Tapahtumatiedot

Vakuutusyhtiö myönsi asiakkaalle oikeusturvaedun käräjäoikeudessa käsiteltävään rikosasiaan. 30.10.2018 annetulla tuomiolla käräjäoikeus määräsi asiakkaan vastapuolen korvaamaan asiakkaan oikeudenkäyntikuluja yhteensä 2504,80 euroa.

Koska vastapuoli ei suorittanut hänen maksettavakseen tuomittuja kuluja, vakuutusyhtiö korvasi asiakkaalle oikeusturvavakuutuksen perusteella 2129,08 euroa. Korvaus maksettiin 21.11.2018 ja asiakas allekirjoitti 2.11.2018 siirtokirjan, jolla hän siirsi saamisoikeutensa vastapuolen maksettavaksi tuomittuihin kuluihin vakuutuskorvauksen määrään asti vakuutusyhtiölle.

Vastapuolen maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut maksettiin asiakkaalle ulosoton kautta 21.11.2018. Vakuutusyhtiö lähetti asiakkaalle 31.3.2020 kirjeen, jossa se totesi, että asiakas oli saanut oikeudenkäyntikuluistaan korvauksen sekä vakuutusyhtiöltä että rikosasian vastapuolelta. Näin ollen vakuutusyhtiö vaati, että asiakas palauttaa vakuutusyhtiölle perusteettomana etuna saamansa vakuutuskorvausta vastaavan summan, yhteensä 2129,08 euroa.

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

Asiakkaan valitus

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön menettelyyn ja pyytää asiassa FINEn ratkaisusuositusta. Saatuaan rikosasian vastapuolelta korvauksen oikeudenkäyntikuluista 21.11.2018, asiakas kävi kertomansa mukaan kahdesti vakuutusyhtiön konttorissa tiedustelemassa, onko hän oikeutettu saamiinsa varoihin vai onko asiassa mahdollisesti sattunut jokin virhe. Asiakkaan mukaan vakuutusyhtiön virkailijat vakuuttivat molemmilla kerroilla, että kaikki on mennyt oikein. Näin ollen asiakas luotti siihen, että hän saa pitää myös vastapuolelta saamansa korvauksen.

Asiakkaan mukaan ei ole kohtuullista, että vakuutusyhtiö ilmoittaa vasta yli vuoden kuluttua varojen maksun jälkeen, että asiakkaalla ei olisi ollut oikeutta vastapuolen maksamaan korvaukseen ja että hänen tulee palauttaa vakuutuskorvausta vastaava summa vakuutusyhtiölle. Asiakas myös huomauttaa, että hän pyrki itse aktiivisesti selvittämään asiaa jo alkuvuodesta 2019. Vakuutusyhtiö ei tuolloin maininnut mitään varojen palautusvelvollisuudesta. Asiakas katsoo, että maksuvelvollisuutta tulisi vähintäänkin kohtuullistaa. 2129,08 euroa on suuri summa pienituloiselle eläkeläiselle ja sen palauttaminen olisi ollut helpompaa, jos vakuutusyhtiö olisi ilmoittanut takaisinperinnästä aikaisemmin.

Asiakas vaati ensisijaisesti, ettei hänen tarvitse palauttaa vakuutusyhtiön vaatimaa summaa. Toissijaisesti asiakas vaatii, että maksuvelvollisuutta kohtuullistetaan.

Palveluntarjoajan vastaus

Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset. Asiakas on saanut perusteetonta etua, kun hän on saanut korvauksen oikeudenkäyntikuluista sekä vakuutusyhtiöltä että rikosasian vastapuolelta.

Tapahtumatietojen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että se esitti 31.11.2018 asiakkaan siirtokirjan perusteella oikeudenkäyntikuluja koskevan korvausvaatimuksen rikosasian vastapuolelle. Kun maksua ei saatu, yhtiö siirsi saatavan ulosottoperintään 24.1.2019. Vakuutusyhtiön mukaan se sai tiedon asiakkaan vastapuolelta saamasta korvauksesta 5.2.2019.

Vakuutusyhtiön mukaan asiakas on käynyt vakuutusyhtiön konttorissa 23.1.2019. Yhtiöllä ei ollut silloin vielä tiedossa, että asiakas oli saanut korvauksen vastapuolelta. Näin ollen yhtiö ei voinut ohjeistaa asiakasta palauttamaan perusteettomana etuna saamansa summan. Vakuutusyhtiön mukaan asiakkaan yhteydenotto vakuutusyhtiöön kuitenkin osoittaa, että asiakkaalla on täytynyt olla käsitys siitä, että korvausta ei voi saada sekä vakuutuksesta että vastapuolelta.

Vakuutusyhtiö esittää, että FINE suosittaa asiakasta maksamaan vakuutusyhtiölle takaisin perusteettomana etuna saamaansa vakuutuskorvausta vastaavan summan, yhteensä 2129,08 euroa.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vakuutukseen sovellettavien 1.1.2017 alkaen voimassa olevien vakuutusehtojen kohta 13.4.5 sisältää määräyksiä korvauksen määrän laskemisesta. Kohdan muita korvaukseen liittyviä säännöksiä mukaan

1. Vakuutusyhtiö suorittaa korvauksen vakuutetun asianajo-ja oikeudenkäyntikuluista tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai sovinnon syntymisen jälkeen. Ellei erityisiä vastasyitä ole, suorittaa vakuutusyhtiö korvauksia myös oikeusasteittain
2. Vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden vähennykseksi on luettava kulukorvaus, jonka vakuutetun vastapuoli on tuomittu tai sitoutunut maksamaan vakuutetulle, mikäli se on saatu perityksi maksuvelvolliselta.
3. Jos vastapuoli on tuomittu tai sitoutunut maksamaan vakuutetulle kulukorvausta, joka vakuutuksesta korvausta suoritettaessa on maksamatta, vakuutettu on velvollinen ennen korvauksen suorittamista siirtämään oikeutensa kulukorvaukseen vakuutusyhtiölle vakuutuksesta suoritettavan korvauksen määrään asti.
4. Jos vakuutettu on joutunut maksamaan osan kustannuksistaan itse sen vuoksi, että kustannukset ylittävät kohdassa 13.4.4.1 mainitun enimmäiskorvauksen, vastapuolelta saatu kulukorvaus jaetaan vakuutusyhtiön ja vakuutetun kesken maksettujen kustannusosuuksien suhteessa.
5. Jos vakuutetun vastapuolen maksettavaksi tuomittu tai sovittu kulukorvaus on maksettu vakuutetulle tai hän on muutoin saanut lukea sen hyväkseen, vakuutetun on palautettava vakuutusyhtiölle kulukorvaus korkoineen vakuutuksesta suoritetun korvauksen määrään asti.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys sen arvioimisesta, onko asiakas velvollinen palauttamaan vakuutusyhtiölle oikeusturvaetuna saamaansa vakuutuskorvausta vastaavan summan, yhteensä 2129,08 euroa.

Asian arviointia

Vahingonkorvausoikeudessa yksi vahinkojen korvaamisen keskeinen periaate on rikastumiskielto. Rikastumiskiellon mukaan vahingonkärsijä ei saa hyötyä vahingosta. Näin ollen vahinkotapahtumasta vahingonkärsineelle mahdollisesti tullut hyöty on otettava vähennyksenä huomioon korvauksen määrää arvioitaessa. Myös oikeusturvavakuutuksenkin yleisiin periaatteisiin kuuluu, että vakuutetun vahinkona pidetään korkeintaan sitä välttämätöntä taloudellista seuraamusta, joka hänelle vahinkotapahtumasta aiheutuu.

Nyt puheena olevassa tapauksessa rikastumiskiellon periaate ilmenee vakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen korvauksen määrän laskelmista koskevista ehtokohdista. Vakuutusehdoissa todetaan, että vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden vähennykseksi on luettava kulukorvaus, jonka vakuutetun vastapuoli on tuomittu maksamaan vakuutetulle, mikäli se on saatu perityksi maksuvelvolliselta. Jos vastapuolen maksettavaksi tuomittu korvaus on vakuutuskorvausta suoritettaessa edelleen maksamatta, vakuutettu on velvollinen siirtämään oikeutensa kulukorvaukseen vakuutusyhtiölle vakuutuksesta suoritettavan korvauksen määrään asti.

Nyt puheena olevassa tapauksessa rikosasian vastapuoli oli tuomittu maksamaan asiakkaalle korvausta oikeudenkäyntikuluista yhteensä 2504,80 euroa. Koska korvausta ei saatu vastapuolelta, vakuutusyhtiö maksoi asiakkaalle oikeusturvavakuutuksen perusteella 2129,08 euroa. Asiakas allekirjoitti 2.11.2018 siirtokirjan, jolla hän siirsi saamisoikeutensa vastapuolen korvaukseen vakuutusyhtiölle vakuutuksesta suoritettuun korvauksen määrään asti. Siirtokirjalla asiakas toisin sanoen oikeutti vakuutusyhtiön perimään rikosasianvastapuolelta korvausta siltä osin, kuin vakuutusyhtiö oli suorittanut korvausta asiakkaan oikeudenkäyntikuluista oikeusturvavakuutuksen perusteella.

Rikosasian vastapuoli maksoi ulosoton välityksellä oikeudenkäyntikuluja koskevan saatavan asiakkaalle, vaikka asiakas oli siirtokirjalla siirtänyt saatavan vakuutuskorvausta vastaavan määrän osalta vakuutusyhtiölle. Velka maksettiin toisin sanoen väärälle velkojalle. Tästä seurasi, että asiakas sai korvauksen sekä vakuutusyhtiöltä että vastapuolelta.

Tilanteessa, jossa vakuutettu on saanut ensin vakuutuskorvauksen ja vastapuolen maksettavaksi tuomittu kulukorvaus on sen jälkeen maksettu vakuutetulle, vakuutetun on vakuutusehtojen mukaan palautettava vakuutusyhtiölle vastapuolelta saatu korvaus vakuutuksesta suoritetun korvauksen määrään asti. Näin ollen FINE katsoo, että asiakas on vakuutussopimuksen perusteella velvollinen palauttamaan vakuutusyhtiölle saamaansa korvauksen vakuutuskorvausta vastaavan summan osalta, yhteensä 2129,08 euroa.

Asiakas on vedonnut asiassa siihen, että vakuutusyhtiö on perinyt häneltä kyseistä saatavaa vasta yli vuosi sen jälkeen, kun vastapuolen korvaus oli maksettu hänelle. Asiakas oli myös tiedustellut vakuutusyhtiöstä, kuuluuko summa hänelle. Koska vakuutusyhtiöstä vakuutettiin, että kaikki oli sujunut oikein, asiakas luotti siihen, että hän saa pitää sekä vakuutuskorvauksen että vastapuolen maksaman korvauksen. Tältä osin FINE huomauttaa, että vakuutusyhtiön olisi tullut selventää asiakkaalle siirtokirjan oikeusvaikutuksia sekä korvausmenettelyä oikeusturvavakuutusasiassa, kun asiakas asioi vakuutusyhtiön konttorissa asiaan liittyen alkuvuodesta 2019. Vaikka vakuutusyhtiö ei näin ole menetellyt, FINE katsoo, että asiassa ei ole esitetty mitään perusteita, minkä vuoksi asiakkaalle maksetun korvauksen tulisi tässä tapauksessa jäädä kokonaan tai edes osittain A:n hyödyksi ja vakuutusyhtiön tappioksi. Näin ollen FINE suosittaa, että vakuutusyhtiö ja asiakas sopivat keskenään asiakkaan kannalta kohtuullisesta maksuaikataulusta 2129,08 euron palauttamiseksi.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa. FINE kuitenkin suosittaa vakuutusyhtiötä neuvottelemaan asiakkaan kanssa palautusta koskevasta, asiakkaan kannalta kohtuullisesta maksuaikataulusta.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Sternhufvud