Tapahtumatiedot
Asunto-osakeyhtiön (jäljempänä asiakas) rakennuksen liiketilassa oli sattunut 5.11.2019 WC-istuimen vuotovahinko. Vakuutusyhtiön kiinteistövakuutuksen perusteella 13.12.2019 antaman korvauspäätöksen mukaan vahinko on vakuutuksesta korvattava. Päätöksen mukaan korvauksesta vähennetään muun ohessa vakuutuskirjaan merkitty 5.000 euron omavastuu.
Asiakas oli hakenut oikeusturvavakuutuksen perusteella oikeusturvaetua yhtiövastikkeiden velkomusta koskevaan riita-asiaan. Vakuutusyhtiö myönsi korvauspäätöksellään 19.3.2020 riita-asiaan oikeusturvaedun. Päätöksen mukaan korvattavien kustannusten määrästä vähennetään vakuutuksen omavastuuosuus, joka on 15 % korvattavista kustannuksista, kuitenkin vähintään 5.000 euroa.
Asiakas asiamiehenään vakuutusmeklari pyysi vakuutusyhtiötä oikaisemaan korvauspäätöksiään korvauksista vähennettävän omavastuun osalta. Molempiin vakuutuksiin sovellettava omavastuu on ollut aiemmin 800 euroa, mutta sitä on 1.8.2019 alkaneella vakuutuskaudella korotettu 5.000 euroon. Oikaisupyynnössä viitattiin vakuutusehtojen kohtaan 15.2.2, joka koskee kuluttajien ja kuluttajiin rinnastettavien vakuutuksenottajien vakuutusten ehtojen muuttamista. Ehtokohdan mukaiset edellytykset vakuutusehtojen muuttamiselle eivät asiakkaan mielestä ole täyttyneet. Lisäksi 1.8.2019 alkanutta vakuutuskautta koskevassa laskussa ei ole ollut lain ja vakuutusehtojen edellyttämää mainintaa siitä, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Koska ehtomuutoksia ei ole toteutettu vakuutusehtojen ja lain mukaisesti, vahinkotapauksiin tulisi soveltaa aiemmin voimassa ollutta 800 euron omavastuuta.
Uusissa korvauspäätöksissään 22.4.2020 (kiinteistövakuutus) ja 23.4.2020 (oikeusturvavakuutus) vakuutusyhtiö totesi riidattomaksi, että vakuutusehtojen muuttamista koskevassa ilmoituksessa ei ole ollut mainintaa vakuutuksenottajan oikeudesta irtisanoa vakuutus. Tästä ei kuitenkaan vakuutusyhtiön mukaan seuraa, että riidanalainen muutos olisi mitätön. Viitaten vakuutussopimuslain 3 §:ään vakuutusyhtiö katsoi, että vakuutussopimuslaki ei tässä tapauksessa ole pakottavaa oikeutta. Yhtiö viittasi vakuutussopimuslain esitöihin (hallituksen esitys 114/1993), jonka mukaan pakottavuussääntelyn tarkoituksena on tarjota suojaa sellaisille elinkeinonharjoittajille, joiden voidaan katsoa olevan tiedoiltaan, taidoiltaan ja taloudellisilta edellytyksiltään sopimussuhteen selvästi heikompi osapuoli. Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että harkintaan vaikuttaa nimenomaisesti vakuutuksenottajan asiantuntemus. Jos esimerkiksi pienyrityksen toimiala liittyy läheisesti vakuutusalaan ja yrityksellä on alan erityisasiantuntemusta, yritystä voidaan pitää vakuutuksenantajan kanssa siinä määrin tasavertaisena, ettei yritykseen tule soveltaa säännöksen mukaista pakottavuussuojaa.
Tässä tapauksessa vakuutuksenottajaa on edustanut vakuutusmeklari, joka on vakuutusalan ammattilainen, ja jolla vakuutusalan tietämyksen lisäksi on myös tiedonantovelvollisuus asiakkaaseensa nähden. Tällöin vakuutuksenottajaa voidaan pitää asiantuntemukseltaan siinä määrin tasaveroisena vakuutusyhtiön sopimuskumppanina, ettei pakottavuussuojalle ole tarvetta. Vakuutussopimuslaki ei tämän vuoksi ole tässä tapauksessa pakottavaa oikeutta vakuutuksenottajan hyväksi. Vakuutusehtojen mukaan irtisanomisoikeuden mainitsematta jättämisestä ei seuraa, että muutos ei tulisi voimaan. Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvauspäätöksiään.
Asiakkaan valitus
Asiakas pyytää vakuutusmeklari asiamiehenään Vakuutuslautakunnan lausuntoa katsoen, että vakuutussopimuslaki on tässä tapauksessa pakottavaa oikeutta. Lausuntopyynnössä viitataan vakuutussopimuslain muuttamista koskevan hallituksen esityksen 63/2009 yleisperusteluihin, joiden mukaan sääntelyä ehdotetaan tarkistettavaksi siten, että kaikki ne luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, jotka ovat vakuutuksenantajan sopijapuolina rinnastettavissa kuluttajaan, saisivat lain pakottavuuden tuoman suojan. Pakottavuussuojan piiriin tulisivat esimerkiksi useimmat asunto-osakeyhtiöt ja aatteelliset yhdistykset.
Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on lain pakottavuutta koskevan 3 §:n kohdalla todettu, että ”Voimassa olevan 2 momentin mukaan säännökset ovat pakottavia vakuutuksenottajan hyväksi, jos vakuutuksenottaja on kuluttaja taikka sellainen elinkeinonharjoittaja, joka on olosuhteidensa puolesta rinnastettavissa kuluttajaan solmiessaan sopimuksen vakuutuksenantajan kanssa. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännökset olisivat pakottavia myös silloin, kun vakuutuksenottajana on muu sellainen luonnollinen henkilö taikka oikeushenkilö, joka on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan.” Hallituksen esityksen mukaan: ”Pakottavuuden piiriin tulisivat esimerkiksi asunto-osakeyhtiöt ja useat aatteelliset yhdistykset. Kuten nykyisin, säännökset olisivat useimmiten pakottavia myös ammatinharjoittajina toimivien luonnollisten henkilöiden hyväksi. Poikkeuksen muodostaisivat lähinnä vakuutusalan ammattilaiset, kuten vakuutusedustajat.”
Valituksen mukaan nyt kyseessä olevaa asunto-osakeyhtiötä on pidettävä hallituksen esityksessä mainitun kaltaisena asunto-osakeyhtiönä, jota kohtaan vakuutussopimuslaki on pakottavaa. Tämän perusteella vakuutussopimuslain säännöksistä ei voida vakuutussopimuksessa asiakkaan osalta poiketa. Vakuutusyhtiö on vedonnut kantansa tueksi vain vakuutussopimuslakia koskevaan vanhaan hallituksen esitykseen (HE 114/1993). Kaikesta huolimatta on selvää, että asiakkaalla ei asunto-osakeyhtiönä voi olla vakuutusalan osaamista.
Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että vakuutuksenottaja käyttää vakuutusmeklaria, minkä johdosta vakuutussopimuslaki ei olisi pakottavaa oikeutta vakuutuksenottajaan nähden. Tältä osin valituksessa todetaan, että vakuutussopimuslain 3 §:ssä puhutaan vakuutuksenottajasta, eikä mainita mitään vakuutusmeklarin käyttämisestä. Vakuutusmeklarin käyttäminen ei millään tavalla heikennä vakuutuksenottajan asemaa, kun puhutaan säännösten pakottavuudesta.
Hallituksen esityksessä HE 63/2009 mainitaan poikkeuksena säännösten pakottavuudesta ammatinharjoittajina toimivien luonnollisten henkilöiden kohdalla vakuutusalan ammattilaiset, kuten vakuutusedustajat. Tällöin kyseessä on tilanne, jossa vakuutuksenottajalla itsellään on vakuutusalan osaamista. Hallituksen esityksen perusteluita ei asiakkaan mielestä voida laajentaa koskemaan muita kuin siinä nimenomaisesti mainittuja tilanteita.
Vakuutusehtojen mukaan kuluttajaan rinnastettavalle vakuutuksenottajalle lähetettävässä ilmoituksessa tulee mainita, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Näin vakuutusyhtiö ei ole kuitenkaan tehnyt. Vakuutusyhtiö ei ole myöskään tuonut esille, millä vakuutusehdoissa mainitulla edellytyksellä sillä on ollut oikeus merkittävästi korottaa kuluttajaan rinnastettavan vakuutuksenottajan omavastuuta. Vakuutuslautakunnan lausuntoa pyydetään siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeutta korottaa omavastuuta, ja onko se voinut soveltaa 5.000 euron omavastuuta lausuntopyynnön kohteena oleviin vahinkoihin.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset. Yhtiö toteaa, että lausuntopyynnön Vakuutuslautakunnalle laatinut vakuutusmeklariyritys toimii nyt kyseessä olevan asunto-osakeyhtiön vakuutusmeklarina. Vakuutusyhtiölle toimitetun meklarivaltakirjan mukaan meklariyrityksen valtuutus sisältää vakuutusasioiden jatkuvan hoidon, vakuutusten kilpailutuksen, vakuutussopimusten solmimisen, muuttamisen ja irtisanomisen, vakuutusmaksujen välittämisen sekä avustamisen vahinkoasioissa ja korvausten valvonnan. Valtakirjan perusteella vakuutusyhtiö lähettää kaikki vakuutusasiakirjat vakuutusmeklarille.
Vakuutusyhtiö on muuttanut kiinteistövakuutusehtoja sekä vakuutusmaksuja 1.8.2019 lukien. Samassa yhteydessä omavastuu on nostettu 5.000 euroon. Vakuutuksenottajan vakuutuskausi vaihtui 1.8.2019, minkä vuoksi vakuutusyhtiö lähetti 19.6.2019 meklariyritykselle tiedotteen em. muutoksista.
Hallituksen esityksen (63/2009) mukaan asunto-osakeyhtiöitä pidetään lähtökohtaisesti kuluttajaan rinnastettavina vakuutuksenottajina. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan tästä ei kuitenkaan seuraa, että esimerkiksi asunto-osakeyhtiöt olisivat aina kuluttajaan rinnastettavia oikeushenkilöitä. Vakuutussopimuslaissa tai sen esitöissä ei ole määritelty tarkasti, milloin oikeushenkilöä voidaan pitää sopijapuolena kuluttajaan rinnastettavana. Päinvastoin rajanveto on selvästikin haluttu tehdä tapauskohtaiseksi, mihin viittaa lakitekstin ilmaisu ”…muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on rinnastettavissa kuluttajaan.”
Hallituksen esityksestä käy ilmi, että pakottavuussääntelyn tarkoituksena on pitkälti suojata vakuutuksenottajia, joilla ei ole vakuutusten asiantuntemusta. Vakuutusyhtiön mukaan tämä ilmenee siitä, että hallituksen esityksen mukaan pienyritystä ei voida pitää kuluttajan rinnastettavana, jos pienyrityksen toimiala liittyy läheisesti vakuutusalaan ja yrityksellä on alan erityisasiantuntemusta. Tällöin yritystä voidaan pitää vakuutuksenantajan kanssa siinä määrin tasavertaisena, ettei pakottavuussuoja ole tarpeen. Tähän perustuen oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että esimerkiksi vakuutusmeklaria ei voida koskaan pitää kuluttajaan rinnastettavana elinkeinonharjoittajana.
Kuten asiakas lausuntopyynnössään toteaa, vakuutussopimuslaissa ja sen esitöissä ei ole otettu suoraan kantaa siihen, onko vakuutusmeklarin käyttämisellä vaikutusta vakuutussopimuslain pakottavuuteen. Tämä ei vakuutusyhtiön mielestä kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö meklarin käyttämisellä voisi olla vaikutusta lain pakottavuuteen. Lain ja sen esitöiden valossa on perusteltua katsoa, että vakuutuksenottaja, jolla on apunaan vakuutusmeklari, ei aina tarvitse lain pakottavuussuojaa, koska meklarin käyttäminen poistaa sopimussuhteen ”tietotaidollisen” epätasapainon.
Tässä tapauksessa asiakas on valtuuttanut vakuutusmeklarin edustamaan itseään kaikissa vakuutukseen liittyvissä asioissa ja kaikki vakuutusta koskeva informaatio on toimitettu meklarille, jolla puolestaan on ollut sekä sopimukseen että lakiin perustuva tiedonantovelvollisuus vakuutuksenottajaan nähden. Tällöin vakuutuksenottajalla on ollut käytössään koko vakuutusmeklarin vakuutusalaa koskeva asiantuntemus. Vakuutusyhtiön mielestä tällaista olosuhdetta on enemmän kuin perusteltua pitää vakuutussopimuslain 3 §:n tarkoittamana muuna olosuhteena, jonka johdosta vakuutuksenottaja ei ole kuluttajaan rinnastettava oikeushenkilö. Näin ollen vakuutussopimuslaki ei ole pakottavaa oikeutta vakuutuksenottajaan nähden ja vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus soveltaa korkeampaa omavastuuta vahinkoihin.
Vakuutusyhtiö vetoaa myös siihen, että jos asiakkaan käyttämä vakuutusmeklariyritys on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa asianmukaisesti, on se informoidessaan asiakasta muutoksista kertonut myös vakuutuksenottajan oikeudesta irtisanoa vakuutus. Koska asiakas ei ole irtisanonut vakuutusta, se on selvästikin hyväksynyt muutokset omavastuun korotus mukaan lukien.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus muuttaa kiinteistövakuutuksen rakennuksia ja oikeusturvavakuutusta koskevia omavastuita 800 eurosta 5.000 euroon vakuutuskauden vaihtuessa 1.8.2019 siten, että uudet omavastuut ovat tulleet voimaan vakuutuskauden vaihtuessa. Lähemmin tarkasteltuna kyse on siitä, mikä merkitys asiassa on annettava sille, että vakuutusyhtiön muutosilmoituksessa ei ole mainintaa vakuutuksenottajan oikeudesta irtisanoa vakuutus. Tähän liittyen kysymys on siitä, onko kyseessä olevaa asunto-osakeyhtiötä pidettävä vakuutussopimuslain 3 §:ssä tarkoitettuna kuluttajaan rinnastettavana oikeushenkilönä, jota kohtaan vakuutussopimuslain säännöksistä poikkeavat sopimusehdot ovat mitättömiä.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 3 §:n (426/2010, Säännösten pakottavuus) 2 momentin mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske ryhmävakuutusta.
Vakuutussopimuslain 19 §:n (426/2010, Jatkuvan vahinkovakuutuksen sopimusehtojen muuttaminen vakuutuskauden vaihtuessa) mukaan jatkuvan vahinkovakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. Vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus tehdä vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.
Vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutusmaksua koskevan laskun yhteydessä vakuutuksenottajalle ilmoitus siitä, miten vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa on mainittava, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus. Muutos tulee voimaan sen vakuutuskauden alusta lukien, joka ensiksi seuraa kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle tämän momentin mukaisen ilmoituksen sopimusehtojen muuttumisesta.
Kiinteistövakuutusehtojen (voimassa 1.1.2018 alkaen, sisältää myös oikeusturvavakuutuksen ehdot) kohdan 15.2.1 (Sopimusehtojen muuttaminen vakuutuskauden vaihtuessa, Yritysten ja yhteisöjen vakuutukset) mukaan tätä ehtokohtaa noudatetaan vakuutuksessa, joka on alkanut 1.1.2014 tai sen jälkeen.
Vakuutusyhtiöllä on oikeus vakuutuskauden vaihtuessa muuttaa vakuutusehtoja, maksuja ja muita sopimusehtoja.
Muutoksia noudatetaan seuraavan vakuutuskauden alusta lukien. Vakuutusyhtiön on ilmoitettava muutoksista viimeistään yhtä kuukautta ennen uuden vakuutuskauden alkua. Vakuutus jatkuu muutettuna, ellei vakuutuksenottaja irtisano vakuutusta kirjallisesti ennen uuden vakuutuskauden alkua
Ehtokohdan 15.2.2 (2 Kuluttajien ja kuluttajiin rinnastettavien vakuutuksenottajien vakuutukset) alakohdan A. (Ilmoitusmenettely) mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus vakuutuskauden vaihtuessa muuttaa vakuutusehtoja, vakuutusmaksua sekä muita sopimusehtoja, kun perusteena on
– uusi tai muuttunut lainsäädäntö tai viranomaisen määräys,
– ennalta arvaamaton olosuhteiden muutos (esim. kansainvälinen kriisi, poikkeuksellinen luonnontapahtuma, suuronnettomuus),
– vakuutukseen vaikuttavan vakuutuskirjassa mainitun indeksin muutos,
– vakuutuksen korvausmenon muutos
Edellä mainittujen lisäksi vakuutusyhtiöllä on oikeus
– määrittää eri vakuutuksenottajaryhmille erilaisia maksun määräytymisperusteita vahinkoriskien mukaan sekä
– tehdä vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.
Jos vakuutusyhtiö tekee vakuutussopimukseen edellä kuvattuja muutoksia, vakuutusyhtiö lähettää vakuutusmaksua koskevan laskun yhteydessä vakuutuksenottajalle ilmoituksen siitä, miten ja mistä ajankohdasta lukien vakuutusmaksu tai muut sopimusehdot muuttuvat. Ilmoituksessa mainitaan, että vakuutuksenottajalla on oikeus irtisanoa vakuutus.
Alakohdan B. (Vakuutuksen irtisanomista edellyttävät muutokset) mukaan jos vakuutusyhtiö muuttaa vakuutusehtoja, vakuutusmaksuja tai muita sopimusehtoja muissa kuin edellä kohdassa A luetelluissa tapauksissa tai poistaa vakuutuksesta voimakkaasti markkinoidun edun, vakuutusyhtiön on irtisanottava vakuutus päättymään vakuutuskauden lopussa. Irtisanominen suoritetaan kirjallisesti viimeistään kuukautta ennen vakuutuskauden päättymistä.
Vakuutuskautta 1.8.2018 – 31.7.2019 koskevan vakuutuskirjan mukaan omavastuu kohdassa ”Rakennukset luettelon mukaan” on 800 euroa. Kohdassa ”Kiinteistöyhtiön oikeusturvavakuutus” omavastuu on 15 % vahingon määrästä, vähintään 800 euroa.
Vakuutuskautta 1.8.2019 – 17.12.2019 koskevan vakuutuskirjan mukaan omavastuu kohdassa ”Rakennukset luettelon mukaan” on 5.000 euroa. Kohdassa ”Kiinteistöyhtiön oikeusturvavakuutus” omavastuu on 15 % vahingon määrästä, vähintään 5.000 euroa.
Asian arviointi
Vakuutusyhtiö on katsonut, että se on voinut toteuttaa riidanalaisen vakuutussopimuksen ehtojen muutoksen noudattaen vakuutusehtojen kohdan 15.2.1 mukaista menettelytapaa, toisin sanoen yksinomaan ilmoittamalla vakuutusehtojen muutoksesta viimeistään yhtä kuukautta ennen vakuutuskauden alkua. Osapuolten välillä on riidatonta, että vakuutusyhtiön vakuutuskauden 1.8.2019 alusta kiinteistövakuutukseen rakennuksia ja oikeusturvavakuutusta koskevien omavastuiden osalta tekemän muutos ei ole tullut voimaan, jos kyseessä olevaa asunto-osakeyhtiötä on pidettävä vakuutussopimuslain 3 §:ssä tarkoitetulla tavalla kuluttajaan rinnastettavana oikeushenkilönä. Kuluttajaan rinnastettavan vakuutuksenottajan osalta ehtomuutos olisi tullut toteuttaa vakuutussopimuslain 19 §:n 2 momentin ja ehtokohdan 15.2.2 mukaisesti, eli siten, että muutosilmoituksessa mainitaan myös vakuutuksenottajan oikeudesta irtisanoa vakuutus.
Vakuutussopimuslain 3 §:n 2 momentin mukaan sopimusehto, joka poikkeaa tämän lain säännöksistä vakuutuksenottajan vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista muuta luonnollista henkilöä taikka oikeushenkilöä kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa tai muun toimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan.
Vakuutussopimuslain muuttamista (laki 426/2010) koskevan hallituksen esityksen yleisperusteluissa (HE 63/2009 s. 9) on pakottavuussääntelyn osalta todettu, että sääntelyä esitetään tarkistettavaksi siten, että kaikki ne luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, jotka ovat vakuutuksenantajan sopijapuolina rinnastettavissa kuluttajaan, saisivat lain pakottavuuden tuoman suojan. Pakottavuussuojan piiriin tulisivat esimerkiksi useimmat asunto-osakeyhtiöt ja aatteelliset yhdistykset. Ehdotettu muutos selkeyttää oikeustilaa, mutta sen käytännön merkitys ei ole kovin suuri. Asunto-osakeyhtiöiden ja yhdistysten ottamissa vakuutuksissa käytetään nykyisinkin yleensä kuluttajavakuutuksille laadittuja vakuutusehtoja, joissa lain pakottavat säännökset on otettu huomioon.
Vakuutussopimuslain 3 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 63/2009 s. 15) on lausuttu, että lakia säädettäessä voimassa olleen 2 momentin säännökset ovat pakottavia vakuutuksenottajan hyväksi, jos vakuutuksenottaja on kuluttaja taikka sellainen elinkeinonharjoittaja, joka on olosuhteidensa puolesta rinnastettavissa kuluttajaan solmiessaan sopimuksen vakuutuksenantajan kanssa. Momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että säännökset olisivat pakottavia myös silloin, kun vakuutuksenottajana on muu sellainen luonnollinen henkilö taikka oikeushenkilö, joka on vakuutuksenantajan sopijapuolena rinnastettavissa kuluttajaan. Pakottavuuden piiriin tulisivat esimerkiksi asunto-osakeyhtiöt ja useat aatteelliset yhdistykset. Hallituksen esityksen mukaan kuten nykyisin, säännökset olisivat useimmiten pakottavia myös ammatinharjoittajina toimivien luonnollisten henkilöiden hyväksi. Poikkeuksen muodostaisivat lähinnä vakuutusalan ammattilaiset, kuten vakuutusedustajat. Kuolinpesä rinnastettaisiin momenttia sovellettaessa oikeushenkilöön. Myös kuolinpesien osalta pakottavuus määräytyisi siis sen mukaan, ovatko ne kuluttajiin rinnastettavia vakuutuksenantajan sopijapuolena. Valtaosaa kuolinpesistä suojeltaisiin pakottavasti; suojan ulkopuolelle jäisivät lähinnä sellaiset kuolinpesät, jotka harjoittavat laajamittaista yritystoimintaa.
Vakuutuslautakunta toteaa, että oikeushenkilöiden osalta vakuutussopimuslain 3 §:n 2 momentin mukainen lain pakottavuus riippuu lain sanamuodon mukaan siitä, onko oikeushenkilöä ottaen huomioon oikeushenkilön elinkeinotoiminnan tai muun toiminnan laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin pidettävä kuluttajaan rinnastettavana vakuutuksenantajan sopijapuolena. Lain esitöiden mukaan lainkohdan muutoksen (laki 426/2010) tarkoituksena on ollut, että 3 §:n 2 momentin mukaisen pakottavuuden piiriin tulisivat ainakin useimmat asunto-osakeyhtiöt.
Vakuutuslautakunta pitää edellä mainituin perustein perusteltuna tulkita 3 §:n 2 momentin säännöstä siten, että asunto-osakeyhtiöitä on lähtökohtaisesti pidettävä kuluttajaan rinnastettavina vakuutussopimuksen osapuolina. Poikkeuksena tästä lähtökohdasta voivat lautakunnan käsityksen mukaan olla lähinnä sellaiset asunto-osakeyhtiöt tai muut asumisyhteisöt, jotka harjoittavat laajamittaista yritystoimintaa.
Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan sen, että asunto-osakeyhtiö käyttää vakuutusten kilpailuttamisessa ja hoitamisessa apunaan vakuutusmeklaria, jota on sinänsä pidettävä vakuutusalan ammattilaisena, ei sellaisenaan voida katsoa vaikuttavan asunto-osakeyhtiön toimintaan niin, että asunto-osakeyhtiötä olisi meklarin palveluiden käyttämisen perusteella pidettävä esimerkiksi vakuutusedustajayritykseen rinnastuvana oikeushenkilönä. Lautakunta toteaa, että vakuutusmeklarin tai muun asiamiehen käyttämisen ei muutoinkaan voida katsoa muuttavan asiamiehen edustaman oikeushenkilön luonnetta toiseksi. Vakuutuslautakunta katsoo, että lain pakottavuuden arvioinnissa lähtökohdaksi on perusteltua ottaa vakuutuksenottajana olevan oikeushenkilön tosiasiallisen toiminnan sisältö ja esimerkiksi yritystoiminnan laajuus. Nyt kyseessä olevan asunto-osakeyhtiön toiminnasta ei ole esitetty lautakunnalle selvitystä. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että asunto-osakeyhtiössä olisi esimerkiksi harjoitettu tavanomaisesta taloyhtiön hallinnosta poikkeavaa elinkeinotoimintaa.
Vakuutuslautakunta katsoo, että nyt kyseessä olevaa asunto-osakeyhtiötä on pidettävä kuluttajaan rinnastettavana vakuutussopimuksen osapuolena. Tämän johdosta vakuutussopimuslain säännökset, muun ohessa jatkuvan vahinkovakuutuksen muuttamista koskeva vakuutussopimuslain 19 §:n 2 momentti, ovat asiakasta kohtaan pakottavia. Esillä olevassa tapauksessa tämä merkitsee sitä, että vakuutusyhtiön sopimusehtojen muuttamista koskevaa ilmoitusta, jossa ei ole ollut mainintaa vakuutuksenottajan irtisanomisoikeudesta, on pidettävä tehottomana. Vakuutuskauden vaihtuessa tehty omavastuiden korotus, joka on ollut vakuutuksenottajan kannalta epäedullinen muutos, ei näin ollen ole tullut voimaan. Asian ratketessa jo tällä perusteella tapauksessa ei ole tarpeen antaa ratkaisusuositusta siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut vakuutusehtojen mukaiset perusteet muuttaa vakuutusehtoja korvausmenon muutoksen perusteella.
Lautakunta katsoo vakuutussopimuksen omavastuuta koskevien määräysten olevan 1.8.2019 alkaen voimassa saman sisältöisinä kuin ennen vakuutuskauden vaihtumista. Näin ollen riidanalaisiin vahinkotapahtumiin sovellettava omavastuu on ollut rakennusten osalta 800 euroa ja oikeusturvavakuutuksen osalta 15 % vahingon määrästä, kuitenkin vähintään 800 euroa.
Lopputulos
Lautakunta suosittaa, että asiakkaan kiinteistövakuutukseen sovelletaan vakuutuskautta 1.8.2018 – 31.7.2019 koskevan vakuutuskirjan omavastuita koskevia määräyksiä myös 1.8.2019 lukien.
Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö vähentää vuotovahingosta 800 euron ja oikeusturvavahingosta 15 %:n, kuitenkin vähintään 800 euron omavastuun, ja maksaa vahingoista muilta osin vakuutusehtojen mukaisen korvauksen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala
Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho