Tapahtumatiedot
A haki 22.10.2016 allekirjoittamallaan hakemuksella sijoitussidonnaista säästöhenkivakuutusta. Vakuutusyhtiö hyväksyi hakemuksen ja vakuutussopimus tuli voimaan 3.11.2016. Sopimusasiakirjojen mukaan kyseessä oli elinikäinen sijoitussidonnainen säästöhenkivakuutus, joka sisälsi henkivakuutusturvan vakuutetun kuoleman varalta. Vakuutus oli jatkuvamaksuinen ja vakuutusmaksuja oli sovittu maksettavaksi 150,00 euroa kuukaudessa.
Loppuvuodesta 2019 A halusi nostaa osan vakuutussäästöstä. A:lle kuitenkin selvisi, että vakuutussopimuksessa oli sovittu 25 vuoden säästöajasta, mikä tarkoitti mm. sitä, että mahdollisuutta takaisinostoon tuona aikana rajoittivat takaisinostosta perittävät kulut. Näin ollen esimerkiksi 4.000,00 euron osittainen takaisinosto ei olisi ollut loppuvuodesta 2019 mahdollinen, vaikka vakuutuksen sijoitusarvo oli sitä korkeampi.
A katsoi, että vakuutuksen myynyt asiamies ei ollut antanut hänelle ennen sopimuksen solmimista riittäviä tietoja vakuutuksen voimassaolosta ja takaisinostomahdollisuuksista. A reklamoi asiasta vakuutuksen myöntäneelle henkivakuutusyhtiölle maaliskuussa 2020. A:n tarkoituksena oli ollut sitoutua vakuutussopimukseen korkeintaan 5-10 vuodeksi. Ennen sopimuksen solmimista ei ollut minkäänlaista puhetta siitä, että sopimuksen allekirjoittamalla hän sitoutuisi sopimukseen 25 vuodeksi. A oli tietoinen siitä, että takaisinosto ei olisi mahdollista kahden ensimmäisen vuoden aikana ja hyväksyi sen. Hän oli kuitenkin koko ajan siinä käsityksessä, että kahden vuoden jälkeen sen hetkiset vakuutussäästöt olisivat vapaasti nostettavissa.
Vakuutusyhtiö vastasi A:n reklamaatioon 19.5.2020 päivätyllä kirjeellä. Sen mukaan A:lle on annettu ennen vakuutussopimuksen solmimista asianmukaiset tiedot vakuutussopimuksesta ja sen ehdoista. A on itse allekirjoituksellaan vahvistanut ymmärtäneensä ja hyväksyneensä sopimuksen ehdot ja hänen on näin ollen täytynyt olla tietoinen myös 25 vuoden vakuutusmaksukaudesta. Vakuutusyhtiö katsoi, että A:n reklamaatio oli aiheeton.
Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta
Asiakkaan valitus ja lisäkirjelmä
A on tyytymätön vakuutusyhtiön vastaukseen ja pyytää asiassa FINEn ratkaisusuositusta. Vakuutussopimuksen solmimista edeltäneissä keskusteluissa A painotti, ettei hän halua sitoutua pitkäaikaiseen säästämiseen. Tavoitteena oli säästää säännöllisesti ja korkeintaan 5-10 vuoden ajan. Tärkeää oli myös se, että kertyneitä säästövaroja olisi tarpeen tullen mahdollista nostaa. Vakuutusasiamiehen kanssa käymiensä keskustelujen perusteella A oli sinä käsityksessä, että kahden ensimmäisen vuoden jälkeen hänellä olisi mahdollisuus lopettaa vakuutusmaksujen maksaminen ja nostaa säästöön kertyneitä varoja.
A katsoo tulleensa huijatuksi pitkäaikaiseen sopimukseen. 25 vuoden vakuutusmaksukaudesta ja takaisinostomahdollisuuden rajoituksista ei kerrottu hänelle vakuutuksen myyntitilanteessa. Koska A ei ollut mainituista ehdoista tietoinen ennen vuotta 2019, ei hän voinut hyödyntää 30 päivän peruuttamisoikeuttaan vakuutuksen tultua voimaan vuonna 2016.
A vaatii, että vakuutusyhtiö palauttaa hänelle 6.000,00 euroa, mikä vastaa sitä summaa, jonka hän on kokonaisuudessaan vakuutusmaksuina sijoittanut vakuutukseen.
