Tapahtumatiedot

Yhtiö on lunastanut asiakkaan ajoneuvon Volvo XC60 hintaan 18.500 euroa. Autossa oli rahoitusturva. Asiakas tiedusteli sähköpostitse yhtiöstä, korvaako rahoitusturva ylijäävän osuuden kun velkaa autosta on enemmän kuin sen lunastushinta. Yhtiöstä asiakkaalle vastattiin, että kyllä korvaa.

Asiakas osti uuden auton rahoituksella. Sen jälkeen yhtiöstä ilmoitettiin asiakkaalle, että auton lunastushinta on 18.200 euroa ja muuta ei korvata.

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

Asiakas on sitä mieltä, että hänelle on vastattu myöntävästi hänen kysymykseensä ajoneuvon käyvän arvon lunastuskorvauksen ylittävän osuuden korvattavuudesta koskien rahoitusvelkaa. Yhtiöstä asiakkaan tiedusteluun on vastattu, että vakuutus kattaisi käyvän arvon 18.500 euroa lisäksi myös rahoitussopimuksen loppuvelan n. 5.000 euroa käyvän arvon ylittävältä osuudelta. Asiakas on toiminut annettujen ohjeiden mukaan eikä hänellä ole varaa maksaa kahta lainaa. Asiakas ei olisi ostanut uutta autoa, jos hänelle olisi alun perin vastattu, että hänelle korvataan vain tuo 18.200 euroa.

Yhtiö toteaa vastineessaan, että epätarkan vastauksen syyn taustalla on ollut harvinaisempi tilanne, jossa lunastettu auto onkin ollut selvästi ylivelkainen rahoitusvelan määrän ylittäessä n. 5.000 eurolla auton käyvän arvon. Asiakas on ostanut auton syksyllä 2019 käytännössä kokonaan velaksi tai se on ollut jo alun perin ylivelkainen suhteessa auton arvoon nähden.

Yhtiö katsoo vastineessaan, että yhtiön vakuutussopimukseen perustuva korvausvastuu määräytyy vakuutusehtojen 7.2. mukaan vain ajoneuvon käypään arvoon asti. Asiakas vastaa muusta ylimääräisestä käyvän arvon ylittävästä velasta rahoitussopimuksen perusteella. Vakuutussopimusehtojen perusteella yhtiö ei vastaa käyvän arvon ylittävästä määrästä eikä vastaa silläkään perusteella, että tiedusteluun on annettu epätarkka vastaus koskien tätä erityistapausta.

Yhtiö ei myöskään muulla perusteella katso olevansa vastuussa. Asiassa ei ole osoitettu mitä vahinkoa asiassa on syntynyt tai miten se pitäisi määritellä. Ensinnäkään sillä perusteella, että lunastetun ajoneuvon tilalle hankitaan tilalle toinen ajoneuvo – halvempi, saman hintainen tai kalliimpi, ei voida vahinkoa määritellä, koska käytännössä esimerkiksi kalliimmassa autossa auton arvo, hankintahinta ja käyttöhyöty ovat luonnosesti omistajan hyväksi.  

Tässä tapauksessa asiakas on sen sijaan hankkinut tilalle selvästi edullisemman auton. Myöskään tuo uuden edullisemman ajoneuvon hankkiminen lunastetun tilalle ei osoita vahinkoa ja osto on lisäksi määrältäänkin tavanomainen. Lisäksi yhtiö toteaa, että jollei vahinkoa olisi sattunut, asiakkaalla olisi edelleen hiljattain hankittu Volvo XC60 ja siihen liittyvä rahoitussopimus, jossa velkaosuus on ollut huomattavasti suurempi kuin nykyisen, ja josta hän olisi edelleen vastuussa. Vaikka asiassa on annettu epätarkka vastaus, yhtiö ei katso uudessa harkinnassa osoitetun mitään vahinkoa tai sellaista vahinkoa, mistä yhtiö olisi lain mukaan vastuussa.

Asiakas kommentoi yhtiön vastinetta lisäkirjelmässään. Asiakas ei ymmärrä, miksi yhtiön vastineessa puhutaan jatkuvasti epäselvästä vastauksesta. Asiakas ei ymmärrä, mitä epäselvää yhtiön viestinnässä oli. Asiakas on ilmoittanut, että hyvityshinta autosta on pienempi kuin loppuvelka ja kysyi siihen perään, että korvaako vakuutus tuon ylimenevän osan. Hänelle vastattiin hyvin selkeästi, että kyllä onnistuu, maksetaan koko homma pois.

Asiakas ihmettelee lisäkirjelmässään myös, mitä merkitystä on sillä, että hän menee ostamaan halvemman auton. Hänellä ei ole varaa maksaa kahta lainaa samaan aikaan. Vaikka uusi auto olisi minkä arvoinen tahansa, sillä ei hänen mielestään ole merkitystä. Asiakkaan lunastettu Volvo oli ylivelkainen, sen hän selvitti itse. Volvossa oli 1.000–2.000 euroa ylivelkaa. Kuitenkin, jos tuosta 5.090 euron summasta mikä jäi nyt toistaiseksi kokonaisuudessaan asiakkaan maksettavaksi, miinustetaan siitä reilusti tuo 2.000 euroa ja lyhennykset, jota asiakas ehti maksamaan, niin silti hyvitys autosta oli asiakkaan mielestä naurettava. Eikä ongelma ole itsessään hyvityshinnassa, vaan siinä, että yhtiöstä sanoivat hoitavansa tuon loppuosuuden lainasta.

Yhtiö toteaa asiakkaan lisäkirjelmästä, että siinä ei ole sellaisia uusia perusteita, jotka vaikuttaisivat yhtiön antamaan vastaukseen ja vastuun määrittelyyn. Yhtiö katsoo edelleen, että asiakas vastaisi Volvoon liittyvästä velastaan alkuperäisen rahoitussopimuksen perusteella kokonaisuudessa, vaikka vahinkoa ei olisi sattunut lainkaan. Yhtiö ei siis vastaa rahoitussopimuksen loppuvelasta vakuutussopimuksen perusteella myöskään vahinkotilanteessa, vaan yhtiön vastuu kattaa vakuutussopimuksen perusteella vain ajoneuvon käyvän arvon korvauksen.

Yhtiön mielestä asiakas ei ole kirjelmässään edelleenkään yksilöinyt mitä vahinkoa asiassa on tosiasiassa syntynyt tai miten se pitäisi määritellä. Vahinkoa ei ole se, että yhtiö ei korvaa käyvän arvo ylittävää asiakkaan vastuulla olevaa loppuosaa rahoitusvelasta, vaikka asiakkaalle on virheellisesti näin vastattu tiedusteluun. Vahinkoa ei ole myöskään se, että asiakkaalla on velkaa mahdollisesti sekä vanhasta Volvon rahoitussopimuksesta että uuden auton hankinnasta.

Yhtiö on kuitenkin päättänyt hyvittää asiakkaalle asiassa tapahtuneen virheellisen vastauksen korvaamalla asiakkaalle hänen vakuutuksen omavastuun 300 euroa, jonka yhtiö katsoo kattavan mahdollisen vahingon, jos sellaista katsottaisiin aiheutuneen. Korvaus on maksettu asiakkaan tilille. 

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Kaskovakuutusehdot (voimassa 1.11.2019 alkaen)

5.9 Rahoitusturva

Rahoitusturvasta korvataan ajoneuvon vaurioitumisesta tai varkaudesta aiheutuneet vahingot siltä osin, kun vahinkoa ei korvata ajoneuvovakuutuksen esinevakuutuksista täysimääräisenä

• kolari-, palo, ilkivalta- tai varkausvahinkona sillä perustella, ettei ajoneuvo ollut lukittu
• puutteellisen öljyn, jäähdytysnesteen tai jäähdytysaineen kierrosta aiheutunut vahinko, joka on seurausvahinko törmäämisestä
• ajoneuvon kuljettamisesta osittain tai kokonaan veden peittämällä alueella tai tiellä
• ajoneuvon jäihin uppoamisesta
• ajoneuvossa olleesta eläimestä ajoneuvolle aiheutunut vahinko
• ajoneuvolle aiheutunut vahinko silloin, kun ajoneuvo on ollut liikennekäytöstä poistettuna vakuutustapahtuman aikana.

Rahoitusturva on voimassa enintään niin kauan kuin vakuutuksen perusosa, ja se päättyy aina osamaksuerien tullessa loppuun maksetuksi tai autokiinnitystä vastaan myönnetyn lainan tullessa loppuun maksetuksi.

5.9.1 Korvausvastuun rajoitukset
Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut

• petoksesta tai kavalluksesta
• rahoitussopimuksen laiminlyönnistä

5.9.2 Vakuutetut
Vakuutettuja ovat

• autokiinnityksen haltija
• omistuspidätysehdoin ajoneuvon myynyt autoliike tai rahoitusyhtiö, jolle autoliike on siirtänyt rahoituksen

7.2 Omaisuuden hinnan ja vahingon määrän arvioiminen

7.2.1 Käypä arvo

Korvausvelvollisuuden ylärajana on käypä arvo vakuutuksen kohteena olevin varustein. Ajoneuvon käypä arvo on se käteishinta, joka ajoneuvosta on yleisesti saatavissa vakuutustapahtuman sattumispäivän markkinatilanteessa, jos sitä pidettäisiin myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Käyvällä arvolla ei tarkoiteta autoliikkeiden ulosmyyntihintaa, pyyntihintaa eikä vaihtohyvitysarvoa vaan sellaista hintaa, jonka usea henkilö olisi ollut siitä todellisuudessa valmis maksamaan.

Vakuutussopimuslaki 9 §

Vastuu puutteellisesta tai virheellisistä tiedoista

Jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Ratkaisusuositus

Riitakysymys

Asiakas on 30.4.2020 kysynyt sähköpostilla vakuutusyhtiöstä, korvaako hänen vakuutuksensa rahoitusturva velan loppuosuuden rahoitusyhtiölle. Asiakkaalle on vastattu 4.5.2020, että tarkastaja käy asiakkaan kanssa läpi lunastussopimuksen ja tarkemman lunastussumman. Lunastusosuudesta vähennetään rahoitusyhtiön velkaosuus. Velkaosuus maksetaan rahoitusyhtiölle ja loppuosa asiakkaalle. Tähän asiakas on vastannut, että tässä on käynyt siis niin, että tuota velkaa jäi enemmän kuin itse lunastushinta on. Autossa on rahoitusturva ja asiakas kertoo hänelle sanotun, että se korvaisi tuon jäävän osuuden rahoitusyhtiölle. Tähän asiakkaalle on yhtiöstä vastattu, että kyllä vain. Rahoitusturva korvaa ajoneuvon omistajalle jäljellä olevan erääntymättömän velan pääoman kun auto joudutaan lunastamaan. Asiakkaan omavastuuosuus on 300 euroa.

Asiassa on riidatonta, että korvauspäätöksessä oleva maininta velkaosuuden korvattavuudesta on johtunut vakuutusyhtiön korvauskäsittelijän erehdyksestä. Riitaa on siitä, onko vakuutusyhtiö tällä vastauksellaan sitoutunut korvaamaan jäljellä olleen velkaosuuden vakuutuksesta tai onko yhtiö muuten velvollinen maksamaan lunastuskorvauksen ylittävää korvausta.

Voimassa olevan oikeuden ja hyvän vakuutustavan perusteella vakuutusyhtiön antama myönteinen korvauspäätös sitoo lähtökohtaisesti vakuutusyhtiötä. Korvauspäätöksen lähtökohtainen sitovuus voi kuitenkin kumoutua esimerkiksi vakuutussopimuslain säännösten, oikeustoimilain mukaisten pätemättömyys- tai kohtuullistamisperusteiden tai mahdollisesti asiassa ratkaisun tekemisen jälkeen saadun uuden selvityksen perusteella. Tämä käytäntö käy ilmi muun ohessa asiakkaan vetoamista lautakunnan ratkaisusuosituksista asioissa VKL 273/11, VKL 196/12 ja VKL 570/12.

Esillä olevassa asiassa tulee ensi vaiheessa arvioitavaksi, onko vakuutusyhtiön sähköpostiviestiä pidettävä sitovana korvauspäätöksenä vai vakuutussopimuslain 9 §:n mukaisena tulevaa korvausta koskevana ennakkotietona.

Korvauspäätös vai ennakkotieto?

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan virheelliset ennakkotiedot vahingon korvattavuudesta eivät sido vakuutuksenantajaa. Vakuutussopimuslaissa mainituilla tulevaa korvausta koskevilla ennakkotiedoilla ei kuitenkaan tarkoiteta vakuutuksenantajan korvauspäätöstä. Korvauspäätöstä antaessaan vakuutusyhtiö useimmiten toimii korvauksen hakijaan nähden sopimussuhteen asiantuntevampana osapuolena, joka on myös laatinut vakuutussopimukseen sovellettavat vakioehdot ja voi päättää, millaisten vahinkoselvitysten perusteella korvaus saattaa käydä maksettavaksi. Vaikka vakuutusyhtiön korvauspäätökset perustuvat voimassa olevan vakuutussopimuksen ehtoihin, korvauspäätöksiin sisältyy vahinkotilanteiden monimuotoisuuden vuoksi usein harkinnanvaraisuutta. Tältä osin korvauspäätös merkitsee vakuutusyhtiön vakuutussopimukseen perustuvaa velvoittautumistoimea, jonka sitovuutta tahdonilmaisuna voidaan arvioida oikeustoimilain ja muun voimassa olevan sopimusoikeuden sääntöjen ja periaatteiden perusteella.

Vakuutussopimuslaissa ei ole määritelty sitä, millaista tahdonilmaisua on pidettävä korvauspäätöksenä. Vakuutusyhtiötä sitovasta korvauspäätöksestä on yleensä kysymys niissä tapauksissa, joissa vakuutusyhtiö nimenomaisesti ilmoittaa vahinkoa koskevasta korvausratkaisustaan. Vakuutuksenantajalla on määräävä asema vahinkokäsittelyssä kulloinkin noudattamansa menettelyn järjestämisessä. Kirjallisten korvauspäätösten antamisen ohella vakuutuksenantajat ovat omaksuneet korvaustoiminnassaan kasvavassa määrin palvelumalleja, joissa korvauskäsittely hoidetaan kokonaisuudessaan puhelimitse tai esimerkiksi sähköpostin välityksellä. Vakuutusyhtiötä sitova korvausratkaisu voidaankin antaa myös puhelimella tai sähköisesti.

Tässä tapauksessa asiakkaalle lähetetty sähköposti on otsikoitu korvauspäätökseksi ja siinä on kerrottu vahingon määrästä. Kumpikaan osapuoli ei ole kiistänyt, että sähköpostiviesti on tarkoitettu korvauspäätökseksi. FINE toteaa, että asiakas oli kysynyt, korvaako rahoitusturva jäljellä olevan velan määrän, jolloin hänelle oli vastattu yksiselitteisesti, että kyllä korvaa.

Vakuutusyhtiö on katsonut, että tilanne, jossa lunastetusta ajoneuvosta jää velkaa on epätavallinen. FINEn käsityksen mukaan tällainen tilanne on melko yleinen, mutta tämä ei ole asiassa ratkaisevaa. Olennaista on se, että vakuutusyhtiö on vakuutuksenottajana olevan asiakkaan viestin johdosta ollut tietoinen tilanteesta ja sen jälkeen ilmoittanut asiakkaalle, että riidanalainen osuus korvataan hänen vakuutuksestaan. FINE toteaa vielä, että lunastetun ajoneuvon ostohinnalla saati asiakkaan uuden auton hinnalla ei ole merkitystä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.

Näistä syistä FINE katsoo, että sähköpostiviestissä on ollut kyse vakuutusyhtiötä sitovasta korvauspäätöksestä eikä vakuutussopimuslain 9 §:n mukaisesta korvausta koskevasta ennakkotiedosta. Asiassa ei ole ilmennyt mitään oikeustoimilain mukaisia tai muita syitä, joiden vuoksi korvauspäätöksen olisi katsottava menettäneen sitovuutensa. Tämän vuoksi korvauspäätös velvoittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan korvausta tässä asiassa.

Lopputulos

FINE suosittaa, että yhtiö korvaa loppuvelan osuuden sähköpostitse antamansa korvauspäätöksen mukaisesti. Yhtiöllä on oikeus vähentää tästä määrästä jo maksamansa 300 euron korvaus.  

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Johtava neuvonantaja Raulos
Esittelijä Turunen