Tapahtumatiedot           

H Oy harjoittaa hammaslaboratoriotoimintaa. Koronaviruksen aiheuttaman epidemian leviämisen estämiseksi yli 70-vuotiaat velvoitettiin valtioneuvoston tiedotteen 120/2020 toimintaohjeen mukaan pysymään mahdollisuuksien mukaan erillään kontakteista muihin ihmisiin. H Oy haki korvausta keskeytysvakuutuksesta liiketoimintansa vähentymisestä, joka aiheutui valtioneuvoston toimintaohjeesta yli 70-vuotiaiden lopetettua hammasproteesipalvelujen käyttämisen.

Vakuutusyhtiö on 3.4.2020 ja sen jälkeen antamillaan päätöksillä kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa vedoten siihen, että keskeytysvakuutuksen ehtokohdan 4.1.3 mukaan vakuutuksesta korvataan liiketoiminnan keskeytymisen aiheuttama vahinko, joka on suoranainen seuraus Suomen viranomaisen vakuutuskaudella antamasta, tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustuvasta velvoittavasta määräyksestä tartunta- tai eläintautien vastustamiseksi. Määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tulee liittyä välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan.

Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei kyse ollut vakuutusehtojen tarkoittamasta viranomaisen velvoittavasta määräyksestä eikä annettu toimintaohje kohdistunut suoraan H Oy:n liiketoimintaan. Jotta vahinko voitaisiin korvata epidemiavahinkona, viranomaisen määräyksen olisi tullut kohdistua suoraan H Oy:n liiketoimintaan. Asiakkaiden vastaanottoaikojen peruuttamiset toimintaohjeen perusteella ja siitä seurannut liikevaihdon menetys eivät olleet vakuutusehtojen tarkoittama vahinkotapahtuma, minkä vuoksi vahinkoa ei voida korvata vakuutuksesta.

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

H Oy:n lausumat

H Oy on vaatinut, että vakuutusyhtiö suorittaisi korvauksen liiketoiminnan vähentymisestä. H Oy katsoo, ettei vakuutusehtojen sanamuoto edellytä, että viranomainen oli määrännyt H Oy:n liiketoiminnan keskeytettäväksi. Riittävää on, että yli 70-vuotiaiden asiakkaiden karanteenista seurasi toiminnan keskeytys. Karanteenin seuraukset liittyvät välittömästi H Oy:n liiketoimintaan. H Oy on kertonut, että suunterveydenhuollon alalla annettiin useita lisämääräyksiä, jotka estivät yrityksen toiminnan. Tällainen oli esimerkiksi työterveyshuollon määräys, etteivät suunhuollon palvelutehtävissä olevat saaneet vastaanottaa potilaita, jotka olivat karanteenissa. Yli 70-vuotiaita ei saanut ottaa vastaan niin kauan kuin he olivat "karanteenin kaltaisissa oloissa". Tämä kohdistui nimenomaan H Oy liiketoimintaan. Kunnalliset hammashoitolat olivat päättäneet hoidon keskeyttämisestä. Samoin kävi proteeseja yleensä tilaavilla yksityisvastaanotoilla.

H Oy:n mielestä vakuutusyhtiöllä oli ollut mahdollisuus sopeuttaa ehtonsa siten, että niissä otettiin huomioon korovirusepidemian kaltaiset tilanteet. Tätä koskevista rajoituksista ei ollut ilmoitettu H Oy:lle vakuutussopimuslain 5 §:n mukaisesti. Siksi vakuutuksen oli vakuutussopimuslain 9 §:n mukaisesti katsottava olevan voimassa sen sisältöisenä kuin H Oy:llä oli ollut saamiensa tietojen perusteella aihetta käsittää.

H Oy:n asiakkaat olivat nimenomaan yli 70-vuotiaita seniorikansalaisia. Valtioneuvoston määräys heidän eristämisestään koteihin tarkoitti käytännössä sitä, että heitä kiellettiin käyttämästä H Oy:n palveluja. Valtioneuvoston 16.3.2020 tekemissä rajoituksissa, jotka olivat voimassa aluksi 13.4.2020 asti ja sittemmin sen jälkeenkin, todettiin, että 70-vuotiaat velvoitettiin mahdollisuuksien mukaan pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa. Vaikka määräys oli nimetty "toimintaohjeeksi" eikä sen rikkomisesta rangaistu, oli olennaista, että seniorikansalaiset noudattivat maan hallituksen määräyksiä.

H Oy toteaa Valtioneuvoston antaneen toimintaohjeensa valmiuslain perusteella. Kaikki valtioneuvoston 16.3.2020 määräämät rajoitteet, pakotteet ja muut epidemian torjumiseksi tähdänneet toimet olivat samanlaisia kuin tartuntatautilain 6 luvussa on selostettu. On epäoikeudenmukaista, ellei Covid-19 epidemian torjumiseksi määrättyjen rajoitusten aiheuttamia vahinkoja korvata keskeytysvakuutuksesta. Vakuutusyhtiö ei ollut selvittänyt, miksi korvaukseen oikeuttavien viranomaismääräysten olisi pitänyt perustua juuri tartuntatautilakiin.

Lisäkirjelmässään 1.7.2020 H Oy on lausunut, että kontaktien välttämistä koskeneen määräyksen lopputulos oli ollut se, etteivät asiakkaat uskaltaneet tulla vastaanotolle. Kyse oli määräyksestä, vaikkei sen rikkomista ollut kriminalisoitu. Määräyksenluonteisuus ilmeni siinäkin, että se johti terveydenhuollon alalla alempien viranomaisten antamiin lisämääräyksiin. H Oy on huomauttanut vakuutusyhtiön myös muuttaneen vakuutusehtojaan heti määräyksen jälkeen.

Vakuutusyhtiö oli sivuuttanut työterveysviranomaisten ja muiden suunhoitoalasta vastaavien viranomaisten määräykset. H Oy:llä ei ollut akuuttipotilaita, vaan kaikki asiakkaat olivat kiireettömiä. Määräysten nojalla heitä ei saanut ottaa vastaan, vaikka he eivät olisi edes olleet eristettyinä "karanteenin omaisissa oloissa". Olennaista on, että viranomaiset olivat antaneet epidemian johdosta määräyksiä, jotka keskeyttivät liiketoiminnan. Jos vakuutusehtoa tulkittaisiin vakuutusyhtiön kuvaamalla tavalla, olisi kyseessä vakuutuksen olennainen rajoitusehto, johon olisi pitänyt kiinnittää asiakkaan huomio jo vakuutusta tehtäessä. Vakuutusyhtiön väite siitä, että vain tartuntatautilain mukaisiin määräyksiin johtavat epidemiat voitiin arvioida riskinä, ei pitänyt paikkaansa.

Vakuutusyhtiön vastaus

Vakuutusyhtiön mukaan H Oy:n liiketoiminnan keskeytyminen tai väheneminen ei ole aiheutunut Suomen viranomaisen vakuutuskaudella tartuntatautilain nojalla antamasta velvoittavasta määräyksestä, jolla olisi välitön vaikutus vakuutettuun liiketoimintaan. H Oy:n proteesityöt olivat keskeytyneet, koska asiakkaat ovat jättäneet tulematta yli 70-vuotialle suunnatun Valtioneuvoston ”toimintaohjeen” perusteella. Kyse ei ollut sitovasta viranomaispäätöksestä, eikä sitä annettu tartuntatautilain nojalla. Keskeytyminen ei tällä perusteella liittynyt välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan, vaan oli välillistä seurausta ihmisten käyttäytymisen muutoksesta toimintaohjeen johdosta.

Koronapandemian aikana viranomaiset, kuten Aluehallintovirasto, ovat antaneet lukuisia lakiin perustuvia sitovia määräyksiä, joilla voi olla välitön vaikutus vakuutettuun liiketoimintaan. Nyt H Oy:n liikevaihto ei ollut vähentynyt syystä, jota korvattavuus vakuutuksen perusteella edellytti. Valtioneuvoston yli 70-vuotiaita henkilöitä koskeva toimintaohje ei ole lakiin perustuva viranomaismääräys, vaan nimityksensä mukaisesti toimintaohje, jolla pyritään suojelemaan erästä riskiryhmää virustartunnalta. Viranomaiset eivät tältä osin valvoneet toimintaohjeen noudattamista, eikä sen noudattamatta jättämistä ollut sanktioitu.

Yli 70-vuotiaita henkilöitä oli ohjeistettu välttämään mahdollisuuksien mukaan sosiaalisia kontakteja. Sikäli kuin iäkkäämmät asiakkaat tulkitsevat sanontaa "mahdollisuuksien mukaan" siten, että he välttävät muun ohessa hammasproteesiensa valmistukseen ja huoltoon liittyviä käyntejä, tästä aiheutunut liikevaihdon menetys ei ole vakuutuksesta korvattavaa vahinkoa.

Viranomaiset eivät epidemian vuoksi määränneet H Oy:n liiketoimintaan kohdistuneita rajoituksia tartuntatautilain nojalla niin, että H Oy:n tuli osittain tai kokonaan lakkauttaa toimintansa. Koronapandemian torjumiseksi annetut määräykset eivät siten kohdistuneet suoraan H Oy:n liiketoimintaan. Vahinko ei sen vuoksi ole vakuutusehdon 4.1.3 tarkoittamalla tavalla suoranainen seuraus Suomen viranomaisen tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelain nojalla antamasta velvoittavasta määräyksestä, jolla olisi välitön vaikutus vakuutettuun liiketoimintaan. Kyseessä oli viranomaisen antaman toimintaohjeen välillinen seuraus.

Lisävastineessa 30.6.2020 vakuutusyhtiö on lausunut, että yli 70-vuotiaiden henkilöiden velvoittaminen pysymään mahdollisuuksien mukaan erillään muista kontakteista eli "karanteenia vastaavat olosuhteet", ei ollut sama asia kuin tartuntatautilain 60 §:ssä kuvattu karanteeni. Valtioneuvoston määräyksen voimassaoloaika oli pitempi kuin tartuntatautilain nojalla on mahdollista määrätä eikä määräys ollut velvoittava, vaan se oli luonteeltaan suositus. Vakuutusyhtiön mielestä kyse ei myöskään ollut tartuntatautilain nojalla annetusta viranomaismääräyksestä. Valtioneuvostolla ei ollut toimivaltaa määrätä ketään karanteeniin. Myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies oli muistiossaan todennut, ettei tartuntatautilaissa ole erikseen säädetty oikeudesta henkilön perusoikeuksien rajoittamiseen muutoin kuin karanteeni- ja eristämistilanteissa.

Lomautukset, joihin H Oy oli joutunut yli 70-vuotiaiden potilaiden eristäytymisen vuoksi turvautumaan, eivät olleet johtuneet vakuutusehdoissa mainitusta tartuntatautilakiin perustuneesta velvoittavasta viranomaismääräyksestä. Kyseessä on H Oy:n liiketoimintaan sisältyvä riski, joka ei kuulu vakuutuksen korvauspiiriin.

Valtioneuvoston määräys ei liittynyt välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan, koska se kohdistui yleisesti tiettyyn ikäryhmään eikä sillä millään tavoin säännelty H Oy:n liiketoimintaa. H Oy:n tuli esittää selvitys vahingon sattumisesta ja määrästä sekä siitä, että vahinko kuuluu vakuutuksen korvauspiiriin. H Oy:n mainitsema työterveyslaitoksen määräys koski ainoastaan kiireettömiä potilaita eikä se perustunut ainakaan "karanteenin kaltaisten olosuhteiden" osalta tartuntatautilakiin, vaan Valtioneuvoston valtuuslain nojalla antamaan yli 70 -vuotiaita koskevaan suositukseen.

Tartuntatautilain 60 §:n perusteella virkasuhteinen kunnan tartuntataudeista vastaava lääkäri tai virkasuhteinen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän tartuntataudeista vastaava lääkäri voi päättää henkilön karanteenista enintään yhden kuukauden ajaksi. Päätös karanteenista voidaan tehdä henkilölle, jonka on todettu tai perustellusti epäilty altistuneen yleisvaaralliselle tartuntataudille. Päätös karanteenista voidaan tehdä myös henkilön tahdosta riippumatta. Tässä tapauksessa korvausta ei ole vaadittu sen johdosta, että tartuntatautilain säännösten nojalla H Oy:n henkilökunnan jäsen olisi estynyt työskentelemästä tultuaan asetetuksi karanteeniin tai että toimivaltainen viranomainen olisi määrännyt H Oy:n tilat suljettaviksi. H Oy ei ole näyttänyt, että epidemiakeskeytysvakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma olisi sattunut.

Vakuutusyhtiö on kiistänyt antaneensa vakuutuksen sisällöstä harhaanjohtavaa tietoa. H Oy ei ollut voinut mieltää nyt käsiteltävän riskin tulleen vakuutetuksi. Vakuutuksen myyjältä 26.6.2020 saadun tiedon mukaan hänen toimintatapanaan on antaa asiakkaalle vakuutusehdot ja tuoteopas tarjouksen mukana. Hän kertoo myyntitilanteessa asiakkaalle yleisiä korvausesimerkkejä tilanteista, jotka ovat yritystoiminnassa yleisiä. Tapaamisessa 25.8.2017 oli käyty H Oy:n kanssa yhdessä läpi tarjous ja tuoteoppaan taulukot, joissa kerrottiin, mitä vakuutus korvaa ja mitä se ei korvaa. Tuoteoppaan tiedot eivät ole ristiriidassa vakuutusehtojen kanssa. H Oy:n vastuulla oli tutustua tuoteoppaan lisäksi vakuutussopimuksen keskeisenä sisältönä oleviin vakuutusehtoihin, joissa vakuutuksen korvauspiiri on määritelty seikkaperäisesti ja tarkasti. H Oy on elinkeinonharjoittaja, minkä vuoksi hänellä on liikesuhteessa korostunut selonottovelvollisuus sopimuksen sisällöstä.

Vakuutusyhtiö on lausunut, ettei H Oy:n kanssa ollut sovittu epidemiakeskeytysturvan muutoksesta, jolla vakuutuksen korvauspiiriä olisi laajennettu vakuutusehdoissa kerrotusta. Vakuutuksen korvauspiiristä oli annettu riittävä tieto eikä sellaista tietoa, jonka nojalla asiakkaalle olisi perustellusti syntynyt virheellinen kuva vakuutuksen korvauspiiristä, ollut annettu. Epidemiakeskeytysvakuutuksen ehdoissa on lueteltu tyhjentävästi ja yksiselitteisesti tilanteet, joissa korvauksen maksaminen voi tulla kysymykseen. Mitään erillistä sairautta ei ole rajattu korvauspiirin ulkopuolelle. Kyse ei ole rajoitusehdosta, jossa kerrotaan poikkeukset vakuutuksen korvauspiiriin, vaan ehdosta, jossa nimenomaan kerrotaan, mitä vakuutus korvaa. Korvattavan vakuutustapahtuman osalta ei ole tulkinnanvaraa.

Yksittäisen vakuutussopimuksen kohteena olevan riskin tuli olla tilastollisesti ennakoitavissa. Kaikki liiketoimintaan liittyvät riskit eivät kuitenkaan ole vakuutettavissa, vaan vakuutusyhtiö kantaa vakuutussopimuksella vain tietyt vakuutusehdoissa erikseen määritetyt riskit. Nyt toteutunut riski oli poikkeuksellinen eikä sitä ole ollut tarkoitus vakuuttaa. Koko valtakunnan alueella aiheutuvien taloudellisten menetysten vakuuttaminen ei olisi ollut mahdollista riskin laajuuden ja puuttuvan ennustettavuuden vuoksi. Sikäli kuin Covid-19 tai muu tartuntatautiepidemia aiheuttaisi nyt käsiteltävien vakuutusehtojen voimassa ollessa tilanteen, jossa vakuutuksen korvattavuusedellytykset täyttyvät, korvaus maksetaan vakuutusehtojen mukaisesti. Jo sattuneiden tai välittömästi uhkaavien vahinkojen varalta vakuutuksia ei voida myydä.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Nyt kyseessä olevaan vakuutukseen sovellettavien, 1.1.2019 voimaan tulleiden vakuutusehtojen kohdan 4.1.3 (Epidemiakeskeytysvahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan liiketoiminnan keskeytymisen aiheuttama vahinko, joka on suoranainen seuraus Suomen viranomaisen vakuutuskaudella antamasta, tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustuvasta velvoittavasta määräyksestä tartunta- tai eläintautien vastustamiseksi. Määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tulee liittyä välittömästi vakuutettuun liiketoimintaan.

Vakuutuksesta korvataan myös tilojen desinfiointi- ja hävittämiskustannukset. Lisäksi korvataan vastaavan vaihto- ja käyttöomaisuuden hankinta hävitettäväksi määrätyn tilalle ottaen huomioon esinevakuutuksen kohdan ES6.2 omaisuuden arvon ja määrän laskemisen mukaiset ehtokohdat. Epidemiakeskeytysvakuutus ei kata säiliöautoliikennettä.

Vakuutuksen tekohetkellä voimassa olleen vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Ratkaisusuositus

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutuksenottaja H Oy:n harjoittaman hammaslaboratoriotoiminnan katemenetys korvattava epidemiakeskeytysvakuutuksesta, kun H Oy:n asiakasmäärä oli vähentynyt sen johdosta, että Valtioneuvosto antoi toimintaohjeen, jonka mukaan yli 70-vuotiaita henkilöitä suositeltiin pysymään mahdollisuuksien mukaan erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa.

1) Vakuutustapahtuman määrittelyä koskevan vakuutusehdon tulkinta

Vakuutuskorvauksen saaminen vapaaehtoisesta vakuutuksesta edellyttää, että vahinko on aiheutunut kysymyksessä olevassa vakuutussopimuksessa erikseen korvattavaksi määritellystä vahinkotapahtumasta.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö on määritellyt vakuutusehtojensa kohdassa 4.1.3 korvattavaksi epidemiakeskeytysvahingoksi tilanteen, jossa yrityksen liiketoiminta keskeytyy viranomaisen tartunta- tai eläintautien vastustamiseksi antaman tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustuvan velvoittavan määräyksen suoranaisena seurauksena. Vakuutusehdon mukaan määräyksestä aiheutuvien toimenpiteiden tulee myös liittyä välittömästi vakuutuksenottajan keskeytysvakuutuksella vakuuttamaan liiketoimintaan.

Asiassa on sinänsä riidatonta, että H Oy:n liiketoiminnan vähentymiseen johtaneessa COVID-19 koronavirusepidemiassa on ollut kyse tartuntatautilain mukaisesta laajaa tartunnan vaaraa aiheuttavasta yleisvaarallisesta tartuntataudista. Muiden vakuutusehdoissa asetettujen korvausedellytysten täyttyessä tällaisesta tartuntataudista aiheutuva keskeytysvahinko oikeuttaisi epidemiavahinkona korvauksen saamiseen vakuutuksesta.

FINE toteaa, ettei valtioneuvoston valmiuslain perusteella antamassa toimintaohjeessa ole ollut kyse vakuutusehtojen kohdan 4.1.3 mukaisesta Suomen viranomaisen vakuutuskaudella antamasta tartunta-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustuneesta velvoittavasta määräyksestä tartuntataudin vastustamiseksi.

Vakuutuslautakunta on saman vakuutusehdon soveltamista koskevissa ratkaisuissaan, kuten asiassa FINE-029509 (2020), katsonut, ettei vakuutusyhtiön käyttämässä tavassa määritellä korvattava vakuutustapahtuma ole kyse vain muodollisesta seikasta, vaan vakuutusyhtiön kannettavakseen ottaman todellisen vahinkoriskin määrittelemisestä. Vakuutusehdossa mainituissa laeissa on määritelty ne soveltamistilanteet, kulloinkin toimivaltaiset viranomaiset ja näiden viranomaisten kysymykseen tulevat toimivaltuudet, jotka rajaavat ne mahdolliset vakuutuksenottajiin kohdistuvat viranomaistoimenpiteet, joiden seurauksena aiheutuvista keskeytysvahingoista vakuutusyhtiö on sitoutunut vakuutussopimuksen perusteella epidemiakeskeytysvahinkona vastaamaan vakuutuksesta perittävää vakuutusmaksua vastaan. Toisin kuin nyt kysymyksessä olevien valtioneuvoston toimintaohjeiden osalta, tartuntatautilakiin perustuvat toimenpiteet on voitu lähtökohtaisesti määrätä vain kestoltaan rajoitettuina enintään kuukaudeksi kerrallaan, millä voidaan myös katsoa olevan vakuutusyhtiölle olennainen merkitys vahinkoriskin arvioinnin kannalta.

Vakuutusehtojen määritelmä korvattavasta vakuutustapahtumasta on jäänyt jo edellä mainitulla perusteella täyttymättä. FINE katsoo, ettei kyseisessä yli 70-vuotiaille henkilöille osoitetussa toimintaohjeessa ole muutoinkaan ollut kyse vakuutusehdossa edellytetystä velvoittavasta määräyksestä, josta aiheutuneet toimenpiteet olisivat välittömästi liittyneet H Oy:n liiketoimintaan. Toimintaohjetta ja sen mukaisia toimenpiteitä ei ollut kohdistettu H Oy:n toimintaan, vaan ne olivat koskeneet yleisesti tiettyyn ikäryhmään kuuluneita henkilöitä. Myös H Oy:n mainitsemien suunterveydenhuoltoa koskeneiden ohjeiden yleinen velvoittavuus ja oikeusperuste on jäänyt asiassa H Oy:n puolelta selvittämättä samoin kuin se, missä määrin kyseiset ohjeet ylipäätään olivat itsenäisesti vaikuttaneet H Oy:n asiakasmäärään.

Selostamistaan syistä FINE pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä vakuutukseen sovellettavien ehtojen mukaisena.

2) Kysymys vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuudesta H Oy:n vakuutussopimusta tehtäessä 25.8.2018

H Oy on vedonnut asiassa lisäksi siihen, ettei vakuutusyhtiön ollut selvittänyt sille ennen vakuutussopimuksen tekemistä, että epidemiavahingon korvaaminen vakuutuksesta edellytti nimenomaan tiettyyn lakiin eli tartuntatauti-, eläintauti- tai elintarvikelakiin perustunutta viranomaismääräystä.

Myyntitilanteesta annetun selvityksen mukaan vakuutuksen myyjän toimintatapana on ollut antaa asiakkaille vakuutuksen myyntitilanteessa vakuutusehdot ja tuoteopas tarjouksen mukana. Myyjä on kertomuksensa mukaan antanut asiakkaille yleisiä korvausesimerkkejä tilanteista, jotka ovat yritystoiminnassa yleisiä. Myyjän mukaan hän oli tapaamisessa 25.8.2017 käynyt H Oy:n edustajan kanssa yhdessä läpi tarjouksen ja tuoteoppaan taulukot, joissa on kerrottu, mitä vakuutus korvaa ja mitä se ei korvaa.

FINE toteaa, että kyseisessä myyntikeskustelussa ei ollut asiakirjojen mukaan käsitelty pelkästään keskeytysvakuutusta vaan H Oy:n yritysvakuutuskokonaisuutta. Jo vakuutuskokonaisuuden tuoteselosteessa olevan keskeytysvakuutusta koskevan maininnan perusteella H Oy:n on kuitenkin täytynyt ymmärtää kysymykseen tulevan tartuntataudin vastustamiseksi annettavan viranomaismääräyksen voivan perustua vain voimassa olleeseen lakiin, jossa on annettu asiaa koskevia tarkempia määräyksiä tilanteista, joissa viranomainen voi määrätä yrityksen toimintaa koskevista toimenpiteistä. Tuoteselosteen alussa vakuutuksenottajalle on lisäksi ilmoitettu tuoteselosteen kuvaavan vakuutuksen keskeisen sisällön ja huomautettu, että vakuutuksen yksityiskohtaiset tiedot ja rajoitukset ovat luettavissa vakuutusehdoista.

Vakuutuksenantajalle vakuutussopimuslain 5 §:ssä asetettu tiedonantovelvollisuus ei merkitse velvollisuutta vakuutusehtojen jokaisen määräyksen seikkaperäiseen läpikäymiseen ennen vakuutussopimuksen tekemistä, vaan vakuutuksen keskeisen sisällön ja olennaisten rajoitusten selvittämistä vakuutussopimuksen tekemistä harkitsevalle. FINE katsoo, että kun kyse on ollut elinkeinonharjoittajan kanssa tehdystä elinkeinotoimintaa koskeneesta vakuutussopimuksesta, vakuutuksenottajalle voidaan asettaa tavallista kuluttajaa laajempi velvollisuus perehtyä itsekin tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön.

Selostamillaan perusteilla FINE katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole laiminlyönyt sille vakuutussopimuslain mukaan kuulunutta tiedonantovelvollisuutta vakuutussopimusta tehtäessä.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Johtava lakimies Isokoski
Esittelijä Nikunlassi