamuksen astetta arvioitaessa.

Näin ollen ei jää muuta mahdollisuutta kuin, että B:n tarkoituksena on ollut jättää helposti palavat materiaalit kiukaan päälle ainakin usean minuutin ajaksi, kun hän on mennyt katsomaan ja rauhoittelemaan lastaan. Lienee mahdollista, että hänen tarkoituksenaan on ollut palata tämän jälkeen poistamaan materiaalit saunan kiukaan päältä, mutta hän on unohtanut tehdä tämän. Ei ole kuitenkaan uskottavaa, että B olisi lapsensa luokse kävellessä, eli mahdollisesti 20–60 sekunnissa tai lyhyemmässä ajassa unohtanut merkittävän paloriskin ja asian mitä hän oli väitetysti juuri tekemässä. B on kylpyhuoneesta poistuessaan sulkenut myös kylpyhuoneen oven, mikä viittaa siihen, että hänen tarkoituksenaan ei ole ollut palata välittömästi kylpyhuoneeseen ja saunaan. B on siis ottanut tietoisen riskin silloin kun hän on päättänyt jättää materiaalit kiukaan päälle usean minuutin ajaksi. Toisekseen hän on ottanut tietoisen riskin myös silloin kun hän on ylipäätään laittanut kiukaan päälle, kun sen yläpuolella on ollut helposti syttyvää materiaalia. Paloriskin poistaminen olisi ollut tilanteessa äärimmäisen helppoa usealla eri tavalla, mutta B on valinnut laiminlyödä varotoimenpiteet joka vaiheessa. Näin ollen X katsoo, että hän on vähintään jättänyt materiaalit saunaan tarkoituksenaan mahdollisesti hakea ne pois sieltä lapsen hoitamisen tai lapselle maidon antamisen jälkeen. Tämän toimintakokonaisuuden voidaan olettaa kestävän useamman minuutin ajan. On myös hyvin mahdollista, että B on tarkoituksella yrittänyt kuivata materiaaleista viimeiset kosteudet pois pitämällä niitä lämpimässä saunassa vähän aikaa.

Joka tapauksessa saunasta lähtiessään B on ollut tietoinen lämpiävästä kiukaasta ja patjasta sen päällä ja laiminlyönyt sen valvomisen esitetyllä tavalla. Toiminta on ollut näin ollen tarkoituksellista. Lienee kuitenkin mahdollista, että B ei ole jättänyt patjaa lämpiävän kiukaan päälle tarkoituksella koko 20–30 minuutin ajaksi. Z tai B eivät ole kuitenkaan X:n näkemyksen mukaan näyttäneet tätä uskottavasti toteen.

Z on viitannut tapaukseen FINE-000161, jossa 11- ja 13-vuotiaat lapset olivat aiheuttaneet tulipalon leikkiessään sytyttimellä ladossa, jossa oli säilytetty helposti palavia materiaaleja. Ratkaisussa oli 13-vuotiaan C:n huolimattomuuden astetta arvioitaessa otettu etenkin huomioon vahingonaiheuttajan ikä. Lautakunnan mukaan tulopalosta on aiheutunut vaaraa myös C:lle itselleen, joka viittaa siihen, että C ei olisi suhtautunut välinpitämättömästi toimintansa seurauksiin.

Z on väittänyt, että B ei varmastikaan ole suhtautunut välinpitämättömästi siihen, että asunnossa syttyisi tulipalo, koska hän on ollut asunnossa lapsen kanssa. X katsoo, että B:n ja hänen lapsellensa aiheutunut tietyn tasoinen uhka ei millään tavalla osoita ”varmasti”, että B ei olisi toiminut välinpitämättömästi. Ei ole edes selvää, viittaako lapsen oleminen asunnossa B:n välinpitämättömyyttä vastaan. B on asettanut välinpitämättömällä toiminnallaan muun muassa lapsensa ja naapurinsa vaaraan. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2002:92 mukaan tuottamusta on pidetty usein törkeän huolimattomana, kun toisten henkilökohtaiseen turvallisuuteen on suhtauduttu välinpitämättömästi. Tämä seikka puhuu B:n välinpitämättömyyden puolesta.

B on toiminut vahingon rajoittamiseksi pelastamalla itsensä ja lapsensa vasta kun tulipalo on ollut käynnissä ja toiminta kuoleman välttämiseksi on ollut välttämätöntä. Tähän mennessä B on kuitenkin jo aiheuttanut toiminnallaan hengenvaarallisen tilanteen muille ihmisille, mikä osoittaa merkittävää välinpitämättömyyden astetta. Vakuutusyhtiö X pyytää huomioimaan, että asiassa keskeistä on välinpitämättömyyden aste, eikä sitä ole mielekästä hahmottaa kaksiulotteisena asiana (välinpitämätön tai ei-välinpitämätön).

Vakuutusyhtiö X katsoo, että ennen kaikkea B:n toimet, teot ja laiminlyönnit osoittavat parhaiten hänen välinpitämättömyyttään vakavista seurauksista. X katsoo, että todennäköiset henkilöllä olevat merkittävätkään intressit eivät välttämättä osoita hänen suhtautumista toimiensa seurauksiin. Törkeän huolimattomana on esimerkiksi myös pidetty toimintaa, jossa on ollut ilmeinen riski sille, että välinpitämättömästi toiminut henkilö kuolee itse (muun muassa ratkaisut FINE-019524, VKL 426/07, VKL 318/12). Näissä tapauksissa uhreilla lienee kuitenkin ollut ilmeinen intressi elää tai ainakin kuolla kivuttomasti, mutta he ovat silti toimineet ilmeisen välinpitämättömästi ja törkeän huolimattomasti. Näin ollen X katsoo, että pelkästään ilmeinen intressi oman tai läheisen hengen ja terveyden turvaamiseksi ei välttämättä vaikuta välinpitämättömyysarvioon.

B:n toiminta on ollut häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä seurausten suhteen. B:n toiminta on poikennut merkittävästi vaadittavasta huolellisuudesta. Vahinkoseuraamus on ollut vaarallinen, iso, erittäin hyvin ennakoitavissa sekä äärimmäisen helposti vältettävissä. Toiminnassa on suhtauduttu välinpitämättömästi toisten henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Vahingon aiheutuminen kyseisessä tilanteessa on ollut erittäin todennäköistä, ellei varmaa. Näin ollen X katsoo, että B on toiminut törkeän huolimattomasti jättäessään materiaalit saunan kiukaan päälle.

Korvausvelvollisuuden sovittelu
Mikäli tapauksessa on kyse törkeästä huolimattomuudesta, X pyytää Vakuutuslautakuntaa ottamaan kantaa vastuuvakuutuskorvauksen sovitteluun. Voiko vastuuvakuutuskorvausta sovitella vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan?

Mikäli varallisuusoloihin perustuvalle sovittelulle on joltain osin perusteita, velallisen varallisuusolot tulee ottaa niin määrän kuin laadunkin puolesta huomioon tässä sovittelussa. Vahingonkorvauslain yhtenä pääperiaatteena on täyden korvauksen periaate, jonka tarkoituksena on turvata vahingonkärsineen asemaa. X katsoo, että tässä tapauksessa mahdollisen vastuuvakuutuskorvauksen osalta ei ole perusteita vahingonkorvauslain mukaiselle sovittelulle. Mahdollinen vakuutuskorvaus ei voi muodostua missään tapauksessa B:n kannalta kohtuuttoman raskaaksi ottaen huomioon vahingon aiheuttajan ja vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet. Näin ollen sen sovittelulle ei ole perusteita vahingonkorvauslain 2 luvun 1.2 §:n mukaan. Kyseessä olevaa ongelmaa mukailevat ratkaisut KKO 1984 II 28, KKO 1991:176 ja KKO 2001:70, joissa on päädytty samankaltaisiin ratkaisuihin työntekijöiden vastuuta arvioidessa.

Selvyyden vuoksi on todettava, että Z:n vastuuvakuutuksesta maksettavat korvaukset on siis maksettava vakuutusehtojen mukaisesti täyteen määräänsä, niitä sovittelematta. B:n vakuutuskorvauksesta erillisestä omaisuudesta maksettavaksi jäävää osuutta puolestaan on teoriassa mahdollista sovitella kohtuusperusteisesti. X huomauttaa, että tässä vaiheessa ei ole esitetty näyttöä, että B:n maksettavaksi jäävät summat osoittautuisivat kohtuuttomaksi hänen varallisuusolonsa huomioiden.

Z on katsonut, että korvausta alennettaisiin 50 %:lla vakuutusehtojen perusteella. X katsoo, että kyseinen alennus tulisi olla 1/3 ratkaisuja FINE-019524 ja FINE-017068 mukaillen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö Z pyytää, että Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiö Z:n kyseisessä asiassa antamaan korvauspäätökseen. Z viittaa kaikkeen päätöksessä 17.4.2020 ja viestissä 28.5.2020 lausuttuun sekä alla oleviin perusteisiin.

Vahinkotapahtuma
Saatujen selvitysten mukaan vakuutettu B on vahinkopäivän aamulla noin kello 10 vienyt petauspatjan ja päiväpeitteen saunaan kuivumaan lapsen kasteltua ne. Saunan kiuasta ei ole pidetty päällä patjaa ja peitettä kuivattaessa. Patja tai petivaatteet ovat olleet kuivumassa lauteilla ja osin suojakaiteen vieressä tai päällä, joten ne eivät ole olleet suoraan kiukaan päällä. Useita tunteja myöhemmin eli noin kello 15.45 vakuutettu on laittanut kiukaan päälle saunomista varten. Vakuutetun tarkoituksena on tällöin ollut ottaa kuivumassa olleet patja ja petivaatteet pois saunasta. Vakuutetun 5 kuukautta vanhan lapsen itku on kuitenkin tässä vaiheessa keskeyttänyt vakuutetun toiminnan. Vakuutettu on mennyt katsomaan ja rauhoittelemaan itkevää lastaan ja samalla unohtanut ottaa patjan ja petivaatteet saunasta pois. Vakuutettu oli mennyt käymään pesuhuoneessa uudelleen noin 20–30 minuutin kuluttua ja hän oli tällöin havainnut siellä paljon savua. Tutkimusten mukaan palo on saanut alkunsa saunasta kiukaan kohdilta.

Törkeä huolimattomuus
Z:n käsityksen mukaan pyykin kuivaamista kuumassa saunassa on pidettävä lähtökohtaisesti huolimattomuutena, mutta ei törkeänä huolimattomuutena. Näin ollen kyse on ainoastaan tavallisesta huolimattomuudesta silloin, kun vakuutettu on pyrkinyt asettamaan pyykit riittävän tukevasti ja riittävän kauas kuumasta kiukaasta ja sitten pyykit jostain syystä kaatuvat kiukaan päälle. Törkeänä huolimattomuutena on puolestaan pidettävä sitä, jos jotain kuivataan laittamalla se suoraan kuuman kiukaan päälle tai jos pyykkejä ripustetaan kiukaan yläpuolelle objektiivisesti arvioiden selvästi riittämättömällä tavalla. Yleensä törkeä huolimattomuus edellyttää laiminlyöntiä, joka osoittaa tekijässä selvää piittaamattomuutta toimintansa seurauksista. Huomioon on otettava myös se, kuinka paljon vahingonaiheuttajan menettely objektiivisesti arvioiden poikkeaa siitä, mitä henkilöltä voidaan odottaa.

Yllä mainittu linja on myös oikeuskäytännön mukainen. Esimerkiksi Helsingin hovioikeus katsoi 24.2.2020 antamassaan tuomiossa, että kenkien kuivattaminen kiukaan päällä (kiinni kiukaassa) oli törkeän huolimatonta. Toisaalta Pirkanmaan käräjäoikeus totesi 19.4.2017 antamassaan tuomiossa, että kyse ei ollut törkeästä huolimattomuudesta, kun vahingon aiheuttaja oli kuivannut saunassa pyykkiä lauteen päälle laitetulla pyykkitelineellä, joka oli jostain syystä kaatunut.

Törkeän huolimattomuuden kriteereitä on pohdittu myös useissa Vakuutuslautakunnan ratkaisuissa. Esimerkiksi tapauksessa FINE-000161 lautakunta kiinnitti asiassa huomiota siihen, että kyseessä oli vahinko ja että tulipalo oli syttynyt tilassa, jossa vahingonaiheuttaja oli itse ollut sisällä. Lautakunta piti vakuutetun menettelyä ainoastaan tavallisena huolimattomuutena.

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa käytännössä kaikki seikat puhuvat sen puolesta, että kyseessä on niin sanottu tavallinen eikä törkeä huolimattomuus. Kyse ei ole ollut siitä, että vakuutettu olisi tarkoituksella jättänyt patjan kuivumaan kiukaan päälle tai ylipäänsä saunaan enää sen jälkeen, kun hän on laittanut kiukaan päälle. Vakuutetun laiminlyönti on ollut ainoastaan se, että hän on unohtanut poistaa patjan saunasta, kun hän on mennyt katsomaan itkevää lastaan. On myös huomattava, että kun vakuutettu on palon syttymishetkellä ollut kyseisessä asunnossa pienen lapsensa kanssa, hän ei varmastikaan ole suhtautunut välinpitämättömästi siihen, että asunnossa syttyisi tulipalo.

X toteaa, että KKO:n mukaan ”tuottamusta on pidetty usein törkeän huolimattomana, kun toisten henkilökohtaiseen turvallisuuteen on suhtauduttu välipitämättömästi”. Näin varmasti onkin, mutta edellä mainittu lause ei luonnollisestikaan kerro mitään siitä, onko B suhtautunut toisten henkilökohtaiseen turvallisuuteen välinpitämättömästi eikä se siten ”puhu B:n välinpitämättömyyden puolesta”, kuten X väittää. X ei ole esittänyt mitään näyttöä tällaisesta välinpitämättömästä suhtautumisesta toisten henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

Vakuutusyhtiö X on vedonnut muun muassa siihen, että vauvalla ei ole ollut akuuttia hätää ja että vakuutettu olisi ehtinyt siirtää patjan pois tai kääntää kiukaan pois päältä. Nämä eivät kuitenkaan ole sellaisia seikkoja, jotka tekisivät vakuutetun menettelystä törkeän huolimatonta. Mikäli kyse olisi ollut akuutista hätätilanteesta, jossa vakuutettu ei olisi voinut toimia toisin, ei hänen menettelyään voitaisi välttämättä pitää edes tavallisena huolimattomuutena.

X on väittänyt myös, että vakuutetun ”tarkoituksena on ollut jättää helposti palavat materiaalit kiukaan päälle ainakin usean minuutin ajaksi”. Tämä ei pidä paikkaansa. Ensinnäkään vakuutettu ei ole jättänyt patjaa suoraan kiukaan päälle, vaan patja on mahdollisesti lämmön vaikutuksesta taipunut kiukaan päälle. Patjaa on voitu pitää hieman taivutettuna, joten patjan koko ei välttämättä tarkoita sitä, että se on ollut suoraan kiukaan yläpuolella. Kuten Z:n vastauksessa on todettu, saadun selvityksen mukaan patja ja petivaatteet ovat olleet kuivumassa lauteilla ja osin suojakaiteen vieressä tai päällä. Lisäksi on huomattava, että vakuutettu oli vasta laittanut kiukaan lämpenemään, joten kiuas ei ollut lainkaan kuuma siinä vaiheessa, kun hän lähti katsomaan lastaan. Vakuutetun tarkoituksena on ollut poistaa patja heti saunasta, eikä hän ole tarkoituksella jättänyt patjaa kuuman kiukaan läheisyyteen edes lyhyeksi ajaksi.

Korvausvelvollisuuden sovittelu ja vastuuvakuutuskorvaus
On myös huomattava, että vaikka Vakuutuslautakunta vastoin Z:n käsitystä pitäisi vakuutetun menettelyä törkeänä huolimattomuutena, vastuuvakuutuksesta ei korvattaisi vahinkoa kokonaisuutena. Ensinnäkin vakuutetun korvausvastuuta tulisi sovitella vahingonkorvauslain nojalla. Lisäksi vastuuvakuutuksesta maksettavaa korvausta tulisi alentaa asiaan sovellettavien Z:n yleisten sopimusehtojen kohdan 6.1 sekä vakuutussopimuslain 30 §:n nojalla.

Vastuuvakuutuksesta suoritetaan korvausta vain siltä osin kuin vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Myös korvauksen sovittelu arvioidaan vahingon kärsineen ja vahingon aiheuttajan välisessä suhteessa. Kuten X toteaa, oikeuskäytännössä on sovittelua harkittaessa joissain tapauksissa annettu painoarvoa sille, onko vahingon aiheuttajalla ollut vastuuvakuutus. Tällöin vastuuvakuutus otetaan huomioon tavallaan ”vakuutetun varallisuutena” mikä voi johtaa siihen, ettei sovittelulle ole perusteita. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vastuuvakuutuskorvaus ajateltaisiin vakuutetun korvausvelvollisuudesta erillisenä asiana tai että korvausta soviteltaisiin vakuutetun osalta, mutta ei vastuuvakuutuksen osalta.

Nyt kyseessä olevassa tapauksessa X vaatii tällä hetkellä korvausta yli 137 000 euroa. B on korvausvastuussa X:lle ainoastaan siinä tapauksessa, että hän on aiheuttanut vahingon törkeällä huolimattomuudella, mikä puolestaan johtaa siihen, että vastuuvakuutuskorvaus evätään tai sitä alennetaan. Näin ollen vastuuvakuutus ei kata kyseistä vahinkoa ainakaan kokonaan eikä voida katsoa, ettei korvauksen sovittelulle tästä syystä olisi tarvetta. Mikäli tekoa pidettäisiin törkeänä huolimattomuutena ja vastuuvakuutuksesta korvattaisiin esimerkiksi puolet vahingosta, B:n itsensä maksettavaksi jäisi ilman korvauksen sovittelua lähes 70 000 euroa.

Turun hovioikeuden ratkaisussa 16/141315 vahingon aiheuttaja velvoitettiin suorittamaan palovahingosta seuranneesta noin 90 000 euron korvausvaatimuksesta 1/3 eli noin 30 000 euroa. Vaikka B:llä on vastuuvakuutus, joka korvaisi osan vahingosta, olisi hänen itsensä maksettavaksi jäävä osuus koko vahingosta samaa suuruusluokkaa kuin hovioikeuden ratkaisemassa asiassa. Näin ollen tässäkin tapauksessa B:n korvausvastuu tulisi sovitella 1/3:aan eli noin 45 000 euroon. X ei lausumassaan suoranaisesti pyydä Vakuutuslautakuntaa ottamaan kantaa siihen, mikä osuus tästä B:n voimassa olevan oikeuden mukaisesta korvausvastuusta tulisi suorittaa vastuuvakuutuksesta. Z toteaa kuitenkin, että lähtökohtana voitaisiin pitää sitä, että korvausta alennettaisiin 50 %:lla. Lisäksi on huomattava, ettei asiassa ole esitetty selvitystä myöskään esimerkiksi siitä, onko korjauksesta aiheutunut rakennukselle tasonparantumista ja onko vahingon määrä siten vahingonkorvauslain mukaan ylipäänsä sama kuin X:n omaisuusvakuutuksesta suorittama korvaus.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö X:lla oikeus vaatia vakuutusyhtiö Z:lta asunto-osakeyhtiö S:lle suoritettuja korvauksia. Tämä vakuutusyhtiö X:n takautumisoikeus riippuu siitä, onko B aiheuttanut tulipalon törkeällä huolimattomuudella.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain (543/1994) 75 §:n 1 momentin mukaan vakuutetun oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä korvausmäärä, jonka vakuutuksenantaja on hänelle suorittanut, siirtyy vakuutuksenantajalle vain, jos kolmas henkilö on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta taikka on lain mukaan velvollinen suorittamaan korvausta huolimattomuudestaan riippumatta.

Asian arviointi

Törkeä huolimattomuus
Asiassa on kyse siitä, onko B toiminut törkeän huolimattomasti, kun hän on jättänyt parisängyn vaahtomuovisen petauspatjan ja päiväpeitteen saunaan, laittanut saunan kiukaan päälle ja lähtenyt katsomaan itkevää 5 kuukautta vanhaa lastaan.

Huolimattomuuden astetta arvioitaessa on tarkoituksenmukaista lähteä tavallista huolimattomuutta koskevasta oletuksesta. Sanotusta huolellisuusstandardista poikkeaminen tulee luokitelluksi törkeäksi huolimattomuudeksi vain, jos tähän voidaan osoittaa erityisiä perusteita.

Vakuutussopimuslain esitöiden mukaan törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta (HE 114/1993 vp, s. 43). Törkeän huolimattomuuden tunnusmerkkeinä on lisäksi painotettu subjektiivista moitittavuutta. Korkein oikeus on esimerkiksi viitannut toimintaan, joka on häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä seurausten suhteen (KKO 1997:103). Subjektiivisen asenteen lisäksi arvioinnissa voidaan ottaa objektiivisena elementtinä huomioon se, kuinka paljon vahingonaiheuttajan menettely määrällisesti poikkeaa siitä, mitä häneltä olisi vaadittu (KKO 2002:56). Tässä harkinnassa kiinnitetään ensisijaisesti huomiota vahingonaiheuttajan yksilöstä riippumattomiin seikkoihin ja olosuhteisiin, kuten mahdollisen vahinkoseuraamuksen luonteeseen ja vakavuuteen, vahingon todennäköisyyteen sekä mahdollisuuteen välttää vahinkoseuraamus huolellisesti toimimalla. Usein tuottamusta on pidetty törkeänä silloin, kun toisten henkilökohtaiseen turvallisuuteen on suhtauduttu välinpitämättömästi. Tuottamuksen astetta on myös pidetty sitä törkeämpänä, mitä odotettavampaa vahingon tapahtuminen on vahinkoteon olosuhteissa ollut. Arvioitaessa mahdollisuutta välttää vahinko ovat vahingonaiheuttajan asemaan liitettävät velvoitteet tuottamusarvostelun lähtökohtana.

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa palovahinko on aiheutunut siitä, että saunaan jätetyt petauspatja ja päiväpeite ovat syttyneet palamaan sen jälkeen, kun saunan kiuas oli laitettu päälle.  B oli vienyt petauspatjan ja päiväpeitteen saunaan aamulla noin kello 10. Hän oli laittanut saunan päälle iltapäivällä noin kello 15.45, jolloin hänen lapsensa oli alkanut itkeä ja hän oli lähtenyt katsomaan, mikä lapsella oli hätänä. B oli sulkenut pesuhuoneen oven perässään. B oli palannut 20–30 minuutin jälkeen pesuhuoneeseen, joka oli täyttynyt savusta, jolloin hän oli välittömästi poistunut asunnosta lapsensa kanssa. Kiukaan viereisissä seinissä oli nähtävissä palon aiheuttama V-kuvio, joka alkoi noin 30 sentin korkeudelta kiukaan yläpinnasta. Tämä tarkoittaa sitä, että kiukaan päällä ollut materiaali oli syttynyt palamaan. Kiukaan kivissä ja metallisessa laidassa on ollut nähtävissä kiinnipalanutta materiaalia. Palanutta materiaalia löytyi myös saunan lauteista. Epäselvää kuitenkin on ollut se, oliko petauspatja asetettu alun alkaen kiukaan päälle vai oliko petauspatja taipunut kiukaan päälle lämmön vaikutuksesta. B:n mukaan petauspatja ja päiväpeitto olivat olleet kuivumassa lauteilla ja osin suojakaiteen vieressä tai päällä, joten ne eivät ole olleet suoraan kiukaan päällä. B:n tarkoituksena ei ollut jättää materiaaleja kuumenevaan saunaan kuivumaan, vaan tarkoituksena oli poistaa petauspatja ja päiväpeite saunasta. B oli kuitenkin unohtanut petauspatjan ja päiväpeiton saunaan lähtiessään katsomaan itkevää lastaan.

Lautakunta toteaa, että B:n toiminta on sinänsä ollut huolimatonta. Herkästi palavien materiaalien jättäminen saunaan sen jälkeen, kun saunan kiuas on laitettu päälle, on aiheuttanut sellaisen vahingonvaaran, joka B:n on tullut tiedostaa.  Aiheutunut vahinko on ollut vakava ja se olisi voinut johtaa vielä vakavampaan seuraukseen. Vahingon syntymisen todennäköisyys on myös ollut suuri. Helposti syttyvän materiaalin pitäminen lämpiävän kiukaan päällä tai läheisyydessä on erittäin riskialtista, mikä on selvää jo yleisen elämänkokemuksen perusteella. Lisäksi B:llä olisi ollut toisin toimimisen mahdollisuus, ja hän olisi voinut joko laittaa kiukaan pois päältä tai poistaa petauspatjan ja päiväpeitteen saunasta ennen, kun hän lähti katsomaan itkevää lastaan. Nämä seikat puhuvat B:n toiminnan moitittavuuden puolesta.

Vakuutuslautakunta pitää kuitenkin uskottavana B:n kertomusta siitä, että hänen tarkoituksenaan ei ollut jättää petauspatjaa ja päiväpeittoa saunaan kuivumaan laittaessaan saunan päälle, vaan hän oli lapsen itkiessä lähtenyt kiireessä katsomaan lastaan tarkoituksenaan tulla takaisin. B:n kertomusta tukee tältä osin se, että petauspatja ja päiväpeitto oli viety saunaan jo aamupäivän aikana, eikä saunaa ollut laitettu tuolloin päälle. Se, ettei B ollut muistanut välittömästi palata takaisin saunaan, ei sellaisenaan osoita teossa törkeää huolimattomuutta. Vaikka unohtamisen kohteena onkin ollut tärkeä seikka, ei arvioinnissa voida katsoa, että pelkästään se osoittaisi vahingon aiheutumiseen suhtautumisessa törkeäksi katsottavaa huolimattomuutta.

Lautakunnan näkemyksen mukaan se seikka, että B on sulkenut pesuhuoneen oven lähtiessään, ei osoita sitä, etteikö hänen tarkoituksenaan ole ollut tulla välittömästi takaisin. Pesuhuoneen oven sulkeminen huoneesta lähtiessä on voinut olla refleksinomaista. Lisäksi huomioon on otettava se, että saunan kiuas ei ole ollut kuuma B:n lähtiessä saunasta, vaan sauna oli juuri laitettu päälle. Nämä seikat lieventävät teon moitittavuutta törkeän huolimattomuuden tasosta.

Arvioitaessa teon subjektiivista moitittavuutta on kiinnitettävä huomiota siihen, että tulipalo on tapahtunut B:n kotona, jossa on B:n lisäksi ollut hänen 5 kuukautta vanha lapsensa. Havaittuaan savun B oli poistunut välittömästi asunnosta lapsensa kanssa, minkä voidaan katsoa osoittavan, ettei B:n suhtautumista mahdollisen tulipalon seurauksiin voida pitää välinpitämättömänä tai häikäilemättömänä, vaan hän on palon havaitessaan pyrkinyt saamaan sekä itsensä että lapsensa turvaan.

Törkeä huolimattomuuden tulee olla lähellä tahallisuutta. Arvioitaessa B:n toimintaa kokonaisuutena B:n toimintaa ei voida pitää niin moitittavana, että se lähentelisi tahallisuutta. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo, ettei B ole toiminut asiassa törkeän huolimattomasti jättäessään petauspatjan ja päiväpeitteen saunaan, laittaessa saunan päälle ja aiheuttaessaan palovahingon.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vastuuvakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto

Jäsenet:
Karimäki
Korpiola
Rusanen
Alinentalo-Pelttari