Vakuutusyhtiön vastaus
Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset. Vakuutus myytiin A:lle vakuutusyhtiötä edustaneen asiamiesyhtiön ja A:n välisessä tapaamisessa 22.10.2016. Vakuutuksen myyneen vakuutusasiamiehen tehtävänä oli varmistua siitä, että A saa vakuutusta koskevat asianmukaiset tiedot. Vakuutusasiamiehellä oli myös velvollisuus varmistaa, että vakuutustuote täyttään A:n vaatimukset ja tarpeet.
Vakuutusyhtiö viittaa asiamiesyhtiöltä saamiinsa tietoihin ja tapaamisessa 22.10.2016 täytettyihin asiakirjoihin. Asiakassopimus-asiakirjassa A on ilmoittanut sijoitushorisontikseen ”yli 10 vuotta” ja sijoitustavoitteikseen ”varallisuus / voitto ja eläkkeelle siirtyminen”. Näiden ja muiden saamiensa tietojen perusteella asiamies suositteli A:lle nyt puheena olevaa säästöhenkivakuutustuotetta 25 vuoden vakuutusmaksukaudella ja 150,00 euron kuukausittaisella vakuutusmaksulla. Vakuutusyhtiön mukaan A:lle korostettiin erityisesti sopimuksen pitkäaikaista luonnetta. Vakuutusyhtiö myös huomauttaa, että voimassaoloajaksi olisi voinut valita lyhemmänkin ajan. Jos A olisi ilmoittanut halustaan säästää ja sijoittaa lyhytaikaisemmin, vakuutussopimus olisi ollut mahdollista solmia lyhimmillään viiden vuoden vakuutusmaksukaudella.
Vakuutusyhtiö toteaa, että asiamies selvitti A:lle vakuutusehtojen sisällön ja antoi täytettäväksi hakemuslomakkeen. Lisäksi A:lle annettiin tarjouslaskelma-niminen asiakirja. Näiden asiakirjojen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että hakemuslomakkeen sivulla neljä A on itse valinnut vakuutusmaksukaudeksi 25 vuotta. Sivulla kahdeksan A on vahvistanut mm. hakeneensa kyseistä säästöhenkivakuutustuotetta hakemuslomakkeessa mainittuine ominaisuuksineen. A on myös vahvistanut lukeneensa ja ymmärtäneensä kaikki hänelle toimitetut asiakirjat, mukaan lukien vakuutusehdot ja tarjouslaskelman.
Tarjouslaskelman sivulla yksi todetaan, että kyseinen vakuutus on luonteeltaan pitkäaikainen ja että vakuutuksen varhainen lopettaminen ennen valitun vakuutuskauden päättymistä (tässä tapauksessa 25 vuotta) aiheuttaa kustannuksia. Maksettava takaisinnostoarvo voi tällöin olla pienempi kuin maksettujen vakuutusmaksujen määrä. Sivulla kaksi on lisäksi todettu, että vakuutuksenottajan tulisi sijoittaa vakuutukseen vain, jos hän aikoo maksaa valitun vakuutusmaksukauden vakuutusmaksut. Kulut perustuvat vakuutusmaksukauteen ja jos vakuutuksenottaja takaisinostaa varat ennenaikaisesti, hänellä on velvollisuus maksaa valitulle vakuutusmaksukaudelle sovellettavat kulut. Sivulla kolme on annettu esimerkki viiden ensimmäisen vuoden takaisinnostoarvoista. Vakuutusyhtiö toteaa, että tarjouslaskelman sisältö käytiin suullisesti läpi tapaamisessa 22.10.2016 ja A vahvisti allekirjoituksellaan lukeneensa ja ymmärtäneensä tarjouslaskelmasta ilmenevät tiedot.
Vakuutuksen tultua voimaan A:lle toimitettiin vakuutuskirja. Myös vakuutuskirjasta ilmenee selvästi, että A on valinnut vakuutusmaksukaudeksi 25 vuotta. Vakuutusyhtiö toteaa, että saatuaan tiedon vakuutushakemuksen hyväksymisestä, A:lla olisi ollut oikeus vielä 30 päivän kuluessa peruuttaa säästöhenkivakuutusta koskeva sopimus.
Vakuutusyhtiö viittaa myös vakuutukseen sovellettaviin vakuutusehtoihin ja toteaa, että vakuutukseen sovellettava kulurakenne on esitetty ehtokohdassa 4. Lisäksi kohdassa 7.7.1 määritetään kulut, jotka erääntyvät täydellisen takaisinoston yhteydessä.
Yhteenvetona vakuutusyhtiö toteaa, että A:lle myyty säästöhenkivakuutus vastaa hänen määrittämäänsä sijoitushorisonttia ja sijoitustavoitteita. Mainituista kirjallisista selvityksistä käy johdonmukaisesti ilmi, että A valitsi tuotteelle 25 vuoden vakuutusmaksukauden. A:lle on myös selvitetty, miten vakuutuksen varhainen takaisinnosto voi vaikuttaa mahdollisuuksiin likvidoida sijoitus ja että maksettava takaisinnostoarvo voi olla pienempi kuin maksettujen vakuutusmaksujen määrä. Asiakirjoista käy ilmi, että A vahvisti lukeneensa ja ymmärtäneensä hänelle toimitetun aineiston.
Esittämillään perusteilla vakuutusyhtiö katsoo, ettei se ole velvollinen suorittamaan A:n vaatimaa 6.000,00 euron korvausta.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Lainsäädäntö
Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.
Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Sopimusasiakirjat
Vakuutushakemus
22.10.2016 päivätyn ja A:n allekirjoittaman vakuutushakemuksen sivulla neljä todetaan, että vakuutusmaksukausi on 25 vuotta.
Tarjouslaskelma
22.10.2016 päivätyn ja A:n allekirjoittaman tarjouslaskelman ensimmäisellä sivulla todetaan, että kyseessä on elinikäinen sijoitussidonnainen säästöhenkivakuutus, jonka vakuutusmaksukausi on 25 vuotta. Lisäksi ensimmäisellä sivulla on edelleen todettu, että ”henkivakuutus on pitkäaikainen sijoitus. Vakuutuksen päättämisestä ennen alkuperäisen vakuutusmaksukauden päättymistä saattaa seurata kuluja, ja maksettava takaisinostoarvo voi olla pienempi kuin maksettujen vakuutusmaksujen kokonaismäärä.” Tarjouslaskelman toisella ja kolmannella sivulla on esitetty arvio vakuutuksen arvosta vakuutuskauden lopussa sekä takaisinostoarvon ensimmäisten viiden vuoden aikana.
Vakuutuskirja
4.11.2016 päivätyn vakuutuskirjan mukaan kyseessä on jatkuvamaksuinen sijoitussidonnainen henkivakuutus. Vakuutuksen alkamispäivä on 3.11.2016 ja säännöllisesti maksettava vakuutusmaksu on 150,00 euroa. Vakuutusmaksun alkamispäivä on 3.11.2016, jonka jälkeen vakuutusmaksu maksetaan kuukausittain 25 vuoden ajan. Alkujakso on 22,920 kuukautta. Alkujakso on jakso jonka aikana alkuosuudet veloitetaan vakuutuksesta hallinnointipalkkion kattamiseen.
Vakuutusehdot
Vakuutusehtojen kohdan 1.1 (Määritelmät) mukaan termillä vakuutusmaksukausi tarkoitetaan vakuutusehdoissa ja vakuutuskirjassa kautta, jonka aikana vakuutuksenottaja sitoutuu maksamaan jatkuvia vakuutusmaksuja.
Termillä takaisinostoarvo tarkoitetaan sijoitusarvoa, josta on vähennetty kaikki kertyneet palkkiot, sijoituksen erääntyneet pro rata -hallinnointimaksut ja hallinnointipalkkiot, jotka olisi muuten vähennetty jäljellä olevana vakuutusmaksukautena (eli kaikki alkujakson aikana hallinnointipalkkioiden maksamista varten kohdistetut alkuosuudet), sekä hinnaston mukaiset rahastojen poistumismaksut ja ennenaikaisesta keskeytymisestä perittävät maksut.
Vakuutusehtojen kohdan 4.1.2 (Alkujakso) mukaan ensimmäiset 100 % jatkuvista vakuutusmaksuista, jotka on kohdistettu vakuutukseen alkujakson aikana, laitetaan sivuun hallinnointipalkkion rahoittamiseksi vakuutusmaksukauden aikana. Näitä osuuksia kutsutaan alkuosuuksiksi. Vakuutuksen alkujakso näkyy vakuutuskirjasta, ja se riippuu valitusta vakuutusmaksukaudesta. (…)
Vakuutuksenottajan on syytä huomioida, että alkujakson aikana kohdistetut osuudet vähennetään sijoitusarvosta, jonka perusteella takaisinostoarvo määritetään. Näillä osuuksilla rahoitetaan hallinnointipalkkiot, jotka olisi muuten vähennetty jäljellä olevan vakuutusmaksukauden kuluessa.
Kohdan 7.7 Täydellisestä (takaisinostosta perittävät maksut) alakohdan 7.7.1 (Maksamattomat hallinnointipalkkiot) mukaan mikäli vakuutus takaisinostetaan ennen vakuutusmaksukauden päättymistä, [vakuutusyhtiö] vähentää takaisinostoarvosta kaikki hallinnointipalkkiot, jotka olisi peritty, jos vakuutusta ei olisi takaisinostettu (esim. kaikki alkuosuudet vähennetään sijoitusarvosta).
Kohdan 9. (Takaisinostot) alakohdan 9.1 (Täydellinen takaisinosto) mukaan vakuutuksenottaja voi takaisinostaa vakuutuksen kokonaan kirjallisella pyynnöllä (lähettämällä takaisin vakuutuskirjan), jos vakuutuksen takaisinostoarvo on yli EUR 150 / USD 180 / GBP 105 / SEK 1 500. (…)
Takaisinostoarvo on vakuutuksen sijoitusarvo, josta on vähennetty kaikki kertyneet maksut, sijoituksen pro rata -hallinnointimaksut ja hallinnointipalkkiot, jotka olisi muuten vähennetty jäljellä olevan vakuutusmaksukauden aikana (eli kaikki alkujakson aikana hallinnointipalkkioiden rahoittamista varten kohdistetut alkuosuudet), sekä hinnaston mukaiset rahastojen lunastusmaksut ja ennenaikaisesta keskeytymisestä perittävät maksut (katso kohta 7.7, täydellisestä takaisinostosta perittävät maksut). (…)
[Vakuutusyhtiö] maksaa takaisinostoarvon saatuaan suoritukset rahastonhoitajalta. Tällöin vakuutuksen voimassaolo päättyy ja vakuutukseen perustuvat [vakuutusyhtiön] velvoitteet lakkaavat kokonaan.
Alakohdan 9.2 (Osittainen takaisinosto) mukaan vakuutuksenottaja voi osittain takaisinostaa vakuutuksesta osuuksia kirjallisella pyynnöllä, jos seuraavat ehdot täyttyvät:
- Vakuutuksen takaisinostoarvo on yli EUR 2 250 / USD 2 700 / GBP 1 575 / SEK 22 500.
- Osittaisen takaisinoston jälkeen jäljelle jäävä takaisinostoarvo on vähintään EUR 1 500 / USD 1 800 / GBP 1 050 / SEK 15 000.
- Jos vakuutuksenottaja on maksanut kertamaksun, jäljellä olevan takaisinostoarvon on osittaisen takaisinoston jälkeen oltava EUR 1 500 / USD 1 800 / GBP 1 050 / SEK 15 000 yli tulevien perustamismaksujen.
- Vähimmäissumma, joka voidaan pyytää, on EUR 750 / USD 900 / GBP 525 / SEK 7 500.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen palauttamaan A:lle 6.000,00 euroa, mikä A:n mukaan vastaa sitä summaa, jonka hän on vakuutusmaksuina vakuutukseen sijoittanut.
Asian arviointia
Sopimuksen sisältö
Sijoitussidonnaisen säästöhenkivakuutuksen sisältö sekä osapuolten sopimukseen perustuvat oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät lähtökohtaisesti vakuutussopimuksen perusteella. Lisäksi lainsäädäntö asettaa sopimusosapuolille tiettyjä sopimussuhteeseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, mikä voi välillisesti vaikuttaa vakuutussopimuksen sisällön muodostumiseen.
Kirjallisen sopimuksen mukaan A:n säästöhenkivakuutuksen vakuutusmaksukausi on 25 vuotta. A on siten sopimusasiakirjojen mukaan sitoutunut maksamaan kuukausittaisia vakuutusmaksuja 25 vuoden ajan. Jos vakuutus takaisinostetaan ennen vakuutusmaksukauden päättymistä, vakuutuksen sijoitusarvosta vähennetään vakuutusehtojen mukaan mm. sovitulle vakuutusmaksukaudelle kohdistuvat hallinnointipalkkiot, rahastojen lunastusmaksut ja ennenaikaisesta keskeytymisestä perittävät maksut. Lisäksi vakuutusehdoissa on määrätty, että jatkuvamaksuisessa vakuutuksessa osittainen takaisinosto on mahdollinen, jos vakuutuksen takaisinostoarvo on yli 2.250,00 euroa ja osittaisen takaisinoston jälkeen jäljelle jäävä takaisinostoarvo on vähintään 1.500,00 euroa.
Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus
A on vedonnut asiassa siihen, ettei hän ollut tietoinen 25 vuoden vakuutusmaksukaudesta eikä siitä, että osittaiseen takaisinostoon sovellettavat ehdot ja täydellisestä takaisinostosta perittävät kulut rajoittaisivat vakuutuksen takaisinostomahdollisuuksia. A oli suullisesti saamiensa tietojen perusteella siinä käsityksessä, että vakuutukseen sijoitetut varat olisivat kahden ensimmäisen vuoden jälkeen vapaasti takaisinostettavissa. Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin vedoten A vaatii, että vakuutusyhtiö palauttaa hänelle maksettuja vakuutusmaksuja vastaavan summan, yhteensä 6.000,00 euroa.
FINE toteaa, että vakuutussopimuslain 5 §:ssä säädetään vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta ennen sopimuksen solmimista ja 9 §:ssä tämän velvollisuuden laiminlyönnin seuraamuksista.
Lain 5 § 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Vakuutussopimuslain alkuperäisessä hallituksen esityksessä (HE 114/1993 vp) mainitaan lain 5 §:n perustelujen kohdalla, että tarpeellisia vakuutuksen hakijalle annettavia tietoja ovat esimerkiksi tiedot vakuutuksenantajalla tarjolla olevista vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Vakuutuksen ottamista harkitsevalle henkilölle on annettava riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida vakuutuksen tarkoituksenmukaisuutta ja verrata tarjolla olevia vaihtoehtoja. Vakuutuksen valitsemiseksi hakijalle on mm. selvitettävä vakuutuksenantajalla tarjolla olevia vakuutusmuotoja ja vakuutuksesta perittävät maksut. Henkilövakuutuksista mainitaan erikseen, että vakuutusta hakevalle tulee selvittää mm. mahdollisen säästöosuuden kertyminen, vakuutuksen mahdollinen tuotto, mahdollisuudet muuttaa sopimusta ja maksujen lopettamisen seuraamukset.
Tiedonantovelvollisuuden täyttämistapaa ei ole vakuutussopimuslain 5 §:ssä määritelty. Lain esitöiden (HE 114/1993 vp) mukaan tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa riippuu vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.
Vakuutussopimuslain mukainen vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus ei poista vakuutuksenottajan velvollisuutta itsekin perehtyä tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön. Mikäli hän ei näin tee, hän on lain mukaan lähtökohtaisesti itse vastuussa tästä mahdollisesti aiheutuvista oikeudenmenetyksistä tai väärinkäsityksistä.
Jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt antamatta vakuutuksenottajalle tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan lain 9 § 1 momentin mukaan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Tällaisessa tilanteessa vakuutussopimuksen ei katsota syntyneet normaalien sopimusasiakirjoista ilmenevien ehtojensa sisältöisenä, vaan vakuutuksenottajalle annettujen tietojen mukaisena.
Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus A:n tapauksessa
Vakuutusyhtiön mukaan 25 vuoden vakuutusmaksukausi ja sen vaikutukset vakuutuksen takaisinostomahdollisuuksiin on esitetty havainnollistavin esimerkein A:lle annetussa tarjouslaskelmassa. A on lisäksi itse täyttänyt vakuutushakemuksen 25 vuoden vakuutusmaksukaudella. Takaisinostoon sovellettavat kulut ilmenevät vakuutusehdoista ja sovittu vakuutusmaksukausi sopimuksen solmimisen jälkeen annetusta vakuutuskirjasta. A on allekirjoituksellaan vahvistanut vastaanottaneensa asiakirjat ja olevansa tietoinen vakuutuksen voimassaoloajasta ja takaisinostoon sovellettavista kuluista sekä muista ehdoista. Vakuutuksen keskeisestä sisällöstä on lisäksi kerrottu A:lle tapaamisessa 22.10.2016.
A ei ole kiistänyt saaneensa asiakirjoja, joihin vakuutusyhtiö on asiassa vedonnut. Hän ei ole myöskään väittänyt, että tiedot 25 vuoden vakuutusmaksukaudesta ja sovellettavista takaisinostoehdoista eivät kävisi selvästi ilmi mainituista asiakirjoista. A on sen sijaan vedonnut asiassa siihen, että vakuutuksen myyneen asiamiehen suulliset antamat tiedot olivat harhaanjohtavia ja poikkesivat siitä, mitä markkinointi- ja sopimusasiakirjoissa on kerrottu. 22.10.2016 käytyjen keskustelujen perusteella A oli siinä käsityksessä, että vakuutussopimus olisi tehty 5-10 vuodeksi ja että kertyneitä vakuutussäästöjä olisi mahdollista nostaa kahden ensimmäisen vuoden jälkeen rajoituksetta.
Arvioitaessa onko vakuutusyhtiö täyttänyt lainmukaisen tiedonantovelvollisuutensa, FINE toteaa, että asiassa on selvää, ettei A ei ole perehtynyt sopimusasiakirjoihin ja muuhun kirjalliseen materiaaliin riittävällä huolellisuudella ennen sopimuksen solmimista tai sen jälkeenkään. A:n on kuitenkin tullut voida luottaa siihen, että hän saa vakuutusyhtiön edustajalta olennaiset, oikeat ja asianmukaiset tiedot sijoitusvakuutuksesta. Tietojen oikeellisuutta on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot.
FINE toteaa, että vakuutusyhtiö ei voi täyttää tiedonantovelvollisuuttaan tehokkaasti antamalla osittain oikeita ja osittain virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja. Annetut tiedot eivät saa olla keskenään ristiriitaisia tai kokonaisuutena arvioiden harhaanjohtavia. Jos vakuutusyhtiön edustaja on antanut suullisesti virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja A:n esittämällä tavalla, ei vakuutusyhtiön voida katsoa täyttäneen tiedonantovelvollisuuttaan, vaikka A:lle annetusta asiakirjadokumentaatiosta ilmenevät tiedot olisivatkin sinänsä olleet oikeita ja ymmärrettävässä muodossa esitettyjä.
Nyt puheena olevassa tapauksessa A:n ja vakuutusyhtiön FINElle esittämät kertomukset 22.10.2016 käytyjen keskustelujen sisällöstä poikkeavat toisistaan. Asiassa on siten epäselvää, mitä vakuutusyhtiön edustaja on kertonut A:lle vakuutusmaksukaudesta ja ennenaikaista takaisinostoa koskevista ehdoista.
FINEn ohjesäännön 9 §:n mukaan menettely riita-asioissa on kirjallista. Ohjesäännön 10 §:n mukaan FINEllä on oikeus jättää riita-asia käsittelemättä, jos sen selvittäminen edellyttäisi suullista todistelua. Tässä tapauksessa FINE ei käytettävissään olevin keinoin pysty luotettavasti arvioimaan riidan osapuolten esittämiä kertomuksia myyntitilanteen kulusta. Tästä johtuu, että asiassa jää selvittämättä, mitä tietoja vakuutusyhtiön edustaja oli antanut A:lle suullisesti vakuutuksen myyntitilaisuudessa 22.10.2016.
Yhteenvetona
FINE katsoo, että A:lle tarjotun vakuutuksen sisältö oli vastannut asiakirjoista ilmenevää A:n pitkää sijoitushorisonttia ja hänen sijoitustavoitteitaan. Vakuutusmaksukauden pituus ja se, että vakuutuksen takaisinostoarvo on erityisen alhainen viiden ensimmäisen vuoden ajan, on selvästi ilmennyt A:n saamista tarjousasiakirjoista. A oli allekirjoituksellaan hyväksynyt nämä ehdot. Tämän vuoksi sopimuksen sisältö määrittyy lähtökohtaisesti sen mukaan, mitä sopimusasiakirjoissa on sovittu.
Käytettävissään olevan selvityksen perusteella FINE ei ole voinut todeta, että vakuutusyhtiön edustaja olisi suullisesti antanut A:lle virheellistä, harhaanjohtavaa tai puutteellista tietoa vakuutusmaksukaudesta tai ennenaikaiseen takaisinostoon sovellettavista ehdoista. Sen vuoksi FINEllä ei tässä tapauksessa ole perusteita suosittaa sopimusasiakirjoista poikkeamista.
Lopputulos
FINE ei suosita muutosta asiassa.
FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Johtava neuvonantaja Raulos
Esittelijä Sternhufvud