Tapahtumatiedot

Omakotitalo oli tuhoutunut täysin 12.7.2015 sattuneessa tulipalossa. Palo ja sen sammutusvesi oli vaurioittanut myös vieressä ollutta autotallia.

Palanut talo oli ollut hirsirakenteinen kesämökki, jonka päälle oli vuonna 1981 tehty puurunko ja verhous, ja joka oli tuolloin muutettu asumiskäyttöön. Vakuutustietojen mukaan asuinrakennuksen pinta-ala oli 150 m2. Vakuutukseen oli sisältynyt myös 28 m2 suuruinen autotalli, joka oli rakennettu vuonna 1981. Asuinrakennuksen tilalle on palon jälkeen rakennettu uusi hirsirakenteinen asuinrakennus. Asiakkaan ilmoituksen mukaan autotalli tullaan purkamaan.

Vakuutusyhtiö on 4.5.2017 korvauspäätöksessään todennut, että se oli hyväksynyt vakuutuksesta korvattavaksi 401.316,44 euroa palaneen rakennuksen osalta. Vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan enintään jälleenhankinta-arvon, kun on tarkoitus rakentaa samalle paikalle samanlaatuinen ja samaan käyttöön tarkoitettu rakennus. Uusi rakennus on neliöiltään suurempi ja eri paikalla kuin mitä tuhoutunut rakennus oli ollut. Lisäksi se on ominaisuuksiltaan eri tasoinen, eikä tilalle rakennettu rakennus siis ole vastannut sitä, mitä tuhoutunut rakennus oli ollut. Perus- tai muista parannuksista syntyneitä kustannuksia vakuutuksesta ei korvata.

Asiakkaan valitus

Valituskirjelmässään asiakas selostaa tapahtumia ja ilmoittaa korvausvaatimuksensa olevan hänen ottamansa pankkilainan 120.000 euron suuruinen. Tuolla rahalla on alakerta saatu asuttavaan kuntoon ja yläkertaan saunatila, johon tulee löylyhuone, pesuhuone ja pukuhuone/wc. Yläkerta on muutoin kokonaan kylmää tilaa, ja se jää myös sellaiseksi saunaosastoa lukuun ottamatta. Lisäksi hän vaatii korvattavaksi autotallin arvon, josta vähennetään asunnon sisätilojen tasonnostoon käytettävä osuus.

Asiakas kertoo, että 21.12.2015 pidetyssä palaverissa oli kaikille tullut selväksi, että korjattu suunnitelma tuli hyväksytyksi ja sen olisi vakuutusyhtiö valmis korvaamaan. Vahinkotarkastaja oli hyväksynyt esitetyn suunnitelman, jossa rakennuksen koko oli muokattu siten, että neliömäärä olisi 178 m2. Asiakas vaatii, että kaikki toteutuneet kustannukset on korvattava ja alkuperäisessä sopimuksessa, jossa rakennuksen mitat hyväksyttiin, tulee pysyä.

Asiakas katsoo, että vakuutusyhtiön ulkopuoliselta yritykseltä hankkima kustannuslaskelma on monilta osin virheellinen ja laskelma perustuu palaneeseen rakennukseen. Sellaista ei kuitenkaan ole uudestaan rakennettu, vaan on yritetty rakentaa vastaava, johon ei voi soveltaa vanhan rakennuksen arvoja. Laskelmassa ei ole oikein otettu huomioon rakennuksessa olleita kahta takkaa, terassilasitusta ja viherhuonetta eikä kodinhoitohuonetta ja sisätilojen tapettien laatua.

Sisätilojen tasonkorotukset asiakas ilmoittaa itse maksavansa, samoin kuin oman työnsä osuuden. Asiakas on 6.5.2020 antamassaan lisäselvityksessä kertonut suostuneensa itse kustantamaan sisätilojen mahdollisia tasonkorotuksia, joista aiheutuviin kustannuksiin voitaisiin käyttää autotallin ja sen irtaimiston arvoa.

Asiakkaan puolesta vakuutusyhtiölle 20.3.2017 esitetyssä uudelleenkäsittelypyynnössä on todettu, että vakuutussopimuksen perusteella kysymys on jälleenhankinta-arvokorvauksen suorittamisesta, mikä lähtökohtaisesti ei sisällä mitään rajoituksia korvausmääriin lukuun ottamatta vakuutusehdoista ilmeneviä mahdollisia ikävähennyksiä.

