Haku

FINE-026500

Tulosta

Asianumero: FINE-026500 (2021)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 15.03.2021

Henkilövahinko. Lääketieteellinen syy-yhteys. Aivovamma ja hermovaurio. Tilapäinen haitta. Pysyvä haitta. Hoitokulut ja työkyvyttömyysaika.

Tapahtumatiedot

Vahingonkärsinyt A (s.1982) joutui 10.5.2017 onnettomuuteen kävellessään kevyen liikenteen väylällä. Kovalla vauhdilla kulkenut polkupyörä törmäsi A:han ja hän lensi selkäpuolelle osuneen rajun iskun voimasta maahan. A löi ainakin otsansa, polvensa ja kyynärpäänsä. Lisäksi myös vasen nilkka vääntyi. A vietiin ambulanssilla terveyskeskukseen, jossa hänellä todettiin päässä kuhmu ja haava sekä lisäksi ruhjevammoja eri puolella kehoa.

Onnettomuutta seuraavina päivinä ja kuukausina A hakeutui useita kertoja lääkärin vastaanotolle, ensin ortopedin ja työterveyslääkärin sekä myöhemmin neurologin vastaanotolle. Näillä käynneillä hänellä todettiin päänsärkyä, niskan ja selän särkyä, nilkan kipua, väsymystä, unohtelua ja keskittymiskyvyn heikentymistä. A:n mukaan hänellä ei ollut mitään näistä oireista ennen onnettomuutta.

18.5.2017 suoritetussa pään magneettikuvauksessa A:lla todettiin valkean aineen hemosideriinitäpliä, jotka sopivat paikalliseen aksonivauriotasoiseen traumaan. Lisäksi lausunnossa todettiin muutamia pieniä epäspesifimpiä signaalimuutostäpliä, jotka tulkittiin traumaattiseksi. Neuropsykologisessa tutkimuksessa 29.8.2017 A:lla todettiin lieviä löydöksiä kielellisessä muistisuoriutumisessa ja muistin kuormitusherkkyydessä, jotka korostuivat väsymisen yhteydessä. Samoin A:lla kuvattiin esiintyvän keskittymisen vaikeutta.

Korvauksia A:lle aiheutuneista henkilövahingoista haettiin pyöräilijä B:n vastuuvakuutuksesta. 

Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen, jossa se katsoi kysymyksessä olevan B:n vastuuvakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma. Vakuutusyhtiö korvasi A:lle 10.5.2017 sattuneen vahinkotapahtuman johdosta ansionmenetystä ajalta 2.11. - 31.12.2017 sekä 1.9. - 30.9.2018, haittaluokan 3 mukaisen (9.840 euroa) pysyvän haitan korvauksen aivovammasta sekä haittaluokan 3 mukaisen (1.920 euroa) korvauksen tilapäisestä haitasta. Lisäksi vakuutusyhtiö on korvannut A:lle tutkimus- ja hoitokuluja, lääkekuluja, fysikaalisen hoidon kuluja sekä neuropsykologista kuntoutusta. A:n vaatiman nilkan sekä lannerangan pysyvän haitan osalta vakuutusyhtiö katsoi, ettei tapauksessa ole osoitettu niistä jääneen vakuutustapahtuman 10.5.2017 seurauksena korvattavaa pysyvää haittaa.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta. Valituksessaan A toistaa tapahtumien kulun sekä selventää vahinkotapahtuman vaikutusta arkeensa ja työelämäänsä. A viittaa myös häntä hoitaneiden lääkärien lausuntoihin sekä niissä todettuihin löydöksiin. 

A katsoo valituksessaan, että hänelle on aiheutunut 10.5.2017 onnettomuuden johdosta keskivaikea aivovamma, niskan venähdysvamma, vasemman nilkan venähdysvamma ja nilkan hermovaurio, selän iskuvamma ja lannerangan pullistuman aiheuttama hermovaurio sekä rintarangan ja kaularangan protruusiot. Edellä todetulla perusteella A katsoo, että hän on aiheutuneen vahingon johdosta oikeutettu tilapäisen haitan korvaukseen, joka vastaa haittaluokkaa "Vaikeat vammat" sekä aivovamman, niskan retkahdusvamman, selkäydinvamman, lannerangan hermovaurion ja nilkan hermovamman perusteella pysyvän haitan korvaukseen, jotka vastaavat yhteensä haittaluokkaa 9. Nilkan hermovamman osuudeksi pysyvästä haitasta on A:n mukaan vahvistettava haittaluokka 2 ja selkäydinvamman ja lannerangan hermovaurioiden osalta haittaluokaksi on vahvistettava haittaluokka 3.

Lisäksi A katsoo, että hänelle tulee korvata fysikaalista hoitoa, neuropsykologista kuntoutusta ja ansionmenetystä laajemmin kuin mitä vakuutusyhtiö on hänelle aiemmin korvannut.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen antamassaan lisäkirjelmässä A lausuu näkemyksensä tueksi vielä, ettei niskan retkahdusvamma koskaan synny itsestään, vaan se tarvitsee syntyäkseen voimakkaan niskan rotaatioliikkeen. Vakuutusyhtiö ei myöskään perustele lainkaan sitä, miksi sen näkemyksen mukaan A:lle ei ole jäänyt niskan retkahdusvamman seurauksena pysyvää haittaa. Yksinomaan se seikka, että yleensä parantumisennuste on hyvä, ei riitä perusteluksi. Näkemyksensä tueksi A viittaa Käypä hoito-työryhmän puheenjohtajan Dosentti Luodon artikkeliin niskan retkahdusvammoista.

Lisäkirjelmässään A toistaa vaatimuksensa myös aivovamman vaikeusasteen osalta. A viittaa vahinkotapahtuman jälkeen otetun MRI-tutkimuksen löydöksiin, joita ei voi pitää vähäisinä. A toteaa, että haittaluokka aivovamman johdosta on 4 - 5 ja tämä yhdistettynä niskan retkahdusvammasta jääneeseen pysyvään haittaan saadaan yhdistetyksi haittaluokaksi 6.

Muiden vaatimiensa korvauserien osalta A viittaa edelleen häntä hoitaneen fysiatrin lausuntoon, joka tukee hänen esittämiään vaatimuksia. Näin ollen edellisten haittaluokkien ja myös nilkan ja lannerangan hermovamman sekä selkäydinvamman yhteenlaskettu haittaluokka on 9. Niin ikään A:n osittainen työkyvyttömyys on edelleen seurausta hänelle aiheutuneesta vastuuvahingosta ja näin ollen vakuutuksesta korvattava.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot sekä viittaa tapauksessa sovellettaviin vakuutusehtoihin. Vastineessaan vakuutusyhtiö käy myös olennaisilta osin läpi tapaukseen liittyvän A:ta koskevan lääketieteellisen selvityksen. 

Vastineessaan yhtiö katsoo ensinnä aivovamman osalta, että ensivaiheen tietojen mukaan A:lla ei heti onnettomuuden jälkeen havaittujen oireiden perusteella epäilty aivovammaa. Hänellä ei todettu tilanteessa tajuttomuutta, sekavuutta eikä muistiaukkoja. Pään vamma diagnosoitiin alkuvaiheessa aivotärähdykseksi, mutta A:lla tehdyssä MRI-kuvauksessa oli kuitenkin havaittavissa löydöksiä, joiden perusteella lievä aivovamma on mahdollinen. Tämän lisäksi A:lla on todettu neuropsykologisissa tutkimuksissa hyvin lieviä löydöksiä kielellisessä muistisuoriutumisessa ja muistin kuormitusherkkyydessä. Edellä mainituilla perusteilla vakuutusyhtiö katsoo, että A:lle on aiheutunut 10.5.2017 tapaturmasta lievä aivovamma, joka vastaa haittaluokkaa 3. Niskanretkahdusvamman osalta yhtiö katsoo puolestaan, ettei käytettävissä olevasta selvityksestä ilmene, että A:lle olisi jäänyt tältä osin pysyvää haittaa. Sen sijaan kysymys on venähdystasoisesta vammasta, jolla on hyvä paranemisennuste. 

Niin ikään vakuutusyhtiö katsoo edelleen, ettei A:lla ole todettu selkäydinvammaa eikä lannerangan hermovauriota ja selkäydinvamman osalta sen seuranta on lopetettu 20.4.2019. A:n virtsarakon yliaktiivisuuden aiheuttaja on siten jäänyt avoimeksi eikä syy-yhteyttä vahinkotapahtumaan ole vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan voitu osoittaa. A:lla on myös asiakirjojen perusteella ollut rakon yliaktiivisuutta jo ennen vahinkotapahtumaa.  Yhtiö toteaa myös, ettei A:lla ole magneettikuvien perusteella todettu tapaturmaperäisiä muutoksia myöskään rinta- ja lannerangan magneettitutkimuksissa eikä nilkan magneettitutkimuksessa. Yhtiö toteaa, ettei nilkan osalta ensivaiheen tiedoissa edes kuvata minkäänlaista nilkan vammaan tai kipua. Näin ollen yhtiö katsoo, että tapauksessa jää selvittämättä, että A:lle olisi jäänyt selkäydinvamman tai lannerangan hermovauriosta eikä myöskään nilkan hermovammasta aiheutuvaa pysyvää haittaa. 

A:n fysioterapian osalta esittämistä vaatimuksista yhtiö toteaa, että A:lle on korvattu esitetyltä ajanjaksolta 100 hoitokertaa fysioterapiaa, joista osa on korvattu virheellisesti sellaisten oireiden osalta, jotka eivät ole olleet syy-yhteydessä vahinkotapahtumaan. Yhtiö katsoo, ettei A:n fysioterapian tarve nyttemmin ole enää syy-yhteydessä 10.5.2017 sattuneeseen vahinkotapahtumaan. Samoin neuropsykologisen kuntoutuksen osalta vakuutusyhtiö katsoo, ettei sen tarve ole enää seurausta vahinkotapahtumasta kuntoutuksen aloitusjakson jälkeen. Niin ikään yhtiö katsoo, että käytettävissä olevan selvityksen perusteella A on saanut riittävästi korvausta 10.5.2017 vahinkotapahtuman seurauksena aiheutuneesta ansionmenetyksestä. Yhtiön näkemyksen mukaan A:lla todettu lievä aivovamma ei aiheuta pitkittynyttä työkyvyttömyyttä.

Lopuksi vakuutusyhtiö toteaa vielä, että sillä ei ole ollut käytettävissään lainkaan A:n terveydentilatietoja vahinkoa edeltävältä ajalta. Yhtiön tiedot perustuvat A:n itsensä toimittamiin selvityksiin, joista ei käy ilmi hänen terveydentilansa tai työkykynsä ennen 10.5.2017 vahinkotapahtumaa.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutuksenottajana olleen B:n isällä ei ollut asiassa lisättävää. 

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa lääketieteellisen asiantuntijalausunnot neurologian erikoislääkäri, LT Ivan Marinkovicilta sekä LKT, dosentti, fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolaiselta.

Marinkovicin asiantuntijalausunto

Marinkovic viittaa lausunnossaan tapahtumatietoihin ja lääketieteellisistä selvityksistä ilmeneviin tietoihin sekä toistaa A:ta koskevan lääketieteellisen selvityksen sisällön olennaisilta osin.

Marinkovic toteaa lausunnossaan, että A on 10.5.2017 kaatumistapaturman yhteydessä joutunut tapaturmaan, kun kävellessä polkupyörä on töytäissyt A:ta selkään. A on kaatunut eteenpäin ja lyönyt päänsä asfalttiin. Marinkovic toteaa, ettei A:lla ollut akuuttivaiheessa 10.5.2017 tajuttomuutta eikä muistiaukkoa. 

Marinkovic toteaa lausunnossaan, että A:lla on tapaturman yhteydessä kuvatun kaatumisen johdosta todettavissa lievä aivovamma ja korkeintaan lievä niska venähdysvamma. Marinkovicin mukaan alkuvaiheen tietojen mukaan A:lla ei ole ollut primääritajuttomuutta ja muistiaukko on ollut korkeintaan hetkellinen. Näin ollen aivovamma on ollut kliinisesti arvioiden alkuvaiheessa korkeintaan lievä. Marinkovic toteaa, että A:n pään MRI tutkimuksessa on kuitenkin ollut todettavissa yksittäisiä eri aivojen osa-alueilla olevia DAI muutoksia viitaten lievään komplisoituneeseen aivovammaan. A:lla ei ole ollut todettavissa traumaattisia muutoksia selkäytimen seudulla tai kaularangan alueella, jotka viittaisivat lievää vakavampaan niskan venähdysvammaan.

Marinkovicin lausunnon mukaan A:lla kuvattujen tilojen ennusteet ovat pääsääntöisesti kirjallisuuden ja kliinisen kokemuksen mukaan hyvät ja toipuminen kyseisistä vammoista on lähtökohtaisesti varsin nopeaa. Joskus kliinisessä tilanteessa nähdään, että potilas toipuu tavallista pidempään ajan kyseisistä vammoista ja tällaisissa tapauksissa mukana on useimmiten muu kuin suoraan vammaan liittyvä tekijä. Nämä tekijät ovat useimmiten sellaisia kuten pitkittynyt kiputila, yleinen kuormitus, vakuutuskiistan aiheuttamat huolet, mielialan alakuloisuus, sopeutumisen haasteet ja heikko resilienssi. 

Marinkovicin mukaan lääketieteellisesti voidaan arvioida, että A:n työkyvyttömyys ja hoidon tarve ovat seurausta 10.5.2017 sattuneesta vahinkotapahtumasta korkeintaan 10.5.2018 saakka. Marinkovicin mukaan työkyvyttömyyttä ha hoidon tarvetta arvioitaessa tulee erityisesti huomioida, että A:lla todettu aivovamma on alkuvaiheessa ollut luonteeltaan lievä komplisoitunut ja niskavenähdysvamma on korkeintaan lievä.

Pysyvän haitan osalta Marinkovic toteaa, että vaikka toipumisennuste on yleensä kuvatun kaltaisesta vahinkotapahtumasta hyvä, niin joskus etenkin komplisoituneen lievän aivovamman jälkeen voi jäädä pysyvä haitta. Marinkovic toteaa kuitenkin, että pysyvä haitta tässä tapauksessa ei kuitenkaan ylitä vakuutusyhtiön arvioimaa pysyvää haittaa. Pysyvä haitta on lievän aivovamman osalta haittaluokka 3 erityisesti A:n runsaan väsymyksen vuoksi. Marinkovic on lausunnossaan todennut myös, ettei hänen näkemyksensä mukaan A:lle ole jäänyt korkeintaan lievän niskanretkahdusvamman johdosta korvattavaa pysyvää haittaa. A:n tilapäisen haitan Marinkovic arvioi vastaavan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokkaa kolme (lievää vaikeammat vammat) sijoittuen luokan sisällä sen alimpaan kolmannekseen.

Pohjolaisen asiantuntijalausunto

Pohjolainen viittaa lausunnossaan tapahtumatietoihin ja lääketieteellisistä selvityksistä ilmeneviin tietoihin sekä toistaa A:ta koskevan lääketieteellisen selvityksen sisällön olennaisilta osin.

Dosentti Pohjolainen toteaa lausunnossaan, että käytettävissä olevien sairauskertomusten mukaan A on ollut vahinkotapahtumapäivänä kahden lääkärin tutkimuksessa. Toinen on ollut päivystävä lääkäri ja toinen käsikirurgi. Vahinkotapahtumapäivää seuranneena päivänä ja vahinkotapahtuman jälkeen viidentenä päivänä A on ollut ortopedin vastaanotolla. Seitsemäntenä päivänä vahinkotapahtumasta A on ollut uudelleen käsikirurgin tutkimuksessa Edellä mainittujen lääkäreiden tutkimusten ja kirjausten mukaan A:lla on todettu otsassa ja oikeassa kyynärpäässä ruhjevammat, vasemmassa kämmenessä pinnalliset ihonaarmut, niskassa ja selässä aristusta ja alaselässä pieni mustelma. Neurologisissa tutkimuksessa raajoissa ei ole todettu tunto-, lihasvoima- ja refleksipoikkeamia. Selkärangan liikkeet ja taivutukset ovat myös olleet normaalit.

Pohjolainen toteaa, että vammapäivänä päivystävän lääkärin ja käsikirurgin kirjaamissa sairauskertomuksissa ei tule esille vakavaan selkärangan vammaan sopivia löydöksiä. Ensimmäisen vahinkotapahtumaa seuraavan viikon aikana A on ollut viisi kertaa lääkärin tutkimuksessa, joissa on tullut esille selvityksen mukaiset ruhjeet ja pinnalliset naarmut. Viikon kuluttua vahinkotapahtumasta neurologin tutkimuksessa kaularangan liikkeet ovat olleet normaalit ja kivuttomat. Avohoidossa ja sairaalassa tehtyjen kuvantamistutkimusten mukaan A:lla ei ole todettu selkärangan alueella traumaattisia kudosmuutoksia. Neurofysiologisten ja somatosensoristen herätevastetutkimusten mukaan A:lla ei ole todettu kaula-, rinta- tai lannerangan tason selkäydinvammaan tai alaraajan hermovammaan sopivia löydöksiä. Selkärangan välilevymuutokset ja selkärankarikkomuutokset ovat Pohjolaisen mukaan niin ikään degeneratiivisia eivätkä tapaturmaperäisiä.  Pohjolainen toteaa myös, ettei A:n nilkassa ei ole todettu hermovammaan sopivia kliinisiä eikä neurofysiologisia muutoksia. Nilkan magneettikuvauksessa 5.7.2017 todetun lievähkön arpimaisen epätasaisuuden ja turvotuslöydöksen etiologia on epäselvä. Kliinisissä alkuvaiheen tutkimuksissa ei ole todettu mm. ontumista, kävelyn apuvälineiden käyttöä eikä nilkkojen alueella ole todettu traumaattisia muutoksia.

A:n vaatimien pysyvän haitan korvauksen osalta Pohjolainen toteaa, ettei asiakirjoista tule esille vahinkotapahtumassa 10.5.2017 aiheutunutta nilkkavammaa eikä selkäydinvammaa tai lannerangan hermovauriota, joten Pohjolaisen näkemyksen mukaan A:lle ei voida katsoa aiheutuneen näiden osalta vahinkotapahtuman johdosta korvattavaa pysyvää haittaa. A:n tilapäisen haitan Pohjolainen arvio kuuluvan liikennevahinkolautakunnan luokkaan 2 (lievää vaikeammat vammat) sijoittuen luokan sisällä sen alakolmannekseen. Pohjolainen tarkentaa, ettei haitta-arvioinnissa ole otettu huomioon aivovammasta aiheutunutta tilapäistä haittaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A:lle aiheutunut 10.5.2017 tapaturman yhteydessä selkäydinvamma tai nilkan ja lannerangan hermovamma ja onko A:lle jäänyt niiden johdosta korvattavaa pysyvää haittaa. Lisäksi tapauksessa on kysymys sen arvioimisesta, minkä suuruinen pysyvä haitta A:lle on jäänyt aivovamman seurauksena.

Tapauksessa on kysymys myös A:lle suoritetun tilapäisen haitan korvauksen määrästä sekä tapaturman seurauksena suoritettavista hoitokulujen korvaamisesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/609) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.

Lain 5 luvun 2 c §:n (16.6.2004/509) 1 momentin mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 2.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun toiselle aiheuttama, vakuutuksen voimassaoloaikana todettu äkillinen ja ennalta arvaamaton henkilö- tai esinevahinko, josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Vakuutusehtojen kohdan 3.12 mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka aiheutuu sellaisesta syystä, että se voidaan korvata jonkin erityislain, takuun, muun sitoumuksen tai vakuutuksen perusteella taikka julkisista varoista.

Vakuutusehtojen kohdan 4.2 mukaan korvauksen määrittelyssä noudatetaan vahingon korvauslain perusteita. Henkilövahingoissa sairaan hoitokustannukset korvataan julkisen terveydenhuollon yleisen maksuluokan mukaisen taksan mukaan.

Asian arviointi

Lääketieteellinen selvitys, syy-yhteys, hoitokulut ja työkyvyttömyys

Henkilövahingon korvaamisen edellytyksenä voimassa olevan oikeuden mukaan on se, että vahingonkärsijän vamman tai sairauden voidaan todeta olevan syy-yhteydessä vahingon aiheuttaneeseen tekoon tai laiminlyöntiin. Syy-yhteyden toteaminen pohjautuu lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä. Lisäksi otetaan huomioon kussakin yksittäistapauksessa saadut tiedot vahingon sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota siihen, miten hyvin todettujen löydösten ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun vammamekanismin ja muiden asiasta saatavissa olevien tapahtumatietojen kanssa. Syy-yhteyttä ei yleensä voida pitää näytettynä vain sillä perusteella, että oireet ovat ilmaantuneet vahinkotapahtuman jälkeen.

Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. 

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen mukaan A on 10.5.2017 kaatumistapaturman yhteydessä joutunut tapaturmaan, kun kävellessä polkupyörä on töytäissyt A:ta selkään. A on kaatunut eteenpäin ja lyönyt päänsä asfalttiin. A:lla ei ensivaiheen kertomusten mukaan ollut todettu tajuttomuutta tai muistiaukkoa. A:n otsalla oli kuhmu ja pinnallista ruhjetta, muttei isompia haavaumia. A:n neurologinen status oli ollut primaaritilanteessa normaali ja tällöin on arvioitu, ettei kuvantamistutkimukselle ole tarvetta. Olkanivelten liikkeet, käsien hienomotoriikka, nilkkojen ja varpaiden liikkeet ja lihasvoimat olivat olleet hyvät ja symmetriset. Raajoissa ei ole ollut tuntopuutoksia eikä motorisia heikkouksia. 11.5.2017 käynnin yhteydessä A:lla on todettu lievää aristusta niskassa ja alaselässä on ollut todettavissa pieni mustelma oikealla puolella. Lisäksi A:n olkapäissä on todettu lievää aristusta, mutta aivotärähdysoireista ei ole mainintaa. Myöskään A:n rintakehällä ei ole ollut aristusta eikä johtoarkuutta. Neurologissa tutkimuksessa aivo- ja ääreishermojen alueella ei ole ollut poikkeavaa. 

Tämän jälkeen A on hakeutunut vastaanotolle 15.5.2017 lihaskipujen takia ja lausunnossa on maininta selän ja niskan lihasten aristuksesta. Käyntiepikriisin mukaan selkärangassa ei ole ollut todettavissa arkuutta ja taivutukset olivat olleet hyvät. Seuraavaksi A hakeutui vastaanotolle 17.5.2017, josta hänet ohjattiin neurologin vastaanotolle. Tämän jälkeen suoritetussa pään MRI-tutkimuksessa A:lla todettiin yksittäisiä DAI-muutoksia aivojen eri alueilla, jotka radiologi tulkitsi muiden löydösten valossa traumaattisiksi. A:lla on 24.5.2017 todettu väsymystä ja päänsärkyä, mutta toimintakyvyn todettiin muutoin olevan hyvä. Työhön palaamisen jälkeen A on subjektiivisesti kokenut muistin heikkenemistä ja keskittymisen herpaantumista. Heinäkuussa 2017 A:lla on raportoitu myös alakuloisuutta.

A on ollut neuropsykologisissa tutkimuksissa elokuussa 2017, jossa on tullut esiin pääpiirteittäin hyvätasoinen kognitiivinen suoriutuminen, kuitenkin niin, että A:lla todettiin hyvin lievät kognitio-oireet, jotka saattavat korostua A:n väsyessä. Aivovammapoliklinikan vastaanotolla lokakuussa 2017 todettiin, ettei A:lla ole havaittavissa tasapainohäiriöitä tai niska-hartiaseudun liikuntarajoitteita. Neurologi kommentoi kuitenkin, että A:lla on subjektiivisia kognitiivisia vaikeuksia. Tässä vaiheessa on myös maininta virtsaamisvaikeuksista, jonka johdosta A on ohjattu vielä gynekologiseen konsultaatioon. 

E-lausunnossa 15.11.2017 on mainittu ensimmäisen kerran, että A:n vasemman nilkan akillesjänteen kiinnityskohdan alueella on ollut kipua 10.5.2017 vamman jälkeen. Vasemman akillesjänteen kiinnityskohdassa 4 cm alueella on ollut paksuuntumaa ja arkuutta sekä popliteuslihaksessa ja jänteessä kireys. Tuolloin on ortopedi tehnyt nilkan nyrjähdysdiagnoosin. Hoitona on ollut venyttely ja fysioterapia. Sittemmin 6.8.2018 tehdyssä vasemman nilkan MRI-tutkimuksessa ei ollut todettavissa traumaperäisiä muutoksia. Ortopedin 27.12.2017 kirjaamassa E-lausunnossa on mainittu tapaturma sekä vasemman polven, akillesjänteen ja nilkan kipuoireet, joita on ollut kävellessä. Jalkaterän päällä on ollut lukkiutumista. Kliinisessä tutkimuksessa polvi ja nilkka ovat olleet vakaat, tunnustellen on ollut arkuutta nilkassa ja polven takana.

Selkärangan magneettikuvauksessa 04/2018 todettiin protruusioita sekä kaularangan että rintarangan alueella. Kuvannassa ei todettu juurikanava-ahtaumia eikä signaalimuutoksia selkäytimessä. Sittemmin A:lle on kehittynyt hankala kiputila, johon A:lle on määrätty erilaisia kipulääkityksiä. Lisäksi A:lle on aloitettu myös Exelon laastari väsymyksen hoitoon, mutta siitä ei ilmeisesti ole ollut apua. Myöskään kaularangan magneettikuvauksessa 31.5.2018 ja rintarangan magneettikuvauksessa 31.5.2018 ei ollut todettavissa traumaperäisiä muutoksia.  Ylä- ja alaraajojen motoristen ratojen magneettistimulaatiotutkimus (MEP) on lausunnon 6.6.2018 mukaan ollut normaali. A on ollut selkäydinvammapoliklinikalla 30.8.2018, jossa useiden erilaisten tutkimusten sekä selkärangan magneettikuvausten jälkeen päädytty lopputulokseen, ettei A:lla ole selkäydinvauriota. 

Fysiatrin arvion 17.1.2020 mukaan A on tullut polkupyöräilijän yliajamaksi pyörän osuessa alaselkään, jolloin hän "lentänyt ilmakaaressa ja iskeytynyt katukiveykseen". Esitietojen mukaan A:lla on ollut lyhyt tajuttomuus, saanut ruhjeet otsaan nilkkaan, polveen ja vasempaan kämmeneen. Kirjauksessa mainitaan aikaisemmin tehtyjen kaularangan magneettikuvausten tuloksista C4—C7 tasojen välilevytyrät, jotka vähentävät spinaalikanavan läpimittaa. Kliinisessä tutkimuksessa todetaan, että A:n kaularangan lihakset ovat olleet hyvin spastiset. Kaikki refleksit ovat olleet vilkkaat ja vasemmassa yläraajassa lievästi oikeaa vilkkaammat. Kirjausten mukaan on arvioitu, että välilevytyrien organisoitumista ei ole kahden vuoden aikana tapahtunut vaikka näin olisi pitänyt. Lisäksi on tuotu esille, että A:lla on kaula- ja rintarangan alueella kuusi välilevytyrää, joista kolme ovat olleet peräkkäisiä, joten ne eivät sopisi rappeuma- vaan traumaperäisiksi.

Neurokirurgi on todennut 04/2020, ettei jatkoselvittelyä aivovammapoliklinikalla enää tarvita.

E-lausunnon 8.5.2020 mukaan A:lla on ollut virtsankarkailua vuodesta 2016 lähtien. Oire on lisääntynyt onnettomuuden jälkeen. Stressi on pahentanut oireita. Lausunnossa on esitetty aikaisemmat urologiset tutkimukset. A on ollut fysioterapeutin hoidossa ja E-lausunnon mukaan virtsaukseen liittyvät oireet ovat lähteneet lievittymään.

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa A:n oireiston sekä 10.5.2017 sattuneen vahinkotapahtuman välisestä syy-yhteydestä, vahinkotapahtuman aiheuttaman työkyvyttömyyden kestosta sekä sen johdosta aiheutuneen pysyvän haitan korvaamisesta ja tilapäisen haitan suuruudesta lääketieteen dosentti, fysiatri Timo Pohjolaiselta sekä lääketieteen tohtori Ivan Marinkovicilta. Lautakunta on pyytänyt Pohjolaista arvioimaan kysymyksiä A:n esitetyn nilkkavamman, selkäydinvamman sekä hermovamman kannalta. Marinkovicia lautakunta on puolestaan pyytänyt keskittymään A:n esitetyn aivovamman merkityksen arvioimiseen. Lausunnon antava lääkäri toimii asiassa puolueettomana tahona ja ottaa kantaa ratkaistavan asian kannalta olennaisiin lääketieteellisiin kysymyksiin. Asiantuntija arvioi asiaa sen perusteella, mitä hoitavien lääkäreiden antamissa kirjallisissa lääkärintodistuksissa ja -lausunnoissa on mainittu. Olennaisia ovat tällöin ne tutkimuksin varmistetut tosiasiat ja lääketieteellisesti perustellut johtopäätökset, jotka hoitava lääkäri on potilaansa tilanteesta ja kyvyistä kirjannut.

Marinkovic on lausunnossaan todennut, että käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen mukaan lääketieteellisesti voidaan arvioida, että A:n työkyvyttömyys ja hoidon tarve ovat seurausta 10.5.2017 sattuneesta vahinkotapahtumasta korkeintaan 10.5.2018 saakka. Marinkovicin mukaan työkyvyttömyyttä ja hoidon tarvetta arvioitaessa tulee erityisesti huomioida, että A:lla todettu aivovamma on alkuvaiheessa ollut luonteeltaan lievä komplisoitunut ja niskavenähdysvamma on korkeintaan lievä.  Pohjolainen on omassa lausunnossaan puolestaan katsonut, että muun kuin aivovamman osalta A:n 10.5.2017 vahinkotapahtumassa syntyneen kudosvaurion normaali ja luonnollinen paraneminen kestää enimmillään noin kolme kuukautta. Niin ikään muun kuin aivovamman osalta oireiden, hoitokulujen ja työkyvyttömyyden kesto on katsottava johtuneen 10.5.2017 vahinkotapahtumasta enimmillään kolme kuukauden ajan vahinkotapahtuman jälkeen.

Vakuutuslautakunta viittaa A:ta koskeviin lääketieteellisiin selvityksiin ja hankkimiinsa asiantuntijalausuntoihin ja katsoo, ettei A:n neurologinen oireilu ja oireilusta mahdollisesti johtuva hoidon tarve eikä sen johdosta aiheutunut työkyvyttömyys ole syy-yhteydessä 10.5.2018 jälkeiseltä ajalta 10.5.2017 aiheutuneeseen vahinkotapahtumaan. Niin ikään samoin perustein Vakuutuslautakunta katsoo, ettei myöskään muun A:n kokeman oireilun voida katsoa olevan syy-yhteydessä 10.5.2017 vahinkotapahtumaan enää 10.8.2017 jälkeiseltä ajalta. Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan selvityksen mukaan Vakuutusyhtiö on maksanut A:lle ansiomenetystä vielä 1.9.2018 - 30.9.2018. Samoin A:lle on korvattu vahinkotapahtuman seurauksena hoitokuluja vielä 3.12.2018 fysikaalisesta hoidosta. Näin ollen lautakunta ei katso tarpeelliseksi suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan asiassa lisäkorvasta A:lle suoritettavien hoitokulujen eikä ansionmenetyksen osalta.

Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa vielä, että lautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä korvata A:n hoitokulut julkisen sairaanhoidon kustannustason mukaan vakuutusehtojen mukaisena.

Pysyvän haitan korvaus

Aivovamman johdosta A:lle jääneen pysyvän haitan osalta lautakunta toteaa, että aivovammoihin liittyvän Käypä hoito-suosituksen mukaan aivovammoista johtuvat toimintahäiriöt ovat vaikeimmillaan heti vamman jälkeisinä viikkoina ja kuukausina ja lieventyvät sitten vähitellen enemmän tai vähemmän. Käsillä olevassa tapauksessa oireiden syntyminen on tapahtunut vähitellen ja oireet ovat pahentuneet ja jatkuneet ajan kuluessa lääketieteellisestä selvityksestä ilmenevällä tavalla.

Käypä hoito -suosituksen mukaan pelkkä pään lyöminen ei riitä aivovammadiagnoosiin, vaan määritelmän mukaan aivovamman tulee liittyä ainakin joku seuraavista.
1. minkä tahansa pituinen tajunnan menetys
2. millainen tahansa muistin menetys, joka koskee vammaa välittömästi edeltäneitä tai seuraavia tapahtumia
3. mikä tahansa henkisen toimintakyvyn muutos (esimerkiksi "pökertyminen", desorientaatio, sekavuus) vammautumisen yhteydessä tai
4. paikallista aivovauriota osoittava neurologinen oire tai löydös, joka voi olla ohimenevä tai pysyvä
5. osoitukseksi riittää myös aivojen kuvantamistutkimuksissa todettava vammamuutos.

Lautakunta toteaa, että aivovammojen arvioinnin osalta keskeinen merkitys on tapaturmamekanismin voimakkuudella, vahinkoa kärsineen alkuvaiheen oireilla (luotettavasti dokumentoidulla muistiaukolla ja tajuttomuudella), aivojen kuvantamistutkimusten löydösten tulkinnalla sekä myöhemmällä oirekuvalla. Sen sijaan kysymystä aivovamman olemassaolosta ei yleensä voida ratkaista vain sinänsä myös aivovammaan mahdollisesti sopivien oireiden myöhemmän ilmenemisen perusteella. Tämän vuoksi neuropsykologisiin tutkimuksiin perustuvia havaintoja aivovammaan sopivista oireista ei pidetä yksinään riittävänä osoituksena aivovammasta. Näin on sen vuoksi, että neuropsykologisissa tutkimuksissa todettavat kognitiiviset oireet ja suoritustason aleneminen voivat aiheutua myös muista syistä kuin aivovammasta. Neuropsykologisilla löydöksillä voi kuitenkin olla merkitystä silloin, kun myös muuta aivovamman olemassaolon puolesta puhuvaa selvitystä on käytettävissä.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan pysyvällä haitalla tarkoitetaan tapaturman aiheuttamaa lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa. Haittaa määriteltäessä otetaan huomioon vamman laatu, mutta ei vammautuneen yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia tai harrastuksia. Pysyvän haitan suuruus määritellään tässä tapauksessa sosiaali- ja terveysministeriön tapaturmavakuutuslain haittaluokituksista antaman asetuksen (768/2015) mukaan.

Vakuutuslautakunta katsoo, että edellä selostetun lääketieteellisen selvityksen perusteella A:lle vastuuvahingon 10.5.2017 seurauksen aiheutunut aivovamma sopii esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella lähinnä ns. erittäin lieväksi aivovammaksi eli aivotärähdykseksi tajuttomuuden ja muistiaukon puuttuessa. Ottaen kuitenkin huomioon A:n magneettikuvassa 18.5.2017 todetut löydökset, lautakunta katsoo, että A:n aivovammaa voidaan pitää sillä tavoin komplisoituneena, että siitä voi jäädä pysyvä haitta. Vakuutuslautakunnan asiantuntija Ivan Marinkovicin mukaan A:lle on vahinkotapahtuman 10.5.2017 seurauksena jäänyt haittaluokkaa 3 vastaava pysyvä haitta. Marinkovicin mukaan haittaa arvioinnossa on annettu erityistä painoarvoa A:n kärsimälle vaikealle väsymykselle. Marinkovic on todennut, ettei hänen näkemyksensä mukaan A:lle ole jäänyt korkeintaan lievän niskanretkahdusvamman osalta korvattavaa pysyvää haittaa.

Ottaen huomioon kaiken edellä selostetun lääketieteellisen selvityksen, syy-yhteysarvioinnissa esiin tuodut seikat ja erityisesti lautakunnan hankkiman Timo Pohjolaisen asiantuntijalausunnon, jonka mukaan asiakirjoista ei ylipäänsä tule esille vahinkotapahtumassa 10.5.2017 aiheutunutta nilkkavammaa, selkäydinvammaa tai lannerangan hermovauriota, ei Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan A:lle ole myöskään aiheutunut näiden osalta korvattavaa pysyvää haittaa 10.5.2017 vahinkotapahtuman seurauksena.

Tilapäisen haitan korvaus

Tilapäisen haitan korvaus suoritetaan käyttäen määrittelyperusteena liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita sekä henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksia, joita sovelletaan yleisesti vahingonkorvausta koskevassa oikeuskäytännössä. Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan kyseisiä normeja sekä suosituksia voidaan pitää yleensä vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

Lautakunta toteaa, että tilapäisen haitan perusteella suoritettava korvaus määritellään vamman laadun, vaikeusasteen, sen edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan mukaan. Korvaus tilapäisen haitan perusteella määritellään tapauskohtaisen objektiivisesti havaittavien henkilövahinkoon liittyvien seikkojen perusteella. Henkilövahingon laadulla tarkoitetaan sitä, millaisena vamma tai sairaus ilmenee. Henkilövahingon vaikeusasteella puolestaan tarkoitetaan sinänsä samanlaatuisten vammojen ja sairauksien keskinäisiä eroavuuksia.

Henkilövahingon edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika antavat viitteen siitä, minkä laatuisesta ja kuinka vaikea-asteisesta henkilövahingosta on kysymys. Samanlaatuinenkin vamma tai sairaus saattaa kuitenkin vahinkoa kärsineen yksilöllisistä ominaisuuksista tai muista olosuhteista johtuen aiheuttaa erilaista hoidon tarvetta. Korvauksen määrässä voidaan ottaa korottavana tekijänä huomioon esimerkiksi se, että vamma on yksittäistapauksessa edellyttänyt pidempiaikaista sairaalahoitoa tai useampia leikkauksia kuin vastaava vamma yleensä vaatii.

Tilapäisen haitan kestoajalla tarkoitetaan aikaa henkilövahingon ilmenemisestä siihen saakka, kunnes siitä ei enää aiheudu vahinkoa kärsineelle kipua ja särkyä tai muuta tilapäistä haittaa. Haitan kestoaika riippuu yleensä henkilövahingon laadusta ja vaikeusasteesta. Samanlaatuisen vamman paraneminen saattaa kuitenkin eri henkilöillä kestää eripituisen ajan. Tämä voi johtua esimerkiksi vammaan tai sen hoitoon liittyvistä komplikaatioista. Korvauksen määrässä voidaan tämän vuoksi ottaa korottavana tai alentavana tekijänä huomioon se, että vammasta on aiheutunut tilapäistä haittaa tavallista pidemmän tai lyhemmän ajan. Tilapäisen haitan tavallista pidempi kestoaika pitää kuitenkin olla todettavissa objektiivisin perustein. Korvausta ei yleensä ole aiheellista määrätä tavallista suuremmaksi esimerkiksi pelkästään sen vuoksi, että vahinkoa kärsinyt itse kertoo vammasta aiheutuneen kipua pidempään kuin vamman laatu ja vaikeusaste huomioon ottaen on tavanomaista.

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan lievää vaikeammat vammat (luokka 3) kuuluville vammoille on ominaista, että niiden hoito voi vaatia verenkierron elvytystä, mutta ei tehostettua hoitoa, niihin tai niiden hoitoon ei liity lievää vaikeampia komplikaatioita, niiden jatkohoidossa ei tarvita vaativia korjausleikkauksia, niiden hoitamiseen tarvitaan sairaalahoitoa 1-3 viikkoa, toiminnallinen toipuminen tapahtuu 3-7 kuukaudessa ja niiden aiheuttama pysyvä toiminnallinen haitta on lievä. Lievää vaikeampia vammoja on mm. pitkien luiden murtuma tai murtumat, jotka voivat vaatia myös leikkaushoitoa, mutta paranevat oletetussa ajassa, vaikea sijoiltaanmeno, jossa on nivelsiderepeämiä ja josta jää pysyvää haittaa, kylkiluiden monimurtumat ja veririnta, johon ei liity keuhkovammaa eikä hengitystoiminnan pitkäaikaista vajausta, lievä aivovamma, sekä kaularangan alueen vamma, johon ei liity merkityksellistä hermorakenteiden vauriota. Korvausasteikko luokan sisällä on 1.200 euroa – 3.900 euroa vuonna 2021.

Neurologian asiantuntijalääkäri Marinkovicin mukaan A:lle aivovamman johdosta aiheutuneen tilapäisen haitan on arvioitu vastaavan liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokkaa kolme (lievää vaikeammat vammat) sijoittuen luokan sisällä sen alimpaan kolmannekseen. Timo Pohjolaisen antaman fysiatrian asiantuntijalausunnon mukaan muiden kuin aivovammasta aiheutuneiden vammojen johdosta aiheutuneen tilapäisen haitan osalta on liikennevahinkolautakunnan luokan kaksi alakolmanneksen mukaista korvausta pidettävä riittävänä. 

Selvyyden vuoksi Vakuutuslautakunta toteaa vielä, että korvaus tilapäisestä haitasta on tarkoitettu määrättäväksi pääasiallisen, eli vakavinta haittaa aiheuttavan vamman perusteella. Useiden vammojen yhdistelmissä vahinkoa kärsineelle on voinut aiheutua useampia, erilaisia vammoja, mutta tällöinkin eri vammoja voidaan arvioida yhtenä kokonaisuutena ja niistä voidaan määrätä yksi yhteinen korvaus.

Vakuutuslautakunta viittaa A:n vammoja koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen sekä edellä kerrottuun arvioonsa vastuuvahinkoon 10.5.2017 syy-yhteydessä olevista oireista. Vahingosta on aiheutunut A:lle lievä aivovamma ja ruhjevammoja. Lautakunta viittaa vielä myös hankkimaansa asiantuntijalausuntoon ja toteaa, että ottaen huomioon oireiden laadun ja keston, niistä aiheutuneen työkyvyttömyyden ja vaadittujen hoitotoimenpiteiden laadun Vakuutuslautakunta katsoo, että asiakkaan vammat sijoittuvat liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaiseen luokkaan kolme, lievää vaikeammat vammat. Samoin perustein Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön määrittämää 1.920 euron korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta asianmukaisena.  

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta pitää Vakuutusyhtiön päätöstä ehtojen mukaisena eikä suosita sitä muutettavaksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

puheenjohtaja Norros
sihteeri Hanén

Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Karimäki
Korpiola
Rusanen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia