Tapahtumatiedot

Lääkevahinkoilmoituksen 27.2.2018 mukaan A (s. 1949) sairastaa MS-tautia. A:lla on vuodesta 2010 lähtien ollut käytössä Nitrofur-C-lääke virtsatieinfektioiden estoon. A oli pitkään hoidettavana palvelutalossa, mutta helmikuussa 2017 hän siirtyi kotihoitoon puolisonsa jäätyä eläkkeelle. Palvelutaloasumisen aikana A:n omaiset kiinnittivät useita kertoja huomiota A:n yskään, mutta asiaan ei puututtu. Loppusyksynä 2017 yskä paheni ja sitä alettiin tutkia. A:lla diagnosoitiin keuhkofibroosi. A:n omaishoitajana ja edunvalvojana toimiva puoliso katsoi lääkevahinkoilmoituksessaan, että keuhkofibroosi oli aiheutunut Nitrofur C -lääkkeestä. Sairaus oli myös aiheuttanut A:n yleiskunnon romahtamisen. Keuhkofibroosista ja yleiskunnon romahtamisesta haettiin korvausta lääkevahinkovakuutuksesta. Korvausta oli samanaikaisesti haettu myös potilasvakuutuksesta. 

Vakuutusyhtiö katsoi, että A:n mahdollinen keuhkofibroosi oli Nitrofur C -lääkkeen aiheuttama korvattava lääkevahinko. Yhtiö maksoi A:lle muun muassa 500 euron korvauksen kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta. Pysyvää haittaa lääkevahingon seurauksena ei yhtiön kannan mukaan ollut jäänyt. Pysyvä haitta oli johtunut diagnoosiviiveestä, joka oli katsottu korvattavaksi potilasvakuutuksesta.  

Asiakkaan valitus

A:n puoliso pyytää A:n edunvalvojana Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan sekä pysyvän haitan korvausten osalta. 

A:lla todettiin Nitrofur C -lääkkeen aiheuttama keuhkofibroosi joulukuussa 2017. Tällöin hänen terveytensä romahti kävelevästä, kotikelpoisesta henkilöstä täysin autettavaksi pyörätuolipotilaaksi. Perussairaus, MS-tauti, oli vuosia ollut pysähtyneessä tilassa ja on edelleen. Fibroosi näytti pysähtyneen heti, kun Nitrofur C -lääkitys lopetettiin ja kortisonihoito aloitettiin. A joutui vahingon vuoksi siirtymään 1.9.2019 pysyvästi terveyskeskuksen hoivaosastolle, kun kotihoito ei enää ollut mahdollista. 

A:n puoliso katsoo, että lääkkeen aiheuttama osuus vahingosta tulee korvata lääkevahinkovakuutuksesta, vaikka potilasvakuutuksesta onkin maksettu korvausta sekä tilapäisestä että pysyvästä haitasta. Pysyvän haitan haittaluokaksi katsotaan 11 - 15 ja tilapäisen haitan korvausta tulee korottaa. A:n perussairaus ei selitä kunnon romahtamista vuonna 2017, vaan siinä on kyse lääkkeen aiheuttamasta keuhkofibroosista. Potilasvakuutuksen osuus korvauksesta on pienempi kuin lääkevahinkovakuutuksen. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei A:n ratkaisusuosituspyynnössä ole esitetty sellaista uutta selvitystä, jonka perusteella A:lle olisi aiheellista maksaa lisää korvauksia tilapäisestä ja pysyvästä haitasta. 

Yhtiö katsoo, ettei lääkevahingon ole osoitettu aiheuttaneen pysyvää haittaa, vaan pysyvä haitta on johtunut nitrofurantoiinikeuhko-diagnoosin asettamisen viivästymisestä, mikä on katsottu korvattavaksi potilasvahingoksi potilasvahinkolain perusteella. Tämän vuoksi pysyvää haittaa ei korvata lääkevahinkovakuutuksesta. 

Siinäkin tapauksessa, että A:lle aiheutunut pysyvä haitta korvattaisiin lääkevahinkovakuutuksesta, pysyvän haitan korvaus arvioitaisiin samoin perustein kuin potilasvahinkolain perusteella. Kummassakin järjestelmässä sovelletaan valtioneuvoston asettaman liikennevahinkolautakunnan suosituksia ja normeja. Tämän vuoksi A:n pysyvästä haitasta saama korvaus lääkevahinkovakuutuksesta olisi joka tapauksessa samansuuruinen kuin potilasvahinkolain mukainen korvattava pysyvä haitta. 

Vakuutusyhtiö toteaa vielä, että vakuutusehtojen mukaan korvausta laskettaessa vähennetään etuudet, joihin vahingonkärsijällä on ilmeisesti oikeus julkisista varoista tai lakisääteisestä vakuutuksesta. Mahdollisesta lääkevahinkovakuutuksen perusteella maksettavasta pysyvän haitan korvauksesta vähennettäisiin lakisääteisestä potilasvakuutuksesta maksettu pysyvän haitan korvaus, jolloin korvattavaa lääkevahinkovakuutuksen perusteella ei enää olisi.

Selvitykset

1. Lääketieteellinen selvitys 

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 24.3.2015 - 21.10.2020. 

Selvitysten mukaan A sairastaa MS-tautia. Hän on vuodesta 2014 alkaen 31.1.2017 saakka asunut vaikeavammaisille neurologista sairautta sairastaville aikuisille tehostettua asumispalvelua järjestävässä palvelutalossa. Palvelutalon vakuutusyhtiölle antaman, 3.4.2018 päivätyn selvityksen mukaan A:n toimintakyky on jo tuolloin ollut alhainen ja avuntarve runsasta etenevästä sairaudesta johtuen. Lautakunnan käyttöön on toimitettu hoitotyön päivittäismerkintöjä vuosilta 2016 ja 2017. Vuosittaista palaveria 12.12.2016 koskevan tekstin mukaan A:n MS-tauti on parin vuoden sisällä edennyt ja muisti huonontunut. Muun muassa sekavuutta on tullut lisää ja tasapaino on huonontunut. 

Neurologian poliklinikan sairauskertomustekstin 25.10.2017 mukaan A on ollut kontrollikäynnillä vuonna 2002 diagnosoidun primaaris-progressiivisen MS-taudin vuoksi. A on äskettäin muuttanut palvelutalosta takaisin kotiin puolisonsa jäätyä eläkkeelle. A:n puoliso toimii omaishoitajana ja edunvalvojana. Kotisairaanhoito on käynyt jakamassa lääkkeet joka kolmas viikko ja siivousapusetelit ovat olleet käytössä. Lisäksi A:lla on ollut joka toinen kuukausi viikon intervallijakso terveyskeskuksen hoivaosastolla, toimintapäivä kerran viikossa ja fysioterapiaa kerran viikossa. A:n MS-taudin keskeiset oireet ovat olleet entisen kaltaiset. Oireina on ollut ataksia, tasapainovaikeudet, laaja neuropsykologinen oireisto ja fatiikki sekä psykiatriset oireet. A on liikkunut pidemmät matkat pyörätuolilla, mutta on kyennyt myös kahden kyynärsauvan tai rollaattorin tuella liikkumaan itsenäisesti, lähes 1 kilometrin matkoja. Sisätiloissa A on liikkunut ja siirtynyt pääasiassa itse kävelysauvojen tai muun tuen turvin. Kertakatetroinnin A on suorittanut itsenäisesti noin 4 kertaa päivässä. Henkilökohtaisista asioistaan hän on pääasiallisesti huolehtinut itse, samoin ruokailusta. Pukeutuminen ja peseytyminen ovat tapahtuneet itsenäisesti, nämä ovat tosin vaatineet jonkin verran valvontaa ja esivalmistelua. Alaraajoissa on ajoittain ollut jonkin verran jäykkyyttä, mutta ei kuitenkaan toimintakykyä haittaavasti. Kognitiiviset oireet eivät ainakaan merkittävästi ole edenneet. Tilanne on kuitenkin vaihdellut ja esimerkiksi infektioiden yhteydessä toimintakyky on ollut huonompi. Vastaanotolla A:n yleistila on arvioitu hyväksi ja hän on keskustellut asiallisesti ja adekvaatisti. A on siirtynyt pienen tuen turvin pyörätuolista tutkimuspöydälle. Askeleet hän on ottanut leveäraiteisesti. Sängyllä A on kyennyt itse menemään makuulle ja nousemaan istumaan. Neurologi on arvioinut, että A:n MS-taudin oirekuva on ollut olennaisilta osin ennallaan; palvelutalosta kotiin muuttaminen on jopa jonkin verran kohentanut toimintakykyä.

Keuhkosairauksien poliklinikan tekstin 23.1.2018 mukaan A on tullut terveyskeskuksen lähetteellä tutkittavaksi pitkittyneen yskän ja thorax-kuvassa todettujen muutosten vuoksi. A:lla on paria vuotta aiemmin alkanut kuiva yskä, johon ei ole liittynyt limannousua eikä hengenahdistusta. Yskä on ollut kuivaa ja puuskittaista. Se on häirinnyt pitkin päivää ja siihen on liittynyt yskänpuuskia, jotka ovat tuntuneet provosoituvan makuulla ollessa. Pitkittyneen yskän lisäksi A:lla ei ole ollut muita keuhko-oireita. Vastaanotolla A:lla ei ole havaittu olevan lepohengenahdistusta ja hän on puhunut kokonaisia lauseita hengästymättä. Saturaatio huoneilmalla on ollut 92 %. Puhuminen on provosoinut yskää ja keuhkoista on kuultu fibroottiset ritinät. Keuhkofunktiotutkimuksissa ei yskän vuoksi ole saatu tuloksia. Rintakehän tietokonekerroskuvauksessa 19.1.2018 on nähty keuhkoissa viitteitä fibrotisoivasta prosessista. Esitiedot huomioiden on arvioitu, että kyse voi olla nitrofurantoiinilääkitykseen liittyvä muutos. Nitrofur C -lääkitys on lopetettu. A:lle on aloitettu Prednisolon-kortisonilääkitys ja ohjelmoitu seuraava keuhkokuva viiden viikon päähän. Tekstin 6.3.2018 mukaan Prednisolon-hoidosta on ollut apua yskään, mutta MS-taudin oireet ovat pahentuneet niin, että alaraajoista on mennyt voima. 

Keuhkosairauksien poliklinikan kontrollikäyntiä 2.5.2018 koskevan tekstin mukaan A on tullut vastaanotolle pyörätuolilla. A:n puolison kertoman mukaan yskä on helpottanut nitrofurantoiinin lopettamisen ja Prednisolon-lääkityksen aloittamisen jälkeen. A pystyy seisomaan jaloillaan ja katetroi itsensä valvotusti, mutta muuten hän on täysin hoidettava. Lepohengenahdistusta vastaanotolla ei ole todettu ja saturaatio on ollut 92 %. Keuhkojen kuuntelussa on molemmin puolin kuultu lievät loppuinspiratoriset ritinät. Spirometriassa ei ole saatu luotettavaa tulosta. A:lle on 26.4.2018 tehty uusi rintakehän tietokonekerroskuvaus, jossa on nähty fibroosimuutosten kohentumista. Muutoksia on kuitenkin edelleen ollut havaittavissa. Tekstin 18.5.2018 mukaan asiassa on konsultoitu yliopistollista sairaalaa. Konsultaatiovastauksen mukaan A:n keuhkoissa todettuja muutoksia on ensisijaisesti pidettävä kroonisena lääkeainereaktiona. 

Fysioterapiapalautteen 4.9.2018 mukaan A on fysioterapiajakson alkaessa maaliskuussa 2017 liikkunut kahden kyynärsauvan turvin. Lyhyitä siirtymisiä hänen onnistui tehdä ilman tukeakin ja kotona hän saattoi ottaa muutaman askelen ilman tukea. Jakson alussa A onnistui myös tekemään kävelyharjoitteita juoksumatolla siten, että hän otti tukea laitteen kaiteista. Myös kuntopyörällä ajo onnistui hyvin pienellä ohjauksella laitteeseen mennessä ja tasapainoharjoitteita seisoma-asennossa kevyen tuen kanssa tehtiin. Kesän ja syksyn 2017 aikana A:n voinnissa tapahtui selvästi laskua. A oli usein melko sekava ja jutellessa asiat saattoivat muuttua kesken lauseen. A oli väsynyt, unelias ja fysioterapiaan motivointi oli haastavaa. Hengästymistä tuli pienessäkin sykettä kohottavassa harjoitteessa ja hengästymisen yhteydessä oli etenkin loppukesästä ja alkusyksystä yskimistä ja kakomista. Syksyn aikana tuli esiin myös hahmottamisen ja toiminnan aloittamisen haasteita. Tällä hetkellä A istuu pääosin pyörätuolissa, josta seisomaan nousu on ajoittain haasteellista ja vaatii voimakasta tukea. Rollaattorilla liikkuminen on hyvin vähäistä. A tarvitsee esimerkiksi siirtymisissä pyörätuolista WC-tiloihin apua ja ajoittain kahden ihmisen tukeakin. Omatoiminen ja itsenäinen liikkuminen ilman apuvälinettä ei enää onnistu. 

Keuhkosairauksien poliklinikan kontrollikäyntiä 1.11.2018 koskevan sairauskertomustekstin mukaan Prednisolonilla on saatu hoitovastetta, mutta keuhkoihin jää kiistämättä fibroosikuvioitus. Muutokset ovat viimeisimmässä, 1.11.2018 otetussa kuvassa vähentyneet aiempaan nähden. Vastaanotolla sydän on ollut tasainen ja happisaturaatio 97 %. Keuhkotoimintakokeita ei ole saatu tehtyä. Edellisessä mittauksessa 2.5.2018 on saatu tulokset FVC 1.55/38 ja FEV1 1.55/47, jotka vastaavat haittaluokkaa 11 - 14. Nämä mittaukset eivät kuitenkaan ole kunnolla onnistuneet. Happisaturaatio on parantunut aiemmasta. A tarvitsee ulkopuolista apua kotisairaanhoidon ja kotipalvelun taholta. Hän on kaksi viikkoa kotona ja kaksi viikkoa hoidossa. Apua tarvitaan esimerkiksi pesemisessä ja nostamisessa. A ei kävele itse ja hän tarvitsee apua myös pukemisessa. Lääkityksenä on edelleen käytetty Prednisolon 5 mg -hoitoa. Kontrollikäyntiä 3.10.2019 koskevan tekstin mukaan A asuu hoivapalveluissa tehostetussa palveluasumisessa. A:n vointi on ollut hyvä ja tasainen. Yskää, limaisuutta tai kuumeilua ei ole ollut. A istuu pääosan päivästä pyörätuolissa, mutta on ollut jonkin verran myös makuulla. Nyt A on ottanut muutamia askeleita kahden hoitajan tukemana rollaattorin kanssa. A kertoo kuitenkin huomattavasti hengästyvänsä pienessäkin rasituksessa kuten siirtymisissä tai rollaattoria kokeillessaan. Hengästymisen vuoksi A ei pysty tekemään pitkiä aikoja rasittavia suoritteita. Vastaanotolla A:n yleistila on ollut hyvä ja hän on hengitellyt rauhallisesti. Sydämestä on kuultu tasainen, sivuäänetön rytmi ja keuhkoista lievät ritinät. Happisaturaatio on ollut 98 %. Rintakehän röntgenkuvassa muutokset ovat olleet ennallaan ja niiden on arvioitu jäävän pysyviksi. Haittaluokan on puhalluskokeiden perusteella arvioitu olevan 11 - 15. Keuhkofunktiot ovat erityisesti ongelma rasituksessa, kun A joutuu herkästi pitämään taukoa hengästymisen ja jalkojen voimattomuuden vuoksi. 

Terveyskeskuslääkärin laatiman lausunnon 1.6.2020 mukaan lääkäri on arvioinut, että A:n kunnon romahtaminen vuonna 2017 ja liikuntakyvyn nopea huononeminen ovat johtuneet nitrofurantoiinin aiheuttamasta keuhkofibroosista. Keuhkosairauksien poliklinikan tekstin 21.10.2020 mukaan A:n puoliso on pyytänyt arvioimaan, onko nitrofurantoiinikeuhko ollut todettavissa jo vuonna 2016 otetuista keuhkokuvista ja mikä mahdollinen haittaluokka on tuolloin ollut. Puolison mukaan A on jo silloin kärsinyt pysyvästä hengenahdistuksesta, joka tuli kotiaskareissa ja myös tasamaalla kävelyssä. A:n puolison pyytämää arviota ei kuitenkaan pystytä tekemään pelkän keuhkokuvan perusteella. 

2. Selvitys potilasvakuutuksesta maksetuista korvauksista 

Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätöksen 21.5.2019 mukaan Potilasvakuutuskeskus on katsonut, että A:n keuhkosairauden hoidossa on tapahtunut potilasvahinko. A on ollut 10. - 12.2.2016 virusinfektion vuoksi hoidettavana terveyskeskuksessa. Tällöin otetussa keuhkokuvassa on havaittu tulehduksellisia muutoksia, joihin olisi tullut reagoida ohjelmoimalla kontrollikuvaus 1 - 2 kuukauden päähän. Keuhkomuutokset olivat selvät eikä niitä näkynyt syyskuussa 2015 otetuissa kuvissa. Keuhkojen röntgenkuvaus tehtiin 21.12.2017 ja siinä todettujen löydösten johdosta heräsi selkeä epäily keuhkoparekyymisairaudesta, koska muutokset olivat lisääntyneet. Nitrofurantoiinilääkitys lopetettiin tammikuussa 2018 ja aloitettiin kortisonihoito. Potilasvakuutuskeskus on katsonut, että kontrollikuvaus on viivästynyt noin 1 vuoden ja 8 kuukauden ajan. Tästä johtuen nitrofurantoiinikeuhkon diagnoosi ja asianmukaisen hoidon aloittaminen ovat viivästyneet. Ilman diagnoosiviivettä keuhkomuutokset olisivat todennäköisesti jääneet lievemmiksi. 

Potilasvakuutuskeskus on maksanut A:lle kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta korvausta 3.200 euroa, mikä vastaa liikennevahinkolautakunnan normeissa ja ohjeissa tarkoitettua lievää vaikeampaa vammaa. Pysyvästä haitasta on maksettu haittaluokkaa 6 vastaava korvaus. 

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys A:lle Nitrofur C -lääkkeen käytöstä aiheutuneen keuhkofibroosin johdosta maksettavan kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvauksen määrästä sekä siitä, onko A:lle jäänyt lääkevahingon seurauksena korvattavaa pysyvää haittaa. 

Sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat 

Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2017 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä, ehtojen kohdassa 2 tarkoitettu lääke on todennäköisesti aiheuttanut. Vakuutusyhtiö ei pidä luetteloa vakuutetuista henkilöistä. 

Lääkevahinkona ei pidetä sairautta tai vammaa, joka 

- johtuu siitä, että lääkkeellä ei ole tarkoitettua vaikutusta
- on syntynyt sellaisen toiminnan tai toimenpiteen yhteydessä, johon ei olisi pitänyt ryhtyä kyseisen lääkkeen tarkoitettu tai ennalta tunnettu vaikutus huomioon ottaen tai 
- on aiheutunut virheestä lääkkeen määräämisessä tai antamisessa taikka siitä, että lääkkeen määrääminen tai kokeiltavaksi antaminen ei ole ollut lääketieteellisesti perusteltua. 

Ehtojen kohdan 7 (Vahingon määrä) mukaan korvaus lääkevahingosta määrätään soveltaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 2, 2a - 2d, 3, 4, 7 ja 8 pykälän, 6 luvun 1 pykälän sekä 7 luvun 3 pykälän säännöksiä. Korvauksen määrittämisessä käytetään soveltuvin osin liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita. 

Korvausta laskettaessa vähennetään etuudet, joihin vahingonkärsijällä on ilmeisesti oikeus julkisista varoista tai lakisääteisestä vakuutuksesta. 

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen: 
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.

Lain 5 luvun 2 c §:n (16.6.2004/509) mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika. (1 momentti) Pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan lisäksi ottaa huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen. (2 momentti) 

Asian arviointi

1. Lääkevahinkovakuutuksen ja potilasvakuutuksen korvausten yhteensovittamisesta 

Lääkevahinkovakuutus on vapaaehtoinen vakuutus, jonka tarkoituksena on korvata lääkkeen käytöstä aiheutuvia yllättäviä haittavaikutuksia. Järjestelmä on toissijainen lakisääteisistä vakuutuksista maksettaviin korvauksiin nähden. Näin ollen, jos samaa vahinkoa on pidettävä sekä lääke- että potilasvahinkona, ovat lakisääteisestä potilasvakuutuksesta maksettavat korvaukset ensisijaisia. Jos vahinko on johtunut virheestä lääkkeen määräämisessä tai antamisessa, kyseessä ei lääkevahinkovakuutuksen ehtojen mukaan ole lääkevahinko. Tämän kaltaiset vahingot käsitellään potilasvakuutuksesta. Vakuutuslautakunta toteaa selvyyden vuoksi, ettei nyt käsillä olevassa tapauksessa ole potilasvahingon osalta ollut kyse virheestä lääkkeen määräämisessä tai antamisessa. Potilasvakuutuksen korvausperusteena on ollut viive kontrollikeuhkokuvauksen järjestämisessä sekä tästä aiheutunut viive nitrofurantoiinikeuhkon diagnosoinnissa ja hoidon aloittamisessa. Myöskään vakuutusyhtiö ei ole esittänyt, että nitrofurantoiinilääkityksen osalta olisi tapahtunut vakuutusehtojen tarkoittama virhe lääkkeen määräämisessä tai antamisessa. 

Asiassa on osapuolten kesken riidatonta, että A:lla diagnosoitu nitrofurantoiinikeuhko / keuhkofibroosi on Nitrofur C -lääkkeen aiheuttama lääkevahinko. Potilasvahinkona on korvattu diagnoosin ja hoidon viivästyminen ja tästä johtunut sairauden pysyväisseurauksien pahentuminen (pysyvä haitta). Vakuutuslautakunta katsoo, että lääke- ja potilasvakuutuksista korvataan tässä tapauksessa osin samaa vahinkoa. Tällä perusteella lääkevahinkovakuutuksesta maksettavista korvauksista tulee vähentää potilasvakuutuksesta saatu korvaus. Koska lääkevahinkovakuutuksesta korvataan nitrofurantoiinikeuhko ja potilasvakuutuksesta sen diagnoosiviiveestä johtunut pahenema, voi lääkevahinkovakuutuksen ehtojen mukainen kokonaiskorvaus kuitenkin muodostua potilasvakuutuksen korvausta suuremmaksi. 

2. Korvaus kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 

A:lle on maksettu nitrofurantoiinikeuhkon osalta lääkevahinkovakuutuksesta 500 euron ja potilasvakuutuksesta 3.500 euron korvaus kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta. A vaatii tältä osin lisäkorvausta lääkevahinkovakuutuksesta. 

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkorvauslain mukaisen kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvauksen arvioiminen on kokonaisharkintaa, jossa arvioidaan vamman laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä tilapäisen haitan kestoaika. Korvauksen määrän arvioinnissa käytetään korvauskäytännön yhtenäistämiseksi ja vahingonkärsineiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi apuna erilaisia normistoja, kuten henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia ja liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita. Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen mukaan korvauksen määrittämisessä käytetään soveltuvin osin liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita.

Liikennevahinkolautakunnan tilapäistä haittaa koskevien normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 3, lievää vaikeammat vammat (korvausasteikko vuonna 1.200 - 3.900 euroa)) kuuluville vammoille on ominaista, että  

- niiden hoito voi vaatia verenkierron elvytystä, mutta ei tehostettua hoitoa,
- niihin tai niiden hoitoon ei liity lievää vaikeampia komplikaatioita,
- niiden jatkohoidossa ei tarvita vaativia korjausleikkauksia,
- niiden hoitamiseen tarvitaan sairaalahoitoa 1-3 viikkoa,
- toiminnallinen toipuminen tapahtuu 3-7 kuukaudessa,
- niiden aiheuttama pysyvä toiminnallinen haitta on lievä.

Luokkaan 4, vaikeat vammat (korvausasteikko vuonna 3.900 - 9.300 euroa) kuuluville vammoille on ominaista mm., että
- niiden hoito saattaa vaatia tehohoito-osastolla lyhytkestoista hengityskonehoitoa,
- ne tarvitsevat sairaalahoitoa 3-8 viikkoa,
- toiminnallinen toipuminen vaatii yli 8 kuukautta ja
- niiden jättämä pysyvä toiminnallinen haitta on merkittävä.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten (4. painos 2017) tilapäistä haittaa koskevan osan kohdan 10.2.2 mukaan kohtalainen keuhkovamma, joka vaatii keuhkopussinontelon kanavoinnin ja sairaalahoitoa 1 - 2 viikkoa, aiheuttaa vamman laatuun nähden keskimääräistä haittaa 6 - 8 viikon ajan ja josta ei jää pysyvää haittaa, oikeuttaa 1.500 - 3.500 euron korvaukseen tilapäisestä haitasta. Kohdan 10.2.3 mukaan vaikea keuhkovamma, joka vaatii leikkaushoitoa ja mahdollisesti hengityskonehoitoa sekä sairaalahoitoa usean viikon ajan, aiheuttaa vamman laatuun nähden erittäin suurta tilapäistä haittaa 3 - 6 kuukauden ajan ja jonka seurauksena pysyvä haitta (kylkivälihermosärky, rintakehän epämuotoisuus, keuhkojen sidekudosmuodostus) on mahdollinen, oikeuttaa 3.500 - 8.000 euron korvaukseen. 

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten soveltamisohjeiden tilapäisen haitan yleistä korvaustasoa koskevan taulukon mukaan jos vammasta aiheutuu vakavaa haittaa 3 - 6 kuukauden ajan ja siitä voi jäädä myös pysyvää haittaa, on korvaustaso 2.000 - 7.500 euroa. Tällaisia vammoja ovat esimerkiksi keuhko- ja sisäelinvammat. 

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitettujen selvitysten mukaan A:n yskä on pahentunut loppuvuodesta 2017. A:lla on ilmennyt yskää jo palvelutaloasumisen aikana, mutta sitä ei tuolloin ole tutkittu. Loppuvuodesta 2017 aloitettujen tutkimusten perusteella on todettu nitrofurantoiinikeuhko / keuhkofibroosi. Vakuutuslautakunta katsoo sille esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella, että valtaosa A:n haittaa aiheuttaneesta ja hoitoa vaatineesta oireilusta on johtunut potilasvahinkona korvattavan diagnoosiviiveen aiheuttamasta nitrofurantoiinikeuhkon pahenemisesta. Lautakunta katsoo, että lääkevahingon osuutena maksettu 500 euron korvaus on asianmukainen eikä suosita tältä osin lisäkorvausta. 

3. Korvaus pysyvästä haitasta 

Lääkevahinkovakuutuksesta ei ole maksettu pysyvän haitan korvausta. Potilasvakuutuksesta on maksettu haittaluokkaa 6 vastaava korvaus. A katsoo, että pysyvä haitta vastaa haittaluokkaa 11 - 14. 

Lääkevahingon kärsineelle korvattavalla haitalla tarkoitetaan vauriota, häiriötä ja hankaluutta, jota vahinko eri tavoin aiheuttaa. Pääsääntöisesti edellytetään, että haitta on lääketieteellisin keinoin todettavissa. Korvattavaa haittaa ovat esimerkiksi vahingosta johtuvat epämiellyttävät aistimukset ja muut oireet, samoin kuin vahingosta aiheutunut fyysisistä syistä johtuva toiminnanvajavuus. Pysyvänä haittana korvataan sellaiset henkilövahingon seuraukset, joiden voidaan korvauksen määräämishetken tietämyksen perusteella arvioida vaikuttavan vahinkoa kärsineen elämänlaatuun heikentävästi hänen loppuelämänsä ajan. Arvio haitan pysyvyydestä tehdään pääsääntöisesti lääketieteellisin perustein. Korvaus pysyvästä haitasta suoritetaan siitä ajankohdasta alkaen, jolloin vahinkoa kärsineen terveydentila vahingon jälkeen on vakiintunut. Pysyvän haitan korvauksen arvioinnissa käytetään vakiintuneesti tapaturmavakuutuslainsäädäntöön perustuvaa haittaluokitusta sekä liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita, joihin myös lääkevahinkovakuutuksen ehdoissa viitataan.

A:n lääkevahingon ilmetessä on ollut voimassa valtioneuvoston haittaluokka-asetus 768/2015. Asetuksen haittaluokkataulukon kohdan 10.1 (Palautumaton hengitystoiminnan vajaus) mukaan keuhkosairauksien aiheuttamaa haittaa arvioitaessa voidaan lähtökohtana pitää hengenahdistuksen esiintymistä erilaisissa toiminnoissa. Toiminnanvajausta on arvioitava vertaamalla toimintakykyä samanikäiseen terveeseen henkilöön. Haittaluokitusta käytettäessä on huomattava, että keuhkosairauden tulee olla tutkimuksilla varmistettu ja riittävästi hoidossa seurattu.

Kyseessä on lievä toiminnanvajaus ja haittaluokka 0 - 5, kun hengenahdistusta esiintyy vain kaikkein raskaimmissa ponnisteluissa, ei kuitenkaan esimerkiksi ylämäkeä kävellessä tai portaita noustessa. Kyseessä on keskivaikea toiminnanvajaus ja haittaluokka 6 - 10, kun hengenahdistusta esiintyy keskiraskaissa ponnistuksissa, kuten kiirehtiessä, pitempään ponnistellessa ja portaita noustessa, mutta ei tasamaata normaalia vauhtia kävellessä eikä tavallisissa kotiaskareissa. Kyseessä on vaikea toiminnanvajaus ja haittaluokka 11 - 14, kun hengenahdistusta esiintyy jo kevyessä rasituksessa, kuten tasamaata normaalia vauhtia kävellessä, kerrosvälin portaita noustessa ja tavallisissa kotiaskareissa. Normaalia hitaampi kävely on tasamaalla mahdollinen.

Vakuutuslautakunta arvioi käytettävissään olevan selvityksen perusteella, että A:lle jäänyt pysyvä haitta ei ole aiheutunut lääkevahingosta, vaan diagnoosiviiveestä johtuneesta sairauden pahentumisesta, joka korvataan potilasvahinkona. Vakuutuslautakunta ei suosita korvausta pysyvästä haitasta. 

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen. 

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

puheenjohtaja Norio
sihteeri Laine

Jäsenet:
Jokelainen
Järvinen
Mervaala 
Soinila