Asiakas on valituskirjelmässään maininnut, että autotallissa ja sen irtaimistossa oli oma vakuutuksensa ja että niillä oli omat korvausmääränsä. Autotallissa oli säilytetty puutarha- ja sähkötyökaluja sekä tavallisia työkaluja ja varaosia. Myöhemmissä lisäselvityksissä asiakas on kertonut, että autotallissa oli palon aikana ollut korjattavana myös kaksi V8-moottoria, jotka sammutusvesi oli kastellut.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö ilmoittaa korvanneensa palovahingosta yhteensä 420.863,22 euroa. Tällä summalla rakennus olisi varmuudella saatu toteutettua samalle paikalle vahinkoa edeltäneen tason mukaisesti. Vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan omaisuudesta enintään sen jälleenhankinta-arvon tai päivänarvon. Maksettu korvaus on käytännössä jopa suurempi kuin mitä palanutta rakennusta vastaavan rakentamiskustannus olisi ollut. Asiakkaalle on vahinkotapahtuman johdosta maksettu vakuutusehtojen mukaisesti korvaus eikä edellytyksiä lisäkorvauksen maksamiselle ole.

Vahinkokäsittelyn aikana on pidetty useita palavereita. 21.12.2015 pidetyssä palaverissa oli sovittu, että asiakas voisi rakentaa haluamansa talon, kunhan osallistuu muutosten ja parannusten tuomiin lisäkustannuksiin omalla kustannuksellaan. Vakuutuksesta maksettava korvaus perustuu palaneen rakennuksen tasoon ja arvoon. Autotallin osalta asiakkaan vaatimuksena oli ollut, että autotallin korvaussumma käytetään uuden asuinrakennuksen korvaamiseen ja vakuutusyhtiö oli siihen suostunut. Mainitussa palaverissa oli sovittu siitä, että autotallilla kompensoidaan muutosta ja lisäystä niin pitkälle kuin autotallin arvo riittää.

Vakuutusyhtiö kiistää, että sen edustaja olisi hyväksynyt korvattavaksi rakennusta paremmalle tasolle kuin vahinkoa oli edeltänyt. Vakuutusyhtiö ei ole missään vaiheessa antanut korvauslupausta lisääntyneiden kustannusten osalta. Asiakkaalle oli painotettu pääperiaatetta, jonka mukaan hän voi rakentaa mitä haluaa, mutta vahingon johdosta maksettava vakuutuskorvaus perustuu palaneen rakennuksen kokoon ja arvoon. 

Vakuutusyhtiön ulkopuoliselta yritykseltä hankkiman kustannuslaskelman perusteella palossa tuhoutuneen rakennuksen arvioidut rakennuskustannukset ovat 284.524 euroa (ALV 24 %). Tämä korvausperuste oli käyty läpi asiakkaan ja urakoitsijan kanssa palaverissa 14.9.2016 sekä toimitettu eriteltyine laskentaperusteineen asiakkaalle 26.10.2016 päivätyllä kirjeellä.

Korvauspäätöksessään 4.5.2017 vakuutusyhtiö on todennut, ettei uusi rakennus vastannut sitä, mitä tuhoutunut rakennus oli ollut. Tuolloin vakuutusyhtiö oli hyväksynyt korvattavaksi 401.316,44 euroa. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö oli maksanut vielä lisää korvauksia siten, että korvaussumma on kokonaisuudessaan ollut 420.863,22 euroa. 5.6.2017 asiakkaalle lähetetyssä kirjeessä on todettu, että vahingosta maksettava korvaus kattaa myös autotallin vauriot, koska asuinrakennuksesta jo maksettu korvausmäärä on palanutta rakennusta selkeästi korkeampi.

Lisävastineessaan vakuutusyhtiö on esittänyt, että asiakas oli jo ensimmäisellä tarkastuskäynnillä kertonut, että autotalli voidaan jättää korjaamatta tai tilalle rakentaa jokin kevyempi katos. Myöhemmin asiakas oli toivonut autotallin mahdollisen vahingon määrän käyttämistä päärakennuksen kustannuksiin, ja näin on jo korvattuun summaan peilaten tehty.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut muun muassa

• kuvia uudisrakennuksen julkisivupiirustuksista ja rakenneleikkauksista sekä asuinrakennuksen peruskorjaukseen liittyviä 1.7.1978 päivättyjä pohjapiirustuksia
• lainhuuto- ja rasitustodistukset 20.7.2015
• urakkatarjouksia ja –sopimuksia sekä työluetteloita ja selvitys sähköhinta-arvioon
• kertakorvaussopimus irtaimistovahingosta
• hälytys-, onnettomuus- ja rakennusselosteet sekä
• raportti 24.7.2015 tehdystä vahinkotarkastuksesta ja siihen sisältyviä valokuvia vahinkopaikalta
• poliisilaitoksen perustutkintailmoitus ja kihlakunnansyyttäjän päätös syyttämättä jättämisestä
• vahinkotarkastajan laatima, 3.5.2016 päivätty Rakennuksen arviointi –laskelma asuinrakennuksen ja autotallin uudishinnoista
• P. Oy:n (J.L.) 7.10.2016 päivätty laskentamuistio ja tarkennettu kustannuslaskelma selitteineen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Keskeinen asiassa on ratkaistava kysymys on se, mikä on ollut palovahingossa vaurioituneen omakotitalon jälleenhankinta-arvo hetki ennen palovahinkoa, ja mikä sillä perusteella on vakuutuksesta maksettavan korvauksen enimmäismäärä.

Lisäksi asiassa on kysymys on siitä, kattaako vakuutusyhtiön jo maksama korvaus myös autotallille aiheutuneen vahingon.

Sovellettavat vakuutusehdot

Korvaussääntöjen kohdan 2 (Korvauksen enimmäismäärät) mukaan vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan omaisuudesta enintään sen jälleenhankinta-arvon tai päivänarvon. […]

Korvauksen suorittamisvaihtoehtoja koskevan kohdan 3 mukaan

• ensisijaisesti vahingoittunut omaisuus korvataan korjauttamalla vahingoittunut esine. Jos korjauskustannukset ylittävät näiden korvaussääntöjen mukaan määritellyn omaisuuden arvon, korvaus on kuitenkin enintään omaisuuden arvon suuruinen. Korjauskustannuksina korvataan ne kustannukset, jotka ovat syntyneet vahingoittuneen omaisuuden saattamisesta vahinkoa edeltäneeseen kuntoon.
• Korjauksen yhteydessä tehdyistä perus- tai muista parannuksista syntyneitä kustannuksia ei korvata.
• Vakuutusyhtiöllä on oikeus korvauksen rahana maksamisen asemasta hankkia tilalle vastaava omaisuus tai korjauttaa vahingoittunut omaisuus. Vakuutusyhtiöllä on myös oikeus määrätä rakentaja tai korjaaja, joka uudelleen rakentaa tai korjaa vahingoittuneen omaisuuden, tai määrätä hankintapaikka, josta vastaavanlainen omaisuus hankitaan. Mikäli korvaus kuitenkin suoritetaan rahana, korvauksen enimmäismäärä määräytyy sen mukaan, mitä yhtiö olisi esineestä maksanut sen myyjälle tai korjauskustannuksista korjaajalle. Korvauksen suuruutta määritettäessä otetaan huomioon kaikki ne käteis-, tukku-, erityis- ja muut alennukset, joihin yhtiöllä olisi ollut oikeus omaisuuden hankkiessaan tai korjauttaessaan.
• [...]

Vakuutusehtojen korvaussääntöjen kohdassa 7 selostetaan rakennuksen korvaamista koskevat sopimusehdot. Kohdassa 7.1 määritellään jälleenhankinta-, päivän- ja jäännösarvojen mukaisten korvausten määrät.

• Rakennusvahingossa korvauksen määrän perusteena on omaisuuden jälleenhankinta-arvo, jolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden jälleenhankintakustannusta. Jos omaisuuden arvo on iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun vastaavan seikan vuoksi alentunut yli 50 % jälleenhankinta-arvosta, määritellään korvaus päivänarvon mukaan.
• Vahingon määrää arvioitaessa otetaan huomioon myös rakennuksen jäännösarvo, jolla tarkoitetaan omaisuuden arvoa välittömästi vakuutustapahtuman jälkeen arvioituna samojen perusteiden mukaan kuin välittömästi ennen vahinkotapahtumaa.
• [...]

Kohdan 7.2 (Jälleenhankinta-arvokorvauksen suorittaminen) mukaan jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus edellyttää, että vahingoittunut omaisuus kahden vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta joko korjataan tai samalle rakennuspaikalle rakennetaan uusi samanlaatuinen ja samaan käyttöön tarkoitettu rakennus. Jos rakentaminen viivästyy viranomaisen toimenpiteen johdosta, viivästysaika lisätään edellä mainittuun aikaan.

Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus maksetaan kahdessa erässä. Ensin suoritetaan päivänarvon mukainen korvaus. Lisäkorvaus, joka on jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisten korvausten erotus, suoritetaan, kun yhtiö on saanut selvityksen edellä mainituista jälleenhankintatoimenpiteistä.

Kohdan 7.3 (Päivänarvokorvauksen suorittaminen) mukaan maksettaessa vahingosta päivänarvokorvausta korvaus lasketaan omaisuuden päivänarvon mukaan. Jos omaisuus korjataan, korvataan korjauskustannukset enintään rakennuksen päivänarvoon asti. Jos omaisuutta ei korjata, korvataan enintään vahingoittumisasteen mukainen osa päivänarvosta.

Asian arviointi

Osapuolet ovat eri mieltä siitä, määräytyykö korvauksen perusteena oleva jälleenhankinta-arvo uuden rakennuksen rakentamiskustannusten vai vanhan rakennuksen jälleenhankinta-arvon perusteella. Kiistaa ei ole siitä, että uuden rakennuksen rakentamiskustannukset sisältävät tason parannuksia aikaisempaan rakennukseen verrattuna ja että rakennus on rakennettu noin 5-10 metriä lähemmäksi rantaa kuin missä palanut rakennus oli ollut. Lisäksi asiakas on suostunut siihen, että autotallista ja sen irtaimistosta maksettavalla korvauksella voidaan kattaa asuinrakennuksen sisäpuolisista tasonparannuksista aiheutuvia kustannuksia.

Asiakas on valituksessaan ja antamissaan lisäselvityksissä vaatinut, että jo maksetun korvauksen lisäksi vakuutusyhtiön tulee korvata hänen ottamansa laina, joka on käytetty talon alakerran saattamiseen asumiskuntoon. Asiakas ei ole esittänyt laskelmia tai arvioita siitä, mikä hänen käsityksensä mukaan on ollut palaneen rakennuksen jälleenhankinta-arvo hetki ennen vahinkoa. Hän on katsonut, että jälleenhankinta-arvoon perustuvan korvauksen enimmäismäärää ei ole rajattu muutoin kuin mahdollisilla ikävähennyksillä.

Korvauksen hakijalla on lähtökohtaisesti näyttövelvollisuus hänelle aiheutuneen vahingon suuruudesta. Hänellä on myös näyttötaakka siitä väitteestään, että vakuutusyhtiö olisi luvannut maksaa korvausta enemmän kuin mikä oli ollut asuinrakennuksen ja autotallin yhteinen jälleenhankinta-arvo hetki ennen vahinkoa. Tällaista selvitystä asiakirjoihin ei kuitenkaan ole sisältynyt.

Asiakas on kritisoinut ulkopuolisen yrityksen tekemää kustannuslaskelmaa, jonka hän on katsonut perustuvan palaneeseen rakennukseen. Asiakkaan mukaan sellaista ei kuitenkaan ole uudestaan rakennettu, vaan on yritetty rakentaa vastaava, johon ei voi soveltaa vanhan rakennuksen arvoja.

Vastineessaan vakuutusyhtiö on todennut, että asiakkaalle on koko korvauskäsittelyn ajan tehty selväksi, että hänellä on oikeus rakentaa sellainen talo, kuin hän haluaa, mutta vakuutusyhtiöllä on korvausvastuu vain niistä kustannuksista, jotka aiheutuvat palovahingossa tuhoutunutta rakennusta muun muassa tiloiltaan ja varusteiltaan vastaavan uuden rakennuksen rakentamisesta. Uusi rakennus on ollut neliöiltään suurempi ja ominaisuuksiltaan eritasoinen sekä eri paikalla kuin tuhoutunut rakennus oli ollut, minkä lisäksi rakennusvaiheessa oli toteutettu rakennuslupakuvista poikkeavia ratkaisuja. Ilmoituksensa mukaan vakuutusyhtiö ei ole suoraan käyttänyt ulkopuolisen yrityksen tekemää laskelmaa korvauksen perusteena.

Vakuutusehtojen mukaan rakennuksen jälleenhankinta-arvo perustuu siihen, mitä samanlaisen tai ominaisuuksiltaan vastaavan uuden rakennuksen rakentaminen olisi tullut maksamaan hetkeä ennen vahinkoa samalle rakennuspaikalle kuin missä tuhoutunut rakennus oli ollut. Jos jälleenhankitun omaisuuden arvo on vahingoittuneen omaisuuden arvoa suurempi, ylimenevää osaa ei oteta huomioon korvausta laskettaessa.

Vakuutuslautakunta toteaa, etteivät uuden rakennuksen rakentamiskustannukset tässä tapauksessa sellaisenaan osoita palaneen rakennuksen jälleenhankinta-arvoa, koska uuteen rakennukseen on tehty aikaisempaan rakennukseen verrattuna tasonparannuksia eikä uutta rakennusta ole rakennettu täysin samalle rakennuspaikalle kuin missä palanut rakennus oli ollut.

Vakuutuslautakunta toteaa, että asiakkaalla on oikeus saada asuinrakennuksen osalta kotivakuutuksestaan korvauksena enintään se rahamäärä, joka vastaa vakuutettuna olleen omakotitalon jälleenhankintakustannusta hetki ennen palovahinkoa. Korvauksen enimmäismäärän muodostaa siis se jälleenhankinta-arvo, joka vastaa palaneen rakennuksen ominaisuuksien mukaisen ja samalle paikalle rakennettavan asuinrakennuksen rakentamiskustannuksia. 

Asiakas on valituksessaan vaatinut, että autotallista ja sen irtaimistosta tulee erikseen maksaa korvaus, josta voidaan vähentää asunnon sisätilojen tason nostosta käytettävää osuutta. Hän ei ole yksilöinyt näiden vaatimustensa euromääriä. Asiakirjoista ei myöskään selviä se, kuinka suuria ovat olleet asuinrakennuksen sisätilojen tasonnostosta aiheutuneet kustannukset, joihin asiakkaan suostumuksella on voitu käyttää autotallista ja sen irtaimistosta maksettavaksi tullutta korvausta.

Autotallin vahingosta maksettavan korvauksen osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusehtojen mukaan omaisuuden korvausperusteena on päivänarvo tilanteessa, jossa rakennusta ei rakenneta uudelleen, eikä rakentamista aloiteta kahden vuoden kuluessa vahinkotapahtumasta. Asiakirjoista saatavissa olevan selvityksen mukaan vuonna 1981 rakennetun autotallin uudelleen rakentamista ei ole aloitettu. Asiakas on sen sijaan ilmoittanut, että autotalli pitää purkaa, koska pelastuslaitos oli ruiskuttanut sinne 20 m3 vettä palon sammuttamiseksi.

Vakuutusyhtiö on Rakennuksen arviointi – laskelmassaan 3.5.2016 arvioinut asuinrakennuksen (170 m2) ja autotallin (28 m2) yhteiseksi arvonlisäverolliseksi jälleenhankinta-arvoksi 361.000 euroa (ALV 24 %). Tästä määrästä palaneen asuinrakennuksen arvonlisäverottomana jälleenhankinta-arvona vakuutusyhtiö on pitänyt 251.600 euroa, ja autotallin jälleenhankinta-arvona 39.200 euroa. Arvonlisäveron osuus on laskelman mukaan 70.000 euroa. Asiakirjoihin ei sisälly laskelmia tai arvioita autotallin päivänarvosta, jäännösarvosta tai purkukustannuksista.

Vakuutusyhtiö on maksanut yhteensä 420.863,22 euron suuruiset korvaukset, jotka sisältävät asuinrakennuksen purkukustannusten lisäksi myös korvauksen autotallille ja autotallissa olleelle vakuutetulle irtaimistolle aiheutuneesta vahingosta. Esitetyn selvityksen mukaan ulkopuolisen yrityksen tekemällä arviolla asuinrakennuksen jälleenhankinta-arvosta ei ole ollut merkitystä mainittujen korvausmäärien suuruuteen.

Asiakas ja vakuutusyhtiö ovat tehneet asuinrakennuksessa olleesta koti-irtaimistosta kertakorvaussopimuksen. Vakuutuskirjan mukaan kyseisessä vakuutuspaikassa on ollut asuinrakennuksen ja koti-irtaimiston lisäksi vakuutettuna muun muassa talousrakennus ja sen irtaimisto. Palossa vahingoittuneen autotallin irtaimiston sisältymisestä vakuutukseen ei ole selvitystä. Asiakas on kuitenkin oman ilmoituksensa mukaan suostunut siihen, että myös autotallissa olleesta irtaimistosta tulevaa korvausta voidaan käyttää asuinrakennuksen sisätilojen tasonnostosta aiheutuneisiin kustannuksiin.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiassa ole esitetty selvitystä siitä, että asuinrakennuksen ja autotallin sekä autotallissa olleen vakuutetun irtaimiston yhteinen jälleenhankinta-arvo hetkeä ennen vahinkoa olisi ollut suurempi kuin vakuutusyhtiön asiakkaalle maksama korvaus, kun otetaan huomioon myös vahingon määrästä vähennettävä omavastuu.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön maksamaa korvausta vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita lisäkorvausta.

Lautakunta suosittaa kuitenkin, että vakuutusyhtiö toimittaa asiakkaalle laskelman, josta selviää se, mikä osa 420.863,22 euron korvausmäärästä muodostuu asuinrakennuksesta maksetusta korvauksesta ja mikä osa kattaa autotallista sekä mahdollisesti myös sen irtaimistosta maksetusta korvauksesta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Pellikka

Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Vuori
Vyyryläinen