Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottajan metsässä oli tapahtunut lumituhoja alkuvuonna 2019. Vakuutuksenottajan 20.3.2019 tekemän vahinkoilmoituksen jälkeen vakuutusyhtiö pyysi 29.3.2019 vakuutuksenottajalta vahingon käsittelyä varten selvitystä tuhoutuneen puuston määrästä kuutioina, esimerkiksi metsäkoneen mittaustodistuksella, tai runkoina tukkipuut ja kuitupuut eriteltynä sekä tuhoutuneen puuston iästä. Vakuutuksenottaja toimitti vakuutusyhtiölle selvityksenä paikallisen metsänhoitoyhdistyksen 18.9.2019 päivätyn metsävahinkoarvion ja 23.9.2019 päivätyn 3 780 euron laskun arviointityöstä.
Vakuutusyhtiö, joka sittemmin on maksanut korvausta metsävahingosta, ilmoitti 24.10.2019, ettei vahingon selvittelykuluja eli metsänhoitoyhdistyksen vahinkoarviota korvattu vakuutuksesta. Vakuutusyhtiö vetosi metsävakuutuksen vahingon arviointia ja korvaamista koskevaan vakuutusehtoon, jonka mukaan vahingon määrään eivät sisälly vahingonselvittämiskustannukset, kuten puhelin- ja matkakustannukset, ansiomenetykset ja muut vastaavat kustannukset kuten menetetty työaika.
Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta
Vakuutuksenottaja on pyytänyt ratkaisusuositusta metsävahingon arviointikustannusten korvattavuudesta vakuutuksesta vedoten siihen, että metsävahinkojen arviointikulut oli vakiintuneen korvauskäytännön mukaan korvattu metsävakuutuksesta. Tästä käytännöstä vakuutuksenottajalle oli syntynyt tulkinta, että arviointikulut korvattiin. Vakuutuksenottajan mukaan vakuutusyhtiöt olivat muuttaneet korvauskäytäntöään arviointikulujen korvaamisesta 2000-luvun alkupuolen myrskyjen vuoksi. Muut vakuutusyhtiöt olivat tiedottaneet asiakkaitaan muuttuneesta korvauskäytännöstä. Vakuutuksenottajan vakuutusyhtiö oli perustellut tiedottamattomuutta sillä, että vakuutusehdoissa on kohta, jonka mukaan arviointikuluja ei korvata. Korvauskäytäntö ja vakuutusehdot olivat siten olleet vastakkaiset. Vakuutusyhtiö oli kehottanut aloittamaan vahingon arvioinnin huomauttamatta muuttuneesta korvauskäytännöstä.
Vakuutuksenottaja on vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 552/97 asiassa, jossa korvauskäytäntö ja vakuutusehdot olivat ristiriidassa. Lautakunta katsoi, että tilanteessa oli syntynyt yleisistä sopimusehdoista poikennut sopimus, jonka perusteella vahinko tuli korvata. Koska vakuutusyhtiö ei ollut tiedottanut asiakkailleen korvauskäytännön muuttumisesta, sen tuli vakuutuksenottajan mielestä noudattaa syntynyttä sopimusta metsävahinkojen arviointikulujen korvaamisesta ja korvata syntynyt 3 780 euron arviointikulu.
Vakuutusyhtiö on vedonnut metsävakuutuksen vakuutusehtoihin. Vakuutuksenottajan on korvauksen suorittamiseksi selvitettävä vahingon määrä vakuutusyhtiölle. Metsävakuutuksen ehtokohta ja käytäntö siitä, että arviointikuluja ei korvata, ovat olleet olemassa jo vuosia. Vakuutusyhtiö pitää aiheettomana vakuutuksenottajan näkemystä siitä, että korvauskäytäntö olisi ristiriidassa ehtojen kanssa. Vakuutuksenottajalle on korvattu metsävakuutuksesta edellinen vahinko vuoden 2017 alussa, jolloin korvaus on maksettu ainoastaan tuhoutuneen puuston osalta, ei siis vahingon arviointikustannuksista. Vakuutuksenottajan kanssa ei ole ollut käytäntöä siitä, että arviointikuluja korvattaisiin vakuutuksesta.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Sovellettavien metsävakuutuksen 30.10.2018 päivättyjen vakuutusehtojen kohdan 10, Vahingon arviointia ja korvaamista koskevat säännöt, alakohdan Yleisiä sääntöjä mukaan vahingon määrään eivät sisälly vahingonselvittämiskustannukset, kuten puhelin- ja matkakustannukset, ansiomenetykset ja muut vastaavat kustannukset kuten menetetty työaika. […]
Vakuutussopimuslain 69 § mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.
Ratkaisusuositus
Asiassa on kysymys metsävahinkoarvion hankkimisesta aiheutuneen kulun korvattavuudesta metsävakuutuksen perusteella.
Metsävakuutuksen vakuutusehtojen mukaan vahingonselvittämiskustannukset eivät sisälly vahingon määrään. Vakuutuksenottaja on vedonnut siihen, että metsävahinkojen arviointikulut olisi vakiintuneen korvauskäytännön mukaan korvattu metsävakuutuksesta. Vakuutuksenottaja ei ole kuitenkaan esittänyt mitään selvitystä väittämänsä vakuutusehtojen sanamuodosta poikenneen käytännön tosiasiallisesta noudattamisesta puheena olevassa vakuutussopimussuhteessa. Vakuutusyhtiö on asiassa antamassaan vastineessa kiistänyt, että mainittua käytäntöä olisi osapuolten välillä noudatettu. Näin ollen FINE katsoo, ettei tässä tapauksessa ole osoitettu, että vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön välillä olisi sovittu vakiovakuutusehdoista poiketen vahingon selvittelykulujen kuulumisesta vakuutuskorvauksen piiriin.
Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutusyhtiölle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi. Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä on esimerkiksi ratkaisusuosituksesta FINE-029089 ilmi käyvällä tavalla katsottu, että korvauksen hakijan on pääsääntöisesti hankittava mainitut selvitykset omalla kustannuksellaan. Vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan kulut sellaisista maksullisista selvityksistä, joita vakuutusyhtiö on itse pyytänyt tai edellyttänyt.
Vakuutusyhtiö on tässä tapauksessa pyytänyt vakuutuksenottajaa toimittamaan vahingon käsittelyä varten selvityksen tuhoutuneen puuston määrästä. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ole edellyttänyt erityisen ulkopuolisen asiantuntijan käyttämistä tai erikseen teettävää maksullista arviota tuhoutuneesta puustosta. Tämän vuoksi ja kun vakuutusyhtiö on rajannut korvausvastuutaan vahingon selvittelykuluista vakuutusehtojen nimenomaisella määräyksellä, FINE pitää vakuutusyhtiön kielteistä päätöstä vakuutusehtojen mukaisena.
Lopputulos
FINE ei suosita muutosta asiassa.
FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Johtava lakimies Isokoski
Esittelijä Salo