Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt A omistaa osoitteessa X:n rinne 13 A omakotitalon. Louhintatöitä tehtiin osoitteessa X:n rinne 15 A., joka sijaitsi lyhimmillään noin 30 metrin päässä A:n kiinteistöltä. Ennen louhinnan aloittamista oli A:n omakotitalossa tehty alkukatselmus (tarkasta päivästä on osapuolten kesken epäselvyyttä) ja louhinnan jälkeen loppukatselmus 13.6.2019. A oli havainnut olohuoneen seinissä vauriot jo 7.5.2019 ja samat vauriot havaittiin myös F Oy:n suorittamassa loppukatselmuksessa. Kiinteistössä ei ollut tärinämittaria louhinnan aikana

Korvausta A:n omakotitalon vaurioista haettiin louhintatyöt suorittaneen S Oy:n vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa päätöksen, jossa se katsoi, että A:n omakotitalossa esitettyjen vaurioiden ei voida katsoa olevan ympäristövahinkolain edellyttämässä syy-yhteydessä S Oy:n toimintaan ja suorittamiin louhintatöihin eikä korvausta voida näin ollen suorittaa louhintatyön harjoittajan vastuuvakuutuksesta.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja vaati, että hänelle suoritetaan korvaus kaikista louhintatyön jälkeen havaituista vaurioista kokonaisuudessaan.

A toistaa asian tapahtumatiedot ja toteaa ensinnäkin, että F Oy:n esittämiä laskennallisia arvioita A:n kiinteistöön kohdistuvasta tärinästä ja etenkin sen vaimenemasta ei voida pitää tarkkoina. A huomauttaa, että louhintatyömaan ja lähimmän tärinämittarin välissä oli aikaisemmin louhittu syvenemä, jolla on hyvin todennäköisesti ollut merkitystä mittaustuloksiin kohteessa, johon mittari oli asennettuna. Louhintatyömaan ympäristön maaperä on kalliota, jonka koostumus vaihtelee runsaasti, mikä myös osaltaan vaikuttaa tärinän voimakkuuteen. A kertoo, että alueella on louhittu myös aiemmin vuonna 2018 eikä tällöin hänen kiinteistöönsä tullut vaurioita.

A toteaa myös edelleen, että 7.5.2019 hänen havaitsemiaan halkeamia ei ollut todettu olleen olemassa 2.4.2019 suoritetussa perusteellisessa alkukatselmuksessa. Työmaan vastaava mestari oli myös käynyt tarkastamassa vauriot heti seuraavana päivänä, minkä jälkeen louhintoja jatkettiin. Alkukatselmuksen ja vaurioiden havaitsemisen jälkeinen aika on näin ollen hyvin lyhyt.

Ottaen huomioon kaikki edellä todettu A katsoo edelleen, että tehdyillä louhinnoilla ja aiheutuneiden vaurioiden välillä on todennäköinen syy-yhteys.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä A toistaa vaatimuksensa ja toteaa, että vaurioitunut olohuone sijaitsee nimenomaan talon louhintatyömaan puoleisessa kulmassa, joten F Oy:n ja näin myös vakuutusyhtiön väite tärinän vaimenemisesta on virheellinen. A toteaa myös, että kaikki tärinän johdosta vaurioituneet seinät ovat kivirakenteisia ja että F Oy ei ole myöskään raporteissaan kiistänyt vaurioiden syntyä alku- ja loppukatselmuksen välisenä aikana.

A toteaa myös, että halkeamat ovat jälkikatselmuksen aikana olleet selkeästi havaittavissa valaistusolosuhteista riippumatta. Käsityksensä tueksi A viittaa toimittamiinsa valokuviin halkeamista. A toteaa myös edelleen, että ennen louhintaa tehty alkukatselmus on ollut hyvin perusteellinen ja myös katselmuspöytäkirjaan on merkitty kaikki havaitut halkeamat esimerkiksi kattolevyn ja sisäpinnan välissä. A huomauttaa, ettei näitä vaurioita olisi edes voinut havaita 1,5 metrin etäisyydeltä.

A pitää myös F Oy:n loppukatselmuksen pöytäkirjaa puutteellisena ja hän on välittömästi sen vastaanottamisen jälkeen pyytänyt F Oy:n tarkastajalta siihen oikaisua. Samoin A toteaa, että hän on myös maininnut maaperän laadun ja ominaisuuksien vaikutuksesta tärinän voimakkuuteen F Oy:n tarkastajalle, mutta tätä ei ole myöskään huomioitu mitenkään.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä A:n korvausvaatimuksessa lausutun olennaisiltaan osin. Vakuutusyhtiö viittaa myös tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin sekä aiemmin antamaansa korvauspäätökseen.

Erityisesti vakuutusyhtiö viittaa vastineessaan F Oy:n raporttiin, jonka mukaan vauriokohteen etäisyys louhintatyömaahan on itseasiassa kaksinkertainen lähimpään mittauspisteeseen verrattuna, jolloin laskennallisesti voidaan todeta mitatun heilahdusnopeuden (24,9 mm/s) vaimentuvan 30 metrin matkalla arvoon alle 13 mm/s. Raportin mukaan 30 metrin etäisyydellä ohjearvo on 54 mm/s ja että heilahdusnopeuden olisi tullut olla A:n kiinteistöllä vähintään 81 mm/s, jotta louhintatyön tärinä olisi voinut vaurioittaa kiinteistöä. F Oy:n raportin mukaan louhintatyöstä aiheutunut heilahdusnopeus ei ole voinut olla näin suuri A:n kiinteistöllä, vaan arvo on ollut huomattavasti alempi ja sallituissa rajoissa, vaikka työmaa olisi sijainnut vielä lähempänä A:n kiinteistöä.

Vastineessa todetaan, että A:n kiinteistöllä suoritettu alkukatselmus on tehty lähinnä silmämääräisesti noin 1,5 metrin etäisyydeltä eikä tarkastuksessa avattu rakenteita eikä esineitä siirrelty.  Loppukatselmuksessa on niin ikään todettu, että rakennuksessa todetut halkeamat ovat olleet hankalasti havaittavissa ja niiden löytämiseen vaikuttivat myös merkittävästi huonot valaistusolosuhteet. Näin ollen kysymys ei ollut merkittävistä halkeamista.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan F Oy:n katselmusraporttien löydökset eivät tue A:n näkemystä siitä, että kiinteistöllä havaitut vauriot olisivat syntyneet S Oy:n suorittamien louhintatöiden seurauksena. Lisäksi asiassa jää yhtiön näkemyksen mukaan osoittamatta A:n väite siitä, maaperän koostumus tai aiemmin louhittu syvenemä olisi vaikuttanut tärinän voimakuuteen.

Edellä todetuin perustein yhtiö pitää edelleen asiassa antamaansa korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon jälkeen antamassaan lisäkirjelmässä vakuutusyhtiö toistaa aiemmin lausutun kantansa ja toteaa lisäksi, ettei lautakunnan asiantuntija perustele kantaansa siitä, ettei tapauksessa voida poissulkea jotain muuta heilahdusnopeutta kuin alalla vakiintuneesti käytetyn laskentakaavan mukaan saatu laskennallisen heilahdusnopeuden arvo. Näin ollen yhtiö katsoo, että yli 50 %:n todennäköiselle syy-yhteydelle ei ole olemassa objektiivisesti arvioiden perustetta, vaan kyseessä on yksittäisen toimijan spekulatiivinen lausuma.

Lisäksi vakuutusyhtiö on pyytänyt F Oy:n loppukatselmuksen laatineen T.L:n kommentteja lautakunnan asiantuntijalausunnon johdosta. T.L. toteaa edelleen, että käytännössä tärinän ohjearvojen tulee ylittyä 1,5 kertaisesti ennen kuin tärinä alkaa vaurioittaa rakenteita ja käsillä olevassa tapauksessa tärinät ovat olleet reilusti alle ohjearvojen. T.L. toteaa myös, että vauriokohteessa on vain yksi kahitiilirakenne ja tällöin vain tämän rakenteen osalta tulee käyttää rakennustapakerrointa 0,65 koko talon sijaan, sillä yksi kahitiilirakenne ei heikennä rakennuksen muita rakenteita. Kahitiili on myös herkkä lämpö- ja kosteusvaihteluille ja siihen syntyy herkästi hiushalkeamia, jotka myös elävät vuoden aikana monta millimetriä. Vakuutusyhtiö vetoaa myös siihen, ettei edellä mainittuja kahitiileen liittyviä tekijöitä ole huomioitu lainkaan Peltomaan lausunnossa.

Lopuksi yhtiö toteaa vielä, että loppukatselmuspöytäkirjan allekirjoittaneella T.L:llä on tärinävahinkojen arvioimiseksi vaadittava FISE-pätevyys, jota lautakunnan käyttämällä asiantuntijalla ei sen sijaan ole. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, ettei DI Peltomaan lausunnolle voida antaa samanlaista painoarvoa todistelussa kuin F Oy:n loppukatselmusraportille.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuksenottajana olevalla S Oy:llä ei ollut asiassa lausuttavaa.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa lausunnon asiantuntijana käyttämältään DI Pentti Peltomaalta.

Lausunnossaan Peltomaa selvittää asian tapahtumatietoja ja analysoi käytettävissä olevaa asiakirja-aineistoa. Lausunnossaan Peltomaa toteaa, että vauriolähde ja vauriokohde sijaitsevat samalla rinnealueella ja niillä on keskinäistä etäisyyttä lyhimmillään noin 30 metriä. Peltomaa toteaa, että naapurikiinteistö X:lla sijaitsevalla mittauspisteellä on räjäytystöiden aikana suurin mitattu heilahdusnopeuden komponenttiarvo ollut 24,9 mm/s, joka mitattiin 14.5.2019 klo 13.15. Mittauspisteen ja louhintakohteen etäisyys on tuolloin ollut noin 15 metriä. Naapurikiinteistö Y:n mittauspiste sijaitsee saman kallioalueen yläosassa kuin A:n omakotitalokiinteistö. Suurimmat mitatut heilahdusnopeuden arvot on mitattu 18.4.2019 – 14.5.2019 välisenä aikana ja ne ovat olleet arvoltaan 12,7 mm/s. Etäisyys mittauspisteen ja louhintakohteen välillä on ollut noin 25 metriä ja noin 50 metriä.

Peltomaa toteaa lausunnossaan, että koska A:n kiinteistöllä ei ollut asennettuna tärinämittaria, voidaan siellä esiintyneen tärinän suuruutta arvioida erilaisien rakennusmääräyskokoelmien asettamien ohjearvojen suhteen. Määrittelyssä tulee ottaa myös huomioon rakennustapakerroin, joka on määritelty julkaisun RIL 253-2010 taulukossa, jonka laskentakaavaa käyttämällä saadaan Peltomaan laskelmien perusteella 13,7 mm/s - 16,2 mm/s. Suuruusluokka-arvion osalta Peltomaa toteaa, että A:n kiinteistöön kohdistunutta tärinää voidaan arvioida suuruusluokkana lähimmästä mittauspisteistä saaduista mittaustuloksista. Peltomaan mukaan toisen mittauspisteen tulosten perusteella saadaan A:n kiinteistöön kohdistuneen tärinän suuruusluokaksi 8,2 mm/s ja toisen naapurikiinteistön mittauspisteen tulosten perusteella 9,5 mm/s.

Lausunnossaan Peltomaa toteaa myös, että F Oy:n suorittaman loppukatselmuksen yhteydessä halkeamien sijaintia ja halkeamaleveyttä ei ole esitetty tarkemmin esimerkiksi käyttämällä katselmuslomaketta. Loppukatselmuksessa havaittiin keskimmäisen kerroksen olohuoneessa ikkunoiden ja oviaukkojen yläpuolella lukuisia pystysuuntaisia halkeamia. Halkeamia oli olohuoneen kaikilla neljällä sivulla. Alkukatselmuksessa ei halkeamia havaittu kyseisessä tilassa. Peltomaa toteaa, että rakennuksessa on käytetty osittain Kahi-kalkkihiekkatiilirakenteita, joilla tärinän sietokykyä arvioitaessa rakennustapakertoimena tulee käyttää arvoa 0,55 …0,65. Peltomaan mukaan asiassa olisi pitänyt huomioida myös, että ensimmäisen kerroksen olohuoneen ovi- ja ikkuna-aukot ovat erittäin leveitä, esimerkiksi eteläsivulla ikkuna-aukkojen leveys on 3.0 metriä ja lisäksi tälle seinälle keskittyy vesikaton kattokuorma kattotuolien välityksellä. Lisäksi olohuoneen itä- ja länsipäätyjen ikkuna-aukot ovat noin neljä metriä leveitä. Peltomaan mukaan näistä syistä johtuen rakenteita voidaan, varsinkin ovi- ja ikkuna-aukkojen kohdilla pitää tärinäherkkinä.

Lopuksi Peltomaa huomauttaa myös, että liittyen arvioihin liittyviin epävarmuustekijöihin ei voi voida myöskään poissulkea mahdollisuutta, etteikö A:n kiinteistöön todellisuudessa kohdistunut tärinä olisi vähintään samaa suuruusluokkaa kuin heilahdusnopeuden suurin sallittu ohjearvo.

Näin ollen Peltomaan käsityksen mukaan A:n kiinteistöllä todetut vauriot ovat oli 50 %:n todennäköisyydellä syy-yhteydessä S Oy:n naapurikiinteistöllä suorittamiin louhintatöihin.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, onko suosituksen pyytäjänä olevan A:n omistamassa omakotitalossa havaitut vauriot syy-yhteydessä läheisellä louhintatyömaalla tehtyihin louhintatöihin.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain 1§:n 1 momentin mukaan tässä laissa tarkoitettuna ympäristövahinkona korvataan tietyllä alueella harjoitetusta toiminnasta johtuva vahinko, joka on ympäristössä aiheutunut:
1) veden, ilman tai maaperän pilaantumisesta;
2) melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai hajusta; taikka
3) muusta vastaavasta häiriöstä.

Lain 3 §:n mukaan ympäristövahinko korvataan tämän lain mukaan, jos voidaan osoittaa, että 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun toiminnan ja vahingon välinen syy-yhteys on todennäköinen. Syy-yhteyden todennäköisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin.

Toiminnan vastuuvakuutuksen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko,
- joka todetaan vakuutuskauden aikana ja
- josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Erityisehdon 343 mukaan vakuutuksesta korvataan myös vahinko, joka aiheutuu räjäytys- tai louhintatyöstä tai tällaisesta toiminnasta johtuvasta maanpainumasta tai siirtymästä.
…

Asian arviointi

Tapauksessa on kyse siitä, onko asiakkaan kiinteistössä havaitut vauriot syy-yhteydessä läheisellä työmaalla tehtyihin louhintatöihin.

Ympäristövahinkojen, kuten tärinävahinkojen, korvaamisesta säädetään ympäristövahinkolaissa. Lain 3 §:n mukaan tärinävahinko korvataan ympäristövahinkolain mukaan, mikäli tärinää aiheuttaneen toiminnan ja vahingon välinen syy-yhteys on todennäköinen. Ympäristövahinkolain mukainen korvausvastuu ei siten edellytä tuottamusta toiminnanharjoittajan puolelta. Näyttötaakka syy-yhteydestä on kuitenkin korvausta vaativalla. Ympäristövahinkolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 165/1992 vp) mukaan ilmaisulla, jonka mukaan syy-yhteyden on oltava todennäköinen, on tarkoitettu lieventää näyttövelvollisuutta siten, ettei korvausvastuun syntyminen edellytä täyttä näyttöä syy-yhteydestä. Kuitenkin sanalla ”todennäköinen” on tarkoitettu korkea-asteista varmuutta, joka matemaattisesti ilmaistuna merkitsee yli 50 %:n varmuutta syy-yhteyden olemassaolosta. Syy-yhteyden todennäköisyyttä arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun ohella toiminnan ja vahingon laatuun sekä vahingon muihin mahdollisiin syihin.

Vakuutuslautakunta voi omasta aloitteestaan kuulla asiantuntijaa tai hankkia asiantuntijalausunnon. Asiantuntijana ei saa olla se, joka on työ- tai siihen verrattavassa suhteessa palveluntarjoajaan, jonka tuotetta käsiteltävä asia koskee, eikä muutoinkaan henkilö, jota oikeudenkäymiskaaren mukaan ei voida kuulla asiantuntijana.

DI Pentti Peltomaa on lautakunnan pyynnöstä antamassaan asiantuntijalausunnossa arvioinut rakennuksessa havaittujen vaurioiden ja suoritettujen louhintatöiden välisen syy-yhteyden todennäköisyyttä. Asiantuntijalausunnossaan Peltomaa on todennut, että on todennäköistä, että esitetyt rakennuksen vauriot ovat yli 50 %:n todennäköisyydellä syy-yhteydessä louhintatöihin. Vakuutusyhtiö ja katselmukset suorittaneen F Oy:n toimija ovat vastakommentissaan katsoneet, ettei Peltomaa perustele riittävästi sitä, mihin hänen esittämänsä laskelmat suuruusluokka-arvoista perustuvat, vaan yhtä todennäköisenä on pidettävä sitä, että suuruusluokat ovat olleet alhaisemmat. Niin ikään kommentissa huomautetaan, että DI Peltomaalta puuttuu ympäristövahinkojen arviointiin vaadittava FISE-pätevyys, joka F Oy:n toimijalla on. Näin ollen Peltomaan esittämille johtopäätöksille ei vakuutusyhtiön mukaan voida antaa samanlaista painoarvoa kuin F Oy:n loppukatselmusraportille, jossa vaurioiden syy-yhteys louhintaan todetaan epätodennäköiseksi.

Vakuutuslautakunta toteaa, että sille on jäänyt epäselväksi, mikä FISE-pätevyyden tosiasiallinen merkitys on, kun arvioidaan asiantuntijan kelpoisuutta antaa asiantuntijalausuntoja. Lautakunnan käsityksen mukaan FISE Oy myöntää pätevyyksiä eri rakennus- ja suunnittelualan toimijoille. FISEn henkilöstöpätevyyspalvelu tarjoaa myös lain edellyttämiä pätevyyksiä, joita ovat muun muassa energiatodistuksen laatijan ja kosteusvaurion kuntotutkijan pätevyydet. Lautakunnan käsityksen mukaan tärinävahinkojen arviointiin liittyvä toiminnan harjoittaminen ei edellytä tällaista lain erikseen edellyttämää pätevyyttä. Lautakunnan käsityksen mukaan F Oy tai vakuutusyhtiö eivät myös sellaisenaan kiistä Peltomaan esittämien laskelmakaavojen asianmukaisuutta tai Peltomaan viittaamien rakennusmääräyskokoelmien soveltuvuutta tapaukseen. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei tapauksessa ole esitetty mitään sellaista selvitystä, jonka perusteella DI Peltomaan asiantuntijalausunto tulisi jättää huomioimatta.

Niin ikään Vakuutuslautakunta toteaa, että kaikkien eri tahojen esittämät laskelmat A:n kiinteistöllä esiintyneestä tärinästä ovat pohjimmiltaan arvioita, koska kiinteistölle ei ollut sijoitettuna tärinämittaria. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, ettei vahingon korvattavuuden edellytyksenä myöskään ole, että tärinä olisi ylittänyt sille asetetut enimmäisarvot tai että louhinnassa olisi muutoin toimittu epäasianmukaisesti. Se, millä raja-arvoilla vaurioita voi syntyä, riippuu aina yksittäisen rakennuksen rakennus- ja perustusolosuhteista.  Korvattavuuden edellytyksenä on ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain mukaan, että vaurioiden voidaan katsoa olevan yli 50 % todennäköisyydellä seurausta tärinästä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että käytettävissä olevan selvityksen mukaan vauriokohdat ovat sijainneet muun muassa rakennuksen vierashuoneen oven puolella nurkassa, jossa on ollut pystysuuntainen halkeama. Samassa seinänkohdassa käytävällä on niin ikään ollut pystysuuntainen halkeama. Halkeamia oli myös olohuoneen kaikilla neljällä sivulla. Lautakunta toteaa tapauksessa olevan riidatonta, että alkukatselmuksessa ei ollut havaittu niitä vaurioita, jotka sittemmin A on havainnut louhintojen jälkeen ja jotka myös ovat loppukatselmuksessa todettu. F Oy:n mukaan ei kuitenkaan ole pidettävä todennäköisenä, että halkeamavauriot olisivat syntyneet louhintojen aikana, vaan ne ovat olleet olemassa jo alkukatselmuksessa, mutta niitä ei ole havaittu huonojen valaistusolosuhteiden sekä niiden haasteellisen sijainnin takia.

Vakuutuslautakunta toteaa, että ennen louhintatöitä suoritettavat katselmukset on tehtävä sellaisella tarkkuudella, että vahinkovastuu on louhinnan jälkeen mahdollista määritellä ja että tarvittaessa katselmuksessa on käytettävä tarkempia menetelmiä. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan kuvattuja vaurioita on pidettävä sellaisina, että ne olisi tullut huomata valaistusolosuhteista huolimatta. Niin ikään lautakunta pitää epätodennäköisenä, että kaikki kuvatut vauriot olisivat olleet huonekalujen peittämiä. Näin ollen, vaikka rakennuksessa käytettyyn kahitiileen sinänsä saattaa tulla helposti halkeamia myös muista mahdollisista syistä, niin olisi näiden halkeamien tullut olla havaittavissa jo riittävällä huolellisuudella suoritetun alkukatselmuksen yhteydessä. Lautakunta toteaa myös, ettei pintapuolisesti suoritetusta katselmuksesta johtuvia epätarkkuuksia voida pitää sellaisena seikkana, johon toiminnanharjoittaja voi edukseen vedota.

Ottaen huomioon edellä selostetun sekä asiantuntijalausunnossa esitetyn, pitää lautakunta riittävällä todennäköisyydellä osoitettuna, että A:n kiinteistöllä jälkikatselmuksessa havaitut vauriot ovat syntyneet naapurikiinteistöllä 7.5.2019 alkaen suoritettujen louhintatöiden seurauksena.

Lopputulos

Edellä mainituin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella lautakunta katsoo, että A:lla on oikeus saada korvausta rakennuksen vaurioista S Oy:n toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros                                                
Sihteeri Hanén

Jäsenet

Haapasaari
Karimäki
Koskinen
Korpiola