Haku

FINE-026251

Tulosta

Asianumero: FINE-026251 (2020)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 28.09.2020

Esinevahingon korvattavuus. Hyödyksi käytettävänä olevaa omaisuutta koskeva rajoitusehto. Sähköturvallisuuslain soveltaminen.

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja, yhdistys oli järjestänyt porokilpailutapahtuman. Yhdistys oli sopinut henkilö X:n kanssa ajanottamisesta kilpailutapahtumassa. Ajanottamisesta oli maksettu palkkio. Yhdistys oli huolehtinut, että X:llä oli käytössään tarvittava sähkövirta ajanottamista varten. Yhdistys oli toimittanut X:lle myös jatkojohdon, jonka kautta sähkövirta siirrettiin ajanottoautolle. Jatkojohto, jonka kautta 3-vaihevirta oli siirretty ajanottoautolle, oli ollut viallinen, minkä johdosta 3-vaihevirran jännite oli vaihdellut. Ylijännitteisen sähkön seurauksena ajanottolaitteet olivat vaurioituneet.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja (asiakas, yhdistys) on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja katsoo, ettei vakuutusyhtiön soveltamaa rajoitusehtoa tulisi soveltaa tapaukseen ja että aiheutettu vahinko tulisi korvata vastuuvakuutuksesta.

Vahingoittunut laitteisto on ollut vahingonkärsijä X:n hallinnassa ja hänen hyödykseen käytettävänä. Yhdistys on maksanut hänelle korvauksen ajanottamisesta porokilpailuissa, joten rajoitusehto ei voi tulla sovellettavaksi. Ajanottolaitteisto ei ole ollut yhdistyksen jäsenten käytettävänä, eli yhdistyksen jäsenet eivät ole lainkaan osallistuneet laitteiston käyttämiseen, vaan laitteistoa on käyttänyt X itse.

Vakuutusehtojen kohdan 2.1 tyypillinen soveltamistilanne liittyy tapauksiin, joissa vakuutetulla on kolmannen omistamaan esineeseen nähden jokin hallintaperuste, olipa perusteena sitten laina tai esimerkiksi vuokraus. Ehtokohta soveltuu siis tilanteeseen, jossa on olemassa jokin hallintaperuste, joka oikeuttaa lainaajan tai vuokraajan itse käyttämään esinettä hyödykseen. 

Tässä tapauksessa ei ole kysymys edellä mainitusta tilanteesta, eikä siten missään mielessä ehdon tyypilliseen soveltamisalaan kuuluvasta tapauksesta. Ajanottolaitteiston hallintaa ei ole luovutettu yhdistykselle, vaan se on koko ajan ollut omistajansa eli vahingonkärsijän hallussa. Yhdistys ei ole vuokrannut eikä lainannut laitetta vahingonkärsijältä, vaan hän on tullut itse elinkeinonharjoittajana käyttämään ajanottolaitteistoa porokilpailuissa ja käyttänyt laitteistoa koko kilpailujen ajan. Hän ei olisi edes pyynnöstä luovuttanut laitetta yhdistyksen haltuun ja käytettäväksi, eikä kukaan yhdistyksessä olisi luultavasti edes osannut käyttää laitteistoa. 

Sillä seikalla, olisiko tuloksia saatu otettua ilman ajanottolaitteistoa, ei ole tässä asiassa merkitystä. Lisäksi yhdistyksellä on kaikissa sen järjestämissä porokisoissa ajanottoa varten varalla oma käsiajanotto, jolla ajat saadaan otettua silloin, jos sähköinen ajanotto syystä tai toisesta häiriintyy.

Asiakas katsoo, että sähköturvallisuuslaki sen soveltamisalaa koskevan säännöksen mukaan soveltuu tapaukseen. Viallinen johto on ollut vakuutuksenottajan hallussa, joten lain 99 §:ssä säädetty ankaraa vastuuta koskeva säännös tulee sovellettavaksi. Sen sijaan lain 100 §:n mukainen poikkeus ei tule sovellettavaksi, koska ajanottolaitteiston nimellisjännite on ollut alle 400 volttia. Vastuuvakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, josta vakuutuksenottaja vastaa voimassa olevan oikeuden mukaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo, että sen tekemä ratkaisu on oikea ja vakuutusehtojen mukainen.

Yhdistyksen toiminnan vastuuvakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa toiselle aiheutettu esinevahinko, kun vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta.

Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa oli vakuutetun hallussa, lainassa tai vakuutetun muutoin hyödykseen käytettävänä. 

Vahinkoa kärsineen X:n ajanottoauto laitteineen on ollut porokilpailun kannalta olennaisessa asemassa, koska ilman sitä ei aikaan perustuvan kilpailun tuloksia ole voitu todeta. Erilaisten yleisötapahtumien järjestämisessä on tyypillistä, että järjestäjätaho käyttää toiminnassaan muita toimijoita ja alihankkijoita, jotka laskuttavat järjestäjää palveluistaan. Tällaiset tapahtumat kuitenkin palvelevat tapahtuman toteutusta ja sitä kautta tapahtumanjärjestäjän etua. Tapahtumasta seuraava taloudellinen hyöty menee siten suoraan tapahtumanjärjestäjälle, joka maksaa tuloksesta palveluntuottajien laskuttamat palvelut. Riippumatta siitä, onko vakuutettu käyttänyt tai pitänyt hallussaan ajanottolaitteistoa, on se kuitenkin ollut tämän hyödyksi käytettävänä. Käsillä oleva tapaus on tyyppiesimerkki ehtokohdan soveltamisesta. 

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan tapaukseen ei tule soveltaa sähköturvallisuuslakia. Yhdistys ei ole ollut sähkölaitteiden tai sähkön toimittaja, maahantuoja, myyjä tai markkinoija. Lain esitöiden mukaan on selvää, että tuotteiksi katsottavista sähkölaitteista ja -laitteistoista sekä sähköstä henkilölle ja yksityiseen käyttöön tarkoitetulle ja käytetylle omaisuudelle aiheutuneet vahingot voidaan korvata myös tuotevastuulain (694/1990) mukaan. Sähkölaitteista ja -laitteistosta sekä sähköstä aiheutuneista vahingoista vastaavat tuotevastuulain mukaan pääsääntöisesti valmistajat ja maahantuojat tai tuotetta omanaan markkinoineet. Sähköturvallisuuslaki on tarkoitettu tuotevastuulain lisäksi, ei korvaavaksi, ankaraksi laiksi.

Mikäli lautakunta kuitenkin katsoo, että sähköturvallisuuslaki olisi sovellettavaa lainsäädäntöä tapaukseen, vakuutusyhtiö viitaten lain 100 §:ään katsoo vastuun olevan vahingonkorvauslain mukaista eli tuottamuksesta riippuvaista vastuuta. Vahingonaiheuttaja ei ole toiminut huolimattomasti, vaan kyseessä on niin sanottu puhdas vahinko, jolloin korvausvastuuta ei voi syntyä vakuutuksenottajalle.

Tapahtumassa käytettyjä jatkojohtoja on säilytetty tavanomaisella tavoin varastossa ja niiden yleinen kunto on tarkastettu ennen käyttöönottoa. Johto ei ole ollut poikkeuksellisen vanha, eikä vastaavia vikoja ole ilmennyt koskaan aiemmin. Toiminnanharjoittajalle ei voida asettaa niin korkeaa huolellisuusvelvollisuutta, että jokaisen käyttökerran yhteydessä kaikille johdoille suoritettaisiin jännitemittaus ennen käyttöönottoa. Yhdistys on tekemillään toimenpiteillä osoittanut menetelleensä siten kuin tällaisessa tilanteessa voidaan huolelliselta toimijalta vaatia. Vahinkoa ei näin ollen korvata vakuutetun vastuuvakuutuksesta.

Jos lautakunta kuitenkin katsoo vakuutuksenottajan toimissa olevan tuottamusta, sähköturvallisuuslain esitöiden mukaan ”[t]oisiin sähkölaitteisiin ja -laitteistoihin kohdistuvat sähkövahingot ovat sen luonteisia, että niiden välttäminen yleensä edellyttää aktiivisia suojelutoimenpiteitä kummankin laitteen ja laitteiston haltijalta. Siksi korvausvastuun määräytymiseen ei sovellettaisi 99 §:ssä säädettyä ankaraa vastuuta.” Tämä tulisi ottaa huomioon korvausta alentavana seikkana.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko porokilpailun ajanottolaitteistolle aiheutunut vahinko korvata vahingonaiheuttajan vastuuvakuutuksesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Yrityksen toiminnan vastuuvakuutus

1. Korvattavat vahingot

Toiminnan vastuuvakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, kun vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta.

2.1 Hallussa oleva omaisuus

Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa oli vakuutetun hallussa, lainassa tai vakuutetun muutoin hyödykseen käytettävänä.

Sähköturvallisuuslaki (1135/2016)

99 §

Vahinkoa aiheuttaneen sähkölaitteen tai -laitteiston haltija on tuottamuksesta riippumatta velvollinen korvaamaan sähkövahingon, jollei tässä luvussa toisin säädetä.

Asian arviointi

Rajoitusehdon 2.1 soveltuvuus tapaukseen

Asiassa on ensinnäkin kyse sen arvioimisesta, onko vahingoittunut ajanottolaitteisto ollut vakuutettuna toimineen yhdistyksen hyödykseen käytettävänä vakuutuksen rajoitusehdon tarkoittamalla tavalla. Vastuuvakuutuksen yhtenä keskeisenä periaatteena on, että se ei korvaa sellaista vahinkoa, joka aiheutuu vakuutetun hyödyksi käyttämälle omaisuudelle. 

X:n omistamaa ajanottokoneistolla on mitattu aikaa porokilpailuissa. Ajanotosta on maksettu X:lle palkkio. Vakuutuslautakunnan sille toimitetun aineiston perusteella saaman käsityksen mukaan porokilpailuissa olennaista on ollut mitata porojen etenemisaikaa kilpailussa, jotta on ollut mahdollista arvioida, mikä on ollut porojen keskinäinen järjestys maaliviivaa ylitettäessä. Ajanottaminen on siten palvellut tapahtuman toteutusta ja sitä kautta tapahtumanjärjestäjän etua. Ajanottokoneisto on kuitenkin ollut koko ajan vahinkoa kärsineen hallussa, eikä sitä ole missään vaiheessa luovutettu yhdistyksen hallintaan. Yhdistys on toimittanut ajanottokoneiston toiminnan edellyttämän sähkön ja jatkojohdon sähkön siirtoa varten.

Vakuutusehdoissa ei ole täsmennetty, mitä käsitteellä ”hyödykseen käytettävänä” tarkemmin tarkoitetaan. Samassa vakuutusehdossa mainitut muut tilanteet eli ”hallussapito” ja ”laina” ovat tilanteita, joissa omaisuus on lähtökohtaisesti vakuutetun fyysisen määräysvallan alainen. Vastaavasti ehtokohdan otsikko ”[h]allussa oleva omaisuus” viittaa siihen, että edellytyksenä olisi se, että omaisuuden tulisi olla vakuutetun hallussa siten, että omaisuus on vakuutetun fyysisen määräysvallan alaisena. Siten Vakuutuslautakunta katsoo, että ehtokohta ”hyödykseen käytettävänä” edellyttää sanamuotonsa perusteella sitä, että omaisuuden on oltava vakuutetun fyysisessä hallinnassa. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo, ettei kyseinen rajoitusehto sovellu tapaukseen.

Yhdistyksen korvausvastuu

Asiassa on rajoitusehdon soveltuvuuden arvioinnin jälkeen ratkaistava, onko yhdistys voimassa olevan oikeuden mukaisesti vahingonkorvausvastuussa vahinkoa kärsineelle. 

Koska asiassa on kyse vioittuneen jatkojohdon kautta kulkeneen sähkön aiheuttamasta vahingosta, on asiassa arvioitava ensin sitä, tuleeko tapaukseen soveltaa sähköturvallisuuslakia (1135/2016).

Sähköturvallisuuslain 2 §:n mukaan lakia sovelletaan sähkölaitteisiin ja -laitteistoihin, joita käytetään sähkön tuottamisessa, siirrossa, jakelussa tai käytössä ja joiden sähköisistä tai sähkömagneettisista ominaisuuksista voi aiheutua vahingon vaara tai häiriötä. 

Sähköturvallisuuslain 4 §:n 1 kohdan mukaan sähkölaitteella tarkoitetaan sähköturvallisuuslaissa sähköä toimiakseen tarvitsevaa tai sähkön tuottamiseen, siirtoon taikka mittaamiseen tarkoitettua: a) valmista laitetta; b) asennustarviketta; c) markkinoilla saataville yhtenä toiminnallisena yksikkönä asetettua laitteiden yhdistelmää; d) komponenttia tai osakokoonpanoa, joka on tarkoitettu laitteen loppukäyttäjän asennettavaksi laitteeseen. 

Sähköturvallisuuslain esitöiden mukaan ”[s]ähkölaitteella tarkoitettaisiin valmista kojetta, konetta tai laitetta, joka tarvitsee toimiakseen sähköä ja jolta tai jonka osalta edellytetään erityisiä sähköteknisiä ominaisuuksia. Sähkölaitteina pidettäisiin myös näiden laitteiden markkinoilla saataville yhtenä toiminnallisena yksikkönä asetettua yhdistelmää taikka komponenttia tai osakokoonpanoa, joka on tarkoitettu laitteen loppukäyttäjän asennettavaksi laitteeseen. Kodinkoneet, valaisimet ja viihde-elektroniikan laitteet ovat tyypillisiä toiminnallisia sähkölaitteita. Sähkölaitteita olisivat myös sähkön tuottamiseen, siirtoon ja mittaamiseen tarkoitetut kojeet, koneet, laitteet ja tarvikkeet, jos niiltä tai niiden osalta vaaditaan erityisiä sähköteknisiä ominaisuuksia.” (HE 116/2016 vp, s. 36).

Tapauksessa ajanottolaitteistolle aiheutunut vahinko on johtunut viallisesta jatkojohdosta. Jatkojohto on sähköjohto, jonka toisessa päässä on tavanomaisesti pistorasiaan kytkettävä pistoke ja toisessa päässä yksi tai useampi liitin, joihin verkkovirtaa käyttävän laitteen pistoke voidaan kytkeä. Jatkojohdon tarkoituksena on siirtää sähköä virtalähteestä laitteeseen. Jotta jatkojohtoa voidaan käyttää tähän tarkoitukseen, on sillä oltava sähköteknisiä ominaisuuksia. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo, että jatkojohto on sähköturvallisuuslain tarkoittama sähkölaite.

Sähköturvallisuuslain 4 §:n 28 kohdan mukaan laissa tarkoitetaan sähkövahingolla sähkölaitteesta tai -laitteistosta sähkövirran tai magneettikentän välityksellä aiheutunutta vahinkoa. Säännöksen esitöiden mukaan määritelmä vastaisi aiemmin voimassa olleen sähköturvallisuuslain (410/1996) 4 §:n 6 kohtaa. Kyseisen säännöksen esitöissä (HE 4/1996 vp) ei ole täsmennetty, mitä sähkövahingolla tarkemmin tarkoitetaan. 

Sähköturvallisuuslain lähtökohtana on ankara vastuu. Lain 99 §:n mukaan vahinkoa aiheuttaneen sähkölaitteen tai -laitteiston haltija on tuottamuksesta riippumatta velvollinen korvaamaan sähkövahingon, jollei lain 6 luvussa toisin säädetä. 

Vakuutusyhtiö on sähköturvallisuuslain soveltamisen osalta katsonut, ettei laki tulisi sovellettavaksi, koska yhdistys ei ole ollut sähkölaitteiden tai sähkön toimittaja, maahantuoja, myyjä tai markkinoija. Vakuutusyhtiön mukaan sähköturvallisuuslaki on tarkoitettu tuotevastuulain lisäksi, ei korvaavaksi, ankaraksi laiksi. Sähkölaitteista ja -laitteistosta sekä sähköstä aiheutuneista vahingoista vastaavat tuotevastuulain mukaan pääsääntöisesti valmistajat ja maahantuojat tai tuotetta omanaan markkinoineet. 

Vakuutuslautakunta toteaa, ettei sähköturvallisuuslain 99 §:n soveltamista ole rajattu sähkölaitteiden tai sähkön toimittajaan, maahantuojaan, myyjään tai markkinoijaan. Kyseistä pykälää sovelletaan pykälän sanamuodon mukaisesti sähkölaitteen tai -laitteiston haltijaan. Yhdistys on tapauksessa ollut viallisen jatkojohdon haltija. 

Sähköturvallisuuslain 105 §:n mukaan sähköturvallisuuslaki ei rajoita vahinkoa kärsineen oikeutta korvaukseen sähkövahingosta sopimuksen perusteella taikka vahingonkorvauslain, tuotevastuulain tai muun lain nojalla. Vakuutuslautakunta toteaa, että sähköturvallisuuslain vastuusäännökset muodostavat itsenäisen korvauskokonaisuuden. Se, että tuotevastuulaki voi tulla sähköturvallisuuslain ohella tietyissä tilanteissa sovellettavaksi, ei aseta estettä sille, etteikö sähköturvallisuuslaki voi tulla sovellettavaksi. Vakuutuslautakunta kiinnittää huomiota edelleen siihen, että sähköturvallisuuslain korvausvastuuta koskeva säännös on ankaraa vastuuta ja siten vahinkoa kärsineelle vahvimman turvan tuova. 

Vakuutuslautakunta toteaa, että ankara vastuu poikkeaa perinteisestä vahingonkorvausoikeuden tuottamusvastuusta juuri siinä, että tuottamusvastuu perustuu tuottamukseen, kun taas ankarassa vastuussa vastuu on tuottamuksesta riippumatonta, eli vastuun syntyminen ei vaadi esimerkiksi huolimattomuutta tai jonkin velvollisuuden laiminlyömistä. Näin ollen tapauksessa ei ole ratkaisevaa, onko yhdistys toiminut tuottamuksellisesti vaiko ei.

Vakuutusyhtiö on edelleen katsonut, että asiassa tulisi korvausta alentavana seikkana ottaa huomioon lain esitöissä 100 §:n perusteluissa mainittu seikka siitä, että toisiin sähkölaitteisiin ja -laitteistoihin kohdistuvat sähkövahingot ovat sen luonteisia, että niiden välttäminen yleensä edellyttää aktiivisia suojelutoimenpiteitä kummankin laitteen ja laitteiston haltijalta. Siksi korvausvastuun määräytymiseen ei sovellettaisi 99 §:ssä säädettyä ankaraa vastuuta.

Sähköturvallisuuslain 100 §:n mukaan sähkölaitteen tai -laitteiston haltija ei ole sähköturvallisuuslain mukaan vastuussa sähkövahingosta, jos: 1) sähkövahinko on aiheutunut toiselle sähkölaitteelle tai -laitteistolle, jonka nimellisjännite on yli 400 volttia; tai 2) sähkövahingon on aiheuttanut sellainen kiinteistön sisäiseen sähköhuoltoon kuuluva sähkölaite tai -laitteisto taikka siihen liitetty sähkölaite tai -laitteisto, jonka nimellisjännite on enintään 400 volttia. 

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan rikkoutuneen ajanottokoneiston nimellisjännite on ollut alle 400 volttia. Asiassa ei ole myöskään tuotu esiin mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella 100 §:n 2 kohta tulisi asiassa sovellettavaksi. Asiassa ei ole näin ollen esitetty sellaisia seikkoja, joiden johdosta sähköturvallisuuslain 100 § tulisi asiassa sovellettavaksi. Sähkövahingon sovittelua koskevassa pykälässä (101 §) ei myöskään viitata vakuutusyhtiön esittämiin kohtuullistamisperusteisiin. Kyseisen 101 §:n 1 momentin mukaan vahingonkorvausta voidaan kohtuuden mukaan sovitella, jos vahingon kärsinyt on myötävaikuttanut vahinkoon taikka jos muu sähkölaitteeseen tai laitteistoon tai sen käyttämiseen kuulumaton seikka on myös ollut vahingon syynä. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan vahinkoa kärsinyt ei ole myötävaikuttanut vahinkoon eikä asiassa ole tuotu esille muita kohtuullistamiseen vaikuttavia seikkoja.

Edellä mainituin perustein Vakuutuslautakunta katsoo, että yhdistys on sähköturvallisuuslain 99 §:n nojalla korvausvastuussa jatkojohdon viallisuudesta aiheutuneesta vahingosta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan aiheutuneen vahingon yhdistyksen vastuuvakuutuksesta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

puheenjohtaja Norros
sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto 

Jäsenet:

Korpiola
Rusanen
Alinentalo-Pelttari
Sarpakunnas


 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia