Tapahtumatiedot

As Oy L omistaa osoitteessa L:n tie 17 kolme rakennusta (tiiliverhoiltu paritalo AB sekä erillistalot C ja D). Korvausvaatimuksessa As Oy L totesi, että lähistöllä suoritetuista pikaraitiotien louhintatöistä johtunut tärinä aiheutti halkeamia As Oy:n rakennusten tiiliverhoiltuihin julkisivuihin sekä huoneiston sisäseiniin.

Korvausta rakennusten vaurioista haettiin louhintatyöt suorittaneen RJ-alliansin vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa päätöksen, jossa se katsoi, että As Oy:n rakennusten esitettyjen vaurioiden ei voida katsoa olevan ympäristövahinkolain edellyttämässä syy-yhteydessä RJ-allianssin toimintaan eikä korvausta voida näin ollen suorittaa louhintatyön harjoittajan vastuuvakuutuksesta.

Asiakkaan valitus

As Oy L oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan As Oy L vaatii, että As Oy:lle suoritetaan korvaus kaikista louhintatyön jälkeen havaituista vaurioista kokonaisuudessaan. Näkemyksensä tueksi As Oy viittaa perusteellisesti laatimaansa ja louhintatyön suorittaneella taholle esittämäänsä korvausvaatimukseen sekä vaurioista annettuihin raportteihin.

Valituksen perusteena olevassa korvausvaatimuksessa on erityisesti painotettu, että vaurioituneet rakennukset on ennen nyt suoritettuja louhintatöitä kuntotarkastettu ja näin voidaan verrata louhintatöiden jälkeen havaittuja vaurioita näihin aikaisempiin tarkastuksiin. Korvausvaatimuksessa on selvitetty seikkaperäisesti rakennusten vauriot ennen ja jälkeen suoritetun louhinnan.

Korvausvaatimuksessa As Oy käy läpi vielä louhintavahinkoihin liittyvän olennaisen lainsäädännön ja viittaa myös Vakuutuslautakunnan aiempaan ratkaisukäytäntöön. As Oy toteaakin, että myös lautakunnan käytännössä on katsottu, ettei louhintatärinän raja-arvojen alittuminen poista syy-yhteyttä vahinkojen ja tärinän väliltä. As Oy:n mukaan on ilmeisestä, että ainoastaan louhinta on voinut aiheuttaa nyt todetut vahingot rakennuksissa. Korvausvaatimuksessaan As Oy käy vielä erikseen läpi vahinkoja katselmoineen F Oy:n raportissa esitettyjä epäkohtia ja antaa niihin oman vastineensa ja kommenttinsa.

As Oy L toteaa lisäksi, että taloyhtiön julkisivut ovat ennen vahinkoa olleet moitteettomassa kunnossa yli 40 vuotta. Niin ikään As Oy:n mukaan hyvin epätodennäköistä, että kolme samalla tavalla rakennettua rakennusta vaurioituvat kaikki äkillisesti ja samanaikaisesti louhintatyön aloittamisen jälkeen.

Edellä todetuin perustein As Oy L katsoo edelleen, että sen rakennuksille aiheutuneet vahingot tulee kaikkinensa korvata louhinnan suorittaneen tahon vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiön vastineen ja Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon jälkeen antamassaan lisäkirjelmässä As Oy L toteaa luopuvansa vaatimasta korvauksia vesivuotojen aiheuttamista vahingoista asiantuntijalausunnosta ilmenevin perustein. Sen sijaan As Oy vaatii edelleen rakennuksissa havaittujen halkeamien korvaamista vastuuvakuutuksesta. As Oy viittaa lautakunnan asiantuntijalausuntoon, jonka mukaan halkeamat ja pienien halkeama-avaumien laajennukset ovat todennäköisesti syntyneet yhteisvaikutuksena rakenteiden sietokykyyn nähden tärinän heilahdusnopeuden ylityksistä ja mahdollisesti myös siitä, että rakenteiden ominaisvärähtelytaajuus on ollut samaa suuruusluokkaa kuin rakenteisiin vaikuttava louhintatärinän taajuus.

Kommenttina siihen, että rakennusten huono kunto olisi ollut pääsyynä rakennusten vaurioitumiselle, As Oy toteaa, että vaikka rakennusten perusteet olisivat liikkuneet aikanaan heti niiden rakentamisen jälkeen, ei se merkitse sitä, että rakennukset olisivat olleet niin huonossa kunnossa, että niitä saisi toisen kustannuksella vaurioittaa. Edelleen As Oy painottaa, että rakennuksissa ei ole aiemmin ollut mitään ongelmaa, vaan rakenteet ovat kestäneet ehjinä, kunnes louhintaa on alettu harjoittaa. As Oy:n näkemyksen mukaan vastaava tärinää ei olisi myöskään ilman louhintaa luonnollisesti aiheutunut.

Lisäkirjelmässä As Oy muistuttaa vielä, että louhinnan harjoittaminen kuuluu ankaran vastuun piiriin ja korvauksen suorittamiseen riittää sen toteaminen, että toiminnan ja vahingon välillä katsotaan olevan todennäköinen syy-yhteys. Niin ikään kirjelmän mukaan ei ole olemassa sellaista sääntelyä, jonka mukaan rakennusten on kestettävä raja-arvojen piirissä oleva tärinä. Tältä osin As Oy viittaa korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuun KKO 1996:59 ja Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön. Kirjelmän mukaan louhintatoimintaa ei voida myöskään pitää mahdottomana harjoittaa, jos käsillä olevan kaltaiset vahingot tulevat korvattaviksi, vaan on katsottava, että vakuutukset ovat nimenomaan tällaisia tilanteita varten.

Vakuutusyhtiön lisävastineen jälkeen toimittamassaan uudessa lisäkirjelmässä As Oy L toteaa vielä aiemmissa kirjelmissään todetun lisäksi, että vakuutusyhtiön esittämät väitteet halkeamien muista mahdollisista syistä ovat ristiriidassa asiassa pyydetyn asiantuntijalausunnon kanssa, jonka mukaan louhintatärinä on ollut yli 50 % todennäköisyydellä syy halkeamien syntymiselle. Asiantuntija ei myöskään ole antanut muita mahdollisia syitä halkeamien syntymiselle. As Oy L vaatii edelleen halkeamien korjaamista vakuutusyhtiön lukuun täysimäärisesti.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä As Oy L:n korvausvaatimuksessa lausutun olennaisiltaan osin. Vakuutusyhtiö viittaa myös tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin sekä aiemmin antamaansa korvauspäätökseen.

Asiakkaan laatiman valituksen johdosta vakuutusyhtiö toteaa vielä, että näyttötaakka syy-yhteydestä on vahingonkärsijällä ja että vaikka ajallisella syy-yhteydellä on merkitystä kokonaisarviota tehtäessä, ei se yksinään ole osoitus todennäköisen syy-yhteyden olemassaolosta. Yhtiö toteaa, että puheena olevia louhintatöitä on lähimpänä As Oy L:n rakennuksia tehty 30.9.2019, jolloin etäisyys huoneistoon D on ollut noin 210 metriä ja huoneistoon A noin 240 metriä. Suuren etäisyyden takia vauriokohteissa ei ole välittömästi ennen töiden aloittamista suoritettu ennakkotarkastusta. Lähimmässä mittauspisteessä, joka sijaitsi noin 180 metrin päässä louhintapaikasta, mitattiin tärinän olleen voimakkaimmillaan 0.4 mm/s. Tältä osin vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön, jossa syy-yhteyden olemassaolo on todettu tapauksissa, joissa etäisyys työhön on ollut huomattavasti pienempi ja tärinäarvot huomattavasti suurempia niissäkin tilanteissa, joissa tärinän ohjearvo on alitettu. Niin ikään yhtiö viittaa F Oy:n ja S Oy:n raportteihin, joiden mukaan tärinällä ei ole nyt käsillä olevassa tapauksessa syy-yhteyttä esitettyihin vaurioihin.

Edellä todetuin perustein vakuutusyhtiö katsoo edelleen, ettei sen vakuutuksenottajan suorittaman louhintatyön tärinä ole aiheuttanut esitettyjä vaurioita As Oy L:n rakennuksille, vaan vaurioiden syynä on jokin muu ilmiö. Näin ollen korvausta vauriosta ei voida suorittaa vastuuvakuutuksesta.

Lisävastineessaan vakuutusyhtiö toteaa vielä, että vaikka asiantuntijalausunnon mukaan louhinta on ollut osasyy rakennusten halkeamien synnylle, on pääsyy kuitenkin ollut rakennusten huono kunto ja mikäli tästä huolimatta vastuun katsottaisi olevan louhijalla, niin tekisi tämä louhintatoiminnasta yleisesti ottaen mahdotonta. Näin ollen ei vauriosta edelleenkään voida suorittaa korvausta.

Asiakkaan lisäkirjelmän jälkeen antamassaan lisävastineessaan vakuutusyhtiö toteaa vielä, että käsillä olevassa tapauksessa pääasiallinen syy rakennuksen halkeamiin on rakennuksessa itsessään. Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö viittaa toimittamaansa VTT:n tutkimusraporttiin, jonka mukaan ei käytännössä ole mahdollista, etteikö rakennukseen syntyisi halkeamia sen elinkaaren aikana. Yhtiön näkemyksen mukaan on pidettävä lähinnä sattumanvaraisena, että syynä olisi vakuutuksenottajan harjoittama louhinta. Mikäli kuitenkin katsotaan, että louhinta voisi olla edes osasyynä aiheutuneille vauriolle, niin tällöin louhintaa suorittava taho voisi olla vastuussa korkeintaan pienestä osasta vahinkoa niiden pääsyyn ollessa muissa tekijöissä.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuksenottajana olevalla louhintatyön harjoittajalla ei ollut asiassa kommentoitavaa.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa lausunnon asiantuntijana käyttämältään DI Pentti Peltomaalta.

Lausunnossaan Peltomaa selvittää asian tapahtumatietoja ja analysoi käytettävissä olevaa asiakirja-aineistoa seuraavasti.

Peltomaa toteaa, että As Oy L muodostuu yhdestä tiiliverhoillusta paritalosta AB ja kahdesta tiiliverhoillusta erillistalosta C ja D. Talot ovat kytketty toisiinsa autokatoksilla ja näin ne muodostavat etelä-pohjoissuunnassa rivitalomaisen vaikutelman. Rakennusten rakentamisvuosi on ollut 1978. Lausunnossaan Peltomaa käy läpi myös rakennusten perustamistavat. Hän toteaa, että rakennukset AB ja C ovat kaksikerroksisia ja rakennus D kolmikerroksinen ja sen kellarikerroksessa on uima-allas.

Peltomaa toteaa, että rakennepiirustuksen perussuunnitelman mukaan talot AB ja C ovat perustettu kallion päälle louhostäytön varaan ja talo D louhostäytön varaan tai kalliolle. Ulkoseinärakenne asuinkerroksissa on:
- sisäpinnassa rakennuslevy ja muovitiivistys
- kantava seinä puurunkorakenteinen, lämpöeriste mineraalivilla 100+50 mm,  suojattu ulkoapäin tulevaa kosteutta vastaan bituliittilevyllä (tuulensuojalevyllä)
- kuorimuuri poltettua tiiltä 85 mm, joka on sidottu siteillä puurunkorakenteeseen
Seinärakenteessa kuorimuurin ja bituliittilevyn välissä on ilmarako 23 mm suunnitelmien mukaan. Kuorimuurin alapinnassa ei ole kosteudenpoistoreikiä.

Rakennusten välipohjat ovat 200 mm:n Siporex -kevytbetonilaattoja. Laattojen yläpinnassa on pintalattiarakenne.

Rakennusten itäsivulla ylimmän kerroksen ikkunat ovat erkkeri-tyyppisiä ikkunoita. Ikkunoiden sijainnit saattavat valokuvien perusteella paikoin poiketa rakennuslupapiirustuksissa esitetyistä paikoista.

Vesikattessa ei ole piirustusten mukaan räystästä.

Talojen AB ja C alimmalla kerrostasolla (maanalaisella osalla ja muutoin ikkunan alapintaan asti) on ulkoseinärakenne todennäköisesti US1:n mukainen eli:
- kosteuseristys
- betoni 200mm
- ilmarako 23 mm
- bituliitti 12 mm
- mineraalivilla 50+100 mm
- mahdollisesti muovitiivistys
- naulauslaudat 22 mm
- verhoilu 12 mm

Talon D kellarikerroksen ulkoseinärakenteet ovat ulkopinnasta sisäänpäin katsottuna:
- raudoitettu teräsbetoniseinä, paksuus 185 mm
- bitumitiivistyssively maanalaisella osuudella
- ilmarako 23 mm
- kantava runkorakenne, lämpöeriste mineraalivilla 150 mm
- muovitiivistys
- pintalevytys

Rakennuksen katto on osittain harja- ja osittain tasakattoinen. Talon harja on pohjois-eteläsuuntainen. Lännen puoleinen lape on koko leveydeltään kalteva. Harjasta katsottuna idänpuoleisen lape on noin kahden metrin leveydeltään kalteva ja kokonaisuudessaan lasikattoa. Tämän jälkeen idänpuoleinen lape jatkuu lasikatteen alareunasta tasakattona lukuun ottamatta taloa D, jonka kohdalla tasokaton lape jatkuu lasikatteen alareunasta n. 1,5 metriä alemmassa korkeustasossa. Vesikatteena tasakatto-osuudella on 3-kertainen huopakate ja kaltevalla lapeosuudella aaltoasbestisementtilevy ilman aluskatetta.

Peltomaa käy lausunnossaan läpi myös louhintakohteen tärinämittauspisteet ja niiden mittaustulokset. Mittauspisteitä oli kaksi joista toinen on maanvaraisesti perustettu ja toinen kalliolle perustettu. Maanvaraisesti perustetussa mittauspisteessä suurin mitattu heilahdusnopeus on ollut 1,96 mm/s ja useita arvoja on ollut yli 1,5 mm/s. Mittauspiste sijaitsi noin 140 metrin päässä louhintakohteesta. Kalliolle perustetussa mittauspisteessä suurin mitattu heilahdusnopeus on ollut 2,9 mm/s ja 45 mittaushavainnosta viisi on ollut yli 2 mm/s. Mittauspiste sijaitsi noin 280 metrin etäisyydellä louhintakohteesta. Korkeammat mittaushavainnot selittyvät Peltomaan mukaan sillä, että jälkimmäinen mittauspiste on perustettu kalliolle.

Näin ollen Peltomaa katsoo, että kalliolle perustetun mittauspisteen tärinä on otettava lähtökohdaksi, kun arvioidaan As Oy L:n rakennuksiin kohdistunutta tärinää. As Oy L sijaitsee noin 210 metrin päässä louhintatyömaasta. Peltomaa viittaa käyttämäänsä mittauskaavaan ja toteaa, että sen perusteella tärinän voidaan arvioida olleen 4,6 mm/s. Käytetyn räjähdysainemäärän perusteella voidaan arvioida 95 % todennäköisyydellä, että As Oy L:n rakennuksiin on kohdistunut tärinä, joka on ollut suuruusluokkana alle 2,9…3,6 mm/s. Peltomaa toteaa, että vastaavalla laskentakaavalla saataisiin kalliolle perustetulle mittauskohteelle tulos, jonka mukaan kohteeseen kohdistunut samalla todennäköisyydellä 1,6 – 2,3 mm/s suuruinen tärinä. Tärinä on kuitenkin ollut todellisuudessa 2,9 mm/s. Näin ollen Peltomaa pitää mahdollisena, että As Oy L:n kiinteistöihin on kohdistunut 6,5 mm/s suuruinen tärinä. Peltomaa viittaa käytettävissä oleviin ohjeistuksiin, joiden mukaan heilahdusnopeuden ohjearvio etäisyydellä 210 metriä räjäytyskohteesta on 7,7 mm/s…9,1 mm/s.

Peltomaa käy asiantuntijalausunnossaan läpi kohteen As Oy L aiemmissa kuntokartoituksissa esitetyt tarkastusraportit ja niissä esiintyvät mahdolliset riskirakenteet ja epäkohdat. Samoin lausunnossa toistetaan vauriokatselmuksissa tehdyt havainnot.

Aineistosta käy ilmi, että rakennuksen A perusmuurissa ei ole havaittu rakenteellisia halkeamia, lukuun ottamatta etupihan puolen sokkelissa olevaa yhtä halkeamaa. Asiantuntijalausunnon mukaan kosteutta on päässyt rakennuksen A rakenteisiin autokatoksen ja seinän tiivistämättömästä raosta. Lausunnossa mainitaan myös rakennuksen itäisellä sivustolla kasvanut iso köynnöskasvi, joka kosteusrasittaa rakennuksen yläpohjaa, julkisivua ja perustuksia. Rakennuksen D osalta ongelmina mainitaan niin ikään kosteushallinnan parannuksen tarve sekä rakennuksessa todetut riskirakenteet, kuten kattoikkunat. Rakennuksen D takapäädyn puolella on sokkelissa näkyvillä sokkelilaastilla peitetty pystysuuntainen halkeama. Samanlaisia halkeamia oli nähtävillä myös sisäpuolella kodinhoitotilan ja eteistason kiviainesrakenteisissa lattioissa. Nämä halkeamat olivat ilmeisesti syntyneet pian rakennuksen valmistumisen jälkeen.

Rakennuksessa A louhintojen jälkeen havaittujen halkeamien osalta Peltomaa toteaa, että A:n ajotienpuoleisten (itäisen seinän) yläikkunoiden välissä on helposti näkyvät halkeamat sekä leveys- että korkeussuunnassa ja useampi tiili haljennut keskeltä. Tällä halkeama-alueella on ollut edellä esitetty köynnöskasvi. Kyseiset halkeamat sijaitsevat kesällä 2018 vaihdettujen ikkunoiden välissä. Todennäköisesti halkeamat ovat aiheutuneet perustuksissa syntyneistä liikkeistä. Seinällä ollut köynnöskasvi on saattanut lisätä riskiä halkeamisiin, koska seinä on ollut märkänä, varsinkin syksyisin ja mahdollisesti pakkasiin asti. Tiiliverhouksessa havaitut värierot todennäköisesti johtuvat kosteusteknisestä rasituksesta seinärakenteessa. Uusia vaurioita on lisäksi havaittu myös rakennuksen A sisätiloissa, joiden osalta Peltomaa katsoo, että lisääntynyt kosteusrasitus seinärakenteessa on saattanut lisätä muodonmuutoksia myös sisälevytyksiin.

Rakennuksen D:n julkisivussa on louhinnan jälkeen havaittu kaksi saumahalkeamaa eteläpäädyssä. Toinen halkeama on noin metrin leveä ja toinen vaakasuunnassa kohoava useita metrejä pitkä halkeama. Näiden halkeamien osalta Peltomäki katsoo, että ne ovat aiheutuneet perustuksissa aiheutuneista liikkeistä.

Vastauksena kysymykseen siitä, ovatko Peltomaan käsityksen mukaan As Oy L:n rakennusten vauriot yli 50 %:n todennäköisyydellä syy-yhteydessä kiinteistön läheisyydellä suoritettuihin louhintatöihin, on Peltomaa todennut, että halkeamat ovat todennäköisesti syntyneet perustuksissa havaituista liikkeistä. Vastauksen mukaan on myös mahdollista, että jo ennen louhintaa rakenteet ovat saattaneet olla sietokykynsä rajalla johtuen perustusten liikkeistä. Lopuksi Peltomaa toteaa vielä, että halkeamat ja pienien halkeama-avaumien laajennukset ovat syntyneet todennäköisesti yhteisvaikutuksena rakenteiden sietokykyyn nähden tärinän heilahdusnopeuden ylityksistä ja mahdollisesti myös siitä, että rakenteiden ominaisvärähtelytaajuus on ollut samaa suuruusluokkaa kuin rakenteisiin vaikuttava louhintatärinän taajuus.

Lopuksi Peltomaa selventää vielä, että rakennuksissa havaitut vesivuodot louhintojen jälkeen, ovat johtuneet siitä, että rakennusten ulkoseinien kosteusteknisessä toimivuudessa on ollut puutteita.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, onko pidettävä riittävän todennäköisenä sitä, että As Oy L:n rakennuksien vauriot ovat aiheutuneet ympäristössä suoritettujen louhintatöiden seurauksena.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, että vahinkoa kärsinyt on luopunut vaatimasta korvauksia vesivuotojen aiheuttamista vahingoista asiantuntijalausunnosta ilmenevin perustein.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Toiminnan vastuuvakuutuksen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko,
- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja
- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Sovellettavien ehtojen kohdan 7.1 mukaan vakuutuksesta korvataan se vahingonkorvaus, jonka vakuutuksenottaja on velvollinen maksamaan. Vahingonkorvauksen määrä lasketaan vahingonkorvausta koskevien säännösten ja oikeuskäytännön mukaisesti-

Erityisehdon 343 mukaan vakuutuksesta korvataan myös vahinko, joka aiheutuu räjäytys- tai louhintatyöstä tai tällaisesta toiminnasta johtuvasta maanpainumasta tai siirtymästä.
…

Ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain 1§:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuna ympäristövahinkona korvataan tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta johtuva vahinko, joka on ympäristössä aiheutunut:

1) veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta;

2) melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai hajusta; taikka

3) muusta vastaavasta häiriöstä.

Lain 3 §:n mukaan ympäristövahinko korvataan tämän lain mukaan, jos voidaan osoittaa, että 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun toiminnan ja vahingon välinen syy-yhteys on todennäköinen. Syy-yhteyden todennäköisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin.

Vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n mukaan, jos vahingon kärsineen puolelta on myötävaikutettu vahinkoon tai jos muu vahingon aiheuttaneeseen tekoon kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä, voidaan vahingonkorvausta kohtuuden mukaan sovitella.

Asian arviointi

Tapauksessa on kyse siitä, onko asiakkaan kiinteistössä havaitut vauriot syy-yhteydessä läheisellä työmaalla tehtyihin louhintatöihin.

Ympäristövahinkolain mukainen korvausvastuu ei edellytä tuottamusta toiminnanharjoittajan puolelta. Korvausvastuun syntymiseksi riittää se, että harjoitetun toiminnan voidaan osoittaa olevan syy-yhteydessä aiheutuneeseen vahinkoon. Näyttötaakka syy-yhteyden olemassaolosta on korvausta vaativalla. Korvauksenvaatijan on siten osoitettava, että syntynyt vahinko on syy-yhteydessä räjäytystöihin.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa vakuutusyhtiö on katsonut, ettei vakuutuksenottajan suorittamien louhinta- ja räjäytystöiden ja As Oy L:n rakennusten vaurioiden välillä ole näytetty olevan syy-yhteyttä. Yhtiö painottaakin, että louhinnasta aiheutunut tärinä ei ole missään vaiheessa ylittänyt annettuja raja-arvoja. Toissijaisesti yhtiö on katsonut, että mikäli louhinta olisi osaltaan vaikuttanut esitettyihin vaurioihin, niin louhinnan suorittajaa voida silti pitää korvausvastuullisena, koska vaurioiden pääasiallinen syy on ollut rakennusten huono kunto. Vahinkoa kärsineen As Oy:n omistajat vaativat korvauksia täysimääräisinä.

Lautakunta toteaa, että se, millä raja-arvoilla vaurioita voi syntyä, riippuu aina yksittäisen rakennuksen rakennus- ja perustusolosuhteista. Tämä merkitsee, ettei yksinomaan sitä, että tärinä on laskelmien mukaan alittanut asetetut raja-arvot, voida automaattisesti pitää syy-yhteyden poistavana seikkana, vaan tapauksessa on edelleenkin kiinnitettävä huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin.

Ympäristövahinkolakia koskevan hallituksen esityksen mukaan ilmaisulla, jonka mukaan syy-yhteyden on oltava todennäköinen, tarkoitetaan lieventää näyttövelvollisuutta siten, ettei korvausvastuun syntyminen edellytä täyttä näyttöä syy-yhteydestä. Todennäköinen-sana tarkoittaa tässä korkea-asteista todennäköisyyttä, joka matemaattisesti ilmaistuna merkitsee selvästi yli 50 %:n suuruista varmuutta. Todennäköisyyttä arvioitaessa kiinnitettäisiin huomiota muun ohella edellä mainitun mukaisesti toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin. Tämä voisi merkitä esimerkiksi sen arvioimista, miten tyypillisiä kulloisetkin vahingot tai niihin johtaneet ympäristömuutokset ovat kysymyksessä olevia toimintoja harjoitettaessa.

DI Pentti Peltomaa on lautakunnan pyynnöstä antamassaan asiantuntijalausunnossa arvioinut As Oy L:n rakennuksissa havaittujen vaurioiden ja rakennusten läheisyydessä suoritettujen louhintatöiden välisen syy-yhteyden todennäköisyyttä. Asiantuntijalausunnossaan Peltomaa on todennut, että rakennuksissa havaitut halkeamat ovat todennäköisesti syntyneet perustuksissa havaituista liikkeistä. Peltomaa toteaa kuitenkin olevan mahdollista, että jo ennen louhintaa nyt vaurioituneet rakenteet ovat saattaneet olla sietokykynsä rajalla johtuen perustusten liikkeistä. Näin ollen Peltomaa katsoo, että halkeamat ja pienien halkeama-avaumien laajennukset ovat syntyneet yhteisvaikutuksena rakenteiden alhaiseen sietokykyyn nähden tärinän heilahdusnopeuksien ylityksistä ja mahdollisesti siitä, että rakenteiden ominaisvärähtelytaajuus on ollut samaa suuruusluokkaa kuin rakenteisiin vaikuttava louhintatärinän laajuus.

Edellä selostetuin perustestein, käytettävissään olevan selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella lautakunta katsoo, että rakennuksessa todettujen ja korvausvaatimuksen perusteena olevien halkeamien on osoitettu aiheutuneen tärinästä.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan As Oy L:n vaurioituneissa rakennuksissa oli kuitenkin ollut jo ennen louhintatöiden aloittamista havaittavissa sellaisia puutteellisuuksia ja joitakin riskirakenteita, jotka ovat osaltaan Peltomaan asiantuntijalausunnosta ilmenevin tavoin olleet osasyynä halkeamien syntymiselle. Peltomaa toteaa niin ikään, että rakenteet ovat saattaneet olla sietokykynsä rajalla jo ennen louhintaa, johtuen pelkästään perustusten liikkeistä.

Lautakunta toteaa, että ympäristövahinkolaissa ei ole säännelty vahingonkärsijän myötävaikutuksesta perusteena korvausvelvollisuuden sovittelemiselle tai siitä vapautumiselle. Lain 2 §:n mukaan ympäristövahinkojen korvaamiseen sovelletaan vahingonkorvauslakia, jollei ympäristövahinkolaista muuta johdu. Lautakunta kuitenkin katsoo, ettei vahingoittuneiden rakennusten puutteellinen kunto ainakaan tapauksen olosuhteissa merkitse vahingonkärsijöiden myötävaikutusta vahinkoonsa vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:ssä tarkoitettavalla tavalla. Ottaen huomioon, että rakennusten kunto voi yleensäkin vaihdella melko paljon, eikä kunnon puutteellisuus siten ole olosuhteena epätavallinen tai yllättävä vahingon aiheuttajan kannalta, rakennusten puutteellista kuntoa ei myöskään voida pitää mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna vahinkotekoon kuulumattomana seikkana.

Rakennusten puutteellinen kunto on kuitenkin otettava huomioon korvauskelpoista vahinkoa määritettäessä. Vakuutuslautakunta toteaa, että lähtökohtana vahingon korvaamisen osalta on täyden korvauksen periaate. Tämä tarkoittaa sitä, että vahingon kärsijä on pyrittävä saattamaan asemaan, jossa hän olisi, ellei vahinkoa olisi sattunut. Korvattavaa vahinkoa laskettaessa on kuitenkin otettava huomioon myös vahinkotapahtumasta saatu hyöty eli esimerkiksi se, että esine tai rakennus korjauksen johdosta tulee parempaan kuntoon kuin se oli ennen vahinkoa.

Näin ollen, vaikka louhintatärinä on osaltaan aiheuttanut As Oy L:n rakennuksissa halkeamien syntyä ja laajentanut pienempien halkeama-avaumien kehitystä, niin vahingonkorvausta määrittäessä on otettava huomioon tulevista korjaustöistä todennäköisesti aiheutuva tasonparannus, josta louhintatyönharjoittajan ei voida katsoa olevan vastuussa.

Lopputulos

Edellä mainituin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että As Oy L:lla on oikeus saada korvausta rakennuksen halkeamavaurioista RJ-allianssin toiminnan vastuuvakuutuksesta kuitenkin siten, että korvausta määrittäessä huomioidaan As Oy:n rakennuksille korjaustöiden johdosta tuleva tasonparannus verrattuna niiden vahinkoa edeltävään kuntoon.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Karimäki
Korpiola
Rusanen