Tapahtumatiedot

Asiakas oli yhdessä toisen henkilön kanssa sopinut ajoneuvojen entisöijän kanssa omistamansa ajoneuvon Mercedes-Benz W 170 entisöimisestä. Entisöijä oli aiheuttanut autolle vahinkoa, ja omistajat olivat nostaneet entisöijää vastaan vahingonkorvauskanteen käräjäoikeudessa. Asiakas oli käyttänyt asianajajaa asian ajamisessa käräjäoikeudessa. Hän on hakenut asianajokulujen korvaamista oikeusturvavakuutuksestaan, mutta vakuutusyhtiö B on evännyt kulujen korvaamisen kahteen rajoitusehtoon perustuen.

Asiakkaan valitus

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön ratkaisuun ja katsoo, että vakuutusyhtiön tulisi korvata hänelle asiassa aiheutuneet asianajokulut oikeusturvavakuutuksesta.

Asiakas on ratkaisusuosituspyynnössään, joka on saapunut FINEen 30.12.2019, katsonut, että vakuutusyhtiön päätöksen perustelut eivät pidä paikkaansa.

Auto oli viety entisöijälle korjattavaksi, ja se oli vaurioitunut entisöinnin yhteydessä. Vahingonkorvausasia jouduttiin viemään käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Tätä varten oli palkattava asianajaja. Auton toisella omistajalla oli oikeusturvavakuutus toisessa vakuutusyhtiössä ja sieltä oli maksettu hänen oikeudenkäyntikulunsa, joten myös vakuutusyhtiö B:n tulisi maksaa tässä tapauksessa asiakkaan kulut tasa-arvon nimissä. 

Asiakkaan mukaan kyseessä ei ole niin sanottu normaali moottoriajoneuvo, joka olisi liikenteessä, rekisteröity ja katsastettu ja josta olisi maksettu vakuutusmaksut. Kyseessä on pikemminkin ”muinaismuisto”, joka muistuttaa ajoneuvoa, ajalta ennen sotia. Autossa ei ole moottoria, joten sitä ei voi pitää moottoriajoneuvona. Auton entisöinti oli kohdistunut auton korin laittamiseen. Asiakkaan mukaan auton koria voidaan verrata kanankoppiin tai mäkiautoon. 

Asiakas on lisälausumassaan 18.3.2020 täsmentänyt, että moottori on ollut erillisenä auton korista. Moottori oli entisöinnissä jätetty ulkoilmaan, minkä vuoksi se oli saanut vettä sisäänsä. Moottori oli tarkoitus asentaa paikoilleen jälkiasennuksena. Myös moottorista ja sen vaurioista oli haettu korvausta käräjäoikeudessa, mutta kanne oli hylätty tämän osalta, koska entisöinnin kohteena oli korinkunnostus. Autossa ei siis ole moottoria, koska sekin oli rikottu kyseisellä korjaamolla.

Asiakas on vakuutusyhtiölle lähettämässään kirjelmässä 29.4.2019 tuonut esiin, ettei hän ole auton omistaja eikä haltija, vaan hän on ollut sijoittajana projektissa. Asiakas on FINElle toimitetussa lisälausumassaan 18.3.2020 edelleen todennut, että hän katsoo, että on kuvaavampaa sanoa, että hän on antanut tai lahjoittanut rahaa auton hankintaa varten kuin että hän olisi sijoittaja kyseisessä projektissa.

Asiakas on edelleen ratkaisusuosituspyynnössään (30.12.2019) tuonut esiin, että hän ei ole ollut myymässä autoa Yhdysvaltoihin, vaan olisi pitänyt auton itsellään, jos se olisi tullut kuntoon. Asiakkaan lisälausuman (18.3.2020) mukaan tarkoituksena oli lisäksi lahjoittaa auto entisöinnin jälkeen Suomen automuseoon.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö pitää tekemäänsä päätöstä oikeana ja toteaa seuraavaa.

Käräjäoikeudelle jätetyn haastehakemuksen mukaan kyse on ollut vuoden 1936 Mercedes-Benz W 170 -henkilöauton entisöijälle esitetystä 29 000 euron korvausvaatimuksesta ajoneuvon vahingoittamisesta. Kysymys on siten asiasta, jossa vakuutuksenottaja moottoriajoneuvon omistajan ominaisuudessa on esittänyt vahingonkorvausvaatimuksen.

Asiassa on ensivaiheessa saatu selvityksenä oikeusturvailmoitus, hakijoiden haastehakemus Etelä-Karjalan käräjäoikeudelle sekä vastapuolen vastaus kanteeseen. Haastehakemuksessa on todettu, että asiakas on ajoneuvon toinen omistaja ja vastapuolelta on haettu vahingonkorvausta ajoneuvon vahingoittamisesta, muun muassa moottorin osalta sen vahingoittamisesta on vaadittu korvausta 4.780,00 euroa.

Vakuutusyhtiön antaman kielteisen korvauspäätöksen jälkeen asiakas on vedonnut siihen, että hän ei ole omistaja tai haltija vaan sijoittaja ja tarkoitus on ollut saada mittava myyntivoitto Yhdysvaltojen markkinoilla (kirjelmä vakuutusyhtiölle 29.4.2019). Myöhemmin asiakas on 24.12.2019 päivätyssä kirjelmässä FINElle todennut omistavansa kyseessä olevan vanhan auton, jota ei kirjelmän mukaan voi enää edes autoksi sanoa, vaan se on kasa romua. Edelleen kirjelmässä asiakas kertoo entisöijän rikkoneen autosta loputkin ja asiakas on vienyt jutun käräjäoikeuteen, jossa asia on osittain voitettu ja osittain hävitty.

Kirjelmän mukaan kyseessä ei ole ollut normaali moottoriajoneuvo. Kysymys on auton korista, jota ei voida pitää moottoriajoneuvona. Lisäksi auton toinen omistaja on saanut oikeusturvaedun omasta vakuutusyhtiöstään, joten myös vakuutusyhtiö B:n täytyy maksaa kyseiset oikeudenkäyntikulut. Vastauspyynnön 18.3.2020 päivätyssä valituskirjelmässä asiakas viittaa jälleen olevansa sijoittaja projektissa ja kertoo muun muassa, että auto on nyt tarkoitus lahjoittaa automuseoon Suomessa, joskus kun entisöinti on saatu päätökseen. Autolla ei ole tarkoitus tehdä tulonhankintaa.

Asiassa annetut selvitykset ovat muuttuneet annettujen korvauspäätösten jälkeen. Kaiken käytettävissään olevan selvityksen perusteella vakuutusyhtiö katsoo kuitenkin, että asiakas omistaa yhdessä toisen henkilön kanssa riidan kohteena olevan henkilöauton. Tästä johtuen asiakas on ollut asiassa osallisena vakuutusehtojen kohdan 5.17. tarkoittamalla tavalla moottoriajoneuvon omistajan ominaisuudessa, eikä oikeusturvaetua näin ollen voida myöntää asiassa.

Vakuutuksen ehtokohdassa ei ole mainintaa siitä, että moottoriajoneuvon pitäisi olla rekisterissä taikka liikennekäytössä. Haastehakemuksen mukaan korvausta vaadittiin myös auton moottorin vahingoittumisesta, eli kysymys ei ollut pelkästään auton korista.

Lisäksi vakuutusyhtiö katsoo edelleen viitaten asiakkaan, ennen valituksenalaista päätöstä, 29.4.2019 sähköpostissaan antamaan selvitykseen, että oikeusturvaetua ei voida myöntää myöskään vakuutusehtojen kohdan 5.2. perusteella.

Asiakas on sähköpostilla 29.4.2019 itse ilmoittanut, että hän on asiassa mukana sijoittajana. Hän on mahdollistanut kyseessä olevan auton hankinnan ja entisöinnin, tarkoituksena tehdä mittava myyntivoitto Yhdysvaltojen markkinoilla. Vakuutusyhtiö on tämän asiakkaan ilmoittaman tarkoituksen perusteella katsonut, että kysymys on ollut suunnitellusta toiminnasta tulon hankkimiseksi.

Oikeusturvavakuutuksen ehdoissa on rajattu oikeusturvan ulkopuolelle myös suunniteltu toiminta, jossa tarkoituksena on hankkia tuloa. Toiminnan ei tarvitse olla laajaa taikka saatavan tulon suurta. Riittää, että oli vakuutuksenottajan ilmoituksen mukaan tarkoitus hankkia mittava myyntivoitto.

Vakuutusyhtiö ei ota kantaa toisen vakuutusyhtiön tekemään korvauspäätökseen. Vakuutusyhtiö tekee korvausratkaisun asiassa itsenäisesti ja asiaan sovellettavien vakuutusehtojen perusteella, eikä asiassa näin ollen ole ratkaisevaa se, kuinka toinen vakuutusyhtiö on korvattavuuden asiassa ratkaissut.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, tuleeko asiakkaalle korvata tämän oikeusturvavakuutuksesta vahingonkorvausoikeudellisesta riita-asiasta aiheutuneet asianajokulut vai soveltuuko asiaan yksi tai useampi rajoitusehto.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan 5.17 mukaan vakuutuksesta ei korvata vakuutetulle aiheutuvia kuluja asiassa, jossa vakuutettu on osallisena moottoriajoneuvon tai vesikulkuneuvorekisteristä annetun lain mukaisen rekisteröitävän vesikulkuneuvon omistajan, haltijan tai kuljettajan ominaisuudessa taikka josta vakuutetulle aiheutuneet kustannukset korvataan vastuuvakuutuksesta.

Asian arviointi

Asiakas katsoo, ettei vakuutusyhtiön korvauspäätöksessään soveltama rajoitusehto 5.17 sovellu kyseiseen tapaukseen, sillä hän ei ole auton omistaja eikä auto ole moottoriajoneuvo.

Auton omistajuus

Asiakas on Vakuutuslautakunnalle osoittamassaan selvityspyynnössä, joka on saapunut FINEen 30.12.2019, tuonut esiin, että hän on auton omistaja. Asiakas on lausumapyynnössään käyttänyt muun muassa ilmaisua ”omistan vanhan auton”. Asiakkaan lisäkirjelmässä (18.3.2020) hän sen sijaan epäsuorasti viittaa siihen, että hän on ollut auton kunnostusprojektissa sijoittajana tai katsoo pikemminkin antaneensa tai lahjoittaneensa rahaa auton kunnostusprojektiin. Vakuutuslautakunnan tulkinnan mukaan asiakas viittaa tällä vakuutusyhtiölle 29.4.2019 lähettämäänsä kirjelmään, jossa hän on tuonut esiin, ettei hän ole auton omistaja eikä haltija, vaan hän on ollut sijoittajana auton kunnostusprojektissa.

Etelä-Karjalan käräjäoikeudelle osoitetussa haastehakemuksessa (päivätty 26.6.2018) todetaan asiassa hakijoina olevan asiakas sekä toinen henkilö, jotka yhdessä omistavat vuoden 1936 mallisen Mercedes-Benz W170 -henkilöauton. Haastehakemukseen on kirjallisena todisteena merkitty auton kauppakirja, jonka todistusteemaksi on ilmoitettu se, että hakijat omistavat auton. Kyseistä todistetta ei ole toimitettu Vakuutuslautakunnalle.

Ottaen huomioon sen, ettei asiakas ole esittänyt minkäänlaisia perusteluita sille, miksi hän ei olisikaan auton omistaja ja miksi haastehakemuksessa on ilmoitettu hänen olevan auton omistaja, jos hän ei sitä ole, Vakuutuslautakunta katsoo, että haastehakemuksessa esitetty asiakkaan omistussuhde autoon on tässä tapauksessa luotettava osoitus siitä, että asiakas omistaa auton.

Onko auto moottoriajoneuvo?

Asiakas on vedonnut siihen, ettei auto ole moottoriajoneuvo, koska autoa ei ole käytetty liikenteessä, sitä ei ole rekisteröity eikä katsastettu. Autosta ei ole myöskään maksettu vakuutusmaksuja.

Asiakas on Vakuutuslautakunnalle osoittamassaan ratkaisusuosituspyynnössä, joka on saapunut FINEen 30.12.2019, todennut lisäksi, ettei autoa voida pitää moottoriajoneuvona, koska siinä ei ole moottoria. Hän on lisälausumassaan 18.3.2020 täsmentänyt, että moottori on ollut erillisenä auton korista ja tarkoituksena on ollut asentaa se jälkiasennuksena autoon.

Vakuutusehdoissa ei ole tarkemmin määritelty, mitä moottoriajoneuvolla tarkoitetaan. Tämän vuoksi tulkinta-apua on haettava muualta.

Ajoneuvolain (1090/2002) 3 §:n määritelmän mukaan moottorikäyttöisellä ajoneuvolla tarkoitetaan konevoimalla kulkevaa ajoneuvoa; moottorikäyttöisiä ajoneuvoja ovat auto, mopo, moottoripyörä, kolmi- ja nelipyöräisten L-luokkien ajoneuvot, traktori, kevytauto, moottorityökone ja maastoajoneuvo. Pykälää koskevassa hallituksen esityksessä (HE 141/2002 vp, s. 23) on todettu, että määritelmä on nostettu lakiin lain säätämisen yhteydessä osittain kumotusta ajoneuvojen rakenteesta ja varusteista annetusta asetuksesta (1256/1992), jonka 2 §:n (290/1998) mukaan moottoriajoneuvo on moottorikäyttöinen ajoneuvo, joka on tarkoitettu pääasiassa henkilöiden tai tavaran kuljetukseen tai muuhun tiellä kulkemiseen ja jota ei ole pidettävä traktorina, moottorityökoneena tai maastoajoneuvona. Moottoriajoneuvoja ovat auto (M- ja N-luokat), moottoripyörä (L3- ja L4-luokka) ja mopo (L1- ja L2-luokka) sekä näihin ryhmiin kuulumattomat L-luokkien ajoneuvot.

Pykälää koskevassa hallituksen esityksessä on edelleen täsmennetty, että lakiesityksessä moottorikäyttöistä ajoneuvoa koskevaa määritelmää on yksinkertaistettu siten, että nimikkeestä moottoriajoneuvo luovutaan ylimääräisenä harhaanjohtamisvaaraa aiheuttavana porrastuksena. Silloisen tieliikennelain mukaan moottorikäyttöisiä ajoneuvoja ovat olleet moottoriajoneuvo, traktori, moottorityökone ja maastoajoneuvo. Autot, moottoripyörät ja mopot ovat puolestaan moottoriajoneuvoja. Ehdotuksen mukaan moottorikäyttöisiä ajoneuvoja olisivat auto, moottoripyörä ja mopo sekä näihin luokkiin kuulumattomat L-luokkien ajoneuvot samoin kuin traktori, moottorityökone ja maastoajoneuvo. (HE 141/2002 vp, s. 23).

Termiä moottoriajoneuvo käytetään myös EU:n antamassa lainsäädännössä. Esimerkiksi asetuksen (EU) 2018/858 (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/858, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjes­telmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta) 3 artiklan 15 kohdan mukaan asetuksessa ”moottoriajoneuvolla” tarkoitetaan moottorikäyttöistä ajoneuvoa, joka on suunniteltu ja valmistettu kulkemaan omalla käyttövoimallaan, on vähintään nelipyöräinen, on valmis, valmistunut tai keskeneräinen ja jonka suurin rakenteellinen nopeus on yli 25 km/h. Samaa määritelmää on käytetty asetuksella kumotussa direktiivissä 2007/46/EY (13 artiklan 11 kohta).

Suomessa aiemmassa ajoneuvoluokituksia koskevassa systematiikassa moottoriajoneuvoa on siis pidetty moottorikäyttöisen ajoneuvon alaluokkana, johon on kuulunut muun muassa auto. Voimassa olevan ajoneuvolain määritelmän mukaan moottorikäyttöisellä ajoneuvolla tarkoitetaan konevoimalla kulkevaa ajoneuvoa. Tällainen on esimerkiksi auto. EU-lainsäädännössä systematiikka on rakentunut hieman toisin, ja moottoriajoneuvo on tietynlainen moottorikäyttöinen ajoneuvo. Olennaista tässäkin määritelmässä on kuitenkin se, että ajoneuvo kulkee omalla käyttövoimallaan.

Jotta ajoneuvo kulkisi käyttö- tai konevoimalla, edellytyksenä yleensä on, että siinä on moottori. Merkitystä ei ole sillä, onko ajoneuvo liikenteessä, rekisteröity, katsastettu tai onko siitä maksettu vakuutusmaksuja. Nyt käsillä olevassa tapauksessa asiakas on väittänyt, ettei autossa ole ollut moottoria. Hän on selventänyt lausumaansa jälkeenpäin siten, että moottori on ollut irrotettuna auton rungosta. Asiakkaan käräjäoikeudelle toimittamassa haastehakemuksessa on moottorin osalta todettu, että ”auton moottori on vahingoittunut, koska sadevesi on päässyt kaasuttajan kautta moottoriin ja ruostuttanut männät kiinni moottorin sylintereihin. Autoa on pidetty ulkona sateessa suojaamattomana, jolloin sadevesi on päässyt vahingoittamaan auton moottoria edellä kerrotulla tavalla”. Lisäksi haastehakemuksen henkilötodistelua koskevassa listauksessa on merkitty todistaja X, jonka yhdeksi todistusteemaksi on kirjattu ”auton moottori on ollut kunnossa ja käynyt ennen auton viemistä entisöijälle”.

Vakuutuslautakunta pitää selvitettynä, että autossa on ollut moottori. Siten se on ollut vakuutusehdoissa tarkoitettu moottoriajoneuvo. Näin ollen vakuutusehtojen kohdan 5.17 rajoitusehto tulee asiassa sovellettavaksi.

Asian ratketessa rajoitusehdon 5.17 soveltamisella Vakuutuslautakunta ei ota kantaa rajoitusehdon 5.2 soveltuvuuteen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä evätä korvaus rajoitusehdon 5.17 perusteella oikeana.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Luukkonen

Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Karimäki
Korpiola
Rusanen