Haku

FINE-026391

Tulosta

Asianumero: FINE-026391 (2021)

Vakuutuslaji: Tuotevastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 14.01.2021

Lakipykälät: 73

Tuotevastuuvakuutus. Korvausvaatimuksen vanhentuminen. Voimalaitoksen äänenvaimentimien materiaalivirheestä johtunut vahinko. Kysymys siitä, milloin vakuutuksenottaja oli saanut tietää korvausvelvollisuudestaan.

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja J Oy oli valmistanut laitostoimittaja X Oy:n tilauksesta vuonna 2017 äänenvaimentimet erään voimalaitoksen pakokaasujärjestelmään. J Oy:n 10.10.2019 vakuutusyhtiölle tekemän vahinkoilmoituksen mukaan voimalaitoksen käytön aikana pakokaasujärjestelmässä oli havaittu korkea painehäviö. Järjestelmän katalysaattorien elementit olivat vahingoittuneet ja voimala oli jouduttu pysäyttämään. Ongelmasta oli ilmoitettu J Oy:lle 15.4.2018. Tutkimuksissa oli havaittu katalysaattorien kanavien tukkeutuneen villamaisesta kuidusta, joka oli peräisin J Oy:n toimittamista äänenvaimentimista. Sittemmin vahingon syyksi todettiin äänenvaimentimissa käytetty virheellinen absorptiomateriaali. J Oy oli toimittanut samanlaiset vaimentimet myös toiseen X Oy:n rakentamaan voimalaitokseen ja myös ne oli vaihdettava. Kyseinen voimala ei ollut käytössä eivätkä se laitteet olleet vahingoittuneet. X Oy oli esittänyt 3.12.2018 J Oy:lle 827 824,82 euron korvausvaatimuksen, jota J Oy haki korvattavaksi tuotevastuuvakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö hylkäsi J Oy:n korvaushakemuksen vanhentuneena päätöksellään 16.10.2019 vedoten siihen, että vakuutusehtojen mukaan kirjallinen vahinkoilmoitus oli tullut tehdä vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija oli saanut tietää vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. J Oy oli saanut tiedon ongelmasta 15.4.2018. Samana päivänä asiasta oli neuvoteltu X Oy:n ja J Oy:n kesken. J Oy:n oli tuolloin tullut ymmärtää, että vahinko oli voinut aiheutua sen valmistamasta tuotteesta sekä mahdollinen korvausvastuunsa siitä. Tieto mahdollisesta korvausvastuusta ei edellyttänyt määrältään yksilöityä korvausvaatimusta. Kirjallinen vahinkoilmoitus olisi siten tullut tehdä viimeistään 15.4.2019. Koska vahinkoilmoitus oli toimitettu vakuutusyhtiölle vasta 10.10.2019, sitä ei ollut tehty määräajassa.

J Oy vaati korvauspäätöksen muuttamista vedoten siihen, että vikaa oli aluksi ryhdytty korjaamaan tilauksen perusteella normaalina työnä. J Oy:lle oli reklamoitu vahingosta vasta 24.10.2018, kun vaurion aiheuttajaksi oli tutkimusten jälkeen todettu väärän materiaalin käyttäminen tuotteessa. Asiasta oli neuvoteltu 17.4.2019 saakka, jolloin J Oy oli saanut X Oy:ltä laskun. Asiasta oli myös ilmoitettu suullisesti vakuutusyhtiön yhteyshenkilölle vuonna 2018.

Vakuutusyhtiö ei muuttanut kantaansa päätöksessä 12.12.2019, vaan vetosi Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön, jonka mukaan jo tietoa mahdollisesta korvausvastuusta vahingon johdosta oli pidetty riittävänä vanhentumisajan alkamiseksi. Vakuutusyhtiön mielestä J Oy:llä oli ollut tämä tieto jo 15.4.2018, jolloin oli selvinnyt, etteivät voimalan katalysaattorit tukkineet kuidut voineet olla peräisin muualta kuin J Oy:n valmistamista äänenvaimentimista.

Asiakkaan valitus

J Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisuositusta vahingon korvaamisesta tuotevastuuvakuutuksesta. Perusteluinaan J Oy on lausunut, että kun ilmoitus ongelmista voimalaitoksella oli saatu 15.4.2018, tiedettiin vain, että katalysaattorissa oli huomattu korkea painehäviö. X Oy:n mukaan painehäviö oli johtunut siitä, että villakuiduilta vaikuttaneet kuidut olivat tukkineet katalysaattorielementit. Analyysissä kuitujen oli todettu olleen peräisin vaimentimista. Samalla oli huomattu materiaali vääränlaiseksi ja käyttökohteeseen soveltumattomaksi. Lopputulema keväällä 2018 oli ollut se, että virheen katsottiin johtuneen väärästä tilauksesta. X Oy:n olisi pitänyt osata pyytää toista villamateriaalia kyseiseen asennukseen. Harvinaisempi materiaali oli selkeästi esitetty niissä piirustuksissa, missä sitä oli käytetty. X Oy:n olisi pitänyt huomata asia tarjouskuvista ja reklamoida sekä pyytää eri materiaalia. Selvityksen jälkeen X Oy oli tilannut J Oy:ltä äänenvaimentimien muutostyön.

J Oy on kertonut ilmoittaneensa tapahtumasta vakuutusyhtiölle puhelimitse. Tällöin oli keskusteltu siitä, että tapaus oli ollut esillä, mutta että J Oy oli saanut tilauksen toimittaa korvaavat osat ja tarjota myös asennustyötä eikä J Oy:tä ollut pidetty korvausvelvollisena. Kirjallista ilmoitusta ei tällöin tehty. Korvaavien villaosien asennuksen jälkeen X Oy oli lähettänyt 24.10.2018 reklamaation asiasta ja ilmoittanut kokouksessa J Oy:n olevan korvausvelvollinen. Syksyn 2018 aikana asiasta oli neuvoteltu ja lopullinen korvausvaatimus oli tullut 17.4.2019.

J Oy:n mielestä vahinkotapahtuman ajankohtana tuli pitää reklamaatiopäivää 24.10.2018. Vahinkoseurauksen päivä oli virallisen laskun päivä 17.4.2019. Vakuutusyhtiön edustaja ei ollut opastanut J Oy:tä siitä, että jo tieto mahdollisesta korvausvastuusta olisi vaatinut kirjallista ilmoitusta. Tämä olisi pitänyt tuoda selkeästi ilmi, kun asiasta keskusteltiin vuonna 2018. Osapuolten oletus oli ollut se, ettei J Oy ollut korvausvelvollinen.

J Oy on vedonnut lisäkirjelmässä 28.8.2020 Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön korvausvaatimuksen vanhentumisesta sekä oikeuskirjallisuuteen (Justus Könkkölän väitöskirja Vastuuvakuutus vahingonkorvausriidassa, Talentum, 2009), jonka mukaan ”Selvästi useimmin vanhentumisajan juoksemisen kannalta määräävänä on pidetty hetkeä, jolloin vakuutetun on objektiivisesti arvioiden tullut ymmärtää olevansa todennäköisesti vahingonkorvausvelvollinen. ... Esim. ratkaisussa VKL 445/05: Korvausvaatimuksen esittämisvelvollisuus vastuuvakuutuksessa alkaa ajankohdasta, jolloin vakuutuksenottajalla on perusteltu syy olettaa joutuvansa vahingonkorvausvelvolliseksi.”

