Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja R Oy oli huolehtinut eräässä omakotitalossa tapahtuneen vesivahingon korjaustyöstä. Korjaustöiden yhteydessä kosteusvaurioalueelta oli muun muassa irrotettava ovien kynnyspuut. Vahinkoilmoituksen mukaan R Oy:n työntekijä oli ollut 31.1.2019 irrottamassa pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen välistä lattiaan liimattua kynnyspuuta kiilaamalla, jolloin lattian laatoitus oli rikkoutunut ja rikkonut samalla alla olleen vedeneristyksen. Vedeneristeen iän vuoksi sitä ei voitu korjata paikkaamalla vaan koko huonetilojen vedeneritys oli uusittava.

R Oy haki korvausta vahingosta toiminnan vastuuvakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö hylkäsi hakemuksen päätöksillään 10.12.2019 ja 14.1.2020 vedoten vakuutusehtojen rajoitukseen, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvattu vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa oli vakuutetun suojaus- tai vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otetaan huomioon vakuutetun työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri. Vakuutusyhtiö katsoi kylpyhuoneen vedeneristyksen olleen työn aikana R Oy:n suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, joten sen rikkoutumisesta aiheutuneita kustannuksia ei korvattu yrityksen vastuuvakuutuksesta.

Asiakkaan valitus

R Oy on vaatinut vahingon korvaamista vastuuvakuutuksesta ja pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta siitä, oliko rikkoutunut vedeneriste vakuutusehtojen tarkoittamaa suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaista omaisuutta.

Perusteluinaan R Oy on lausunut, että työkohdan rakenteena oli kynnys, lattialaatta, kiinnityslaasti, vedeneriste ja betoni. Työsuorite eli kynnyspuun irrottaminen oli kohdistunut kynnyksen ja laatan väliin. Kynnys oli kiinnitetty laattaan liimalla, jota oli ensin yritetty irrottaa puukolla ja sen jälkeen nostaa kynnys irti kiilalla. Asentaja oli pyrkinyt tekemään kaiken vahinkoa aiheuttamatta, mutta laatta oli kiilaa lyödessä rikkoutunut. Samalla oli rikkoutunut vedeneriste.

R Oy:n mielestä kynnyksen alla olleen lattialaatan voitiin katsoa olleen vakuutusyhtiön tarkoittamaa suojaus- tai vahingontorjuntavelvoitteen alaista omaisuutta, koska se oli ollut eräänlaisena työkohteena, vaikka sitä ei haluttu irrottaa. Vedeneriste ei ollut työkohteena, joten se ei ollut sellaista omaisuutta, jonka suojaamiseen olisi voinut kiinnittää huomiota. Vakuutusyhtiön mainitsema riski vedeneristeen rikkoutumisesta oli tiedetty ennen työhön ryhtymistä. Rikkoutuminen ei kuitenkaan ollut automaattinen tapahtuma, joka sattuisi joka kerran, jos laatta hajoaisi työn aikana. Nyt niin oli käynyt.

Mainituilla perusteilla rajoitusehto suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisesta omaisuudesta ei soveltunut asiaan. Kuten vakuutusyhtiö oli todennut, liimaa olisi pitänyt poistaa enemmän kuin nyt oli tehty, jotta laatta ei olisi rikkoutunut. Koska näin ei ollut tehty, kyse oli huolimattomuudella aiheutetusta vahingosta. Näitä tuottamuksellisia vahinkoja varten vastuuvakuutus otettiin, joten vahingon tuli olla vastuuvakuutuksesta korvattava.

R Oy on lausunut lisäkirjelmässään 11.3.2020, että ratkaisevaa rajoitusehdon soveltamiselle oli työsuorituksen kohde ja -laajuus. Arviointi oli tehtävä tilannekohtaisesti. R Oy:n mielestä suojausvelvoitteen alaisen omaisuuden oli oltava luonnollinen osa työsuoritetta ja se tuli myös voida jollain toimenpiteellä suojata. Rajoitusta ei tullut tulkita niin, että kaikki omaisuus, johon työsuorituksen vaikutukset saattoivat kohdistua, jäisi vakuutuksen ulkopuolelle.

R Oy:n mukaan tapauksissa, joissa omaisuuden oli tulkittu olleen suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaista, oli myös osoitettu jokin selkeä laiminlyönti sen suojaamisessa. Lisäksi oli jokin luonnollinen suojaustoimenpide, jolla vahinko oli voitu estää. Se, että työsuoritteeseen liittyi riski siitä, että se rikkoi jotain muuta, ei automaattisesti tuonut viereistä omaisuutta rajoituksen piiriin.

R Oy on vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisuun VKL 533/05, missä paperikoneen osaan kohdistunut työsuorite oli rikkonut lähellä olleen toisen osan, jota ei katsottu suojeluvelvoitteen alaiseksi omaisuudeksi. Vesivahingon kartoitusraportin kirjaus siitä, ettei vedeneristettä saanut työsuorituksen yhteydessä rikkoa, ei laajentanut vakuutusehtojen mukaista suojausvelvoitetta.

Vakuutusyhtiö oli myös laajentanut vakuutusehtojen rajoitusta virheellisestä työn tuloksesta niin, että alkuperäisen työn seurauksena aiheutuva vahinko katsottaisiin työn puutteelliseksi lopputulokseksi. Rajoitusehto viittasi kuitenkin tilanteeseen, jossa oli arvioitava alkuperäistä työsuoritetta. Sen uudelleen tekemistä ei korvattu vastuuvakuutuksesta. Rajoitusehtoa tuli tulkita suppeasti eikä se ulottunut virheellisen asennuksen seurannaisvahinkoon.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on lausunut, että rajoitusehdon mukaan oli riittävää, että omaisuus oli joko suojaus- tai vahingontorjuntavelvoitteen alaista. Vakuutusyhtiö on vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 177/16. Tapauksessa työnsuorittaja oli sopimuksessa erityisesti velvoitettu suorittamaan työ siten, että veden pääsy työkohteen alla olleeseen laitetilaan voitiin estää. Lautakunta on todennut asiaa arvioidessaan, että kyseinen laitetila laitteistoineen oli ollut vakuutuksenottajan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena.

Työn suorittajalla oli velvollisuus huolehtia itse työnkohteesta mutta myös sen välittömässä vaikutuspiirissä olevasta muusta omaisuudesta. Tässä tapauksessa oli huomionarvoista, että R Oy oli itse laatinut kohteesta kartoitusraportin, jossa se oli nimenomaisesti kiinnittänyt huomiota siihen, ettei kynnyksen irrotuksessa rikottaisi vedeneristettä. Oli selvää, että kynnyspuiden irrotus tuli tehdä niin, ettei vedeneristettä rikottu. Vaikka eriste oli kynnyksen alla olleen laatan alapuolella, oli eristeeseen kohdistunut R Oy:n arvion mukaan normaalia suurempi vahingonvaara, josta oli raportissa erikseen huomautettu. Vedeneriste oli ollut työsuorituksen välittömässä vaikutuspiirissä ja R Oy:n vahingontorjuntavelvoitteen alaisena kynnyksen irrotustyössä.

Sillä, oliko työn suorittaja huomioinut työtapaa valitessaan laatan rikkoutumisriskin, tai sillä, oliko vedeneristeen rikkoutuminen aina automaattinen seuraus laatan rikkoutumisesta, ei ollut merkitystä. Ratkaisevaa oli vain arvio siitä, voitiinko vedeneristettä pitää rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla suojaus- tai vahingontorjuntavelvoitteen alaisena omaisuutena. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan eriste oli tässä tapauksessa ollut suojaus- tai vähintään vahingontorjuntavelvoitteen alaista omaisuutta.

Vastuuvakuutuksella ei myöskään katettu virheellisen tai puutteellisen työtuloksen korjaamisesta aiheutuvaa riskiä. Vedeneristeen rikkoutumista voitiin pitää kynnyksen irrotustyön virheellisenä tuloksena, sillä kartoitusraportissa oli nimenomaisesti kehotettu varomaan tätä seurausta. Tälläkään perusteella vastuuvakuutuksesta ei korvattu eristeen korjauksesta aiheutunutta kustannusta.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, voidaanko vakuutusyhtiön R Oy:lle myöntämän toiminnan vastuuvakuutuksen vakuutusehtoihin sisältyvää rajoitusehtoa suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaiselle omaisuudelle aiheutuvista vahingoista soveltaa puheena olevaan vahinkotapahtumaan, jossa R Oy:n asentaja oli oven kynnystä irrottaessaan vahingossa rikkonut lattialaatoituksen alapuolisen vedeneristeen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan toiminnan vastuuvakuutukseen sovellettavien 1.1.2016 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan toiminnan vastuuvakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, kun

• vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta
• vahinko on todettu vakuutuskauden aikana ja
• vahinko koskee voimassaoloalueella siihen kuuluvissa maissa voimassa olevan oikeuden mukaan käsiteltäviä korvausvaatimuksia.

Vakuutusehtojen korvausrajoitusten kohdan 2.2, Käsiteltävänä tai huolehdittavana oleva omaisuus, mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa oli vakuutetun tai jonkun tämän lukuun

• valmistettavana, asennettavana, korjattavana, säilytettävänä tai kuljetettavana
• suojaus- tai vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otetaan huomioon vakuutetun työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri
• muulla tavoin vakuutetun käsiteltävänä tai huolehdittavana.

Vastuuvakuutukseen niin ikään sovellettavien 1.1.2014 alkaen voimassa olleiden vastuuvakuutusten yhteisten ehtojen kohdan 4.6 mukaan vastuuvakuutuksesta ei korvata kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet virheellisen tai puutteellisen työtuloksen korjaamisesta tai alkuperäisen toimeksiannon mukaisen työn uudelleen suorittamisesta. Kustannuksia ei korvata, vaikka työn suorittaisi joku muu kuin vakuutettu.

Asian arviointi

Käsiteltävässä tapauksessa R Oy:n työntekijä on rikkonut vesivahingon korjaustyön yhteydessä omakotitalon pesutilojen vedeneristeen irrotessaan pesuhuoneen ja kodinhoitohuoneen välisen oven kynnyspuuta. Työntekijän irrottaessa liimalla kiinnitettyä kynnyspuuta kiilaamalla alapuolinen lattialaatta ja sen mukana myös vedeneriste oli rikkoutunut.

Vakuutuslautakunta on vakiintuneessa ratkaisukäytännössään katsonut, että työn suorittajalla, kuten urakoitsijalla, on yleinen velvollisuus huolehtia paitsi työn kohteesta myös työn välittömässä vaikutuspiirissä olevasta muusta omaisuudesta. Erilaisten työsuoritusten yhteydessä tällaiseen omaisuuteen kohdistuu normaalia suurempi vahingonvaara. Tästä syystä toiminnan vastuuvakuutusten vakuutusehtoihin sisältyy tavanomaisesti suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaiselle omaisuudelle aiheutuvia vahinkoja koskeva rajoitusehto.

Korvausrajoitus tulee sovellettavaksi tilanteissa, joissa vakuutuksenottajan vahinkoa aiheuttaneen toiminnan tai työsuorituksen luonne eli valittu työtapa on edellyttänyt työn ympäristöön tyypillisesti aiheuttamien vaikutusten vuoksi sen varmistamista, ettei ympäröivä omaisuus työtä suoritettaessa vahingoitu, ja tarvittaessa tuon omaisuuden suojaamista työn vaikutuksilta. Se, millainen ja kuinka kaukana varsinaisesta työn kohteesta oleva omaisuus voi kuulua suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen ja siten rajoitusehdon piiriin, riippuu työsuorituksen laadusta ja sen ympäristöön tyypillisesti aiheuttamista vaikutuksista. Tämän vuoksi rajoitusehdon soveltamisala on aina jossain määrin tilannekohtainen.

Suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaista omaisuutta koskevaa rajoitusta onkin sovellettava vain niihin tilanteisiin, joissa jo työsuoritukseen ryhdyttäessä on tunnettua, että työn vaikutukset ulottuvat ympäröivään omaisuuteen tavalla, joka väistämättä aiheuttaa vahinkoa tai sisältää merkittävän riskin tietynlaisen vahingon aiheutumisesta. Tämä omaisuus on ennen työn aloittamista tarpeen suojata tai vahingon aiheutumista on työn aikana nimenomaisesti varottava. Tyypillisesti tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi erilaiset hitsaus, maalaus- ja hiontatyöt, joiden yhteydessä ympäristö on suojattava haitallisten roiskeiden ja pölyn kulkeutumista vastaan.

Koska rajoitusehdossa mainitulle omaisuudelle aiheutuvat vahingot on kokonaan rajattu vakuutuksen ulkopuolelle, kulloinkin tarvittujen suojaustoimenpiteiden laadulla, mahdollisella suojaustarpeesta erehtymisellä tai toteutetun suojauksen mahdollisella epäonnistumisella ei ole rajoitusehdon soveltamisen kannalta merkitystä. Rajoitusehdon soveltamiseen ei vaikuta myöskään se, kenelle suojaustoimenpiteistä huolehtimisen on työmaalla sovittu kuuluneen tai oliko tehokkaita keinoja työn vaikutuspiirissä olleen omaisuuden suojaamiseksi mahdollisesti edes ollut olemassa. Vahingollisten seurausten korjaaminen ja siitä aiheutuvat kustannukset voivat tällöin kuulua ilmeisenä tai jopa väistämättömänä osana työn kulkuun.

Nyt puheena olevan vahingon osalta lautakunta katsoo, että lattialaatoitukseen liimaamalla kiinnitettyä kynnyspuuta irrotettaessa sekä kynnyspuu, että lattialaatoitus ovat olleet välittömästi työsuorituksen kohteena. Tässä tapauksessa vahinko on ulottunut myös märkätilojen lattiarakenteeseen kuuluneeseen vedeneristeeseen, joka oli rikkoutunut laatan mukana. Tavanomaisesti märkätilojen pinnoitteet ja vedeneriste muodostavat yhtenäisen rakenteen, jolloin pelkän pinnoitteen kuten laatoituksen vaihtaminen uuteen ei ole yleensä mahdollista uusimatta samalla myös sen alapuolista eristekerrosta.

Näin ollen ryhdyttäessä irrottamaan kynnyspuuta, on ollut ilmeinen vaara siitä, että kynnyksen alapuolisen lattialaatan rikkoutuessa myös vedeneriste saattaa vahingoittua. Sanotun vahingonvaaran, joka on edellyttänyt työn suorittamista erityistä varovaisuutta noudattaen, R Oy oli itsekin kirjannut kohteesta laatimaansa vahingon kartoitusraporttiin. Selostetuista syistä lautakunta katsoo, että vedeneristeen rikkoutumisessa on ollut kyse vahingosta, joka on aiheutunut sellaiselle omaisuudelle, joka on kuulunut työtä suoritettaessa R Oy:n suojaus- ja vahingontorjuntavelvollisuuden piiriin. Sen vuoksi vahinko jää vakuutusehtojen kohdan 2.2 perusteella vastuuvakuutuksen ulkopuolelle.

Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on lautakunnalle antamassaan vastineessa vedonnut siihen, että kyse olisi myös ollut vakuutusyhtiön soveltamien vastuuvakuutusten yhteisten vakuutusehtojen kohdan 4.6 rajoituksen mukaisesta virheellisen työtuloksen korjaamisesta, lautakunta katsoo, ettei mainittu rajoitusehto sovellu tilanteeseen. R Oy:n työsuorituksen sisältönä oli ollut vain omakotitalon vesivahingossa vaurioituneiden rakenteiden korjaaminen. Asiakirjojen perusteella vauriot eivät olleet juuri puheena olevan vedenerityksen johdosta ulottuneet märkätilojen lattiarakenteeseen, johon R Oy:n ei ollut sen vuoksi määrä korjaustyössä lainkaan koskea. Siten asiassa ei ole ollut kyse siitä, että R Oy:ltä olisi tilattu jokin vedeneristeeseen kohdistunut työ, jonka lopputulos olisi ollut virheellinen tai jäänyt puutteelliseksi ja joka olisi tullut sen johdosta suorittaa uudelleen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheejohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Sarpakunnas
Sjögren