Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A Ky oli eristänyt 23.9.2019 tilaajan putkielementtejä, joiden sisällä kulki kaksi vesijohtoputkea ja sähkökaapeli. Eristemateriaalina käytetty polyuretaanivaahto oli ruiskutettu elementin sisään, jossa se kovettui. Eristystyön jälkeen tilaajayritys oli asentanut putkielementit erääseen siltaan. Eristysvaahdon havaittiin 13.11.2019 kuitenkin jääneen hauraaksi ilmeisesti liian alhaisen asennuslämpötilan takia. Sen seurauksena putkielementtien eristys ei ollut riittävä. Elementit jouduttiin vaihtamaan uusiin. A Ky haki korvausta aiheutuneista kustannuksista toiminnan vastuuvakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö kieltäytyi päätöksellään 21.11.2019 korvaamasta vahinkoa vedoten rajoitukseen, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvattu vahinkoa omaisuudelle, joka oli vakuutetun käsiteltävänä, huolehdittavana tai vahingontorjunta- ja suojausvelvoitteen alaisena. Vakuutusyhtiön mukaan putkielementit olivat olleet eristystyötä tehtäessä A Ky:n käsiteltävänä ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena. Vakuutuksesta ei myöskään korvattu kustannuksia, jotka olivat aiheutuneet virheellisestä työtuloksesta.

A Ky vaati asian uutta käsittelyä vedoten muun muassa siihen, että rajoituksen laajan tulkinnan vuoksi vakuutus ei korvannut niitä vahinkoja, joiden varalta se oli otettu. A Ky:n koko toiminta perustui muiden omaisuuden käsittelemiseen. Uutta eristystyötä ei ollut vaadittu korvattavaksi. Vakuutusyhtiö ei muuttanut kantaansa päätöksellään 10.1.2020. Vakuutuksen ulkopuolelle oli rajattu kunkin työsuoritteen yleisesti tunnetut välittömät vahingot.

Asiakkaan valitus

A Ky on vaatinut eritystyössä 23.9.2019 aiheutuneen vahingon korvaamista vastuuvakuutuksesta. Korvausta oli haettu työsuoritteen ympärillä olleiden rakenteiden eli vesiputkien, ulompien putkien sekä sähkökaapeleiden uusimiskustannuksista. Kustannuksia oli aiheutunut myös virheen paikallistamisesta ja tutkimisesta, vanhojen putkien irrottamisesta sillasta ja kuljettamisesta kaatopaikalle, jätemaksuista sekä uusien putkien kuljettamisesta ja asentamisesta.

A Ky on kertonut, että eristysvaahto oli pursotettu elementteihin vesiputkien ja ulkokuoren väliseen tilaan. Toimeksiantoa suoritettaessa ei ollut huomattu mitään ongelmaa tai tavallisesta poikennutta. Tilaajayritys oli elementtien asentamisen jälkeen 13.11.2019 huomannut eristysvaahdon jääneen hauraaksi. Tilaaja oli vaatinut A Ky:ltä korvausta, koska hauras vaahto ei eristänyt riittävästi eikä sitä saatu poistettua putkien ja sähkökaapelin pinnalta niin, että elementit olisi voitu eristää uudestaan.

A Ky on lausunut perusteluinaan ensiksikin, että vakuutusehtojen kohdan 3.3 rajoitusta ei tullut tulkita vakuutusyhtiön esittämällä tavalla. Rajoituksessa ei mainittu, että kunkin työsuoritteen yleisesti tunnetut välittömät vahingot olisi rajattu vakuutuksen ulkopuolelle. Vakuutusyhtiö väitteen peruste oli epäselvä. Vakuutusyhtiön tulkinta teki vakuutuksesta käytännössä turhan. Vakuutus oli otettu nimenomaan eristystyöhön, ja oli vaikea kuvitella, millaiset vahingot kuuluisivat vakuutuksen korvauspiiriin, jos puheena olevaa vahinkoa ei korvattu.

Vakuutussopimusten tulkinnassa vakiintuneen periaatteen mukaan rajoitusehtoa tuli tulkita suppeasti. Vahingoittunut omaisuus eli vesiputket, ulommat putket sekä sähkökaapelit tuli rinnastaa työkohdetta ympäröiviin rakenteisiin, joille aiheutunut vahinko korvattiin vakuutusehdoissa annetun esimerkin mukaisesti. Rajoitusehtoa ei tullut soveltaa myöskään muihin kuluihin.

A Ky on vedonnut myös vakuutussopimuslain säännöksiin vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuudesta. A Ky ei mielestään ollut saanut ennen vakuutussopimuksen tekemistä riittävästi tietoa vakuutuksen olennaisista rajoituksista. Vakuutussopimuksen oli siten katsottava tulleen voimaan sen sisältöisenä kuin A Ky:llä oli ollut saamiensa tietojen perusteella aihetta käsittää.

Vakuutus oli tullut voimaan 1.5.2001. A Ky oli ottanut toiminnan vastuuvakuutuksen sen nimen mukaisesti juuri eristystyössä aiheutuvien vahinkojen varalle. Ellei niitä todellisuudessa korvattu, vakuutuksen nimi oli harhaanjohtava. Käytännössä koko varsinaisen yritystoiminnan sulkeminen pois vakuutuksen piiristä oli niin olennainen ja merkittävä supistus vakuutusturvaan, että rajoitusehtoa ja sen merkitystä olisi pitänyt korostaa vakuutusta myytäessä. Näin ei ollut tehty. Vakuutuskirjan mukaan vakuutus oli A Ky:n kallein.

A Ky on vedonnut myös varallisuusoikeudellista oikeustoimista annetun lain 36 §:ään ja katsonut, että rajoitusehdon soveltaminen johti kohtuuttomaan lopputulokseen ja se tuli sen vuoksi jättää joko kokonaan soveltamatta tai sitä tuli ainakin sovitella. Vakuutusyhtiö oli vakuutuksesta käyttämällään nimellä johtanut A Ky:tä harhaan. Vastuuvakuutuksen lisäksi työkohteille oli vielä otettava erillinen ja kalliimpi vakuutus.

Lisäkirjelmissä 11.9.2020 ja 29.10.2020 A Ky on lausunut, että vakuutusyhtiön ilmoittamat tarve- ja riskikartoitukset sekä huolenpitoselvittelykäynnit olivat käytännössä olleet vain vakuutusmyyjän yhteydenottoja, joiden tarkoitus oli ollut myydä lisää vakuutuksia. Niissä ei ollut käyty läpi A Ky:n olemassa olleen vastuuvakuutuksen rajoitusehtoja, joten käynneillä ei ollut merkitystä vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuden arvioinnin kannalta.

Vakuutusyhtiön yhteydenotto 8.2.2010 ei ollut koskenut toiminnan vastuuvakuutusta. Vuoden 2011 vahinkoa koskeneessa yhteydenotossa A Ky:n edustajalle oli kerrottu, ettei virheellisen työtuloksen uudelleen suorittamista korvattu vastuuvakuutuksesta. Myöskään yhteydenotolla 17.12.2011 ei ollut merkitystä vastuuvakuutusta koskeneen tiedonantovelvollisuuden kannalta. Vahinkoilmoitus 7.12.2015 oli koskenut erilaista, ylikuumenneen poranterän aiheuttamaa palovahinkoa, josta oli maksettu korvauksia. Vakuutustodistuksia A Ky oli pyytänyt normaalin tavan mukaan urakkasopimuksiin liittyen tilaajia varten. A Ky oli ollut siinä käsityksessä, että sillä oli toiminnan vastuuvakuutus, joka kattoi sen toiminnassa mahdollisesti sattuvat vahingot.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kiistänyt A Ky:n vaatimukset ja vedonnut vastuuvakuutuksen vakuutusehtojen rajoituksiin 3.10, virheellinen työtulos, sekä 3.3, käsiteltävänä tai huolehdittavana oleva omaisuus. Sovelletut rajoitusehdot perustuivat siihen, että niissä mainitut vastuut ja riskit yrityksen tarjoamien palvelujen ja työsuoritusten onnistumisesta olivat yritystoiminnalle ominaisia ja niin keskeisiä, ettei niitä ollut mahdollista kattaa järkevin kustannuksin vastuuvakuutuksella.

Vakuutusten rajoitusehtoja oli kuitenkin tulkittava suppeasti. Tässä tapauksessa A Ky:n aiheuttaman esinevahingon johdosta tilaajalle oli ilmeisesti aiheutunut vahinkoa myös muista putkielementtien vaihtamiseen liittyneistä kuluista. Näiltä osin voitiin katsoa, ettei kyse ollut rajoitusehdoissa mainitusta vahingosta vakuutetun käsiteltävänä olleelle omaisuudelle eikä kustannuksista, jotka olisivat aiheutuneet toimeksiannon mukaisen vakuutetun työsuorituksen korjaamisesta. Mikäli kulut kuitenkin olivat aiheutuneet A Ky:lle itselleen, ne eivät vakuutusehtojen kohdan 3.10 mukaan olleet korvattavia.

Vakuutusyhtiö on lausunut lisävastineessaan 21.8.2020, että vakuutussopimuslain mukaan vakuutusta koskevia tietoja ei tarvinnut antaa kirjallisesti, vaan ”muulla pysyvällä tavalla tai verkkosivustolla”. Sovellettavat vakuutusehdot ja linkit niihin ilmenivät vakuutuskirjasta, ja ne oli käyty A Ky:n kanssa suullisesti läpi ennen sopimuksen tekoa.

Vakuutusyhtiö on vedonnut myös vakuutustenhoitojärjestelmäänsä tehtyihin merkintöihin, joiden mukaan A Ky:lle oli vuosien aikana tehty lukuisia vakuutusten huolenpitoon ja selvittämiseen liittyneitä toimia. A Ky:lle oli muun muassa toimitettu vakuutuskirjojen ohessa vakuutustodistuksia ja yrityksellä oli ollut vastaavan kaltainen vahinko vuonna 2011, joka oli myös hylätty saman vakuutusehtokohdan perusteella. Tällöin tai muulloinkaan ei ollut tullut esiin, ettei A Ky olisi ymmärtänyt vakuutuksen ehtoja.

Suuretkin vahingot korvattiin vakuutusehtojen täyttyessä. Kyse ei ollut väitetystä sanelemisesta tai pakottamisesta vakuutusten ottamiseen. Oikeustoimilain 36 §:n sovittelusäännöksellä pyrittiin siihen, että sopimusriidassa voitiin tehdä kohtuullinen ratkaisu. Toisaalta oikeusvarmuuden turvaamiseksi sovittelun tuli olla poikkeus sopimuksen sitovuuden pääsääntöön. Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2001:135 mukaan vakuutusturvan laajuus oli yleensä sopimuksenvarainen asia, ja vakuutusmaksun määrä riippui siitä, kuinka laajaksi vakuutuksen perusteella korvattavien tapahtumien piiri oli sovittu. Sellaiseen sovitteluun, joka laajensi vakuutusturvaa yli sen, mistä oli selkeästi ja yksiselitteisesti sovittu, tuli ratkaisun mukaan suhtautua varsin pidättyvästi.

Vakuutusyhtiön mukaan käsillä olevan kaltaiset rajoitusehdot olivat vastuuvakuutuksessa hyvin yleisiä eikä asiassa ollut esitetty perusteita, miksi rajoitusehdon soveltaminen johtaisi tässä tapauksessa kohtuuttomuuteen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiön korvattava A Ky:lle vuonna 2001 myöntämästään toiminnan vastuuvakuutuksesta vahinko, joka oli aiheutunut työn tilaajalle A Ky:n 23.9.2019 toteuttaman putkielementtien eristystyön epäonnistumisesta. Asiassa on keskeisesti kyse vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuudesta eli siitä, mitä tietoja vakuutusyhtiö oli antanut A Ky:lle vastuuvakuutuksen korvauspiiristä ja sen rajoituksista vakuutussopimusta tehtäessä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan (sellaisena kuin se on ollut laissa 543/94) ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n 1 momentin mukaan, jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomioon oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema, oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos 1 momentissa tarkoitettu ehto on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole ehdon sovittelun vuoksi kohtuullista, sopimusta voidaan sovitella muiltakin osin tai se voidaan määrätä raukeamaan.

Saman pykälän 3 momentin mukaan oikeustoimen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta.

Asiaan sovellettavien toiminnan vastuuvakuutuksen 1.11.2000 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 2 mukaan vakuutuksesta korvataan toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, kun
- vahinko todetaan vakuutuskauden aikana ja
- vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta.

Vakuutusehtojen rajoitusten kohdan 3.3, käsiteltävänä tai huolehdittavana oleva omaisuus, mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin aikana on tai oli vakuutuksenottajan tai jonkun muun tämän lukuun
- valmistettavana, asennettavana, korjattavana taikka muulla tavoin käsiteltävänä
- säilytettävänä
- suojaus- tai vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otetaan huomioon vakuutuksenottajan toiminnan tai vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri tai
- muulla tavoin vakuutuksenottajan huolehdittavana.

Vakuutusehtojen kohdan 3.10, virheellinen työtulos, mukaan vakuutuksesta ei korvata kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet virheellisen tai puutteellisen työtuloksen korjaamisesta tai alkuperäisen toimeksiannon mukaisen työn uudelleen suorittamisesta siinäkään tapauksessa, että työn suorittaa joku muu kuin vakuutuksenottaja.

Asian arviointi

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan A Ky:ltä putkielementtien eristystyön tilannut yritys oli myöhemmin joutunut vaihtamaan asiakkaalleen asentamansa putkielementit uusiin A Ky:n toteuttaman polyuretaanieristyksen osoittauduttua virheelliseksi. A Ky:n lautakunnalle toimittaman kustannuserittelyn mukaan tilaajayritykselle oli aiheutunut vahinkoa putkielementtien vian paikallistamisen, korjaussuunnittelun ja varsinaisen korjauksen työkustannuksina, vanhojen putkielementtien purkamisesta, uusien elementtien valmistuksesta ja asennuksesta sekä jätekustannuksista yhteensä 31 746 euroa.

Lautakunta toteaa, ettei A Ky ole hakenut korvausta uusien putkielementtien eristystyön 1 250 euron kustannusosuudesta, miltä osin kyse onkin ollut vakuutusehtojen kohdan 3.10 mukaisista vakuutuksen ulkopuolelle rajatuista virheellisen työtuloksen korjaamisesta aiheutuneista kuluista. Vakuutusyhtiö on myös tässä tapauksessa ilmoittanut voivansa korvata muut putkielementtien vaihtamiseen liittyneet kulut, mutta katsonut itse putkielementtien vahingossa olevan kyse vakuutusehtojen kohdassa 3.3 korvauspiirin ulkopuolelle rajatusta A Ky:n käsiteltävänä olleelle omaisuudelle aiheutuneesta vahingosta.

A Ky on vedonnut asiassa siihen, että vakuutusyhtiö olisi vakuutussopimusta tehtäessä laiminlyönyt vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien rajoitusehtojen merkityksestä vakuutuksen korvauspiirin kannalta. Lautakunta toteaa, että kyse on vakuutusyhtiölle laissa asetetusta velvollisuudesta, jonka asianmukaisen täyttämisen vakuutusyhtiö on tarvittaessa velvollinen näyttämään.

Tässä tapauksessa vakuutusyhtiö ei ole esittänyt lautakunnassa mitään selvitystä niistä tiedoista, joita se olisi antanut A Ky:lle toiminnan vastuuvakuutuksen korvauspiiristä, kun vakuutussopimuksesta oli vuonna 2001 neuvoteltu. Asiaa arvioitaessa on olennaista, että vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan on täytettävä tiedonantovelvollisuutensa ennen vakuutussopimuksen tekemistä. Näin ollen vakuutusyhtiön esittämillä A Ky:lle vasta vakuutussopimuksen tekemisen jälkeen toimitetuista vakuutuskirjoista ilmenneillä seikoilla ei ole merkitystä arvioitaessa kysymystä siitä, onko vakuutusyhtiö osoittanut täyttäneensä vakuutussopimuslain 5 §:ssä säädetyn velvollisuutensa.

Koska vakuutusyhtiö edellä todetuin tavoin ei ole selvittänyt, oliko se antanut A Ky:lle, ja jos oli, niin mitä tietoja toiminnan vastuuvakuutuksen korvauspiiristä ja vakuutukseen sovellettavista keskeisistä rajoituksista, joihin myös nyt asiaan soveltuva vakuutusehtojen kohdan 3.3 rajoitus kuuluu, lautakunta katsoo jääneen vakuutusyhtiön puolelta näyttämättä, että vakuutusyhtiö olisi täyttänyt sille vakuutussopimuslain nojalla kuuluneen tiedonantovelvollisuuden A Ky:tä kohtaan. Tämän vuoksi ja kun A Ky:llä on ollut perusteltu aihe olettaa toiminnan vastuuvakuutuksen yleisesti korvaavan sen työsuoritusten yhteydessä asiakkaan omaisuudelle aiheutuvat esinevahingot, lautakunta katsoo, ettei vakuutusehtojen kohdan 3.3 rajoitusta käsiteltävänä olevalle omaisuudelle aiheutuneista vahingosta voida soveltaa nyt puheena olevaan vahinkoon.

Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo, että A Ky:n 23.9.2019 eristystyön yhteydessä tilaajan putkielementeille aiheutuneesta vahingosta hakemat kustannukset tulee kokonaisuudessaan korvata vakuutusyhtiön A Ky:lle myöntämästä toiminnan vastuuvakuutuksesta. Asian ratketessa jo tällä perusteella lautakunta katsoo, ettei lausunnon antamiseen vakuutussopimuksen sovittelua koskevasta kysymyksestä ole aihetta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa A Ky:n hakemat kustannukset yritykselle myöntämästään toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sarpakunnas
Sjögren