Koska vastuuvakuutus otettiin vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, oli olennaista, milloin vakuutuksenottaja saattoi pitää korvausvelvollisuutta todennäköisenä. X Oy oli tilannut selvitysten jälkeen J Oy:ltä muutostyön ongelman korjaamiseksi. Jo se seikka, että muutostyö oli tilattu J Oy:ltä normaalina laskutettavana työnä, kertoi, ettei myöskään X Oy ollut tuolloin pitänyt J Oy:tä vahingonkorvausvelvollisena. X Oy ei ollut esittänyt korvausvaatimusta. Näin ollen J Oy ei ollut voinut pitää todennäköisenä, että korvausvastuu syntyisi sille. J Oy on vedonnut työtilauksiin ja niitä koskeneisiin määrittelyihin.

Vasta 24.10.2018 X Oy oli lähettänyt sähköpostin, jonka perusteella käsitys mahdollisesta korvausvastuusta oli voinut syntyä. Tällöinkin vaatimus oli ollut vielä perustelematon ja J Oy oli vain kutsuttu keskustelemaan asiasta 29.11.2018. Vasta tuolloin oli ilmennyt, että X Oy piti J Oy:tä vastuullisena. Kirjallinen vahinkoilmoitus oli tehty vakuutusyhtiölle 10.10.2019 eli vuoden kuluessa reklamaatiosta. Oikeutta korvaukseen ei siten ollut menetetty. Lisäksi vakuutusyhtiöllä oli ollut tieto vahingosta jo aikaisemmin.

Vakuutusehdot poikkesivat vakuutussopimuslain 73 §:stä siltä osin, että niissä edellytettiin korvausvaatimuksen esittämistä kirjallisesti tai sähköisesti kirjallisessa muodossa. J Oy on tältä osin vedonnut vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuteen. Sille ei ollut sattunut yhtään sellaista vastuuvahinkoa, josta olisi ollut tarvetta tehdä vahinkoilmoitus vakuutusyhtiöön. Vakuutussopimuslain 73 §:ssä mainittiin ainoastaan tilanne, jossa korvausvaatimusta ei esitetty säädetyssä ajassa. Sen sijaan tilannetta, jossa vaatimusta ei tehty säädetyssä muodossa, ei laissa mainittu. J Oy:n mielestä vakuutusehdon tulkinnanvaraiseksi jäävää sanamuotoa ei voitu tulkita laatijansa eduksi. J Oy oli voinut olla perustellusti käsityksessä, että vahinkoilmoitus oli tehty, koska oli riidatonta, että entinen toimitusjohtaja oli ilmoittanut vahingosta vakuutusyhtiön silloiselle asiakaspäällikölle puhelimitse syksyllä 2018.

J Oy:n mielestä vakuutussopimuslaista poikkeavaa vakuutusehtoa ei voitu soveltaa, vaan vanhentumista oli arvioitava vakuutussopimuslain 73 §:n mukaisesti. Kirjallista vahinkoilmoitusta ei voitu edellyttää. Kun vahingosta oli ilmoitettu vakuutusyhtiöön puhelimitse jo syksyllä 2018, J Oy oli täyttänyt ilmoitusvelvollisuutensa säädetyssä ajassa eikä se ollut menettänyt oikeuttaan korvaukseen. J Oy oli tiennyt mahdollisuudestaan joutua korvausvastuuseen aikaisintaan 24.10.2018 tai 29.11.2018 ja ilmoittamisaika oli siten alkanut vasta tästä hetkestä. Vaikka ilmoitusajan katsottaisiin alkaneen jo keväällä 2018, oli J Oy täyttänyt velvollisuutensa ilmoittamalla vahingosta puhelimitse vakuutusyhtiölle syksyllä 2018. Vahinko tuli siten käsitellä vastuuvakuutuksen perusteella.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on kiistänyt J Oy:n vaatimuksen ja toistanut korvauspäätöksissä lausumansa seikat. Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei J Oy ollut hakenut korvausta vakuutusehdoissa edellytetyllä tavalla kirjallisesti tai sähköisesti kirjallisessa muodossa vuoden kuluessa siitä, kun se oli saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Tämän vuoksi J Oy oli menettänyt oikeutensa vakuutuskorvaukseen.

Perusteluinaan vakuutusyhtiö on vedonnut Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytäntöön, jonka mukaan vastuuvakuutuksissa tieto vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta edellytti, että korvauksen hakija oli saanut riittävät tiedot vahinkoseuraamuksesta ja mahdollisen vahingonkorvausvastuun perusteista. Edellytyksenä ei ollut tarkka tieto korvausvaatimuksen määrästä tai varmuus siitä, että korvausvastuu realisoitui. Ratkaisevaa oli se, milloin korvauksen hakija oli ollut riittävästi selvillä mahdollisuudestaan joutua asiassa vahingonkorvausvastuuseen.

J Oy:n kehitys-/suunnittelupäällikkö J.H. oli puhelinkeskustelussa 14.10.2019 kertonut vakuutusyhtiön edustajalle muun muassa, että J Oy:n ja X Oy:n neuvottelussa huhtikuussa 2018 oli tullut selväksi, että voimalaitoksen katalysaattoreissa tukoksen aiheuttaneet villakuidut eivät voineet olla peräisin muualta kuin J Oy:n toimittamista tuotteista. Vain se, että J Oy ja X Oy olivat 15.4. - 24.10.2018 olleet erimielisiä siitä, oliko väärä villaa toimitettu X Oy:n vai J Oy:n virheen vuoksi, ei oikeuttanut katsomaan, että J Oy ei olisi jo huhtikuussa 2018 tiennyt vakuutusehdoissa ja vakuutussopimuslain 73 §:ssä tarkoitetuin tavoin mahdollisuudestaan saada korvausta vastuuvakuutuksesta.

Jo huhtikuussa 2018 ja sen jälkeisissä tutkimuksissa oli selvinnyt, että vahingon syy oli käyttökohteeseen soveltumaton villa äänenvaimentimissa. Sillä, johtuiko virhe epäselvästä tarjouspyynnöstä vai toimittajan virheestä ja olivatko sopijapuolet asiasta samaa mieltä, ei ollut merkitystä korvausoikeuden vanhentumisen kannalta. Vaikka tämä seikka ilmeisesti oli varmistunut vasta lokakuussa 2018, J Oy oli jo huhtikuussa 2018 saanut riittävällä tavalla tietää korvausvaatimuksen mahdollisuudesta. Itse asiassa oli ollut koko ajan selvää, että X Oy oli lähtökohtaisesti katsonut vahingon johtuneen nimenomaan J Oy:n virheestä. J Oy:llä on siten jo tuolloin ollut tieto menettelynsä ainakin väitetystä tuottamuksellisuudesta tai muusta vastuuperusteesta sekä menettelyn syy-yhteydestä vahinkoon.

Vakuutusyhtiö on kiistänyt J Oy:n väitteen siitä, että vakuutusyhtiö olisi rikkonut vakuutussopimuslakia, vakuutussopimusta tai toiminut hyvän vakuutustavan vastaisesti tai millään muullakaan tavalla huolimattomasti niin, ettei korvausoikeuden vanhentumiseen voisi vedota. J Oy:n kehityspäällikkö J.H. oli 14.10.2019 kertonut, että vakuutusyhtiön yhteyshenkilö M.S:n käynnillä oli puhuttu siitä, että vaikka ajankohta oli ollut myöhäinen, niin vahinkoilmoitus piti tehdä selittäen, että viipymisen syynä oli ollut henkilövaihdoksista johtunut tietokatkos. Vahinkoilmoitus oli luultu tehdyksi, vaikkei sitä ollut jätetty.

Vakuutusyhtiö on vedonnut yhteyspäällikkö M.S:n selvitykseen. M.S:n vuositapaamisessa syyskuussa 2019 oli ilmennyt asia olleen selvittelyssä, ja ettei vahinkoilmoitusta ollut tehty. M.S:n käsityksen mukaan J Oy:n edellinen toimitusjohtaja oli ilmoittanut vahingosta puhelinkeskustelussa vakuutusyhtiön edelliselle asiakaspäällikölle R.A:lle. R.A. oli kertonut 14.10.2019 lisäselvityksenään, että J Oy:n edellinen toimitusjohtaja oli soittanut reilu vuosi sitten kertoen vahingosta. R.A. ei muistanut, oliko hän kehottanut tekemään vahinkoilmoituksen. Osapuolet eivät olleet tuolloin tienneet, kenen vika vahinko oli ollut, koska asia oli monimutkainen. Vasta elokuussa 2019 oli selvinnyt, että J Oy:n tuote oli aiheuttanut vahingon, jolloin vahinkoilmoitus oli suositeltu tekemään.

Erityisesti ison yritysasiakkaan täytyi tuntea laki ja vakuutusehdot ja olla perillä muun muassa siitä, missä ajassa ja millä tavalla korvausta oli haettava. Vakuutus oli alkanut 1.7.2012. Sitä ennen J Oy:lle oli lähetetty 1.4.2012 voimaan tullut tuote-esite, jonka sivulla 26 sanottiin selvästi, että vahingosta tuli ilmoittaa kirjallisesti. Vakuutuksen alkamisen jälkeen J Oy:lle oli lähetetty myös silloiset 1.11.2010 voimaan tulleet vakuutusehdot.

J Oy oli saanut ainakin kolme kertaa vakuutusehdot, joissa oli kerrottu korvauksen kirjallisesta hakemisesta. J Oy ei voinut vedota siihen, ettei se tiennyt muotovaatimuksesta. Vakuutusyhtiön edustajan ei ollut tarvinnut ilman erillistä tiedustelua muistuttaa asiasta tai neuvoa, miten ja mistä vuoden määräaika laskettiin. Asiakaspäälliköltä saadun tiedon mukaan J Oy:lle tuli jatkuvasti vaatimuksia, joista suurin osa ei johtanut mihinkään, eikä niistä sen vuoksi tehty vahinkoilmoituksia. Tämänkin vuoksi J Oy:n tuli olla hyvin perillä velvollisuuksistaan ja tarvittaessa kysyä neuvoa.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan korvausoikeuden menettäminen johtui selvästi J Oy:n organisaatiossa tapahtuneista ja tietokatkoksista. Vaikka J Oy:n käsityksen mukaan vuoden määräaika oli alkanut laskun päivämäärästä 17.4.2019, se oli tehnyt kirjallisen vahinkoilmoituksen vasta 10.10.2019. Tämäkin vahvisti J.H:n kertomuksen siitä, että vahinkoilmoitus oli luultu jo tehdyksi. Ohjeita oli väitetty puutteellisiksi vasta kielteisen päätöksen jälkeen.

Lisäkirjelmässä 17.11.2020 vakuutusyhtiö on toistanut kantansa, että J Oy:lle oli selvinnyt jo neuvottelussa 15.4.2018, että vahingon oli aiheuttanut sen toimittamista äänenvaimentimista irronnut absorptiomateriaali. Muita mahdollisia vahingon aiheuttajia ei teoriassakaan ollut.

Vakuutusyhtiön mielestä J Oy:n tulkinta ei vastannut Vakuutuslautakunnan nykyistä ratkaisukäytäntöä. Lautakunta oli katsonut muun muassa ratkaisuissaan FINE-012096 ja FINE-017066, että "... tieto vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta edellyttää vastuuvakuutuksessa sitä, että vakuutettu tai muu vakuutuskorvauksen hakija on saanut olennaiset tiedot vahinkoseuraamuksesta ja vahingonkorvausvastuun perusteista. Tämä voi tapahtua esimerkiksi siten, että hänelle esitetään riittävän yksilöity selvitys siitä, millainen vahinko on ollut kyseessä ja millainen korvausvastuu siitä hänelle on mahdollisesti aiheutumassa".

Korvausvastuun ei siis tarvinnut olla todennäköinen vaan vain mahdollinen. Olosuhteissa, joissa tilaaja ja toimittaja totesivat yhteisessä palaverissa, että vahingon syynä oli virhe tuotteessa, toimittaja saattoi vakuutusyhtiön mielestä pitää korvausvastuutaan paitsi mahdollisena myös varsin todennäköisenä.

Vakuutusyhtiön mielestä J Oy:n väite siitä, ettei X Oy olisi pitänyt sitä korvausvelvollisena vielä keväällä ja kesällä 2018, oli ristiriidassa sen kanssa, mitä sen kehityspäällikkö J.H. oli kertonut vakuutusyhtiön edustajalle puhelimitse 14.10.2019, ja mitä J Oy:n toimitusjohtaja oli kirjoittanut uudelleenkäsittelypyynnössä 22.11.2019. J.H. oli kertonut osapuolten olleen neuvottelussa 15.4.2018 yhtä mieltä siitä, että vahingon oli aiheuttanut äänenvaimentimista irronnut absorptiomateriaali. Korjausten oli pitänyt olla nopeita, koska laitos oli ollut käytössä. J Oy oli katsonut olleensa vastuussa vahingoista, koska vahingon aiheuttanutta kuitua ei ollut muissa komponenteissa. Toimitusjohtajan mukaan X Oy oli halunnut varmistaa, että asiakas pystyi jatkamaan kaupallista toimintaa mahdollisimman nopeasti, ja J Oy:tä oli pyydetty tekemään osa korjaustöistä korvausta vastaan.

Kertomuksista ilmenivät erityisolosuhteet, joissa X Oy oli yrittänyt korjata voimalaitoksen ongelmia. Koska oli ollut kiire ja koska J Oy oli ollut paras taho korjaamaan ongelmat, korjaustyö oli tilattu siltä. Koska J Oy:n korvausvastuu ei vielä tuolloin ollut aivan varma, korjaustyö oli tilattu korvausta vastaan. Tästä ei kuitenkaan voitu päätellä, ettei J Oy ollut perustellusti voinut pitää korvausvastuutaan vähintään mahdollisena tai jopa todennäköisenä.

Korvaushakemuksen kirjallisuusvaatimuksen osalta vakuutusyhtiö on vedonnut J Oy:lle vakuutusta tehtäessä luovuttamaansa tuote-esitteeseen ja vakuutusehtoihin, joiden kaikissa versioissa oli mainittu siitä, että korvausta tuli hakea kirjallisesti. Väite siitä, että vakuutusyhtiön olisi tullut erikseen kiinnittää huomiota vakuutussopimuslain ja vakuutusehtojen eroavuuteen, ei perustunut vakiintuneeseen käytäntöön. Vakuutusehto ei ollut epäselvä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut peruste evätä korvaus J Oy:n sille 10.10.2019 ilmoittamasta vahingosta J Oy:lle myöntämästään tuotevastuuvakuutuksesta sillä perusteella, että J Oy olisi hakenut korvausta vasta vakuutusehdoissa asetetun määräajan jälkeen. Lähemmin tarkasteltuna asiassa on kyse siitä, milloin J Oy:n on katsottava saaneen riittävän tiedon siitä, että se oli toimittamiensa äänenvaimentimien sopimattomuuden vuoksi korvausvastuussa vaimentimien virheestä tilaajalle aiheutuneesta vahingosta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 73 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä kymmenen vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai, jos vakuutus on otettu henkilövahingon tai vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Korvausvaatimuksen esittämiseen rinnastetaan ilmoituksen tekeminen vakuutustapahtumasta.

Vakuutussopimuslain 73 §:n 2 momentin mukaan, jos korvausvaatimusta ei esitetä 1 momentissa säädetyssä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Asiaan sovellettavien tuotevastuuvakuutuksen 1.11.2013 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1.1, Korvattavat vahingot, mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksenottajan elinkeinotoiminnassa liikkeelle laskeman, vakuutetun tuotteen virheellisyydestä tai puutteellisesta turvallisuudesta toiselle aiheutuneet henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella, ja joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Yritysvakuutuksen 1.11.2016 alkaen voimassa olleiden yleisten sopimusehtojen kohdan 10.2.1 mukaan vakuutuskorvausta on haettava [vakuutusyhtiöltä] kirjallisesti tai sähköisesti kirjallisessa muodossa vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija sai tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Korvausvaatimus on joka tapauksessa esitettävä viimeistään 3 vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta tai jos vakuutus on otettu vahingonkorvausvelvollisuuden varalta, vahinkoseuraamuksen aiheutumisesta. Jos korvausvaatimusta ei esitetä tässä ajassa, korvauksen hakija menettää oikeutensa korvaukseen.

Asian arviointi

J Oy:n tuotevastuuvakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksenottajan liikkeelle laskeman tuotteen virheellisyydestä tai puutteellisesta turvallisuudesta toiselle aiheutunut vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella todettu esinevahinko, josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. Vakuutusehdon sanamuodon mukaan korvattavan vakuutustapahtuman edellytyksenä on siten, paitsi itse vahingon aiheutuminen sinänsä, myös se, että vahingon voidaan todeta aiheutuneen sellaisesta tuotteen virheellisyydestä johtuneesta syystä, että vakuutuksenottajaa voidaan ainakin todennäköisesti pitää vahingosta vahingonkorvausvelvollisena.

Vakuutussopimuslain 73 §:n ja asiaan sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutussopimukseen perustuva korvausvaatimus on esitettävä vakuutuksenantajalle vuoden kuluessa siitä, kun korvauksen hakija on saanut tietää vakuutuksen voimassaolosta, vakuutustapahtumasta ja vakuutustapahtumasta aiheutuneesta vahinkoseuraamuksesta. Vakuutuslautakunta katsoo, että arvioitaessa vakuutuksenottajan korvausvaatimuksen esittämiselle varatun ajan alkamishetkeä vahingonkorvausvelvollisuuden varalta otettua vastuuvakuutusta koskevissa asioissa ratkaisevana on pidettävä sitä ajankohtaa, jolloin vakuutuksenottaja on saanut sellaiset olennaiset tiedot aiheutuneen vahingon laadusta ja vahingonkorvausvastuunsa perusteesta, että hänellä on niiden perusteella syytä olettaa voivansa joutua asiassa korvausvelvolliseksi.

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan ensimmäinen tieto voimalaitoksen pakokaasujärjestelmän toiminnassa ilmenneestä ongelmasta oli saatu laitokselta 15.4.2018. Osapuolet olivat neuvotelleet ongelmasta samana päivänä. Vakuutusyhtiössä laaditun muistion mukaan J Oy:n kehityspäällikkö J.H. oli kertonut puhelinkeskustelussa 14.10.2019, että osapuolet olivat olleet neuvottelussa 15.4.2018 yhtä mieltä siitä, että vahingon oli aiheuttanut J Oy:n toimittamista äänenvaimentimista irronnut absorptiomateriaali. Vika oli tullut korjata nopeasti, sillä kyse oli käytössä olleesta laitoksesta.

Asiakirjojen mukaan voimalaitoksen toimittanut X Oy oli heinäkuussa 2018 hyväksynyt J Oy:n 5.7.2018 päivätyn tarjouksen vaimentimien korjaamisesta laskutettavana työnä ja tilannut työn 9.7.2018. Sähköpostiviesteistä ilmenee, että osapuolet olivat edelleen heinä- ja elokuussa 2018 neuvotelleet korjaustöiden yksityiskohdista. Lautakunta toteaa, että näistä asiakirjoista ei ilmene, että vikaa koskeneita vastuukysymyksiä olisi tällöin osapuolten välillä käsitelty. J Oy:n vakuutusyhtiölle 22.11.2019 osoittaman korvausasian uudelleen käsittelyä koskeneen pyynnön mukaan ongelman syyn selvittämistä oli kuitenkin kesän 2018 aikana yhteistyössä tilaajan kanssa jatkettu.

X Oy on lähettänyt asiasta J Oy:lle 24.10.2018 päivätyn reklamaation, jossa se on ilmoittanut vian syyksi J Oy:n äänenvaimentimissa käyttämän väärän materiaalin. J Oy:n kertoman mukaan osapuolet olivat tämän jälkeen vielä neuvotelleet ongelman syystä ja korvauksen määrästä, kunnes X Oy oli lähettänyt asiasta J Oy:lle 17.4.2019 päivätyn laskun.

Asiassa on riidatonta, että puheena olevan vahingon aiheuttajaksi oli osapuolten kesken jo 15.4.2018 todettu J Oy:n toimittamista äänenvaimentimista irronnut materiaali. Sen sijaan se seikka, mikä tekijä oli aiheuttanut pakokaasujärjestelmän katalysaattorit tukkineiden kuitujen irtoamisen äänenvaimentimista, ei ole ollut tuolloin vielä selvillä. Vika oli siten voinut aiheutua myös järjestelmän suunnittelussa tai vaimentimien tilauksessa olleesta taikka muusta sellaisesta virheestä, josta J Oy ei ollut vastuussa vaimentimien toimittajana.

Lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ei tarkemmin ilmene, milloin vian aiheuttajaksi oli todettu nimenomaan J Oy:n virhe vääränlaisen absorptiomateriaalin valinnassa äänenvaimentimiin. Asiakirjoista ei myöskään ilmene, että X Oy olisi ilmoittanut asiasta J Oy:lle tai että J Oy olisi tiennyt vastuustaan jonkin muun seikan perusteella ennen X Oy:n 24.10.2018 lähettämää reklamaatiota. Tältä osin lautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että vakuutusyhtiön antaman vastineen ja vakuutusyhtiössä puhelinkeskustelusta 14.10.2019 laaditun muistion mukaan vakuutusyhtiön entinen asiakaspäällikkö R.A. oli tuolloin kertonut yli vuosi aiemmin J Oy:n silloisen toimitusjohtajan kanssa käymästään puhelinkeskustelusta, jossa oli todettu, etteivät osapuolet olleet tuolloin tienneet, kenen vika vahinko oli ollut, koska asia oli ollut niin monimutkainen.

Selostamillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, ettei J Oy:llä ole ollut ennen X Oy:n 24.10.2018 tekemää reklamaatiota sellaista tietoa vahingon syystä ja oman vahingonkorvausvastuunsa perusteesta, että sen olisi tullut jo tätä aiemmin ilmoittaa vahingosta vakuutusyhtiölle. Näin ollen X Oy:n on tullut ilmoittaa vahingosta vakuutusyhtiölle vakuutussopimuslain ja sovellettavien yleisten vakuutusehtojen mukaan viimeistään 24.10.2019. Koska J Oy on toimittanut vahinkoa koskeneen vahinkoilmoituksensa vakuutusyhtiölle asiakirjojen mukaan 10.10.2019, lautakunta katsoo J Oy:n tehneen korvaushakemuksensa asiassa lain ja sovellettavien vakuutusehtojen mukaisessa määräajassa eikä vakuutusyhtiön olisi tullut hylätä sitä vanhentuneena.

Asian ratketessa jo tällä perusteella lautakunta ei ole käsitellyt enemmälti kysymyksiä kirjallisesta vahinkoilmoituksesta ja vakuutusyhtiön menettelystä.

Lopputulos

Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö hyväksyy J Oy:n 10.10.2019 päivätyn vahinkoilmoituksen oikeassa ajassa tehdyksi ja ottaa vahinkoasian vakuutussopimuksen ehtojen mukaisesti käsiteltäväkseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sarpakunnas
Sjögren

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia