Tapahtumatiedot
A (s. 1970) oli 13.1.2015 tekemässä kalustemittauksia vakuutettu B:n kotona, kun B:n koira puri yllättäen A:ta käteen. A oli vahingon seurauksena työkyvytön ensin 31.3.2015 saakka ja tämän jälkeen käteen tehdyn leikkauksen vuoksi 17.9. - 31.10.2015. A toimii yksityisenä elinkeinonharjoittajana T:mi X:n nimellä. Yritys toimittaa ja asentaa keittiö- ja kiintokalusteita. Toiminimen tulo jaetaan verotuksessa A:n ja hänen puolisonsa kesken.
Korvausta A:n henkilövahingosta haettiin B:n ottamasta koiran vastuuvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö korvasi ensimmäisen työkyvyttömyysjakson ansionmenetyksen vahinkoa edeltäneen vuoden keskimääräisen myyntikatteen (8.779,97 euroa) mukaisesti. Jälkimmäiseltä työkyvyttömyysjaksolta vakuutusyhtiö maksoi A:n kanssa käydyn kirjelmöinnin ja yhtiön sisäisen muutoksenhaun jälkeen korvauksen, jonka määrä perustui A:n vahinkoa edeltäneen vuoden ansiotulojen määrään. Korvauksista vähennettiin samalta ajalta yrittäjän tapaturmavakuutuksesta saatu korvaus. Ajalta 17.9. - 31.10.2015 vastuuvakuutuksesta maksetun korvauksen euromäärä oli 3.274,65 euroa.
Asiakkaan valitus
A ilmoittaa tyytymättömyytensä työkyvyttömyysajalta 17.9. - 31.10.2015 maksettuun ansionmenetyskorvaukseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta.
A katsoo, että ansionmenetyskorvauksen tulee perustua myyntikatteeseen. A:n toiminimen keskimääräinen myyntikate vuodelta 2015 on ollut sairausloman alkamiseen mennessä 10.212,10 euroa kuukaudessa (15.9.2015 mennessä kertynyt myyntikate 86.802,88 euroa jaettuna kuluneella 8,5 kuukaudella). A on saanut työkyvyttömyysajalta 17.9. - 31.10.2015 korvausta yrittäjän tapaturmavakuutuksesta 2.863,80 euroa ja Kansaneläkelaitokselta 203,32 euroa. Lisäksi A on saanut lokakuulta 2015 myyntikatetta 1.000 euroa. A katsoo, että menetetty myyntikate työkyvyttömyysajalta on 15.318,15 euroa ja ansionmenetys muualta saatujen korvausten ja lokakuulta 2015 kertyneen myyntikatteen vähentämisen jälkeen 11.251,03 euroa.
T:mi X:n tuloksen tekeminen on olennaisesti kiinni A:n työpanoksesta. Toiminimen tulokseen ja siten A:n ansiotasoon ei ole voinut vaikuttaa mikään muu kuin A:n töissä olo tai sieltä poissaolo. A:n puoliso ei kuljeta yrityksen puolesta keittiökalusteita, saati asenna niitä. Yritystoiminta on ollut kokonaan keskeytyksissä A:n sairausloman aikana. A:n puoliso ei ole voinut vaikuttaa toiminnan jatkumiseen. Ylipäätään A katsoo, että verotustiedoilla ei ole merkitystä arvioitaessa vakuutuksesta korvattavaa ansionmenetystä. Vakuutusyhtiö on todennut, että vastuuvakuutus ei kata yritykselle mahdollisesti aiheutunutta taloudellista vahinkoa. Tältä osin A huomauttaa, että kyseessä on toiminimimuotoinen elinkeinotoiminta, jolloin erillistä yrityksen taloudellista vahinkoa ei ole, vaan toiminimen tulon menetys on sama kuin yrittäjän ansionmenetys. A katsoo, että hänen saattamisensa taloudellisesti samaan asemaan kuin missä hän olisi ollut ilman vahinkoa edellyttää, että hänelle korvataan ansionmenetys vuoden 2015 keskimääräisen myyntikatteen perusteella.
Vakuutusyhtiön vastineen johdosta toimittamassaan lisäkirjelmässä A toteaa, että myyntikate ei luonnollisestikaan osoita suoraan A:n (tai A:n ja hänen puolisonsa yhteen laskettuja) ansioita. Myyntikatteesta on vähennettävä kiinteät kulut. Elinkeinotulon jakautuessa A:n vuotuinen tulon määrä on A:n määrittelemän myyntikatteen mukaisesti luonnollisesti käytännössä sama kuin mitä vakuutusyhtiö esittää vahinkovuotta edeltäväksi tulon määräksi, sillä toiminta on ollut tasaista. Nyt määrätty korvaus ei palauta yrityksen tulosta siihen tilanteeseen, jossa se olisi ollut, mikäli A ei olisi joutunut olemaan vahingon johdosta sairauslomalla.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toteaa vastineessaan, että se on antanut ansionmenetyksen korvaamisesta ajalta 17.9. - 31.10.2015 useita päätöksiä. Aiemmissa päätöksissä korvauksen perusteeksi on katsottu T:mi X:n kirjanpitotietojen mukainen myyntikate. Korvausta ei tuolloin saatujen tietojen perusteella ja käytetyllä laskutavalla jäänyt maksettavaksi kyseiseltä ajanjaksolta.
A on toimittanut yhtiöön 27.9.2019 päivätyn oikaisuvaatimuksen, jonka perusteella asia on otettu vielä kertaalleen käsittelyyn. Oikaisuvaatimuksen yhteydessä yhtiölle on pyynnöstä toimitettu A:n verotustiedot vuosilta 2010 - 2015. A ei aiemmassa käsittelyssä ollut useista pyynnöistä huolimatta toimittanut verotustietoja. Oikaisuvaatimuksen yhteydessä yhtiölle myös kerrottiin sitä erikseen kysyttäessä, että T:mi X:n elinkeinotoiminnan tulos on jaettu ja jaetaan yrittäjäpuolisoiden kesken. Yhtiö oli aiemmin ollut siinä käsityksessä, että T:mi X:n tulos on jaettu vain A:lle.
Vastuuvakuutuksesta maksetaan vahinkoa kärsineelle aiheutunut tosiasiallinen ansionmenetys vahingonkorvauslain 5 luvun mukaisesti. Yrittäjän kohdalla arvio ansionmenetyskorvauksen määrästä perustuu tapauskohtaisesti useimmiten yrityksen kirjanpitotietoihin ja/tai henkilökohtaisesta verotuksesta saatuihin tietoihin ennen vahinkoa vallinneesta tulotasosta. A:n 10.212.10 euron kuukausittaiseen myyntikatteeseen perustuva vaatimus merkitsisi 122.545,20 euron vuosiansiota. Vahinkovuotta edeltäneenä vuonna A on ansainnut yrityksestään elinkeinotoiminnan ansio- ja pääomatuloa 43.626,09 euroa. Verotustietojen mukaan ansiotaso on pysynyt suhteellisen tasaisena, eikä A ole missään vaiheessa vuosina 2010 - 2015 saanut yrityksestään veronalaista ansio- ja pääomatuloa, joka olisi määrältään millään tavoin verrattavissa T:mi X:n myyntikatteen määrään. Kun huomioidaan, että T:mi X:n tulosta ei ole jaettu yksin A:lle, on selvää, että A:lle maksettavaa ansionmenetyskorvausta ei voida määrittää yrityksen myyntikatteen perusteella. Korvaus tulee arvioida ja maksaa A:n henkilökohtaisesta verotuksesta saatujen tietojen perusteella. Vakuutusyhtiö pitää korvauspäätöstään vakuutusehtojen mukaisena.
Vakuutetun kuuleminen
Vakuutuslautakunta on varannut vakuutettuna olevalle B:lle tilaisuuden esittää asiassa kannanottonsa. B on ilmoittanut lautakunnalle, ettei hänellä ole asiaan lisättävää.
Selvitykset
Vakuutuslautakunnalla on käytössään seuraavat selvitykset:
- A:n valitus Vakuutuslautakunnalle 13.5.2020 ja lisäkirjelmä 9.7.2020
- vakuutusyhtiön vastine 30.6.2020
- B:n ilmoitus Vakuutuslautakunnalle kuulemisen johdosta 13.8.2020
- vastuuvahinkoilmoitus 19.1.2015
- vakuutusyhtiön korvauspäätökset 16.6.2015, 7.12.2015, 7.3.2016, 28.12.2016 ja 9.4.2020
- A:n sähköpostit vakuutusyhtiölle 10.12.2015, 22.12.2015, 7.3.2016, 19.7.2016 ja 30.12.2016 sekä A:n asiamiehen kirje vakuutusyhtiölle 27.9.2019 ja sähköpostit 30.3.2020 ja 2.4.2020
- vakuutusyhtiön sähköposti A:lle 30.12.2016 ja sähköpostit A:n asiamiehelle 1.11.2019 ja 1.4.2020
- vakuutusyhtiön sisäisen muutoksenhakuelimen päätös 12.6.2017
- Kansaneläkelaitoksen päätös sairauspäivärahan takaisinperinnästä 2.3.2016
- selvitys T:mi X:n myyntikatteesta ajalta 1/2013 - 12/2015
- T:mi X:n tuloslaskelma tilikaudelta 1.1. - 31.12.2015
- selvitys T:mi X:n verotettavasta tuloksesta vuosilta 2010 - 2015
- A:n elinkeinotoiminnan veroilmoitukset tilikausilta 1.1. - 31.12.2010 ja 1.1. - 31.12.2015
- A:n verotuspäätökset vuosilta 2010 - 2015
- vakuutuskirja
- vakuutusehdot.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys A:lle työkyvyttömyysajalta 1.9. - 31.10.2015 maksettavan ansionmenetyskorvauksen määrästä.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan Henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.
Lain 5 luvun 2 a §:n (16.6.2004/509) mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.
Koiran vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 10.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun koiran välittömästi toiselle aiheuttama henkilö- tai esinevahinko. Korvaus voidaan suorittaa, vaikkei vakuutettu voimassa olevan oikeuden mukaan olisi vahingosta korvausvastuussa.
Asian arviointi
1. Yrittäjän ansionmenetyskorvauksen arvioinnin perusteista
Henkilövahingosta maksettavalla vahingonkorvauksella pyritään saattamaan vahingonkärsinyt siihen taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman vahinkoa. Tätä kutsutaan täyden korvauksen periaatteeksi. Kyse on vertailusta todellisen tapahtumainkulun (missä taloudellisessa asemassa vahingonkärsinyt on vahingon tapahduttua) ja hypoteettisen tapahtumainkulun (mikä vahingonkärsineen taloudellinen asema olisi, jos vahinkoa ei olisi sattunut) välillä. Kysymys on aina esitetyn selvityksen perusteella suoritettavasta tapauskohtaisesta arviosta, koska ei voida varmasti tietää, millainen tilanne olisi ilman vahinkoa ollut.
Vahingonkorvauslain mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi saanut, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Yleensä arvioinnin lähtökohtana on se ansiotulo, jota vahinkoa kärsinyt on välittömästi ennen vahinkotapahtumaa saanut. Tästä arvioidusta menetyksestä vähennetään ne tulot, jotka vahingonkärsinyt saa vahingosta huolimatta. Näitä tuloja ovat varsinaisten tulojen lisäksi esimerkiksi työkyvyttömyysajalta saadut lakisääteiset toimeentuloetuudet. Näyttötaakka ansionmenetyksen syntymisestä ja sen määrästä on korvausta vaativalla.
Palkansaajan lyhytaikainen ansionmenetys pystytään tavallisesti arvioimaan luotettavasti työnantajan laatiman laskelman perusteella. Yrittäjän ansionmenetyksen arviointi on monimutkaisempaa. Arviointitapa riippuu muun muassa yritysmuodosta, yrityksen toiminnan laajuudesta ja laadusta sekä vahinkoa kärsineen osuudesta yrityksen toimintaan. Ansionmenetyksen määrää arvioitaessa otetaan huomioon yrittäjän toiminnan laatu ja laajuus, hänen henkilökohtainen työpanoksensa yrityksessä, mahdollisille sijaisille maksetut korvaukset sekä mahdollinen yrityksen liikevaihdon tai myyntikatteen (liikevaihto vähennettynä muuttuvilla kuluilla) aleneminen. Lisäksi arviossa voidaan ottaa huomioon muun muassa yrittäjän verotustiedot ja hänen yrityksestä itselleen maksamansa palkka.
Toiminimi ei ole oikeushenkilö, vaan luonnollisen henkilön harjoittamaa liike- tai ammattitoimintaa. Toiminimiyrittäjän puoliso voi työskennellä yrityksessä, jolloin hänelle voidaan jakaa osa toiminimen verotettavasta tulosta. Tällöin pääomatulo jaetaan samassa suhteessa kuin puolisot omistavat elinkeinotoiminnan nettovarallisuutta ja ansiotulo-osuus sen mukaan, mikä on kummankin puolison työpanos yrityksessä. Liikkeen- tai ammatinharjoittaja ei voi maksaa yrityksestä palkkaa itselleen tai puolisolleen. Yritystulo katsotaan pääomatuloksi siihen määrään saakka, joka vastaa elinkeinotoimintaan verovuotta edeltäneen verovuoden päättyessä kuuluneelle nettovarallisuudelle laskettua 20 %:n vuotuista tuottoa.
2. Ansionmenetyskorvauksen arvioimistapa A:n tapauksessa
Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitetun selvityksen mukaan A toimii yksityisenä elinkeinonharjoittajana T:mi X -nimellä. Tilikautta 1.1. - 31.12.2015 koskevan elinkeinotoiminnan veroilmoituksen mukaan A:n osuus elinkeinotoiminnan nettovarallisuudesta on 100 %. A:n työpanoksen osuus on 70 % ja hänen puolisonsa osuus 30 %. Vakuutuslautakunta toteaa, että T:mi X:n tilikauden tuloksen pääomatulo-osuus kuuluu kokonaan A:lle tämän omistaessa elinkeinotoiminnan nettovarallisuudesta 100 %, kun taas ansiotulo-osuus jaetaan A:n ja hänen puolisonsa kesken työpanosten mukaisessa suhteessa. Vastuuvakuutuksesta ei korvata kolmannelle, esimerkiksi vahingonkärsineen puolisolle, aiheutunutta ansionmenetystä. Tällä perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, ettei T:mi X:n myyntikatteen, liikevaihdon tai tuloksen A:n työkyvyttömyydestä seurannutta alenemista voi sellaisenaan ottaa A:lle maksettavan ansionmenetyskorvauksen perusteeksi.
Vakuutuslautakunta katsoo kuitenkin, ettei yksityisen elinkeinonharjoittajan lyhytaikaista ansionmenetystä ole lähtökohtaisesti perusteltua arvioida pelkästään elinkeinonharjoittajan henkilöverotustietojen nojalla siinäkään tapauksessa, että osa toiminimen tuloksesta jaetaan verotuksessa elinkeinonharjoittajan puolisolle tämän yrityksessä työskentelyn perusteella. Elinkeinotoiminnan ns. kiinteät kulut tulevat maksettaviksi myös työkyvyttömyysaikana, vaikka tuloa ei kerry. Vakuutuslautakunta katsoo, että luotettavimpaan arvioon ansionmenetyksen määrästä päästään tällaisessa tapauksessa arvioimalla myyntikatteen menetys työkyvyttömyysajalta ja kohdistamalla tästä vahingonkärsineelle se osuus, joka vastaa hänelle elinkeinotoiminnan tuloksesta jaettavaa osuutta.
T:mi X:n tulos vuonna 2015 (tilikausi 1.1. - 31.12.2015) on ollut 63.360,66 euroa. A:n elinkeinotoiminnan ansiotulo on samana vuonna ollut 40.346,73 euroa ja elinkeinotoiminnan pääomatulo 5.722,47 euroa (elinkeinotoiminnan tulot yhteensä 46.069,20 euroa). A:n osuus kyseisen vuoden liiketoiminnan tuloksesta on siten ollut noin 73 % (46.069,20 euroa / 63.360,66 euroa x 100 %). Vakuutuslautakunta katsoo, että A:lle määrättävän ansionmenetyskorvauksen perusteeksi on otettava 73 % työkyvyttömyysajan arvioidusta myyntikatteen menetyksestä.
3. Ansionmenetyskorvauksen määrän laskeminen
A on esittänyt, että menetetty myyntikate työkyvyttömyysajalta tulee arvioida sen mukaan, mikä on ollut vuoden 2015 keskimääräinen toteutunut myyntikate ennen 17.9.2015 alkanutta työkyvyttömyysjaksoa. Tämä toteutunut myyntikate on ollut 10.212,10 euroa. Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitetun selvityksen (esimerkiksi A:n sähköpostiviesti vakuutusyhtiölle 30.12.2016) mukaan A on tietoisena tulossa olleesta leikkauksesta järjestellyt töitään siten, että keskeneräiset työt on saatettu loppuun ja laskutettu ennen tulossa ollutta sairauslomaa. Tästä syystä syyskuulle 2015 kirjattu myyntikate on ollut tavallista suurempi. Kyseinen summa kattaa sekä elokuussa 2015 että syyskuussa 2015 tehtyjen töiden laskutuksia. Vakuutuslautakunta arvioi edellä selostetun perusteella, että T:mi X:n myyntikatteen kertymä ennen työkyvyttömyysjakson 17.9. - 31.10.2015 alkamista ollut tehtyjen työjärjestelyjen vuoksi tavanomaista suurempi. Näin ollen arvio työkyvyttömyysajan myyntikatteen menetyksestä ei voi perustua vuonna 2015 ennen työkyvyttömyysjakson alkua kertyneeseen myyntikatteeseen.
A:n Vakuutuslautakunnalle 9.7.2020 toimittaman lisäkirjelmän mukaan yrityksen toiminta on ollut tasaista. Vakuutuslautakunta katsoo, että arvio voidaan perustaa vuoden 2014 keskimääräiseen myyntikatteeseen 8.779,97 euroa, jonka mukaan vakuutusyhtiö on korvannut A:n ansionmenetyksen ajalta 13.1. - 31.3.2015. Tämän mukaan arvioitu myyntikate ajalta 17.9. - 31.10.2020 on 13.755,29 euroa (syyskuulta 2015 17/30 x 8779,97 euroa eli 4.975,32 euroa ja lokakuulta 2015 8.779,97 euroa) ja A:n osuus eli 73 % tästä 10,041,36 euroa. Korvauksesta tulee vähentää samalta ajalta saadut muut tulot eli yrittäjän tapaturmavakuutuksesta maksettu 2.863,80 euroa sekä A:n ilmoittama lokakuulta 2015 kertynyt myyntikate 1.000 euroa. Tällä tavoin laskettuna A:n ansionmenetys työkyvyttömyysajalta 17.9. - 31.10.2015 on ollut 6.177,56 euroa. Kun vakuutusyhtiö on jo korvannut A:lle samalta ajalta 3.274,65 euroa, Vakuutuslautakunta suosittaa yhtiötä maksamaan A:lle lisäkorvauksena näiden summien erotuksen eli 2.902,91 euroa.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle lisäkorvausta ansionmenetyksestä 2.902,91 euroa.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Laine
Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Korpiola
Rusanen
Sarpakunnas