Tapahtumatiedot

Lääkevahinkoilmoituksen 4.9.2013 mukaan A:lle (s. 1962) määrättiin 11.7.2011 Antabus 200 mg -lääkitys alkoholinkäytön lopettamisen helpottamiseksi. Syyskuun 2011 alussa A oli hyvin väsynyt iltapäivisin ja 11.9.2011 A:n puoliso havaitsi, että A oli aivan keltainen. A:lla todettiin maksatulehdus, jonka johdosta jouduttiin 30.9.2011 tekemään maksansiirto. A haki korvausta lääkevahinkovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä on korvattava lääkevahinko. Yhtiö maksoi A:lle korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta, pysyvästä haitasta sekä ansionmenetyksestä ajalta 1.9.2011 - 31.12.2014. Yhtiö katsoi, ettei ansionmenetyskorvauksen maksamiselle 31.12.2014 jälkeen ole aihetta, koska A:n työkyvyttömyys tämän ajankohdan jälkeen aiheutui masennuksesta, jota hänellä oli ollut jo ennen lääkevahinkoa.

Asiaa on käsitelty Vakuutuslautakunnassa asianumerolla FINE-015530 haittakorvausten osalta sekä FINE-021645 ansionmenetyskorvauksen laskemistavan osalta.

Asiakkaan valitus

A pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta koskien ansionmenetystä 31.12.2014 jälkeen.

A katsoo, että hänen yrityksensä, työpaikkansa ja terveytensä ovat tuhoutuneet lääkevahingon takia, ja että ansionmenetystä tulee tämän vuoksi maksaa myös 31.12.2014 jälkeen. Vaikka työkyky oli kyseisen päivämäärän jälkeen suurin piirtein palautunut, A ei vielä tällä hetkelläkään saavuta vastaavia vuosiansioita kuin ennen lääkevahinkoa. A katsoo, että ansionmenetystä tulee maksaa vuodesta 2015 lähtien siihen saakka, kunnes on saavutettu sama tulotaso kuin ennen lääkevahinkoa.

A kertoo olleensa kuntoutustuella masennuksen takia 31.5.2015 saakka. Sen jälkeen hän on yrittänyt löytää sopivaa työpaikkaa. Syksyllä 2017 pitikin saada työpaikka, mutta se peruuntui parin viikon harjoittelun jälkeen. A:lla on myös oma uusi yritys, jonka kautta hän on saanut 3.000 - 7.000 euroa liikevaihtoa vuodessa. Marraskuusta 2015 maaliskuuhun 2016 A on ollut noin kolme päivää viikossa työssä kirjapainossa osa-aikaisena sairauslomasijaisena. Sittemmin hän on tehnyt samassa kirjapainossa vuosittain kesäsijaisuuksia sekä satunnaisia sairauslomasijaisuuksia. Keväällä 2018 A alkoi ajaa taksia. Tässä työssä palkka ja työajat ovat huonot ja tulot noin 1.200 - 1.700 euroa kuukaudessa. Koronavirusepidemia on lopettanut tämänkin työn ja A on ollut työttömänä. Nyt A on aloittanut parin kuukauden sijaisuuden kirjapainossa, mutta sen jälkeen ei ole mitään tiedossa.

Jokainen, joka seuraa uutisia, ymmärtää, että ilman tutkintoa ja yli 50 vuoden ikäisenä ei saa töitä vapailta markkinoilta. A:n opiskelut jäivät kesken 80-luvulla työelämään siirtymisen takia. Työt johtivat melkein 20 vuotta kestäneeseen graafisen alan yrittäjyyteen, joka päättyi lääkevahinkoon. Graafisella alalla (painopinnan valmistajat) on paljon työttömiä, ja jos jossakin haluttaisiin palkata uusi työntekijä, valittaisiin tehtävään joku nuori, jolloin yritys voi saada palkkatukea. Vanha ihminen voi saada paikan ainoastaan ”kaveripohjalta”.

A:n korvausvaatimuksessa ei ole kyse työkyvyttömyyden aiheuttamasta ansionmenetyksestä, vaan kokonaistilanteesta ennen ja jälkeen lääkevahingon. Jos A olisi pystynyt jatkamaan vakiintunutta yritystoimintaansa ilman keskeytystä 2011, se olisi varmasti jatkunut näihin päiviin asti. Samoin tulotaso olisi todennäköisesti samaa luokkaa. Luonnollisesti toiminta olisi kehittynyt ja muuttunut, mutta se olisi tapahtunut hallitusti eikä olisi loppunut kertarysäyksellä, kuten nyt tapahtui. Lääkevahinko romahdutti A:n tulotason ja yrityksen menetyksen lisäksi tuli vielä verottajalta 10.000 euroa maksettavaa henkilökohtaisesti vuoden 2011 tapahtumista.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo vastineessaan, että A:lle lääkevahingosta aiheutunut ansionmenetys on tullut riittävästi korvatuksi 31.12.2014 mennessä. A:n fyysinen tila on ollut kohtuullisen hyvä jo useiden vuosien ajan maksansiirron jälkeen. A:lla on ollut psyykkistä oireilua jo ennen maksansiirtoa ja oireilu on jatkunut leikkauksen jälkeenkin. Työkyvyttömyys 31.12.2014 jälkeen on ollut seurausta masennuksesta, joka ei johdu lääkevahingosta. Yhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen FINE-015530, jossa lautakunta on katsonut, että lääkevahingosta mahdollisesti aiheutunut masennuksen pahentuminen on tullut 31.12.2014 mennessä riittävästi korvatuksi.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko A:lle maksaa ansionmenetyskorvausta 31.12.2014 jälkeiseltä ajalta.

Sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat

Yleisten lääkevahinkovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2013 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. (…)

Ehtojen kohdan 7 (Vahingon määrä) mukaan korvaus lääkevahingosta määrätään soveltaen vahingonkorvauslain (41271974) 5 luvun 2, 2a ̶ 2d, 3, 4, 7 ja 8 pykälän, 6 luvun 1 pykälän sekä 7 luvun 3 pykälän säännöksiä. Korvauksen määrittämisessä käytetään soveltuvin osin liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita.

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvauksiin
1) tarpeellisista sairaanhoitokuluista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.

Lain 5 luvun 2 a §:n (16.6.2004/509) mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.

Asian arviointi

Asiassa on osapuolten kesken riidatonta, että A:n työkyvyttömyys on ollut syy-yhteydessä lääkevahinkoon 31.12.2014 saakka. Riitaa on siitä, tuleeko A:lle korvata ansionmenetystä tämän jälkeiseltä ajalta. A on esittänyt, että hänen yritystoimintansa on loppunut lääkevahingon vuoksi, mikä tulee huomioida korvauksissa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkorvauslain lähtökohtana on ansionmenetyksen korvaaminen täyden korvauksen periaatteen mukaisesti. Vahinkoa kärsinyt on saatettava taloudellisesti samaan asemaan, jossa hän olisi, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi saanut, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Arvioidusta menetyksestä vähennetään ne tulot, jotka vahingonkärsinyt saa vahingosta huolimatta. Näyttövelvollisuus aiheutuneesta ansionmenetyksestä on korvauksen hakijalla.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 a §:n esitöiden (HE 167/2003, vahingonkorvauslain 5 luvun 2 a §:n yksityiskohtaiset perustelut) mukaan ansionmenetyksenä tulee korvata myös menetetty elinkeinotulo eli sellaiset vahinkoa kärsineen taloudelliset menetykset, jotka johtuvat hänen työkyvyttömyytensä tai alentuneen työkykynsä aiheuttamasta haitasta hänen harjoittamalleen elinkeinotoiminnalle. Menetetyn elinkeinotulon määrän arvioiminen perustuu tapauskohtaiseen harkintaan esitetyn selvityksen perusteella. Huomiota voidaan kiinnittää esimerkiksi harjoitetun elinkeinotoiminnan laatuun ja laajuuteen, vahinkoa kärsineen henkilökohtaiseen työpanokseen elinkeinotoiminnassa, sijaisille maksettuihin korvauksiin ja verotustietoihin.

Vakuutuslautakunnan käyttöön on toimitettu A:n vakuutusyhtiölle osoittama korvaushakemus 8.3.2016 ja lisäselvitys 26.4.2016, Eläketurvakeskuksen eläkelaskelma 11.9.2013 ja työsuhdeote 13.4.2016 sekä ote X Oy:n pääkirjasta (maksetut palkat) tilikaudelta 1.2.2006 - 31.1.2007.

A:n vakuutusyhtiölle antamien selvitysten 8.3.2016 ja 26.4.2016 mukaan A on ennen lääkevahinkoa työskennellyt X Oy:n palveluksessa painopinnan valmistajana. Yhtiö on ollut A:n äidin omistuksessa ja A:n äiti on toiminut sen toimitusjohtajana. Yhtiö oli jossain vaiheessa tarkoitus siirtää A:n nimiin, mutta tämä jäi tekemättä, koska A:n äidin omistajuus ei käytännössä vaikuttanut yhtiön päivittäiseen toimintaan. A hoiti kaikki työt, sekä hallinnolliset että asiakkaille tehtävät laskutettavat työt, yksin. Äidiltään A tarvitsi kerran–pari vuodessa allekirjoituksen johonkin ja muuten hän hoiti asioita valtakirjalla. X Oy:llä ei ollut sen 10-vuotisen historian aikana muita varsinaisia työntekijöitä.

A:n ollessa lääkevahingon vuoksi työkyvyttömänä X Oy:öön ei ollut mahdollista saada sijaista, joka olisi voinut ilman valvontaa hoitaa tarvittavat työt. Tämän vuoksi yrityksen toiminta keskeytyi ja kirjapainoyritys, joka toi X Oy:n liikevaihdosta noin 70–80 prosenttia, alkoi tehdä aiemmin X Oy:ltä alihankintana ostamansa työt itse. Lisäksi X Oy:n tärkeimmän työvälineen, pellintulostuskoneen, osamaksuerät jäivät maksamatta ja lopulta em. kirjapainoyritys lunasti sen tavarantoimittajalta itselleen kevään 2012 aikana. Lopputulos oli, että X Oy:ltä loppuivat työntekijät, työt, työvälineet ja toiminta.

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei sen käyttöön ole toimitettu mitään selvitystä A:n lääkevahingon vaikutuksesta X Oy:n toimintaan, taloudelliseen tilanteeseen tai yritystoiminnan päättymiseen A:n itsensä laatimia kertomuksia lukuun ottamatta, tai muutenkaan mitään selvitystä X Oy:stä. Lautakunta katsoo, ettei sille nyt toimitettujen selvitysten perusteella voida todeta, että A:n lääkevahingosta aiheutunut työkyvyttömyys olisi aiheuttanut A:n harjoittamalle elinkeinotoiminnalle sellaista haittaa, joka olisi ilmennyt A:lle aiheutuneena ansionmenetyksenä vielä 31.12.2014 jälkeen. Työkyvyttömyyden jälkeen A on ollut työttömänä, mikä ei sellaisenaan oikeuta ansionmenetyskorvaukseen lääkevahinkovakuutuksesta. Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa lisäkorvausta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norio
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Järvinen
Mervaala
Sisula-Tulokas
Soinila