Tapahtumatiedot

Poliisin esitutkintapöytäkirjan selostusosan mukaan poliisi oli saanut 22.11.2017 ilmoituksen siitä, että henkilöauto hurjastelee X:n kaupungin keskustan tuntumassa. Autolla liikkunut poliisipartio oli noin klo 14.51 havainnut ilmoituksessa mainitun henkilöauton, jota kuljetti vakuutuksenottaja A (s. 1985), lähtevän liikkeelle eräältä pysäköintipaikalta. Henkilöauto kiihdytti voimakkaasti nopeuttaan, jolloin vastakkaisesta suunnasta tullut ja pysäyttämismerkin kytkenyt poliisipartio menetti näköyhteyden henkilöautoon. Toisen poliisipartion lähdettyä seuraamaan A:n kuljettamaa ajoneuvoa pysäyttämismerkki kytkettynä näköetäisyys A:n ajoneuvoon menetettiin uudelleen. A:n kuljettama henkilöauto havaittiin jonkin matkaa edempänä tien vasemmassa reunassa olevasta ojasta, johon se oli ajautunut törmättyään noin 150 metriä aikaisemmin vastakkaisesta suunnasta tulleeseen B:n kuljettamaan henkilöautoon. Poliisipartio otti paikalta jalkaisin paenneen A:n kiinni jonkin aikaa myöhemmin.

Käräjäoikeus oli välituomiossaan 26.6.2018 katsonut, että A oli syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. A oli laiminlyönyt noudattaa poliisiauton näyttämää pysähtymismerkkiä ja poliisiautoa paetessaan kuljettanut henkilöautoaan ainakin 100 km/h:n keskituntinopeudella nopeusrajoituksen ollessa tieosuuksilla 40, 50 ja 60 km/h. Lisäksi A oli laiminlyönyt noudattaa liikenteenjakaja – liikennemerkkiä ajaen sen vastaisesti keskikorokkeen vasemmalle puolelle, ja törmännyt B:n kuljettamaan henkilöautoon, jonka jälkeen hän oli ajautunut ulos ajoradalta tien vasemmalle puolelle, jolloin molemmat ajoneuvot olivat vaurioituneet ja valaisinpylväs oli kaatunut. B ja hänen ajoneuvonsa matkustajat olivat saaneet vähäisiä vammoja.

Käräjäoikeus oli välituomion yhteydessä antamallaan päätöksellä määrännyt A:n mielentilan tutkittavaksi siten, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (jäljempänä THL) antaa asiakirjojen perusteella lausunnon siitä, onko A ollut rangaistusvastuun edellyttämällä tavalla syyntakeinen. THL:n 20.9.2018 päivätyn lausunnon mukaan A on ollut tekohetkellä alentuneesti syyntakeinen.

Käräjäoikeuden tuomion 6.11.2018 mukaan A:n alentunut syyntakeisuus on otettu huomioon rangaistusta mitattaessa. Normaalirangaistus A:n menettelystä olisi noin neljä kuukautta vankeutta. Käräjäoikeus tuomitsi A:n kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistus oli ehdollinen.

A:n henkilöauto vaurioitui vahinkotapahtumassa niin pahoin, että sen korjaaminen ei ollut kannattavaa. Ajoneuvon haltijat A ja D hakivat korvausta vahingosta ajoneuvon kolarointivakuutuksesta. Vakuutusyhtiö maksoi korvauspäätöksellään 16.1.2019 A:n ajoneuvon omistaneelle rahoitusyhtiölle (P) ajoneuvon loppuvelkaa vastaavana lunastuskorvauksena 17.173,41 euroa.

Korvauspäätöksen 1.3.2019 mukaan vakuutusyhtiö korvaa A:n henkilöautolle tulleista vaurioista 1/4 kolarointiturvasta. Vakuutusyhtiö katsoo vahingon aiheutuneen A:n siinä määrin törkeästä huolimattomuudesta, ettei vahinko olisi lainkaan korvattava. Yhtiö on käräjäoikeuden tavoin katsonut A:n alentuneen syyntakeisuuden osuudeksi vahingon syntyyn 1/4. Tämän perusteella vakuutuksenottajalle tulevista korvauksista korvataan 1/4.

Lunastuslaskelman mukaan kokonaiskorvaus ajoneuvosta 150 euron omavastuulla vähennettynä olisi ollut 37 764 euroa. Rahoitusyhtiön loppuvelan osuuden 17.173,41 e vakuutusyhtiö on maksanut P:lle. Loppuosuudesta 20.590,59 euroa vähennetään A:n törkeän huolimattomuuden perusteella ¾ eli korvattavaksi osuudeksi jää 5.147,64 euroa.

Koska rahoitusyhtiölle maksetusta osuudesta ¾ eli n. 12 880 euroa tullaan hakemaan takaisin A:lta, vakuutusyhtiö käyttää vakuutuksesta korvattavaksi osuudeksi jäävän 5.147,64 euroa takaisinperittävän osuuden lyhentämiseen. Lopullinen takaisinperittäväksi jäävä määrä tarkentuu, kun vaurioajoneuvo saadaan myytyä. Vakuutusyhtiö antoi A:lle 14.3.2019 vielä korvauspäätöksen, jossa käytiin läpi maksettavat korvaukset sekä niistä tehtävät vähennykset.

A:n oikaisupyyntö

A haki korvauspäätökseen muutosta vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. Hän katsoo, että korvausta ei tulisi lainkaan alentaa myötävaikutuksen perusteella, tai että korvausta tulisi alentaa korkeintaan 25 %. A vetosi siihen, että hän oli juuri ennen vahinkotapahtuman sattumista yrittänyt saada apua sairauteensa keskussairaalan psykiatrian osastolta ja työterveyslääkärin vastaanotolta. Vahinkoja ei ole aiheutettu tahallisesti. A:n sairaus on estänyt häntä kontrolloimasta käyttäytymistään. Keskikorokkeeseen törmääminen tapahtui 60 km/h nopeusrajoitusalueella, minkä johdosta A:n menettelyä ei voida pitää tilannenopeuden puolesta törkeän huolimattomana. 

A viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisuun VKL 72/06, jossa oli kyse siitä, että tekijä oli huolimattomuudesta jättänyt nauttimatta ravintoa sairautensa edellyttämällä tavalla. A katsoo, että hänen tapauksessaan ei ole ollut kyseisen kaltaista huolimattomuutta. Vahingonkorvausoikeudellisessa mielessä kyse on ollut tapaturmasta. A ei ole tarkoittanut aiheuttaa vahinkoa eikä ole voinut edes mieltää vahingon syntymisen mahdollisuutta. A ei myöskään ole käyttänyt päihteitä tai alkoholia. Vahinko on ollut suoraa seurausta A:n pysyvästä sairaudesta.

A:n terveydentila on lähtenyt sairaudelle tyypillisellä tavalla alenemaan äkillisesti ja merkittävästi. Sairauteen liittyy sairaudentunnottomuutta, mutta tästä huolimatta A on pyrkinyt saamaan itselleen tarvitsemaansa apua. A on hakeutunut ensin psykiatrian poliklinikalle ja sitten työterveyslääkärin vastaanottotiloihin, muttei ole kyennyt jäämään, koska sairauden aiheuttamat oireet ovat voimistuneet niin, että hän on poistunut odotusaulasta. A:n ajosuoritus on ollut virheetön. Vahinkoa on aiheutunut vasta siinä yhteydessä, kun poliisi on pyrkinyt pysäyttämään A:ta ja hän on sairaudestaan johtuen kuljettanut ajoneuvoa suurimman sallitun nopeusrajoituksen ylittävällä nopeudella keskikorokkeeseen törmäten. Ilman sairauden oireita A kykenee noudattamaan nopeusrajoituksia, ja myös noudattaa niitä.

Vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä annettu korvauspäätös

Vakuutusyhtiö viittasi korvauspäätöksessään käräjäoikeuden tuomioon, jonka mukaisesti A:lle on määrätty alentunut syyntakeisuus huomioon ottaen kolmen kuukauden vankeusrangaistus, kun normaalirangaistus olisi ollut noin neljä kuukautta vankeutta. Käräjäoikeus on tuomiossaan ottanut kantaa tekojen tahallisuuteen ja katsonut, että A on syyllistynyt tärkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Vahingot eivät siten ole olleet seurausta yksinomaan sairaudesta johtuvista oireista, kuten oikaisupyynnössä on väitetty. Sairauden vaikutukseksi tapahtumiin käräjäoikeus on arvioinut 1/4. Jos A:n syyntakeisuus olisi ollut alentunut oikaisupyynnössä väitetyllä tavalla, hänet olisi jätetty rangaistukseen tuomitsematta.

A:n kuljettama ajoneuvo on törmännyt takaa-ajotilanteessa vastakkaisesta suunnasta tulleeseen ajoneuvoon. Vakuutusyhtiö katsoo, että teko on ollut törkeä ja kyse on ollut lähestulkoon tahallisuuteen rinnastettavasta ajotavasta. Mikäli kuljettaja olisi ollut täysin syyntakeinen, korvausvaatimus olisi hylätty kokonaan teon tahallisuudesta johtuen. Käräjäoikeus on katsonut sairauden vaikuttaneen tapahtumiin ja se on huomioitu rangaistuksessa. Vakuutusyhtiö katsoi, että sen korvauspäätös on linjassa rikostuomion kanssa. Yhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään.

Asiakkaan valitus

A toistaa valituksessaan vakuutusyhtiölle oikaisupyynnössään esittämänsä seikat ja pyytää, että vakuutuskorvaus maksetaan täysimääräisenä tai enintään 25 %:lla vähennettynä. A toteaa, että alentunut syyntakeisuus ei suoraan vaikuta tahallisuus- ja tuottamusarviointiin.  Alentuneesti syyntakeisella voi esimerkiksi mielisairauden johdosta olla merkittävästi alentunut kyky johdosta säädellä omaa käyttäytymistään. Tekijä toimii sairaudestaan johtuen tavalla, joka ei ole täysin hänen rationaalisessa ja tietoisessa kontrollissaan, ja tämän vuoksi rikosoikeudessa katsotaan, ettei hänelle voida tuomita yhtä ankaraa rangaistusta kuin sellaiselle henkilölle, jolla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia säännellä omaa toimintaansa.

Valituksessa viitataan vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan korvauksen alentamista tai epäämistä harkittaessa huomioon otettaviin seikkoihin. A on tunnistanut sairautensa oireet ja pyrkinyt samaan itselleen lääketieteellistä apua tässä kuitenkaan onnistumatta. Myös vahinkoon johtanut A:n menettely on ollut seurausta hänen sairautensa etenemisestä ja sille tyypillisestä reagoimisesta. A:lla koko aikuisikänsä ajan olleeseen sairauden oirekuvaan liittyy sairauden ilmestyminen ajoittain, varoittamatta ja ilman mahdollisuutta estää tai ennustaa oireiden ilmaantumista. Oirekuvaansa liittyvästä sairaudentunnottomuudesta huolimatta A on pyrkinyt hankkimaan itselleen välitöntä apua käytettävissään olleilla keinoilla, mutta tällä kertaa oireet saivat voiton. A vetoaa myös syyntakeisuutta koskevan sääntelyn muuttumiseen rikoslain yleisen osan uudistuksen yhteydessä. A:n mukaan oikeustila on lainmuutoksen myötä tiukentunut siten, että yhä harvempi tekijä todetaan rikosoikeudellisesti syyntakeettomaksi tai alentuneesti syyntakeiseksi. A:n käsityksen mukaan rikoslain muutoksella ei kuitenkaan ole tarkoitettu muuttaa vakuutussopimuslain mukaista tulkintalinjaa aiempaa tiukemmaksi. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset perusteettomina ja toistaa vastineessaan aikaisemmissa korvauspäätöksissään esittämänsä perustelut. Vakuutusyhtiö katsoo, että A ei ole tekoa tehdessään ollut lähelläkään täyttä syyntakeettomuutta, vaan tuomitun rangaistuksen (3/4 normaalista rangaistuksesta) perusteella oikeuden harkitsema syyntakeisuuden alentuma on ollut suhteellisen vähäinen.

Vakuutusyhtiö katsoo ottaneensa A:n alentuneen syyntakeisuuden huomioon, kun se on maksanut osakorvauksen teosta, joka törkeydessään syyntakeisen henkilön tekemänä olisi aiheuttanut korvauksen hylkäämisen kokonaisuudessaan. Vakuutusyhtiö mukaan tapauksessa olisi ollut perusteita myös korvauksen epäämiselle kokonaan. Syyntakeisuuden alentumisen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että esimerkiksi rikosoikeudellisesti alaikäistä henkilöä ei tuomita rangaistukseen, mutta siviilioikeudellinen korvausvelvollisuus teosta arvioidaan ankarammin kuin rikosoikeudellinen vastuu. Myös melko nuoria henkilöitä on tuomittu maksamaan täysi korvaus näiden aiheuttamasta vahingosta.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä ovat olleet muun muassa seuraavat selvitykset:

• A:n vahinkoilmoitus 22.12.2017

• Keskussairaalan psykiatrian osaston va. erikoislääkärin lausunto 19.12.2017 A:n terveydentilasta vakuutusyhtiölle

• Poliisin esitutkintapöytäkirja 2.5.2018 liitteineen

• THL:n asiakirjoihin perustuva lausunto 20.9.2018 A:n mielentilasta käräjäoikeudelle

• Käräjäoikeuden tuomio 6.11.2018 (sisältää tiedot käräjäoikeuden välituomiosta 26.6.2018)

• A:n kuljettamaa henkilöautoa koskeva laskelma vahingon määrästä

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut asianmukaiset perusteet kolarointiturvasta A:lle maksetun korvauksen alentamiselle 3/4:lla. Tältä osin kyse on siitä, onko A:n katsottava aiheutuneen kuljettamansa henkilöauton vaurioitumisen törkeällä huolimattomuudella. Lähemmin tarkasteltuna kyse on A:n menettelyn moitittavuuden arvioinnista ja siitä, mikä merkitys asiassa on annettava käräjäoikeuden tuomiolle, jolla A on tuomittu rangaistukseen vahinkotapahtumaan liittyneestä menettelystään alentuneesti syyntakeisena.

A:n valitus ei koske sitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus esillä olevassa tapauksessa periä A:lta takaisin 3/4 auton omistajalle maksetusta korvauksesta siten, että osa takaisinperittävästä määrästä on vähennetty A:n ja ajoneuvon toisen haltijan korvausosuudesta vakuutusyhtiön takautumissaatavaa kuittaamalla. Lautakunta ei tämän vuoksi anna asiassa korvausten takaisinperinnän osalta ratkaisusuositusta.   

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Vakuutussopimuslain 36 §:n (Syyntakeettomuus ja pakkotila) mukaan vakuutuksenantaja ei saa vastuusta vapautuakseen tai sen rajoittamiseksi vedota tämän luvun säännöksiin, jos vakuutettu aiheuttaessaan vakuutustapahtuman taikka laiminlyödessään suojeluohjeen noudattamisen tai pelastamisvelvollisuuden oli kahtatoista vuotta nuorempi tai sellaisessa mielentilassa, ettei häntä olisi voitu tuomita rangaistukseen rikoksesta. Mitä tässä säädetään, ei sovelleta 28 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa.

Autovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2017 alkaen) kohdan 4.4.1 (Kolarointiturva, Korvattavat vahingot) mukaan kolarointiturvasta korvataan vahinko, joka välittömästi aiheutuu vakuutuskohteelle
– tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
– tien sortumisesta
– törmäyksestä tai
– muusta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta vakuutuskohdettaulkoapäin vahingoittavasta syystä.

Autovakuutuksen yleisten sopimusehtojen kohdassa 10.7.2 olevat määräykset vastaavat sisällöltään vakuutussopimuslain 30 ja 32 §:ssä säädettyä.

Asian arviointi

A on 22.11.2017 kuljettanut henkilöautoaan X:n kaupungin keskustan tuntumassa paeten pysäyttämismerkin sekä ääni- ja valomerkit päälle kytkenyttä poliisiautoa henkilöautonsa nopeutta voimakkaasti kiihdyttämällä. Poliisin laskelmien mukaan A:n keskituntinopeus on ollut ainakin 100 km/h nopeusrajoitusten vaihdellessa 40 km/h:n ja 60 km/h:n välillä. A:n siirtäessä ajoneuvoaan ajosuunnassaan vasemmalle, hänen kuljettamansa henkilöauto on törmännyt liikenteenjakajaan ja vastaantulevaan autoon vaurioseurauksin.

Poliisin kuulusteluissa A on kertonut sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Edellisenä viikonloppuna olleen risteilyn jälkeen A:n vointi oli heikentynyt. A oli ollut vahinkotapahtumaa edeltäneen päivän töissä, mutta oli tuolloinkin ollut hyvin rauhaton. Autoa kuljettaessaan A oli mielestään jo psykoosissa ja tunsi käsitystensä vääristymisen johdosta oikeudekseen ajaa ylinopeutta. A on kertonut kotipihansa pysäköintialueelta liikkeelle lähtiessään havainneensa poliisiauton ja kuulleensa hälytysäänet. Hän ei kuitenkaan kertomansa mukaan ollut havainnut punaista pysäytysvaloa tai ymmärtänyt, mistä on kyse. A ei poliisin kuulusteluissa ole tätä tarkemmin kuvannut lopulta yhteentörmäyksiin johtaneen ajokäyttäytymisensä syitä, tai myöskään ottanut kantaa siihen, oliko ajoneuvon ohjaamisessa vastakkaisesta suunnasta tulevan liikenteen ajokaistalle ollut kyse A:n edessä olleiden ajoneuvojen ohitusyrityksestä. Vastakkaisesta suunnasta tulleen B:n kuljettaman henkilöauton matkustajana ollut C on poliisikuulusteluissa kertonut, että A:n kuljettama henkilöauto oli ennen yhteentörmäystä lähtenyt ohittamaan edellään pysähdyksissä ollutta ajoneuvojonoa siirtyen kulkusuunnassaan tien vasemmalle puolelle törmäten tämän jälkeen B:n kuljettaman ajoneuvon vasempaan kylkeen.

Liikennerikosasiaa käsitellyt käräjäoikeus on tuomiossaan 6.11.2018 katsonut, että A on syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Käräjäoikeuden tuomion rangaistusseuraamusta koskevien perustelujen mukaan normaalirangaistus A:n menettelystä olisi ollut noin 4 kuukautta vankeutta. A on THL:n lausunnon mukainen alentunut syyntakeisuus huomioon ottaen tuomittu kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen.

Vakuutuslautakunta pitää asiassa esitutkintapöytäkirjan ja käräjäoikeuden tuomion perusteella selvitettynä, että A on paennut tilanteessa poliisia kuljettaen henkilöautoaan taajama-alueella kaupungin keskustassa huomattavalla ylinopeudella. Vahinkoon johtanut ajo on tapahtunut arkipäivänä noin klo 15, jolloin muuta ajoneuvoliikennettä on ollut epäilyksittä paljon, mutta A on tästä huolimatta kuljettanut henkilöautoaan taajamassa ajoittain yli 100 km/h nopeudella. Keliolosuhteet ovat olleet räntäsateen johdosta huonot. Lautakunta katsoo, että A on aiheuttanut kuljettamansa henkilöauton vaurioitumiseen johtaneen vahinkotapahtuman törkeällä huolimattomuudellaan. Edellä kuvatuissa olosuhteissa A:n menettelyä on pidettävä niin moitittavana, että korvaus olisi lähtökohtaisesti perusteltua evätä kokonaan. Asiassa on kuitenkin arvioitava, mikä vaikutus A:n psyykkisen sairauden oireilla on ollut A:n menettelyyn ja vahinkotapahtuman sattumiseen.

Vakuutussopimuslain 36 §:n mukaan vakuutuksenantaja ei saa vastuusta vapautuakseen tai sen rajoittamiseksi vedota muun muassa vahingon aiheuttamista koskevaan vakuutussopimuslain 30 §:ään, jos vakuutettu aiheuttaessaan vakuutustapahtuman oli sellaisessa mielentilassa, ettei häntä olisi voitu tuomita rangaistukseen rikoksesta. Hallituksen esityksestä vakuutussopimuslaiksi (HE 114/93, s. 50) ilmenee, että lain 36 §:ssä mainitulla vakuutetun mielentilalla tarkoitetaan rikoslain mukaista ns. rikosoikeudellista syyntakeettomuutta.  

Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että A ei ole ollut syyntakeeton. Tämän johdosta vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus vedota vahingon aiheuttamiseen törkeällä huolimattomuudella.

Vakuutussopimuslain 30 §:n ja sitä vastaavien vakuutusehtojen mukaan jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se voidaan evätä. Harkittaessa, onko korvausta alennettava tai se evättävä, otetaan vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan huomioon muun muassa vakuutetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Vakuutussopimuslain esitöiden (hallituksen esitys 114/1993 s. 48) mukaan korvauksen alentaminen tai epääminen on suhteutettava vakuutetun menettelyn moitittavuuteen. Tavallisen huolimattomuuden takia korvausta ei yleensä tulisi evätä kokonaan. Myöskään törkeä huolimattomuus tai tahallisuus ei johda poikkeuksetta korvauksen menettämiseen. Tapaukseen saattaa liittyä sellaisia olosuhteita, joiden huomioon ottaminen voi johtaa osakorvauksen suorittamiseen. Kokonaisharkinnassa huomioon otettavia olosuhteita voivat muun muassa olla asianomaisen henkilön ikä, koulutus, kokemus, terveydentila tai mielentila. Esimerkiksi menettely, josta tavallisesti seuraisi korvauksen epääminen, saattaa alaikäisen osalta aiheuttaa vain korvauksen vähäisen alentamisen. Sairaus tai vamma, joka on rajoittanut asianomaisen toimintamahdollisuuksia, voidaan ottaa kokonaisharkinnassa huomioon. Samoin vähentynyt syyntakeisuus voi olla merkityksellinen seikka.

THL:n käräjäoikeudelle antamassa A:n mielentilaa koskevassa lausunnossa 20.9.2018 on käyty läpi A:n hoitoasiakirjoista ilmeneviä tietoja ja niissä kuvattuja A:n sairauteen liittyneitä aiempia tapahtumia. Lausunnon mukaan A:lle oli 13-vuotiaana aloitettu psykoosia lähestyvän masennuksen vuoksi psykoosinvastainen lääkitys ja hänet oli ohjattu nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Vuosina 1999–2002 A oli ollut viiteen eri otteeseen psykiatrisessa osastohoidossa psykoosin ja psykoottistasoisten harhaluulojen vuoksi. A:n diagnooseina oli skitsofrenia ja skitsoaffektiivinen häiriö, mutta vuonna 2003 diagnoosiksi vaihtui kaksisuuntainen mielialahäiriö. Vuosina 2003–2007 sekä vuonna 2015 A oli ollut kuusi kertaa osastohoidossa manian vuoksi. Vuosien 2015–2017 aikana A:n vointi ei ollut merkittävästi ailahdellut ja mielialaa tasaavaa lääkitystä oli vähennetty sivuvaikutusten karsimiseksi. Osastohoitoon joutumisia olivat usein edeltäneet lääkityksen muutokset ja A:n psykoottiseksi arvioitu käytös mm. julkisilla paikoilla.

THL:n lausunnon mukaan A oli 22.11.2017 soittanut hoitavalle psykiatrilleen ja kertonut nukkuneensa huonosti. Hänen puolisonsa oli vahvistanut A:n nukkuneen työpaikan pikkujouluristeilyn jälkeen vain vähän. Hoitava psykiatri oli sattumalta havainnut iltapäivällä A:n sairaala-alueella ja oli arvioinut tämän käyttäytyneen levottomasti. A oli tuolloin kertonut eksyneensä ja sopineensa tapaamisen sairaalan kanttiiniin. A oli myös varannut samalle päivälle ajan työterveyshuoltoon unettomuuden ja työpaikalla ilmenneen poikkeavan käytöksen vuoksi. Hän oli ilmoittautunut työterveyshuollon vastaanotolle, mutta häntä ei ollut löydetty odotustilasta.

Poliisi oli saattanut 24.11.2017 A:n [poliisivankilasta] sairaalan arvioon. Merkinnän perusteella putkassa ollessaan A:lla oli ollut niin kuuma, että hän oli valellut vaatteensa vedellä. A selosti myös tunteneensa kuin olisi ollut pakohuoneessa, josta olisi päästävä karkuun. A:n ei arvioitu olleen psykoottinen, mutta hänet oli otettu sairaalaosastolle vapaaehtoiseen hoitoon. Vaikka sairaalaan toimittamisen yhteydessä A:ta tutkineet lääkärit eivät ole hänen nykytilaansa luonnehtiessaan dokumentoineet todellisuudentajun vääristymistä, hänelle oli asetettu diagnoosiksi "kaksisuuntaisen mielialahäiriön psykoottinen maaninen jakso, mielialan vastaisia psykoottisia oireita" (F31.21) — diagnoosin on tarkennettu olevan epäilyn tasolla. Osastolla oli kiinnitetty huomiota hänen vauhdikkuuteensa - A puhui nopealla rytmillä ja herkästi toisten päälle. Hoitojakson kuluessa A kuitenkin rauhoittui ja hän vietti osastolta käsin jaksoja kotonaan. A kirjattiin osastolta pois 27.12.2017. Hoitojakson jälkeen A:n vointi on ollut vakaa ja hän on jatkanut käyntejä avohoidossa.

THL:n lausunnon yhteenveto-osassa todetaan, että A:lla on ollut 13-vuotiaasta alkaen vaikea-asteisia psykiatrisia ongelmia. Hän on ennen syytteenalaista tekoa ollut yksitoista kertaa hoidossa sairaalan osastolla psykoottisten manioiden vuoksi. Psykoosioireita estävät lääkkeet aiheuttavat A:lle erilaisia sivuvaikutuksia, eikä hän ole aina kyennyt käyttämään näitä säännöllisesti. A:lla diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ilmenee joskus psykoosiin rinnasteisina maanisina jaksoina, jolloin A ei kykene kontrolloimaan käytöstään ja menettää todellisuudentajunsa.

THL:n lausunnon mukaan A:n käytös 22.11.2017 ennen vahinkotapahtumaan johtaneita tapahtumia on ollut levotonta ja koostumatonta, mikä viittaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön olleen tuolloin voimistumaisillaan. A:n edellytykset säädellä käyttäytymistään ja arvioida ajotavastaan muille koituvaa vaaraa sekä seurauksia ovat olleet manian vuoksi merkittävällä tavalla heikentyneet. A:n ei kuitenkaan ole dokumentoitu ajautuneen syytteenalaisten tekojen yhteydessä tilaan, jossa hän olisi menettänyt tyystin todellisuudentajunsa. Näin ollen A:n ei voida arvioida olleen syyntakeeton. Syyntakeista tekoa edeltänyt normaalia enemmän valvominen on altistanut kaksisuuntaisesta mielialahäiriöistä kärsivän manialle ja hypomanialle. A on yrittänyt ennaltaehkäistä maniaan ajautumista tunnistamalla ennakko-oireita ja hakemalla näihin apua. Hän ei näin ollen ole tietoisesti myötävaikuttanut tilansa heikkenemiseen, vaan on päinvastoin yrittänyt estää oireidensa yltymisen. THL:n lausunnon mukaan A on ollut lausuntopyynnön tarkoittamaan tekoon alentuneesti syyntakeinen.

 Vakuutuslautakunta toteaa, että se ei vakuutussopimukseen perustuvaa korvausvelvollisuutta koskevaa riita-asiaa ratkaistessaan ole sidottu käräjäoikeuden rikosasiassa antaman tuomion lopputulokseen. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevälle näytön arvioinnille ja erityisesti käräjäoikeuden hankkimalle THL:n lausunnolle on kuitenkin annettava merkitystä asian ratkaisun kannalta.

Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n alentunut syyntakeisuus tulee ottaa huomioon korvauksen alentamista tai epäämistä arvioitaessa vakuutussopimuslain 34 §:ssä tarkoitetulla tavalla vakuutetun huolimattomuuden laatuun ja muihin olosuhteisiin liittyvänä seikkana. THL:n lausunnon ja asiassa esitetyn muun selvityksen perusteella A:n vahinkotapahtuman sattumiseen johtanut ajokäytös on ollut seurausta A:n psyykkiseen sairauteen liittyvästä oireilusta, joka on merkittävästi heikentänyt A:n edellytyksiä säädellä käyttäytymistään ja A:n kykyä arvioida ajotavastaan aiheutuvan vahinkoriskin suuruutta. A:n psyykkisen sairauden ominaispiirteistä ja sen pahenemisjaksoihin tyypillisesti liittyvistä harhaluuloista sekä A:n tilan heikentymisestä ennen vahinkotapahtuman sattumista THL:n lausunnossa esitetyt kannanotot huomioon ottaen lautakunta pitää vakuutusyhtiön ratkaisua korvauksen alentamisesta 3/4:lla liian ankarana. Vakuutuslautakunta katsoo, että 3/4:lla alentamisen sijaan korvausta tulee tässä tapauksessa alentaa puolella (1/2).

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa A:n kuljettaman henkilöauton vahingosta puolella (1/2) alennetun korvauksen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Jyrä
Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen