Haku

FINE-026654

Tulosta

Asianumero: FINE-026654 (2020)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 16.06.2020

Henkilövahingon korvaaminen. Olkapään kiertäjäkalvosimen vaurio. Syy-yhteys. Korvausmäärät. Yksityisellä sektorilla annettu sairaanhoito. Ylittikö vahingon määrä vastuuvakuutuksen vakuutetun omavastuuosuuden?

Tapahtumatiedot

A (s. 1958) liukastui 2.3.2019 B-säätiön kiinteistön alueella sijaitsevalla tiellä. A ei kaatuessaan ehtinyt ottaa kädellä vastaan, ja hän kaatui suoraan oikean olkapäänsä varaan. Vahingon jälkeen A:lla todettiin laaja repeämä oikean olkapään kiertäjäkalvosimessa. A esitti vahingon johdosta korvausvaatimuksen B-säätiölle, joka teki asiassa vahinkoilmoituksen vastuuvakuutukseensa.

Vakuutusyhtiö katsoi, että A:n henkilövahinko oli ollut seurausta B-säätiön huolimattomuudesta kiinteistön kunnossapidossa ja B-säätiö oli siten vahingosta korvausvastuussa. Yhtiö katsoi kuitenkin, että vahingon määrä jäi alle vakuutuksen 2.000 euron omavastuun. Yhtiö katsoi, että sattunut tapaturma olisi aiheuttanut terveeseen olkapäähän ruhje- tai venähdysvamman ja todettu kiertäjäkalvosimen repeämä johtui sairausperäisistä syistä. Siten valtaosa A:n työkyvyttömyydestä ja hoidon tarpeesta ei johtunut sattuneesta vahingosta. Lisäksi B-säätiön vahingonkorvausvastuu kattoi yhtiön kannan mukaan sairaanhoidon julkisen sairaanhoitosektorin hoitolaitoksissa, kun A:ta oli enimmäkseen hoidettu yksityissektorilla. Siltä osin kuin A oli vaatinut korvausta vahingon vuoksi peruuntuneesta matkasta, kirjeen lähettämisestä B-säätiölle aiheutuneista kuluista, RelaTabs Mansikka -tableteista sekä ennen kaatumista 25.2.2019 syntyneistä kuluista, yhtiö katsoi, etteivät nämä kulut liittyneet vahinkoon. Koska omavastuu ei ylittynyt, A:lle ei maksettu vastuuvakuutuksesta korvausta.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta.

A katsoo, että 2.3.2019 sattunut tapaturma on ollut voimakkuudeltaan riittävä aiheuttamaan todetut vammat. Ennen tapaturmaa kiertäjäkalvosinjänne oli paksu ja hyväkuntoinen eikä A:n olkanivelseudussa ollut rappeuman aiheuttamia oireita. Lääkärin hoitoon A hakeutui 4.3.2019, välittömästi tapaturman jälkeen. Kivut ja leikkauksen kiireellisyys edellyttivät leikkaushoitoa yksityisellä sairaanhoitosektorilla. A vaatii tapahtuneesta yhteensä 8.500 euron korvausta. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö pitää tekemäänsä ratkaisua asianmukaisena ja katsoo, ettei sen muuttamiseen ole aihetta.

Vakuutetun kuuleminen

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutettuna olevalle B-säätiölle tilaisuuden esittää asiassa kannanottonsa. Säätiö on toimittanut lautakunnalle kirjelmän, jossa todetaan, että A tulee oletettavasti vaatimaan korvausta vahingosta säätiöltä, jos vastuuvakuutus ei kata vahinkoa. Säätiö vaatii, että asia käsitellään uudelleen, jolloin säätiölle ei aiheutuisi asiassa ylimääräisiä kustannuksia ja säätiön etu toteutuisi.

Selvitykset

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 4.3. - 30.10.2019.

Työterveyslääkärin tekstin 4.3.2019 mukaan A on kaksi päivää aiemmin kaatunut oikea olkavarsi edellä jäiselle kadulle eikä ole sen jälkeen kyennyt kivun takia kunnolla liikuttamaan olkapäätä. Vastaanotolla on todettu oikean olkavarren yläosassa arkuutta liikkeissä ja tunnustellen. A on ohjattu kirurgian päivystykseen. Päivystyspoliklinikan tekstin 4.3.2019 mukaan röntgenkuvassa ei ole todettu murtumia eikä murtumaa ole ollut syytä epäillä myöskään kliinisen tilan perusteella. Olkapään ulko- ja sisäkiertovoimat ovat olleet hyvät, mutta nostot etu- ja sivukautta ovat jääneet selvästi vajaiksi. Lääkäri on arvioinut, että kyseessä on kiertäjäkalvosimeen kuuluvan jänteen vamma olkapäässä ja ohjannut A:n fysioterapiaan ja kirjoittanut sairauslomaa ajalle 4. - 10.3.2019.

Yksityisen lääkäriaseman sairauskertomustekstin 8.3.2019 mukaan A:lle on tehty oikean olkapään magneettitutkimus, jossa on todettu täysi repeämä ylemmän lapalihaksen jänteessä. Repeämä on ulottunut myös alemman lapalihaksen jänteen etuosaan ja lavanaluslihaksen jänteen etuyläosaan. Merkittävää lihassurkastumaa ei ole todettu. Olkalisäke-solisluunivelessä on todettu nivelrikkoa ja olkalisäke on ollut muodoltaan koukkumainen. Fysiatri on suositellut selvittämään leikkaushoidon tarvetta. Ortopedin tekstin 13.3.2019 mukaan A:lle on suositeltu leikkaushoitoa ylemmän lapalihaksen jänteen kiinnittämiseksi. Ortopedin arvion mukaan magneettikuvassa nähty repeämä on ollut tuore. Vetäytymää on ollut vain 1 cm verran eikä lihassurkastumaa ole todettu. Yliopistollisen sairaalan kirurgian poliklinikan sairauskertomustekstin mukaan A:sta on 13.3.2019 tehty lähete kirurgian poliklinikalle leikkausarvioon. Lähete on hyväksytty 21.3.2019.

Yksityissairaalan leikkauskertomuksen 27.3.2019 mukaan toimenpiteessä on todettu magneettikuvaa vastaten ylemmän lapalihaksen jänteen tuore repeämä, jossa ei ole ollut todettavissa merkittävää vetäytymää. Alemman lapalihaksen jänne ja lavanaluslihaksen jänne ovat olleet kiinni ja hauislihaksen pitkän pään jänne kulku-urallaan ja sen yläkiinnitys normaali. Kapselirakenteet ovat kuvautuneet normaaleina eikä rustopinnoilla ole ollut todettavissa kulumaa. Revennyt jänne on kiinnitetty. Jänteessä on todettu selvät hankaumajäljet olkalisäkkeenalaisen tilan ahtauteen liittyen. Olkalisäkettä on muovattu lisätilan saamiseksi. A on ohjattu fysioterapiaan ja sairauslomaa on kirjoitettu 12.5.2019 saakka.

Työterveyslääkärin tekstin 9.5.2019 mukaan sairauslomaa on jatkettu vielä 26.5.2019 saakka.

Korvausvaatimus  

A:n B-säätiölle toimittaman vahingonkorvausvaatimuksen mukaan A on vaatinut korvausta työkyvyttömyydestä, kivusta ja särystä sekä vahingosta aiheutuneista kustannuksista. Hoito- ja matkakulujen lisäksi A on hakenut korvausta 600 euroa vahingon vuoksi peruuntuneesta matkasta. A:lla ei ole tapaturma-, matka- eikä sairausvakuutusta, joka kattaisi kuluja.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys vastuuvahingon 2.3.2019 seurauksena aiheutuneen vahingon määrästä sekä siitä, ylittyykö vakuutetun 2.000 euron omavastuu.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.

Lain 5 luvun 2 c §:n 1 momentin mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

Toiminnan vastuuvakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2016 alkaen) kohdan 1 (Korvattavat vahingot) mukaan toiminnan vastuuvakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, kun

  • vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta
  • vahinko on todettu vakuutuskauden aikana ja
  • vahinko koskee voimassaoloalueella siihen kuuluvissa maissa voimassa olevan oikeuden mukaan käsiteltäviä korvausvaatimuksia. (…)


Asian arviointi

Asiassa on riidatonta, että B-säätiölle on syntynyt vahingonkorvausvastuu A:n 2.3.2019 tapahtuneesta liukastumisesta ja siitä seuranneesta henkilövahingosta. Riitaa on siitä, miltä osin korvattavaksi vaaditut oireet ovat olleet syy-yhteydessä vahinkoon, vahingosta aiheutuneiden hoitokulujen ja muiden tarpeellisten kulujen määrästä, ansionmenetyskorvauksesta sekä kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvauksen määrästä.

1. Vastuuvahinkoon syy-yhteydessä oleva osa oireilusta

Voimassa olevan oikeuden mukaan henkilövahingon korvaamisen edellytyksenä on, että vahingonkärsineen vamman tai sairauden voidaan todeta olevan syy-yhteydessä vahingonaiheuttajan tekoon tai menettelyyn. Näyttötaakka vahingon ja oireilun välisestä syy-yhteydestä on korvausta vaativalla.

Vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden mukaan vahingonkärsijällä ennestään olevaa vahinkoon myötävaikuttanutta sairautta tai vikaa voidaan pitää vahingonaiheuttajan korvausvastuun sovitteluun oikeuttavana seikkana vain silloin, kun vahingon aiheuttanut teko on sen johdosta johtanut poikkeuksellisen yllättävään ja vakavaan seuraukseen (esim. KKO 2012:94). Lisäksi on arvioitava sitä, olisiko sairauden tai vian myötävaikutuksesta syntynyt osuus oireilusta voinut syntyä myös ilman tapaturmaa. Mikäli tätä ei voida pitää todennäköisenä, korvausta ei tule sovitella.

Vakuutuslautakunta toteaa, että kiertäjäkalvosimeen kuuluvien jänteiden normaaliin iänmukaiseen kehitykseen kuuluu jänteiden vähittäinen rappeutuminen. Rappeutunut jänne voi tervettä jännettä helpommin revetä tapaturman yhteydessä, mutta myös spontaanisti ilman ulkoista tapaturmaa. Sellaisessakin tapauksessa, jossa vahingonkärsineen olkapään rappeumamuutokset ovat myötävaikuttaneet vahingossa syntyneen vamman laajuuteen, vahingon aiheuttajaa voidaan Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan pitää korvausvelvollisena koko vahingosta, mikäli ei voida pitää todennäköisenä, että oireilu olisi toteutunut vastaavana myös ilman vahinkoa. Olkapään jänteiden rappeumamuutokset ovat väestössä niin yleisiä, ettei tämän kaltaisen vamman syntymistä yleensä voida pitää vahingon aiheuttajan kannalta ennalta arvaamattomana. Ratkaisevaa on se, onko vahingonkärsinyt riittävällä todennäköisyydellä osoittanut vamman syntyneen tapaturman yhteydessä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A on 2.3.2019 liukastunut jäisellä kadulla ja kaatunut suoraan oikean olkapäänsä varaan. A on hakeutunut tapahtuneen jälkeen ensimmäisen kerran lääkärin tutkittavaksi 4.3.2019, jolloin olkapäässä on ollut voimakas kipu ja selkeät liikerajoitukset yläraajaa etu- ja sivukautta nostettaessa. A:lla on todettu täysi repeämä kiertäjäkalvosimeen kuuluvassa ylemmän lapalihaksen jänteessä. Repeämä on korjattu leikkaustoimenpiteessä 27.3.2019. Leikkauskertomuksen mukaan repeämä on ollut tuore, siinä on ollut vain noin 1 cm kokoinen repeämä eikä lihassurkastumaa ole ollut todettavissa. Nämä selvitykset kokonaisuutena huomion ottaen Vakuutuslautakunta pitää ilmeisenä, että A:lla todettu ylemmän lapalihasjänteen repeämä on syntynyt kaatumisen yhteydessä. Lautakunta ei pidä todennäköisenä, että olkapää olisi alkanut oireilla vastaavalla tavalla myös ilman kaatumista. Näin ollen B-säätiö on korvausvastuussa A:lla todetun ylemmän lapalihasjänteen repeämän seurauksista.

2. Tarpeelliset sairaanhoitokulut ja muut tarpeelliset kulut

A on vaatinut korvausta olkapään hoitokuluista yksityisellä sairaanhoitosektorilla toteutuneen hoidon kustannusten mukaisesti. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:ää koskevien esitöiden (HE 167/2003) mukaan laissa mainittu sairaanhoitokustannusten tarpeellisuusvaatimus tarkoittaa, että vahinkoa kärsineen on yleisen vahingonkorvausoikeudellisen periaatteen mukaan pyrittävä rajoittamaan korvattavan vahingon määrää. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei vahinkoa kärsinyt voi vahingon aiheuttajan kustannuksella valita miten kallista hoitomuotoa tahansa. Esitöiden mukaan sairaanhoitokustannuksina korvataan kulut, jotka aiheutuvat henkilövahingon kärsineen tutkimuksesta, hoidosta tai muusta niihin rinnastettavasta terveyden- ja sairaanhoitoon kuuluvasta toimenpiteestä. Sairaanhoitokustannusten tarpeellisuutta koskevasta vaatimuksesta seuraa, että korvausvelvollisuus kattaa lähtökohtaisesti vain julkisen terveydenhuollon palvelujen käyttämisestä perityt kustannukset, joiden perusteena on palveluita koskeva asiakasmaksulainsäädäntö. Tätä lähtökohtaa voidaan perustella sillä, että tarpeellinen sairaanhoito on normaalisti saatavissa julkisesta terveydenhuollosta.

Yksityisen terveydenhuoltopalvelun käyttämisestä aiheutuvat lisäkustannukset ovat kuitenkin korvattavia, jos nimenomaan yksityisen terveydenhuoltopalvelun käyttäminen on vahinkoa kärsineen hoidon kannalta perusteltua. Näin on asianlaita esimerkiksi silloin, kun julkisen terveydenhuollon piirissä ei ole lainkaan saatavissa henkilövahingon kärsineen välttämättä tarvitsemaa hoitoa tai hän joutuisi odottamaan hoitoon pääsyä kohtuuttoman pitkän ajan. Hoitoviiveen kohtuuttomuutta arvioidaan pääsääntöisesti lääketieteellisin perustein. Odotusajan keston kohtuullisuutta koskevassa harkinnassa on siten otettava huomioon erityisesti vamman laatu ja vaikeusaste. Joissakin tapauksissa yksityisen terveydenhuoltopalvelun käyttämisestä aiheutuvat lisäkustannukset voivat kuitenkin tulla korvattaviksi myös muulla kuin yksinomaan lääketieteellisellä perusteella. Tällainen peruste voi olla esimerkiksi työkyvyn palauttamisen nopeuttaminen.

Edellä kerrottuun viitaten A:n tulisi osoittaa, että hänen tarvitsemaansa hoitoa ei olisi ollut lainkaan saatavissa julkisen sairaanhoitosektorin kautta tai että hän olisi joutunut odottamaan hoitoon pääsyä kohtuuttoman pitkän ajan. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei asiassa ole esitetty selvitystä siitä, ettei hoitoa olisi ollut saatavilla myös julkisen sairaanhoitosektorin kautta. Lautakunnalle esitetyistä selvityksistä ilmenee, että A:sta oli tehty lähete myös yliopistolliseen sairaalaan, ja että lähete oli hyväksytty 21.3.2019. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiassa ole esitetty perusteita julkisen sektorin asiakasmaksutason ylittävien hoitokulujen korvaamiseen.

A on vaatinut korvausta Relatabs Mansikka -ravintolisävalmisteesta sekä 25.2.2019 aiheutuneesta lääkärinpalkkiosta. Ravintolisän osalta Vakuutuslautakunta toteaa, ettei lautakunnalle ole esitetty selvitystä ao. valmisteen hankkimisen tarpeen syy-yhteydestä vahinkoon. Lääkärinpalkkio 25.2.2019 on aiheutunut ennen vahingon sattumista. Vakuutuslautakunta ei suosita korvausta näiltä osin.

A on vaatinut 600 euron korvausta vahingon vuoksi peruuntuneesta matkasta. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n esitöiden (HE 167/2003) mukaan vahingosta aiheutuneiden muiden tarpeellisten kulujen korvattavuuden vähimmäisedellytys on kulujen syy-yhteys henkilövahinkoon. Kulujen tulee aiheutua nimenomaan henkilövahingosta. Korvattavuutta harkittaessa on lähtökohtana täyden korvauksen periaate. Vahinkoa kärsinyt on lähtökohtaisesti oikeutettu korvaukseen sellaisten toimenpiteiden aiheuttamista kustannuksista, joilla hänen elämänlaatunsa pyritään palauttamaan vahinkoa edeltäneelle tasolle. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vahingon vuoksi hyödyttömäksi käyneitä, mutta vahingosta riippumatta aiheutuneita kuluja voida pitää vahingonkorvauslain tarkoittamina muina tarpeellisina kuluina. B-säätiölle ei ole syntynyt korvausvastuuta A:n peruuntuneen matkan osalta. Näin ollen lautakunta ei suosita korvausta tältä osin.

A on vaatinut 9,90 euron korvausta postikuluista, jotka ovat aiheutuneet korvausvaatimuksen lähettämisestä B-säätiölle. Vahingon selvittelystä ja korvauksen hakemisesta aiheutuneet kulut voidaan tietyissä tapauksissa korvata vahingonkorvauslain mukaisina muina vahingosta aiheutuneina tarpeellisina kuluina. Korvauksen edellytyksenä on, että vahingonkärsijälle on selvittelystä ja valitusprosessista aiheutunut todellisia kustannuksia. Korvauksen määrittämisessä otetaan huomioon kulujen tarpeellisuus- ja välttämättömyysvaatimus sekä vahingonkärsineen velvollisuus rajoittaa vahinkoa. Vakuutuslautakunta pitää A:lle aiheutuneita postikuluja perusteltuina ja katsoo, että B-säätiölle on syntynyt niiltä osin korvausvastuu. Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan postikulut.

3. Ansionmenetys

Vakuutuslautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan A on ollut vakuutuksesta korvattavan vamman, ylemmän lapalihasjänteen repeämän, vuoksi työkyvytön 4. - 10.3.2019 sekä 27.3. - 26.5.2019. A:n työnantajan laatiman, 26.6.2019 päivätyn todistuksen mukaan A:lle on syntynyt ansionmenetystä ajalta 17. - 26.5.2019, jolloin työnantaja on maksanut A:lle 75 % tämän normaalista palkasta. Ansionmenetyksen määrä tältä ajalta on 471,63 euroa. Korvauksesta voidaan tehdä palkansaajan työeläkemaksua vastaava vähennys (TEL-vähennys), joka vuonna 2019 oli 53 - 62 -vuotiailla 8,25 % palkasta. Korvattavan ansionmenetyksen määrä on siten 432,72 euroa.

4. Korvaus kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta

A on katsonut, että kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvausta tulee korottaa. Vakuutusyhtiö on pitänyt A:n vammoja vastaavana korvauksena 300 euroa.

Tilapäisen haitan korvaus suoritetaan käyttäen määrittelyperusteena liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita sekä henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksia, joita sovelletaan yleisesti vahingonkorvausta koskevassa oikeuskäytännössä. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja sekä suosituksia voidaan pitää yleensä vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

Lautakunta toteaa, että tilapäisen haitan perusteella suoritettava korvaus määritellään vamman laadun, vaikeusasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan mukaan. Korvaus tilapäisen haitan perusteella määritellään tapauskohtaisen objektiivisesti havaittavien henkilövahinkoon liittyvien seikkojen perusteella. Henkilövahingon laadulla tarkoitetaan sitä, millaisena vamma tai sairaus ilmenee. Henkilövahingon vaikeusasteella puolestaan tarkoitetaan sinänsä samanlaatuisten vammojen ja sairauksien keskinäisiä eroavuuksia.

Henkilövahingon edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika antavat viitteen siitä, minkä laatuisesta ja kuinka vaikea-asteisesta henkilövahingosta on kysymys. Samanlaatuinenkin vamma tai sairaus saattaa kuitenkin vahinkoa kärsineen yksilöllisistä ominaisuuksista tai muista olosuhteista johtuen aiheuttaa erilaista hoidon tarvetta. Korvauksen määrässä voidaan ottaa korottavana tekijänä huomioon esimerkiksi se, että vamma on yksittäistapauksessa edellyttänyt pidempiaikaista sairaalahoitoa tai useampia leikkauksia kuin vastaava vamma yleensä vaatii.

Tilapäisen haitan kestoajalla tarkoitetaan aikaa henkilövahingon ilmenemisestä siihen saakka, kunnes siitä ei enää aiheudu vahinkoa kärsineelle kipua ja särkyä tai muuta tilapäistä haittaa. Haitan kestoaika riippuu yleensä henkilövahingon laadusta ja vaikeusasteesta. Samanlaatuisen vamman paraneminen saattaa kuitenkin eri henkilöillä kestää eripituisen ajan. Tämä voi johtua esimerkiksi vammaan tai sen hoitoon liittyvistä komplikaatioista. Korvauksen määrässä voidaan tämän vuoksi ottaa korottavana tai alentavana tekijänä huomioon se, että vammasta on aiheutunut tilapäistä haittaa tavallista pidemmän tai lyhyemmän ajan. Tilapäisen haitan tavallista pidempi kestoaika pitää kuitenkin olla todettavissa objektiivisin perustein.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan tilapäisen haitan luokkaan 2 (lievät vammat, korvaus 300 - 1200 euroa) kuuluville vammoille on ominaista, että ne eivät tarvitse elvytys- tai tehohoitoa tai leikkaustoimenpiteitä, ne tarvitsevat sairaalahoitoa enintään viikon, toiminnallinen toipuminen vaatii enintään 2 kuukautta ja vammojen pysyväisseuraukset ovat vähäiset. Luokkaan kuuluvia vammoja ovat esimerkiksi ruhjevamma, yksinkertainen viilto- tai repimähaava, sormijäsenen menetys, nivelen verenpurkauma, yksinkertainen luunmurtuma tai nivelen sijoiltaanmeno sekä kaularangan retkahdusvamma, johon ei ole kuvantamismenetelmin todettu liittyvän kudosvaurioita.

Luokkaan 3 (lievää vaikeammat vammat, korvaus 1200 - 3900 euroa) kuuluville vammoille on ominaista, että niiden hoito voi vaatia verenkierron elvytystä, mutta ei tehostettua hoitoa, niihin tai niiden hoitoon ei liity lievää vaikeampia komplikaatioita, niiden jatkohoidossa ei tarvita vaativia korjausleikkauksia, niiden hoitamiseen tarvitaan sairaalahoitoa 1-3 viikkoa, toiminnallinen toipuminen tapahtuu 3-7 kuukaudessa ja niiden aiheuttama pysyvä toiminnallinen haitta on lievä. Luokkaan kuuluvia vammoja ovat esimerkiksi pitkien luiden murtuma tai murtumat, jotka voivat vaatia myös leikkaushoitoa, mutta paranevat oletetussa ajassa, vaikea sijoiltaanmeno, jossa on nivelsiderepeämiä ja josta jää pysyvää haittaa, sormen menetys, leikkaushoitoa edellyttävä sormen jännevamma, ja kaularangan alueen vamma, johon ei liity merkityksellistä hermorakenteiden vauriota.

Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten (4. painos 2017) yläraajan vammoja koskevan kohdan 7 mukaan kiertäjäkalvosimen yksinkertaista repeämää vastaava korvaus kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta on 1000 - 2000 euroa. Tällaisia vammoja ovat venähdykset ja osittaiset repeämät, jotka hoidetaan konservatiivisella hoidolla. Ne eivät vaadi sairaalahoitoa, mutta fysioterapia on usein tarpeen. Vammoista aiheutuu tilapäistä haittaa 6 viikosta 3 kuukauteen, mutta ei pysyvää haittaa. Kiertäjäkalvosimen laajempaa repeämää vastaava korvaus on 2000 - 3500 euroa. Tällainen vamma vaatii useimmiten leikkaushoitoa ja sen jälkeistä fysikaalista hoitoa. Vamma aiheuttaa tilapäistä haittaa 3 - 6 kuukautta ja lievä pysyvä haitta on mahdollinen. Kiertäjäkalvosimen repeämää, johon liittyy lisävammoja, vastaava korvaus on 3500 - 5500 euroa. Tällaisia vammoja ovat laajat repeämät, joihin liittyy lisävammoja, kuten labrum- ja hermovauriot sekä liitännäismurtumat. Vamma vaatii leikkaushoitoa ja pysyvä haitta on todennäköinen.

Vakuutuslautakunta viittaa A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen. A:lla on todettu kiertäjäkalvosimeen kuuluvan ylemmä lapalihaksen jänteen repeämä, joka on hoidettu leikkauksella. Olkapään kuntoutus on vaatinut leikkauksen jälkeistä fysioterapiaa ja A on ollut työkyvytön 4. - 10.3. sekä 27.3. - 26.5.2019. Kiertäjäkalvosimen repeämään ei ole liittynyt liitännäisvammoja. Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n vammoja vastaava tilapäisen haitan korvaus sijoittuu liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan 3, lievää vaikeammat vammat. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten osalta kyse on suosituksissa tarkoitetusta kiertäjäkalvosimen laajemmasta repeämästä. Vakuutuslautakunta arvioi, että vammaa vastaava tilapäisen haitan korvaus on esitetty selvitys sekä liikennevahinkolautakunnan normit ja ohjeet ja henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset huomioiden 2500 euroa ja suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle tämän mukaisen korvauksen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan A:lle B-säätiön vastuuvakuutuksesta ylemmän lapalihasjänteen repeämän hoitokulut julkisen sektorin asiakasmaksutason mukaan, 9,90 euroa postikuluista, 432,72 euroa ansionmenetyksestä ja 2.500 euroa kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta, sekä vakuutussopimuslain mukaisen viivästyskoron korvauksille. Korvattavasta vahingon määrästä voidaan vähentää vakuutetun omavastuu 2.000 euroa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.


VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Korpiola
Rusanen
Sarpakunnas

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia